On tavattoma yleistä kuulla erilaisia parannuskertomuksia. Niissä kerrotaan miten ihmisellä on ollut huono elämä. Juhlia, alkoholismia, huumeita, saatananpalvontaa... Niistä on sitten eheydytty uskonnon avulla. Yleistä on että sanotaan että "luulin eläväni hyvää elämää, mutta olin onneton ja tyhjä".
Tässä yritetään olla kovin konkreettisia. Että uskonto vaikuttaa maailmassa. Se onkin minimivaatimus. Jeesus joka ei tiskaa astioita tai paranna auton alle murskautuneita siilejä tai tee muita vastaavia tekoja konkreettisesti ja toistuvasti ja todistettavasti on konkreettisesti ajatellen aika "turha juttu". Uskonnon on tarjottava muuta kuin lupailuja jotka toteutuvat "sitten joskus" ilman että niiden toteutumatta jäämistä voisi huomata. Tätä nämä tarinat kieltämättä tuovat.
Tämä on aika erikoinen, koska tässä ajatellaan että uskonto parantaa jotain. Mutta entä jos minä en tarvitse parantamista, koska minun elämässäni ei ole juhlia, alkoholismia, huumeita eikä saatananpalvontaa. Mistä uskonto muka parantaisi? Minulla ei ole mitään ongelmariippuvuutta, jonka vaihtaminen toiseen riippuvuuteen auttaisi konkreettisesti.
Eikö tämä hänen alkoholismi tai muu ongelmansa johdu ihan siitä että hän ei ole itse osannut olla ateisti. Mikä hän on sanomaan että minun ateismini on huonoa, kun kerran selvästi onnistun paremmin? Eikö se juuri todista sitä että ateismi ei ole sellaista mitä hän sanoo. Tästä voidaan vetää jopa sellaisia että kaikki se muukin höpinä jota "kokemuksieni mukaan ateistilla on" voikin koskea tätä "hänen ihmeateismiaan" joka on tosi erilaista kuin esim. "paahtoleivän ateismi". Ja nämäkin väitteet ovat tätä kautta vikaan osoitettuja jos niitä suunnataa minulle. (Kuten tehdään.)
Tuntuu että nämä tarinat kerrotaan lähinnä sen takia että ne merkitsevät kertojalle jotain. Mutta tässähän se, että henkilöllä on vakaumus tarkoittaisi että muiden olisi välitettävä ja otettava tosissaan tämä sisältö ja muututtava sen mukana? Mutta jos minä olen ateisti, eikö tämä vakaumus sitten tekisi samoja velvotteita uskovaisille?
lauantai 15. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti