Viisi päivää.

7.12 Helsingin Sanomissa oli juttua jälkiehkäisystä. Markkinoille on nimittäin tullut uusi katumuspilleri, joka on entistä tehokkaampi. Tätä lääkettä ei kuitenkaan saa markkinoida missään, edes lääkäreiden lehdessä. Kun tämä on reseptilääke, ja tilanne yhdistyy siihen että lääkärit eivät tiedä siitä, ei ole odotettavissa käyttöä.

Perinteinen pilleri sai käsikauppaluvan vasta vuonna 2002, ja sillä oli iso vääntö. Tätäkään ei saa mainostaa. Pelkoina oli ollut ainakin se, että ihmiset korvaisivat kaiken ehkäisyn pillerillä. Sen teho oli kuitenkin heikko verrattuna muihin välineisiin. 2% tulee pilleristä huolimatta raskaaksi. Asiasta pyöri jopa huhuja. Sitä rinnastettiin aborttiin, vaikka sen toimintaperiaate oli estää munasolun irtoamista. Itse asiassa hormonit, joita siinä on, jopa auttavat munasolun kiinnittymistä. Jopa tässä jutussa käyttämäni sana katumuspilleri on propagandasana, jälkiehkäisypilleri olisi virallisempi sana. Toisaalta englannissa käytössä oleva arkisana viittaa "kankkuspilleriin" (morning after pill)

Uusi pilleri vähentää myös munasolun tarttumista. Siksi sen teho on viisi päivää, hieman aikaisempaa pidempi. Mikään sikiönrepimistabletti sekään ei ole.

Mielenkiintoista tässä on tietysti se, että yksilön etiikka otetaan tällä tavalla valvonnan alla. Pillerin saa vain ripittäytymisen kautta. Sitä täytyy erikseen kysyä henkilökunnalta, eikä tietoa ole helposti saatavilla. Salamyhkäisyys myös takaa ison hinnan : Ilman kilpailua voidaan tuote hinnoitella isosti. Vaikka lääke ei ole kemiallisesti hankala, on pillerin hinta pari kymppiä. Ilman mainontaa ei ole tietoa. Ja vaikka kysyntää ja tarjontaa olisi, ilman tietoa tarjonnasta kysyntä ei pääse toteutumaan.

Tuntuu että yhä epätoivottu lapsi on tärkeä rangaistus synnistä. Toki ymmärrän jos uskovaisilla näin on. Heillähän on kaikenlaista häpeää ja rangaistusta tarjolla. Mutta että kaikkien olisi uskontoa ja omaa näkemystä huomioimatta toteltava tätä tarkoittaa yksiselitteisesti sitä että mistään avomielisyydestä ei ole kysymys. Tämä asenne pitänee muistaa kun joku uskovainen seuraavan kerran vaatii kunnioitusta vakaumukselleen. Hehän toimivat kultaisen säännön mukaan, eli tekevät muille miten haluaisivat muiden tekevän heille. Joten voimme kohdella heitä kuten he kohtelevat muita, ja sen on oltava hyvää heidän omilla kriteereillään.