sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Onni yksillä.

"Jesus and Mo" -sarjakuvassa on kaikenlaista.

Linkkaan tähän kaksi strippiä. Ne kertovat miten ateisteihin ja uskovaisiin suhtaudutaan eri tavoilla. Oikeudet eivät mene tasan. Ateisti voi uskovan kanssa vain hävitä, riippumatta siitä onko ateisti oikeassa vai väärässä. Ateisti ei saa pilkata koska hän on silloin aggressiivinen. Ateisti ei saa ilmaista mielipidettään tai hän on aggressiivinen. Uskovan kuuntelu taas on avomielisyyttä ja sitä vaaditaan ateisteilta. Uskonnon kritisointi on epäkunnioittavaa.

Ilmeisesti uskovan oma tunnesitoumus uskoon tekee kaikesta kritiikistä ja erimielisyydestä pilkaamista. Syytös epäkunnioituksesta kertookin siis enemmän uskovaisten omasta asenteesta. Samanaikaisesti ateistien kritisoiminen ei nähdä samanlaisena. Siihen liitetään sana "huolestuneisuus". Se on vain hyväntathoista viitata siihen että ateisti on natsi, moraaliton, huono ihminen, ja lisäksi läpeensä typerä ja väärässä kun esimerkiksi uskoo evoluutioon valtaosan huippu tiedemiesten tapaan.

Tämä heijastaa sitä miten ateistinen mainostaminen on nähty automaattisesti hyökkäävänä toimintana, kun uskovaisen tekemä lapunjako on aina vain asiallista kertomista. Uskonnon tarjoaminen on vaihtoehtojen lisäämistä, ateismi taas on vangitsevaa pahuutta. Siis uskovaisen mielessä.

Cover kertoo siitä miten ateistien kampanjointi nähdään uskovaisten puolella aggressiivisena aktiona. Jos ateisti kritisoi uskontoa, tämä on pilkkaa, ja tämä on epäkunnioitusta. Samanaikaisesti ateistin odotetaan kunnioittavan uskontoja siten että hän vain hyväksyy että hänen vakaumustaan kritisoidaan ja pilkataan. Helvetistä on OK kertoa. Lords taas kertoo siitä mitten sekulaarien halu tuoda näkemystään esiin nähdään aggressiivisena.

Tosiasiassahan erilaisen näkemyksen olemassaolo ja esittäminen johtaa keskusteluun, joka lähes väistämättä sisältää itsekriittisen ja kriittisen elementin. Etenkin kun uskontoa puolustetaan hyvin vahvasti ja käännytystyö on luonteeltaan sitä että toisiin kohdistetaan kritiikkiä ja toivotaan että nämä kääntyvät. Kristinusko on vahvasti julistamiseen, ilosanoman levittämiseen, kannustava. Tätä tuetaan esimerkiksi teologisilla kertomuksilla leivisköistä, joita ei saa kaivaa maahan vaan joita pitää levittää ja monistaa. Tätä kautta kristinusko on perusluonteeltaan aggressiivinen ja territoraalinen. Siksi sen kanssa erimielisyys johtaa käytännössä väistämättä konflikteihin. (Paitsi ensmmistön kanssa, jotka ovat uskossaan enemmän passiivisesti. Mutta he eivät ilmennä uskontoaan kovin vahvasti. Heidän vakaumustaan voi käytännössä vain arvailla, ja tätä painottaa sillä että "usein kuuluu luterilaiseen kirkkoon joten hänkin kai on.")

Ateistilta vaaditaan avomielisyyden nimissä kritiikitöntä suhtautumista uskontoon. Ateistien kaikenlainen kritiikki sen sijaan otetaan uskovaisen perusoikeudeksi. Natsikorttiakin saa heille heilutella ja muistuttaa että ateistit ovat vaarallisia, potentiaalisia murhaajia, moraalittomia. Ja niin edespäin. Tämän pilkan jälkeen odotetaan että pilkatut vain suhtautuvat kiltisti eivätkä loukkaannu. Pilkasta loukkantuva ateisti on heti "aggressiivinen". Samoin kuin ateisti joka kertoo omasta näkemyksestään uskovaisen tapaan.

Tosiasiassa uskovaisten kanssa ei ole tämän vuoksi mitään järkeä keskustella. He ovat niin asenteissaan ja katsovat asioita vain omasta kannastaan, ja asettavat keskusteluun omat sääntönsä jotka ovat epäreiluja. Siksi he eivät lisääkään ihmisten kiinnostusta ja halua keskustella heidän kanssaan. Toivon mukaan moni ymmärtää että oikea tapa on olla hiljaa.

4 kommenttia:

Kalle kirjoitti...

Kristittynä on vaikea tunnistaa itseäni tuosta.
Vastaavasti en ole livenä törmännyt myöskään ateistimi-evankelistoihin, netissä kylläkin.

Jotenkin tuntuu että yleistät vähän liikaa.

paahtoleipä kirjoitti...

Ja taas. Tässä blogissa on sääntönä se, että tänne rynnistetään ja tehdään oletus siitä mitä tarkoitan ja sitten asiat nähdään tämän mukaan. En näe uskontoa automaattisesti pahana hirviönä.

Alkaa tuntumaan kuin se olisi jotenkin tahallista, vaikka se ei tietysti ole.

Ennen kirjoitin suoraan hihhuleista, ja minua syytettiin siitä että käytän loukkaavaa termiä. Vaikka tarkoitukseni oli rajata juur se tietty ryhmä uskovaisista. En puhu uskonnosta sinällään tässä blogissa. Se ei ole aiheena ellei erikseen mainita.

Siksi minulle on turha tulla sanomaan siitä että kaikki kristityt eivät ole hihhuleita. Eivät ole. Mutta kaikki ateistin maailmassa ja elämässä näkyvät ovat hihhuleita. Muilla ei ole väliä. Ei ärsytystä, ei syytä kritiikkiin. Mutta ei myöskään juuri kiinnostusta.

En siis yleistä mitään, vaan sinä yleistit minut mielessäsi johonkin tietynlaiseen ateismin luokkaan. Syy on tietysti ymmärrettävä. En eritellyt että "tässä tarkoitan taas sen ja senlaista uskovaista enkä näitä muita". En tehnyt tätä yksinkertaisesti sen takia että olen kirjoittanut jo vuosia tästä juuri tietystä näkökannasta. Saman toistaminen aina ja aina ja aina on typerää ja tylsää.

Ja tietenkin sen takia että oikeasti jos joku hätäilee, se kertoo siitä että hän ei seuraa netiketin hyviä sääntöjä: Kirjoittamattoman säännön mukaan News -keskustelujakin tulisi seurata jonkin verran ennen kuin osallistuisi kommentoimaan, eikä vain suoraan ryntää ennakkoluulonsa perässä reagoimaan.

Tosin muistutan että oikeaoppinen kristinuskohan panostaa leiviskän levittämiseen, joten siltä osin se on aggressiivinen. Ilosanoma, käännytystyö ja muu vastaava on jo lähetyskäskyssä. Onneksi suuri määrä kristityistä ei seuraa tätä käskyä.

Erikoista kyllä ateistien mainoskampanjointi kohtasi suurta vastustusta suomessakin. En ole törmännyt ateistievankelistoihin edes netissä. Kristillisiä sen sijaan kohtaa joka paikassa. Tännekin kommentteihin floodaavat. Kadulla jakavat lappusia ja Chick -sarjakuvia....

Tätä kautta on empiirisesti selvää, että jos puhutaan aggressiivisuudesta, niin tiedetään kumpi ideologia sisältää aggressiivisia aineksia, joissa eri maailmankatsomus nähdään pahuuden ilmenemänä joka on käännytettävä pois.

Kun kysymys minulla on, kumpi ilmenee erimielisille aggressiivisena, Kristinusko vai Ateismi, on vastaus ainakin Suomen näkökulmasta ilmiselvä.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

"Itsensä tunnistaminen" on siitä mielenkiintoinen vetoaminen, että en tiedä onko se oikeastaan lainkaan argumentti.

Toki osa esittää että "ei edusta mitään ideologiaa mihin ei sanallisesti sitoudu". Mutta silloin emme voisi puhua esim. Mussolinista diktaattorina, kun hän esitti fasismin ajavan "todellista demokratiaa". Ja mitään negatiivisia määritteitä ei saataisi käyttää koskaan mihinkään. Ei kukaan sano "olen tyhmä" tai "olen julma". Moraali ja kritiikki lakkaavat tässä olemasta.

Uskovainen on tietysti julistamassa hyvällä mielellä, mutta on ulkopuoliselle ärsyttävä. Heistä kaikki ei ymmärrä tätä. He varmasti vetoavat omaan tunnemaailmaansa. Mutta unohtavat että se on subjektiivista joka ei vaikuta. Ateistista tai muusta ulkopuolisesta "näkymätöntä".

Aivan kuten feissarit tai puhelinmyyjät ei aja ärsyttämistä edes tavoitteina, mutta se on se miten heidän toiminta ilmenee helposti muille.

Toisaalta tässä on havaittavissa "Suojakuorta". Esimerkiksi Sam Harris ja muut ateistiset tahot muistuttavat että maltilliset uskonnot toiminnallaan suojaavat fanaatikkoja. Ideana on se, että jos kritisoit fanaatikkoja, niin sanotaan että "moni on muuta". Fanaatikot hakeutuvat mielellään tämän ison massan taakse. "Uskontoa tulee suojella kun niin moni uskoo, eikä se yleensä ole haitallista". Silti fanaatikot harvemmin pysyy asialinjoilla.

Ja toinen, tärkeämpi asia, on se että maltilliset ovat tyypillisesti sääliöitä. Eli ihmisiä jotka voi esittää "en tykkää fanaatikoista", mutta jotka eivät tee asialle mitään. Eli nämä maltilliset uskovaiset käyvät ATEISTEJA kiusaamassa siitä että olemassaolevat fanaatikot ei ole heidänlaisiaan. Mutta he eivät sitten itse mene ja kritisoi ja vastusta niitä fanaatikkoja. He SUVAITSEVAT fanaatikkoja, mutta eivät ilmeisesti ateisteja kun vain heitä täytyy kritisoida.

Tosiasiassahan ulkopuoliselle kristinusko = sen fanaattiset pellet. Moni sekoittaa TEOLOGIAN ja USKONNON. Sekä MASSAN ja USKONNON ILMENEMISEN.

Teologia on virallinen oppijärjestelmä. Sen ongelma on siinä että harva rivikristitty on esim. lukenut Raamattua, ei varsinkaan alkukielellä. Tai hallitse teologian loogisia kiemuroita, osaa esim. väitellä niistä. Sillä ei siis ole juuri mitään tekemistä uskonnon ilmenemisen kanssa.

Ja suurin osa uskonnosta on näkymätöntä. Kun rivikristitty kulkee kadulla, tätä ei huomaa. Sen sijaan sen vähemmistöpellen kyllä huomaa. Ja sen että missään ei näy rivikristittyä moittimassa sitä fanaatikkoa. Siksi uskonto sellaisena kun se eikristitylle ilmenee = kristillinen fanatismi.

Tätä voi olla kristityn vaikeaa nähdä. Mutta syynä on yksisilmäisyys. Asioita ei osata nähdä kuin omalta kantilta. Siltä tasolta on turha valittaa että heitä ei edes yritetä ymmärtää..

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Kukahan tämä "Kalle" oikein on? Hit-and-run näyttää olevan ainakin strategiana. Eli heitetään epämääräisiä syytöksiä ja sitten poistutaan paikalta. Aloitetaan keskustelu mutta ei osallistuta siihen.

Jännä asenne. Ensin valitetaan että "ei ymmärretä" ja sitten häpyy paikalta osallistumatta niin että ei ole edes mahdollista saada kunnolla ja syvästi selvää hänen jutuistaan. Ehkä syynä onkin se, että hän ei itse ole ymmärtänyt?