Miten voittaja määräytyy?

Uskovaisten kanssa keskustellessa erimielisellä on vain yksi rooli. Olla väärässä. Loppu on vain sitä, miten hän on väärässä.

Jos ateisti saa "kritiikkiä" johon hän ei reagoi, se tarkoittaa että uskovainen on voittanut. Ateistia "pelottaa", eikä "hän osaa" vastata. Sitten jos siihen vastataan, kyseessä on "epäkunnioitus", ja se että "ateisti vastustaa Jumalaa ja vihaa sitä, koska ei muuten vastaisi". Se, että vastaa tarkoittaa että uskovaisuus ja sen jutut pitäisi ottaa vakavasti.

Etenkään kun peli rakennetaan aina uskovaisen ehdoilla. "Kruuna, uskova voittaa, klaava ateisti häviää" -meiningillä. Kun ateistille ei anneta mahdollisuuksia, ei kyseessä ole edes mikään kilpa. Mutta kaikille lieneekin itsestäänselvää että uskovaiset eivät halua keskustella vaan ainoastaan julistaa. Se kun on heistä eettistä pelastamista, jossa ei itse antauduta "avannon vaaroille".

Minä en edes ymmärrä miksi ateistin täytyisi osata Veda -kirjat jotta voisi olla uskomatta niihin. Sama koskee tietysti Raamattua. Ateistit ovatkin siitä erikoinen ryhmä että heidän oletetaan puolustavan olemassaoloaan koko ajan ja kaikkialla. Ja jos peliin lähdet, niin yhtä uskovaisen kommenttia ja kritisointia vastaan ilmestyy miljoona uutta. Ja kaikkiin pitäisi reagoida. En näe tarpeelliseksi. Jos Jumala on, hän varmasti osaa itse henkilökohtaisesti tulla näyttäytymään. Uskovaisten olemassaolosta ei minullakaan ole erimielisyyksiä.

Entä jos sanon "Olen ateisti koska laki sallii sen, ja meillä on mielipiteenvapaus?" Se ei riitä. Sillä ateisti on uskovaiselle vain ja ainoastaan jokin ihme argumentin esittäjä ja kritiikin kohde.