keskiviikko 18. heinäkuuta 2007

Lasten suusta se totuus kuuluu

Olin taannoin vaimoni ja sukulaispojan kanssa kävelemässä. Vastaan tuli katujulistaja, jolla oli Jack Chicksiä. Se "tämä voi olla sinunkin elämäsi" -vihkonen. Sukulaispoikamme ryntäsi riemumielin julistajan luokse ja otti yhden vihkosen. Kiitti. Emme tienneet pojan tai hänen vanhempiensa vakaumuksesta, koska uskonasiat eivät meistä ole "tärkeitä asioita tietää muista". Meidän perheessä ne ovat yhtä henkilökohtaisia kuin seksimieltymykset. Annoimme siis pojan tehdä tämän.

Sukulaispoika tuli vihkosen sitten pian 8 -vuotiaan innolla meidän luoksemme, ja sanoi koko ikänsä tuomalla auktoriteetilla:

"Pssh. En minä näihin juttuihin yhtään usko, mutta näissä on kivoja asioita"

Kivoja asioita olivat kuulemma roomalaiset sotilaat, niiden aseet kilvet miekat keihäät haarniskat ja muut varusteet ... Silloin jaetussa vihkosessa oli kuolema ja viikate. Muistaakseni jotain tulijuttujakin oli. Poika selitti myös miten piirretyt ja satukirjatkaan eivät ole totta, ja nekin ovat kivoja.

Poika kuitenkin ihmetteli samalla lenkillä myös huiveissaan olevia somaleita. Sanoi, että eikö ne vain Afrikassa usko Allahiin kun Suomessa taas ollaan pakosti kristittyjä. Että miksi "noita" on Suomessa. Minä sitten siihen selittämään jotain sodasta ja pakolaisuudesta ja siitä miten Suomi on hyvä maa juuri siksi, että täällä saa ihan vapaasti uskoa tyhmiinkin asioihin ; Eikä kaikkien tarvitse olla kristittyjä.

Niin, myöhemmin varmistui että koko perhe oli ateistinen ; Se oli yllätys. Tai pojan kanssa juttelemisen jälkeen .. ei.

Ei kommentteja: