Juoksuhaudoissa on luurankokaappeja?

"Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja"

Sanonta on vanha ja levinnyt, ja se tarkoittaa sitä että vaikeina aikoina ihmiset ovat taipuvaisia uskomaan Jumalaan, ja että jokainen ateistikin kääntyy Jumalan puoleen, kunhan tilanne tulee riittävän kovaksi. Tämä sanonta tukee hihhuleista sitä, että jokainen tietää Jumalan olemassaolon, mutta ateistit hyväksyvät Herran vain vaikeasti. Sinänsä sanonta voi sopia myös etsikkoajan ideaan; Siis siihen, että on aikoja, jolloin "Herra kutsuu ja Sana kolahtaa kovemmin". Tosin tässä tilanteessa tilanne ei ole mikään sisäinen kutsu, vaan stressaava ympäristö, joka vaikuttaa ajatteluun sumentavasti. Ateistista "Ei ehkä tarvitse olla hullu uskoakseen Jumalaan, mutta kyllä siinä jokin korrelaatio tuntuu olevan". Siksi eräs versio juoksuhautasanonnasta kuuluukin;

"Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja, mikä ei ole todiste Jumalan puolesta, vaan juoksuhautoja vastaan."

Minä olen kuitenkin enemmän kuin halukas viemään tilanteen vieläkin pidemmälle. Sanontahan antaa nimittäin käsityksen, jonka mukaan juoksuhaudoissa on pelkkiä uskovaisia, vaikka juuri he väittävät olevansa niitä hyviä ihmisiä. Sota ja juoksuhaudat taas ovat sellaisia paikkoja, joissa tämä hyvyys on kaukana. Sodassa molemmalla puolin rintamaa taistelevat vastakkain ihmiset, jotka on mahdollisesti "siunattu sotaan" molemmin puolin rintamaa saman uskontokunnan papin toimesta. Ateistille ei toki tule yllätyksenä se, että kristityt ovat juoksuhaudoissa kuin kotonaan, onhan niitä "Pyhiksi sotureiksi" itseään nimittäviä niin islaminuskoisissa kuin kristityissäkin hihhuleissa.