Jumalan kohtaaminen.

Joku toivoi että kohtaisin Jumalan. Pinnallisesti toive vaikuttaa mukavalta. Mutta mitä se todella tarkoittaa?

Sillä mitä me opimme Raamatusta? Ensimmäinen asia genesiksessä on Aatamin ja Eevan rangaistus. Jumala teki ihmien uteliaaksi, joten hän tiesi että he "haukkaa haukkaisivat hedelmää". Etenkin koska hän on kaikkivaltias. Samoin Jumala käski Abrahamin tappaa poikansa, jotta voisi keskeyttää juuri ja juuri ajoissa. Kaikki kävi hyvin, paitsi tietysti niitä henkisiä traumoja joita tämä aikaansai.

Kun Raamattua katsoo muutenkin, on selvää että Jumala antaa paitsi ihmeitä, on myös taipuvainen rankaisemaan ankarimmin seuraajiaan. Tietenkin syntisetkin saavat tulta ja tulikiveä, joten vaikuttaa siltä kuin Jumala haluaisi rangaista kaikkia, uskontokuntaan rotuun ja maailmankatsomukseen riippumatta. Kaupunkeja poltetaan maan tasalla Jumalan käskystä. Samoin surmataan paljon ihmisiä. Luulisi, että lopputulokset olisivat Jumalan vastuulla samaan tapaan kuin erästä saksalaista Adolfia pidetään vastuullisena, vaikka hän ei omin käsin tappanut yhtään juutalaista, pisti vain muut tekemään hommat puolestaan. Luulisi että Jumalalla vastuu on vähintään sama kuin Saddamin vastuu Saddamin sotilaiden teoista. Tai kuten Pol Pot punaisten Khmerien teoista. Tosin sillä erotuksella, että rinnastettuna Jumalaan Pol Pot alkaa näyttämään naapurin kiltiltä mummolta.

Ja Jumalan luulisi tietävän paremmin.

Sillä mitä opimme Raamatusta? Ihminen on syntiä. Saastaista, joka ajetaan paratiisista. Ja jos ihmiset yrittävät tehdä jotain yhdessä joka ei sovi Jumalan mieleen, hän voi aina hukuttaa meitä ja vaikka sekoittaa kielensä. Olemme saastaisia ja pakotettuja seuraamaan dogmaattista johtajaa, joka vieläpä piileskelee bunkkerissaan. Paitsi tietenkin silloin, kun täytyy käydä vähän tappamassa ihmisiä, kuten avaamassa maata Onanin alta keskeytetyn yhdynnän vuoksi.

Näyttääkin siltä kuin Jumala olisi luonut ihmisen vain voidakseen rangaista heitä. Ja siksi Nooaa ei hukutettu; Tämän jälkeen rangaistavat loppuisivat. Ja kyllä, Se on Kristinuskon Jumala. Käsittääkseni murha ei vanhene koskaan, joten Jumala on yhä vastuussa vanhatestamentillisista julmuuksistaan. Jumala on vastuussa käskyistään, joissa noitanaisia ei saa jättää henkiin, joita täydennetään tietysti hokemalla älä tapa. Siinä vaikuttaa olevan vähän sellainen armeijan sävy. "Älä tapa, paitsi vihollisia ei lasketa". Pohjimmiltaan tämä tarkoittaa sitä, että eriuskoiset eivät ole Raamatun mukaan oikein ihmisiäkään. Raamatussa on tarkemmat rajoitteet vuohien tappamiselle ja käsittelylle, kuin sille miten eri lailla uskovia tulisi käsitellä silloin kun kyseessä ei ole puhtaasti käännytystoiminta.

Kannanottoni todistaa se, että kun Mooses on saanut laattoja Jumalalta, ja niissä käsketään "älä tapa", myöhemmin sitä kuitenkin valloitetaan ties mitä Jerikoa ja listitään filistealaisia, ja Herra on tyytyväinen, antaa suorastaan ihmeenomaista tukea tässä tappotyössä.

Lisäksi, mitä enemmän kohtaan perusteluja siitä mistä Jumala pitää ja huomaan ketkä kokevat hänet tärkeäksi moraalin opettajaksi, ovat asioita jotka saavat minut toivomaan että Hän pysyy mahdollisimman kaukana. Sillä vaikka en tietäisi mitään Jumalasta, hänen seuraajiaan voin kyllä tarkkailla empiirisesti. Näen tätä kautta uskon vaikutuksen käytännössä. Sydäntä en tietenkään näe, mutta kyllä teotkin jotain kertovat. Harvapa sitä uskoisi että Hitler toimi pelkästään lähimmäisenrakkaudesta. Kyllä hänellä oli ihan halveksittavia tunteita Juutalaisia kohtaan.

Siksi toivomus vaikuttaa peräti julmalta. En kuitenkaan usko että kohtaan Jumalan. En ole hänelle riittävän keskeinen, jotta hän jaksaisi vaivautua rankaisemaan. Sitäpaitsi minulla on aina kiire.

On tiedäthän koko ajan paljon syntiä tehtäväksi.