Kirkolliset lehdet ovat saaneet hässäkkää. Oikeusasiamies mainitsee että uskonnolliset lehdet olisi hyvä jakaa osoitteellisena jakeluna. Valituksia on tullut siitä että vasta täysmainoskielto on auttanut.
Tiedän, että joskus näitä lehtiä ei käsitellä mainoksina, vaan julkaisuina, ja niiden vertaaminen saippuamainoksiin koetaan loukkaavaksi. Tosin minusta vertaus loukkaa vain saippuavalmistajia, mutta muut ymmärtävät mistä on kysymys.
Tästä tulee kahdenlaisia ongelmia: Ne jotka haluaisivat muita mainoksia, mutta eivät kirkollisia ilmoituksia, eivät saa mitä haluavat. Toinen on se, että jos haluaa kirkollisen lehden mutta ei mainoksia, ei saa mitä haluaa. Tämä on tietysti ongelma.
Toinen ongelma tässä on tietysti hinta. Osoitteellinen jakelu maksaa kirkolle, koska sen postittamisen hinta on eri. Toisekseen ongelmana on sama, kuin kaikissa ilmaisjakeluissa: Jakajat eivät aina välitä kielloista. Mainoskiellon läpi pukkaa epäsäännöllisen säännöllisesti tavaraa.
Tästä tulee hieman sellainen olo, että "Ateistit valittaa." Ainakin minä otan ilolla kaikki kirkon painamat paperit mitä vaan saavat. Kirkkohan maksaa painamisesta rahaa, ja kantajakin työllistyy. Ja ennen kaikkea nyt grilli syttyy kivasti. Muille ehdotan, että otatte käyttöön printterin. Tulostatte siihen vaikka seuraavanlaiset tekstit:
"Ei mainoksia - kyllä Kirkkolehdille"
"Täällä asuu Saatana - Ei uskonnolliselle hömpötykselle. Sen sijaan kaikki maallista kuluttamista ja ahneutta ruokkiva tavaraesittely tänne. Kiitos!"
"Ei mainoksia - etenkään uskonnollisia. Tottelemattomat, varokaa vihaista Spagettihirviötä!"
Eiköhän se siitä iloksi muutu. Jos tämä ei auta, kannattaa valittaa vääristä jaoista tai ostaa suurempi pipo.
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Emeritus valtionkirkosta
Uskotoivorakkaus -kampanjan sivuilla kerrotaan että valtionkirkollisuuden korostaminen on propagandaa. Sana pitäisi korjata nimellä "kansankirkko", koska se on sosiologinen termi. Tosin mielestäni sana "kansankirkko" tuo erilaisia mielikuvia, mielikuvan siitä että kirkko olisi erityisesti kansan asialla.
Emeritus on kuitenkin erityisen fiksu muutamassa kohdassa:
* "Uskonnonvapaus on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin laajasti toteutunut, myös uskonnottomien oikeudet. Historian aikana niissä on ollut paljon korjaamisen varaa, mutta jos jotakin vielä on, se ei johdu lainsäädännöstä. Se kyllä takaa niin negatiivisen kuin positiivisen uskonnonvapauden." Toki tässä on propagandan makua, koska Jumalanpilkkalaki jätetään mainitsematta, ja se asettaa uskovat eriarvoiseen asemaan ateistien kanssa. Mutta päälinjoissa olen samaa mieltä. Ongelma ei ole lainsäädäntö. Ainut ongelma on vain siinä, että ainakaan minä en ole näin väittänytkään. Suurin ongelma on siinä että uskontojen nimissä kaapataan puheenaiheiden näkökulmat; Homoseksuaalisuudesta kauppojen aukioloon asti keskustelun aiheeksi tulee ottaa uskonto. Ilman et pääse pakoon. Ja toinen on se, että monet pyrkivät muuttamaan lainsäädäntöä siihen suuntaan että tämä nykyinen tila ei enää toteutuisi. Eli vaikka tässä ollaan hieman olkiukkoa hakkaamassa, hän on kuitenkin pääasiassa ihan oikeassa.
* "Ideologiseen puheeseen liittyy sekin yllättävä piirre, että äärisuunnat — kiihkeimmät kirkon vastustajat ja innokkaimmat fundamentalistit — löytävät siinä toisensa. Kummatkin puhuvat esimerkiksi "muodollisista kristityistä" ja haluavat siten itse toisten puolesta määritellä, kuka on oikea kristitty." Tässäkin hän on oikeassa. Toki tässä huomataan että ateistit ja fundamentalistit ovat molemmat kirkkoa vastaan, joka kertoo siitä miten kirkko tuntuu "kansankirkko -yrityksistään" huolimatta epäonnistuvan PR -ässään. Ehkä kirkko kuitenkin sopii keskiverroille, sekä ateisteille että uskovaisille, joten mitään virhettä tässä ei välttämättä ole.
Hieman erikoinen olo tulee siitä, että toisaalla puhe selvästi heittelehtii siihen suuntaan että kirkko ei puutu asioihin, ja sitten toisaalla mainostetaan että "Kirkon ja valtion yhteistyö on lisääntynyt ja myös kuntatasolla kunnat ja seurakunnat toimivat entistä useammin yhdessä esimerkiksi auttamistyössä." Lisäksi minulla tulee hieman huvittunut olo seuraavasta kohdasta "Vaihtoehtona on hautausmaiden kunnallistaminen, mutta kun asiaa on kysytty, kunnissa on suorastaan säikähdetty." Toki, koska siitä tulisi kuluja. Mutta entä jos yhteisövero - jota haastattelussa perustellaan seuraavalla tavalla "Yhteisövero on korvausta kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä, kuten hautausmaiden hoidosta." - otettaisiin pois ja kohdennettaisiin suoraan näille? Ilman tätä kunnat saisivat uuden menoerän. Trällä menettelyllä olisi myös selvää että penniäkään yhteisöverosta ei menisi kirkon byrokratian ja sisäisen toiminnan pyörittämiseen. Tämä voisi ehkä tuoda hautaukseen kustannustehokkuutta? Tosin luulen että kirkko hoitaa hautaamisen melko kustannustehokkaasti, joten tässä kohden ei kai ole hirveää moitetta minulta päin.
Toisekseen tässä on se, että ihmisiltä ei kysytä, vaan ainoastaan byrokraattisilta elimiltä. Tämä korostaa sitä että yhteistyö näiden kanssa on keskeisempi kuin ihmisten kanssa. "Kansan" -sana kirkon edestä pois toimisi tietysti hauskasti, mutta se veisi tehokkaan ideologia -aseen. Se kun kuulostaa niin mukavan pehmoiselta ja pörröiseltä.
Emeritus on kuitenkin erityisen fiksu muutamassa kohdassa:
* "Uskonnonvapaus on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin laajasti toteutunut, myös uskonnottomien oikeudet. Historian aikana niissä on ollut paljon korjaamisen varaa, mutta jos jotakin vielä on, se ei johdu lainsäädännöstä. Se kyllä takaa niin negatiivisen kuin positiivisen uskonnonvapauden." Toki tässä on propagandan makua, koska Jumalanpilkkalaki jätetään mainitsematta, ja se asettaa uskovat eriarvoiseen asemaan ateistien kanssa. Mutta päälinjoissa olen samaa mieltä. Ongelma ei ole lainsäädäntö. Ainut ongelma on vain siinä, että ainakaan minä en ole näin väittänytkään. Suurin ongelma on siinä että uskontojen nimissä kaapataan puheenaiheiden näkökulmat; Homoseksuaalisuudesta kauppojen aukioloon asti keskustelun aiheeksi tulee ottaa uskonto. Ilman et pääse pakoon. Ja toinen on se, että monet pyrkivät muuttamaan lainsäädäntöä siihen suuntaan että tämä nykyinen tila ei enää toteutuisi. Eli vaikka tässä ollaan hieman olkiukkoa hakkaamassa, hän on kuitenkin pääasiassa ihan oikeassa.
* "Ideologiseen puheeseen liittyy sekin yllättävä piirre, että äärisuunnat — kiihkeimmät kirkon vastustajat ja innokkaimmat fundamentalistit — löytävät siinä toisensa. Kummatkin puhuvat esimerkiksi "muodollisista kristityistä" ja haluavat siten itse toisten puolesta määritellä, kuka on oikea kristitty." Tässäkin hän on oikeassa. Toki tässä huomataan että ateistit ja fundamentalistit ovat molemmat kirkkoa vastaan, joka kertoo siitä miten kirkko tuntuu "kansankirkko -yrityksistään" huolimatta epäonnistuvan PR -ässään. Ehkä kirkko kuitenkin sopii keskiverroille, sekä ateisteille että uskovaisille, joten mitään virhettä tässä ei välttämättä ole.
Hieman erikoinen olo tulee siitä, että toisaalla puhe selvästi heittelehtii siihen suuntaan että kirkko ei puutu asioihin, ja sitten toisaalla mainostetaan että "Kirkon ja valtion yhteistyö on lisääntynyt ja myös kuntatasolla kunnat ja seurakunnat toimivat entistä useammin yhdessä esimerkiksi auttamistyössä." Lisäksi minulla tulee hieman huvittunut olo seuraavasta kohdasta "Vaihtoehtona on hautausmaiden kunnallistaminen, mutta kun asiaa on kysytty, kunnissa on suorastaan säikähdetty." Toki, koska siitä tulisi kuluja. Mutta entä jos yhteisövero - jota haastattelussa perustellaan seuraavalla tavalla "Yhteisövero on korvausta kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä, kuten hautausmaiden hoidosta." - otettaisiin pois ja kohdennettaisiin suoraan näille? Ilman tätä kunnat saisivat uuden menoerän. Trällä menettelyllä olisi myös selvää että penniäkään yhteisöverosta ei menisi kirkon byrokratian ja sisäisen toiminnan pyörittämiseen. Tämä voisi ehkä tuoda hautaukseen kustannustehokkuutta? Tosin luulen että kirkko hoitaa hautaamisen melko kustannustehokkaasti, joten tässä kohden ei kai ole hirveää moitetta minulta päin.
Toisekseen tässä on se, että ihmisiltä ei kysytä, vaan ainoastaan byrokraattisilta elimiltä. Tämä korostaa sitä että yhteistyö näiden kanssa on keskeisempi kuin ihmisten kanssa. "Kansan" -sana kirkon edestä pois toimisi tietysti hauskasti, mutta se veisi tehokkaan ideologia -aseen. Se kun kuulostaa niin mukavan pehmoiselta ja pörröiseltä.
Skeptikot, tässä tieteellinen näyttö.
Videolla muutoinkin seksuaalimoraalista huolestunut henkilö todistaa että kondomi ei suojaa AIDS:ilta. Hän huomauttaa alussa siitä, kuinka tässä on tieteellinen todiste tulossa. Hän kuvaa vaginaa lasilla, kondomia siivilällä. Tämän läpi valutetaan kermaa ja lopuksi vagina on täynnä AIDSia. Koska ne vertautuvat, asia on oikeasti näin. Yhteyttä sille ovatko ne oikeasti samanlaisia ei tarvita. Ei kannata lukea mitä on käynyt kun viruksia ja kondomeja on kokeiltu. Liberaali salaliitto vaan on jälleen KAIKKIALLA! Eikö niitä evolutionisteja saada ikinä kuriin!
Avaruusolennoista ja uskosta.
Avaruusolennot ovat muodikas ilmiö. Moni uskoo niihin. Kirkko ei kuitenkaan tee tälle harhauskolle mitään, eikä kerro mistä ilmiössä on Todella Kyse. Siksi älykkäät ja valveutuneet kristityt auttavat taistelussa moista modernisoitua taikauskoa vastaan ja kertovat että avaruusolennot ovat oikeasti demoneja. On siis erityisen tärkeää muistaa että UFO on vain yksi Saatanan juoni. Todisteet tähän löytyvät tietysti tiedelähteiden suurimmasta auktoriteetista eli Raamatusta. Koko sivusto on sivistävää luettavaa, jolta opitaan että Jeesuksen nimeen UFOt saadaan katoamaan. UFOt siis ovat todellisia, niiden luonne on vain otettava vakavasti. Tietenkin UFOvaarasta on myös symposiumeja. Ei siis antenniosaston kokoontumisia, vaan sellaisia joihin voidaan laittaa samanlainen nimi kuin tieteellisiin kokoontumisiin. Niissä on "Lectureja", oppitunteja, eikä mitään hörhöjen puhetta. Niissä kannattaa käydä jos Jeesus vain suo varat lentolipun hintoihin. Sillä vaara on yhtä todellinen kuin UFO:t. Tietenkin asiaa pitää vielä laajentaa. Sillä vanhoissa kansantarinoissa esiintyy vampyyreja. Ne ovat tietenkin avaruusolentoja. Yhteys on aivan selvä, kun asiaa tutkitaan siltä kannalta että avaruusolennot ovat totta. Kun tämä liitetään siihen tietoon jonka juuri opimme avaruusolennoista, meillä onkin tieteellinen todiste siitä että vampyyrit=avaruusolennot=demonit. Ilmeisesti myös vampyyrit ovat totta, kuten avaruusolennotkin.
On siis syytä olla varovainen ja muistaa rukoilla, että nämä vaarat pysyvät loitolla. Siksi esimerkiksi auton peräpeiliin tuijottelu ei ole viisasta. Kannattaa sen sijaan turvautua rukoukseen. Dermonin karkotukseen kun ei välttämättä tarvita pappia. Kondomeista ei sen sijaan ole apua demoneja vastaan.
On siis syytä olla varovainen ja muistaa rukoilla, että nämä vaarat pysyvät loitolla. Siksi esimerkiksi auton peräpeiliin tuijottelu ei ole viisasta. Kannattaa sen sijaan turvautua rukoukseen. Dermonin karkotukseen kun ei välttämättä tarvita pappia. Kondomeista ei sen sijaan ole apua demoneja vastaan.
Homot tallaavat uskonnonvapautta
Uskonnollinen NOM on tehnyt seuraavan, erittäin valistavan, videon. Koska me ateistit normaalisti vain kehitämme sanoja uskovaisten suuhun haluan ehdottomasti että kaikki tutustuvat tähän aineistoon, jota he ovat tehneet. Muuten propaganda siitä että uskovaiset olisivat syrjiviä, eriarvoistavia, erilailla ajattelevia rajoittavia osoittautuvat vääriksi. Ja kaikki syytökset siitä että kristilliset mitenkään mainittavissa määrin uskonnollistaisivat elämän kysymyksiä jotka eivät välttämättä ole uskontoa ja tällä keinolla yrittäisivät vaikuttaa lakiin ja politiikkaan niin että kaikki joutuisivat uskonnostaan ja vakaumuksestaan riippumatta seuraamaan heidän ideologiaansa osoittautuvat vain perättömäksi ateistien propagandaksi.
Colbertin ystävät ovat jo tietenkin nähneet tämän videon pilkkaamista. Se on tietenkin asiatonta. Kristittyjä ei saa pilkata. Sillä video esittää vakavan asian. Se, että antaa homoseksuaaleille vallan valita puolisonsa johtaa muut umpikujaan. Se rikkoo valinnanvapautta, naisten oikeuksia valita puolisonsa ja tietenkin se ajaa ihmiset kriisiin uskontonsa kanssa, joten se on selvästi uskonnonvastaista.
Videolla nimittäin on esimerkiksi surullisen näköinen nainen, joka kertoo että hänellä ei ole mahdollisuuksia. Tämähän on sama, kuin se mitä heteroliitoissakin käy. Kun joku mies tai nainen valitsee jonkun puolison, joku voi pettyä. Siksi ainut oikea moraalinen vaihtoehto on moniavioisuus. NOM on vain unohtanut tämän ja kritisoi siksi vain homoseksuaaleja.
Toisessa kohdassa nainen kertoo että hän joutui valitsemaan työnsä ja uskontonsa välistä. Toisen mielestä se, että lapsille koulussa sanotaan että homoseksuaalisuus voi olla OK rajoittaa hänen elämäänsä. Uskonto jonka normisto erottaa äidit ja lapset, tai pistää ideologian, työn ja perheen ristiriitaan ei voi ikinä missään koskaan olla väärässä.
On kauheaa minkälaista uskovaisten vapaudenriistoa "liberaalit" jälleen kerran yrittävät vapauden nimessä. Ihan Orwellimaista meininkiä! Siksi homous pitää kieltää. Koska muutoin he puuttuvat toisten elämään ja rajoittavat sitä! On hyvä että kristinusko tulee esiin jälleen kerran tälläisessä positiivisessa valossa!
Colbertin ystävät ovat jo tietenkin nähneet tämän videon pilkkaamista. Se on tietenkin asiatonta. Kristittyjä ei saa pilkata. Sillä video esittää vakavan asian. Se, että antaa homoseksuaaleille vallan valita puolisonsa johtaa muut umpikujaan. Se rikkoo valinnanvapautta, naisten oikeuksia valita puolisonsa ja tietenkin se ajaa ihmiset kriisiin uskontonsa kanssa, joten se on selvästi uskonnonvastaista.
Videolla nimittäin on esimerkiksi surullisen näköinen nainen, joka kertoo että hänellä ei ole mahdollisuuksia. Tämähän on sama, kuin se mitä heteroliitoissakin käy. Kun joku mies tai nainen valitsee jonkun puolison, joku voi pettyä. Siksi ainut oikea moraalinen vaihtoehto on moniavioisuus. NOM on vain unohtanut tämän ja kritisoi siksi vain homoseksuaaleja.
Toisessa kohdassa nainen kertoo että hän joutui valitsemaan työnsä ja uskontonsa välistä. Toisen mielestä se, että lapsille koulussa sanotaan että homoseksuaalisuus voi olla OK rajoittaa hänen elämäänsä. Uskonto jonka normisto erottaa äidit ja lapset, tai pistää ideologian, työn ja perheen ristiriitaan ei voi ikinä missään koskaan olla väärässä.
On kauheaa minkälaista uskovaisten vapaudenriistoa "liberaalit" jälleen kerran yrittävät vapauden nimessä. Ihan Orwellimaista meininkiä! Siksi homous pitää kieltää. Koska muutoin he puuttuvat toisten elämään ja rajoittavat sitä! On hyvä että kristinusko tulee esiin jälleen kerran tälläisessä positiivisessa valossa!
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Hyvä uskonto.
Minua on moitittu siitä että en ota uskonnon hyviä asioita huomioon. Onkin totta että tästä blogista on täysin mahdotonta löytää ainuttakaan blogausta jossa uskonto olisi positiivisessa valossa. Anteeksi siitä.
Ehkä syy on siinä että en osaa. En ole uskovainen. En ole elämäni aikana nähnyt niitä hyviä asioita. I really don't know. Ja sen verran ahkerasti olen lukenut uskovaisten omaa aineistoa, että etsimisen puutteesta minua tuskin voidaan syyttää. Todisteeksi käynee tämä blogi. Sitä selatessa voi huomata, että melko usein linkit ovat suoraan liitettynä uskovaisten omaan aineistoon. En siis vain levittele mitä muut sanovat heidän sanoneen.
Hyvää tulee melko vähän. Se on pakko myöntää.
En kuitenkaan ole "epäobjektiivinen" tai "jätä näkökantoja käsittelemättä". Otan esimerkiksi viime aikoina esittämäni homoseksuaalisuutta koskeva videojuttu. Se koostuu pääasiassa kristillisen järjestön vihavideosta, jonka he itse ovat valmistaneet. Sitä ei ole edes "ateistieditoitu". Loppu onkin sitten sen kohtausten referointia ja kommentointia. Tästä voidaan selvästi sanoa, että kerron molempien puolet asioista. Kristillisen kanta homoseksuaalisuuteen on heidän oma. En keksi sanoja suuhun. Referointi on aineistosta jota he itse levittävät keskuuteensa. En siis keksi sanoja heidän suuhunsa. Ei ole minun ongelmani jos se on ikävää. Minä jos joku haluaisi että niitä ei olisi. Älkää siis minulle valittako. Pistäkää kirjelmää vaikka niiden YouTubesivustolle ja johtajien sähköposteihin. Jos se on ateistille osoitettuna "mielipiteenilmaus", se tuskin muuttuu "tuomitsemiseksi jonka Raamattu kieltää" jos se ilmaistaan itse näille sanojille. Älkää ampuko viestinviejää, vaan viestinkirjoittaja. Tai älkää ampuko ketään. Kritisoikaa vain. Aika harvoin edes isken mitään loppuunlyötyä opeteltavaksi. Toki yritän perustella asioita ja tuoda esiin kannanottojani.
Ehkä se on enemmän politiikkaa kuin tiedettä. Tavoitteena eläminen, ei oikeassaolo ja sen levittäminen.
On vain muistettava Aihe vain ei ole uskonto. Aihe on hihhulointi. Käytännössä tämä on sama asia kuin se, miten uskonto ilmenee ateisteille. Olen elänyt maan päällä liian monta vuosikymmentä. Minun olisi pitänyt törmätä niihin konkreettisiin hyviin asioihin, joita uskonto tuo. Kuitenkin kaiken kaikkiaan, vaikka sitä uskon hyvyyttä mainostetaan, se on jäänyt itseltäni täysin vieraaksi. En minä voi keksiä mitään hyviä juttuja, jos en niistä mitään kerran tiedä. Se olisi sitä epäobjektiivista propagandaa. Että jos ei ole mitään hyvää, niin satuillaan sitten siitä että Hitler pelasti 100 ihmistä varmalta kuolemalta ampumalla käsistään seittiä ja pelasti näin samalla tyttöystävänsä vihreältä menninkäiseltä joka oli kauhea olento.
Toki olen kuullut propagandaa. Luultavasti jokainen satuiltavissa oleva ihmeparaneminen venyvine jalkoineen on esitetty minulle totena. Samoin erilaiset kääntymiskertomukset. Itse asiassa osaan jopa uskonpuheen rakenteen. Samoin olen lukenut lappusia niin että tiedän mistä raamatunlauseet tulevat kuin itsestään viesteihin. Niiden pohjalta tuntuu että puhe on yleensä jonkin sortin vääristelyistä ja jopa huijauksista, joita esimerkiksi ihmeparanemisten kohdalla tulee törkeällä tavalla esiin. Tai sitten ne ovat epämääräisiä "uskonto teki juuri minut onnelliseksi, avasi maailmani, näen maailman oikeammin joten se tekee sinulle samoin" -asennetta, jossa on tarinoinnin makua, implisiittisiä tarinointeja siitä että uskovalla on kyky lukea ateistien ajatuksia ja ennustaa tulevaisuutta, ja tiettyä mestaroinnin makua. Miksi yksilön kivan tunteen pitäisi olla argumentti yhtään kenellekään muulle? Sitä kuitenkin näkee politiikassa asti. Uskonnosta voi toki hakea ohjeita politiikkaan, mutta ei perustella sitä niillä. Koska meitä on täällä sellaisiakin, joista kirja voi ehkä olla OK, mutta ei mikään absoluuttinen auktoriteetti moraaliasioissa. Ne on kaikki voitava perustella Raamatun ulkopuolelta jos ne todella ovat kaikille hyviä.
Kaiken kaikkiaan se, että en olisi kuullut uskovaisten näkökantoja on eri asia. Sitä mainostettua hyvyyttä, suvaitsevaisuutta, ystävällisyyttä, sillanrakentamista, erilaisuuden hyväksymistä, ja keskustelua jossa on mahdollisuus propagandavaihdon sijasta muuhunkin en ole sen sijaan juurikaan tavannut. Toki itsessänikin on paljon syytä. Mutta en ole ainut syyllinen. Uskova-Ateisti -kontakti on tavallisesti se, että joku moittii jotakuta toista. Ja se on perseestä. Etenkin kun kyseessä on aina se että toinen heittää propagandaa ja odottaa toisen heittävän takaisin tuttua propagandaa - ja onnistuu ennustuksessaan. Samat jutut toistuvana eri ihmisten suista tympäisee vanhaa ihmistä. Kun olisi edes puhe omista peräpukamista ja kakan koostumuksesta tai säästä. Niissä olisi sentään jotain joka vaihtuu hieman päivästä toiseen.
Tämän vuoksi "kerro kuinka usko tekee hyvää" on aiheen ulkopuolelta ja sitä voi vaatia vain sellainen, joka ei ole lukenut ja ymmärtänyt tämän paikan sanomaa. Toki syy voi olla siinä että en osaa kirjoittaa. Mutta se voi olla myös se, että toinen ei osaa/halua ymmärtää. Vihjaan vain että tämä aihe on aivan sama, kuin jos joku käsittelisi toisen maailmansodan Saksalaisten touhuja, joku tulisi selittämään että pitäisi kertoa mitä hyvää oikeistopolitiikka, kuten Kokoomus, on tehnyt viime aikoina politiikassa. Toki minä pidän Kokoomusta ihan OK puolueena. Olen jopa äänestänyt sitä. Mutta ei tämän aiheen poisjättäminen ole mitään "hyvien asioiden poisjättämistä". Että olisi jotenkin objektiivisempi ja tasapuolisempi juutalaisvainojuttu, jos siinä olisi kokoomuksen viisaita ratkaisuja.
Eikä ole minun vikani, jos siitä ei voi kirjoittaa hyviä asioita. Ei kai holokaustitutkijakaan ala vaihtamaan tutkimuskohdettaan koska ei löydä siitä hevin hyvää sanottavaa? Että nyt pitää alkaa saksalaisten lasten kindergardenia kuvaamaan, kun muuten tulee tästi Aus.Bir. -kesäleiristä vähän ikävä kuva. Himmlerin kitarakaan ei ole vireessä.
Ei kai holokaustitutkijoitakaan moitita siitä että he eivät löydä hyviä puolia surmista. Joskus "hyvät ja huonot puolet yhtä paljon" antaa etua vääryydelle. Tässä kohden ateistit ovatkin nurkkaan ajettuja: Jos he ottavat uskonnon käsittelyyn, heidän katsotaan vastustavan sitä. Jos he vastustavat vain osaa, tätä ei ymmärretä. Samanaikaisesti toisaalla heitä moititaan siitä että heillä ei ole etiikkaa, arvoja. Että he eivät taistele minkään puolesta, koska ateistille ei ole mikään tärkeää. Näitä kaikkia osia olen henkilökohtaisesti saanut kokea. Enkä ole yksin. Minun kohdallani etenkin näkökannanvalintaani moititaan. Olen epäobjektiivinen, jätän aihepiirejä käsittelemättä. Jos kritisoisin uskontoa laajemmin, minua kritisoitaisiin siitä. Nyt se, että korostan että koko uskonnon kritisointi olisi irrelevanttia tuntuu jäävän huomiotta.
Aivan kuin olisi jo valmiiksi lukkoonlyöty että olen väärässä. On vain keksittävä miten.
Tuntuu siltä että ateistille annetaan korkeintaan mahdollisuus valita se kuoppa, jonne hänet haudataan epämoraalisena. Toivon että minun kuoppaani kaadetaan sammutettua kalkkia. Se näyttää lehdistössä tosi hyvältä ateismipropagandalta. Ja sitäpaitsi ruumiini ei haise. Sen jälkeen se on hyvä laittaa mausoleumiin kaikkien töllättäväksi. No, ei kai sentään ihan näinkään.
Ehkä syy on siinä että en osaa. En ole uskovainen. En ole elämäni aikana nähnyt niitä hyviä asioita. I really don't know. Ja sen verran ahkerasti olen lukenut uskovaisten omaa aineistoa, että etsimisen puutteesta minua tuskin voidaan syyttää. Todisteeksi käynee tämä blogi. Sitä selatessa voi huomata, että melko usein linkit ovat suoraan liitettynä uskovaisten omaan aineistoon. En siis vain levittele mitä muut sanovat heidän sanoneen.
Hyvää tulee melko vähän. Se on pakko myöntää.
En kuitenkaan ole "epäobjektiivinen" tai "jätä näkökantoja käsittelemättä". Otan esimerkiksi viime aikoina esittämäni homoseksuaalisuutta koskeva videojuttu. Se koostuu pääasiassa kristillisen järjestön vihavideosta, jonka he itse ovat valmistaneet. Sitä ei ole edes "ateistieditoitu". Loppu onkin sitten sen kohtausten referointia ja kommentointia. Tästä voidaan selvästi sanoa, että kerron molempien puolet asioista. Kristillisen kanta homoseksuaalisuuteen on heidän oma. En keksi sanoja suuhun. Referointi on aineistosta jota he itse levittävät keskuuteensa. En siis keksi sanoja heidän suuhunsa. Ei ole minun ongelmani jos se on ikävää. Minä jos joku haluaisi että niitä ei olisi. Älkää siis minulle valittako. Pistäkää kirjelmää vaikka niiden YouTubesivustolle ja johtajien sähköposteihin. Jos se on ateistille osoitettuna "mielipiteenilmaus", se tuskin muuttuu "tuomitsemiseksi jonka Raamattu kieltää" jos se ilmaistaan itse näille sanojille. Älkää ampuko viestinviejää, vaan viestinkirjoittaja. Tai älkää ampuko ketään. Kritisoikaa vain. Aika harvoin edes isken mitään loppuunlyötyä opeteltavaksi. Toki yritän perustella asioita ja tuoda esiin kannanottojani.
Ehkä se on enemmän politiikkaa kuin tiedettä. Tavoitteena eläminen, ei oikeassaolo ja sen levittäminen.
On vain muistettava Aihe vain ei ole uskonto. Aihe on hihhulointi. Käytännössä tämä on sama asia kuin se, miten uskonto ilmenee ateisteille. Olen elänyt maan päällä liian monta vuosikymmentä. Minun olisi pitänyt törmätä niihin konkreettisiin hyviin asioihin, joita uskonto tuo. Kuitenkin kaiken kaikkiaan, vaikka sitä uskon hyvyyttä mainostetaan, se on jäänyt itseltäni täysin vieraaksi. En minä voi keksiä mitään hyviä juttuja, jos en niistä mitään kerran tiedä. Se olisi sitä epäobjektiivista propagandaa. Että jos ei ole mitään hyvää, niin satuillaan sitten siitä että Hitler pelasti 100 ihmistä varmalta kuolemalta ampumalla käsistään seittiä ja pelasti näin samalla tyttöystävänsä vihreältä menninkäiseltä joka oli kauhea olento.
Toki olen kuullut propagandaa. Luultavasti jokainen satuiltavissa oleva ihmeparaneminen venyvine jalkoineen on esitetty minulle totena. Samoin erilaiset kääntymiskertomukset. Itse asiassa osaan jopa uskonpuheen rakenteen. Samoin olen lukenut lappusia niin että tiedän mistä raamatunlauseet tulevat kuin itsestään viesteihin. Niiden pohjalta tuntuu että puhe on yleensä jonkin sortin vääristelyistä ja jopa huijauksista, joita esimerkiksi ihmeparanemisten kohdalla tulee törkeällä tavalla esiin. Tai sitten ne ovat epämääräisiä "uskonto teki juuri minut onnelliseksi, avasi maailmani, näen maailman oikeammin joten se tekee sinulle samoin" -asennetta, jossa on tarinoinnin makua, implisiittisiä tarinointeja siitä että uskovalla on kyky lukea ateistien ajatuksia ja ennustaa tulevaisuutta, ja tiettyä mestaroinnin makua. Miksi yksilön kivan tunteen pitäisi olla argumentti yhtään kenellekään muulle? Sitä kuitenkin näkee politiikassa asti. Uskonnosta voi toki hakea ohjeita politiikkaan, mutta ei perustella sitä niillä. Koska meitä on täällä sellaisiakin, joista kirja voi ehkä olla OK, mutta ei mikään absoluuttinen auktoriteetti moraaliasioissa. Ne on kaikki voitava perustella Raamatun ulkopuolelta jos ne todella ovat kaikille hyviä.
Kaiken kaikkiaan se, että en olisi kuullut uskovaisten näkökantoja on eri asia. Sitä mainostettua hyvyyttä, suvaitsevaisuutta, ystävällisyyttä, sillanrakentamista, erilaisuuden hyväksymistä, ja keskustelua jossa on mahdollisuus propagandavaihdon sijasta muuhunkin en ole sen sijaan juurikaan tavannut. Toki itsessänikin on paljon syytä. Mutta en ole ainut syyllinen. Uskova-Ateisti -kontakti on tavallisesti se, että joku moittii jotakuta toista. Ja se on perseestä. Etenkin kun kyseessä on aina se että toinen heittää propagandaa ja odottaa toisen heittävän takaisin tuttua propagandaa - ja onnistuu ennustuksessaan. Samat jutut toistuvana eri ihmisten suista tympäisee vanhaa ihmistä. Kun olisi edes puhe omista peräpukamista ja kakan koostumuksesta tai säästä. Niissä olisi sentään jotain joka vaihtuu hieman päivästä toiseen.
Tämän vuoksi "kerro kuinka usko tekee hyvää" on aiheen ulkopuolelta ja sitä voi vaatia vain sellainen, joka ei ole lukenut ja ymmärtänyt tämän paikan sanomaa. Toki syy voi olla siinä että en osaa kirjoittaa. Mutta se voi olla myös se, että toinen ei osaa/halua ymmärtää. Vihjaan vain että tämä aihe on aivan sama, kuin jos joku käsittelisi toisen maailmansodan Saksalaisten touhuja, joku tulisi selittämään että pitäisi kertoa mitä hyvää oikeistopolitiikka, kuten Kokoomus, on tehnyt viime aikoina politiikassa. Toki minä pidän Kokoomusta ihan OK puolueena. Olen jopa äänestänyt sitä. Mutta ei tämän aiheen poisjättäminen ole mitään "hyvien asioiden poisjättämistä". Että olisi jotenkin objektiivisempi ja tasapuolisempi juutalaisvainojuttu, jos siinä olisi kokoomuksen viisaita ratkaisuja.
Eikä ole minun vikani, jos siitä ei voi kirjoittaa hyviä asioita. Ei kai holokaustitutkijakaan ala vaihtamaan tutkimuskohdettaan koska ei löydä siitä hevin hyvää sanottavaa? Että nyt pitää alkaa saksalaisten lasten kindergardenia kuvaamaan, kun muuten tulee tästi Aus.Bir. -kesäleiristä vähän ikävä kuva. Himmlerin kitarakaan ei ole vireessä.
Ei kai holokaustitutkijoitakaan moitita siitä että he eivät löydä hyviä puolia surmista. Joskus "hyvät ja huonot puolet yhtä paljon" antaa etua vääryydelle. Tässä kohden ateistit ovatkin nurkkaan ajettuja: Jos he ottavat uskonnon käsittelyyn, heidän katsotaan vastustavan sitä. Jos he vastustavat vain osaa, tätä ei ymmärretä. Samanaikaisesti toisaalla heitä moititaan siitä että heillä ei ole etiikkaa, arvoja. Että he eivät taistele minkään puolesta, koska ateistille ei ole mikään tärkeää. Näitä kaikkia osia olen henkilökohtaisesti saanut kokea. Enkä ole yksin. Minun kohdallani etenkin näkökannanvalintaani moititaan. Olen epäobjektiivinen, jätän aihepiirejä käsittelemättä. Jos kritisoisin uskontoa laajemmin, minua kritisoitaisiin siitä. Nyt se, että korostan että koko uskonnon kritisointi olisi irrelevanttia tuntuu jäävän huomiotta.
Aivan kuin olisi jo valmiiksi lukkoonlyöty että olen väärässä. On vain keksittävä miten.
Tuntuu siltä että ateistille annetaan korkeintaan mahdollisuus valita se kuoppa, jonne hänet haudataan epämoraalisena. Toivon että minun kuoppaani kaadetaan sammutettua kalkkia. Se näyttää lehdistössä tosi hyvältä ateismipropagandalta. Ja sitäpaitsi ruumiini ei haise. Sen jälkeen se on hyvä laittaa mausoleumiin kaikkien töllättäväksi. No, ei kai sentään ihan näinkään.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Mitä hihhulismi on?
Olen jo aikaisemmin kertoillut paljon hihhuleista. Yleensä asiat on painottuneet "oireisiin", eli siihen mitä he tekevät. Lisäksi esiin on noussut esimerkkejä. Ehkä minun olisi kuitenkin hyvä katsoa asiaa vielä lisää. Tämän jälkeen pitäisi olla selvempää sillä mitä minä tarkalleen ottaen tarkoitan hihhuloinnilla.
Se tarkoittaa asennetta. Mutta ei sellaista asennetta, joka perustuu sisäiseen tunteeseen, vaan siihen miten he suhtautuvat toisiin ihmisiin keskusteluissa ja muissa käytännön toimissa. Tämä on mielestäni pakollista, koska en ole ajatuksenlukija, enkä osaa mitään psykologisia taikojakaan. Tätä kautta hihhulius on asenne. Se ei siis ole pelkästään sitä että ollaanko väärässä tai oikeassa. Se on enemmänkin sitä millä asenteella henkilö "toteuttaa oikeaksi totuudeksi esittämäänsä." Tämän asenteen huomaaminen vaatii yleensä yksityiskohtien ja kokonaisuuden katsomista. Asenteelliset sanat ja kokonaislaatuinen reagoimistapa painavat. Tästä saadaan aikaan "näkemys", jonka pohjalta sitten voidaan ihan fiksusti sanoa että "hihhuli mikä hihhuli". Asenne on enemmänkin sitä, miten keskustelut toteutuvat kuin varsinaista tunnetta. Asiaan liittyy muutamia elementtejä. Luultavasti jokaiseen osuu yksi tai pari. Mutta on katsottava sekä määrää että voimakkuutta ja tehtävä tästä jokin rajanveto. Luulen että jokainen tekee näitä elämässään muutenkin.
* Ideologia = Identiteetti. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön puheissa tämä on se, minkä kautta hän näkee itsensä ensisijaisesti, ja jonka suhteessa hän näkee kaiken muun. Tätä kautta joku voi olla hihhuli vaikka ammattinsa tai harrastuksensa kautta: Esimerkiksi surffari voi sisäistää harrastuksensa identiteettiin niin lujasti että he ikään kuin luopuvat monista yksilöllisistä piirteistään sen vuoksi. Tämä tarkoittaa paitsi sitä että jos häneltä kysytään että "mikä olet", hän vastaa sen ensimmäisenä. Mukana on sekä voimakkuus että jonkinlainen kaikenkattavuus. Moni voisi sanoa tätä pakkomielteeksi. Jos henkilön kanssa ei saa kahden tunnin automatkaa ilman aihetta, tai jos mikä tahansa aihe siirtyy "jotenkin" hänen asiaansa, on aika selvästä asiasta kyse.
* Ihmisten luokittelu tämän ideologian mukaan. Hihhuli ei ole siis vain "yhden asian mies". Hän lisäksi luokittelee ihmiset paremmuusjärjestykseen ennen kaikkea tämän ominaisuuden kautta. Esimerkkinä tästä kävisi varmaan kuolemansellissä olevat vangit: Monille heistä pyydetään armahdusta siihen vedoten että he ovat kääntyneet vankilassa kristityiksi. Tällöin ideologia on se elementti joka vaikuttaa. Tästä seuraa se, että ihmiset ovat "me" tai "muut". Mitään harmaan sävyjä ei ole. Harmaan sävyt tulkitaan joko "meiksi", mutta vielä useammin ne eriytetään "muiksi", vedoten siihen että "ei tarpeeksi, ei kunnolla". Eli he antavat samalla itselleen vallan määrittää ketkä ovat "oikeasti tämän luokittelun alla". Muut taas eivät tietenkään saa lupaa määritellä että hihhuli itse ei ole tämän luokittelun alla. Jos hänelle tehdään tämä, minkä hän itse tekee usein ja helposti, seurauksena on raivoa.
* Ulkopuolisiin suhtautuminen huonompina. Heillä on useita roolia. Ei pelkkä "paha", vaan myös "hairahtunut", "säälittävä" ja "pelastettava". Keskeisin määrittelyperuste on tietenkin se, miten halukas hän on kuuntelemaan tätä ideologiaa.
* Luopumisen demonisointi on yksi keskeisistä piirteistä. Eli hihhuleiden ryhmän sisällä ajatus uskosta luopumisesta täytetään negatiivisilla jutuilla. Tämä hallitsee ajattelua. Jos esimerkiksi luopuminen on vakavaa, uskosta luopuminen on synti, josta seuraa Helvetti ja kidutus. Jos jonkin teon tekemisestä on kidutusta luvassa, tekee taatusti parhaansa, että niitä ei mieti. Kun tämä on itse ideologiassa, niin ideologiaa ei kyseenalaisteta.
* Keskustelu on opettamista. Hihhuli on aina halukas kertomaan omista näkemyksistään. Jos kysyt, saat häneltä vastauksen. Ja aika usein vaikka et kysyisikään. Tästä hyvänä esimerkkinä on Jehovan Todistajien jutut. Heidän keskustelunsa koostuu siitä että luetaan heidän aineistoaan. Sen sijaan he eivät suostu lukemaan samalla tavalla kohta kohdalta aineistona vaikkapa jotain heidän uskontoaan kritisoivaa materiaalia. He voivat joskus kyllä tuoda "vastauksia", jotka käsittelevät ehkä jotain kriittistä aineistoa, jos kysyt. Mutta keskustelua siitä ei tule. Keskustelun sävy on se, että kun erimielisyys tulee esiin, opettaja ei edes harkitse sitä että kritiikki voisi olla osuvaa. Kritiikin on sen sijaan oltava väärässä. Selitykset sille "miksi" eivät välttämättä ole kovin laadukkaita, tärkeämpää on, että ne sanotaan ääneen. Kriittisyyteen voidaan suhtautua myös "Galileo syndroomalla": Se on vainoa ja kertoo siitä että vastakumppani ei ole "avomielinen". Kritiikkiin ei tarvitse vastata, koska se on vain toisen epätoivon ilmaus.
* Ideologian levittäminen "ulkopuolisiin" on yksi vahvimmista teemoista. Tämä tarkoittaa sitä että jos hihhuleiden ideologia kieltää jotain, siitä olisi jotenkin erityisen hyvä saada laki joka koskee niitäkin jotka eivät tätä ideologiaa halua. Jos kyseessä ei ole laki, niin sitten paikkakunnan muu sosiaalinen toiminta valjastetaan tähän. Eli lakiin halutaan lisää kieltoja. Onhan toki eri asia valittaa siitä että laki kieltäisi jonkun melkoisen viattoman asian, kuten 2 cl viinin tarjoamisen 15 -vuotiaalle vain siksi että laki muuten käskee alkoholille 18 -vuoden ikärajan, kuin tehdä niin että laki ei estä uskovaista toteuttamasta uskoaan, vaan uskonnon normien nimissä halutaan rajoittaa muita. Tästä hyvä esimerkki on abortti ja oluen myynti. Kukaan hihhuli ei tee aborttia, tai tapauksesta riippuen olutta, vaikka se onkin sallittu. Siksi näiden kieltäminen ei varsinaisesti muuta hihhulin omaa elämää. Esimerkiksi omien tietojen kautta: Eräässä pohjalaiskylässä väärä alakulttuuri, punk, johti siihen että henkilö tuomittiin keskusteluissa Helvettiin, hänet tuomittiin jopa saatananpalvojaksi ja okkultistiksi. Tätä tapahtui paitsi selän takana, myös eristämisen kautta. Kukaan ei varsinaisesti pilkannut tai lyönyt. Mutta kun huoltsikan kahvilassa kahvitilauskin tulee hiljaisuudessa ja muut poistuvat paikalta, tästä syntyy melko vaikuttavia asioita. Tämä kohta vaikuttaa myös lapsiin: Hihhulismissa lasten kasvatus ideologiaan on keskeisen tärkeää. Ja jos tähän asetetaan rajoitteita, tämän katsotaan rikkovan heidän uskonnonvapauttaan. Tämä tarkoittaa sitä että lapset nähdään ikään kuin omaisuudeksi, jota saadaan kouluttaa ja kasvattaa ihan miten vain.
* Yhteisten arvojen etsiminen, korostaminen ja omiminen. Tämä tarkoittaa sitä että hihhuli puhuu aluksi eri tavalla kuin lopuksi. Juttelut aloitetaan perheellä, elämän kunnioittamisella ja muilla vastaavilla asioilla. Vasta myöhemmin otetaan esiin erilaisia, rankempia aiheita. Tätä siirrosta ennen tehdään niin, että jos humanisti arvostaa samaa asiaa, muistutetaan kuinka kristillinen se on. Tässä kohden on loogisesti aivan merkityksetöntä heittää vuosilukuja siitä "kuka oli ensin", kun olennainen kysymys on siitä että ideologioiden elementtejä voidaan rakentaa osien kautta: Tällöin yksi voidaan ottaa eikä tarvitse ottaa koko pakettia. Ideologia ei lakkaa olemasta sillä että näin tehdään. Tätä kautta alkuperälläkään ei ole väliä ; Tämä on hieman sama, kuin tekisi vanhasta skootterista pappamopon, Joitain osia pappamopossa on yhteistä, ja jotain muutetaan. Harva väittää että pappamopo pitäisi maalata pakosti saman väriseksi kuin se mopo oli, jotta sillä voitaisiin ajaa. Hihhulille tämä omimisprosessi on tärkeä. Humanistit voidaan vaikeuksien edessä esimerkiksi määritellä "niiksi jotka seuraavat Jumalan tahtoa ilman että uskovat itse Jumalaan". He ottavat tässä kohden selvän yliaseman, vallan määrittää paitsi oma ideologiansa, myös kaikki muut ideologiat. Ja humanistien pitäisi kaiken lisäksi jotenkin ottaa vakavasti tämä määrittely ja korvattava omat määritteensä itselleen tällä uudella korvaajalla.
* Tämä on hieman yllättävä asia, mutta tähän liittyy myös vahvasti pyrkimys tunkea lähelle. Olen kutsunut tätä "Pinochet -tempuksi" sen vuoksi että hän puolustautui oikeudessa erikoisella strategialla. Hän yritti tekeytyä oikein mukavaksi ja säälittäväksi ihmiseksi. Että "Köhköh. Tälläinen vanha, sairas ja herttainen mies. Köhköh. Eihän sellainen mitenkään. Köhköh." Kontaktista yritetään rakentaa analyyttisen tai kevyen juttelun sijasta hirvittävän läheistä. Tämä on ehkä se kaikista ahdistavin asia, koska tässä kerätään yleisiä "kipupisteitä", joita voidaan käyttää lähestymisvälineinä; Esimerkiksi jos sukulaisesi on kuollut, tätä nostetaan helposti myöhemmin esiin ja asioita vedotaan sen ja siihen liittyvien tunteiden kautta. Esimerkiksi näkökantaan voidaan liittää ikäviä tunteita. Tädin kuolema voidaan esimerkiksi sitoa siihen että "ateistille Tädin raato on matojen syömä" ja että uskovaisilla on toivo ja onni ja että opettaja tietää että oikeasti Tädillä on hyvä, ja että tämä tuo onnen. Tässä on ideana että totuus=kysymys siitä "kumpaa toivot". Ateistiset purkauksetkin voidaan tämän jälkeen johtaa sitä kautta että "miksi toivot/haluat että Tätisi olisi maatunut?" Tämä kohta on minusta pelottava, koska lähelle ja henkilökohtaisiin tarttuminen tuo samalla "ihmisestä kiinnostuneen leimaa", kun kuitenkin tosiasiassa juttu ilmenee siten että esiin nostetaan käännytyselementtejä, jotka eivät perustu asioihin, vaan tunteisiin. Lisäksi tästä saadaan tietysti käteviä kiristyskeinoja -käytettiin niitä tai ei- ne käsittelevät aiheita jotka voivat olla "salaisuuksia". Monet näistä palvelevat kääntymisen jälkeen "sitä miten heikko ja huono olin ennen kääntymistä". Tämä asennemuutos kertoo siitä että ulkopuolisuus siirretään vanhaan minään. Tätä taas ei voida tehdä ilman demonisointia. Ongelmallista tässä on tietysti se, että hihhuleilla tämä prosessi on yksisuuntainen. Käännytettävä yritetään saada kertomaan nykyhetken tunnekipupisteistään, kun käännyttäjä itse muistuttaa vain menneisyyden kipupisteistään. Tällöin käännyttäjä saa henkisen niskaotteen ja ylemmyysaseman tiedon kautta.
* Mahtavuus ja Uhriaseman korostaminen samanaikaisesti. Tämä on siitä erikoinen, että tässä voidaan selittää kuinka kaikenkattavia ja mullistavia asioita hänellä on. Hän on auktoriteetti. Tätä pönkitetään sekä sillä että muistutetaan oman ideologian vuosituhansien perinteistä, lukuisista samanmielisistä ja niin edes päin. Näihin liitetään hyviä asioita. Tällä saadaan positiivinen askel, joka antaa ylemmyysaseman auktoriteetin kautta. Julistaminenhan on tässä kohden kuitenkin aina suhde, jossa "opettaja" asettuu "opetettavan" yläpuolelle. Tähän pyritään myös uhrin aseman saamisella ja vaikeuksien korostamisella. Ulkopuolisten tekemä vaino korostuu. Tässä korostetaan ulkopuolisten pahuutta ja huonommuutta. Tällä saadaan aikaan eri lailla ajattelevien ideologiaan negatiivista askelta, joka ei siis kohdistu yleensä käännytettävään. Näin käännytettävä ei koe olevansa itse henkilökohtaisesti moitittavana, vaan moite kohdistuu "muihin". Näin hänet saadaan itse asiassa mukaan kahtiajakoihin, "muiden" erottelu ja näihin negatiivisten mielleyhtymien, ennen kaikkea tunteiden, yhdistäminen on ensimmäinen askel siihen että ideologiasta tulee identiteetti.
Uskon että suurin osa hihhuleista on vilpittömiä. He ajattelevat toimivansa parhaaksi. Osa on huijareita. Tällä ei oikeastaan ole paljoa väliä; Sitä voisi verrata myrkyn myyjään: Jos henkilö A myy myrkkyä ja uskoo että se parantaa, häntä kannattaa kuunnella ja uskoa aivan yhtä paljon kuin henkilöön B, joka uskoo että se on myrkkyä ja jakaa sitä lääkkeenä, koska se on kätevä salamurhakikka. Minun esitettiin jopa halveksivan hihhuleita. En kaikkia. Niitä B -tyypin hihhuleita halveksin, koska he valehtelevat tietoisesti.
Mutta en halua silti olla A -tyypin hihhuleiden kanssa missään tekemisissä. Heidän kanssaan olemisessa kun olisi ikään kuin vähän pakko muuttua heiksi. Jos tähän ei suostuta, viette toisiltanne hermoja, kunnes hihhuli päättää metsästää seuraavaa kohdetta. Sillä hihhulilla on aina niitä. Käännytettäviä joko on yksi, useampia, tai niitä etsitään. Sillä identiteettiin on sidottu myös ideologian levittäminen.
Vaihtoehdot sanan asteella erimielisyydestä tai päsmäröinnistä huomauttamisesta ovat "et siis halua keskustella". Valitettavasti keskustelusta ei ole koskaan ollut kyse. Vaihtoehdot kun ovat:
* Olet samaa mieltä, seuraat heidän tahtoaan ja tottelet ja "otat opiksesi".
* On riita. Tästä tulee poteronkaivuuprosessi, joka tuo vaan pidempään jatkuvaa riitaa. Viestitkin voivat venyä useiden sivujen mittaisiksi.
Se tarkoittaa asennetta. Mutta ei sellaista asennetta, joka perustuu sisäiseen tunteeseen, vaan siihen miten he suhtautuvat toisiin ihmisiin keskusteluissa ja muissa käytännön toimissa. Tämä on mielestäni pakollista, koska en ole ajatuksenlukija, enkä osaa mitään psykologisia taikojakaan. Tätä kautta hihhulius on asenne. Se ei siis ole pelkästään sitä että ollaanko väärässä tai oikeassa. Se on enemmänkin sitä millä asenteella henkilö "toteuttaa oikeaksi totuudeksi esittämäänsä." Tämän asenteen huomaaminen vaatii yleensä yksityiskohtien ja kokonaisuuden katsomista. Asenteelliset sanat ja kokonaislaatuinen reagoimistapa painavat. Tästä saadaan aikaan "näkemys", jonka pohjalta sitten voidaan ihan fiksusti sanoa että "hihhuli mikä hihhuli". Asenne on enemmänkin sitä, miten keskustelut toteutuvat kuin varsinaista tunnetta. Asiaan liittyy muutamia elementtejä. Luultavasti jokaiseen osuu yksi tai pari. Mutta on katsottava sekä määrää että voimakkuutta ja tehtävä tästä jokin rajanveto. Luulen että jokainen tekee näitä elämässään muutenkin.
* Ideologia = Identiteetti. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön puheissa tämä on se, minkä kautta hän näkee itsensä ensisijaisesti, ja jonka suhteessa hän näkee kaiken muun. Tätä kautta joku voi olla hihhuli vaikka ammattinsa tai harrastuksensa kautta: Esimerkiksi surffari voi sisäistää harrastuksensa identiteettiin niin lujasti että he ikään kuin luopuvat monista yksilöllisistä piirteistään sen vuoksi. Tämä tarkoittaa paitsi sitä että jos häneltä kysytään että "mikä olet", hän vastaa sen ensimmäisenä. Mukana on sekä voimakkuus että jonkinlainen kaikenkattavuus. Moni voisi sanoa tätä pakkomielteeksi. Jos henkilön kanssa ei saa kahden tunnin automatkaa ilman aihetta, tai jos mikä tahansa aihe siirtyy "jotenkin" hänen asiaansa, on aika selvästä asiasta kyse.
* Ihmisten luokittelu tämän ideologian mukaan. Hihhuli ei ole siis vain "yhden asian mies". Hän lisäksi luokittelee ihmiset paremmuusjärjestykseen ennen kaikkea tämän ominaisuuden kautta. Esimerkkinä tästä kävisi varmaan kuolemansellissä olevat vangit: Monille heistä pyydetään armahdusta siihen vedoten että he ovat kääntyneet vankilassa kristityiksi. Tällöin ideologia on se elementti joka vaikuttaa. Tästä seuraa se, että ihmiset ovat "me" tai "muut". Mitään harmaan sävyjä ei ole. Harmaan sävyt tulkitaan joko "meiksi", mutta vielä useammin ne eriytetään "muiksi", vedoten siihen että "ei tarpeeksi, ei kunnolla". Eli he antavat samalla itselleen vallan määrittää ketkä ovat "oikeasti tämän luokittelun alla". Muut taas eivät tietenkään saa lupaa määritellä että hihhuli itse ei ole tämän luokittelun alla. Jos hänelle tehdään tämä, minkä hän itse tekee usein ja helposti, seurauksena on raivoa.
* Ulkopuolisiin suhtautuminen huonompina. Heillä on useita roolia. Ei pelkkä "paha", vaan myös "hairahtunut", "säälittävä" ja "pelastettava". Keskeisin määrittelyperuste on tietenkin se, miten halukas hän on kuuntelemaan tätä ideologiaa.
* Luopumisen demonisointi on yksi keskeisistä piirteistä. Eli hihhuleiden ryhmän sisällä ajatus uskosta luopumisesta täytetään negatiivisilla jutuilla. Tämä hallitsee ajattelua. Jos esimerkiksi luopuminen on vakavaa, uskosta luopuminen on synti, josta seuraa Helvetti ja kidutus. Jos jonkin teon tekemisestä on kidutusta luvassa, tekee taatusti parhaansa, että niitä ei mieti. Kun tämä on itse ideologiassa, niin ideologiaa ei kyseenalaisteta.
* Keskustelu on opettamista. Hihhuli on aina halukas kertomaan omista näkemyksistään. Jos kysyt, saat häneltä vastauksen. Ja aika usein vaikka et kysyisikään. Tästä hyvänä esimerkkinä on Jehovan Todistajien jutut. Heidän keskustelunsa koostuu siitä että luetaan heidän aineistoaan. Sen sijaan he eivät suostu lukemaan samalla tavalla kohta kohdalta aineistona vaikkapa jotain heidän uskontoaan kritisoivaa materiaalia. He voivat joskus kyllä tuoda "vastauksia", jotka käsittelevät ehkä jotain kriittistä aineistoa, jos kysyt. Mutta keskustelua siitä ei tule. Keskustelun sävy on se, että kun erimielisyys tulee esiin, opettaja ei edes harkitse sitä että kritiikki voisi olla osuvaa. Kritiikin on sen sijaan oltava väärässä. Selitykset sille "miksi" eivät välttämättä ole kovin laadukkaita, tärkeämpää on, että ne sanotaan ääneen. Kriittisyyteen voidaan suhtautua myös "Galileo syndroomalla": Se on vainoa ja kertoo siitä että vastakumppani ei ole "avomielinen". Kritiikkiin ei tarvitse vastata, koska se on vain toisen epätoivon ilmaus.
* Ideologian levittäminen "ulkopuolisiin" on yksi vahvimmista teemoista. Tämä tarkoittaa sitä että jos hihhuleiden ideologia kieltää jotain, siitä olisi jotenkin erityisen hyvä saada laki joka koskee niitäkin jotka eivät tätä ideologiaa halua. Jos kyseessä ei ole laki, niin sitten paikkakunnan muu sosiaalinen toiminta valjastetaan tähän. Eli lakiin halutaan lisää kieltoja. Onhan toki eri asia valittaa siitä että laki kieltäisi jonkun melkoisen viattoman asian, kuten 2 cl viinin tarjoamisen 15 -vuotiaalle vain siksi että laki muuten käskee alkoholille 18 -vuoden ikärajan, kuin tehdä niin että laki ei estä uskovaista toteuttamasta uskoaan, vaan uskonnon normien nimissä halutaan rajoittaa muita. Tästä hyvä esimerkki on abortti ja oluen myynti. Kukaan hihhuli ei tee aborttia, tai tapauksesta riippuen olutta, vaikka se onkin sallittu. Siksi näiden kieltäminen ei varsinaisesti muuta hihhulin omaa elämää. Esimerkiksi omien tietojen kautta: Eräässä pohjalaiskylässä väärä alakulttuuri, punk, johti siihen että henkilö tuomittiin keskusteluissa Helvettiin, hänet tuomittiin jopa saatananpalvojaksi ja okkultistiksi. Tätä tapahtui paitsi selän takana, myös eristämisen kautta. Kukaan ei varsinaisesti pilkannut tai lyönyt. Mutta kun huoltsikan kahvilassa kahvitilauskin tulee hiljaisuudessa ja muut poistuvat paikalta, tästä syntyy melko vaikuttavia asioita. Tämä kohta vaikuttaa myös lapsiin: Hihhulismissa lasten kasvatus ideologiaan on keskeisen tärkeää. Ja jos tähän asetetaan rajoitteita, tämän katsotaan rikkovan heidän uskonnonvapauttaan. Tämä tarkoittaa sitä että lapset nähdään ikään kuin omaisuudeksi, jota saadaan kouluttaa ja kasvattaa ihan miten vain.
* Yhteisten arvojen etsiminen, korostaminen ja omiminen. Tämä tarkoittaa sitä että hihhuli puhuu aluksi eri tavalla kuin lopuksi. Juttelut aloitetaan perheellä, elämän kunnioittamisella ja muilla vastaavilla asioilla. Vasta myöhemmin otetaan esiin erilaisia, rankempia aiheita. Tätä siirrosta ennen tehdään niin, että jos humanisti arvostaa samaa asiaa, muistutetaan kuinka kristillinen se on. Tässä kohden on loogisesti aivan merkityksetöntä heittää vuosilukuja siitä "kuka oli ensin", kun olennainen kysymys on siitä että ideologioiden elementtejä voidaan rakentaa osien kautta: Tällöin yksi voidaan ottaa eikä tarvitse ottaa koko pakettia. Ideologia ei lakkaa olemasta sillä että näin tehdään. Tätä kautta alkuperälläkään ei ole väliä ; Tämä on hieman sama, kuin tekisi vanhasta skootterista pappamopon, Joitain osia pappamopossa on yhteistä, ja jotain muutetaan. Harva väittää että pappamopo pitäisi maalata pakosti saman väriseksi kuin se mopo oli, jotta sillä voitaisiin ajaa. Hihhulille tämä omimisprosessi on tärkeä. Humanistit voidaan vaikeuksien edessä esimerkiksi määritellä "niiksi jotka seuraavat Jumalan tahtoa ilman että uskovat itse Jumalaan". He ottavat tässä kohden selvän yliaseman, vallan määrittää paitsi oma ideologiansa, myös kaikki muut ideologiat. Ja humanistien pitäisi kaiken lisäksi jotenkin ottaa vakavasti tämä määrittely ja korvattava omat määritteensä itselleen tällä uudella korvaajalla.
* Tämä on hieman yllättävä asia, mutta tähän liittyy myös vahvasti pyrkimys tunkea lähelle. Olen kutsunut tätä "Pinochet -tempuksi" sen vuoksi että hän puolustautui oikeudessa erikoisella strategialla. Hän yritti tekeytyä oikein mukavaksi ja säälittäväksi ihmiseksi. Että "Köhköh. Tälläinen vanha, sairas ja herttainen mies. Köhköh. Eihän sellainen mitenkään. Köhköh." Kontaktista yritetään rakentaa analyyttisen tai kevyen juttelun sijasta hirvittävän läheistä. Tämä on ehkä se kaikista ahdistavin asia, koska tässä kerätään yleisiä "kipupisteitä", joita voidaan käyttää lähestymisvälineinä; Esimerkiksi jos sukulaisesi on kuollut, tätä nostetaan helposti myöhemmin esiin ja asioita vedotaan sen ja siihen liittyvien tunteiden kautta. Esimerkiksi näkökantaan voidaan liittää ikäviä tunteita. Tädin kuolema voidaan esimerkiksi sitoa siihen että "ateistille Tädin raato on matojen syömä" ja että uskovaisilla on toivo ja onni ja että opettaja tietää että oikeasti Tädillä on hyvä, ja että tämä tuo onnen. Tässä on ideana että totuus=kysymys siitä "kumpaa toivot". Ateistiset purkauksetkin voidaan tämän jälkeen johtaa sitä kautta että "miksi toivot/haluat että Tätisi olisi maatunut?" Tämä kohta on minusta pelottava, koska lähelle ja henkilökohtaisiin tarttuminen tuo samalla "ihmisestä kiinnostuneen leimaa", kun kuitenkin tosiasiassa juttu ilmenee siten että esiin nostetaan käännytyselementtejä, jotka eivät perustu asioihin, vaan tunteisiin. Lisäksi tästä saadaan tietysti käteviä kiristyskeinoja -käytettiin niitä tai ei- ne käsittelevät aiheita jotka voivat olla "salaisuuksia". Monet näistä palvelevat kääntymisen jälkeen "sitä miten heikko ja huono olin ennen kääntymistä". Tämä asennemuutos kertoo siitä että ulkopuolisuus siirretään vanhaan minään. Tätä taas ei voida tehdä ilman demonisointia. Ongelmallista tässä on tietysti se, että hihhuleilla tämä prosessi on yksisuuntainen. Käännytettävä yritetään saada kertomaan nykyhetken tunnekipupisteistään, kun käännyttäjä itse muistuttaa vain menneisyyden kipupisteistään. Tällöin käännyttäjä saa henkisen niskaotteen ja ylemmyysaseman tiedon kautta.
* Mahtavuus ja Uhriaseman korostaminen samanaikaisesti. Tämä on siitä erikoinen, että tässä voidaan selittää kuinka kaikenkattavia ja mullistavia asioita hänellä on. Hän on auktoriteetti. Tätä pönkitetään sekä sillä että muistutetaan oman ideologian vuosituhansien perinteistä, lukuisista samanmielisistä ja niin edes päin. Näihin liitetään hyviä asioita. Tällä saadaan positiivinen askel, joka antaa ylemmyysaseman auktoriteetin kautta. Julistaminenhan on tässä kohden kuitenkin aina suhde, jossa "opettaja" asettuu "opetettavan" yläpuolelle. Tähän pyritään myös uhrin aseman saamisella ja vaikeuksien korostamisella. Ulkopuolisten tekemä vaino korostuu. Tässä korostetaan ulkopuolisten pahuutta ja huonommuutta. Tällä saadaan aikaan eri lailla ajattelevien ideologiaan negatiivista askelta, joka ei siis kohdistu yleensä käännytettävään. Näin käännytettävä ei koe olevansa itse henkilökohtaisesti moitittavana, vaan moite kohdistuu "muihin". Näin hänet saadaan itse asiassa mukaan kahtiajakoihin, "muiden" erottelu ja näihin negatiivisten mielleyhtymien, ennen kaikkea tunteiden, yhdistäminen on ensimmäinen askel siihen että ideologiasta tulee identiteetti.
Uskon että suurin osa hihhuleista on vilpittömiä. He ajattelevat toimivansa parhaaksi. Osa on huijareita. Tällä ei oikeastaan ole paljoa väliä; Sitä voisi verrata myrkyn myyjään: Jos henkilö A myy myrkkyä ja uskoo että se parantaa, häntä kannattaa kuunnella ja uskoa aivan yhtä paljon kuin henkilöön B, joka uskoo että se on myrkkyä ja jakaa sitä lääkkeenä, koska se on kätevä salamurhakikka. Minun esitettiin jopa halveksivan hihhuleita. En kaikkia. Niitä B -tyypin hihhuleita halveksin, koska he valehtelevat tietoisesti.
Mutta en halua silti olla A -tyypin hihhuleiden kanssa missään tekemisissä. Heidän kanssaan olemisessa kun olisi ikään kuin vähän pakko muuttua heiksi. Jos tähän ei suostuta, viette toisiltanne hermoja, kunnes hihhuli päättää metsästää seuraavaa kohdetta. Sillä hihhulilla on aina niitä. Käännytettäviä joko on yksi, useampia, tai niitä etsitään. Sillä identiteettiin on sidottu myös ideologian levittäminen.
Vaihtoehdot sanan asteella erimielisyydestä tai päsmäröinnistä huomauttamisesta ovat "et siis halua keskustella". Valitettavasti keskustelusta ei ole koskaan ollut kyse. Vaihtoehdot kun ovat:
* Olet samaa mieltä, seuraat heidän tahtoaan ja tottelet ja "otat opiksesi".
* On riita. Tästä tulee poteronkaivuuprosessi, joka tuo vaan pidempään jatkuvaa riitaa. Viestitkin voivat venyä useiden sivujen mittaisiksi.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
Kirjoittamisen näkökulmat.
Blogikommenttejeni määrää kiitettävästi kasvattanut Jose ilmoitti kommenteissaan mielipiteeni bloginkirjoittamisestani.
"Voisit nyt mielestäni selkeästi valita mistä aiot puhua. Onko aiheenasi uskonnot, usko vai uskonnon harjoittajat?"
Hän siis vihjasi että käsittelisin aiheita tässä blogissani jotenkin "väärin". Hän ehdottaa oikein perinteisistä perinteisintä jaottelua. Että on usko, uskonnot ja uskovaiset ihmiset. Ilmeisesti hän näkee kaikki asiat juuri tuon jaottelun kautta, koska hän ei tunnu lainkaan ymmärtävän mistä tässä blogissa on oikeasti kysymys. Tässä on kyse hihhuleista. Tämän ei pitäisi olla uutta hänelle, olen antanut hänelle jo aiemmin linkkejä viesteihin, jotka käsittelevät tätä teemaa. Sen ei pitäisi olla uutinen hänellekään. Lisäksi olen keskusteluissa jo esittänyt sellaisia kannanottoja, joiden mukaan tämä jaottelu on minusta tähän blogiin soveltumaton.
Sillä mitä "usko-uskonto" -jaottelu tarkoittaa? Sitä että olisi tieto yksilöiden sisäisestä tilasta. Koska minulla ei ole sitä, olisi naurettavaa jäädä pelkkään "uskoon". En voi puhua tälläisistä, se on hengenmiesten tehtävänä ruveta heittelemään että "sinulla ei ole uskoa", tai "tuo ei ole tosiuskovainen". Se on minusta naurettavaa. Syytän sitä harjoittavia. En siis voi oikein fiksusti tehdä sitä itse. Näen tähän ohjailun pyrkimyksenä saattaa itseni hajanaiseksi. En siksi vastaa tähän ohjailuun. Uskonto olisi siksi näistä ainut järkevä.
"Uskonto-uskovainen" -teema taas on mielestäni tänne täysin väärä; Minusta järkevämpi katsantotapa on se, että uskonto on uskovaistensa toimintaa. Jos joku sanoo olevansa uskovainen, hän on. Jos hän tähän päälle käyttäytyy tietyllä asenteella, hän on hihhuli. Siksi, kun aiheenani on esimerkiksi tekopyhyys, joudun yhdistämään nämä asiat yhteen. Jaottelu "uskonto-uskovainen" estäisi tämän näiden kahden rinnastamisen, silloinhan katsotaan miten toimijan tai toimijaryhmän sana ja toiminta ovat ristissä keskenään. Ja tämä on nimenomaan uskonnon ja uskovaisten ongelma, jos tätä esiintyy paljon. Syy ei varmasti ole ateistin. Lisäksi tekopyhyyden suuren määrän voisi tulkita Jeesuksen ja Jumalan ongelmaksi, suoraksi ateismitodistukseksi : Jos hän on niin impotentti että ei kykene hallitsemaan uskovaistensa toimintaa, ei kai siitä sen enempää. Kun Herra tulee sydämeen, tulisi hänen muuttaa se. Jos Jumalan nimessä toimitaan jatkuvasti väärin, tämä kertoo siitä että Jeesus ja Jumala ei tätä työtä tee.
Näkökantani ei myöskään ole "rationalismi" tai "skientismi". En pidä niitä pahoina asioina, ja niihin liittyvät jutut ovat OK. Mutta ne eivät ole se pääasia. Tavoitteeni on "onnellisuus" ja nimen omaan teen sitä omasta näkökannastani. Tämä ei ole akateeminen blogi. Pyrin olemaan vain "riittävän rationaalinen". Tästä seuraa se, että koko tapa jaotella kolmikko on väärä. Näkökantani on ensisijaisesti se, miten uskonto ilmenee. Tällöin puhutaan elämänfilosofiasta ja ideologioiden ilmenemisestä. Ei siinä tarvitse miettiä eroa uskovaisen ja "aidon uskovaisen" välillä. Kun hihhuli huutaa Jeesuksen nimeen, hän edustaa kristinuskoa, ilmentää sitä yhdellä tavalla. Eikä se huutaminen lakkaa olemasta ja haittaamasta esimerkiksi minun elämääni sillä että joku uskovainen sanoo että "väärin luokiteltu".
Tässä kohdassa vastaan tulee tietenkin se, että minulle heitetään, miksi en kirjoita hyviä asioita uskonnosta, ja miksi normaali uskonto saa niin vähän palstatilaa. Mutta todella harvoin. Ensimmäisen syynä on se, että en halua esittää heistä vääriä asioita. Tosin tästä on seurannut että ne normaalia uskoa käsitelleet ovat minusta olleet aika hyviä. Kun minulla on ollut syy, olen yrittänyt välttää aihetta, mutta tarve on ollut niin suuri että se on sitten tullut tehtyä paremmin. Toinen syy on käännytys. En pyri ohjaamaan ketään juuri tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi olen "humanisti", mutta blogistani ei saa irti juuri tämän enempää. Toki jos keskustelua on suunnattu tähän suuntaan kommenteissa, olen ollut muutaman kerran pakotettu tekemään reagointeja joissa näkemykseni tulevat esille. Minun tehtäväni ei ole kloonata maailmankuvia ja näkemyksiäni. Siksi en käsittele uskontoa "normaaleina asioina".
Siksi käsittelen pääasiassa hihhuleita. Hihhulit taas ovat negatiivinen asia. Ne ovat niitä juttuja, jotka painostavat ateisteja. Monesti minua syytetään siitä, että minun täytyisi kirjoittaa vähemmän kommentteja yksilöistä. Kuitenkin se, mitä koen ensisijassa tekeväni, on se että kerron käytännön kohtaamisia ja kokemuksia elämästäni. En väitä että kaikki olisivat. Mutta elämänfilosofiataustaan nähden tämä on erittäin relevantti aihe. Siksi asiallisen uskovan kokemukset omasta uskosta eivät ole tämän blogin vaikutuspiirin alla, ja todistuspuheenvuorot siivottaisiin luultavasti suoraan roskiin. Tämä käsittelee hihhuleita ja tämä ei ole julistusfoorumi. Keskustelut hihhuleiden kanssa eivät myöskään ole tämän blogin juttu. Edes hihhulien mielenilmaukset eivät ole ensisijaisesti se, mitä tässä käsittelen.
Hihhulismi kiinnostaa vain sen vuoksi että se vaikuttaa elämässä. Olisin mielelläni aiheesta hiljaa, mutta uskovaiset eivät ole sisäistä siivoustaan suorittaneet. Olen nähnyt ylimennyttä julistustoimintaa sekä kadulla että etenkin netissä. Se ei ole tavatonta, sen löytäminen ei ole vaikeaa. Sen sijaan harvinaista on löytää uskovaista joka aktiivisesti hyökkäisi näiden toimintaa vastaan. Tavallista sen sijaan on että asialliseksi itsensä mieltävä uskova loukkaantuu että "häntä leimataan" ja syyttää ateistia. Tässä blogissa en leimaa. Siksi tämä syytös on vain sen tekemistä että
* Osoittaa että ei ymmärrä mitä minä sanon ja tarkoitan, joka taas johtunee siitä että hän ei ole nähnyt sitä vaivaa että ottaisi selvää siitä mitä on kommentoimassa ja kritisoimassa.
* Tekee uhrista syyllisen ja jättää oikean syyllisen rankaisematta. Mikä taas on yksi pääsyy sille miksi joudun kirjoittelemaan aiheesta. Oikeasti sisäinen mätäpaiseen puhkaisu olisi ainut mahdollinen. Ulkopuolinen ei uskovaisten mainetta voi puhdistaa.
Merkittävä juttu minusta näissä "seuraa tätä luokittelua, miksi et kirjoita tästä aiheesta, tästä näkökulmasta tai miksi et olisi hiljaa aiheesta X, et saa tuota näkökulmaa korostaa..." -kommenteissa on olennaista on se aivan perusasia, että etenkin kulttuurillisia asioita voidaan luokitella monella tavalla. Tässä luokittelukriteeri on yhteiskunnallinen, aktiivillisuuteen ja asenteeseen liittyvä, sekä erilaisen maailmankuvan edustajaan kohdistettava asennoituminen. (Siksi että nämä vaikuttavat ateistin onnellisuuteen koska hän elää yhteiskunnassa ja on sosiaalinen olento, johon vaino ja haukku vaikuttavat.) Siksi minua ei voi ohjata ja painostaa mihinkään näkökantaan, johon haluaa. Tässä blogissa saa olla erimielinen. Mutta ei saa tulla sanomaan
* Mitkä mielipiteet ovat minulle sallittuja ja mitä mielipiteitä minulla on
* Mitkä luokittelut ja näkökannat minun pitäisi ottaa.
* Mistä aiheista ja asioista minun pitäisi vaieta.
Etenkin, kun usein kritisoin erilaisia aiheita, olisi aika erikoista että kritiikin kohteet - tai jos halutaan oikein oudoksi vetää, kritiikin ulkopuoliset kohteet - tulisivat sanomaan että heistä "ei saa olla tuota mieltä" tai että "asiaa ei saa nähdä noin, tuosta näkökulmasta". Jos aiheena on uskonnon aikaansaama paha, olisi väärin nostaa uskonnon aikaansaamaa hyvää asian piiriin. Se ei ns. sopisi aiheeseen. Toki oma näkemykseni ei ole näin tiukka eikä ihan tarkalleen ottaen ole tuo. Mutta provokaatio selventää sitä mitä ajan takaa. (Kunhan sitä ei innoissaan sekoiteta sisältöön. Kun Jeesus teki vertauksia, esimerkiksi leivisköistä, hän selvensi asiaa, ei väittänyt että usko olisi kolikko. Samassa hengessä. Tämä symbolifunktio näyttää useilta uskovaisilta olevan heikentynyt. Sen verran usein joudun tätä asiaa näissä bloginsisältöviesteissä täsmentelemään. Hieman turhauttavalta tuntuu. Että aina samaa.)
Jos näitä vihjailuja tulee mieleen, olisi syytä katsoa että rikon niiden kohdalla jotenkin lakia. En taivaallista lakia, vaan Suomen Lakia. Jos tälläistä ei löydy, suosittelen että pidät luokittelusi itselläsi. Voit vaikka kirjoittaa omaa blogiasi. Sen lukemiseen tai niihin reagoimiseen et tietenkään voi ketään pakottaa. Mutta halukkaat voivat tulla ja lukea. Jos taas löytyy, toivon suorempaa vihjaamista lakipykäliin. En toki osaa Suomen Lakia täydellisesti, joten ehkä jokin rikosnimike täyttyykin. Kenties blogini syyllistyy vaikkapa piilotetun aseen hallussapitoon julkisella paikalla, kun en tuon lain ehtoja tiedä. :) Silloin mielelläni poistan kyseisen viestin - ja jos tilanne siihen tulee, on raastupakin vaihtoehto. Tosin toivon että syytökset olisivat asiallisia, eikä kyse olisi vain uhkailusta, jossa vihjataan että olisin rikkonut lakia silloin kun en sitä ole tehnyt. (Uhkailun näen tietysti rankimpana mahdollisena manipulaationa, petollisuutena ja pahuutena jotka kertovat vain kommentin esittäjän yleisestä ilkeämielisyydestä.) Luokitteluun ohjaamispyrinnöt näen yrityksenä rajoittaa sananvapauttani. Lisäksi niissä on manipuloinnin ja käskyttämisen ja päsmäröinnin leima. Silloin tämän blogin henki estää keskustelun, jolloin suosittelen kommentointihalujen kanavoimista jonnekin muualle.
Jos joku kysyy "etkö voisi", kysyn että "mikä pakottaa?" ja jos tähän löytyy, "kuka sinä olet määräämään mielipiteistäni, ihanko on laki suojelijan ja huoltajan määrännyt?" Voin kirjoittaa mitä huvittaa, ja jos haluan, tämä voi huomisesta lähtien kertoa vaikka kurpitsanviljelystä. Mikään laki ei pakota bloginpitäjää rajoittamaan näkökulmaa vain yhteen tiettyyn. Edes sisäiseen eheyteen ei ole pakkoa. Niin kauan kuin näin on, kommentit otetaan vain vallankäyttönä, joka kertoo korkeintaan vaatijan ilkeydestä, jos siitäkään. Ajattelemattomuuskin kun on vaihtoehto.
Kiinnostuneet voivatkin kätevästi luokitteluja käyttäen ottaa selvää mistä tässä blogissa on kyse. On aiheita joista kirjoitan ja sellaisia joista en kirjoita. Monia niitä olen näissä blogaamistani käsittelevissä jutuissani kirjannut. Olen nähnyt niiden kohdalla vaivaa. Ja koska ne usein täsmentävät jotain kohtaa ja viittaava tapauksiin jossa minua on syytetty ties mistä, olen kärsinyt niiden eteen myös jonkin verran murhetta. Ja se murhe on se syy, miksi tätä blogia ylipäätään kirjoitan.
"Voisit nyt mielestäni selkeästi valita mistä aiot puhua. Onko aiheenasi uskonnot, usko vai uskonnon harjoittajat?"
Hän siis vihjasi että käsittelisin aiheita tässä blogissani jotenkin "väärin". Hän ehdottaa oikein perinteisistä perinteisintä jaottelua. Että on usko, uskonnot ja uskovaiset ihmiset. Ilmeisesti hän näkee kaikki asiat juuri tuon jaottelun kautta, koska hän ei tunnu lainkaan ymmärtävän mistä tässä blogissa on oikeasti kysymys. Tässä on kyse hihhuleista. Tämän ei pitäisi olla uutta hänelle, olen antanut hänelle jo aiemmin linkkejä viesteihin, jotka käsittelevät tätä teemaa. Sen ei pitäisi olla uutinen hänellekään. Lisäksi olen keskusteluissa jo esittänyt sellaisia kannanottoja, joiden mukaan tämä jaottelu on minusta tähän blogiin soveltumaton.
Sillä mitä "usko-uskonto" -jaottelu tarkoittaa? Sitä että olisi tieto yksilöiden sisäisestä tilasta. Koska minulla ei ole sitä, olisi naurettavaa jäädä pelkkään "uskoon". En voi puhua tälläisistä, se on hengenmiesten tehtävänä ruveta heittelemään että "sinulla ei ole uskoa", tai "tuo ei ole tosiuskovainen". Se on minusta naurettavaa. Syytän sitä harjoittavia. En siis voi oikein fiksusti tehdä sitä itse. Näen tähän ohjailun pyrkimyksenä saattaa itseni hajanaiseksi. En siksi vastaa tähän ohjailuun. Uskonto olisi siksi näistä ainut järkevä.
"Uskonto-uskovainen" -teema taas on mielestäni tänne täysin väärä; Minusta järkevämpi katsantotapa on se, että uskonto on uskovaistensa toimintaa. Jos joku sanoo olevansa uskovainen, hän on. Jos hän tähän päälle käyttäytyy tietyllä asenteella, hän on hihhuli. Siksi, kun aiheenani on esimerkiksi tekopyhyys, joudun yhdistämään nämä asiat yhteen. Jaottelu "uskonto-uskovainen" estäisi tämän näiden kahden rinnastamisen, silloinhan katsotaan miten toimijan tai toimijaryhmän sana ja toiminta ovat ristissä keskenään. Ja tämä on nimenomaan uskonnon ja uskovaisten ongelma, jos tätä esiintyy paljon. Syy ei varmasti ole ateistin. Lisäksi tekopyhyyden suuren määrän voisi tulkita Jeesuksen ja Jumalan ongelmaksi, suoraksi ateismitodistukseksi : Jos hän on niin impotentti että ei kykene hallitsemaan uskovaistensa toimintaa, ei kai siitä sen enempää. Kun Herra tulee sydämeen, tulisi hänen muuttaa se. Jos Jumalan nimessä toimitaan jatkuvasti väärin, tämä kertoo siitä että Jeesus ja Jumala ei tätä työtä tee.
Näkökantani ei myöskään ole "rationalismi" tai "skientismi". En pidä niitä pahoina asioina, ja niihin liittyvät jutut ovat OK. Mutta ne eivät ole se pääasia. Tavoitteeni on "onnellisuus" ja nimen omaan teen sitä omasta näkökannastani. Tämä ei ole akateeminen blogi. Pyrin olemaan vain "riittävän rationaalinen". Tästä seuraa se, että koko tapa jaotella kolmikko on väärä. Näkökantani on ensisijaisesti se, miten uskonto ilmenee. Tällöin puhutaan elämänfilosofiasta ja ideologioiden ilmenemisestä. Ei siinä tarvitse miettiä eroa uskovaisen ja "aidon uskovaisen" välillä. Kun hihhuli huutaa Jeesuksen nimeen, hän edustaa kristinuskoa, ilmentää sitä yhdellä tavalla. Eikä se huutaminen lakkaa olemasta ja haittaamasta esimerkiksi minun elämääni sillä että joku uskovainen sanoo että "väärin luokiteltu".
Tässä kohdassa vastaan tulee tietenkin se, että minulle heitetään, miksi en kirjoita hyviä asioita uskonnosta, ja miksi normaali uskonto saa niin vähän palstatilaa. Mutta todella harvoin. Ensimmäisen syynä on se, että en halua esittää heistä vääriä asioita. Tosin tästä on seurannut että ne normaalia uskoa käsitelleet ovat minusta olleet aika hyviä. Kun minulla on ollut syy, olen yrittänyt välttää aihetta, mutta tarve on ollut niin suuri että se on sitten tullut tehtyä paremmin. Toinen syy on käännytys. En pyri ohjaamaan ketään juuri tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi olen "humanisti", mutta blogistani ei saa irti juuri tämän enempää. Toki jos keskustelua on suunnattu tähän suuntaan kommenteissa, olen ollut muutaman kerran pakotettu tekemään reagointeja joissa näkemykseni tulevat esille. Minun tehtäväni ei ole kloonata maailmankuvia ja näkemyksiäni. Siksi en käsittele uskontoa "normaaleina asioina".
Siksi käsittelen pääasiassa hihhuleita. Hihhulit taas ovat negatiivinen asia. Ne ovat niitä juttuja, jotka painostavat ateisteja. Monesti minua syytetään siitä, että minun täytyisi kirjoittaa vähemmän kommentteja yksilöistä. Kuitenkin se, mitä koen ensisijassa tekeväni, on se että kerron käytännön kohtaamisia ja kokemuksia elämästäni. En väitä että kaikki olisivat. Mutta elämänfilosofiataustaan nähden tämä on erittäin relevantti aihe. Siksi asiallisen uskovan kokemukset omasta uskosta eivät ole tämän blogin vaikutuspiirin alla, ja todistuspuheenvuorot siivottaisiin luultavasti suoraan roskiin. Tämä käsittelee hihhuleita ja tämä ei ole julistusfoorumi. Keskustelut hihhuleiden kanssa eivät myöskään ole tämän blogin juttu. Edes hihhulien mielenilmaukset eivät ole ensisijaisesti se, mitä tässä käsittelen.
Hihhulismi kiinnostaa vain sen vuoksi että se vaikuttaa elämässä. Olisin mielelläni aiheesta hiljaa, mutta uskovaiset eivät ole sisäistä siivoustaan suorittaneet. Olen nähnyt ylimennyttä julistustoimintaa sekä kadulla että etenkin netissä. Se ei ole tavatonta, sen löytäminen ei ole vaikeaa. Sen sijaan harvinaista on löytää uskovaista joka aktiivisesti hyökkäisi näiden toimintaa vastaan. Tavallista sen sijaan on että asialliseksi itsensä mieltävä uskova loukkaantuu että "häntä leimataan" ja syyttää ateistia. Tässä blogissa en leimaa. Siksi tämä syytös on vain sen tekemistä että
* Osoittaa että ei ymmärrä mitä minä sanon ja tarkoitan, joka taas johtunee siitä että hän ei ole nähnyt sitä vaivaa että ottaisi selvää siitä mitä on kommentoimassa ja kritisoimassa.
* Tekee uhrista syyllisen ja jättää oikean syyllisen rankaisematta. Mikä taas on yksi pääsyy sille miksi joudun kirjoittelemaan aiheesta. Oikeasti sisäinen mätäpaiseen puhkaisu olisi ainut mahdollinen. Ulkopuolinen ei uskovaisten mainetta voi puhdistaa.
Merkittävä juttu minusta näissä "seuraa tätä luokittelua, miksi et kirjoita tästä aiheesta, tästä näkökulmasta tai miksi et olisi hiljaa aiheesta X, et saa tuota näkökulmaa korostaa..." -kommenteissa on olennaista on se aivan perusasia, että etenkin kulttuurillisia asioita voidaan luokitella monella tavalla. Tässä luokittelukriteeri on yhteiskunnallinen, aktiivillisuuteen ja asenteeseen liittyvä, sekä erilaisen maailmankuvan edustajaan kohdistettava asennoituminen. (Siksi että nämä vaikuttavat ateistin onnellisuuteen koska hän elää yhteiskunnassa ja on sosiaalinen olento, johon vaino ja haukku vaikuttavat.) Siksi minua ei voi ohjata ja painostaa mihinkään näkökantaan, johon haluaa. Tässä blogissa saa olla erimielinen. Mutta ei saa tulla sanomaan
* Mitkä mielipiteet ovat minulle sallittuja ja mitä mielipiteitä minulla on
* Mitkä luokittelut ja näkökannat minun pitäisi ottaa.
* Mistä aiheista ja asioista minun pitäisi vaieta.
Etenkin, kun usein kritisoin erilaisia aiheita, olisi aika erikoista että kritiikin kohteet - tai jos halutaan oikein oudoksi vetää, kritiikin ulkopuoliset kohteet - tulisivat sanomaan että heistä "ei saa olla tuota mieltä" tai että "asiaa ei saa nähdä noin, tuosta näkökulmasta". Jos aiheena on uskonnon aikaansaama paha, olisi väärin nostaa uskonnon aikaansaamaa hyvää asian piiriin. Se ei ns. sopisi aiheeseen. Toki oma näkemykseni ei ole näin tiukka eikä ihan tarkalleen ottaen ole tuo. Mutta provokaatio selventää sitä mitä ajan takaa. (Kunhan sitä ei innoissaan sekoiteta sisältöön. Kun Jeesus teki vertauksia, esimerkiksi leivisköistä, hän selvensi asiaa, ei väittänyt että usko olisi kolikko. Samassa hengessä. Tämä symbolifunktio näyttää useilta uskovaisilta olevan heikentynyt. Sen verran usein joudun tätä asiaa näissä bloginsisältöviesteissä täsmentelemään. Hieman turhauttavalta tuntuu. Että aina samaa.)
Jos näitä vihjailuja tulee mieleen, olisi syytä katsoa että rikon niiden kohdalla jotenkin lakia. En taivaallista lakia, vaan Suomen Lakia. Jos tälläistä ei löydy, suosittelen että pidät luokittelusi itselläsi. Voit vaikka kirjoittaa omaa blogiasi. Sen lukemiseen tai niihin reagoimiseen et tietenkään voi ketään pakottaa. Mutta halukkaat voivat tulla ja lukea. Jos taas löytyy, toivon suorempaa vihjaamista lakipykäliin. En toki osaa Suomen Lakia täydellisesti, joten ehkä jokin rikosnimike täyttyykin. Kenties blogini syyllistyy vaikkapa piilotetun aseen hallussapitoon julkisella paikalla, kun en tuon lain ehtoja tiedä. :) Silloin mielelläni poistan kyseisen viestin - ja jos tilanne siihen tulee, on raastupakin vaihtoehto. Tosin toivon että syytökset olisivat asiallisia, eikä kyse olisi vain uhkailusta, jossa vihjataan että olisin rikkonut lakia silloin kun en sitä ole tehnyt. (Uhkailun näen tietysti rankimpana mahdollisena manipulaationa, petollisuutena ja pahuutena jotka kertovat vain kommentin esittäjän yleisestä ilkeämielisyydestä.) Luokitteluun ohjaamispyrinnöt näen yrityksenä rajoittaa sananvapauttani. Lisäksi niissä on manipuloinnin ja käskyttämisen ja päsmäröinnin leima. Silloin tämän blogin henki estää keskustelun, jolloin suosittelen kommentointihalujen kanavoimista jonnekin muualle.
Jos joku kysyy "etkö voisi", kysyn että "mikä pakottaa?" ja jos tähän löytyy, "kuka sinä olet määräämään mielipiteistäni, ihanko on laki suojelijan ja huoltajan määrännyt?" Voin kirjoittaa mitä huvittaa, ja jos haluan, tämä voi huomisesta lähtien kertoa vaikka kurpitsanviljelystä. Mikään laki ei pakota bloginpitäjää rajoittamaan näkökulmaa vain yhteen tiettyyn. Edes sisäiseen eheyteen ei ole pakkoa. Niin kauan kuin näin on, kommentit otetaan vain vallankäyttönä, joka kertoo korkeintaan vaatijan ilkeydestä, jos siitäkään. Ajattelemattomuuskin kun on vaihtoehto.
Kiinnostuneet voivatkin kätevästi luokitteluja käyttäen ottaa selvää mistä tässä blogissa on kyse. On aiheita joista kirjoitan ja sellaisia joista en kirjoita. Monia niitä olen näissä blogaamistani käsittelevissä jutuissani kirjannut. Olen nähnyt niiden kohdalla vaivaa. Ja koska ne usein täsmentävät jotain kohtaa ja viittaava tapauksiin jossa minua on syytetty ties mistä, olen kärsinyt niiden eteen myös jonkin verran murhetta. Ja se murhe on se syy, miksi tätä blogia ylipäätään kirjoitan.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Vainotut raukat.
Yllä olevassa videossa on oikeistokristillisen tahon, ILI -in, video. Siinä vihjataan, että kristittyjä vainotaan ja vaiennetaan. Aiheena ovat homoseksuaalit. Heidän oikeuksiaan pitää kuulemma vastustaa. Nyt sen sijaan tavoitellaan poliittista korrektiutta, jossa homoille on annettava oikeuksia. Videon mukaan se on vaientamista. Lapsille laitetaan oikein teipit suuhun. Tällä vaientamisella yritetään rakentaa turvallinen maailma homoille. Tässä vihjataan että tämä olisi muilta pois.
Sensuurin mainitseminen on kuitenkin aivan pelleä. Tiedämme että oikeistokristilliset vastusivat homoseksuaaleja pahoin keinoin. Kastraatiota ja sähköshokkeja. Samoin Lady Shatterleyn rakastaja ja monet muut kirjat ovat kohdanneet sensuuria. Tämä sensuuri oli kaikenkattavaa, muistanemme mitä Doorsin laulusolisti kohtasi kun lausui väärän sanan radiossa. Nämä on tietysti vain pikku esimerkkejä, jotka kertovat vain pienen osan siitä miten homoseksuaalisuuteen liittyvät jutut piti vaientaa, niistä ei saanut puhua. Sensuuri oli oikeistokristityistä pirun hyvä.
Sama juttu kuin uskovaisten ja homoseksuaalisuuden suhde armeijassa "Don't ask, don't tell". Vaino ajaa kaappihomouteen, kun ei saa sanoa näkemyksiään. Tätä tapahtuu näinäkin päivinä.
Onkin erikoista että nyt kun tätä ei sallita, ja homoilla on oikeuksia, uskovaiset muistuttavat että homoseksuaalisuuden puolustajat haluavat muokata sitä, miten Amerikkalaiset ajattelevat. Kuitenkin he itse käännyttävät esimerkiksi tälläisillä videoilla, joka on juuri sama asia. Tässä näyttää olevan niin että vainoajien ei anneta vainota, se onkin vainoa. Näyttää siltä että kristityillä on oikeus vastustaa homoja, mutta toisin päin tätä ei sallita.
Minua kyllä ihmetyttää mistä vaientamisesta oikeistokristityt puhuvat. Kukaan ei kastroi tai anna heille sähköshokkeja. Minäkin olen eurooppaan asti kuullut heidän kannanottojaan. Homoseksuaalejen vastustus on tavallista. Jopa Phelpsin "GOD HATE FAGS" -kyltit ovat vilahtaneet silmieni edessä usein. Olen nähnyt jopa tämän videon. Ilmeisesti vaino on sitä että enemmistö ei ole heidän kanssaan yhtä mieltä.
Tämä tulee selvästi esiin siitä, että Lincolniin viitaten he rohkeasti esittävät että vaikeneminen pahan edessä on väärin. Mutta he eivät huomaa, että ehkä homoseksuaalisuuden kannattajat näkevät IFI -asenteissa korjaamisen varaa. Ehkä IFI on heille se paha, jonka kritiikin edessä ei saisi vaieta. Mutta tämä rohkeus heidän kohdaltaan halutaan kieltää. Uskonnon edessä tulisi vaieta, etenkin kun Raamattua kaivetaan roskiksen pohjalta, mikä tietysti vihjaa siihen että homouden kannattaminen on uskonnon vastustamista. Ja tätä käytetään ihmisryhmän vastustamiseen. (Mikä on esimerkki uskonnollistamisesta, jonka olemassaoloa uskovaiset eivät jotenkin "huomaa".) Uskonnonvapauteen vedoten tietysti. Eihän muu tulisi kysymykseen. Kun ensin kiistetään kaikki paitsi yksi tapa ajatella kristillisesti, sen jälkeen halutaan kieltää muita harjoittamasta jotain jota itse ei harjoittaisi oli se laillista tai ei, ja tätä myydään vapautena ja sensuurinvastaisuutena, on ironiamittarissa jonkin verran vääntöä.
Sensuurin mainitseminen on kuitenkin aivan pelleä. Tiedämme että oikeistokristilliset vastusivat homoseksuaaleja pahoin keinoin. Kastraatiota ja sähköshokkeja. Samoin Lady Shatterleyn rakastaja ja monet muut kirjat ovat kohdanneet sensuuria. Tämä sensuuri oli kaikenkattavaa, muistanemme mitä Doorsin laulusolisti kohtasi kun lausui väärän sanan radiossa. Nämä on tietysti vain pikku esimerkkejä, jotka kertovat vain pienen osan siitä miten homoseksuaalisuuteen liittyvät jutut piti vaientaa, niistä ei saanut puhua. Sensuuri oli oikeistokristityistä pirun hyvä.
Sama juttu kuin uskovaisten ja homoseksuaalisuuden suhde armeijassa "Don't ask, don't tell". Vaino ajaa kaappihomouteen, kun ei saa sanoa näkemyksiään. Tätä tapahtuu näinäkin päivinä.
Onkin erikoista että nyt kun tätä ei sallita, ja homoilla on oikeuksia, uskovaiset muistuttavat että homoseksuaalisuuden puolustajat haluavat muokata sitä, miten Amerikkalaiset ajattelevat. Kuitenkin he itse käännyttävät esimerkiksi tälläisillä videoilla, joka on juuri sama asia. Tässä näyttää olevan niin että vainoajien ei anneta vainota, se onkin vainoa. Näyttää siltä että kristityillä on oikeus vastustaa homoja, mutta toisin päin tätä ei sallita.
Minua kyllä ihmetyttää mistä vaientamisesta oikeistokristityt puhuvat. Kukaan ei kastroi tai anna heille sähköshokkeja. Minäkin olen eurooppaan asti kuullut heidän kannanottojaan. Homoseksuaalejen vastustus on tavallista. Jopa Phelpsin "GOD HATE FAGS" -kyltit ovat vilahtaneet silmieni edessä usein. Olen nähnyt jopa tämän videon. Ilmeisesti vaino on sitä että enemmistö ei ole heidän kanssaan yhtä mieltä.
Tämä tulee selvästi esiin siitä, että Lincolniin viitaten he rohkeasti esittävät että vaikeneminen pahan edessä on väärin. Mutta he eivät huomaa, että ehkä homoseksuaalisuuden kannattajat näkevät IFI -asenteissa korjaamisen varaa. Ehkä IFI on heille se paha, jonka kritiikin edessä ei saisi vaieta. Mutta tämä rohkeus heidän kohdaltaan halutaan kieltää. Uskonnon edessä tulisi vaieta, etenkin kun Raamattua kaivetaan roskiksen pohjalta, mikä tietysti vihjaa siihen että homouden kannattaminen on uskonnon vastustamista. Ja tätä käytetään ihmisryhmän vastustamiseen. (Mikä on esimerkki uskonnollistamisesta, jonka olemassaoloa uskovaiset eivät jotenkin "huomaa".) Uskonnonvapauteen vedoten tietysti. Eihän muu tulisi kysymykseen. Kun ensin kiistetään kaikki paitsi yksi tapa ajatella kristillisesti, sen jälkeen halutaan kieltää muita harjoittamasta jotain jota itse ei harjoittaisi oli se laillista tai ei, ja tätä myydään vapautena ja sensuurinvastaisuutena, on ironiamittarissa jonkin verran vääntöä.
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Ihmisen syy vai Jumalan ansio?
Kun puhutaan "pahan ongelmasta", tulee usein kommentti siitä, miten ihminen on vastuussa monesta pahasta. Ja Jumalan ansioksi lasketaan hyvät asiat. Tietenkin tässä on kaksinaamaisuutta siinä, että jos joku tappaa henkilön A, se on hänen syynsä, eikä Jumalalla ole mitään osaa eikä arpaa, mutta jos lääkärit onnistuu parantamaan, niin sitten Jumala on auttanut ja hänellä on kriittinen rooli jutussa.
Mutta asiassa on toinenkin puoli. Jumala liitetään luontoon. Niinpä banaani on osoitus Jumalan hyvyydestä, koska ihminen ei ole banaania tehnyt. Paitsi mitä nyt on jalostanut banaanin käteen sopivaksi ja siemenettömäksi ja muutenkin sopivammaksi. Mutta idea tuli kuitenkin selväksi: Banaani ei ole alunperin ihmisen rakentama, vaikka onkin tämän jalostama.
Kuulostaa pirun kivalta, kunnes muistetaan että mitä luonnonkatastrofeja, tauteja ja muita ilmiöitä luonto meille tarjoaa. Ihminen ei ole vastuussa näistä. Ihminen ei ole rakentanut maanjäristyksiä, eikä hän edes ylläpidä tai voimista sitä, kuten ilmastonmuutoksen kohdalla.
Kerran yksi uskovainen selitti miten pahan ongelmasta valittavat ateistit ovat neitejä, jotka eivät kestä mitään vastoinkäymisiä. Useammin vastaan tulee vertaus rankaisusta ja käskyistä joita perheissäkin tarjotaan. Nämä kuitenkin kertovat lähinnä siitä, miten epäempaattiseksi uskonto voi joskus tehdä: Kärsimykset on jotain mitätöntä, sellaista että voidaan tauteihin kuolevalle tai tsunamissa perheensä ja talonsa menettäneelle mennä sanomaan että "älä siinä ole neiti". Rangaistukset, joita tsunamit tarjoavat, tuntuvat yliampuvilta. Jos vitsavertausta käytetään, kyseessä ei enää ole mikään nurkkaan laittaminen, ei edes piiskaaminen joka on pahoinpitely. Se on verrattavissa lapsen kiduttamiseen, tappamiseen, tuhoamiseen. Näitä ei kai lapselle voi suositella rangaistusmenetelmäksi edes näistä uskovaisista. Mutta tämä vertaus vain sumentaa heidän eettisyytensä ja tunteensa.
Paha muutetaan hyväksi. Ilmeisesti siksi että pahan ongelma on erityisen paha ongelma.
Mutta asiassa on toinenkin puoli. Jumala liitetään luontoon. Niinpä banaani on osoitus Jumalan hyvyydestä, koska ihminen ei ole banaania tehnyt. Paitsi mitä nyt on jalostanut banaanin käteen sopivaksi ja siemenettömäksi ja muutenkin sopivammaksi. Mutta idea tuli kuitenkin selväksi: Banaani ei ole alunperin ihmisen rakentama, vaikka onkin tämän jalostama.
Kuulostaa pirun kivalta, kunnes muistetaan että mitä luonnonkatastrofeja, tauteja ja muita ilmiöitä luonto meille tarjoaa. Ihminen ei ole vastuussa näistä. Ihminen ei ole rakentanut maanjäristyksiä, eikä hän edes ylläpidä tai voimista sitä, kuten ilmastonmuutoksen kohdalla.
Kerran yksi uskovainen selitti miten pahan ongelmasta valittavat ateistit ovat neitejä, jotka eivät kestä mitään vastoinkäymisiä. Useammin vastaan tulee vertaus rankaisusta ja käskyistä joita perheissäkin tarjotaan. Nämä kuitenkin kertovat lähinnä siitä, miten epäempaattiseksi uskonto voi joskus tehdä: Kärsimykset on jotain mitätöntä, sellaista että voidaan tauteihin kuolevalle tai tsunamissa perheensä ja talonsa menettäneelle mennä sanomaan että "älä siinä ole neiti". Rangaistukset, joita tsunamit tarjoavat, tuntuvat yliampuvilta. Jos vitsavertausta käytetään, kyseessä ei enää ole mikään nurkkaan laittaminen, ei edes piiskaaminen joka on pahoinpitely. Se on verrattavissa lapsen kiduttamiseen, tappamiseen, tuhoamiseen. Näitä ei kai lapselle voi suositella rangaistusmenetelmäksi edes näistä uskovaisista. Mutta tämä vertaus vain sumentaa heidän eettisyytensä ja tunteensa.
Paha muutetaan hyväksi. Ilmeisesti siksi että pahan ongelma on erityisen paha ongelma.
torstai 16. huhtikuuta 2009
Viikkogallup: Jumala ja pelastuminen.
Huomiota herättää se, että useampi uskoo minun pelastuvan, kuin uskoo Jumalan olevan 100% olemassa. Että ilmeisesti ei kiinni pysy Taivaan Portit.
Keitä vastassa?
Ilmaislehti Metron tekstiviestipalstalla on pitkän aikaa viestejä lähetellyt pari kreationistia. Heitä on kohdannut etupäässä hiljaisuus. Jopa siinä määrin että fil.lis -nimimerkki yritti erikseen provosoida vastauksia ihmettelemällä responssin vähyyttä, ja kysymällä mm. että "muutko vain hyväksyy että uskovat".
Tänään ulkopuolinen kommentoija sitten vihjasi, että kommentoivat kreationistit ei edusta mitään selvää luomisuskoa, ja tästä päättelee että vastakkain olisivat ääri-evolutionistit ja logiikka ja tiede.
Tosiasiassahan tekstiviesti, 160 merkkiä, ei ole mikään määrä perustella oikein mitään. Siksi, pakosta, kreationistien ja harvojen evolutionistienkin kommentit ovat lyhyitä, lähinnä vittuilua ja kevyitä heittoja. Ei sitä voi enempää odottaakaan. Looginen rakenne ei voi olla pitkä ja jo yksi lähdeviite veisi suunnilleen kaiken käytettävissä olevan tilan.
Siksi onkin erikoista - ja täysin asiallista - kiinnittää huomiota siihen, missä "pärjäävää tukea tulee". Kretiinit näyttävät suosivan foorumeita ja tekstiviestipalstoja. Tiedemaailma taas on heitä vastaan, siksi he muistuttavat että "piilottelevat kannanottoja" ja esimerkiksi kirjoittavat professoriksi "mukaillen virallisia kannanottoja" ennen kuin alkavat julistamaan näkemystään, joka on siis aivan erilaista kuin se, millä he ovat asemansa saaneet. He muistuttavat umpimielisyydestä ja vastustuksesta ja siitä miten tiedemaailmassa muuten torjuttaisiin heidän näkemyksensä. Lievimmillään Galileisyndroomaa ja pahimmillaan jutut ovat salaliittoteorioita, joissa mm. sana "vaino" esiintyy.
Tästä on vain yksi seuraus. Tilannetta voisi verrata nyrkkeilyyn. Siinä on ammattilaistasoja. Lisäksi ihmiset tappelevat nakkikioskilla.
Tekstiviestipalstalla "pärjääminen" on aivan suoraan verrattavissa siihen, että joku menee nakkikioskille, odottaa että toiset ovat humalassa tai muuuten sellaisia että heistä ei olisi kovin suurta riskiä, pieksisivät heidät yllättäen ja sitten väittäisivät että tämä runsas menestys näillä nakkikioskeilla kertoisi siitä että nyrkkeilylautakunta on puolueellinen, kun se ei suostu antamaan heille raskaan sarjan mestaruudesta kertovaa mestaruusvyötä.
Siksi tuo kehuileva kommentointi sai minut repeämään.
Tänään ulkopuolinen kommentoija sitten vihjasi, että kommentoivat kreationistit ei edusta mitään selvää luomisuskoa, ja tästä päättelee että vastakkain olisivat ääri-evolutionistit ja logiikka ja tiede.
Tosiasiassahan tekstiviesti, 160 merkkiä, ei ole mikään määrä perustella oikein mitään. Siksi, pakosta, kreationistien ja harvojen evolutionistienkin kommentit ovat lyhyitä, lähinnä vittuilua ja kevyitä heittoja. Ei sitä voi enempää odottaakaan. Looginen rakenne ei voi olla pitkä ja jo yksi lähdeviite veisi suunnilleen kaiken käytettävissä olevan tilan.
Siksi onkin erikoista - ja täysin asiallista - kiinnittää huomiota siihen, missä "pärjäävää tukea tulee". Kretiinit näyttävät suosivan foorumeita ja tekstiviestipalstoja. Tiedemaailma taas on heitä vastaan, siksi he muistuttavat että "piilottelevat kannanottoja" ja esimerkiksi kirjoittavat professoriksi "mukaillen virallisia kannanottoja" ennen kuin alkavat julistamaan näkemystään, joka on siis aivan erilaista kuin se, millä he ovat asemansa saaneet. He muistuttavat umpimielisyydestä ja vastustuksesta ja siitä miten tiedemaailmassa muuten torjuttaisiin heidän näkemyksensä. Lievimmillään Galileisyndroomaa ja pahimmillaan jutut ovat salaliittoteorioita, joissa mm. sana "vaino" esiintyy.
Tästä on vain yksi seuraus. Tilannetta voisi verrata nyrkkeilyyn. Siinä on ammattilaistasoja. Lisäksi ihmiset tappelevat nakkikioskilla.
Tekstiviestipalstalla "pärjääminen" on aivan suoraan verrattavissa siihen, että joku menee nakkikioskille, odottaa että toiset ovat humalassa tai muuuten sellaisia että heistä ei olisi kovin suurta riskiä, pieksisivät heidät yllättäen ja sitten väittäisivät että tämä runsas menestys näillä nakkikioskeilla kertoisi siitä että nyrkkeilylautakunta on puolueellinen, kun se ei suostu antamaan heille raskaan sarjan mestaruudesta kertovaa mestaruusvyötä.
Siksi tuo kehuileva kommentointi sai minut repeämään.
torstai 9. huhtikuuta 2009
Potentiaalisesti ihminen.
Yksi ehkä vahvemmista jutuista, jolla aborttia vastustetaan on se, että sikiö on potentiaalinen ihminen. Toki sillä onko tällä väliä, ei ole väliä. Koska jokainen siittiönikin on potentiaalisesti ihminen. En silti käy naimassa kaikkia ja sano että tämä on "pro - life", elämää puolustava, valinta. Sano, että aina kun voi valita, on valittava elämä.
Mutta uskovaisilla voi olla erilaisia mielipiteitä. Sallitaan tämä heille. Siirretään se sitten muualle:
Useimmiten juuri samat henkilöt kuitenkin vastustavat myös kantasolututkimusta. Ilman kantasolututkimusta niiden kohtalo on selvä. Ne kuolevat. Blastokysti joka on koeputkessa on sellainen että sillä on vain yksi mahdollisuus. Se kuolee. Mikä siitä tekee potentiaalisesti ihmisen? Ei mikään. Tällöin kantasolututkimus on OK. Siinä ei ole mitään moraalitonta.
Mutta uskovaisilla voi olla erilaisia mielipiteitä. Sallitaan tämä heille. Siirretään se sitten muualle:
Useimmiten juuri samat henkilöt kuitenkin vastustavat myös kantasolututkimusta. Ilman kantasolututkimusta niiden kohtalo on selvä. Ne kuolevat. Blastokysti joka on koeputkessa on sellainen että sillä on vain yksi mahdollisuus. Se kuolee. Mikä siitä tekee potentiaalisesti ihmisen? Ei mikään. Tällöin kantasolututkimus on OK. Siinä ei ole mitään moraalitonta.
Rangaistus.
Usein abortin vastustajat ja ne joiden mielestä ainut seksivalistus olisi sellaista joka panostaisi selibaattiin esittävät aina silloin tällöin erikoisia mielipiteitä.
Otan yhden esimerkin, joka koskee aborttia: kommentoija sanoo:
"Donating a kidney or blood is much easier and less risky than lending out a uterus for 40 weeks, but no one wants to make that mandatory, because it's not a punishment for doing something naughty."
Se tuo esiin sitä, mitä abortin vastustamisessa on myös takana. Ei elämä, vielä vähemmän hyvä elämä. Kyseessä on rikos ja rangaistus. Se, että synnin palkka on myös tämänpuoleisessa.
Vastaavanlaisia kommentteja on ollut tietysti muun muassa papilloomarokotusten kanssa. Amerikoissa moni uskovainen vastustaa niitä sen vuoksi että ne kannustavat siveettömään toimintaan, koska seurauksista päästään helposti eroon. Samoja kannanottoja on tietysti myös jälkiehkäisyn kanssa; Ei ole tavatonta törmätä kommenttiin, jossa korosteataan myös sitä miten sen helppous saa ihmiset tekemään sitä ja sitten on helppo vain "elää eikristillisesti". Ja melko yleinen näkemys on sekin että HIV on Jumalan ruoska, rangaistus homoille heidän synneistään.
Nämä osuvat tavallaan asian ytimeen, paljastavat sitä mitä asenteita näillä henkilöillä on takana. Vauva nähdään rangaistuksena, se on synnin seuraus, jotka on kannettava. Heidän uskontonsa määrittelee teon pahaksi, ja murhaksi, eikä muunlaisia vaihtoehtoja sallita. Kaikenuskoisten on seurattava heidän kristillisiä arvojaan ja ennen kaikkea kannettava rangaistukset.
Tietenkään kaikki abortin vastustajat eivät käytä näitä sanoja. Mutta ne jotka käyttävät paljastavat mielenkiintoisia seikkoja siitä minkälainen armoton ja kostonhimoinen arvomaailma kristityillä yksilöillä voi olla takanaan. En myöskään ole ikinä törmännyt tilanteeseen jossa kukaan kristitty olisi astunut näitä sanojia vastaan. Tämä taas kertoo paljon heistä.
Otan yhden esimerkin, joka koskee aborttia: kommentoija sanoo:
"Donating a kidney or blood is much easier and less risky than lending out a uterus for 40 weeks, but no one wants to make that mandatory, because it's not a punishment for doing something naughty."
Se tuo esiin sitä, mitä abortin vastustamisessa on myös takana. Ei elämä, vielä vähemmän hyvä elämä. Kyseessä on rikos ja rangaistus. Se, että synnin palkka on myös tämänpuoleisessa.
Vastaavanlaisia kommentteja on ollut tietysti muun muassa papilloomarokotusten kanssa. Amerikoissa moni uskovainen vastustaa niitä sen vuoksi että ne kannustavat siveettömään toimintaan, koska seurauksista päästään helposti eroon. Samoja kannanottoja on tietysti myös jälkiehkäisyn kanssa; Ei ole tavatonta törmätä kommenttiin, jossa korosteataan myös sitä miten sen helppous saa ihmiset tekemään sitä ja sitten on helppo vain "elää eikristillisesti". Ja melko yleinen näkemys on sekin että HIV on Jumalan ruoska, rangaistus homoille heidän synneistään.
Nämä osuvat tavallaan asian ytimeen, paljastavat sitä mitä asenteita näillä henkilöillä on takana. Vauva nähdään rangaistuksena, se on synnin seuraus, jotka on kannettava. Heidän uskontonsa määrittelee teon pahaksi, ja murhaksi, eikä muunlaisia vaihtoehtoja sallita. Kaikenuskoisten on seurattava heidän kristillisiä arvojaan ja ennen kaikkea kannettava rangaistukset.
Tietenkään kaikki abortin vastustajat eivät käytä näitä sanoja. Mutta ne jotka käyttävät paljastavat mielenkiintoisia seikkoja siitä minkälainen armoton ja kostonhimoinen arvomaailma kristityillä yksilöillä voi olla takanaan. En myöskään ole ikinä törmännyt tilanteeseen jossa kukaan kristitty olisi astunut näitä sanojia vastaan. Tämä taas kertoo paljon heistä.
torstai 2. huhtikuuta 2009
11 Vee.
Jussi Halla-ahon syytteen saamisen yhteydessä hän on nostanut esiin kannanottoja islamilaisten tekemiä rikkomuksia.
Kaikki ei ole vain hänen muutosvastarintaansa. Esiin nousi alaikäisen naittaminen. Yksityiskohdissa on vääntöä. Imaami Chebab Khodr kuitenkin muisti hieman väärin ja "Tyttö oli imaamin mukaan 16, ei 14." Tämä johtaa siihen että hän yhä rikkoi lakia. Mutta muutoin lausunto muuttuu järkevämmäksi, koska suomessa saa harrastaa seksiä jo 16 -vuotiaana. Tällöin kyse ei enää lain mukaan ole alaikäiseen sekaantumisesta, mikä oli tietenkin Halla-ahon räväköinnin syy.
Kuitenkin pääasia pysyy samana: "Khodrin mielestä 13 vuottakin voi olla hyvä avioitumisikä. Hän ei näe eroa seurustelun aloittamisen ja avioitumisen välillä." ... "Islamissa pitää olla jonkinlainen liitto, että voi asua yhdessä." Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa erilainen avioliitto, ikään kuin järjestön sisäinen "juttu". Tällä kierretään sitä että nuorten seurustelu kiellettäisiin muuten. Tälläinen kikkailu voi tietysti monista olla uskon normien rikkomista. Minusta se näyttää juuri sellaiselta kieroilulta, jonka avulla sekularisointi on mahdollista. Eli toimitaan roomassa kuten rooman tapa on. Minusta se on hyvä asia. Tämä erikoisen avioliiton - joka siis ei ole sama kuin se miten me sen normaalisti näemme, olemassaolo tulee ilmi kohdasta: "Imaami Khodr sanoo pitäytyvänsä vihkimisissä tiukasti Suomen laissa. Hänen mukaansa meillä on kuitenkin satoja epävirallisia, pelkästään islamin lakien mukaan solmittuja avioliittoja. Islamia tutkiva Sylvia Akar rinnastaa liitot lähinnä suomalaisiin avoliittoihin." Toisin sanoen avioliittohöpinä on liioiteltua. Kuitenkin kun puhutaan 13 -vuotiaiden avoliitoista, se on Islamilaisen näkemyksen mukaan seksisuhteen sallimista. Mielestäni 13 vuotias voi ehkä kokeilla joitain seurustelujuttuja jonkun poikaystävän kanssa, mutta seksi ei kuulu niihin. Ja olen sitä mieltä että voi olla ihan fiksuakin laittaa seksin ikäraja alemmaksi kuin avioliiton: Pitäähän sitä kokeilla, miten sen toisen kanssa sujuu nekin asiat. Ettei ota sikaa säkissä ja hyppää avioon vain siksi että saisi seksiä ylipäätään. (Sanon tämän hieman liioitellen, mutta ei hirveän paljon.)
Mielestäni pääasia ei ole siinä, miten islaminusko varsinaisesti sallii nuorten avioliitot. Onhan niitä kristinuskossakin kannatettu. Romeo ja Julia olivat todella nuoria, eikä sitä pidetä minään lapsiseksin tarinana. Heitä pidettiin "riittävän vanhoina". Oikeasti on katsottava mitä asialla tarkoitetaan. Mielestäni avainkohta on "Khodrin mielestä avioliiton voi aloittaa vaikka 11-vuotiaana, jos maallinen laki sen sallii. Hän korostaa, että Suomessa toimitaan Suomen lakien mukaan." Eli homma on laillista, jos se ei ole laitonta. Siinä ei ole mitään moitittavaa vain sen vuoksi jos se sotii omia arvoja vastaan, jos se on laillista. Tässä ei pitäisi olla mitään uutta kenellekään. Valitettavasti kristittyjen asenteet tässä kohden ovat mitä ovat.
Pari asiaa kuitenkin epäilyttää. Se nousee lauseparista "Suomen Islamilaisen yhdyskunnan imaamin Chehab Khodrin mukaan oikeusministeriö antoi luvan 14-vuotiaan muslimitytön vihkimiseen avioliittoon vuonna 1996. Aviomies oli tuolloin parikymppinen. Khodr toimitti itse vihkimisen Helsingissä." ... "Oikeusministeriön asiakirjanhallintajärjestelmästä ei löytynyt dokumenttia erikoisluvasta." Myöhemminhän tämä 14 on vaihdettu 16 ikävuoteen, jolloin erikoislupaa ei tarvita. Mutta väite siitä että erikoislupa olisi vaadittu kertoo jostain. En usko että niitä niin usein haetaan. Ja se, että sellaista ei löydy arkistoista vihjaa siihen että sitä ei ole. Miksi sitä ylipäätään on muistettu haetun?
Toinen on kaikki puhe 11 -vuotiaiden seksielämästä ja siitä miten tämä tulisi yhdistää avioliittoon. 11 -vuotias ei kuitenkaan ole lain edessä "luvallinen toimija", joten tässä vähintään levitetään väärää viestiä. Ja kun sen esittää jonkinlainen Islamin auktoriteetti, tämä on vakava asia. Väärää tietoa ei saisi levittää.
Kolmas on kohdassa "Länsimaissa lapsivaimot kavahduttavat. Khodr ei reaktioita hätkähdä. Hän sanoo, että lapsiin sekaantuminen on islamilaisissa maissa jopa kuolemanrangaistuksella rangaistava teko, avioliiton ulkopuolella. - Se on eurooppalaisten ongelma, ei meidän. Islamilaisessa maissa alaikäisiin sekaantumisia ei tapahdu niin kuin muualla maailmassa, Khodr sanoo." Tärkeää on tietysti se, että tässä sallitaan institutioitu alaikäisiin sekaantuminen. Ja mikäli minä mitään Abdullah Tammen kommenteista muistan, niin Islamissa aviorikoskin on kielletty kuolemanrangaistuksella. Alaikäinen avioton seksi ei siis ole sen pahempi kuin muukaan, joten yksityiskohdan korostaminen tuntuu hieman erikoiselta. Toisekseen se ei ole mikään "eurooppalaisten ongelma", koska tässä naimisissa olevien systeemit on sallittu. Että ne, mitä Islam sallii, ei tarvitse ottaa lukuun? Eli katolisen kirkon ongelmat kuoripoikien kanssa loppuisivat sillä, että Paavi sanoisi että se on OK? Se, että eurooppalaiset kavahtavat, vihjaa siitä että se on heistä paha asia, kun taas islaminuskoisista se ei ole kammottavaa koska heidän kavahtamistaan ei tarvitse erikseen mainita. Tämä asenne ei muutu sillä että muiden saman synnin tekeminen nostetaan esiin samalla kun omat ongelmat haudataan piiloon.
Tämä taas liittyy lujasti siihen neljänteen kohtaan: "En tunne yhtään tapausta, jossa asia olisi ollut esillä. En sano, etteikö pedofiliaa tapahtuisi, mutta ehkä siltä suljetaan silmät. Seksuaalisuus on rajattu naimisissa olevien miehen ja naisen heteroseksuaaliseen avioliittoon, Akar sanoo." Eli kun asiasta puhutaan, ongelma ei nouse esiin. Eli jos pedofilian näkyminen onkin "eurooppalaisten ongelma", se johtuu siitä että he eivät siedä asiaa, ja vaikene siitä, vaan nostavat asian esiin. Eli katolisen kirkon kuoripoikaongelmat katoaisivat sillä, että Paavi teippaisi kuoripoikien ja pappien suut kiinni vaikka lahjuksilla tai sanomalla että asian julkisuuteen tuominen olisi jotenkin epäsopivaa? Muutenhan tuo islamilainen meininki kuulostaa ihan fundamentalistikristittyjen toimilta. Puolustelutkin kuulostavat melko samanlaisilta. Heidän pitäisi kaiken järjen mukaan olla fundamentalistiislamilaisten parhaita ystäviä.
Kaikki ei ole vain hänen muutosvastarintaansa. Esiin nousi alaikäisen naittaminen. Yksityiskohdissa on vääntöä. Imaami Chebab Khodr kuitenkin muisti hieman väärin ja "Tyttö oli imaamin mukaan 16, ei 14." Tämä johtaa siihen että hän yhä rikkoi lakia. Mutta muutoin lausunto muuttuu järkevämmäksi, koska suomessa saa harrastaa seksiä jo 16 -vuotiaana. Tällöin kyse ei enää lain mukaan ole alaikäiseen sekaantumisesta, mikä oli tietenkin Halla-ahon räväköinnin syy.
Kuitenkin pääasia pysyy samana: "Khodrin mielestä 13 vuottakin voi olla hyvä avioitumisikä. Hän ei näe eroa seurustelun aloittamisen ja avioitumisen välillä." ... "Islamissa pitää olla jonkinlainen liitto, että voi asua yhdessä." Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa erilainen avioliitto, ikään kuin järjestön sisäinen "juttu". Tällä kierretään sitä että nuorten seurustelu kiellettäisiin muuten. Tälläinen kikkailu voi tietysti monista olla uskon normien rikkomista. Minusta se näyttää juuri sellaiselta kieroilulta, jonka avulla sekularisointi on mahdollista. Eli toimitaan roomassa kuten rooman tapa on. Minusta se on hyvä asia. Tämä erikoisen avioliiton - joka siis ei ole sama kuin se miten me sen normaalisti näemme, olemassaolo tulee ilmi kohdasta: "Imaami Khodr sanoo pitäytyvänsä vihkimisissä tiukasti Suomen laissa. Hänen mukaansa meillä on kuitenkin satoja epävirallisia, pelkästään islamin lakien mukaan solmittuja avioliittoja. Islamia tutkiva Sylvia Akar rinnastaa liitot lähinnä suomalaisiin avoliittoihin." Toisin sanoen avioliittohöpinä on liioiteltua. Kuitenkin kun puhutaan 13 -vuotiaiden avoliitoista, se on Islamilaisen näkemyksen mukaan seksisuhteen sallimista. Mielestäni 13 vuotias voi ehkä kokeilla joitain seurustelujuttuja jonkun poikaystävän kanssa, mutta seksi ei kuulu niihin. Ja olen sitä mieltä että voi olla ihan fiksuakin laittaa seksin ikäraja alemmaksi kuin avioliiton: Pitäähän sitä kokeilla, miten sen toisen kanssa sujuu nekin asiat. Ettei ota sikaa säkissä ja hyppää avioon vain siksi että saisi seksiä ylipäätään. (Sanon tämän hieman liioitellen, mutta ei hirveän paljon.)
Mielestäni pääasia ei ole siinä, miten islaminusko varsinaisesti sallii nuorten avioliitot. Onhan niitä kristinuskossakin kannatettu. Romeo ja Julia olivat todella nuoria, eikä sitä pidetä minään lapsiseksin tarinana. Heitä pidettiin "riittävän vanhoina". Oikeasti on katsottava mitä asialla tarkoitetaan. Mielestäni avainkohta on "Khodrin mielestä avioliiton voi aloittaa vaikka 11-vuotiaana, jos maallinen laki sen sallii. Hän korostaa, että Suomessa toimitaan Suomen lakien mukaan." Eli homma on laillista, jos se ei ole laitonta. Siinä ei ole mitään moitittavaa vain sen vuoksi jos se sotii omia arvoja vastaan, jos se on laillista. Tässä ei pitäisi olla mitään uutta kenellekään. Valitettavasti kristittyjen asenteet tässä kohden ovat mitä ovat.
Pari asiaa kuitenkin epäilyttää. Se nousee lauseparista "Suomen Islamilaisen yhdyskunnan imaamin Chehab Khodrin mukaan oikeusministeriö antoi luvan 14-vuotiaan muslimitytön vihkimiseen avioliittoon vuonna 1996. Aviomies oli tuolloin parikymppinen. Khodr toimitti itse vihkimisen Helsingissä." ... "Oikeusministeriön asiakirjanhallintajärjestelmästä ei löytynyt dokumenttia erikoisluvasta." Myöhemminhän tämä 14 on vaihdettu 16 ikävuoteen, jolloin erikoislupaa ei tarvita. Mutta väite siitä että erikoislupa olisi vaadittu kertoo jostain. En usko että niitä niin usein haetaan. Ja se, että sellaista ei löydy arkistoista vihjaa siihen että sitä ei ole. Miksi sitä ylipäätään on muistettu haetun?
Toinen on kaikki puhe 11 -vuotiaiden seksielämästä ja siitä miten tämä tulisi yhdistää avioliittoon. 11 -vuotias ei kuitenkaan ole lain edessä "luvallinen toimija", joten tässä vähintään levitetään väärää viestiä. Ja kun sen esittää jonkinlainen Islamin auktoriteetti, tämä on vakava asia. Väärää tietoa ei saisi levittää.
Kolmas on kohdassa "Länsimaissa lapsivaimot kavahduttavat. Khodr ei reaktioita hätkähdä. Hän sanoo, että lapsiin sekaantuminen on islamilaisissa maissa jopa kuolemanrangaistuksella rangaistava teko, avioliiton ulkopuolella. - Se on eurooppalaisten ongelma, ei meidän. Islamilaisessa maissa alaikäisiin sekaantumisia ei tapahdu niin kuin muualla maailmassa, Khodr sanoo." Tärkeää on tietysti se, että tässä sallitaan institutioitu alaikäisiin sekaantuminen. Ja mikäli minä mitään Abdullah Tammen kommenteista muistan, niin Islamissa aviorikoskin on kielletty kuolemanrangaistuksella. Alaikäinen avioton seksi ei siis ole sen pahempi kuin muukaan, joten yksityiskohdan korostaminen tuntuu hieman erikoiselta. Toisekseen se ei ole mikään "eurooppalaisten ongelma", koska tässä naimisissa olevien systeemit on sallittu. Että ne, mitä Islam sallii, ei tarvitse ottaa lukuun? Eli katolisen kirkon ongelmat kuoripoikien kanssa loppuisivat sillä, että Paavi sanoisi että se on OK? Se, että eurooppalaiset kavahtavat, vihjaa siitä että se on heistä paha asia, kun taas islaminuskoisista se ei ole kammottavaa koska heidän kavahtamistaan ei tarvitse erikseen mainita. Tämä asenne ei muutu sillä että muiden saman synnin tekeminen nostetaan esiin samalla kun omat ongelmat haudataan piiloon.
Tämä taas liittyy lujasti siihen neljänteen kohtaan: "En tunne yhtään tapausta, jossa asia olisi ollut esillä. En sano, etteikö pedofiliaa tapahtuisi, mutta ehkä siltä suljetaan silmät. Seksuaalisuus on rajattu naimisissa olevien miehen ja naisen heteroseksuaaliseen avioliittoon, Akar sanoo." Eli kun asiasta puhutaan, ongelma ei nouse esiin. Eli jos pedofilian näkyminen onkin "eurooppalaisten ongelma", se johtuu siitä että he eivät siedä asiaa, ja vaikene siitä, vaan nostavat asian esiin. Eli katolisen kirkon kuoripoikaongelmat katoaisivat sillä, että Paavi teippaisi kuoripoikien ja pappien suut kiinni vaikka lahjuksilla tai sanomalla että asian julkisuuteen tuominen olisi jotenkin epäsopivaa? Muutenhan tuo islamilainen meininki kuulostaa ihan fundamentalistikristittyjen toimilta. Puolustelutkin kuulostavat melko samanlaisilta. Heidän pitäisi kaiken järjen mukaan olla fundamentalistiislamilaisten parhaita ystäviä.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Lama koettelee kolminaisuutta.
Maailmanlaajuinen lama eli talouden heikkeneminen on aikaansaanut muutoksia moniin talouksiin. Nyt sen aallot ovat viimein saavuttaneet myös henkimaailman. Tämän vuoksi Luonnonlakiasiaintoimisto Isä, Poika & Pyhä Henki ilmoittivat että heillä on asetettu tarvetta saneeraukseen. Heikon talouden vuoksi yrityksen mainonta ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa. Tämän vuoksi koko Taivas OY AB on jäänyt jälkeen taloudellisista tavoitteistaan, "Profetioidut ennusteet eivät ole onnistuneet aivan odotetulla taholla. Tämä on tietenkin johtanut katastrofiin, kondomivalmistajillakin menee paremmin kuin meillä. Tosin tässä asiassa taistelemme parhaamme mukaan!", ilmoitti Taivas OY AB:n talouden rahakukkaroa pitävä Pyhän Pietarin Ammatinvaalija.
Uskonnon suosio ei ole kasvanut odotetulla tavalla, joten se on hätää kärsimässä. Lisävaikeuksia yritykselle tuottaa se, että Islam on onnistunut "ottamaan aseman nopeimmin kasvavana, leviävänä, uutisissa esiintyvänä ja eri tavalla uskovien ruumiinpalasia levittävänä uskontona. Tämä uhkaa näitä kaikkia osa -alueita, joissa meillä on aikaisemmin ollut vahva asema. Nyt näistä monista on luovuttu ja tästä on ollut seurauksia näinä taloudellisesti vaikeina aikoina."
Yritys yrittää tuottaa ratkaisuja ongelmiinsa hankkimalla väliaikaista tukea valtioilta. Kuitenkin USA:n presidentti Barack Obama on ilmoittanut, että se tukee mieluummin General Motorsia, tietenkin muistuttaen että se haluaa Kenraali Moottorilta tulevaisuudessa verotuloja, eikä ylläpitää pitkään tämänkään olemassaoloa. Taivas OY AB sen sijaan saa Obaman mukaan aivan kirjaimellisesti luoda joitain uusia ratkaisuja tilanteensa kohentamiseen.
Asiaan on pyydetty apua ammattimaisilta yrityssaneeraajilta, jotka ovat esittäneet syyksi sitä että Pyhän Hengen rooli on jäänyt epämääräiseksi. Lisäksi se ei ole kunnolla keskittynyt yhden tapaisen tuotteen synnyttämiseen, vaan on pyrkinyt toimimaan turhankin monialaisena. Yritysasiantuntijoiden mukaan Pyhän Hengen kannattaisi ulkoistaa esimerkiksi palilalia jonkun toisen tahon tuotteeksi ja keskittyä esimerkiksi käsillä parantamiseen. Tämän pitäisi sekä selkeyttää tuotekuvausta, jolloin kuluttajat tietäisivät paremmin mitä saisivat. Ja samalla firman imago sekä Pyhän Hengen rooli siinä muuttuisi vähemmän toimivan voiman kaltaisesta toiminnasta persoonallisempaan suuntaan.
Isän ja Pojan roolia sen sijaan pidetään yritysmaailmallisesti erittäin toimivana. Molemmilla on selvä imago: Isä keskittyy johtajan huoneessa piileskelyyn, sisään tulevien viestejen kuunteluun sekä hommien delegoimiseen Pyhälle Hengelle sillä aikaa kun Poika tekee osavuosikatsauksia joissa hän ilmoittaa että pian tapahtuu muutosta, ja kuluttaa loppuajan riippumalla kaikkien näkyvissä. Molempien persoonallisuus on myös noussut esiin ja tämä on noussut yrityksen brändin merkittävimmäksi vahvuudeksi.
Johtavat ekonomistit ovat arvioineet, että tehoja voitaisiin saada myös sillä, että toimintoja siirretään halvan tuotannon maihin. Eurooppalaiset eivät ole yhtä kiinnostuneita Taivaan tuotteista, joten parempia tuloksia voidaan saada siirtämällä tuotantoa esimerkiksi Kiinaan ja Intiaan. Ei pidetä mahdottomana, että tehoja haettaisiin myös fuusioiden kautta. Yrityshän on jo yhdistänyt sulavasti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, joten ei pidetä mahdottomana että kolmikkoa täydennettäisiin jälleen uudella henkiolennolla. Esimerkiksi hinduilla on ylitarjontaa jumalhahmoista, jotka ovat valmiita työskentelemään pienillä palkoilla, ja joilla on kuitenkin vakaa asema ja vuosituhansien mittainen työkokemus. Apinajumala Hanuman voisi esimerkiksi olla monista erittäin veikeä hahmo yhtenä osana. Tätä vaihtoehtoa onkin jo alustavasti käsitelty. Tätä muutosta on yritetty lieventää esittämällä positiivisia kannanottoja evoluutioteoriasta. "Tällä tehdään apinat läheisiksi ja korostetaan sitä että ne ovat paitsi haisevia ja kirppuisia, myös sympaattisia ja hyvinkin ihmisenkaltaisia olentoja. Olemme yrittäneet integroida tämän rappioalkoholisteja kohtaan tehtyyn sympatioiden keräämiseen, jossa yrityksemme on onnistunut aikaisemmin, ja jossa meillä on jo vahva brändi. Ja josta asiakkaatkin pitävät. Ja itse asiassa kaikki muutkin." kommentoi Taivaan mainostoiminnasta ja PR:ästä vastaava kirkollinen taho.
Lisäksi on mahdollista suorittaa irtisanomisia. Tähän liittyen lakiasiaintoimistossa pohditaankin tutun brändin uudelleenmäärittelyä. Eritasoisten lähteiden mukaan prosessi on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Ongelmana on se, että myös asiakkaat asettavat omia vaatimuksiaan toiminnalle, ja johdon tulisi jotenkin ottaa myös nämä huomioon. Siksi on erilaisia uudisstrategioita. Esimerkiksi eräät tahot kannattavat sitä että Pyhä Henki korvattaisiin "homoseksuaalisuuden ja naispappeuden kannattamisella". Lisäksi esimerkiksi kalvinistien mukaan "armo" on markkina-arvoltaan vanhentunut, ja se tarvitsisi rankaa päivittämistä ja tuotteen uudelleen yhteiskuntakelpoiseksi saattamista.
Monien mielestä myös pääasiallinen mainostamistapa, palveluihin liitetty lomaosakeliitto firman omilla kohteilla, on vanhentunut. Kuulemma ihmisiä ei kiinnosta vuosituhannesta toiseen lomailla samassa paikassa. Asiakastutkimusten mukaan se on sen verran tylsää että matkaaminen alkaa melko pian tuntumaan ikuisuudelta. Kun otetaan huomioon kiinteistöjen ylläpitohinnat, olisi kenties järkevää lopettaa tämä toiminta kannattamattomana. Lisäksi lähes kaikki kilpailijat käyttävät samaa strategiaa, joten markkinat ovat tätä kautta kyllästettyjä. Ekonomistejen mukaan jotain erilaista olisi syytä keksiä.
Nähtäväksi jää, kuinka esimerkiksi Pyhän kolminaisuuden muuntuminen Pyhäksi kahtalaisuudeksi vaikuttaa uudistuspaineisiin sekä suosioon seuraavan neljännesvuosisatakatsauksen aikana. Tosin voi olla että yritys jatkaa perinteisellä linjallaan, koska sen yrityskulttuuri on perinteisesti edustanut muuttumattumuutta, jossa asiakkaiden kannanottoja ei kuunnella yrityskulttuurin suunnittelussa. Tuoreessa muistissa on lehdistössä aiemmin levinnyt lausunto, "Jos ei tämä firma ja sen tuotteet ja palvelut kelpaa, voi minun puolestani painua Helvettiin", jonka kommentoi Taivas OY AB:n TJT, Jumala. Vähemmälle huomiolle jäi hänen seuraavan päivän puolustautumisensa, joka perustui siihen "Kun ärsyttäväksi ateistiksi naamioitunut journalisti otti yhteyttä esittäen firman toimintaan liittyviä ehdotuksia, jotka esitettiin vaatimusmuodossa. Ja aamu neljältä. Herjaussanoilla sävytettynä. Kyllähän sitä palaa hihat Kaikkihyvältäkin." Tämä ei kuitenkaan täyttänyt Ilta-Lehden tunnetusti tiukkoja journalistisia laatuvaatimuksia yhtä paljon kuin se aikaisempi lausunto.
Pessimistisimmät osakkeenomistajat, ateistit, ovat järjestäytyneet ja yrittävät nyt kilvan myydä osakkeitaan, mikä on laskenut osakkeiden hintoja suuresti. Konkurssipuheitakaan ei siis ole vältytty. "Yritystoiminnan lopettaminen on aina yksi vaihtoehto", muistuttaa moni yritysalan asiantuntija.
Haastatteluun saatu Pyhä Henki ei suostunut kommentoimaan tulevaisuudensuunnitelmistaan. Tosin hän mainitsi että olisi mahdollista kehittää uraa Nokian yrityskonsulttina. "Yhteydestä taivaisiin siinäkin on kyse. Ja isät ja pojat käyttävät hekin tälläisiä pieniä kannettavia puhelimia. Olisi kumma jos löytäisivät minua kokeneemman tyypin, jolla olisi pienempi tunnettavuus ja vahvempi imago. Lisäksi kuulin että heidän palkkansa ja työntekijäetunsa ovat varsin kilpailukykyisiä."
Uskonnon suosio ei ole kasvanut odotetulla tavalla, joten se on hätää kärsimässä. Lisävaikeuksia yritykselle tuottaa se, että Islam on onnistunut "ottamaan aseman nopeimmin kasvavana, leviävänä, uutisissa esiintyvänä ja eri tavalla uskovien ruumiinpalasia levittävänä uskontona. Tämä uhkaa näitä kaikkia osa -alueita, joissa meillä on aikaisemmin ollut vahva asema. Nyt näistä monista on luovuttu ja tästä on ollut seurauksia näinä taloudellisesti vaikeina aikoina."
Yritys yrittää tuottaa ratkaisuja ongelmiinsa hankkimalla väliaikaista tukea valtioilta. Kuitenkin USA:n presidentti Barack Obama on ilmoittanut, että se tukee mieluummin General Motorsia, tietenkin muistuttaen että se haluaa Kenraali Moottorilta tulevaisuudessa verotuloja, eikä ylläpitää pitkään tämänkään olemassaoloa. Taivas OY AB sen sijaan saa Obaman mukaan aivan kirjaimellisesti luoda joitain uusia ratkaisuja tilanteensa kohentamiseen.
Asiaan on pyydetty apua ammattimaisilta yrityssaneeraajilta, jotka ovat esittäneet syyksi sitä että Pyhän Hengen rooli on jäänyt epämääräiseksi. Lisäksi se ei ole kunnolla keskittynyt yhden tapaisen tuotteen synnyttämiseen, vaan on pyrkinyt toimimaan turhankin monialaisena. Yritysasiantuntijoiden mukaan Pyhän Hengen kannattaisi ulkoistaa esimerkiksi palilalia jonkun toisen tahon tuotteeksi ja keskittyä esimerkiksi käsillä parantamiseen. Tämän pitäisi sekä selkeyttää tuotekuvausta, jolloin kuluttajat tietäisivät paremmin mitä saisivat. Ja samalla firman imago sekä Pyhän Hengen rooli siinä muuttuisi vähemmän toimivan voiman kaltaisesta toiminnasta persoonallisempaan suuntaan.
Isän ja Pojan roolia sen sijaan pidetään yritysmaailmallisesti erittäin toimivana. Molemmilla on selvä imago: Isä keskittyy johtajan huoneessa piileskelyyn, sisään tulevien viestejen kuunteluun sekä hommien delegoimiseen Pyhälle Hengelle sillä aikaa kun Poika tekee osavuosikatsauksia joissa hän ilmoittaa että pian tapahtuu muutosta, ja kuluttaa loppuajan riippumalla kaikkien näkyvissä. Molempien persoonallisuus on myös noussut esiin ja tämä on noussut yrityksen brändin merkittävimmäksi vahvuudeksi.
Johtavat ekonomistit ovat arvioineet, että tehoja voitaisiin saada myös sillä, että toimintoja siirretään halvan tuotannon maihin. Eurooppalaiset eivät ole yhtä kiinnostuneita Taivaan tuotteista, joten parempia tuloksia voidaan saada siirtämällä tuotantoa esimerkiksi Kiinaan ja Intiaan. Ei pidetä mahdottomana, että tehoja haettaisiin myös fuusioiden kautta. Yrityshän on jo yhdistänyt sulavasti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, joten ei pidetä mahdottomana että kolmikkoa täydennettäisiin jälleen uudella henkiolennolla. Esimerkiksi hinduilla on ylitarjontaa jumalhahmoista, jotka ovat valmiita työskentelemään pienillä palkoilla, ja joilla on kuitenkin vakaa asema ja vuosituhansien mittainen työkokemus. Apinajumala Hanuman voisi esimerkiksi olla monista erittäin veikeä hahmo yhtenä osana. Tätä vaihtoehtoa onkin jo alustavasti käsitelty. Tätä muutosta on yritetty lieventää esittämällä positiivisia kannanottoja evoluutioteoriasta. "Tällä tehdään apinat läheisiksi ja korostetaan sitä että ne ovat paitsi haisevia ja kirppuisia, myös sympaattisia ja hyvinkin ihmisenkaltaisia olentoja. Olemme yrittäneet integroida tämän rappioalkoholisteja kohtaan tehtyyn sympatioiden keräämiseen, jossa yrityksemme on onnistunut aikaisemmin, ja jossa meillä on jo vahva brändi. Ja josta asiakkaatkin pitävät. Ja itse asiassa kaikki muutkin." kommentoi Taivaan mainostoiminnasta ja PR:ästä vastaava kirkollinen taho.
Lisäksi on mahdollista suorittaa irtisanomisia. Tähän liittyen lakiasiaintoimistossa pohditaankin tutun brändin uudelleenmäärittelyä. Eritasoisten lähteiden mukaan prosessi on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Ongelmana on se, että myös asiakkaat asettavat omia vaatimuksiaan toiminnalle, ja johdon tulisi jotenkin ottaa myös nämä huomioon. Siksi on erilaisia uudisstrategioita. Esimerkiksi eräät tahot kannattavat sitä että Pyhä Henki korvattaisiin "homoseksuaalisuuden ja naispappeuden kannattamisella". Lisäksi esimerkiksi kalvinistien mukaan "armo" on markkina-arvoltaan vanhentunut, ja se tarvitsisi rankaa päivittämistä ja tuotteen uudelleen yhteiskuntakelpoiseksi saattamista.
Monien mielestä myös pääasiallinen mainostamistapa, palveluihin liitetty lomaosakeliitto firman omilla kohteilla, on vanhentunut. Kuulemma ihmisiä ei kiinnosta vuosituhannesta toiseen lomailla samassa paikassa. Asiakastutkimusten mukaan se on sen verran tylsää että matkaaminen alkaa melko pian tuntumaan ikuisuudelta. Kun otetaan huomioon kiinteistöjen ylläpitohinnat, olisi kenties järkevää lopettaa tämä toiminta kannattamattomana. Lisäksi lähes kaikki kilpailijat käyttävät samaa strategiaa, joten markkinat ovat tätä kautta kyllästettyjä. Ekonomistejen mukaan jotain erilaista olisi syytä keksiä.
Nähtäväksi jää, kuinka esimerkiksi Pyhän kolminaisuuden muuntuminen Pyhäksi kahtalaisuudeksi vaikuttaa uudistuspaineisiin sekä suosioon seuraavan neljännesvuosisatakatsauksen aikana. Tosin voi olla että yritys jatkaa perinteisellä linjallaan, koska sen yrityskulttuuri on perinteisesti edustanut muuttumattumuutta, jossa asiakkaiden kannanottoja ei kuunnella yrityskulttuurin suunnittelussa. Tuoreessa muistissa on lehdistössä aiemmin levinnyt lausunto, "Jos ei tämä firma ja sen tuotteet ja palvelut kelpaa, voi minun puolestani painua Helvettiin", jonka kommentoi Taivas OY AB:n TJT, Jumala. Vähemmälle huomiolle jäi hänen seuraavan päivän puolustautumisensa, joka perustui siihen "Kun ärsyttäväksi ateistiksi naamioitunut journalisti otti yhteyttä esittäen firman toimintaan liittyviä ehdotuksia, jotka esitettiin vaatimusmuodossa. Ja aamu neljältä. Herjaussanoilla sävytettynä. Kyllähän sitä palaa hihat Kaikkihyvältäkin." Tämä ei kuitenkaan täyttänyt Ilta-Lehden tunnetusti tiukkoja journalistisia laatuvaatimuksia yhtä paljon kuin se aikaisempi lausunto.
Pessimistisimmät osakkeenomistajat, ateistit, ovat järjestäytyneet ja yrittävät nyt kilvan myydä osakkeitaan, mikä on laskenut osakkeiden hintoja suuresti. Konkurssipuheitakaan ei siis ole vältytty. "Yritystoiminnan lopettaminen on aina yksi vaihtoehto", muistuttaa moni yritysalan asiantuntija.
Haastatteluun saatu Pyhä Henki ei suostunut kommentoimaan tulevaisuudensuunnitelmistaan. Tosin hän mainitsi että olisi mahdollista kehittää uraa Nokian yrityskonsulttina. "Yhteydestä taivaisiin siinäkin on kyse. Ja isät ja pojat käyttävät hekin tälläisiä pieniä kannettavia puhelimia. Olisi kumma jos löytäisivät minua kokeneemman tyypin, jolla olisi pienempi tunnettavuus ja vahvempi imago. Lisäksi kuulin että heidän palkkansa ja työntekijäetunsa ovat varsin kilpailukykyisiä."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
