Mitä hihhulismi on?

Olen jo aikaisemmin kertoillut paljon hihhuleista. Yleensä asiat on painottuneet "oireisiin", eli siihen mitä he tekevät. Lisäksi esiin on noussut esimerkkejä. Ehkä minun olisi kuitenkin hyvä katsoa asiaa vielä lisää. Tämän jälkeen pitäisi olla selvempää sillä mitä minä tarkalleen ottaen tarkoitan hihhuloinnilla.

Se tarkoittaa asennetta. Mutta ei sellaista asennetta, joka perustuu sisäiseen tunteeseen, vaan siihen miten he suhtautuvat toisiin ihmisiin keskusteluissa ja muissa käytännön toimissa. Tämä on mielestäni pakollista, koska en ole ajatuksenlukija, enkä osaa mitään psykologisia taikojakaan. Tätä kautta hihhulius on asenne. Se ei siis ole pelkästään sitä että ollaanko väärässä tai oikeassa. Se on enemmänkin sitä millä asenteella henkilö "toteuttaa oikeaksi totuudeksi esittämäänsä." Tämän asenteen huomaaminen vaatii yleensä yksityiskohtien ja kokonaisuuden katsomista. Asenteelliset sanat ja kokonaislaatuinen reagoimistapa painavat. Tästä saadaan aikaan "näkemys", jonka pohjalta sitten voidaan ihan fiksusti sanoa että "hihhuli mikä hihhuli". Asenne on enemmänkin sitä, miten keskustelut toteutuvat kuin varsinaista tunnetta. Asiaan liittyy muutamia elementtejä. Luultavasti jokaiseen osuu yksi tai pari. Mutta on katsottava sekä määrää että voimakkuutta ja tehtävä tästä jokin rajanveto. Luulen että jokainen tekee näitä elämässään muutenkin.

* Ideologia = Identiteetti. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön puheissa tämä on se, minkä kautta hän näkee itsensä ensisijaisesti, ja jonka suhteessa hän näkee kaiken muun. Tätä kautta joku voi olla hihhuli vaikka ammattinsa tai harrastuksensa kautta: Esimerkiksi surffari voi sisäistää harrastuksensa identiteettiin niin lujasti että he ikään kuin luopuvat monista yksilöllisistä piirteistään sen vuoksi. Tämä tarkoittaa paitsi sitä että jos häneltä kysytään että "mikä olet", hän vastaa sen ensimmäisenä. Mukana on sekä voimakkuus että jonkinlainen kaikenkattavuus. Moni voisi sanoa tätä pakkomielteeksi. Jos henkilön kanssa ei saa kahden tunnin automatkaa ilman aihetta, tai jos mikä tahansa aihe siirtyy "jotenkin" hänen asiaansa, on aika selvästä asiasta kyse.

* Ihmisten luokittelu tämän ideologian mukaan. Hihhuli ei ole siis vain "yhden asian mies". Hän lisäksi luokittelee ihmiset paremmuusjärjestykseen ennen kaikkea tämän ominaisuuden kautta. Esimerkkinä tästä kävisi varmaan kuolemansellissä olevat vangit: Monille heistä pyydetään armahdusta siihen vedoten että he ovat kääntyneet vankilassa kristityiksi. Tällöin ideologia on se elementti joka vaikuttaa. Tästä seuraa se, että ihmiset ovat "me" tai "muut". Mitään harmaan sävyjä ei ole. Harmaan sävyt tulkitaan joko "meiksi", mutta vielä useammin ne eriytetään "muiksi", vedoten siihen että "ei tarpeeksi, ei kunnolla". Eli he antavat samalla itselleen vallan määrittää ketkä ovat "oikeasti tämän luokittelun alla". Muut taas eivät tietenkään saa lupaa määritellä että hihhuli itse ei ole tämän luokittelun alla. Jos hänelle tehdään tämä, minkä hän itse tekee usein ja helposti, seurauksena on raivoa.

* Ulkopuolisiin suhtautuminen huonompina. Heillä on useita roolia. Ei pelkkä "paha", vaan myös "hairahtunut", "säälittävä" ja "pelastettava". Keskeisin määrittelyperuste on tietenkin se, miten halukas hän on kuuntelemaan tätä ideologiaa.

* Luopumisen demonisointi on yksi keskeisistä piirteistä. Eli hihhuleiden ryhmän sisällä ajatus uskosta luopumisesta täytetään negatiivisilla jutuilla. Tämä hallitsee ajattelua. Jos esimerkiksi luopuminen on vakavaa, uskosta luopuminen on synti, josta seuraa Helvetti ja kidutus. Jos jonkin teon tekemisestä on kidutusta luvassa, tekee taatusti parhaansa, että niitä ei mieti. Kun tämä on itse ideologiassa, niin ideologiaa ei kyseenalaisteta.

* Keskustelu on opettamista. Hihhuli on aina halukas kertomaan omista näkemyksistään. Jos kysyt, saat häneltä vastauksen. Ja aika usein vaikka et kysyisikään. Tästä hyvänä esimerkkinä on Jehovan Todistajien jutut. Heidän keskustelunsa koostuu siitä että luetaan heidän aineistoaan. Sen sijaan he eivät suostu lukemaan samalla tavalla kohta kohdalta aineistona vaikkapa jotain heidän uskontoaan kritisoivaa materiaalia. He voivat joskus kyllä tuoda "vastauksia", jotka käsittelevät ehkä jotain kriittistä aineistoa, jos kysyt. Mutta keskustelua siitä ei tule. Keskustelun sävy on se, että kun erimielisyys tulee esiin, opettaja ei edes harkitse sitä että kritiikki voisi olla osuvaa. Kritiikin on sen sijaan oltava väärässä. Selitykset sille "miksi" eivät välttämättä ole kovin laadukkaita, tärkeämpää on, että ne sanotaan ääneen. Kriittisyyteen voidaan suhtautua myös "Galileo syndroomalla": Se on vainoa ja kertoo siitä että vastakumppani ei ole "avomielinen". Kritiikkiin ei tarvitse vastata, koska se on vain toisen epätoivon ilmaus.

* Ideologian levittäminen "ulkopuolisiin" on yksi vahvimmista teemoista. Tämä tarkoittaa sitä että jos hihhuleiden ideologia kieltää jotain, siitä olisi jotenkin erityisen hyvä saada laki joka koskee niitäkin jotka eivät tätä ideologiaa halua. Jos kyseessä ei ole laki, niin sitten paikkakunnan muu sosiaalinen toiminta valjastetaan tähän. Eli lakiin halutaan lisää kieltoja. Onhan toki eri asia valittaa siitä että laki kieltäisi jonkun melkoisen viattoman asian, kuten 2 cl viinin tarjoamisen 15 -vuotiaalle vain siksi että laki muuten käskee alkoholille 18 -vuoden ikärajan, kuin tehdä niin että laki ei estä uskovaista toteuttamasta uskoaan, vaan uskonnon normien nimissä halutaan rajoittaa muita. Tästä hyvä esimerkki on abortti ja oluen myynti. Kukaan hihhuli ei tee aborttia, tai tapauksesta riippuen olutta, vaikka se onkin sallittu. Siksi näiden kieltäminen ei varsinaisesti muuta hihhulin omaa elämää. Esimerkiksi omien tietojen kautta: Eräässä pohjalaiskylässä väärä alakulttuuri, punk, johti siihen että henkilö tuomittiin keskusteluissa Helvettiin, hänet tuomittiin jopa saatananpalvojaksi ja okkultistiksi. Tätä tapahtui paitsi selän takana, myös eristämisen kautta. Kukaan ei varsinaisesti pilkannut tai lyönyt. Mutta kun huoltsikan kahvilassa kahvitilauskin tulee hiljaisuudessa ja muut poistuvat paikalta, tästä syntyy melko vaikuttavia asioita. Tämä kohta vaikuttaa myös lapsiin: Hihhulismissa lasten kasvatus ideologiaan on keskeisen tärkeää. Ja jos tähän asetetaan rajoitteita, tämän katsotaan rikkovan heidän uskonnonvapauttaan. Tämä tarkoittaa sitä että lapset nähdään ikään kuin omaisuudeksi, jota saadaan kouluttaa ja kasvattaa ihan miten vain.

* Yhteisten arvojen etsiminen, korostaminen ja omiminen. Tämä tarkoittaa sitä että hihhuli puhuu aluksi eri tavalla kuin lopuksi. Juttelut aloitetaan perheellä, elämän kunnioittamisella ja muilla vastaavilla asioilla. Vasta myöhemmin otetaan esiin erilaisia, rankempia aiheita. Tätä siirrosta ennen tehdään niin, että jos humanisti arvostaa samaa asiaa, muistutetaan kuinka kristillinen se on. Tässä kohden on loogisesti aivan merkityksetöntä heittää vuosilukuja siitä "kuka oli ensin", kun olennainen kysymys on siitä että ideologioiden elementtejä voidaan rakentaa osien kautta: Tällöin yksi voidaan ottaa eikä tarvitse ottaa koko pakettia. Ideologia ei lakkaa olemasta sillä että näin tehdään. Tätä kautta alkuperälläkään ei ole väliä ; Tämä on hieman sama, kuin tekisi vanhasta skootterista pappamopon, Joitain osia pappamopossa on yhteistä, ja jotain muutetaan. Harva väittää että pappamopo pitäisi maalata pakosti saman väriseksi kuin se mopo oli, jotta sillä voitaisiin ajaa. Hihhulille tämä omimisprosessi on tärkeä. Humanistit voidaan vaikeuksien edessä esimerkiksi määritellä "niiksi jotka seuraavat Jumalan tahtoa ilman että uskovat itse Jumalaan". He ottavat tässä kohden selvän yliaseman, vallan määrittää paitsi oma ideologiansa, myös kaikki muut ideologiat. Ja humanistien pitäisi kaiken lisäksi jotenkin ottaa vakavasti tämä määrittely ja korvattava omat määritteensä itselleen tällä uudella korvaajalla.

* Tämä on hieman yllättävä asia, mutta tähän liittyy myös vahvasti pyrkimys tunkea lähelle. Olen kutsunut tätä "Pinochet -tempuksi" sen vuoksi että hän puolustautui oikeudessa erikoisella strategialla. Hän yritti tekeytyä oikein mukavaksi ja säälittäväksi ihmiseksi. Että "Köhköh. Tälläinen vanha, sairas ja herttainen mies. Köhköh. Eihän sellainen mitenkään. Köhköh." Kontaktista yritetään rakentaa analyyttisen tai kevyen juttelun sijasta hirvittävän läheistä. Tämä on ehkä se kaikista ahdistavin asia, koska tässä kerätään yleisiä "kipupisteitä", joita voidaan käyttää lähestymisvälineinä; Esimerkiksi jos sukulaisesi on kuollut, tätä nostetaan helposti myöhemmin esiin ja asioita vedotaan sen ja siihen liittyvien tunteiden kautta. Esimerkiksi näkökantaan voidaan liittää ikäviä tunteita. Tädin kuolema voidaan esimerkiksi sitoa siihen että "ateistille Tädin raato on matojen syömä" ja että uskovaisilla on toivo ja onni ja että opettaja tietää että oikeasti Tädillä on hyvä, ja että tämä tuo onnen. Tässä on ideana että totuus=kysymys siitä "kumpaa toivot". Ateistiset purkauksetkin voidaan tämän jälkeen johtaa sitä kautta että "miksi toivot/haluat että Tätisi olisi maatunut?" Tämä kohta on minusta pelottava, koska lähelle ja henkilökohtaisiin tarttuminen tuo samalla "ihmisestä kiinnostuneen leimaa", kun kuitenkin tosiasiassa juttu ilmenee siten että esiin nostetaan käännytyselementtejä, jotka eivät perustu asioihin, vaan tunteisiin. Lisäksi tästä saadaan tietysti käteviä kiristyskeinoja -käytettiin niitä tai ei- ne käsittelevät aiheita jotka voivat olla "salaisuuksia". Monet näistä palvelevat kääntymisen jälkeen "sitä miten heikko ja huono olin ennen kääntymistä". Tämä asennemuutos kertoo siitä että ulkopuolisuus siirretään vanhaan minään. Tätä taas ei voida tehdä ilman demonisointia. Ongelmallista tässä on tietysti se, että hihhuleilla tämä prosessi on yksisuuntainen. Käännytettävä yritetään saada kertomaan nykyhetken tunnekipupisteistään, kun käännyttäjä itse muistuttaa vain menneisyyden kipupisteistään. Tällöin käännyttäjä saa henkisen niskaotteen ja ylemmyysaseman tiedon kautta.

* Mahtavuus ja Uhriaseman korostaminen samanaikaisesti. Tämä on siitä erikoinen, että tässä voidaan selittää kuinka kaikenkattavia ja mullistavia asioita hänellä on. Hän on auktoriteetti. Tätä pönkitetään sekä sillä että muistutetaan oman ideologian vuosituhansien perinteistä, lukuisista samanmielisistä ja niin edes päin. Näihin liitetään hyviä asioita. Tällä saadaan positiivinen askel, joka antaa ylemmyysaseman auktoriteetin kautta. Julistaminenhan on tässä kohden kuitenkin aina suhde, jossa "opettaja" asettuu "opetettavan" yläpuolelle. Tähän pyritään myös uhrin aseman saamisella ja vaikeuksien korostamisella. Ulkopuolisten tekemä vaino korostuu. Tässä korostetaan ulkopuolisten pahuutta ja huonommuutta. Tällä saadaan aikaan eri lailla ajattelevien ideologiaan negatiivista askelta, joka ei siis kohdistu yleensä käännytettävään. Näin käännytettävä ei koe olevansa itse henkilökohtaisesti moitittavana, vaan moite kohdistuu "muihin". Näin hänet saadaan itse asiassa mukaan kahtiajakoihin, "muiden" erottelu ja näihin negatiivisten mielleyhtymien, ennen kaikkea tunteiden, yhdistäminen on ensimmäinen askel siihen että ideologiasta tulee identiteetti.

Uskon että suurin osa hihhuleista on vilpittömiä. He ajattelevat toimivansa parhaaksi. Osa on huijareita. Tällä ei oikeastaan ole paljoa väliä; Sitä voisi verrata myrkyn myyjään: Jos henkilö A myy myrkkyä ja uskoo että se parantaa, häntä kannattaa kuunnella ja uskoa aivan yhtä paljon kuin henkilöön B, joka uskoo että se on myrkkyä ja jakaa sitä lääkkeenä, koska se on kätevä salamurhakikka. Minun esitettiin jopa halveksivan hihhuleita. En kaikkia. Niitä B -tyypin hihhuleita halveksin, koska he valehtelevat tietoisesti.

Mutta en halua silti olla A -tyypin hihhuleiden kanssa missään tekemisissä. Heidän kanssaan olemisessa kun olisi ikään kuin vähän pakko muuttua heiksi. Jos tähän ei suostuta, viette toisiltanne hermoja, kunnes hihhuli päättää metsästää seuraavaa kohdetta. Sillä hihhulilla on aina niitä. Käännytettäviä joko on yksi, useampia, tai niitä etsitään. Sillä identiteettiin on sidottu myös ideologian levittäminen.

Vaihtoehdot sanan asteella erimielisyydestä tai päsmäröinnistä huomauttamisesta ovat "et siis halua keskustella". Valitettavasti keskustelusta ei ole koskaan ollut kyse. Vaihtoehdot kun ovat:
* Olet samaa mieltä, seuraat heidän tahtoaan ja tottelet ja "otat opiksesi".
* On riita. Tästä tulee poteronkaivuuprosessi, joka tuo vaan pidempään jatkuvaa riitaa. Viestitkin voivat venyä useiden sivujen mittaisiksi.