Emeritus valtionkirkosta

Uskotoivorakkaus -kampanjan sivuilla kerrotaan että valtionkirkollisuuden korostaminen on propagandaa. Sana pitäisi korjata nimellä "kansankirkko", koska se on sosiologinen termi. Tosin mielestäni sana "kansankirkko" tuo erilaisia mielikuvia, mielikuvan siitä että kirkko olisi erityisesti kansan asialla.

Emeritus on kuitenkin erityisen fiksu muutamassa kohdassa:
* "Uskonnonvapaus on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin laajasti toteutunut, myös uskonnottomien oikeudet. Historian aikana niissä on ollut paljon korjaamisen varaa, mutta jos jotakin vielä on, se ei johdu lainsäädännöstä. Se kyllä takaa niin negatiivisen kuin positiivisen uskonnonvapauden." Toki tässä on propagandan makua, koska Jumalanpilkkalaki jätetään mainitsematta, ja se asettaa uskovat eriarvoiseen asemaan ateistien kanssa. Mutta päälinjoissa olen samaa mieltä. Ongelma ei ole lainsäädäntö. Ainut ongelma on vain siinä, että ainakaan minä en ole näin väittänytkään. Suurin ongelma on siinä että uskontojen nimissä kaapataan puheenaiheiden näkökulmat; Homoseksuaalisuudesta kauppojen aukioloon asti keskustelun aiheeksi tulee ottaa uskonto. Ilman et pääse pakoon. Ja toinen on se, että monet pyrkivät muuttamaan lainsäädäntöä siihen suuntaan että tämä nykyinen tila ei enää toteutuisi. Eli vaikka tässä ollaan hieman olkiukkoa hakkaamassa, hän on kuitenkin pääasiassa ihan oikeassa.
* "Ideologiseen puheeseen liittyy sekin yllättävä piirre, että äärisuunnat — kiihkeimmät kirkon vastustajat ja innokkaimmat fundamentalistit — löytävät siinä toisensa. Kummatkin puhuvat esimerkiksi "muodollisista kristityistä" ja haluavat siten itse toisten puolesta määritellä, kuka on oikea kristitty." Tässäkin hän on oikeassa. Toki tässä huomataan että ateistit ja fundamentalistit ovat molemmat kirkkoa vastaan, joka kertoo siitä miten kirkko tuntuu "kansankirkko -yrityksistään" huolimatta epäonnistuvan PR -ässään. Ehkä kirkko kuitenkin sopii keskiverroille, sekä ateisteille että uskovaisille, joten mitään virhettä tässä ei välttämättä ole.

Hieman erikoinen olo tulee siitä, että toisaalla puhe selvästi heittelehtii siihen suuntaan että kirkko ei puutu asioihin, ja sitten toisaalla mainostetaan että "Kirkon ja valtion yhteistyö on lisääntynyt ja myös kuntatasolla kunnat ja seurakunnat toimivat entistä useammin yhdessä esimerkiksi auttamistyössä." Lisäksi minulla tulee hieman huvittunut olo seuraavasta kohdasta "Vaihtoehtona on hautausmaiden kunnallistaminen, mutta kun asiaa on kysytty, kunnissa on suorastaan säikähdetty." Toki, koska siitä tulisi kuluja. Mutta entä jos yhteisövero - jota haastattelussa perustellaan seuraavalla tavalla "Yhteisövero on korvausta kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä, kuten hautausmaiden hoidosta." - otettaisiin pois ja kohdennettaisiin suoraan näille? Ilman tätä kunnat saisivat uuden menoerän. Trällä menettelyllä olisi myös selvää että penniäkään yhteisöverosta ei menisi kirkon byrokratian ja sisäisen toiminnan pyörittämiseen. Tämä voisi ehkä tuoda hautaukseen kustannustehokkuutta? Tosin luulen että kirkko hoitaa hautaamisen melko kustannustehokkaasti, joten tässä kohden ei kai ole hirveää moitetta minulta päin.

Toisekseen tässä on se, että ihmisiltä ei kysytä, vaan ainoastaan byrokraattisilta elimiltä. Tämä korostaa sitä että yhteistyö näiden kanssa on keskeisempi kuin ihmisten kanssa. "Kansan" -sana kirkon edestä pois toimisi tietysti hauskasti, mutta se veisi tehokkaan ideologia -aseen. Se kun kuulostaa niin mukavan pehmoiselta ja pörröiseltä.