You Decide.

Hihhulit, kuten kreationistit, ovat aina muistuttamassa sitä miten valinnanvapautta karsivaa esimerkiksi evoluutio on. Valinnanvapaus, sananvapaus, uskonnonvapaus toistuvat näissä. Lasten ja nuorten ja aikuisten tulee saada itse päättää. Sama koskee naispappeutta ja muita kysymyksiä. Jos kirkko sallii naispapit, se vainoaa niitä jotka eivät naisten kanssa halua tehdä töitä pappina. Ja tämä taas sotii aatetta vastaan, se kieltää aatteita.

Mutta sitten kun aiheeseen tulee ateismin oikeutus, kelkka kääntyy. Kyseessä ei olekaan enää mikään uskonnon, sanan tai mielipiteenvapaus. Ateisti on määritelty. Paha. Itsekäs. Itse asiassa jo se, että joku sanoo olevansa ateisti johtaa siihen, että uskovainen tämän yhden piirteen pohjalta vetää yhteenvedon lähes kaikesta mitä mieltä ateisti muka on. Kuitenkin unohtuu, että määritelty ateismi sellaisenaan puuttuu. Se on määritelmällisesti VAIN kannanotto Jumala(i)n olemassaoloon.

Ja tämä näkyy; Jumalanpilkka on kielletty, mutta ateisteja saa pilkata. Ateismi ei siis ole vakaumus? Se ei voi pitää asioita "pyhänä", koska ainut määritelmä "pyhälle" joka kristittyjen määritelmissä on sallittu liittyy vain ja ainoastaan yliluonnolliseen papparaiseen? Entä jos ateisti rajaa pyhänsä eri tavalla?

Ja siksi esimerkiksi Suomen uskonnonvapauden historia on mitä on;
*Kristinusko ~ vuosi 1000.
* Pakkokäännytys alkoi: 1. ristiretki, 1155.
* 1634 uskontopakko; Jos ei ollut luterilainen, tuli karkoittaa maasta.
* 1741 ulkomaalaiset saivat erityisoikeuden joka ei koskenut suomalaisia: He saivat luvan harjoittaa muuta uskoa kuin evankelis-luterilaista. Mutta luterilaista heidänkin piti harjoittaa. Valinnanvapauden määrän voi siis suorastaan aistia heidänkin kohdallaan.
* 1869 kirkkolaki salli kirkosta eroamisen. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista koska kirkko oli ainut joka piti väestörekisteriä, eikä esimerkiksi naimisiin päässyt kuin papin edessä. Laillinen avioliitto vaati tietyn uskon.
* 1923 sallittiin myös eiluterilaiset ja eikristilliset opit. Uskonnosta eroaminen tuli myös käytännössä mahdolliseksi. Lapset kastettiin isänsä uskontokuntaan; Vanhemmilla ei ollut tässä kohden sananvaltaa muuta kuin kirkosta eroamisen kautta. Jos olit jäsen, se riitti. Lapsesi liitettiin kirkkoon, halusit sinä vanhempana sitä vai et
* 2003 uskonnonvapauslaku muutti edellisen. Vanhemmat saavat päättää lasten kirkkoon liittämisestä. Alle 12 -vuotiaalla ei ole lain silmissä mitään sananvaltaa. Vanhemmat päättävät ja tarkemmin: Jos sopua ei saada, kirkon jäsenyys on äidin päätös. Uskonnonvapautta emme ole saavuttaneet vielä tuhannenkaan kristinuskon vuoden jälkeen Herran vuonna 2008. Lapsilta se nimittäin puuttuu yhä täysin: Vasta 18-vuotiaana saa päättää, haluaako kuulua uskontoon. 15 -vuotias tarvitsee vanhemmiltaan kirjallisen suostumuksen. Ja kaikki vanhemmat eivät tätä suostu kirjoittamaan. (Muutenhan tätä lainkohtaa ei tarvittaisi, ja jos sitä ei kukaan haluaisi, ei se kirjoihin asti olisi päässyt.) 12 vuotias saa valita että liitetäänkö hänet samaan uskontoon kuin vanhempansa, jos vanhemmat vaihtavat uskontoa. Myös erottaminen onnistuu vain omalla suostumuksella.

Yleisimmin lapsestä kirkon jäsen vauvana. Lapsen tietoa, ymmärrystä tai suostumusta ei pyydetä. Kasteessa lapsi yksilönä tekee muka liiton ja sopimuksen Jumalan kanssa. Kun tässä on mukana ihminen, joka ei ymmärrä teon seurauksia, on selitys hoopo. Kaste on minusta hyväksyttävissä vain sitä kautta, että siinä vanhemmat symbolisesti ilmoittavat olevansa luterilaisia. Kaste ei tässä kohden merkitse lapsen kannalta yhtään mitään. Se ei ole sitoumus tai side kirkkoon. Kastetoimitus on vanhempien uskontunnustus. Tai sitten se on kirkon virallinen kannanotto sille, että lasten ja imeväisten mielipiteet ja ajatukset Jumalasta ovat merkityksettömiä. Lapset saavat ilmeisesti Jumalan armon ei oman uskonsa, vaan vanhempiensa uskon kautta. Tiettyyn rajaan asti he ovat niin tyhmiä, että Jumalan armo tai tuomio välittyy heille vain vanhempien aatteen kautta.

Kuitenkin tällä minunkin näkemyksellä on ongelmia : On mahdollista nuori on työssä ja maksaa kirkollisveroa vaikka ei haluaisi olla missään tekemisissä kirkon kanssa koska ei usko. (Kyseessä ei siis ole mikään "JUGI -stylen" porvari, joka laskee paljonko hänen 100 000 vuosituloista menee pappien palkkoihin ja sanoo sitten että "Jeesuksen on oltava ilmainen. Jeesuksen on oltava ilmainen".) Jos tätä perustellaan sillä että "kaikki vanhemmat sallivat 15 -vuotiaan erota, jokainen vanhempi ilolla lapun kirjoittaa", ja että tätä kautta eettistä ongelmaa ei ole, koska kaikki kristityt vanhemmat ilman ainuttakaan poikkeusta aina ja kaikkialla kyllä kirjoittavat lapun. Niin muistutan että laissa tätä ei ole pakotettu. Jos asia on todella näin, niin arvon uskovaiset saisivat näyttää vapaaehtoisuutensa vaikuttamalla em. lakipykälään ja vaatisivat sen poistoa. "I'm not holding my breath." Koska tiedän, että tämä on vain kiemurtelua. Todellisuus on eri kuin PR.

Sen takia ainutkaan kreationisti ei tue ateistien oikeuksia. Ei salli ateistien toiminnan järjestämisen tukemista. Päin vastoin, ateismi edustaa heille vain ja ainoastaan jotain tahoa jota tulee häiritä, jotain jota ei tule sallia. Jotain jonka toimintaa pitää saada ohjailla lailla; Esimerkiksi asioita pitäisi kieltää vain sen takia että uskovaisten vakaumus kieltää sen eivätkä he tekisi asiaa vaikka se olisi laillista. Ja siksi ihmiset, jotka sitä eivät pahana pidä, eivät saisi tehdä. Siksi ateismi on vain kritisoinnin kohde. Ateistit ovat pahoja ja väärässä. Ja "darwinistit". Tämä kertoo sen, mistä näissä puheissa on oikeasti kyse. Kyse ei ole sananvapaudesta, muutenhan sitä tuettaisiin kaikkien vakaumuksen kohdalla.

Mielestäni parasta olisi se, että lasta ei liitettäisi kirkkoon. Vanhemmat toki voisivat viedä lasta kirkkoon, mutta lapsi liitettäisiin jäseneksi vasta sinä päivänä kun hän saa siihen vapaasti liittyä tai siitä erota. Lapsi voitaisiin viedä kasteelle ja vanhemmat saisivat kertoa näkemyksistään. Mutta lasta ei saisi liittää kirkkoon kukaan muu kuin henkilö itse.