Rauhalliset Suomalaiset.

Usein kultteihin yhdistetään ulkomaalaisia liikkeitä. Usein kuulee, kuinka joku USA:lainen horteinen tepastelu ja muu vastaava hurmoshenkinen toiminta ei ole se, mitä suomessa on. Että hämäläinen on jäyhän rauhallinen ja enimmillään vain huokaa hartaasti että "Kyllä, Jeesus".

Kuitenkin tätä esiintyy suomessa. Eikä tarvitse mennä kauas historiassa, että sieltä löytyy erilaisia vaarallisia liikkeitä. 1700 -luvulle asti noituus oli riski. Aikaisemmin esimerkiksi Thuronius joutui puolustamaan oppilastaan Henrik Eoleniusta, jota syytettiin Saatanan kanssa meuhkaamisesta. Syy: Liian nopeatempoinen oppiminen ja alkoholin vaikutuksen alaisena tapahtunut rehentely. Silti tämä riitti Piispa Terserukselle. Hänestä yliopistossa oli sellaista saatanallista menoa että sinne ei lapsiaan hurskas mies uskalla laittaa. Puolustava Thuronius sai jopa potkut koska puolusti oppilastaan. Päätelmä: Hänelläkin oli jotain salattavaa.

Kun noituusmania väheni, hurmosuskovaisuus sai jalansijaa. Esimerkiksi nimeltä voisi mainita suomalaisia hurmosveikkoja: Anna Rogel(1751-1784) ja Helena Konttinen (1871-1916). Konttinen oli ilmeisesti epileptikko, koska häntä "rangaistiin sätkimisellä siitä että ei ollut nuorisolle opettanut riittävästi tanssin vaaroista."

Lisäksi Maria Åkerblom oli sitten näitä rankempi kulttijohtaja. Hän kertoi itse että hän oli ollut kuolemansairas ja parantunut sitten. Häntä syytettiin tietysti mielen sairauksista, mutta hän ei halunnut joutua lääkärien tutkittavaksi. Hän esiintyi valloittavasti ja sai suosiota. Vallan myötä hän alkoi "expellaamaan" skeptikkoja. Hänen tilaisuuksiaan sai tarkkailla vain ne jotka häneen uskoivat. Vallan myötä Äkerblom toteutti kaltaistensa uskontojen ytimen, eli "tee juuri niin pahaa kuin mitä laki sallii." Hän muun muassa pisti seuraajansa myymään omaisuutensa ja ostamaan sillä hänelle lahjoja. Lisäksi hän komensi seuraajansa ampumaan paikallista poliisia ja sai 20 seuraajaansa todistamaan että kyseessä oli itsepuolustus. Äkerblom syyllistyikin omaisuusrikoksiin ja pahoinpitelyihin. Lisäksi kun hänet vangittiin, hän pakeni. Kultti oli hierarkinen, ja sisäpiiri sai tehdä kaikenlaista, joka ei kestänyt päivänvaloa.

Samoin suomessa on toiminut kultti nimellä Korpelalaiset, jotka seurasivat Toivo Korpelan näkemyksiä maailmanlopusta. Liiton arkin tuli noutaa uskovaiset pelastukseen. Nils Holmberg siirtyi kultin johtoon. Tälläkin oli vaikeuksia virkavallan kautta, kun he uhkasivat vapauttaa kaksi vangittuna ollutta korpelalaista. Holmgren oli välillä mielisairaalassa, mutta kulttilaiset jaksoivat odottaa. Holmgren sairasti iskiasta ja olut oli siihen lääke. Asteittain kokouksiin tuli mukaan tanssi ja kortinpeluu. Lopuksi sukupuolisuus. (Kuulostaa miltei kivalta uskonnolta?)

Astetta vähemmän mukava kultti olikin sitten Inkeriläinen "leikkaajien" lahko. Se toimi 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Se piti seksuaalisuutta pahimpana syntinä, ja heistä ihminen luotiin ilman sukupuolielimiä ja ne ilmestyivät vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Siispä miehet kuohivat itsensä ja naiset antoivat amputoida rintansa ja klitoriksensa. Miehestä tuli "erityisen autuas" kivesten lisäksi poistettiin myös siitin. Leikkaamiset suoritettiin alkeellisilla välineillä eikä puudutuksesta ollut tietoakaan.

Siksi kun hihhulit yrittävät siirtää kulttilaisuuden kauas, eli toisiin maihin ja eksoottisiin aikoihin, ja yrittävät vihjata että "ei suomessa, ei nyt", niin heidän sanomisiaan voidaan pitää varomattomina. Toki läheskään kaikki hurmoshenkiset uskovaiset eivät edusta äärimmäisiä hulluja, mutta ei sitä "mahdottomaksi" saa tuomita vain vetoamalla johonkin "suomalaiseen mielenlaatuun", jolle äärimmäisyys olisi kamalaa.