Kirkolliset lehdet ovat saaneet hässäkkää. Oikeusasiamies mainitsee että uskonnolliset lehdet olisi hyvä jakaa osoitteellisena jakeluna. Valituksia on tullut siitä että vasta täysmainoskielto on auttanut.
Tiedän, että joskus näitä lehtiä ei käsitellä mainoksina, vaan julkaisuina, ja niiden vertaaminen saippuamainoksiin koetaan loukkaavaksi. Tosin minusta vertaus loukkaa vain saippuavalmistajia, mutta muut ymmärtävät mistä on kysymys.
Tästä tulee kahdenlaisia ongelmia: Ne jotka haluaisivat muita mainoksia, mutta eivät kirkollisia ilmoituksia, eivät saa mitä haluavat. Toinen on se, että jos haluaa kirkollisen lehden mutta ei mainoksia, ei saa mitä haluaa. Tämä on tietysti ongelma.
Toinen ongelma tässä on tietysti hinta. Osoitteellinen jakelu maksaa kirkolle, koska sen postittamisen hinta on eri. Toisekseen ongelmana on sama, kuin kaikissa ilmaisjakeluissa: Jakajat eivät aina välitä kielloista. Mainoskiellon läpi pukkaa epäsäännöllisen säännöllisesti tavaraa.
Tästä tulee hieman sellainen olo, että "Ateistit valittaa." Ainakin minä otan ilolla kaikki kirkon painamat paperit mitä vaan saavat. Kirkkohan maksaa painamisesta rahaa, ja kantajakin työllistyy. Ja ennen kaikkea nyt grilli syttyy kivasti. Muille ehdotan, että otatte käyttöön printterin. Tulostatte siihen vaikka seuraavanlaiset tekstit:
"Ei mainoksia - kyllä Kirkkolehdille"
"Täällä asuu Saatana - Ei uskonnolliselle hömpötykselle. Sen sijaan kaikki maallista kuluttamista ja ahneutta ruokkiva tavaraesittely tänne. Kiitos!"
"Ei mainoksia - etenkään uskonnollisia. Tottelemattomat, varokaa vihaista Spagettihirviötä!"
Eiköhän se siitä iloksi muutu. Jos tämä ei auta, kannattaa valittaa vääristä jaoista tai ostaa suurempi pipo.
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Emeritus valtionkirkosta
Uskotoivorakkaus -kampanjan sivuilla kerrotaan että valtionkirkollisuuden korostaminen on propagandaa. Sana pitäisi korjata nimellä "kansankirkko", koska se on sosiologinen termi. Tosin mielestäni sana "kansankirkko" tuo erilaisia mielikuvia, mielikuvan siitä että kirkko olisi erityisesti kansan asialla.
Emeritus on kuitenkin erityisen fiksu muutamassa kohdassa:
* "Uskonnonvapaus on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin laajasti toteutunut, myös uskonnottomien oikeudet. Historian aikana niissä on ollut paljon korjaamisen varaa, mutta jos jotakin vielä on, se ei johdu lainsäädännöstä. Se kyllä takaa niin negatiivisen kuin positiivisen uskonnonvapauden." Toki tässä on propagandan makua, koska Jumalanpilkkalaki jätetään mainitsematta, ja se asettaa uskovat eriarvoiseen asemaan ateistien kanssa. Mutta päälinjoissa olen samaa mieltä. Ongelma ei ole lainsäädäntö. Ainut ongelma on vain siinä, että ainakaan minä en ole näin väittänytkään. Suurin ongelma on siinä että uskontojen nimissä kaapataan puheenaiheiden näkökulmat; Homoseksuaalisuudesta kauppojen aukioloon asti keskustelun aiheeksi tulee ottaa uskonto. Ilman et pääse pakoon. Ja toinen on se, että monet pyrkivät muuttamaan lainsäädäntöä siihen suuntaan että tämä nykyinen tila ei enää toteutuisi. Eli vaikka tässä ollaan hieman olkiukkoa hakkaamassa, hän on kuitenkin pääasiassa ihan oikeassa.
* "Ideologiseen puheeseen liittyy sekin yllättävä piirre, että äärisuunnat — kiihkeimmät kirkon vastustajat ja innokkaimmat fundamentalistit — löytävät siinä toisensa. Kummatkin puhuvat esimerkiksi "muodollisista kristityistä" ja haluavat siten itse toisten puolesta määritellä, kuka on oikea kristitty." Tässäkin hän on oikeassa. Toki tässä huomataan että ateistit ja fundamentalistit ovat molemmat kirkkoa vastaan, joka kertoo siitä miten kirkko tuntuu "kansankirkko -yrityksistään" huolimatta epäonnistuvan PR -ässään. Ehkä kirkko kuitenkin sopii keskiverroille, sekä ateisteille että uskovaisille, joten mitään virhettä tässä ei välttämättä ole.
Hieman erikoinen olo tulee siitä, että toisaalla puhe selvästi heittelehtii siihen suuntaan että kirkko ei puutu asioihin, ja sitten toisaalla mainostetaan että "Kirkon ja valtion yhteistyö on lisääntynyt ja myös kuntatasolla kunnat ja seurakunnat toimivat entistä useammin yhdessä esimerkiksi auttamistyössä." Lisäksi minulla tulee hieman huvittunut olo seuraavasta kohdasta "Vaihtoehtona on hautausmaiden kunnallistaminen, mutta kun asiaa on kysytty, kunnissa on suorastaan säikähdetty." Toki, koska siitä tulisi kuluja. Mutta entä jos yhteisövero - jota haastattelussa perustellaan seuraavalla tavalla "Yhteisövero on korvausta kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä, kuten hautausmaiden hoidosta." - otettaisiin pois ja kohdennettaisiin suoraan näille? Ilman tätä kunnat saisivat uuden menoerän. Trällä menettelyllä olisi myös selvää että penniäkään yhteisöverosta ei menisi kirkon byrokratian ja sisäisen toiminnan pyörittämiseen. Tämä voisi ehkä tuoda hautaukseen kustannustehokkuutta? Tosin luulen että kirkko hoitaa hautaamisen melko kustannustehokkaasti, joten tässä kohden ei kai ole hirveää moitetta minulta päin.
Toisekseen tässä on se, että ihmisiltä ei kysytä, vaan ainoastaan byrokraattisilta elimiltä. Tämä korostaa sitä että yhteistyö näiden kanssa on keskeisempi kuin ihmisten kanssa. "Kansan" -sana kirkon edestä pois toimisi tietysti hauskasti, mutta se veisi tehokkaan ideologia -aseen. Se kun kuulostaa niin mukavan pehmoiselta ja pörröiseltä.
Emeritus on kuitenkin erityisen fiksu muutamassa kohdassa:
* "Uskonnonvapaus on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin laajasti toteutunut, myös uskonnottomien oikeudet. Historian aikana niissä on ollut paljon korjaamisen varaa, mutta jos jotakin vielä on, se ei johdu lainsäädännöstä. Se kyllä takaa niin negatiivisen kuin positiivisen uskonnonvapauden." Toki tässä on propagandan makua, koska Jumalanpilkkalaki jätetään mainitsematta, ja se asettaa uskovat eriarvoiseen asemaan ateistien kanssa. Mutta päälinjoissa olen samaa mieltä. Ongelma ei ole lainsäädäntö. Ainut ongelma on vain siinä, että ainakaan minä en ole näin väittänytkään. Suurin ongelma on siinä että uskontojen nimissä kaapataan puheenaiheiden näkökulmat; Homoseksuaalisuudesta kauppojen aukioloon asti keskustelun aiheeksi tulee ottaa uskonto. Ilman et pääse pakoon. Ja toinen on se, että monet pyrkivät muuttamaan lainsäädäntöä siihen suuntaan että tämä nykyinen tila ei enää toteutuisi. Eli vaikka tässä ollaan hieman olkiukkoa hakkaamassa, hän on kuitenkin pääasiassa ihan oikeassa.
* "Ideologiseen puheeseen liittyy sekin yllättävä piirre, että äärisuunnat — kiihkeimmät kirkon vastustajat ja innokkaimmat fundamentalistit — löytävät siinä toisensa. Kummatkin puhuvat esimerkiksi "muodollisista kristityistä" ja haluavat siten itse toisten puolesta määritellä, kuka on oikea kristitty." Tässäkin hän on oikeassa. Toki tässä huomataan että ateistit ja fundamentalistit ovat molemmat kirkkoa vastaan, joka kertoo siitä miten kirkko tuntuu "kansankirkko -yrityksistään" huolimatta epäonnistuvan PR -ässään. Ehkä kirkko kuitenkin sopii keskiverroille, sekä ateisteille että uskovaisille, joten mitään virhettä tässä ei välttämättä ole.
Hieman erikoinen olo tulee siitä, että toisaalla puhe selvästi heittelehtii siihen suuntaan että kirkko ei puutu asioihin, ja sitten toisaalla mainostetaan että "Kirkon ja valtion yhteistyö on lisääntynyt ja myös kuntatasolla kunnat ja seurakunnat toimivat entistä useammin yhdessä esimerkiksi auttamistyössä." Lisäksi minulla tulee hieman huvittunut olo seuraavasta kohdasta "Vaihtoehtona on hautausmaiden kunnallistaminen, mutta kun asiaa on kysytty, kunnissa on suorastaan säikähdetty." Toki, koska siitä tulisi kuluja. Mutta entä jos yhteisövero - jota haastattelussa perustellaan seuraavalla tavalla "Yhteisövero on korvausta kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä, kuten hautausmaiden hoidosta." - otettaisiin pois ja kohdennettaisiin suoraan näille? Ilman tätä kunnat saisivat uuden menoerän. Trällä menettelyllä olisi myös selvää että penniäkään yhteisöverosta ei menisi kirkon byrokratian ja sisäisen toiminnan pyörittämiseen. Tämä voisi ehkä tuoda hautaukseen kustannustehokkuutta? Tosin luulen että kirkko hoitaa hautaamisen melko kustannustehokkaasti, joten tässä kohden ei kai ole hirveää moitetta minulta päin.
Toisekseen tässä on se, että ihmisiltä ei kysytä, vaan ainoastaan byrokraattisilta elimiltä. Tämä korostaa sitä että yhteistyö näiden kanssa on keskeisempi kuin ihmisten kanssa. "Kansan" -sana kirkon edestä pois toimisi tietysti hauskasti, mutta se veisi tehokkaan ideologia -aseen. Se kun kuulostaa niin mukavan pehmoiselta ja pörröiseltä.
Skeptikot, tässä tieteellinen näyttö.
Videolla muutoinkin seksuaalimoraalista huolestunut henkilö todistaa että kondomi ei suojaa AIDS:ilta. Hän huomauttaa alussa siitä, kuinka tässä on tieteellinen todiste tulossa. Hän kuvaa vaginaa lasilla, kondomia siivilällä. Tämän läpi valutetaan kermaa ja lopuksi vagina on täynnä AIDSia. Koska ne vertautuvat, asia on oikeasti näin. Yhteyttä sille ovatko ne oikeasti samanlaisia ei tarvita. Ei kannata lukea mitä on käynyt kun viruksia ja kondomeja on kokeiltu. Liberaali salaliitto vaan on jälleen KAIKKIALLA! Eikö niitä evolutionisteja saada ikinä kuriin!
Avaruusolennoista ja uskosta.
Avaruusolennot ovat muodikas ilmiö. Moni uskoo niihin. Kirkko ei kuitenkaan tee tälle harhauskolle mitään, eikä kerro mistä ilmiössä on Todella Kyse. Siksi älykkäät ja valveutuneet kristityt auttavat taistelussa moista modernisoitua taikauskoa vastaan ja kertovat että avaruusolennot ovat oikeasti demoneja. On siis erityisen tärkeää muistaa että UFO on vain yksi Saatanan juoni. Todisteet tähän löytyvät tietysti tiedelähteiden suurimmasta auktoriteetista eli Raamatusta. Koko sivusto on sivistävää luettavaa, jolta opitaan että Jeesuksen nimeen UFOt saadaan katoamaan. UFOt siis ovat todellisia, niiden luonne on vain otettava vakavasti. Tietenkin UFOvaarasta on myös symposiumeja. Ei siis antenniosaston kokoontumisia, vaan sellaisia joihin voidaan laittaa samanlainen nimi kuin tieteellisiin kokoontumisiin. Niissä on "Lectureja", oppitunteja, eikä mitään hörhöjen puhetta. Niissä kannattaa käydä jos Jeesus vain suo varat lentolipun hintoihin. Sillä vaara on yhtä todellinen kuin UFO:t. Tietenkin asiaa pitää vielä laajentaa. Sillä vanhoissa kansantarinoissa esiintyy vampyyreja. Ne ovat tietenkin avaruusolentoja. Yhteys on aivan selvä, kun asiaa tutkitaan siltä kannalta että avaruusolennot ovat totta. Kun tämä liitetään siihen tietoon jonka juuri opimme avaruusolennoista, meillä onkin tieteellinen todiste siitä että vampyyrit=avaruusolennot=demonit. Ilmeisesti myös vampyyrit ovat totta, kuten avaruusolennotkin.
On siis syytä olla varovainen ja muistaa rukoilla, että nämä vaarat pysyvät loitolla. Siksi esimerkiksi auton peräpeiliin tuijottelu ei ole viisasta. Kannattaa sen sijaan turvautua rukoukseen. Dermonin karkotukseen kun ei välttämättä tarvita pappia. Kondomeista ei sen sijaan ole apua demoneja vastaan.
On siis syytä olla varovainen ja muistaa rukoilla, että nämä vaarat pysyvät loitolla. Siksi esimerkiksi auton peräpeiliin tuijottelu ei ole viisasta. Kannattaa sen sijaan turvautua rukoukseen. Dermonin karkotukseen kun ei välttämättä tarvita pappia. Kondomeista ei sen sijaan ole apua demoneja vastaan.
Homot tallaavat uskonnonvapautta
Uskonnollinen NOM on tehnyt seuraavan, erittäin valistavan, videon. Koska me ateistit normaalisti vain kehitämme sanoja uskovaisten suuhun haluan ehdottomasti että kaikki tutustuvat tähän aineistoon, jota he ovat tehneet. Muuten propaganda siitä että uskovaiset olisivat syrjiviä, eriarvoistavia, erilailla ajattelevia rajoittavia osoittautuvat vääriksi. Ja kaikki syytökset siitä että kristilliset mitenkään mainittavissa määrin uskonnollistaisivat elämän kysymyksiä jotka eivät välttämättä ole uskontoa ja tällä keinolla yrittäisivät vaikuttaa lakiin ja politiikkaan niin että kaikki joutuisivat uskonnostaan ja vakaumuksestaan riippumatta seuraamaan heidän ideologiaansa osoittautuvat vain perättömäksi ateistien propagandaksi.
Colbertin ystävät ovat jo tietenkin nähneet tämän videon pilkkaamista. Se on tietenkin asiatonta. Kristittyjä ei saa pilkata. Sillä video esittää vakavan asian. Se, että antaa homoseksuaaleille vallan valita puolisonsa johtaa muut umpikujaan. Se rikkoo valinnanvapautta, naisten oikeuksia valita puolisonsa ja tietenkin se ajaa ihmiset kriisiin uskontonsa kanssa, joten se on selvästi uskonnonvastaista.
Videolla nimittäin on esimerkiksi surullisen näköinen nainen, joka kertoo että hänellä ei ole mahdollisuuksia. Tämähän on sama, kuin se mitä heteroliitoissakin käy. Kun joku mies tai nainen valitsee jonkun puolison, joku voi pettyä. Siksi ainut oikea moraalinen vaihtoehto on moniavioisuus. NOM on vain unohtanut tämän ja kritisoi siksi vain homoseksuaaleja.
Toisessa kohdassa nainen kertoo että hän joutui valitsemaan työnsä ja uskontonsa välistä. Toisen mielestä se, että lapsille koulussa sanotaan että homoseksuaalisuus voi olla OK rajoittaa hänen elämäänsä. Uskonto jonka normisto erottaa äidit ja lapset, tai pistää ideologian, työn ja perheen ristiriitaan ei voi ikinä missään koskaan olla väärässä.
On kauheaa minkälaista uskovaisten vapaudenriistoa "liberaalit" jälleen kerran yrittävät vapauden nimessä. Ihan Orwellimaista meininkiä! Siksi homous pitää kieltää. Koska muutoin he puuttuvat toisten elämään ja rajoittavat sitä! On hyvä että kristinusko tulee esiin jälleen kerran tälläisessä positiivisessa valossa!
Colbertin ystävät ovat jo tietenkin nähneet tämän videon pilkkaamista. Se on tietenkin asiatonta. Kristittyjä ei saa pilkata. Sillä video esittää vakavan asian. Se, että antaa homoseksuaaleille vallan valita puolisonsa johtaa muut umpikujaan. Se rikkoo valinnanvapautta, naisten oikeuksia valita puolisonsa ja tietenkin se ajaa ihmiset kriisiin uskontonsa kanssa, joten se on selvästi uskonnonvastaista.
Videolla nimittäin on esimerkiksi surullisen näköinen nainen, joka kertoo että hänellä ei ole mahdollisuuksia. Tämähän on sama, kuin se mitä heteroliitoissakin käy. Kun joku mies tai nainen valitsee jonkun puolison, joku voi pettyä. Siksi ainut oikea moraalinen vaihtoehto on moniavioisuus. NOM on vain unohtanut tämän ja kritisoi siksi vain homoseksuaaleja.
Toisessa kohdassa nainen kertoo että hän joutui valitsemaan työnsä ja uskontonsa välistä. Toisen mielestä se, että lapsille koulussa sanotaan että homoseksuaalisuus voi olla OK rajoittaa hänen elämäänsä. Uskonto jonka normisto erottaa äidit ja lapset, tai pistää ideologian, työn ja perheen ristiriitaan ei voi ikinä missään koskaan olla väärässä.
On kauheaa minkälaista uskovaisten vapaudenriistoa "liberaalit" jälleen kerran yrittävät vapauden nimessä. Ihan Orwellimaista meininkiä! Siksi homous pitää kieltää. Koska muutoin he puuttuvat toisten elämään ja rajoittavat sitä! On hyvä että kristinusko tulee esiin jälleen kerran tälläisessä positiivisessa valossa!
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Hyvä uskonto.
Minua on moitittu siitä että en ota uskonnon hyviä asioita huomioon. Onkin totta että tästä blogista on täysin mahdotonta löytää ainuttakaan blogausta jossa uskonto olisi positiivisessa valossa. Anteeksi siitä.
Ehkä syy on siinä että en osaa. En ole uskovainen. En ole elämäni aikana nähnyt niitä hyviä asioita. I really don't know. Ja sen verran ahkerasti olen lukenut uskovaisten omaa aineistoa, että etsimisen puutteesta minua tuskin voidaan syyttää. Todisteeksi käynee tämä blogi. Sitä selatessa voi huomata, että melko usein linkit ovat suoraan liitettynä uskovaisten omaan aineistoon. En siis vain levittele mitä muut sanovat heidän sanoneen.
Hyvää tulee melko vähän. Se on pakko myöntää.
En kuitenkaan ole "epäobjektiivinen" tai "jätä näkökantoja käsittelemättä". Otan esimerkiksi viime aikoina esittämäni homoseksuaalisuutta koskeva videojuttu. Se koostuu pääasiassa kristillisen järjestön vihavideosta, jonka he itse ovat valmistaneet. Sitä ei ole edes "ateistieditoitu". Loppu onkin sitten sen kohtausten referointia ja kommentointia. Tästä voidaan selvästi sanoa, että kerron molempien puolet asioista. Kristillisen kanta homoseksuaalisuuteen on heidän oma. En keksi sanoja suuhun. Referointi on aineistosta jota he itse levittävät keskuuteensa. En siis keksi sanoja heidän suuhunsa. Ei ole minun ongelmani jos se on ikävää. Minä jos joku haluaisi että niitä ei olisi. Älkää siis minulle valittako. Pistäkää kirjelmää vaikka niiden YouTubesivustolle ja johtajien sähköposteihin. Jos se on ateistille osoitettuna "mielipiteenilmaus", se tuskin muuttuu "tuomitsemiseksi jonka Raamattu kieltää" jos se ilmaistaan itse näille sanojille. Älkää ampuko viestinviejää, vaan viestinkirjoittaja. Tai älkää ampuko ketään. Kritisoikaa vain. Aika harvoin edes isken mitään loppuunlyötyä opeteltavaksi. Toki yritän perustella asioita ja tuoda esiin kannanottojani.
Ehkä se on enemmän politiikkaa kuin tiedettä. Tavoitteena eläminen, ei oikeassaolo ja sen levittäminen.
On vain muistettava Aihe vain ei ole uskonto. Aihe on hihhulointi. Käytännössä tämä on sama asia kuin se, miten uskonto ilmenee ateisteille. Olen elänyt maan päällä liian monta vuosikymmentä. Minun olisi pitänyt törmätä niihin konkreettisiin hyviin asioihin, joita uskonto tuo. Kuitenkin kaiken kaikkiaan, vaikka sitä uskon hyvyyttä mainostetaan, se on jäänyt itseltäni täysin vieraaksi. En minä voi keksiä mitään hyviä juttuja, jos en niistä mitään kerran tiedä. Se olisi sitä epäobjektiivista propagandaa. Että jos ei ole mitään hyvää, niin satuillaan sitten siitä että Hitler pelasti 100 ihmistä varmalta kuolemalta ampumalla käsistään seittiä ja pelasti näin samalla tyttöystävänsä vihreältä menninkäiseltä joka oli kauhea olento.
Toki olen kuullut propagandaa. Luultavasti jokainen satuiltavissa oleva ihmeparaneminen venyvine jalkoineen on esitetty minulle totena. Samoin erilaiset kääntymiskertomukset. Itse asiassa osaan jopa uskonpuheen rakenteen. Samoin olen lukenut lappusia niin että tiedän mistä raamatunlauseet tulevat kuin itsestään viesteihin. Niiden pohjalta tuntuu että puhe on yleensä jonkin sortin vääristelyistä ja jopa huijauksista, joita esimerkiksi ihmeparanemisten kohdalla tulee törkeällä tavalla esiin. Tai sitten ne ovat epämääräisiä "uskonto teki juuri minut onnelliseksi, avasi maailmani, näen maailman oikeammin joten se tekee sinulle samoin" -asennetta, jossa on tarinoinnin makua, implisiittisiä tarinointeja siitä että uskovalla on kyky lukea ateistien ajatuksia ja ennustaa tulevaisuutta, ja tiettyä mestaroinnin makua. Miksi yksilön kivan tunteen pitäisi olla argumentti yhtään kenellekään muulle? Sitä kuitenkin näkee politiikassa asti. Uskonnosta voi toki hakea ohjeita politiikkaan, mutta ei perustella sitä niillä. Koska meitä on täällä sellaisiakin, joista kirja voi ehkä olla OK, mutta ei mikään absoluuttinen auktoriteetti moraaliasioissa. Ne on kaikki voitava perustella Raamatun ulkopuolelta jos ne todella ovat kaikille hyviä.
Kaiken kaikkiaan se, että en olisi kuullut uskovaisten näkökantoja on eri asia. Sitä mainostettua hyvyyttä, suvaitsevaisuutta, ystävällisyyttä, sillanrakentamista, erilaisuuden hyväksymistä, ja keskustelua jossa on mahdollisuus propagandavaihdon sijasta muuhunkin en ole sen sijaan juurikaan tavannut. Toki itsessänikin on paljon syytä. Mutta en ole ainut syyllinen. Uskova-Ateisti -kontakti on tavallisesti se, että joku moittii jotakuta toista. Ja se on perseestä. Etenkin kun kyseessä on aina se että toinen heittää propagandaa ja odottaa toisen heittävän takaisin tuttua propagandaa - ja onnistuu ennustuksessaan. Samat jutut toistuvana eri ihmisten suista tympäisee vanhaa ihmistä. Kun olisi edes puhe omista peräpukamista ja kakan koostumuksesta tai säästä. Niissä olisi sentään jotain joka vaihtuu hieman päivästä toiseen.
Tämän vuoksi "kerro kuinka usko tekee hyvää" on aiheen ulkopuolelta ja sitä voi vaatia vain sellainen, joka ei ole lukenut ja ymmärtänyt tämän paikan sanomaa. Toki syy voi olla siinä että en osaa kirjoittaa. Mutta se voi olla myös se, että toinen ei osaa/halua ymmärtää. Vihjaan vain että tämä aihe on aivan sama, kuin jos joku käsittelisi toisen maailmansodan Saksalaisten touhuja, joku tulisi selittämään että pitäisi kertoa mitä hyvää oikeistopolitiikka, kuten Kokoomus, on tehnyt viime aikoina politiikassa. Toki minä pidän Kokoomusta ihan OK puolueena. Olen jopa äänestänyt sitä. Mutta ei tämän aiheen poisjättäminen ole mitään "hyvien asioiden poisjättämistä". Että olisi jotenkin objektiivisempi ja tasapuolisempi juutalaisvainojuttu, jos siinä olisi kokoomuksen viisaita ratkaisuja.
Eikä ole minun vikani, jos siitä ei voi kirjoittaa hyviä asioita. Ei kai holokaustitutkijakaan ala vaihtamaan tutkimuskohdettaan koska ei löydä siitä hevin hyvää sanottavaa? Että nyt pitää alkaa saksalaisten lasten kindergardenia kuvaamaan, kun muuten tulee tästi Aus.Bir. -kesäleiristä vähän ikävä kuva. Himmlerin kitarakaan ei ole vireessä.
Ei kai holokaustitutkijoitakaan moitita siitä että he eivät löydä hyviä puolia surmista. Joskus "hyvät ja huonot puolet yhtä paljon" antaa etua vääryydelle. Tässä kohden ateistit ovatkin nurkkaan ajettuja: Jos he ottavat uskonnon käsittelyyn, heidän katsotaan vastustavan sitä. Jos he vastustavat vain osaa, tätä ei ymmärretä. Samanaikaisesti toisaalla heitä moititaan siitä että heillä ei ole etiikkaa, arvoja. Että he eivät taistele minkään puolesta, koska ateistille ei ole mikään tärkeää. Näitä kaikkia osia olen henkilökohtaisesti saanut kokea. Enkä ole yksin. Minun kohdallani etenkin näkökannanvalintaani moititaan. Olen epäobjektiivinen, jätän aihepiirejä käsittelemättä. Jos kritisoisin uskontoa laajemmin, minua kritisoitaisiin siitä. Nyt se, että korostan että koko uskonnon kritisointi olisi irrelevanttia tuntuu jäävän huomiotta.
Aivan kuin olisi jo valmiiksi lukkoonlyöty että olen väärässä. On vain keksittävä miten.
Tuntuu siltä että ateistille annetaan korkeintaan mahdollisuus valita se kuoppa, jonne hänet haudataan epämoraalisena. Toivon että minun kuoppaani kaadetaan sammutettua kalkkia. Se näyttää lehdistössä tosi hyvältä ateismipropagandalta. Ja sitäpaitsi ruumiini ei haise. Sen jälkeen se on hyvä laittaa mausoleumiin kaikkien töllättäväksi. No, ei kai sentään ihan näinkään.
Ehkä syy on siinä että en osaa. En ole uskovainen. En ole elämäni aikana nähnyt niitä hyviä asioita. I really don't know. Ja sen verran ahkerasti olen lukenut uskovaisten omaa aineistoa, että etsimisen puutteesta minua tuskin voidaan syyttää. Todisteeksi käynee tämä blogi. Sitä selatessa voi huomata, että melko usein linkit ovat suoraan liitettynä uskovaisten omaan aineistoon. En siis vain levittele mitä muut sanovat heidän sanoneen.
Hyvää tulee melko vähän. Se on pakko myöntää.
En kuitenkaan ole "epäobjektiivinen" tai "jätä näkökantoja käsittelemättä". Otan esimerkiksi viime aikoina esittämäni homoseksuaalisuutta koskeva videojuttu. Se koostuu pääasiassa kristillisen järjestön vihavideosta, jonka he itse ovat valmistaneet. Sitä ei ole edes "ateistieditoitu". Loppu onkin sitten sen kohtausten referointia ja kommentointia. Tästä voidaan selvästi sanoa, että kerron molempien puolet asioista. Kristillisen kanta homoseksuaalisuuteen on heidän oma. En keksi sanoja suuhun. Referointi on aineistosta jota he itse levittävät keskuuteensa. En siis keksi sanoja heidän suuhunsa. Ei ole minun ongelmani jos se on ikävää. Minä jos joku haluaisi että niitä ei olisi. Älkää siis minulle valittako. Pistäkää kirjelmää vaikka niiden YouTubesivustolle ja johtajien sähköposteihin. Jos se on ateistille osoitettuna "mielipiteenilmaus", se tuskin muuttuu "tuomitsemiseksi jonka Raamattu kieltää" jos se ilmaistaan itse näille sanojille. Älkää ampuko viestinviejää, vaan viestinkirjoittaja. Tai älkää ampuko ketään. Kritisoikaa vain. Aika harvoin edes isken mitään loppuunlyötyä opeteltavaksi. Toki yritän perustella asioita ja tuoda esiin kannanottojani.
Ehkä se on enemmän politiikkaa kuin tiedettä. Tavoitteena eläminen, ei oikeassaolo ja sen levittäminen.
On vain muistettava Aihe vain ei ole uskonto. Aihe on hihhulointi. Käytännössä tämä on sama asia kuin se, miten uskonto ilmenee ateisteille. Olen elänyt maan päällä liian monta vuosikymmentä. Minun olisi pitänyt törmätä niihin konkreettisiin hyviin asioihin, joita uskonto tuo. Kuitenkin kaiken kaikkiaan, vaikka sitä uskon hyvyyttä mainostetaan, se on jäänyt itseltäni täysin vieraaksi. En minä voi keksiä mitään hyviä juttuja, jos en niistä mitään kerran tiedä. Se olisi sitä epäobjektiivista propagandaa. Että jos ei ole mitään hyvää, niin satuillaan sitten siitä että Hitler pelasti 100 ihmistä varmalta kuolemalta ampumalla käsistään seittiä ja pelasti näin samalla tyttöystävänsä vihreältä menninkäiseltä joka oli kauhea olento.
Toki olen kuullut propagandaa. Luultavasti jokainen satuiltavissa oleva ihmeparaneminen venyvine jalkoineen on esitetty minulle totena. Samoin erilaiset kääntymiskertomukset. Itse asiassa osaan jopa uskonpuheen rakenteen. Samoin olen lukenut lappusia niin että tiedän mistä raamatunlauseet tulevat kuin itsestään viesteihin. Niiden pohjalta tuntuu että puhe on yleensä jonkin sortin vääristelyistä ja jopa huijauksista, joita esimerkiksi ihmeparanemisten kohdalla tulee törkeällä tavalla esiin. Tai sitten ne ovat epämääräisiä "uskonto teki juuri minut onnelliseksi, avasi maailmani, näen maailman oikeammin joten se tekee sinulle samoin" -asennetta, jossa on tarinoinnin makua, implisiittisiä tarinointeja siitä että uskovalla on kyky lukea ateistien ajatuksia ja ennustaa tulevaisuutta, ja tiettyä mestaroinnin makua. Miksi yksilön kivan tunteen pitäisi olla argumentti yhtään kenellekään muulle? Sitä kuitenkin näkee politiikassa asti. Uskonnosta voi toki hakea ohjeita politiikkaan, mutta ei perustella sitä niillä. Koska meitä on täällä sellaisiakin, joista kirja voi ehkä olla OK, mutta ei mikään absoluuttinen auktoriteetti moraaliasioissa. Ne on kaikki voitava perustella Raamatun ulkopuolelta jos ne todella ovat kaikille hyviä.
Kaiken kaikkiaan se, että en olisi kuullut uskovaisten näkökantoja on eri asia. Sitä mainostettua hyvyyttä, suvaitsevaisuutta, ystävällisyyttä, sillanrakentamista, erilaisuuden hyväksymistä, ja keskustelua jossa on mahdollisuus propagandavaihdon sijasta muuhunkin en ole sen sijaan juurikaan tavannut. Toki itsessänikin on paljon syytä. Mutta en ole ainut syyllinen. Uskova-Ateisti -kontakti on tavallisesti se, että joku moittii jotakuta toista. Ja se on perseestä. Etenkin kun kyseessä on aina se että toinen heittää propagandaa ja odottaa toisen heittävän takaisin tuttua propagandaa - ja onnistuu ennustuksessaan. Samat jutut toistuvana eri ihmisten suista tympäisee vanhaa ihmistä. Kun olisi edes puhe omista peräpukamista ja kakan koostumuksesta tai säästä. Niissä olisi sentään jotain joka vaihtuu hieman päivästä toiseen.
Tämän vuoksi "kerro kuinka usko tekee hyvää" on aiheen ulkopuolelta ja sitä voi vaatia vain sellainen, joka ei ole lukenut ja ymmärtänyt tämän paikan sanomaa. Toki syy voi olla siinä että en osaa kirjoittaa. Mutta se voi olla myös se, että toinen ei osaa/halua ymmärtää. Vihjaan vain että tämä aihe on aivan sama, kuin jos joku käsittelisi toisen maailmansodan Saksalaisten touhuja, joku tulisi selittämään että pitäisi kertoa mitä hyvää oikeistopolitiikka, kuten Kokoomus, on tehnyt viime aikoina politiikassa. Toki minä pidän Kokoomusta ihan OK puolueena. Olen jopa äänestänyt sitä. Mutta ei tämän aiheen poisjättäminen ole mitään "hyvien asioiden poisjättämistä". Että olisi jotenkin objektiivisempi ja tasapuolisempi juutalaisvainojuttu, jos siinä olisi kokoomuksen viisaita ratkaisuja.
Eikä ole minun vikani, jos siitä ei voi kirjoittaa hyviä asioita. Ei kai holokaustitutkijakaan ala vaihtamaan tutkimuskohdettaan koska ei löydä siitä hevin hyvää sanottavaa? Että nyt pitää alkaa saksalaisten lasten kindergardenia kuvaamaan, kun muuten tulee tästi Aus.Bir. -kesäleiristä vähän ikävä kuva. Himmlerin kitarakaan ei ole vireessä.
Ei kai holokaustitutkijoitakaan moitita siitä että he eivät löydä hyviä puolia surmista. Joskus "hyvät ja huonot puolet yhtä paljon" antaa etua vääryydelle. Tässä kohden ateistit ovatkin nurkkaan ajettuja: Jos he ottavat uskonnon käsittelyyn, heidän katsotaan vastustavan sitä. Jos he vastustavat vain osaa, tätä ei ymmärretä. Samanaikaisesti toisaalla heitä moititaan siitä että heillä ei ole etiikkaa, arvoja. Että he eivät taistele minkään puolesta, koska ateistille ei ole mikään tärkeää. Näitä kaikkia osia olen henkilökohtaisesti saanut kokea. Enkä ole yksin. Minun kohdallani etenkin näkökannanvalintaani moititaan. Olen epäobjektiivinen, jätän aihepiirejä käsittelemättä. Jos kritisoisin uskontoa laajemmin, minua kritisoitaisiin siitä. Nyt se, että korostan että koko uskonnon kritisointi olisi irrelevanttia tuntuu jäävän huomiotta.
Aivan kuin olisi jo valmiiksi lukkoonlyöty että olen väärässä. On vain keksittävä miten.
Tuntuu siltä että ateistille annetaan korkeintaan mahdollisuus valita se kuoppa, jonne hänet haudataan epämoraalisena. Toivon että minun kuoppaani kaadetaan sammutettua kalkkia. Se näyttää lehdistössä tosi hyvältä ateismipropagandalta. Ja sitäpaitsi ruumiini ei haise. Sen jälkeen se on hyvä laittaa mausoleumiin kaikkien töllättäväksi. No, ei kai sentään ihan näinkään.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Mitä hihhulismi on?
Olen jo aikaisemmin kertoillut paljon hihhuleista. Yleensä asiat on painottuneet "oireisiin", eli siihen mitä he tekevät. Lisäksi esiin on noussut esimerkkejä. Ehkä minun olisi kuitenkin hyvä katsoa asiaa vielä lisää. Tämän jälkeen pitäisi olla selvempää sillä mitä minä tarkalleen ottaen tarkoitan hihhuloinnilla.
Se tarkoittaa asennetta. Mutta ei sellaista asennetta, joka perustuu sisäiseen tunteeseen, vaan siihen miten he suhtautuvat toisiin ihmisiin keskusteluissa ja muissa käytännön toimissa. Tämä on mielestäni pakollista, koska en ole ajatuksenlukija, enkä osaa mitään psykologisia taikojakaan. Tätä kautta hihhulius on asenne. Se ei siis ole pelkästään sitä että ollaanko väärässä tai oikeassa. Se on enemmänkin sitä millä asenteella henkilö "toteuttaa oikeaksi totuudeksi esittämäänsä." Tämän asenteen huomaaminen vaatii yleensä yksityiskohtien ja kokonaisuuden katsomista. Asenteelliset sanat ja kokonaislaatuinen reagoimistapa painavat. Tästä saadaan aikaan "näkemys", jonka pohjalta sitten voidaan ihan fiksusti sanoa että "hihhuli mikä hihhuli". Asenne on enemmänkin sitä, miten keskustelut toteutuvat kuin varsinaista tunnetta. Asiaan liittyy muutamia elementtejä. Luultavasti jokaiseen osuu yksi tai pari. Mutta on katsottava sekä määrää että voimakkuutta ja tehtävä tästä jokin rajanveto. Luulen että jokainen tekee näitä elämässään muutenkin.
* Ideologia = Identiteetti. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön puheissa tämä on se, minkä kautta hän näkee itsensä ensisijaisesti, ja jonka suhteessa hän näkee kaiken muun. Tätä kautta joku voi olla hihhuli vaikka ammattinsa tai harrastuksensa kautta: Esimerkiksi surffari voi sisäistää harrastuksensa identiteettiin niin lujasti että he ikään kuin luopuvat monista yksilöllisistä piirteistään sen vuoksi. Tämä tarkoittaa paitsi sitä että jos häneltä kysytään että "mikä olet", hän vastaa sen ensimmäisenä. Mukana on sekä voimakkuus että jonkinlainen kaikenkattavuus. Moni voisi sanoa tätä pakkomielteeksi. Jos henkilön kanssa ei saa kahden tunnin automatkaa ilman aihetta, tai jos mikä tahansa aihe siirtyy "jotenkin" hänen asiaansa, on aika selvästä asiasta kyse.
* Ihmisten luokittelu tämän ideologian mukaan. Hihhuli ei ole siis vain "yhden asian mies". Hän lisäksi luokittelee ihmiset paremmuusjärjestykseen ennen kaikkea tämän ominaisuuden kautta. Esimerkkinä tästä kävisi varmaan kuolemansellissä olevat vangit: Monille heistä pyydetään armahdusta siihen vedoten että he ovat kääntyneet vankilassa kristityiksi. Tällöin ideologia on se elementti joka vaikuttaa. Tästä seuraa se, että ihmiset ovat "me" tai "muut". Mitään harmaan sävyjä ei ole. Harmaan sävyt tulkitaan joko "meiksi", mutta vielä useammin ne eriytetään "muiksi", vedoten siihen että "ei tarpeeksi, ei kunnolla". Eli he antavat samalla itselleen vallan määrittää ketkä ovat "oikeasti tämän luokittelun alla". Muut taas eivät tietenkään saa lupaa määritellä että hihhuli itse ei ole tämän luokittelun alla. Jos hänelle tehdään tämä, minkä hän itse tekee usein ja helposti, seurauksena on raivoa.
* Ulkopuolisiin suhtautuminen huonompina. Heillä on useita roolia. Ei pelkkä "paha", vaan myös "hairahtunut", "säälittävä" ja "pelastettava". Keskeisin määrittelyperuste on tietenkin se, miten halukas hän on kuuntelemaan tätä ideologiaa.
* Luopumisen demonisointi on yksi keskeisistä piirteistä. Eli hihhuleiden ryhmän sisällä ajatus uskosta luopumisesta täytetään negatiivisilla jutuilla. Tämä hallitsee ajattelua. Jos esimerkiksi luopuminen on vakavaa, uskosta luopuminen on synti, josta seuraa Helvetti ja kidutus. Jos jonkin teon tekemisestä on kidutusta luvassa, tekee taatusti parhaansa, että niitä ei mieti. Kun tämä on itse ideologiassa, niin ideologiaa ei kyseenalaisteta.
* Keskustelu on opettamista. Hihhuli on aina halukas kertomaan omista näkemyksistään. Jos kysyt, saat häneltä vastauksen. Ja aika usein vaikka et kysyisikään. Tästä hyvänä esimerkkinä on Jehovan Todistajien jutut. Heidän keskustelunsa koostuu siitä että luetaan heidän aineistoaan. Sen sijaan he eivät suostu lukemaan samalla tavalla kohta kohdalta aineistona vaikkapa jotain heidän uskontoaan kritisoivaa materiaalia. He voivat joskus kyllä tuoda "vastauksia", jotka käsittelevät ehkä jotain kriittistä aineistoa, jos kysyt. Mutta keskustelua siitä ei tule. Keskustelun sävy on se, että kun erimielisyys tulee esiin, opettaja ei edes harkitse sitä että kritiikki voisi olla osuvaa. Kritiikin on sen sijaan oltava väärässä. Selitykset sille "miksi" eivät välttämättä ole kovin laadukkaita, tärkeämpää on, että ne sanotaan ääneen. Kriittisyyteen voidaan suhtautua myös "Galileo syndroomalla": Se on vainoa ja kertoo siitä että vastakumppani ei ole "avomielinen". Kritiikkiin ei tarvitse vastata, koska se on vain toisen epätoivon ilmaus.
* Ideologian levittäminen "ulkopuolisiin" on yksi vahvimmista teemoista. Tämä tarkoittaa sitä että jos hihhuleiden ideologia kieltää jotain, siitä olisi jotenkin erityisen hyvä saada laki joka koskee niitäkin jotka eivät tätä ideologiaa halua. Jos kyseessä ei ole laki, niin sitten paikkakunnan muu sosiaalinen toiminta valjastetaan tähän. Eli lakiin halutaan lisää kieltoja. Onhan toki eri asia valittaa siitä että laki kieltäisi jonkun melkoisen viattoman asian, kuten 2 cl viinin tarjoamisen 15 -vuotiaalle vain siksi että laki muuten käskee alkoholille 18 -vuoden ikärajan, kuin tehdä niin että laki ei estä uskovaista toteuttamasta uskoaan, vaan uskonnon normien nimissä halutaan rajoittaa muita. Tästä hyvä esimerkki on abortti ja oluen myynti. Kukaan hihhuli ei tee aborttia, tai tapauksesta riippuen olutta, vaikka se onkin sallittu. Siksi näiden kieltäminen ei varsinaisesti muuta hihhulin omaa elämää. Esimerkiksi omien tietojen kautta: Eräässä pohjalaiskylässä väärä alakulttuuri, punk, johti siihen että henkilö tuomittiin keskusteluissa Helvettiin, hänet tuomittiin jopa saatananpalvojaksi ja okkultistiksi. Tätä tapahtui paitsi selän takana, myös eristämisen kautta. Kukaan ei varsinaisesti pilkannut tai lyönyt. Mutta kun huoltsikan kahvilassa kahvitilauskin tulee hiljaisuudessa ja muut poistuvat paikalta, tästä syntyy melko vaikuttavia asioita. Tämä kohta vaikuttaa myös lapsiin: Hihhulismissa lasten kasvatus ideologiaan on keskeisen tärkeää. Ja jos tähän asetetaan rajoitteita, tämän katsotaan rikkovan heidän uskonnonvapauttaan. Tämä tarkoittaa sitä että lapset nähdään ikään kuin omaisuudeksi, jota saadaan kouluttaa ja kasvattaa ihan miten vain.
* Yhteisten arvojen etsiminen, korostaminen ja omiminen. Tämä tarkoittaa sitä että hihhuli puhuu aluksi eri tavalla kuin lopuksi. Juttelut aloitetaan perheellä, elämän kunnioittamisella ja muilla vastaavilla asioilla. Vasta myöhemmin otetaan esiin erilaisia, rankempia aiheita. Tätä siirrosta ennen tehdään niin, että jos humanisti arvostaa samaa asiaa, muistutetaan kuinka kristillinen se on. Tässä kohden on loogisesti aivan merkityksetöntä heittää vuosilukuja siitä "kuka oli ensin", kun olennainen kysymys on siitä että ideologioiden elementtejä voidaan rakentaa osien kautta: Tällöin yksi voidaan ottaa eikä tarvitse ottaa koko pakettia. Ideologia ei lakkaa olemasta sillä että näin tehdään. Tätä kautta alkuperälläkään ei ole väliä ; Tämä on hieman sama, kuin tekisi vanhasta skootterista pappamopon, Joitain osia pappamopossa on yhteistä, ja jotain muutetaan. Harva väittää että pappamopo pitäisi maalata pakosti saman väriseksi kuin se mopo oli, jotta sillä voitaisiin ajaa. Hihhulille tämä omimisprosessi on tärkeä. Humanistit voidaan vaikeuksien edessä esimerkiksi määritellä "niiksi jotka seuraavat Jumalan tahtoa ilman että uskovat itse Jumalaan". He ottavat tässä kohden selvän yliaseman, vallan määrittää paitsi oma ideologiansa, myös kaikki muut ideologiat. Ja humanistien pitäisi kaiken lisäksi jotenkin ottaa vakavasti tämä määrittely ja korvattava omat määritteensä itselleen tällä uudella korvaajalla.
* Tämä on hieman yllättävä asia, mutta tähän liittyy myös vahvasti pyrkimys tunkea lähelle. Olen kutsunut tätä "Pinochet -tempuksi" sen vuoksi että hän puolustautui oikeudessa erikoisella strategialla. Hän yritti tekeytyä oikein mukavaksi ja säälittäväksi ihmiseksi. Että "Köhköh. Tälläinen vanha, sairas ja herttainen mies. Köhköh. Eihän sellainen mitenkään. Köhköh." Kontaktista yritetään rakentaa analyyttisen tai kevyen juttelun sijasta hirvittävän läheistä. Tämä on ehkä se kaikista ahdistavin asia, koska tässä kerätään yleisiä "kipupisteitä", joita voidaan käyttää lähestymisvälineinä; Esimerkiksi jos sukulaisesi on kuollut, tätä nostetaan helposti myöhemmin esiin ja asioita vedotaan sen ja siihen liittyvien tunteiden kautta. Esimerkiksi näkökantaan voidaan liittää ikäviä tunteita. Tädin kuolema voidaan esimerkiksi sitoa siihen että "ateistille Tädin raato on matojen syömä" ja että uskovaisilla on toivo ja onni ja että opettaja tietää että oikeasti Tädillä on hyvä, ja että tämä tuo onnen. Tässä on ideana että totuus=kysymys siitä "kumpaa toivot". Ateistiset purkauksetkin voidaan tämän jälkeen johtaa sitä kautta että "miksi toivot/haluat että Tätisi olisi maatunut?" Tämä kohta on minusta pelottava, koska lähelle ja henkilökohtaisiin tarttuminen tuo samalla "ihmisestä kiinnostuneen leimaa", kun kuitenkin tosiasiassa juttu ilmenee siten että esiin nostetaan käännytyselementtejä, jotka eivät perustu asioihin, vaan tunteisiin. Lisäksi tästä saadaan tietysti käteviä kiristyskeinoja -käytettiin niitä tai ei- ne käsittelevät aiheita jotka voivat olla "salaisuuksia". Monet näistä palvelevat kääntymisen jälkeen "sitä miten heikko ja huono olin ennen kääntymistä". Tämä asennemuutos kertoo siitä että ulkopuolisuus siirretään vanhaan minään. Tätä taas ei voida tehdä ilman demonisointia. Ongelmallista tässä on tietysti se, että hihhuleilla tämä prosessi on yksisuuntainen. Käännytettävä yritetään saada kertomaan nykyhetken tunnekipupisteistään, kun käännyttäjä itse muistuttaa vain menneisyyden kipupisteistään. Tällöin käännyttäjä saa henkisen niskaotteen ja ylemmyysaseman tiedon kautta.
* Mahtavuus ja Uhriaseman korostaminen samanaikaisesti. Tämä on siitä erikoinen, että tässä voidaan selittää kuinka kaikenkattavia ja mullistavia asioita hänellä on. Hän on auktoriteetti. Tätä pönkitetään sekä sillä että muistutetaan oman ideologian vuosituhansien perinteistä, lukuisista samanmielisistä ja niin edes päin. Näihin liitetään hyviä asioita. Tällä saadaan positiivinen askel, joka antaa ylemmyysaseman auktoriteetin kautta. Julistaminenhan on tässä kohden kuitenkin aina suhde, jossa "opettaja" asettuu "opetettavan" yläpuolelle. Tähän pyritään myös uhrin aseman saamisella ja vaikeuksien korostamisella. Ulkopuolisten tekemä vaino korostuu. Tässä korostetaan ulkopuolisten pahuutta ja huonommuutta. Tällä saadaan aikaan eri lailla ajattelevien ideologiaan negatiivista askelta, joka ei siis kohdistu yleensä käännytettävään. Näin käännytettävä ei koe olevansa itse henkilökohtaisesti moitittavana, vaan moite kohdistuu "muihin". Näin hänet saadaan itse asiassa mukaan kahtiajakoihin, "muiden" erottelu ja näihin negatiivisten mielleyhtymien, ennen kaikkea tunteiden, yhdistäminen on ensimmäinen askel siihen että ideologiasta tulee identiteetti.
Uskon että suurin osa hihhuleista on vilpittömiä. He ajattelevat toimivansa parhaaksi. Osa on huijareita. Tällä ei oikeastaan ole paljoa väliä; Sitä voisi verrata myrkyn myyjään: Jos henkilö A myy myrkkyä ja uskoo että se parantaa, häntä kannattaa kuunnella ja uskoa aivan yhtä paljon kuin henkilöön B, joka uskoo että se on myrkkyä ja jakaa sitä lääkkeenä, koska se on kätevä salamurhakikka. Minun esitettiin jopa halveksivan hihhuleita. En kaikkia. Niitä B -tyypin hihhuleita halveksin, koska he valehtelevat tietoisesti.
Mutta en halua silti olla A -tyypin hihhuleiden kanssa missään tekemisissä. Heidän kanssaan olemisessa kun olisi ikään kuin vähän pakko muuttua heiksi. Jos tähän ei suostuta, viette toisiltanne hermoja, kunnes hihhuli päättää metsästää seuraavaa kohdetta. Sillä hihhulilla on aina niitä. Käännytettäviä joko on yksi, useampia, tai niitä etsitään. Sillä identiteettiin on sidottu myös ideologian levittäminen.
Vaihtoehdot sanan asteella erimielisyydestä tai päsmäröinnistä huomauttamisesta ovat "et siis halua keskustella". Valitettavasti keskustelusta ei ole koskaan ollut kyse. Vaihtoehdot kun ovat:
* Olet samaa mieltä, seuraat heidän tahtoaan ja tottelet ja "otat opiksesi".
* On riita. Tästä tulee poteronkaivuuprosessi, joka tuo vaan pidempään jatkuvaa riitaa. Viestitkin voivat venyä useiden sivujen mittaisiksi.
Se tarkoittaa asennetta. Mutta ei sellaista asennetta, joka perustuu sisäiseen tunteeseen, vaan siihen miten he suhtautuvat toisiin ihmisiin keskusteluissa ja muissa käytännön toimissa. Tämä on mielestäni pakollista, koska en ole ajatuksenlukija, enkä osaa mitään psykologisia taikojakaan. Tätä kautta hihhulius on asenne. Se ei siis ole pelkästään sitä että ollaanko väärässä tai oikeassa. Se on enemmänkin sitä millä asenteella henkilö "toteuttaa oikeaksi totuudeksi esittämäänsä." Tämän asenteen huomaaminen vaatii yleensä yksityiskohtien ja kokonaisuuden katsomista. Asenteelliset sanat ja kokonaislaatuinen reagoimistapa painavat. Tästä saadaan aikaan "näkemys", jonka pohjalta sitten voidaan ihan fiksusti sanoa että "hihhuli mikä hihhuli". Asenne on enemmänkin sitä, miten keskustelut toteutuvat kuin varsinaista tunnetta. Asiaan liittyy muutamia elementtejä. Luultavasti jokaiseen osuu yksi tai pari. Mutta on katsottava sekä määrää että voimakkuutta ja tehtävä tästä jokin rajanveto. Luulen että jokainen tekee näitä elämässään muutenkin.
* Ideologia = Identiteetti. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön puheissa tämä on se, minkä kautta hän näkee itsensä ensisijaisesti, ja jonka suhteessa hän näkee kaiken muun. Tätä kautta joku voi olla hihhuli vaikka ammattinsa tai harrastuksensa kautta: Esimerkiksi surffari voi sisäistää harrastuksensa identiteettiin niin lujasti että he ikään kuin luopuvat monista yksilöllisistä piirteistään sen vuoksi. Tämä tarkoittaa paitsi sitä että jos häneltä kysytään että "mikä olet", hän vastaa sen ensimmäisenä. Mukana on sekä voimakkuus että jonkinlainen kaikenkattavuus. Moni voisi sanoa tätä pakkomielteeksi. Jos henkilön kanssa ei saa kahden tunnin automatkaa ilman aihetta, tai jos mikä tahansa aihe siirtyy "jotenkin" hänen asiaansa, on aika selvästä asiasta kyse.
* Ihmisten luokittelu tämän ideologian mukaan. Hihhuli ei ole siis vain "yhden asian mies". Hän lisäksi luokittelee ihmiset paremmuusjärjestykseen ennen kaikkea tämän ominaisuuden kautta. Esimerkkinä tästä kävisi varmaan kuolemansellissä olevat vangit: Monille heistä pyydetään armahdusta siihen vedoten että he ovat kääntyneet vankilassa kristityiksi. Tällöin ideologia on se elementti joka vaikuttaa. Tästä seuraa se, että ihmiset ovat "me" tai "muut". Mitään harmaan sävyjä ei ole. Harmaan sävyt tulkitaan joko "meiksi", mutta vielä useammin ne eriytetään "muiksi", vedoten siihen että "ei tarpeeksi, ei kunnolla". Eli he antavat samalla itselleen vallan määrittää ketkä ovat "oikeasti tämän luokittelun alla". Muut taas eivät tietenkään saa lupaa määritellä että hihhuli itse ei ole tämän luokittelun alla. Jos hänelle tehdään tämä, minkä hän itse tekee usein ja helposti, seurauksena on raivoa.
* Ulkopuolisiin suhtautuminen huonompina. Heillä on useita roolia. Ei pelkkä "paha", vaan myös "hairahtunut", "säälittävä" ja "pelastettava". Keskeisin määrittelyperuste on tietenkin se, miten halukas hän on kuuntelemaan tätä ideologiaa.
* Luopumisen demonisointi on yksi keskeisistä piirteistä. Eli hihhuleiden ryhmän sisällä ajatus uskosta luopumisesta täytetään negatiivisilla jutuilla. Tämä hallitsee ajattelua. Jos esimerkiksi luopuminen on vakavaa, uskosta luopuminen on synti, josta seuraa Helvetti ja kidutus. Jos jonkin teon tekemisestä on kidutusta luvassa, tekee taatusti parhaansa, että niitä ei mieti. Kun tämä on itse ideologiassa, niin ideologiaa ei kyseenalaisteta.
* Keskustelu on opettamista. Hihhuli on aina halukas kertomaan omista näkemyksistään. Jos kysyt, saat häneltä vastauksen. Ja aika usein vaikka et kysyisikään. Tästä hyvänä esimerkkinä on Jehovan Todistajien jutut. Heidän keskustelunsa koostuu siitä että luetaan heidän aineistoaan. Sen sijaan he eivät suostu lukemaan samalla tavalla kohta kohdalta aineistona vaikkapa jotain heidän uskontoaan kritisoivaa materiaalia. He voivat joskus kyllä tuoda "vastauksia", jotka käsittelevät ehkä jotain kriittistä aineistoa, jos kysyt. Mutta keskustelua siitä ei tule. Keskustelun sävy on se, että kun erimielisyys tulee esiin, opettaja ei edes harkitse sitä että kritiikki voisi olla osuvaa. Kritiikin on sen sijaan oltava väärässä. Selitykset sille "miksi" eivät välttämättä ole kovin laadukkaita, tärkeämpää on, että ne sanotaan ääneen. Kriittisyyteen voidaan suhtautua myös "Galileo syndroomalla": Se on vainoa ja kertoo siitä että vastakumppani ei ole "avomielinen". Kritiikkiin ei tarvitse vastata, koska se on vain toisen epätoivon ilmaus.
* Ideologian levittäminen "ulkopuolisiin" on yksi vahvimmista teemoista. Tämä tarkoittaa sitä että jos hihhuleiden ideologia kieltää jotain, siitä olisi jotenkin erityisen hyvä saada laki joka koskee niitäkin jotka eivät tätä ideologiaa halua. Jos kyseessä ei ole laki, niin sitten paikkakunnan muu sosiaalinen toiminta valjastetaan tähän. Eli lakiin halutaan lisää kieltoja. Onhan toki eri asia valittaa siitä että laki kieltäisi jonkun melkoisen viattoman asian, kuten 2 cl viinin tarjoamisen 15 -vuotiaalle vain siksi että laki muuten käskee alkoholille 18 -vuoden ikärajan, kuin tehdä niin että laki ei estä uskovaista toteuttamasta uskoaan, vaan uskonnon normien nimissä halutaan rajoittaa muita. Tästä hyvä esimerkki on abortti ja oluen myynti. Kukaan hihhuli ei tee aborttia, tai tapauksesta riippuen olutta, vaikka se onkin sallittu. Siksi näiden kieltäminen ei varsinaisesti muuta hihhulin omaa elämää. Esimerkiksi omien tietojen kautta: Eräässä pohjalaiskylässä väärä alakulttuuri, punk, johti siihen että henkilö tuomittiin keskusteluissa Helvettiin, hänet tuomittiin jopa saatananpalvojaksi ja okkultistiksi. Tätä tapahtui paitsi selän takana, myös eristämisen kautta. Kukaan ei varsinaisesti pilkannut tai lyönyt. Mutta kun huoltsikan kahvilassa kahvitilauskin tulee hiljaisuudessa ja muut poistuvat paikalta, tästä syntyy melko vaikuttavia asioita. Tämä kohta vaikuttaa myös lapsiin: Hihhulismissa lasten kasvatus ideologiaan on keskeisen tärkeää. Ja jos tähän asetetaan rajoitteita, tämän katsotaan rikkovan heidän uskonnonvapauttaan. Tämä tarkoittaa sitä että lapset nähdään ikään kuin omaisuudeksi, jota saadaan kouluttaa ja kasvattaa ihan miten vain.
* Yhteisten arvojen etsiminen, korostaminen ja omiminen. Tämä tarkoittaa sitä että hihhuli puhuu aluksi eri tavalla kuin lopuksi. Juttelut aloitetaan perheellä, elämän kunnioittamisella ja muilla vastaavilla asioilla. Vasta myöhemmin otetaan esiin erilaisia, rankempia aiheita. Tätä siirrosta ennen tehdään niin, että jos humanisti arvostaa samaa asiaa, muistutetaan kuinka kristillinen se on. Tässä kohden on loogisesti aivan merkityksetöntä heittää vuosilukuja siitä "kuka oli ensin", kun olennainen kysymys on siitä että ideologioiden elementtejä voidaan rakentaa osien kautta: Tällöin yksi voidaan ottaa eikä tarvitse ottaa koko pakettia. Ideologia ei lakkaa olemasta sillä että näin tehdään. Tätä kautta alkuperälläkään ei ole väliä ; Tämä on hieman sama, kuin tekisi vanhasta skootterista pappamopon, Joitain osia pappamopossa on yhteistä, ja jotain muutetaan. Harva väittää että pappamopo pitäisi maalata pakosti saman väriseksi kuin se mopo oli, jotta sillä voitaisiin ajaa. Hihhulille tämä omimisprosessi on tärkeä. Humanistit voidaan vaikeuksien edessä esimerkiksi määritellä "niiksi jotka seuraavat Jumalan tahtoa ilman että uskovat itse Jumalaan". He ottavat tässä kohden selvän yliaseman, vallan määrittää paitsi oma ideologiansa, myös kaikki muut ideologiat. Ja humanistien pitäisi kaiken lisäksi jotenkin ottaa vakavasti tämä määrittely ja korvattava omat määritteensä itselleen tällä uudella korvaajalla.
* Tämä on hieman yllättävä asia, mutta tähän liittyy myös vahvasti pyrkimys tunkea lähelle. Olen kutsunut tätä "Pinochet -tempuksi" sen vuoksi että hän puolustautui oikeudessa erikoisella strategialla. Hän yritti tekeytyä oikein mukavaksi ja säälittäväksi ihmiseksi. Että "Köhköh. Tälläinen vanha, sairas ja herttainen mies. Köhköh. Eihän sellainen mitenkään. Köhköh." Kontaktista yritetään rakentaa analyyttisen tai kevyen juttelun sijasta hirvittävän läheistä. Tämä on ehkä se kaikista ahdistavin asia, koska tässä kerätään yleisiä "kipupisteitä", joita voidaan käyttää lähestymisvälineinä; Esimerkiksi jos sukulaisesi on kuollut, tätä nostetaan helposti myöhemmin esiin ja asioita vedotaan sen ja siihen liittyvien tunteiden kautta. Esimerkiksi näkökantaan voidaan liittää ikäviä tunteita. Tädin kuolema voidaan esimerkiksi sitoa siihen että "ateistille Tädin raato on matojen syömä" ja että uskovaisilla on toivo ja onni ja että opettaja tietää että oikeasti Tädillä on hyvä, ja että tämä tuo onnen. Tässä on ideana että totuus=kysymys siitä "kumpaa toivot". Ateistiset purkauksetkin voidaan tämän jälkeen johtaa sitä kautta että "miksi toivot/haluat että Tätisi olisi maatunut?" Tämä kohta on minusta pelottava, koska lähelle ja henkilökohtaisiin tarttuminen tuo samalla "ihmisestä kiinnostuneen leimaa", kun kuitenkin tosiasiassa juttu ilmenee siten että esiin nostetaan käännytyselementtejä, jotka eivät perustu asioihin, vaan tunteisiin. Lisäksi tästä saadaan tietysti käteviä kiristyskeinoja -käytettiin niitä tai ei- ne käsittelevät aiheita jotka voivat olla "salaisuuksia". Monet näistä palvelevat kääntymisen jälkeen "sitä miten heikko ja huono olin ennen kääntymistä". Tämä asennemuutos kertoo siitä että ulkopuolisuus siirretään vanhaan minään. Tätä taas ei voida tehdä ilman demonisointia. Ongelmallista tässä on tietysti se, että hihhuleilla tämä prosessi on yksisuuntainen. Käännytettävä yritetään saada kertomaan nykyhetken tunnekipupisteistään, kun käännyttäjä itse muistuttaa vain menneisyyden kipupisteistään. Tällöin käännyttäjä saa henkisen niskaotteen ja ylemmyysaseman tiedon kautta.
* Mahtavuus ja Uhriaseman korostaminen samanaikaisesti. Tämä on siitä erikoinen, että tässä voidaan selittää kuinka kaikenkattavia ja mullistavia asioita hänellä on. Hän on auktoriteetti. Tätä pönkitetään sekä sillä että muistutetaan oman ideologian vuosituhansien perinteistä, lukuisista samanmielisistä ja niin edes päin. Näihin liitetään hyviä asioita. Tällä saadaan positiivinen askel, joka antaa ylemmyysaseman auktoriteetin kautta. Julistaminenhan on tässä kohden kuitenkin aina suhde, jossa "opettaja" asettuu "opetettavan" yläpuolelle. Tähän pyritään myös uhrin aseman saamisella ja vaikeuksien korostamisella. Ulkopuolisten tekemä vaino korostuu. Tässä korostetaan ulkopuolisten pahuutta ja huonommuutta. Tällä saadaan aikaan eri lailla ajattelevien ideologiaan negatiivista askelta, joka ei siis kohdistu yleensä käännytettävään. Näin käännytettävä ei koe olevansa itse henkilökohtaisesti moitittavana, vaan moite kohdistuu "muihin". Näin hänet saadaan itse asiassa mukaan kahtiajakoihin, "muiden" erottelu ja näihin negatiivisten mielleyhtymien, ennen kaikkea tunteiden, yhdistäminen on ensimmäinen askel siihen että ideologiasta tulee identiteetti.
Uskon että suurin osa hihhuleista on vilpittömiä. He ajattelevat toimivansa parhaaksi. Osa on huijareita. Tällä ei oikeastaan ole paljoa väliä; Sitä voisi verrata myrkyn myyjään: Jos henkilö A myy myrkkyä ja uskoo että se parantaa, häntä kannattaa kuunnella ja uskoa aivan yhtä paljon kuin henkilöön B, joka uskoo että se on myrkkyä ja jakaa sitä lääkkeenä, koska se on kätevä salamurhakikka. Minun esitettiin jopa halveksivan hihhuleita. En kaikkia. Niitä B -tyypin hihhuleita halveksin, koska he valehtelevat tietoisesti.
Mutta en halua silti olla A -tyypin hihhuleiden kanssa missään tekemisissä. Heidän kanssaan olemisessa kun olisi ikään kuin vähän pakko muuttua heiksi. Jos tähän ei suostuta, viette toisiltanne hermoja, kunnes hihhuli päättää metsästää seuraavaa kohdetta. Sillä hihhulilla on aina niitä. Käännytettäviä joko on yksi, useampia, tai niitä etsitään. Sillä identiteettiin on sidottu myös ideologian levittäminen.
Vaihtoehdot sanan asteella erimielisyydestä tai päsmäröinnistä huomauttamisesta ovat "et siis halua keskustella". Valitettavasti keskustelusta ei ole koskaan ollut kyse. Vaihtoehdot kun ovat:
* Olet samaa mieltä, seuraat heidän tahtoaan ja tottelet ja "otat opiksesi".
* On riita. Tästä tulee poteronkaivuuprosessi, joka tuo vaan pidempään jatkuvaa riitaa. Viestitkin voivat venyä useiden sivujen mittaisiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
