Lapset saarnaamassa.

Katsoin 4D -dokumentin, jonka oli tehnyt palkittu dokumenttiohjaaja Amelia Hann. Ohjelma kertoi evankeelisista kristityistä lapsista, jotka saarnaavat. Dokumentin näkökulma oli siitä erikoinen, että siinä ei juurikaan käsitelty evankeelisille kriittisiä tahoja. Silti vain harva dokumentti on yhtä evankeelista kristillisyyttä vastustava.

Sarjassa kun pääsi puhumaan käytäntö, ja aikuisten suhtautuminen. Koska he kertovat asiasta itse TV -ruudulle, näkyy mitä he pitävät täysin hyväksyttävänä.

Dokumentissa esitettiin kolmea lasta.

Yksi oli laulava, mutta luonteeltaan selvästi ujo poika, Terry, jonka vanhemmat halusivat rakentaa hänen ympärilleen instituution ; Megakirkon, jolla on valtava liikevaihto. Ideana oli rakentaa se pojan ympärille. Kuulemma Jumala ohjasi poikaa, mutta karusti totuudesta kertoivat - Tery -T paitojen lisäksi - kun isoäiti takahuoneessa moittii pojan saarnan rakennetta, eli mitä oli unohtunut. Poika itse kertoo että Jumala puhuu hänessä - aina välistä hänen omalla äänellään, mutta se on kuitenkin Jumala.

Toinen taas oli alkoholistimiehen - jonka historia oli hänen omien sanojensa mukaan kamala - lapsi, joka oli aloittanut 3 -vuotiaana saarnaamisen. Hän oli kotiopetuksessa, ja sai kuulla vain yhtä näkökantaa. (Miksi ÄS ei kritisoi näitä kristillisiä yksityiskouluja kreationistisesta yksisilmäisyydestä? Tiedämme syyn.) Ja kun hän oli hieman tottelematon, käskettiin kamera pois, koska lapsi tuli piiskata. Tämä Samuel saarnasi aborttiklinikan edessä ja isä vei hänet New Yorkiin saarnaamaan. Ja kun naureskelua ja negatiivista palautetta tuli niin että poika alkoi itkemään, isä komensi hänet laulamaan. Isä kommentoi lopuksi myös sitä kuinka rakkaus Jumalaan on niin tärkeä että rakkaus lapsiin tai puolisoon ei saa haitata sitä. Pojan puheissa toistui se, kuinka mikä hetki tahansa saatetaan kuolla, kun joku tulee puskasta Saatanan innoittamana tappamaan julistajan tai jos jää auton alle. Samuelin mukaan Helvetissä oli tulta ja tulikiveä. madot söivät. Matoja oli paljon. Matoja. Matoja.

Kolmas oli parannuksen tehneen exrikollis -isän tytär, joka näki näkyjä Saatanallisista hyökkäyksistä ja sai muutakin mystistä tietoa. Hänkin veti suuria saleja. Hänen teemansa olivat samankaltaisia kuin edellä olevien. Selvää oli se, että sanoma oli täysin vanhemmilta omaksuttua - suorastaan saneltua. Ja lasta käytettiin ikään kuin mainosvälineenä ; Lapsi olisi jotenkin aidompi välittäjä ja parempi mainosmies jota vastaan olisi vaikeampi kritisoida. Lapsia pidettiin selvästi kovassa kurissa; He olivat muka Jumalan lähettiläitä, mutta toisaalta lapsen vanhemmat päättivät mitä tämä Jumala sanoo ja miten toimii.

Dokumentista kävi myös ilmi selvästi se, kuinka hiljaisuus on kauhea asia evankeelisille kristityille. Samuel ja hänen isänsä kertoivat Saatanaa vastaan taistelusta kun he kohtasivat vihamielisiä kommentteja. Sen sijaan kauheaa näytti olevan se, kun poika taisteluintoa puhkuen pistää kovat päälle, kyselee ihmisiltä ja yrittää laittaa lappua suorastaan väkisin käteen, eikä siitä saa silti mitään kontaktia.

Olenkin miettinyt, että pitäisikö ihan ystävällissyistä aina olla ilkeä julistajille: Ohi käveleminen on heille kauhea rangaistus, johon verrattuna ilkeily toisi vaihtelua ja olisi muutenkin ystävällisintä toimintaa, mitä heihin liittymisen jälkeen voisi tehdä. (Ja tähänhän liittymiseenhän en ole lainkaan halukas.)