Miten kirkko eroaa muusta?

Luin, luultavasti mahtilehti "Seiskasta", Klaus Härön haastattelun. Häntä haastateltiin hänen uuden elokuvansa "Postia Pappi Jaakobille" johdosta. Hän kertoi että hänen elämässään uskolla on tärkeä rooli. Lisäksi hän valitteli sitä että elokuvissa tavallisesti uskovaiset esitetään joko äärimmäisenä fundamentalistifanaatikkona tai pyhimyksenä. Joko piru tai enkeli. Tätä hän oli elokuvassaan pyrkinyt välttämään.

Toinen hyvä huomio oli kirkossa. Hänkin halusi enemmin selviä kannanottoja kuin sellaista mistä ei saa mitään otetta. Hänestä kirkon epäselvä puhe ei eronnut mistään muusta humaanista höpinästä. Kirkon tulisi erota jotenkin muista hyväntekeväisyysjärjestöistä. Tässä olen samaa mieltä: Kirkkoa puolustetaan koska se puolustaa arvoja, jotka ovat oleellisia eikristillisissäkin piireissä. Hyvä kysymys on tällöin se, miksi Kirkko eikä nämä muut jotka keskittyvät pääsääntöisesti siihen mitä tehdään? Kyseessä ei ole pelkkä JugiStylen "Jeesuksen on oltava ilmainen", vaan enemmän sitä että jos joku tekee asiaa A, ja toinen lisäksi asiaa B, ja asiaa puolustetaan A:lla, se toinen tekee asiat luultavasti paremmalla katteella.

Uskontoa puolustellaan humanismilla. Se on vaikeuksissa tässä kohdassa, koska se useimmiten kohtaa "kiistakumppaninaan" humanismin, jossa Jumalaa ei ole. "UskoToivoRakkaus" -kampanjahan onkin mukavasti rinnastanut Kopernikusta, Darwinia ja Jeesusta. Erikoista on tosin vain se, että muut tekivät tiedettä jota on tulkittu eikristilliseksi. Jeesus eroaa selvästi jengistä, koska hän ei tehnyt tiedettä vaan kertoi arvoista, jotka eivät ole koskaan olleet eikristillisiä. Siksi kysymys olisi voinut olla myös "Mikä ei kuulu joukkoon?" Yhteyksissäkin selvimpiä yhteyksiä olisi ollut se, että "kaikkia näitä fundamentalistit ovat tulkinneet väärin". Jopa "heillä kaikilla on parta" tulee haluttua ennen mieleen.