Tyhjää täynnä.

Ateisti ei usko että "kaikki on tyhjää". Ateismin kannanotto koskee vain Yliluonnollista Älyllistä Komentelijaa itseään. Moraali ja elämä ovat eri asia. Yhden olemassaolosta ei kannata vetää olemassaoloa muihin. Muutenhan ateisti uskoisi että kiviä ei ole. Ja kun kristitty uskoo että Krishnaa tai Joulupukkia ei ole, niin heillekään kiviä ei ole.

Siksi ne, joiden mielestä ateismi tarkoittaa "moraalia ei ole", tai että "kaikki on tyhjää joten elämäkin on" väittävät ateismin olevan sellaista mitä se ei ole. He herjaavat. Heistä tietää heti että he itse eivät ole ateisteja. Eivätkä he koskaan ole ymmärtäneet ateismia: Jos he kokevat olleensa ateisteja, heidän ateisminsa on ollut "nihilismiä" tai "teiniangstia". Jotain, josta he yleistävät liikaa.

Uskovainen hyökkää ateistin kimppuun olkiukkoherjan kanssa. Aseenaan vihaa ja väärinymmärryksiä sekä näiden päälle rakennettuja sanakikkailuja. Ja vaatii tämän jälkeen kunnioitusta ja vaatii että hänen kannanottoihinsa tutustutaan kunnolla.

Se, että joku sanoo että ateismi on automaattisesti tyhjää, ei puhu kaikkien ateistien puolesta. Kyseessä on uskonnollisten ihmisten vale. He puhuvat toisten tunteista. He ovat niin ylpeileviä että väittävät tietävänsä muiden tunteet ja ajatukset paremmin kuin he itse.

Tyhjää täynnä ei siis olekaan ateistien maailma. Vaan uskovaisten puheet siitä että ateistien elämä olisi tyhjää täynnä. Ehkä tämä tarkoittaa myös sitä että uskovaisen on täynnä tyhjää? Koska he eivät osaa elää, he tarvitsevat siihen yliluonnollista täytettä.