Ateismin ja uskonnon perusoppitunti.

* Ateismi ei ole ylpeyttä. Ateistit eivät väitä olevansa Jumalia. Päin vastoin, uskovaiset ajattelevat olevansa "enemmän" ja muistuttavat usein ateisteja kuinka he ovat "vain" lihaa. Lisäksi nimen omaan uskovaiset väittävät että heillä on ylimaallista tietoa. Parempaa tietoa. Ateistit ovat "typeriä", eivät näe "koko totuutta". Uskovainen on perustana ylpeämpi, koska hän on sitonut itsensä yliluonnolliseen joka on "ihmistä ja universumia ja kaikkea enemmän". Tämä on ylpeyttä.

* Ateistit eivät ole onnettomia. Toki uskovaiset ovat ristiriitaisia, typeriä, kun esittävät perustana että ateistit "eivät ymmärrä kärsimystä". Että kuolinvuode, sota ja muu kriisi "opettaa". Toisaalta he taas esittävät että ateistit ovat kärsineet elämässä eivätkä ymmärrä sitä ja ovat Jumalalle vihaisia ja siksi päättelevät että Jumalaa ei ole. Eli ateistit ovat kokeneet kärsimystä eivätkä ymmärrä siksi kärsimystä? Eikö sen luulisi olevan toisin päin? Tämä hajanaisuus vihjaa siihen että "vaikeudet" ja "kärsimys" ei ole keskeisiä. Kun uskovat lisäksi "puhuvat toisten puolesta", se korostaa vain sitä että he ovat ylpeitä ja kaikkitietäviä ajatustenlukijoita.

* Ateistit eivät pakene Jumalaa. Tässä on usein käytetty vertauksena poliisia ja varasta. Varas ei etsi Jumalaa koska he tekevät väärin ja tästä seuraa rangaistus. Tosiasiassa jos varas tietäisi että jää kiinni, hän tekisi yhteistyötä saadakseen pienemmän tuomion. Varas joka pakenee poliisia uskoo pääsevänsä karkuun. Ateisti ei siis vähintään "tiedä että Jumala on". Toisaalta tämä vihjaa motiiveihin ja vastaavalla sekoilulla voitaisiin todistaa että uskovaiset ovat uskossa vain itsekkäistä syistä. Että jos heidän identiteettinsä ei olisi sidottu uskontoon, ja jos uskonto ei poistaisi valheella kuolemanpelkoa, he olisivat ateisteja. Ei tätä pidettäisi "asiallisena". Koska ateisteja moititaan heti tämä kohden, se kertoo että uskovaisilla on kaksoisstandardit. He ovat ylpeitä.

* Ateistit eivät elä "arvotyhjiössä". Tämä on malliesimerkki herjaamisesta. Siinä toinen määritellään pahaksi. Uskovaisista vain uskovainen voi olla hyvä, joten ateistit ovat pahoja. Jos ateisti sanoisi että vain ateisti voi olla hyvä, olisi uskovaiset automaattisesti pahoja. Mutta tämä logiikka toimii vain toiseen suuntaan, mikä kertoo siitä että uskovaisilla ei ole kunnioitusta erilailla ajattelevia kohtaan. Koska he ovat ylpeitä.

Sitten on niitä uskovaisia jotka eivät ole yllä mainitun kaltaisia. He ovat hiljaa. Joku on kuulemma joskus kuullut huhuja heidän olemassaolostaan. En tiedä ovatko he ylpeitä.