Malta odottaa!

Elossa.fi on nuorille tarkoitettu kirkon palvelus. Kirjoittelin sen "kirkkoveneestä", josta oltiin uutisoitu. Ajattelin tutustua että mitä hyvyyttä kirkko nuorille opettaa uudella humoristisella tyylillään.

Sillä heillähän on mainosta, julkisuutta. Olisi hyvä olla palveluakin. Mitä siis sain klikatessani linkkiä?

"Palvelin www.elossa.fi kohteessa Malta odottaa! Elossa.fi avautuu Qstock-perjantaina 24.7.2009! vaatii käyttäjänimen ja salasanan.

Varoitus: Tämä palvelin pyytää, että käyttäjänimi ja salasana lähetetään suojaamattomana (käyttäen perustodennusta ja ilman suojattua yhteyttä)."

Kirkon taho ei siis ole ns. "hoitanut hommiaan". Olen toki oppinut pelinjohtajana ja larppien pitäjänä että hommaa on paljon. Mutta olen oppinut myös, että ensin kannattaa suunnitella pelin pohja ja miettiä juttuja jo valmiiksi, ennen kuin lähtee etsimään pelaajia. Pitää olla valmis konsepti, johon pelaajat vain astuvat mukaan niin että näyttää että työtä ei ole tehty.

Paras hovimestari on sellainen jonka olemassaoloa ei huomaa.

Kirkko taas näyttää puuhaavan siten että ensin mainostetaan pelistä ja kun pelaaja saapuu paikalle, kerrotaan että "pidetään myöhemmin". Tämä on toki liiankin tavallista roolipelipiireissä, mutta kirkko tekee hommaa työkseen, kun taas tälläinen "peli jota ei ole vielä" on amatöörien puuhastelua.

Nyt mainostetaan ja hommataan julkisuutta, mutta sitten ei olekaan mitään. Kuvastaako tämä jotenkin olennaisesti kirkon toimintaa? Että paljon puhetta, mutta vähän sisällöntarjontaa? Että kunhan on julkisuutta siitä että on huumorilla sävytettyä nuorisotyötä, se riittää. Että itse palvelua voidaan pantata. Eihän se ole yhtä tärkeä asia kuin julkisuus. Julkisuus ensin, ja vasta sitten pitkään myöhemmin se itse sisältö?

Tämän kutsuminen amatöörien puuhasteluksi on loukkaus. Oikeampi kutsumanimi olisi "kädettömien amatöörien puuhastelu". Nimittäin moni amatööri pystyy hoitamaan yllättävänkin mutkikkaita pelejä.

Esimerkiksi tiedän tapauksen, jossa ensikertalainen pelinjohtaja yksin proppasi puoli hehtaaria metsää, rakensi ja viritti lamppuja, hankki pattereita, akkuja. Leikki kaukosäätimillä. joita sai päälle ja pois halutessa. Jotta sai erikoisefektejä. Lamppuja käytettiin muutaman minuutin verran. Tämä vaati ison työmäärän. Varasi jopa yhdeltä paikalliselta ruokailualan yrittäjältä ruokailupaikan, pelimaksut oli silti melko pieniä, eikä se täti sitä tietenkään ilmaiseksi tehnyt. Hommasi sosiaalisilla suhteilla + varusti paikalle ensiapukortilla varustetun tyypin joka on ammattimainen eräopas. Että ei riskeerata henkeä ja terveyttä. Kyseinen ensikertalainen sanoi että "kunnioittaa pelaajia" ja halusi tarjota puitteet niin että ne voi keskittyä pääasiaan, pelaamiseen.

Tästä ei voi päätellä muuta kuin että kirkolta puuttuu kunnioitus nuoriin. Ammattitaidosta ei voida puhua. Hoitaisivat ne hommansa.

PS: Minun on lupa, suorastaan velvollisuus, valittaa tästä aiheesta vaikka en ole kirkon jäsen. Koska minun varojani menee yhteisöverotuksen kautta tämän puljun pyörittämiseen. Kun raha kiinnostaa, on muunkin syytä kiinnostaa. Jos minun rahaani ei käytettäisi, ei tietenkään kiinnostaisi. Silloin voisin jopa toivoa että kirkko hoitaisi jatkossakin asiansa yhtä "asiantuntevasti". Sehän ajaisi ateismin asiaa. Mutta nyt kun minun rahoja menee, sitä toivoo että rahat käytettäisiin edes jokseenkin taitavasti. Ja larppien kautta minulla on "jonkinlainen aavistus" siitä mitä nuorisotyössä tarvitaan. En ehkä ole ammattilainen, mutta osaan tunnistaa kädettömän amatööriyden.