Ihmelapset.

UskoToivoRakkaudessa keskusteltiin homoseksuaalien parisuhteen vihkimisestä ja siunaamisesta. Se on tällä hetkellä piispoilla puheen alla. (Eli ei mitään säädettyä. Aina oppii..)

Selvästi nousi esiin se, että "oikeaoppinen kristillisyys" kieltää homoseksuaalisuuden. Tässä nähdään miten vanhoillisia ja sortavia arvoja "oikeaollpisuus" edustaa. Tämä herättää kysymyksiä siitä onko kristittyjen moraali on siis yksinkertaisesti jäänyt jälkeen? Että se, mikä oli modernia ja vapauttavaa vielä 2000 vuotta sitten paimentolaisille ja orjille, ei ole sitä enää nykyään?

Kuitenkin otan esiin lainauksen:

"Raamatun sanan valossa voidaan sanoa, ettei homoseksuaalista suhdetta pidä vihkiä tai sen korviikkeena siunata. Lapsen oikeus isään ja äitiin on suurepi kuin homoseksuaalien oikeus vanhemmuuteen. Vaikka lapsia ei liitettäisi homoseksuaaliseen suhteeseen, niin tämä ei muuta kuitenkaan tätä asiaa toiseksi."

Hauskaa kun homoavioliitoissa puhutaan "lasten oikeudesta". Jos kyseessä on aito homoliitto, niin ainut keino olisi adoptio. Ja se taas ei synny mistä vaan. Toisaalta jos oikeus äitiin ja isään olisi aidosti niin iso, niin sitten kai yksinhuoltajuuskin pitäisi tuomita ehdottomasti. Eli avioero kiellettäisiin jos on lapsia jne. Aiheenahan oli, kuten lainauksesta selviää, avioliittoon vihkiminen. Ei adoptio.

Ja adoptio taas on sellainen aihe, että se ei kirkon valtaan enää kuulu. Jokin toinen uskonto voi sallia sen, joten yksi uskonto ei voi komennella demokratiassa oman vakaumuksen kautta kaikkien elämää.

Toki ymmärrän, että niinkin jokapäiväiseen asiaan kuin neitseestä syntymään uskovat voivat uskoa homosuhteiden tuottavan paljonkin lapsia. Mutta toisaalta toisaalta neitseestä syntymäkin oli Jumalan ihme, joten homoseksuaalisuutta syntinä pitävät tuskin uskovat että tämä homosuhteeseen putkahtelevat lapset olisivat kovinkaan todennäköisiä.

Toisaalta "lapsen oikeus isään ja äitiin" on aika erikoinen. Tuntuu että se on jokin keksitty oikeus. Lasten oikeus rakkauteen ja turvallisuuteen on ymmärrettävä, mutta tuntuu että kukaan muu kuin homoseksuaalista suhdetta kannattava ei tätä oikeutta ole kuullut. Se on siis pienen piirin keksintöä. Se on sama kuin minä sanoisin että ihmisellä on oikeus elää kuulematta ja näkemättä kristinuskosta mitään ja tämä oikeus estäisi esim. ristin kantamisen kaulassa ja ääneen Jeesuksen nimen lausumisen, kirkon rakentamisen...

Temppunahan tämä on mainio, koska voidaan puolustaa tätä itsekeksimää oikeutta sen sijaan että asiasta puhuttaisiin omalla nimellä. Sortona, vainona, kieltämisenä, halventamisena, kapeakatseisuutena....

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Valtionkirkon asiat ovat uskovaisten asioita - on yleinen asenne. Näin ei ole. Kirkko ei ole mikään "kansankirkko": Kaikki eivät ole sen jäseniä. Valtionkirkko se sen sijaan on, koska joka ikinen kansalainen - riippumatta siitä onko kirkon jäsen vai ei - tukee pakotetusti kirkon toimintaa. Yhteisöveroa rasahtaa kirkon tilille joka ikisestä maitopurkista. Valtionkirkkoa tukemattomille sallitaan vain kuolema.

Tätä kautta kirkko saa rahaa kaikilta. Tämä tekee sen asian käsittelystä aivan normaalin poliittisen asian. Sillä "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Jos ateistin raha kelpaa, niin kirkon olisi samalla pakko reagoida. Kirkko vertautuu tällöin täysin esimerkiksi sairaanhoitoon. Vertaus on siitä hyvä, että siitä maksavat nekin jotka eivät sitä satu tarvitsemaan.

Kun verorahoja menee johonkin toimintaan, se joutuu yleensä perustelemaan itsensä. Kuka vastustaa sairaanhoitoa? Käsi pystyyn ja tervetuloa arkadianmäelle. Laki sallii sen, että saat tehdä sinne mielenosoituksen. Ja voit käyttää argumenttina sitä että et käytä palveluja. Ja tätä pidettäisiin tässä tilanteessa argumenttina. Jonoa vaan ei ole, koska kaikki tietävät miksi sairaanhoito on hyvä asia. Eikä kukaan siksi vastusta sitä. Argumentit vakuuttavat ilmeisesti nekin jotka eivät koe tarvitsevansa julkista sairaalaa koskaan.

Tätä kautta valtionkirkon toiminnan kritisoiminen ei ole uskonnonvastustamista, se ei ole mitään ateismi -ilosanoman levittämistä. Se on meidän velvollisuutemme. Sillä tosiasiassa demokratia toimii sillä että verorahan käytöstäkin keskustellaan ja debatoidaan. Kun rahaa nyhdetään joka paikasta kirkolle, ei kyseessä ole uskontokeskustelu, vaan yhteisten varojen käytön kontrolli. Siksi kirkon pitäisi olla alistettu samanlaisille "vakaumussääntöjen seuraamiselle" kuin vaikkapa poliisit.

Poliisi ei saa jättää pidättämättä "kun ei tunnu siltä". Sillä hän on julkisia varoja käyttävä virkamies. Kirkko ei ole autonominen sisäpiiri, joka vain suoltaa rahaa ja hyvinvointia ympärilleen. Usein huomautetaan, että kirkko tekee hyvää. Levittää rahaa ja hyvinvointia ympärilleen ja ulkomaille asti. Mutta huomaamatta jää se, että tosiasiassa kirkko tekee sen jokaisen ihmisen rahoilla. Ilman yhteisöverorahoja, ateisteiltakin maitolitrasta nyhdettyjä, kirkko ei tekisi mitään. Ja ateistin verorahoja käytetään nyt siihenkin että naispappien työntekoa häiritään, sen oikeutuksesta kiistellään "että hei, saatko sä olla töissä. Että hiiteen yleinen mielipide, etenkin ateistejen. Heidän rooli on vaan suoltaa mukisematta rahaa että me saadaan kinata tästä asiasta". Ja tätä kutsutaan suvaitsevaisuudeksi. Ilmeisesti myös se on sitä "hyvää" jota kirkko tekee meidän kaikkien rahoilla.

Pappeja, virkamiehiä ja poliiseja.

Sandwalkissa esitettiin pastori, joka kieltäytyi vihkimästä homoseksuaaleja.. Syynä oli se, että se oli hänen uskonnollista vakaumustaan vastaan. Hänestä uskonnonvapaus salli hänen tehdä tämän kieltäytymisen. Tämä on jännittävä tilanne, koska hän samalla kielsi toisilta asioita oman vakaumuksensa pohjalta.

Mielestäni on selvää, että "asiakas on aina oikeassa". Kuten Moran sanoo: "You can't refuse to do your job because it conflicts with your personal prejudices." Tämä tarkoittaa sitä että kirkolla instituutiona on oikeus säätää säännöt. Työntekijöiden on seurattava niitä. Tämä tarkoittaa sitä että puljussa jokainen homo joko naitetaan tai ei naiteta.

Eikä ruveta tekemään mitään arpapeliä siitä, kuka pastori on paikalla. Sillä nyt homoseksuaalien naimisiinmeno riippuisi siitä miten ennakkoluuloisia pastoreita sattuu olemaan. Tämä ei ole tasa -arvoista. Toiset homot pääsevät helposti naimisiin kun toisille se vaatii enemmän töitä.

Kuvitellaan siis että olet poliisi, jonka ennakkoluulot kieltävät naisten toiminnan alalla. Tätä asennoitumista varmasti on ollut. Pitäisikö näiden poliisien saada vandalisoida työpaikkaa, voivatko he kieltäytyä tekemästä duunia samassa laitoksessa naisten kanssa? Entä jos olet armeijan kapiainen, jonka näkemyksen mukaan naiset eivät kuulu armeijaan ja joka kieltäytyy tämän vuoksi kouluttamasta kompanjaa jossa on yksikin nainen alokkaana? Entä jos olet poliisi, jonka mielestä kannabis pitäisi laillistaa, saako hän kieltäytyä sakottamasta hamppuveikkoja?

Yleinen järki sanoo, että ei. Heillä on kuitenkin myös oikeus mielipiteeseensä. Mutta he ovat virkamiehiä, tekemässä duunia. Siinä ei ennakkoluulot saisi vaikuttaa. Toki ne voivat käytännössä vaikuttaa, mutta tätä ei pitäisi sallia. Sille ei pitäisi hymistellä. Yleensä työpaikat suhtautuvat tälläisiin vakavasti. Puhuttelua ja asennekurssittamiskehotuksia tulee melko helposti. Mutta ei kirkkolaitoksessa.

Siellä suvaitsevaisuus näyttääkin olevan sitä, että suvaitaan ennakkoluuloja. Ehkä sen vuoksi että uskonto = ennakkoluulo? Uskonto ytimessään olisi laitos, joka olisi sisäänpäin lämpiävä ja omia selkään paukuttava? Laitos joka asettaa muut alemmas, huonommiksi ja pahemmiksi? En haluaisi että näin on. Enkä näe sitä pakkona.

Minkälaisen elokuvan kirkosta saisi?

Näin kysyy elossa.fi. Vastauksena ei vielä ole sitä kuinka karhut raatelevat hengiltä pikkupojat, jotka nimittävät profeettaa kaljupääksi.

Mutta sen sijaan löytyy elokuva, jonka me kaikki haluamme nähdä:
"Koskettavan draaman, jossa Lotin (Henry Saari) tyttäret (Ginger Allen Lynn ja Jenna Jameson) halusivat isänsä läheisyyttä tavalla, jota isukki koskaan pikkutytöistään ei olisi uskonut."

Toivoisin että tällä blogilla olisi valtava määrä seuraajia. Silloin voisi PZ Myersin tapaan tehdä "crash the poll" -ketjuja. Sellaisia joissa ateistit suunnataan äänestämään uskovaisten sivustoilla oleviin kyselyihin. Silloin näiden paikkojen "normaali lukijakunta" kohtaa myös "erilailla ajattelevien vaikutuksen".

Nimittäin jos uskovaisten sivujen uskovaisilta tehdyt kysymykset ei painotu, eli kyselyllä on tiedon antajana mitään merkitystä, niin ei kai se ateistien mukaan tuleminenkaan sotke. Tuo nimittäin olisi herkullinen kohde ateistien käydä äänestelemässä.

Ridiculous.

"The Richard Dawkins Award" on annettu. Se on ateistinen palkinto. Wikipedia kertoo siitä sen verran että se annetaan joka vuosi sellaiselle henkilölle, joka on ateiti joka on nostanut julkista tietoisuutta eiteistisestä elämäntavasta. Ja jonka asenne esittelee ja korostaa tieteellistä tietoa. Ja jonka esimerkki opettaa eiteistisen filosofian hyväksymistä.

Tänä vuonna palkinto meni Maherille. Orac kommentoi, että tämä on erikoista, koska Maher ei todellakaan tue mitään tieteellistä näkemystä. Hänellä on paljon outoja ideoita. Muun muassa se, että rokotteet eivät toimi. Ja Orac viittaa myös siihen että hänen näkemyksensä ovat muutenkin aika erikoisia: Hänen lainauksensa kuulostavat siltä että hän on agnostikko joka vihaa uskontoja koska ne ovat naurettavia. Tätä kautta aggressiivinen uskonnonvastaisuus riittäisi ateismipalkintoon. Ei tarvitsisi olla ateisti, eikä tarvitsisi tukea tieteellistä maailmankuvaa. Tämä ei anna kovin hyvää kuvaa ateismista. Se ei edistä ateistien hyväksymistä. Se korkeintaan lisää uskonnonvastaisuutta.

Ainut syy palkintoon näyttääkin olevan PZ Myersin kannanotto palkinnosta. Hänestä on vain mainittava itsestäänselvyys, että palkinto tuli siitä että hän teki elokuvan joka puolustaa ateismia ja joka esittää dokumenttimuodossa uskonnosta typeryyksiä. Onhan se toki hassu elokuva. Mutta että sen teosta käytännössä annetaan tälläinen palkinto, jonka ehdoissa on tieteellisen maailmankuvan tukeminen? Se on sama kuin minulle antaisi miss Universum -palkinnon. (Olen "kaikilla mittareilla ruma" ja jo ikääkin saanut ukko, joka on peräti aviossa.)

Minusta tämä ei mitenkään "lisää julkista tietoisuutta ateismista". Sillä uskovaisten - tai ylipäätään kenenkään - pilkkaamisen ei pitäisi olla mikään lähtökohta. Ateistin ei tarvitse - tai edes kannata - olla mikään verenhimoinen hellhound, joka elää pelkästään muiden näkemysten murskaamisen kautta. Ikään kuin ateisti voisi olla vain suhteessa muihin ideologioihin, osoittamalla omaa ylemmyyttä murskaamalla toisten näkemyksiä ja pitämällä itseä näsäviisaasti parempana. En usko että tämä nostaa suosiota. Ateistit nähdään vaan muiden mollaajina.

Koulupihan pahis saa ehkä huomiota ja suosiota, mutta hänestä ei pidetä eikä häntä kuitenkaan arvosteta.

Minusta tämä olisi köyhää. Minusta ateismi on uskonnonvastaista samalla tavalla kuin itsepuolustus on väkivaltaista hyökkäämistä. Ateismi on tietysti erimielinen uskontojen kanssa, mutta tarvitseeko siitä samantien muka vääntää kina pystyyn? Ateistien pitää tietysti puuttua selviin vääryyksiin, jotka haittaavat ihmisiä. Esimerkiksi sellaisia kuin Paholaisen Asianajajan "siveys", joka koskee pukeutumista ja joka yltää ruoskaniskujen tasolle. Ateisti voi tietenkin korostaa sitä kuinka hihhulit ovat juuri niitä "verikoiria helvetistä". Mutta se, että he antavat palkintoja parhaalle uskovaisten pahojen asenteiden imitoijalle, kertoo siitä että jos kyseessä on todella ateismi, se on jotain, jonka kanssa esimerkiksi minä en halua olla missään tekemisissä.

Bruce McNeely kommentoikin Oracin viestin kommenttiketjussa tavalla, jota en voi kuin siteerata suoraan: "they wanted a headline speaker who is: - an entertainer - an anti-science loon - not an atheist. So they chose Bill Maher. Did Ben Stein have a prior engagement?" Onneksi netissä löytyy suoraa kommentointia, joka tiivistää ajatukseni voittajan osuvuudesta.

Passiivis-aggressiivinen uskonto.

Jose kävi reagoimassa erääseen aikaisemmista blogauksistani. Hänen reagointinsa oli sekä tavallinen että ymmärrettävä. Se nostaa esiin tärkeän asian uskonnoissa.

"Hei, itsekin päätin erota kirkosta, koska todella ymmärsin, ettei Suomen luterilaisen kirkon kristinusko ole Jeesuksen opetuksen mukaista, eikä sitä täten kuuluisikaan tukea. Minulla ei ole enää uskontoa, minulla on vain uskoni Jeesukseen ja se riittää."

Nimittäin siinä usko nähdään jonain joka eroaa järjestäytyneestä ideologiasta. Kommentin mukaan usko eroaa instituutiosta. Kirkkoon kuulumattomuus tarkoittaa että ei ole uskontoa.

Tämä on täysin väärin. Se on helppo osoittaa vääräksi jo tämän lainauksen kautta. Avainsana on "Jeesuksen opetuksen mukaista". Hänellä on käsitys tämän sisällöstä. Tämä sisältö on pakosti ideologia. Se tekee kannanottoja olemassaoloasioihin sekä siihen miten ihmisen pitää toimia. Se ei ole pelkkä oma vakaumus, vaan siinä on selvästi mukana "valtionkirkon tapa on väärä". Tämä tarkoittaa sitä että ideologia on sidottu. Se on instituutionomainen ; Se ei jää yksilöön vaan se on yleistettävä. Kirkko on tältä taholta joko oikeassa tai väärässä.

Tätä kautta on ymmärrettävä mitä sanoin kommentoitavassa blogauksessa:

"Mutta uskonto on eri asia. Uskonto taas tarkoittaa sitä että uskovaiset eivät anna vaan olla. He ovat ärsyttäviä. Ja he ovat maallinen, konkreettinen, instituutio jolla on konkreettisia jäseniä. He vaikuttavat maailmassa paljonkin. Jumala ei tee mitään, mutta uskovaiset tekevät."

Kun asia yhdistetään tässä mainitulla tavalla, käy niin että kirkko on oikeastaan enemmän laitos. Se ei ole juuri yhtään ideologia. Olenkin toistuvasti valittanut juuri siitä että kirkko ei tee kannanottoja. Esimerkiksi naispappeusväittely junnaa. Muutenkin kirkko yrittää olla niin avoin, että se lakkaa olemasta mikään moraalinen kompassi. Tätä kautta se latistuu laitokseksi, joka tuottaa ihmisen elämään joulukirkon, rippitilaisuuden (ja sukulaisten ja omien kakaroitten rippitilaisuudet) ja häät (kenties jopa useat). Tältä kannalta kirkko ei tee mitään. Tämä ideologisen sisällön puute tarkoittaa minusta oikeastaan sitä että kirkko ei ole uskonto. Se on uskontoa teeskentelevä instituutio.

Silloin se ei myöskään ärsytä toiminnallaan ateisteja. Nykykirkolla ei ole mitään "suoraan vastustettavaa sisältöä". Kirkon ongelma on siinä, että se esiintyy ideologiana, jota ei kuitenkaan loppujen lopuksi oikein ole. Mitä ihminen tekee moraalisella kompassilla, joka ei osoita oikein mihinkään? Mitä ihminen tekee pseudouskonnolla?

Ketä viestini siis kritisoi, jos ei kirkkoa? Heitä, joita aina.

Hihhuleita. He kasaavat kokoon kerhoja, joissa jäsenet tekevät käännytyssuoritteita. Minulla ei ole mitään ideologiaa vastaan itsessään. Vaan sitä vastaan, että tämä tuodaan aggressiivisesti toisille ikään kuin "ainoana oikeana tapana". Eri tavalla ajattelevia latisteaan joko aggressiivisuudellt, vihalla tai vielä pahemmin, säälillä.

Aggressiivisesti toimiva hihhuli asettuu "opettajan jota ei voi opettaa" ylivertaisen asemaan ja toimii käännytyskoneena jota ei voi käännyttää. Hän saa vallantunnetta tästä oikeassaolostaan ja haluaa vaikuttaa ja muuttaa ihmisiä. Mitä enemmän sitä parempi.

Vihaa käyttävät hihhulit ovat asenteiltaan tuttuja. Mutta heitä on kristityissä hihhuleissa melko vähän. Koska länsimaissa suuttuja koetaan valmiiksi hävinneenä. Sehän on kyllä sinänsä typerää, mutta se kuitenkin hillitsee pahinta kiukuttelua. Islamilaisissa maissa, joissa asenteet ovat erilaisia, tätä aggressiivisuutta kuitenkin on. Erimielisiä pitää esimerkiksi kivittää tai ruoskia. No, ovat kristityt suomessakin tappaneet jumalanpilkasta. Tosin ovat kutsuneet sitä kuolemanrangaistukseksi ja perustelleet sen pelastamisella: Keskiajalla kivun ajateltiin vähentävän sielun kärsimistä tuonpuoleisessa, maksavan syntejä ja todennäköistävän armoa. ja kuolema nähtiin vain porttina "siihen tärkeämpään" tuonpuoleiseen elämään. Kun rikoksesta on saatu tuomio, se voi vähentää Jumalan tarvetta tuomita uudestaan. Joten kuolemanrangaistus ja kidutus olivat palveluksia. Pääasia on tietenkin se, että tästä on otettu opiksi.

Sääliä käyttävät hihhulit pitävät erimielisiä alempana sakkina. Eli ei ymmärretä että "minun ideologia on hyvä, ja erilaiset ihmiset on yhtä hyviä", vaan oma hyvyys on nimen omaan paremmuutta muita kohtaan : Siksi esimerkiksi ateistit ovat heille pahoja ihmisiä, jotka ovat todellisuuskäsitykseltään vajaita. He ovat jotain jota ei itse haluta missään mielessä olla ja näihin pyritään tiivistämään kaikkia negatiivisia ominaisuuksia. ("Pinnallisia juopottelijoita, jotka miettivät vain kuukausipalkkaa ja bilettämistä" on yllättävän yleinen asenne.) Typeryksiä ja paholaisia jotka tulee pelastaa itseltään, rassukkavässykät.

Kun minulta on kysytty esimerkiksi sitä, että olenko miettinyt mitä mieltä Jeesus on roolipelaaisesta tai fantasiakirjallisuudesta, niin ihmettelen että miksi minun ylipäätään tarvitsisi. Kristinusko on muiden ideologia, ei minun. Sen jäsenten tulee miettiä että mitä mieltä Jeesus on. Minulle riittää se, että katson että onko roolipelaaminen ristiriidassa oman systeemini kanssa. Sen olen miettinyt.

Instituutio sinällään ei ole paha asia. Uskonto sinällään ei ole paha asia. Uskonnon seuraaminen ei sinällään ole paha asia. Uskonnollisen ison instituution pystyttäminen ei ole paha asia.

Mutta tyhjän tarjoaminen ideologiana on paha asia. Samoin on oman ideologian pakottaminen muille. Pitää olla sisältöä jäsenille, mutta ei julistamista ulkopuolisille. Jäsensäännöt sitovat jäseniä. Suomen lakikin pätee vain Suomen rajojen sisällä. Eikä rotareiden tai partiolaisten ohjenuoria tarvitse pakottaa niille, jotka ei ole niiden jäseniä. Tämä ei tarkoita että ulkopuolinen henkilö ei saisi seurata partio- tai rotarihyveitä. Niitä ei vaan saa pakottaa. Ja jos näitä ohjenuoria seuraa hyvin tarkasti, se voi jopa tarkoittaa sitä että kyseisen yksilön kannattaa liittyä niihin partiolaisiin. Pääseehän siin' samanmielisten seuraan.

Joulupukittomuuden ilmoitus.

Joulupukki on ateistien, myös minun, lempivertaus. Että on yhtä fiksua uskoa joulupukkiin kuin Jumalaan. Ja että jos olemassaolottomuus täytyy todistaa, joulupukkiakaan tonttuineen ja taikarekineen ei ole todistettu olemattomaksi. Tästä ei ole vain hyviä todisteita.

Ja molemmista luopuminen tarkoittaa yhtä paljon moraalista luopumiseen. Toki pukki pitää lapset kiltteinä, mutta ovat ne kilttejä vaikka usko pukkiin meneekin.

Nyt käytän tätä joulupukkia ateisteja kohtaan. Jos joulupukki on kuin jeesus, voidaan uusi bussikampanja nähdä seuraavasti. Entä jos kerron mainoskampanjassa kaikille että joulupukkia tuskin on? Vaikka ihmiset pitäisivät näkemystä oikeana, he pitäisivät sitä silti hupsuna.

Kokeilkaa. Menkää kadulle huutamaan "joulupukkia ei ole"!

Ehkä sama koskee myös uskovaisia?

Ateismin ja uskonnon perusoppitunti.

* Ateismi ei ole ylpeyttä. Ateistit eivät väitä olevansa Jumalia. Päin vastoin, uskovaiset ajattelevat olevansa "enemmän" ja muistuttavat usein ateisteja kuinka he ovat "vain" lihaa. Lisäksi nimen omaan uskovaiset väittävät että heillä on ylimaallista tietoa. Parempaa tietoa. Ateistit ovat "typeriä", eivät näe "koko totuutta". Uskovainen on perustana ylpeämpi, koska hän on sitonut itsensä yliluonnolliseen joka on "ihmistä ja universumia ja kaikkea enemmän". Tämä on ylpeyttä.

* Ateistit eivät ole onnettomia. Toki uskovaiset ovat ristiriitaisia, typeriä, kun esittävät perustana että ateistit "eivät ymmärrä kärsimystä". Että kuolinvuode, sota ja muu kriisi "opettaa". Toisaalta he taas esittävät että ateistit ovat kärsineet elämässä eivätkä ymmärrä sitä ja ovat Jumalalle vihaisia ja siksi päättelevät että Jumalaa ei ole. Eli ateistit ovat kokeneet kärsimystä eivätkä ymmärrä siksi kärsimystä? Eikö sen luulisi olevan toisin päin? Tämä hajanaisuus vihjaa siihen että "vaikeudet" ja "kärsimys" ei ole keskeisiä. Kun uskovat lisäksi "puhuvat toisten puolesta", se korostaa vain sitä että he ovat ylpeitä ja kaikkitietäviä ajatustenlukijoita.

* Ateistit eivät pakene Jumalaa. Tässä on usein käytetty vertauksena poliisia ja varasta. Varas ei etsi Jumalaa koska he tekevät väärin ja tästä seuraa rangaistus. Tosiasiassa jos varas tietäisi että jää kiinni, hän tekisi yhteistyötä saadakseen pienemmän tuomion. Varas joka pakenee poliisia uskoo pääsevänsä karkuun. Ateisti ei siis vähintään "tiedä että Jumala on". Toisaalta tämä vihjaa motiiveihin ja vastaavalla sekoilulla voitaisiin todistaa että uskovaiset ovat uskossa vain itsekkäistä syistä. Että jos heidän identiteettinsä ei olisi sidottu uskontoon, ja jos uskonto ei poistaisi valheella kuolemanpelkoa, he olisivat ateisteja. Ei tätä pidettäisi "asiallisena". Koska ateisteja moititaan heti tämä kohden, se kertoo että uskovaisilla on kaksoisstandardit. He ovat ylpeitä.

* Ateistit eivät elä "arvotyhjiössä". Tämä on malliesimerkki herjaamisesta. Siinä toinen määritellään pahaksi. Uskovaisista vain uskovainen voi olla hyvä, joten ateistit ovat pahoja. Jos ateisti sanoisi että vain ateisti voi olla hyvä, olisi uskovaiset automaattisesti pahoja. Mutta tämä logiikka toimii vain toiseen suuntaan, mikä kertoo siitä että uskovaisilla ei ole kunnioitusta erilailla ajattelevia kohtaan. Koska he ovat ylpeitä.

Sitten on niitä uskovaisia jotka eivät ole yllä mainitun kaltaisia. He ovat hiljaa. Joku on kuulemma joskus kuullut huhuja heidän olemassaolostaan. En tiedä ovatko he ylpeitä.

Monta uskontoa.

Paholaisen Asianajaja jutteli uudesta koulutusehdotuksesta. Huipentumana oli se, miten monta Ainoaa Oikeaa Uskontoa voi hämmentää mieltä.

Moni uskovainen ajattelee juuri näin. Olen kuullut perusteluja siitä miten nuoret ja muut ovat "hukassa" kun Saatanan juonet hämmentävät eri suuntiin. Se ei ole tässäkään uniikki. Monien Oikeiden Uskontojen sisältö on se, että muut Oikeat Uskonnot ovat Oikeasti Huijaususkontoja.

Näin nuori ei osaa valita kun on liikaa vaihtoehtoja. Tässä vaihtoehtojen esittäminen on siis huono asia, ja se "omilla aivoilla ajattelu" ja päättäminen on vaarallista koska sitä voisi vaikka ajatella väärin ja päätyä toiseen uskontoon. Tai voi kauhistus. Ateistiksi. Joka on hirvityksen ja peljästyksen paikka koska sellainen onneton vaan kulkee ympäriinsä tappamassa kaikki ja tekee lopuksi itsemurhan. Ja pukeutuu huonosti.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Olen sitä mieltä että on vain kaksi vaihtoehtoa:
* Jumala on paha, hän ei ota hämmentämistä huomioon ja sitä kautta hämmennetty viaton raukka joutuu Helvettiin.
* Jumala on hyvä ja sitten muutkin uskonnot voivat johtaa pelastukseen.

Malta odottaa!

Elossa.fi on nuorille tarkoitettu kirkon palvelus. Kirjoittelin sen "kirkkoveneestä", josta oltiin uutisoitu. Ajattelin tutustua että mitä hyvyyttä kirkko nuorille opettaa uudella humoristisella tyylillään.

Sillä heillähän on mainosta, julkisuutta. Olisi hyvä olla palveluakin. Mitä siis sain klikatessani linkkiä?

"Palvelin www.elossa.fi kohteessa Malta odottaa! Elossa.fi avautuu Qstock-perjantaina 24.7.2009! vaatii käyttäjänimen ja salasanan.

Varoitus: Tämä palvelin pyytää, että käyttäjänimi ja salasana lähetetään suojaamattomana (käyttäen perustodennusta ja ilman suojattua yhteyttä)."

Kirkon taho ei siis ole ns. "hoitanut hommiaan". Olen toki oppinut pelinjohtajana ja larppien pitäjänä että hommaa on paljon. Mutta olen oppinut myös, että ensin kannattaa suunnitella pelin pohja ja miettiä juttuja jo valmiiksi, ennen kuin lähtee etsimään pelaajia. Pitää olla valmis konsepti, johon pelaajat vain astuvat mukaan niin että näyttää että työtä ei ole tehty.

Paras hovimestari on sellainen jonka olemassaoloa ei huomaa.

Kirkko taas näyttää puuhaavan siten että ensin mainostetaan pelistä ja kun pelaaja saapuu paikalle, kerrotaan että "pidetään myöhemmin". Tämä on toki liiankin tavallista roolipelipiireissä, mutta kirkko tekee hommaa työkseen, kun taas tälläinen "peli jota ei ole vielä" on amatöörien puuhastelua.

Nyt mainostetaan ja hommataan julkisuutta, mutta sitten ei olekaan mitään. Kuvastaako tämä jotenkin olennaisesti kirkon toimintaa? Että paljon puhetta, mutta vähän sisällöntarjontaa? Että kunhan on julkisuutta siitä että on huumorilla sävytettyä nuorisotyötä, se riittää. Että itse palvelua voidaan pantata. Eihän se ole yhtä tärkeä asia kuin julkisuus. Julkisuus ensin, ja vasta sitten pitkään myöhemmin se itse sisältö?

Tämän kutsuminen amatöörien puuhasteluksi on loukkaus. Oikeampi kutsumanimi olisi "kädettömien amatöörien puuhastelu". Nimittäin moni amatööri pystyy hoitamaan yllättävänkin mutkikkaita pelejä.

Esimerkiksi tiedän tapauksen, jossa ensikertalainen pelinjohtaja yksin proppasi puoli hehtaaria metsää, rakensi ja viritti lamppuja, hankki pattereita, akkuja. Leikki kaukosäätimillä. joita sai päälle ja pois halutessa. Jotta sai erikoisefektejä. Lamppuja käytettiin muutaman minuutin verran. Tämä vaati ison työmäärän. Varasi jopa yhdeltä paikalliselta ruokailualan yrittäjältä ruokailupaikan, pelimaksut oli silti melko pieniä, eikä se täti sitä tietenkään ilmaiseksi tehnyt. Hommasi sosiaalisilla suhteilla + varusti paikalle ensiapukortilla varustetun tyypin joka on ammattimainen eräopas. Että ei riskeerata henkeä ja terveyttä. Kyseinen ensikertalainen sanoi että "kunnioittaa pelaajia" ja halusi tarjota puitteet niin että ne voi keskittyä pääasiaan, pelaamiseen.

Tästä ei voi päätellä muuta kuin että kirkolta puuttuu kunnioitus nuoriin. Ammattitaidosta ei voida puhua. Hoitaisivat ne hommansa.

PS: Minun on lupa, suorastaan velvollisuus, valittaa tästä aiheesta vaikka en ole kirkon jäsen. Koska minun varojani menee yhteisöverotuksen kautta tämän puljun pyörittämiseen. Kun raha kiinnostaa, on muunkin syytä kiinnostaa. Jos minun rahaani ei käytettäisi, ei tietenkään kiinnostaisi. Silloin voisin jopa toivoa että kirkko hoitaisi jatkossakin asiansa yhtä "asiantuntevasti". Sehän ajaisi ateismin asiaa. Mutta nyt kun minun rahoja menee, sitä toivoo että rahat käytettäisiin edes jokseenkin taitavasti. Ja larppien kautta minulla on "jonkinlainen aavistus" siitä mitä nuorisotyössä tarvitaan. En ehkä ole ammattilainen, mutta osaan tunnistaa kädettömän amatööriyden.

Miksi pitää pilkata, ja ketä?

"Jos Jeesus ei kosketa, miksi pitää pilkata? Antais vaan olla jos on turha ja yhdentekevä. Mutta kun Jumala on kaikki luonut ja kaikkia koskettaa, pitää olla uskossa tai vastustaa."

Todellinen syy on siinä, että ainakin itseä Jumala ei kosketa. Jeesus vaikuttaa vähemmän elämääni kuin astianpesuaine. Siksi minulle merkittävämpi valinta on se, mitä hammastahnaa tai pesuainetta ostan kaupasta.

Mutta uskonto on eri asia. Uskonto taas tarkoittaa sitä että uskovaiset eivät anna vaan olla. He ovat ärsyttäviä. Ja he ovat maallinen, konkreettinen, instituutio jolla on konkreettisia jäseniä. He vaikuttavat maailmassa paljonkin. Jumala ei tee mitään, mutta uskovaiset tekevät.

Ehkä henkilökohtainen usko ja instituutio on eri asia, mutta uskovainen toimijana yhdistää molemmat. Ei ole henkilökohtaista uskoa ilman institutionalisoituja kannanottoja kuten "Jumalan pojan nimi on Jeesus". Erottelu on järkevää vain uskovaisten sisäisessä luokittelussa ja valtapelissä. Sen ulkopuolella on vain toimijoita jotka seuraavat tiettyä kannanottokokoelmaa.

Ja tätä systeemiä ateisti vastustaa. Eikä hän epäile uskonnollisten instituutioden ja uskovaisten ihmisten olemassaoloa. Ateisti pilkkaa, koska uskovainen alentaa ja pilkkaa ensin. Sanomalla että "ateistin paikka on Helvetissä" ja viittaamalla että uskonto olisi moraalin takaava juttu. Tämä tarkoittaa samaa kuin sanoo että ateistit ovat huonompia ihmisiä, jotka ansaitsevat kidutusrangaistuksen koska heidän ihmisarvonsa on niin pieni. Tätä ei voi pukea mihinkään kaunosanoihin. Ateisti on paska ihminen. Jos hän muuttuu hyväksi vaihtamalla instituutiota ja Jeesus rakastaa ateistia haluten tämän vaihtavan tämän ideologian, se tarkoittaa silti että ateisti on paska ihminen kunnes tekee tämän.

Mika Waltari kirjoitti "Mikael Hakimissa" :

"Todellinen uskovainen pitää omaa uskoaan ainoana oikeana, olipa hän kristitty, juutalainen tai muslimi, ja taipuminen kunnioittamaan toisten uskoa tahtomatta tappaa heitä sen tähden merkitsee vain ihmisen sydämessään luopuneen uskostaan. Epäilemättä maailmassa on jo koko joukko valistuneita ihmisiä, jotka ajattelevat kuten sinä, mutta heidän lukumääränsä on aina pysyvä pienenä ja heidän on pakko pysyä pysyä viisaasti vaiti, koska vain ahdasrajainen, kiihkoileva usko kannustaa ihmisen tekoihin eikä suinkaan valistunut viisaus."

Lyö ihmistä kadulla ja hän helposti lyö takaisin. Hauku ihmistä ja hän haukkuu takaisin. Se ei sen kummempaa "jeesuksen kosketusta" vaadi. Siksi jokainen uskovainen joka ei ymmärrä tätä, on yksinkertaisesti typerä. Tai empatiakyvytön: hänhän ei osaa asettua muiden asemaan.

Ateistien vihan kohteena ei siis ole mikään "yliluonnollinen herra johon he eivät halua uskoa", vaan instituutio ja sen nimissä toimijat. Tämä lienee se harva asia, joka on kaikille ateisteille yhteistä.

Tyhjää täynnä.

Ateisti ei usko että "kaikki on tyhjää". Ateismin kannanotto koskee vain Yliluonnollista Älyllistä Komentelijaa itseään. Moraali ja elämä ovat eri asia. Yhden olemassaolosta ei kannata vetää olemassaoloa muihin. Muutenhan ateisti uskoisi että kiviä ei ole. Ja kun kristitty uskoo että Krishnaa tai Joulupukkia ei ole, niin heillekään kiviä ei ole.

Siksi ne, joiden mielestä ateismi tarkoittaa "moraalia ei ole", tai että "kaikki on tyhjää joten elämäkin on" väittävät ateismin olevan sellaista mitä se ei ole. He herjaavat. Heistä tietää heti että he itse eivät ole ateisteja. Eivätkä he koskaan ole ymmärtäneet ateismia: Jos he kokevat olleensa ateisteja, heidän ateisminsa on ollut "nihilismiä" tai "teiniangstia". Jotain, josta he yleistävät liikaa.

Uskovainen hyökkää ateistin kimppuun olkiukkoherjan kanssa. Aseenaan vihaa ja väärinymmärryksiä sekä näiden päälle rakennettuja sanakikkailuja. Ja vaatii tämän jälkeen kunnioitusta ja vaatii että hänen kannanottoihinsa tutustutaan kunnolla.

Se, että joku sanoo että ateismi on automaattisesti tyhjää, ei puhu kaikkien ateistien puolesta. Kyseessä on uskonnollisten ihmisten vale. He puhuvat toisten tunteista. He ovat niin ylpeileviä että väittävät tietävänsä muiden tunteet ja ajatukset paremmin kuin he itse.

Tyhjää täynnä ei siis olekaan ateistien maailma. Vaan uskovaisten puheet siitä että ateistien elämä olisi tyhjää täynnä. Ehkä tämä tarkoittaa myös sitä että uskovaisen on täynnä tyhjää? Koska he eivät osaa elää, he tarvitsevat siihen yliluonnollista täytettä.

Lupa määrätä onnelliseksi.

Ateistien uusi bussikampanja on eräällä osalla tosi tyhmä. Siinä kun tehdään samanlaista tavaraa, kuin mitä uskovaiset ovat pitkän aikaa harjoittaneet. Ateistien jos joidenkin pitäisi tämä siksi ymmärtää.

Aiheena on tietysti onnellisuuden määrääminen.

Ateistien kampanjan yhteydessä uskovaiset ovat muistuttaneet että he ovat uskovaisia ja onnellisia. He eivät koe murehtivansa tai huolehtivansa maailmasta. Heille uskonto edustaa onnellisuutta. Hekään eivät kuitenkaan kommentoidessaan huomaa, että tämä on juuri sitä perushuttua, jota he itse aina tarjoavat:

Olemme kaikki kuulleet uskovaisilta että "Ateisti on onneton". Ateisti voi tappaa. Ateisti elää vähempää elämää. Ateisti on kylmä ja kova. Henkisyys tarkoittaa onnellisuutta, ateisti on onneton. Ateismi johtuu paskasta vanhemmuussuhteista, huonosta lapsuudesta. Äitihaava, isähaava....

Siksi jos uskovainen loukkaantuu ateistien systeemisä, lopettakoon oman toimintansa ja raivotkoon omilleen. Sama koskekoon ateisteja. Systeemit muuttuvat vain sisältä. Ulkopuolinen kommentointi katsotaan helposti hyökkäykseksi. "Se ei ole yksi meistä" on suunnilleen sama kuin "on väärässä, sehän ei ymmärrä meidän juttua". Siksi jokainen ateisti joka esittää että uskovainen tulee onnellisemmaksi aatteenvaidholla saa minulta herjaa.

Uskovaisia jotka tekevät samaa, pidän naurettavina. Mutta heidän kanssaan "keskustelu" on mahdotonta. He ovat aatteensa sisältä ja ateisti on heille vain vastustuksen kohde, "argumentin esittäjä ja kritiikin kohde".

"Aurinko" "paistaa" "orjantappurapensaaseenkin"?

Oulun seurakunnan "elossa.fi" sai pientä julkisuutta, koska se pisti kirkkovenetunnuksen nuortensivulle. "Katsojan silmän" kommentit ovat seuraavat: "Ensimmäisenä mieleen tuli aurinko. Sen jälkeen tuli kieltämättä orjantappurakruunu. Ei kauaa mennyt, kun huudahdin, että tuohan on kirkkovene."

Kuvio kieltämättä näyttää tutulta. Seurakunnassa asiaan suhtaudutaan huumorilla: "tavoitteena oli löytää kampanjalle muunlainen tunnus kuin perinteiset risti tai kala. "Kirkkovene itsessään on vanha yhteisöllinen juttu. Joka kylässä oli kirkkovene, jonka ylläpitoon ihmiset osallistuivat."". Merkeillä on kuitenkin myös vakiintuneet merkitykset, joten tässä vihjataan yksiavioisuuden vähentämisen suuntaan? Ei sinänsä, yhteishuollolla kirkkoveneet pysyvät hyvässä kunnossa ja silloin niillä voi soudella liukkaasti.

Kuviossa ei ilmeisesti ole mitään paheksuttavaa. (Miksipä olisikaan?) "Kieksi ei suoraan tyrmää ajatusta kirkkoveneestä esimerkiksi seurakuntatalon seinällä". En minäkään, mutta luultavasti eri syistä. Sama koskee tietenkin lausuntoa "Se on tunnus, joka voi nostaa todella esille sanan kirkko." Absolutely!

Joka tapauksessa tämä näyttää että kirkossakin on myös huumorintajua.

Uskovaisten reagointi.

Meilläpäin oli paikallislehdessä vihainen teksti, joka käsitteli ateistien bussikampanjaa. Se keskittyi sanan "luultavasti" ympärille. Sen kerrottiin ajavan tiukkaa ateismia: Sanasaivarteluilla selitettiin miten jos valitaan paras selitys, niinkuin pitää, niin luultavasti tarkoittaa samaa kuin "paras". Tämä edusti vaihtoehdottomuutta. Bussikampanja oli tätä kautta vakava ja loukkaava asia. Ja ateistit olivat jyrkkiä, löivät vaihtoehdottomuutta pöytään. Kristityn kirjoittajan mukaan näin ei pitäisi tehdä. Olla dogmaattinen ja epäsopua kylvävä.

Toisetkin ja heidän aatteensa tulisi ottaa huomioon. Olla suvaitsevainen.

Kristityt ovat vastanneet vastakampanjalla, joka kohdistuu tiukasti ateistien kampanjaa vastaan. Sanamuodot ovat samanlaisia, mutta jyrkempiä. Samoin värit ovat ateistien mainoksesta suoraan. "There definetely is a God. So join the christian party and enjoy your life." Harvoin ateistit kritisoivat tiettyä uskovaisten mainosta, eivät koska he kunnioittavat uskovaisia sen verran että eivät tavoittele niiden repimistä. Eikä ateistit vääristele julkisesti toisen mainoksen ulkonäköä samaan tyyliin.

Tekstistä on mielenkiintoista huomata myös jyrkkyys. "Propably", luultavasti on muutetty "Definitely", ehdottomasti. Lisäksi vaihtoehtona on nimen omaan kristittyjen Jumala. Esimerkiksi hindujumalille ei anneta tilaa. Tämä tietysti loukkaa niitä islamilaisia bussikuskeja, jotka ajavat näitä busseja? Ja ehdottomasti jokainen hindu raivostuu tästä ja tämä mainos polkee heidän oikeuksiaan.

Odotan, että sama vihainen kirjoittelijahihhuli kommentoi tasapuolisuuden nimissä tätä kampanjaa ja moittii sen yhtä tiukoin sanakääntein. En usko että tätä tapahtuu. Koska logiikka ja tasapuolisuus ovat vain tekosyitä, lyömäaseita. Siksi niitä ei tarvitse heidän mielestään käyttää tasapuolisesti. Se, että kristityiltä löytyy aina tulista kommentointia ateisteille, mutta ei omille riveille kertoo siitä että tosiasiassa reiluus, suvaitsevaisuus ja uskonnonvapaus eivät ole heidän asioitaa. Vaan sen vastakohta. Heidän tavoitteensa on saavuttaa kristinuskolle suosiota keinolla millä hyvänsä.

Odotan ja toivon kuitenkin että paikallinen kiivailijauskovahihhuli tekee itsestään esimerkin ja saamme kohdata uudenlaista kristillistä materiaalia. Sellaista joka ei uhkaa kenenkään vakaumusta. Ei yritä käännyttää ateisteja, eikä esitä mitään minkä esimerkiksi muslimit tai hindut voisivat kokea vakaumustaan loukkaavina ja uhkaavina.

Ei pelkästä herjasta.

Usein homeopatiaa mollataan. Sen ei uskota toimivan. Minäkin edustan näitä skeptikkoja.

Homeopatia kuitenkin parantaa janon. Jostain syystä vaihtoehtologiikalla "toiminta yhdessä" tarkoittaa toimintaa kaikesta, joten heille tämä on kai todiste siitä että homeopatia parantaa syövän.

Anteeksi mitä?

En tiedä minkä vuoksi tämän ateistien bussikampanjan yhteydessä esiintyy niin usein väite siitä että bussikampanja "kehottaisi eroamaan kirkosta". In facto teksti on kuitenkin se, minkä voi tuosta ohessa olevasta kuvasta lukea.

Siinä vihjataan että Jumalaa tuskin on olemassa, ja että murehtimisen sijasta tulisi nauttia elämästä. Tässä ei vihjata että kirkosta eroaminen olisi pakollista. Itse en ymmärrä miten ateisti ei voisi toimia vaikka pappina.

Sillä siinä missä kristitty saattaisi ajatella joutuvansa Helvettiin siitä että pitää Islamilaisen istunnon, ei ateisti pelkää että häneen iskisi salama tai mitään. Toki moni ateisti, kuten itse, pidän papin ammattia vastemielisenä vaihtoehtona, koska ateisti kuitenkin joutuisi valehtelemaan työkseen. Valehteluhan tässä yhteydessä tarkoittaa vain sitä että puhuu omaa ja vahvaa vakaumustaan vastaan.

Tämä ei tietenkään tarkoita että pappeja tulisi sensuroida: Eihän sekään että koulussa opettaja joutuu opettamaan evoluutiota vastoin vakaumusta tarkoita että koulukirjoja olisi edioitava. Eikä että kreationisti ei voisi toimia biologian opettajana. Se kertoo vain siitä että opetussuunnitelma pistää kreationistiopettajat puhumaan vastoin vahvaa vakaumustaan. He kokevat taatusti tämän valehteluna. Ja jos tätä ei kykene tekemään, ei kannata mennä opettajaksi.

Mutta jos palaamme itse asiaan, ne henkilöt jotka väittävät että ateistit olisivat tällä bussikampanjalla kehottamassa ihmisiä eroamaan kirkosta eivät ymmärrä mistä he puhuvat. Luultavasti he sekoittavat tämän siihen vanhaan kampanjaan, jossa oli siististi että "eroa kirkosta". Mutta tämä on eri kampanja. Mielestäni ennen kuin lähtisi moittimaan, olisi syytä ottaa peruasioista selvää. Kun tässä tapauksessa kyse on 10 sanasta, ja sitä vaivaa ei ole oltu valmiita näkemään, se kertoo vain siitä että uskovaisilta puuttuu täysin kunnioitus. Että ateistit nähdään niin saastaisina että 10 sanaa ei viitsitä lukea ennen kuin tehdään kannanottoja. Tämän jälkeen on turhaa esittää vaatimuksia siitä että ateistien olisi otettava mitään selvää uskonnosta.

Suorituksin.

Uskontojen henki on siinä että ihminen uhraa yksilöllisyytensä tai osan siitä. Tämä tapahtuu siten, että uskonnossa on asioita jotka nivotaan siihen. Jos yksilöllisyys nähdään variaationa, sinä että kaikki eivät ole samanlaisia, on uskonto nimen omaan erilaisuutta vähentävä voima. Uskonto ytimessään samankaltaistaa mielipiteitä.

Hyvyys sinällään ei ole kovin vahvasti yksi näistä: Tämä on helppo todistaa. Uskonnot usein vetoavat asioihin joita kaikki ihmiset pitävät hyvinä - tämän vuoksi uskovaisetkin asettavat ateisteille "käännytysansoja", joissa on moraalikoukku. Esimerkiksi että "Jumala kieltää eläinrääkkäyksen, raiskauksen, murhan", joten Jumala on hyvä. Ne toimivat jos ja vain jos ateisti jo valmiiksi pitää niitä hyvinä. Silloin uskontoa ei voida kiittää näistä hyvyyksistä. Tietenkin moraalikysymykset monissa kohdissa liittyvät eri tavalla eri uskontoihin. Yhdessä uskonnossa hyvyyteen sidotaan se, että ei syödä sianlihaa. Mutta tämä on sen uskonnon sisäinen mielipide, jota ei kovin hyvin voida soveltaa sen ulkopuolelle. Siksi sianlihoja ei käytetä "käännytysansoina".

"Käännytysansojen" kohdalla samanlaisuus ei tietenkään tee uskovaa pahaksi, vaan asettaa uskovaiset ja eiuskovaiset ihmiset samalle tasolle.

Tämän lisäksi uskonto nivoo mielipiteitä, sanelee että "kun uskot näihin, uskot myös näihin". Tätä kautta mukaan tulevat kosher -lait, viidet rukoukset päivässä, käännyttäminen kadulla, muu uskontoa tukeva vapaaehtoistyö, lahjoitusmaksut. Lievimmillään mielipiteitä lasten kastamisesta. Näiden noudattaminen osoittaa että uskova on mukana kuvioissa vakavasti. Nämä sitoumukset erottavat kunkin uskonnon jäsenet muista. Nämä vähentävät yksilöllisyyttä, koska ne ovat usein sellaisia joista on eri mielipiteitä. Ne ovat erilaisia kuin ne "käännytysansojen sisällöt". Ihmisillä on erimielisyyksiä siitä saako sikaa syödä vai ei. Tai pitääkö lapsi liittää uskontoon kastelurituaalilla ennen kuin tämä osaa puhua ja esittää mielipiteitään asiasta itse.

Tämä tarkoittaa sitä että uskovaiset osoittavat uskontonsa jonkinlaisin suorituksin ja uhrauksin. Samalle tasolle jääminen ei sovi heidän henkeensä. Uskonnoissa kun ei ole asetelmaa, "jossa ollaan paitsi hyviä ja muut on yhtä hyviä", vaan oma hyvyys täytyy sitoa muiden huonouteen. Tämä on "toiseuttamista", suomeksi toisten, erilaisten, mollaamista. Tietenkin suuri osa ei seuraa "uskonto ja moraali nivoutuvat yhteen" -tietä niin että se todella tarkoittaisi sitä että erilailla uskovat olisivat Saatanan hämäämiä, kuten vaikkapa "idän harhaoppien seuraajia", "pakanoita"...

Siksi uskontojen sisältö muistuttaa liian helposti ja liian usein kovasti nykyajan työyhteisöjä. Niissä kun työyhteisö on tärkeä sitova identiteetti - ihmisiltä kysytään usein mitä tekee työkseen, kuin se tekisi sen mitä he ovat. Ihmisellä työyhteisöön kuuluminen on usein ja helposti tärkeä paikan asettaja. Työilmapiiri on ainakin minun fiiliksien mukaan vuosien varrella muuttunut. Nykyisin työpaikoilla ollaan lyhytjänteisempiä, joka tarkoittaa sitä että ollaan armottomampia lyhytaikaisten virheiden edessä. Työntekijän kannalta tämä tarkoittaa sitä että työsuhteet ovat pätkätöitä, eikä uraa tehdä juuri koskaan yhdessä työpaikassa. Kultakelloa tuskin odotetaan 25 vuoden urasta samassa töissä. Ennen se oli "uskottavaa". Työpaikoissa rooli on ansaittava päivästä toiseen suorituksin, jotka vieläpä määrätään ylhäältä. Tämä on yksi asia, mikä nyky -yhteiskunnassamme on tällä hetkellä vikana. Sillä tämä on raskasta. Aina on jaksettava. Työpaikoissamme on siis liikaa "uskontoa", ei Jumalavakaumuksen kautta, vaan sitä kautta miten siellä asennoidutaan ihmisiin.

Tämä ei siis ollutkaan niinkään uskonnonkritiikkiä kuin työkulttuurikritiikkiä. Hämäsin kaikkia!

Kunnioitusta ja moraalittomuutta.

Jussi K. Niemelä osoitti saatanallisuutensa YouTube -keskustelussa muslimin kanssa. NOT. Keskustelun henki osoittaa lujasti sen, missä ateistit ovat kaikkien uskovaisten kanssa. Siinä on kaksi teemaa:

* Ateistien moraalisuusteema. Ateismi on islamilaisesta moraalitonta. Että hyvyys ja uskonto ovat rinnastettuja. Jussi K. Niemelästä taas ateisti voi olla rikollinen tai hyvä, samoin kuin uskovainen.

* Ateistien kunnioittamattomuusteema. Islamilaisesta ateistien mielipiteenesitys loukkaa ja osoittaa että hänen vakaumustaan ei kunnioiteta. Jussi K. Niemelän mukaan taas erimielisyys ja kunnioitus voivat myös kulkea käsi kädessä. Että ei revi toisen lappuja osoittaa että kunnioittaa. Itse osoitan tätä käsittelemällä vain hihhulismia, joka hyökkää ateismia ja heidän oikeuksiaan vastaan. Normiuskonto ja sen sisältö on minulle sellainen, jota ei olisi hyvä moittia. Koska kunnioitan. Tästä minua tietysti syytetään. Että en muka nosta tervettä uskontoa riittävän hyvin esiin. Minusta siinä ei ole mitään käsiteltävää. Ja monesti olen muistuttanut että blogin aihepiiri on tämä tietty ja varoitan tekemästä liiallisia johtopäätöksiä.

Tässä on uskovaisilla lyhyesti esillä valtava ristiriita.

He vaativat itselle kunnioitusta, ja esittävät että toisten ajatusten kunnioituksen puute on rikos ja paha asia. Kun he itse samanaikaisesti pitävät tarinan päähenkenä sitä että "ateistit eivät voi olla kunnolla moraalisia". On vaikeaa väittää että kunnioittaa ateistien vakaumusta tuollaisen asenteen jälkeen. Se on itse asiassa täysin mahdotonta. Ateismi on vastustettava, paha, samoin kuin sen seuraaminen on turmiollista ja tuhoisaa. Jos on tätä mieltä, silloin ei kunnioita ateismia.

Vaikka muslimi näennäisesti ei huuda eikä käytä karkeaa kieltä, selvää on että häneltä puuttuu täysi kunnioitus. Samoin on kaikkien uskovaisten kanssa. Heillä on juuri sama asennevamma. Tuossa keskustelussa vain Jussi K. Niemelä antaa tukea erilaisille vakaumuksille sen sijaan että toimisi hyökkäysvaununa.