Jumalalla on asiaa

Jumala on jälleen jättänyt itsestään viestiä. Laitoin tietenkin viestin, meidän kaikkien iloksi ja skeptikoiden kauhuksi;



Mikään sattumahan ei voi selittää vastaavia ilmiöitä, joten se ei tee sitä tässäkään tapauksessa. Leuka ja keskisormi puhuvat omaa, raakaa, kieltään.

Käkätys

Terry Pratchettin kirjassa "Talventakoja" (Joo, on "nuortenkirja". Siis samaa sarjaa kuin "neiti etsivä". Joo, se on vasta aika vähän aikaa sitten tullut painosta. Joo, olen lukenut sen..) eräs pääteemoista on "käkättäminen". Käkättäminen on sitä, mihin (etenkin) noidat ajautuvat, jos he eivät ole varovaisia.

Syy käkätykseenkin on selvä. Noitia kammoksutaan, paitsi kun heiltä halutaan apua. Ihmiset eivät pidä esimerkiksi Esmeralda Säävirkusta, paitsi sitten, kun sattuu ongelmia. Kun kirves lipeää metsässä ja veri alkaa kastella sammalta. Kun kaikki toivo on mennyt, silloin haetaan "Neiti Säävirkkua". Koska hän on paras. (Noidilla ei ole johtajia ja Säävirkku on se johtaja, jota heillä ei ole.) Samoin tarvetta noidille on silloin, kun on jokin "juridinen ongelma". Kuten lehmän omistusoikeus tai muu kina.

Tämä tarkoittaa sitä, että noita viettää suurimman osan elämästään yksin. Kissalle puhuminen on ihan tervettä. Parin viikon yksinäisyyden jälkeen hän on valmis puhumaan vaikka seinille.(Tämäkin on "normaalia", eli se tapahtuu ihmisille yleensä yksinäisyyden seurauksena. Mutta se ei enää ole "tervettä". Siis vähän sama juttu kuin ne sissileirillä nähdyt pikkumiehet.) Lisäongelmia tuottaa se, että noidan kohdalla harvat kohtaaiset muiden ihmisten kanssa tuovat lähinnä työtä. Ongelmia. Ja tietenkin suuri osa ongelmista johtuu ihmisten omasta tyhmyydestä. (Tai vaihtoehtoisesti ne sitten johtuvat jostain heidän ulkopuolisesta tekijästä, joka taas yleensä on jokin mahtavampi voima tai luonnonilmiö. Ja ne on isoja urakoita, työläitä ja raskaita. Niistäkin seuraa "burnout".)

Kun samat tyypit tulevat kerran viikossa riitelemään samasta lehmästä, käy mielessä että ainoat ratkaisut ongelmaan olisivat joko se, että lehmä kuolee, tai se että jompi kumpi riitapukareista kuolee. Tässä tilanteessa tekisi mieli lyödä typerystä. (Kenties tekee mieli jopa ratkaista se ongelma lopullisesti.) Seurauksena on se, että noita muuttuu yhä irrallisemmaksi ja irrallisemmaksi muista. Hänelle muodostuu erikoinen uusi tapa käsitellä asioita. Logiikka, jonka mukaan seinille puhuminen on normaalia ja että on tervettä laittaa kattila päähän. Logiikka, jonka mukaan avunhakijaa on ihan hyvä lyödä.

Lyönnin suunnittelusta on vain lyhyt askel käkätykseen. (Ja "ongelman ratkaisemiseen".) Se on ensimmäinen askel kohti piparkakkutaloja. (Siksi valtaosa discworldin noitien keskinäisestä kanssakäymisestä kuluukiin siihen, että hän yrittää vaivihkaisesti selvittää onko hän itse jo alkanut käkättämisen. Tästä ei tietenkään puhuta koskaan, siitä ollaan vain paljon hiljaa. Mikä on miltei sama asia, kuin se että siitä puhuttaisiin paljon.)

Käkättävän noidan moraalikäsitys on siis vinoutunut. Hän itse kokee toimivansa viisaasti ja järkevästi, vaikka tosiasiassa tilanne on jotain aivan muuta. Tosiasiassa tilanne on kuitenkin parhaimmillaankin vain sitä, että käkättäjän totena oleva asia on toisille vitsi. (Käkätys ei Muori Säävirkun mielestä ole viisasta, koska läimäisy ei auta pitkää aikaa, saat itse ongelmia, ja pitkällä tähtäimellä maailma muuttuu hieman pahemmaksi.)

Samoin itse asiassa hihhulit käkättävät. He eivät ole "pahoja". He haluavat hyvää ja jopa kokevat toimivansa oikein. Kuitenkin tosiasia on että Brownbackin huilujutut ovat lievää käkätystä. Sitä "harmitonta ensiaskelta", eli seinille puhumista. Chimoioan kondomijutut ja vauvojen manaajat -ja miksi ei PETA:laisetkin- taas ovat sitä vaarallista mallia käkättäjiä. (läimijöitä ja "ongelmanratkaisijoita".) Heille tarkoitus pyhittää kovatkin keinot. Käkätyksen huipentumana voidaan pitää sitä, että joku tekee vastaavan päättelyn kuin millä Pat Robertsonin perustelee sitä miksi kansanmurha on oikeutettu, hän uskoo sen ja toteuttaa teon.

Jo ensimmäinen askel on minusta aika pitkällä "käkätysDOn henkisellä tiellä".

Pidetään siis jokainen huoli omista mielenterveyksistämme! Sillä pohjimmiltaan terve ihminen on sellainen, jonka kohdalla käkätys vain vaanii oven takana varomatonta!

Äiti Teresan ongelmat.

Tässä jutussa en kaivele Äiti Teresan heikkouksia. Niistä löytyy toki ihan mielenkiintoista materiaalia, jotka tuovat esiin Äiti Teresan maallisemman, raadollisemman, puolen. Muut ovat tehneet sitä tarpeeksi. (Ja sitäpaitsi ajattelen diktaattoreilta lahjoitusten vastaanottoa enemmän "raha ei haise" -näkökannasta. Ainakin minä lypsäisin esim. mafialta rahoja ilolla, koska se kuitenkin pohjimmiltaan olisi pois mafian muusta toiminnasta.) Sen sijaan käsittelen hänen vakaumustaan.

Kodin Kuvalehden numerossa 18/2007 on sivulla 29 (teologi) Heinimäen kirjoittama artikkeli, joka käsitteli Äiti Teresaa. Heinimäki kertoi, että Äiti Teresalta oli jäänyt kirjeitä, jotka hän itse oli pyytänyt tuhota kuolemansa jälkeen, mutta jotka oli säilytetty. Äiti Teresahan on julistettu autuaaksi, joka on ensimmäinen askel pyhimykseksi julistamisessa. Siksi kirjeitä kuitenkin kohdeltiin kuin potentiaalisia pyhäinjäännöksiä. Niitä ei siis tuhottu. (Heinimäestä kunnioittavaa olisi ollut, että ne tuhottaisiin silti. Ehkä näin olisikin. Mutta toisaalta turha asiaa on itkeä, kun maito on jo maassa.)

Kirjeistä saatiin selville se, että Äiti Teresalla oli heikkoutena epäilys. Hän ei ollut varma siitä oliko Jumalaa vai ei. Heinimäen mukaan tämä nosti hänen kunnioitustaan; Eihän olisi suurikaan ihme, jos uskoisi järkähtämättä Jumalaan ja tekkisi siksi hyviä tekoja. Heinimäki korosti, kuinka Äiti Teresa haki vauvat roskiksesta, koska niitä ei voinut sinnekään jättää. Että Äiti Teresan pyhyyttä kasvatti se, että hän mietti enemmän sitä mitä piti tehdä, kuin sitä oliko jossain joku Jumala, joka halusi niin tehtävän.

Heinimäen näkemys on siitä mielstäni ihan osuva, että jos yksilön toimia ohjaa rangaistuksen pelko, kyseessä ei ole moraalisuus vaan pelko. Vaikka seurauksetkin olisivat hyviä. Ja jos joku valitsee tekonsa sen perusteella että hän hakee suuria palkintoja, se ei ole moraalisuutta, se on ahneutta. Vaikka seurakset olisivat hyviä. Sen sijaan jos henkilön toimia ohjaa ajatus siitä että teot vahingoittavat tai auttavat muita. Se on moraalisuutta. Tosin tämä näkökanta antaa yllättäen etumatkaa ateismille; Ateistin tekemät hyvät teot eivät kumpua koskaan samaan tapaan pelosta ja ahneudesta, kun taas uskonnon rakenne jopa kannustaa joitakuita tekemään niin.

Toisaalta voidaan ajatella, että samapa tuo. Tekevätpä sentään hyvää. Vaikka sitten itsekkäin syin. Sekin on parempi, kuin "ei mitään", joka olisi mitä ilmeisimmin näiden itsekkyydestä toimijoiden "toinen vaihtoehto"...

Tutkimus: Naiset seuraavat Jumalan Sanaa toimissaan miehiä enemmän.

Lehtijutut ovat kertoneet, että naiset kurittavat lapsiaan fyysisesti enemmän, kuin miehet. Huomattavaa on, että piiskaamiseen naiset ja miehet syyllistyvät yhä usein. Mutta naiset harrastavat enemmän "kevyempää väkivaltaa". Kyse ei siis ole siitä, että naiset kurittaisivat paljon kevyesti ja miehet vähemmän mutta vakavammin. Naiset siis kurittavat lapsia enemmän. "Asenteen ja puheen tasolla" naiset kuitenkin vastustavat lasten fyysistä kurittamista miehiä useammin.

Nytpä löytyi syy sille, miksi lapset annetaan useammin äidin kuin isän hoiviin. He kykenevät hoitamaan lapset paremmin ja antamaan heille terveen pohjan. Sillä Raamattu kannattaa lasten fyysistä kurittamista:

”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa”
~Snl. 13:24

Itsekin olen selkääni saanut, ja siten kristillisen perinteen vankalle pohjalle kasvanut. Toki enemmistö kristityistä tietää, että piiskaaminen ei minusta ole erityisen hyvää ihmistä ja Jeesuksen seuraajaa tehnyt. Enemmistö heistä tietää myös, että lasten kurittaminen ei ole hyväksyttävää, eikä edes laillista. Mutta on varmasti olemassa sellainen porukka, jolle Raamattu on niin kova auktoriteetti, että sen ohjeiden seuraaminen ja noudattaminen ylittää kaiken muun. Heille tuo voisi jopa toimia perusteluna.

Mutta ehkä meidän muiden tulisi korostetusti muistaa, että vastakkain ei ole "Joko lapsi kasvatetaan pahoinpoitelyillä tai hänet jätetään heitteelle". Ainakin minun kohdallani selkäsaunan uhka teki ainostaan ovelaksi. Ja silti sain aina välistä selkääni teoista, jotka eivät olleet minun tekemiäni. Vaikka siltä saattaa tuntuakin, kunnon selkäsauna ei ratkaise ongelmia.

Jumalan haastaminen oikeuteen

Ernie Chambers haastoi Jumalan oikeuteen. Syytteenä olivat;

'making terroristic threats, inspiring fear and causing "widespread death, destruction and terrorization of millions upon millions of the Earth's inhabitants."'

Tätä agnostikkoa odotti yllätys, koska Jumala vastasi. Löytyi nimittäin viesti, jonka ilmestymiselle ei tiedetty ketään henkilöä. (Sehän sen tietysti todistaa!)

Tässä lapussa, joka varmasti tullaan liittämään Raamatun seuraavaan käännökseen "päivityksenä", Jumala ilmoitti että syytetty on immuuni maan laeille, eikä siksi ole mitään juridista oikeutta haastaa häntä oikeuteen. Jumalan mukaan Jumalan syyttäminen kärsimyksestä ohittaa tärkeän pointin, koska hän oli luonut miehen ja naisen mieleltään vapaaksi, joka on heti ikuisen elämän jälkeen suurin lahja. (Vau, syytetty saadaan siis virallisesti syyttömäksi sillä että hän lahjoo tuomareita ja valamiehiä riittävän suurilla lahjoilla? Tai hetkinen ; Eihän tämä taida mikään uutinen itse asiassa ollakaan...)

Kontakti-informaatio puuttui, joskin "St. Michael the Archangel" (Arkkienkeli Mikael) oli merkitty todistajaksi.

Ateistit ovat. NOT.

PZ.Myersillä oli kaksi tekstiä, jotka käsittelivät sitä mitä ateistejen usein sanotaan olevan. Ne saivat minut miettimään muutamia asioita. Olen kirjoittanut aiheista jotain aikaisemminkin, mutta nämä jutut taitavat silti olla uusia.

NOT nro 1: Ateistit ovat naiiveja, jotka hylkäävät vapaan tahdon.

Minusta ainut naiivi ihminen on se, joka uskoo että ateistejen tulee kaikkien olla moraalittomia robotteja. Vielä enemmän ihmettelen kuitenkin niitä, joiden mielestä se että tuo oletus pitäisi paikkaansakin tarkoittaisi että ateismin tulee olla väärä. Vain sen pohjata, että jotkin seuraukset olisivat eitoivottuja.

Toisekseen se että me sanomme että mielemme on elektrokemikaalista toimintaa ei tarkoita sitä, että meillä ei olisi vaihtoehtoja ja kykyä valita. Kyllähän ohjelmoitu geneettinen algoritmikin kykenee punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja. Aivot vaan voivat toimia paljon monimutkaisemmin, kuin tuollainen yksinkertainen algoritmi. Toisin sanoen ei ole estettä että luonnollinen aivokemia ei kykenisi tuottamaan kompleksisia valintoja ja vastineita. Kemia ei myöskään tarkoita determinististä. Jos se vaatii useita inputteja, joista osassa on satunnaista kohinaa, voidaan synnyttää useita vaihtoehtoja. Jos aivot voivat muuttaa omalla toiminnallaan omaa rakennettaan, saadaan syntymään itseorganisoituvia kehiä, joissa pieni muutos, valintakin, voi johtaa todella suureen eroon lopputuloksessa. Eikä aivot edes jää tällöin pelkän yksilön ulkopuolisen maailman armoille. Michael Z. Gazzanigan "eettiset aivot" -kirjassakin kerrotaan, kuinka aivoissa on input, joka tapahtuu ennen kuin jokin asia tehdään. Kirjan mukaan meillä ei itse asiassa ole niinkään "valinnanvapautta", vaan enemmänkin "valitsematta jättämisen vapaus". Kirjan mukaan aivot voivat päättää, toteutetaanko impulssi, vai jääkö se pelkäksi impulssiksi. Emme ole väistämättä determinismin alla (Vaikka samassa kirjassa kerrottiinkin myös siitä, kuinka ihminen saadaan esimerkiksi liikuttamaan kättä stimuloimalla aivoja, ja että myös kokee tämän aitona. Hän kokee että hän itse, eikä joku muu, halusi liikuttaa kättä.)

Aivokemiaan voidaan vaikuttaa, esimerkiksi syömällä masennuslääkkeitä. Voimme muuttaa havainnointiamme syömällä sieniä. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että masennus tai havaitseminen eivät olisi todellisia asioita. Ne ovat vain kemiallisia. Kemialliset reaktiot ovat tosia, niiden seuraukset ovat tosia. Tapamme tuntea on kemiallinen, mutta se ei välttämättä tee siitä olematonta tai väärää. Ylipäätään: Jos kemiallinen tarkoittaa "illusionaarista" eletään minusta aika kummallisessa todellisuudessa.

Toki ateisti voi olla naiivi. Toki ateisti voi ajatella että aivot ja fysiikka toimivat deterministisesti. Toki ateisti voi ajatella että kvanttifysiikkaa ohjaa piilomuuttujat. Mutta hänen ei ole pakko. Samoin kuin "pakkoa" ei ole uskovallekaan. Ovathan Kalvinistitkin uskovaisia, vaikka he uskovat että Jumala on ennaltapäättänyt aivan kaiken. Jopa sen, ketkä ovat kalvinisteja, ja ketkä pelastuvat. Kalvinisteista Jumala on predestinoinut minut Helvettiin (tai Taivaaseen, joskin tämän todennäköisyys taitaa olla erittäin, erittäin, pieni.) eikä minulla ole siihen mitään sanomista.

NOT nro 2: Ateistit ovat moraalittomia.

Ateistejen moraalittomuus on yleinen uskonnollisten ihmisten harrastama temppu, jolle en ole löytänyt muuta syytä kuin halun leimata ne jotka eivät jaa samaa käsitystä kuin he. Olen yhdestä asiasta yhtä mieltä; Siitä miten asiat ovat ei voida sanoa miten niiden tulisi olla. Mutta valitettavasti tämä sama asia koskee Jumalaakin ; Jumalan olemassaolokaan ei kerro mitään siitä miten asioiden tulisi olla.

En usko Jumalaan, ja silti en koe olevani moraaliton ihminen, eivätkä koe ne ihmiset joita tunnenkaan. En varasta, enkä huijaa sen enempää kuin muutkaan. En usko että olen rikkonut 10 käskyäkään sen enempää kuin monet kristitytkään. Moraalini voi toki rakentua epikurolaisittain tai yhteisen hyvän käsitteelle, tai demokraattiselle "enemmistö päättää" -asenteelle. Mikä jo sinällään kertoo, että minulla on moraaliset mittarit ; Minulle asiat eivät ole "moraaliarvoltaan yhdentekeviä". Ateistin ei siis tarvitse olla mitenkään "arvonihilisti". Ateistin ja uskovaisten eri tavat mitata moraalia vain johtavat siihen, että ensimmäiset mittaavat kuinka jonkin maan lainsäädäntö sopii yhteen Raamatun käskyjen tai Sharialain kanssa. Ateistinen taas saattaa tuijottaa bruttokansantuotetta tai valtiomuotoa tai sitä, kuinka monta prosenttia maan asukkaista on vankilassa ja minkälaisia tuomiota niissä jatetaan.

Ateistin moraali ei siis ehkä ole "pysyvää, ikuista ja muuttumatonta", mutta se voi silti olla mitattavaa. Joku voisi katsoa jopa systeemin kyvyn korjata virheitään eduksi ja kyvyttömyyttä muuttaa ja mukautua haitaksi. Eli vaikka ateisti lopettaisikin "muuttumattoman moraalin" olemassaolon, tarkoittaisiko tämä sitä että Jumalan olisi pakko ajatella - jos ei muuten niin meidän kaikkien tarpeeksi? Itse en ymmärrä miksi moraalin perustuminen "ikuisiin sääntöihin" tulisi olla välttämättömyys toimivalle moraalisysteemille. Muutetaanhan Suomen Lakiakin koko ajan.

Mutta toki ateisti voi olla moraaliton. Mutta ei se uskovaisuuskaan ole monille pahoja tekoja tehneille ihmisille ollut mikään este. Usein tuntuu, että se ei ole ollut edes hidaste; Uskonnollisiin seikkoihin vetoamisella on päinvastoin perusteltu moraalittomia tekoja, joita ilman uskontoa ei edes olisi tehty.

Vaarallinen ajatus

Kun puhutaan uskomisesta, ja uskon hypyistä, tulemme seuraavaan ongelmaan;
1:Jos pelastuminen on kiinni siitä että uskoo
2:Jos uskoon tarvitaan "uskon hyppy", joka ei ainakaan ennen hypyn suorittamista ole looginen.

Seuraus: Skeptinen mieli on syntiä, josta rangaistaan kovimman kautta.