keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Sydämen asialla.

Edward Tingleyllä on mielenkiintoista asiaa. Hän aloittaa kertomalla, että uskovaiset ovat oikeita skeptikoita, ja että uskovat ovat oikeita tiedemiehiä. Agnostikkoja ei kiinnosta totuus ja ateistit ovat väärässä. Ateistit eivät olekaan oikeita skeptikoita, jotka vaativat todisteita, vaan sellaisia jotka hylkäävät todisteet ja pitäytyvät uskossa joka on heille mieleinen.

Hän leikkii "tiedemies oli uskovainen, joten vain uskovaisuus on tie tieteeseen" -leikkiä. Tai sitten hän vain hölisee tyhjää, koska Pascalin testaamattomiksi jääneet väitteet Jumalan luonteesta ja vaikutuksesta havaintoihimme saavat paljon tilaa. Samoin arvailut siitä mitä Jumala could do. Joo, mitäpä ei voisi? Joten eikö tilanne sopisi sitten ihan kaikkeen?

Olen siis jo hetken huolissani. Sitten luen lauseen, jossa kerrotaan minkälainen instrumentti tarvitaan hänestä tutkimukseen:

"That instrument is the heart. "It is the heart which perceives God, and not the reason". "The heart has its reasons, which reason does not know". Pascal's reasons of the heart are meant to take over from an intellect that operates on hard evidence but has run out of it. "The heart has its order, the mind has its own, which uses principles and demonstrations. The heart has a different one"."

Tässä vaiheessa tajuan, että kyseessä ei ole yritys olla tiedettä, vaan jokin aivan muu. Sillä tunteet eivät ole evidenssiä. Toisin sanoen usko tehdään sydämellä ja se ei ole rationaalinen, järjen, asia. Valitettavasti toivo on turhaa, sillä henkilö lainailee lisää asiallisia kommentointeja:

"There are only two kinds of people one can call reasonable: those who serve God with all their heart because they know him and those who seek him with all their heart because they do not know him. As for those who live without either knowing or seeking him . . . It takes all the charity of that religion they despise not to despise them to the point of abandoning them to their folly."

Minusta kun näyttää siltä, että nyt joku ei käytä sydäntä mittarina, vaan sen sijaan haluaa että kaikki uskovat samalla tavalla kuin hän. Ja perustelee tämän auktoriteettiin vetoamalla.

Sillä tuo lausunto on sama, kuin väittäisi että "Koska sydämessäni tunnen, sanon että maailmassa on vain kahdenlaisia Totuudessa eläviä ihmisiä: Niitä jotka etsivät lumimiestä koska heillä on havaintoja siitä ja niitä jotka etsivät sitä koska eivät ole nähneet sitä." Sydämellähän tuokin asia tietysti testataan. Ja jos kiistää että henkilökohtaiset tuntemukset eivät ole todisteita, niin sitten ei ole aito skeptikko vaan todisteiden hylkääjä. Tingley toki kieltää että sydän olisi tunnetta. Mutta hän ei kyllä kerro mitä se sitten on. Ja "tuntemattomista syistä" minusta tuntuu että tämä lausunnon puute kertoo juuri siitä että hänellä ei ole parempaakaan tarjokasta. Vain väite. Valitettavasti vain se, että huutaa "ei ole, ei ole, olette väärässä, olette epärationaalisia" ei tarkoita sitä että väite olisi automaattisesti totta. Pitäisi olla jotain todistettakin tuolle asialle, kun sitä kerran niin tieteeksi ja skeptisyydeksi kutsuu ja pitää samalla mollata kaikkia muita näkemyksiä.

Tingleyn kommenteille on tietysti asiallisempikin vastine.

1 kommentti:

Paholaisen Asianajaja kirjoitti...

Luin tuon Tingleyn tekstin eilen ja jouduin vain toteamaan, että jos evidenssiin ja järkeen perustuvat keinot eivät riitä (kuten hän toteaa) Jumalan löytämiseen, niin antaa olla.

Siinä mielessä minä olen todellakin "luovuttanut", mutta samalla näen, että Jumalan löytäneet juhlivat voittoa kisassa jossa ei ole sääntöjä, pelivälineitä tai maaleja.