maanantai 20. huhtikuuta 2009

Kirjoittamisen näkökulmat.

Blogikommenttejeni määrää kiitettävästi kasvattanut Jose ilmoitti kommenteissaan mielipiteeni bloginkirjoittamisestani.
"Voisit nyt mielestäni selkeästi valita mistä aiot puhua. Onko aiheenasi uskonnot, usko vai uskonnon harjoittajat?"

Hän siis vihjasi että käsittelisin aiheita tässä blogissani jotenkin "väärin". Hän ehdottaa oikein perinteisistä perinteisintä jaottelua. Että on usko, uskonnot ja uskovaiset ihmiset. Ilmeisesti hän näkee kaikki asiat juuri tuon jaottelun kautta, koska hän ei tunnu lainkaan ymmärtävän mistä tässä blogissa on oikeasti kysymys. Tässä on kyse hihhuleista. Tämän ei pitäisi olla uutta hänelle, olen antanut hänelle jo aiemmin linkkejä viesteihin, jotka käsittelevät tätä teemaa. Sen ei pitäisi olla uutinen hänellekään. Lisäksi olen keskusteluissa jo esittänyt sellaisia kannanottoja, joiden mukaan tämä jaottelu on minusta tähän blogiin soveltumaton.

Sillä mitä "usko-uskonto" -jaottelu tarkoittaa? Sitä että olisi tieto yksilöiden sisäisestä tilasta. Koska minulla ei ole sitä, olisi naurettavaa jäädä pelkkään "uskoon". En voi puhua tälläisistä, se on hengenmiesten tehtävänä ruveta heittelemään että "sinulla ei ole uskoa", tai "tuo ei ole tosiuskovainen". Se on minusta naurettavaa. Syytän sitä harjoittavia. En siis voi oikein fiksusti tehdä sitä itse. Näen tähän ohjailun pyrkimyksenä saattaa itseni hajanaiseksi. En siksi vastaa tähän ohjailuun. Uskonto olisi siksi näistä ainut järkevä.

"Uskonto-uskovainen" -teema taas on mielestäni tänne täysin väärä; Minusta järkevämpi katsantotapa on se, että uskonto on uskovaistensa toimintaa. Jos joku sanoo olevansa uskovainen, hän on. Jos hän tähän päälle käyttäytyy tietyllä asenteella, hän on hihhuli. Siksi, kun aiheenani on esimerkiksi tekopyhyys, joudun yhdistämään nämä asiat yhteen. Jaottelu "uskonto-uskovainen" estäisi tämän näiden kahden rinnastamisen, silloinhan katsotaan miten toimijan tai toimijaryhmän sana ja toiminta ovat ristissä keskenään. Ja tämä on nimenomaan uskonnon ja uskovaisten ongelma, jos tätä esiintyy paljon. Syy ei varmasti ole ateistin. Lisäksi tekopyhyyden suuren määrän voisi tulkita Jeesuksen ja Jumalan ongelmaksi, suoraksi ateismitodistukseksi : Jos hän on niin impotentti että ei kykene hallitsemaan uskovaistensa toimintaa, ei kai siitä sen enempää. Kun Herra tulee sydämeen, tulisi hänen muuttaa se. Jos Jumalan nimessä toimitaan jatkuvasti väärin, tämä kertoo siitä että Jeesus ja Jumala ei tätä työtä tee.

Näkökantani ei myöskään ole "rationalismi" tai "skientismi". En pidä niitä pahoina asioina, ja niihin liittyvät jutut ovat OK. Mutta ne eivät ole se pääasia. Tavoitteeni on "onnellisuus" ja nimen omaan teen sitä omasta näkökannastani. Tämä ei ole akateeminen blogi. Pyrin olemaan vain "riittävän rationaalinen". Tästä seuraa se, että koko tapa jaotella kolmikko on väärä. Näkökantani on ensisijaisesti se, miten uskonto ilmenee. Tällöin puhutaan elämänfilosofiasta ja ideologioiden ilmenemisestä. Ei siinä tarvitse miettiä eroa uskovaisen ja "aidon uskovaisen" välillä. Kun hihhuli huutaa Jeesuksen nimeen, hän edustaa kristinuskoa, ilmentää sitä yhdellä tavalla. Eikä se huutaminen lakkaa olemasta ja haittaamasta esimerkiksi minun elämääni sillä että joku uskovainen sanoo että "väärin luokiteltu".

Tässä kohdassa vastaan tulee tietenkin se, että minulle heitetään, miksi en kirjoita hyviä asioita uskonnosta, ja miksi normaali uskonto saa niin vähän palstatilaa. Mutta todella harvoin. Ensimmäisen syynä on se, että en halua esittää heistä vääriä asioita. Tosin tästä on seurannut että ne normaalia uskoa käsitelleet ovat minusta olleet aika hyviä. Kun minulla on ollut syy, olen yrittänyt välttää aihetta, mutta tarve on ollut niin suuri että se on sitten tullut tehtyä paremmin. Toinen syy on käännytys. En pyri ohjaamaan ketään juuri tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi olen "humanisti", mutta blogistani ei saa irti juuri tämän enempää. Toki jos keskustelua on suunnattu tähän suuntaan kommenteissa, olen ollut muutaman kerran pakotettu tekemään reagointeja joissa näkemykseni tulevat esille. Minun tehtäväni ei ole kloonata maailmankuvia ja näkemyksiäni. Siksi en käsittele uskontoa "normaaleina asioina".

Siksi käsittelen pääasiassa hihhuleita. Hihhulit taas ovat negatiivinen asia. Ne ovat niitä juttuja, jotka painostavat ateisteja. Monesti minua syytetään siitä, että minun täytyisi kirjoittaa vähemmän kommentteja yksilöistä. Kuitenkin se, mitä koen ensisijassa tekeväni, on se että kerron käytännön kohtaamisia ja kokemuksia elämästäni. En väitä että kaikki olisivat. Mutta elämänfilosofiataustaan nähden tämä on erittäin relevantti aihe. Siksi asiallisen uskovan kokemukset omasta uskosta eivät ole tämän blogin vaikutuspiirin alla, ja todistuspuheenvuorot siivottaisiin luultavasti suoraan roskiin. Tämä käsittelee hihhuleita ja tämä ei ole julistusfoorumi. Keskustelut hihhuleiden kanssa eivät myöskään ole tämän blogin juttu. Edes hihhulien mielenilmaukset eivät ole ensisijaisesti se, mitä tässä käsittelen.

Hihhulismi kiinnostaa vain sen vuoksi että se vaikuttaa elämässä. Olisin mielelläni aiheesta hiljaa, mutta uskovaiset eivät ole sisäistä siivoustaan suorittaneet. Olen nähnyt ylimennyttä julistustoimintaa sekä kadulla että etenkin netissä. Se ei ole tavatonta, sen löytäminen ei ole vaikeaa. Sen sijaan harvinaista on löytää uskovaista joka aktiivisesti hyökkäisi näiden toimintaa vastaan. Tavallista sen sijaan on että asialliseksi itsensä mieltävä uskova loukkaantuu että "häntä leimataan" ja syyttää ateistia. Tässä blogissa en leimaa. Siksi tämä syytös on vain sen tekemistä että
* Osoittaa että ei ymmärrä mitä minä sanon ja tarkoitan, joka taas johtunee siitä että hän ei ole nähnyt sitä vaivaa että ottaisi selvää siitä mitä on kommentoimassa ja kritisoimassa.
* Tekee uhrista syyllisen ja jättää oikean syyllisen rankaisematta. Mikä taas on yksi pääsyy sille miksi joudun kirjoittelemaan aiheesta. Oikeasti sisäinen mätäpaiseen puhkaisu olisi ainut mahdollinen. Ulkopuolinen ei uskovaisten mainetta voi puhdistaa.

Merkittävä juttu minusta näissä "seuraa tätä luokittelua, miksi et kirjoita tästä aiheesta, tästä näkökulmasta tai miksi et olisi hiljaa aiheesta X, et saa tuota näkökulmaa korostaa..." -kommenteissa on olennaista on se aivan perusasia, että etenkin kulttuurillisia asioita voidaan luokitella monella tavalla. Tässä luokittelukriteeri on yhteiskunnallinen, aktiivillisuuteen ja asenteeseen liittyvä, sekä erilaisen maailmankuvan edustajaan kohdistettava asennoituminen. (Siksi että nämä vaikuttavat ateistin onnellisuuteen koska hän elää yhteiskunnassa ja on sosiaalinen olento, johon vaino ja haukku vaikuttavat.) Siksi minua ei voi ohjata ja painostaa mihinkään näkökantaan, johon haluaa. Tässä blogissa saa olla erimielinen. Mutta ei saa tulla sanomaan
* Mitkä mielipiteet ovat minulle sallittuja ja mitä mielipiteitä minulla on
* Mitkä luokittelut ja näkökannat minun pitäisi ottaa.
* Mistä aiheista ja asioista minun pitäisi vaieta.

Etenkin, kun usein kritisoin erilaisia aiheita, olisi aika erikoista että kritiikin kohteet - tai jos halutaan oikein oudoksi vetää, kritiikin ulkopuoliset kohteet - tulisivat sanomaan että heistä "ei saa olla tuota mieltä" tai että "asiaa ei saa nähdä noin, tuosta näkökulmasta". Jos aiheena on uskonnon aikaansaama paha, olisi väärin nostaa uskonnon aikaansaamaa hyvää asian piiriin. Se ei ns. sopisi aiheeseen. Toki oma näkemykseni ei ole näin tiukka eikä ihan tarkalleen ottaen ole tuo. Mutta provokaatio selventää sitä mitä ajan takaa. (Kunhan sitä ei innoissaan sekoiteta sisältöön. Kun Jeesus teki vertauksia, esimerkiksi leivisköistä, hän selvensi asiaa, ei väittänyt että usko olisi kolikko. Samassa hengessä. Tämä symbolifunktio näyttää useilta uskovaisilta olevan heikentynyt. Sen verran usein joudun tätä asiaa näissä bloginsisältöviesteissä täsmentelemään. Hieman turhauttavalta tuntuu. Että aina samaa.)

Jos näitä vihjailuja tulee mieleen, olisi syytä katsoa että rikon niiden kohdalla jotenkin lakia. En taivaallista lakia, vaan Suomen Lakia. Jos tälläistä ei löydy, suosittelen että pidät luokittelusi itselläsi. Voit vaikka kirjoittaa omaa blogiasi. Sen lukemiseen tai niihin reagoimiseen et tietenkään voi ketään pakottaa. Mutta halukkaat voivat tulla ja lukea. Jos taas löytyy, toivon suorempaa vihjaamista lakipykäliin. En toki osaa Suomen Lakia täydellisesti, joten ehkä jokin rikosnimike täyttyykin. Kenties blogini syyllistyy vaikkapa piilotetun aseen hallussapitoon julkisella paikalla, kun en tuon lain ehtoja tiedä. :) Silloin mielelläni poistan kyseisen viestin - ja jos tilanne siihen tulee, on raastupakin vaihtoehto. Tosin toivon että syytökset olisivat asiallisia, eikä kyse olisi vain uhkailusta, jossa vihjataan että olisin rikkonut lakia silloin kun en sitä ole tehnyt. (Uhkailun näen tietysti rankimpana mahdollisena manipulaationa, petollisuutena ja pahuutena jotka kertovat vain kommentin esittäjän yleisestä ilkeämielisyydestä.) Luokitteluun ohjaamispyrinnöt näen yrityksenä rajoittaa sananvapauttani. Lisäksi niissä on manipuloinnin ja käskyttämisen ja päsmäröinnin leima. Silloin tämän blogin henki estää keskustelun, jolloin suosittelen kommentointihalujen kanavoimista jonnekin muualle.

Jos joku kysyy "etkö voisi", kysyn että "mikä pakottaa?" ja jos tähän löytyy, "kuka sinä olet määräämään mielipiteistäni, ihanko on laki suojelijan ja huoltajan määrännyt?" Voin kirjoittaa mitä huvittaa, ja jos haluan, tämä voi huomisesta lähtien kertoa vaikka kurpitsanviljelystä. Mikään laki ei pakota bloginpitäjää rajoittamaan näkökulmaa vain yhteen tiettyyn. Edes sisäiseen eheyteen ei ole pakkoa. Niin kauan kuin näin on, kommentit otetaan vain vallankäyttönä, joka kertoo korkeintaan vaatijan ilkeydestä, jos siitäkään. Ajattelemattomuuskin kun on vaihtoehto.

Kiinnostuneet voivatkin kätevästi luokitteluja käyttäen ottaa selvää mistä tässä blogissa on kyse. On aiheita joista kirjoitan ja sellaisia joista en kirjoita. Monia niitä olen näissä blogaamistani käsittelevissä jutuissani kirjannut. Olen nähnyt niiden kohdalla vaivaa. Ja koska ne usein täsmentävät jotain kohtaa ja viittaava tapauksiin jossa minua on syytetty ties mistä, olen kärsinyt niiden eteen myös jonkin verran murhetta. Ja se murhe on se syy, miksi tätä blogia ylipäätään kirjoitan.

4 kommenttia:

Stefanus kirjoitti...

Tarkoitin vain tuota yhtä kirjoitustasi, en koko blogiasi.

Stefanus kirjoitti...

Mielipiteeni esittäjänä minä olen ilkeä? Ymmärrän, jos et halua edes herättää keskustelua aiheesta, jolloin minun kaikki mielipiteeni tottakai ovat lähtökohtaisesti huonoja, jos ne eivät ole sinun mielipiteidesi mukaisia. Toivottavasti en ole täysin ymmärtänyt sinua, sillä minä sain nyt sellaisen käsityksen, ettet sinä halua saada minkäänlaista keskustelua aikaiseksi? Keskustelua kyllä, jos mielipiteet ovat yhtenevät. Keskustelua ei, jos on olemassa jokin eriävä mielipide, kuten minun mielipiteeni nyt näyttäisivät olevan sinun mielipiteisiisi nähden

Keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa, yeah right?! Kommentteja.

En minä vihjaa sinua Suomen lailla, enkä koskaan tule vihjaamaankaan. Miten tuo nyt edes liittyi tähän...

paahtoleipä kirjoitti...

Mainintasi tuossa yhdessä kirjoituksessa oli erikoinen, koska se käsitteli samaa teemaa kuin koko muukin blogi. Kun kirjoitan yleisiä bloginkirjoittamisen teemoja, on hyvä miettiä että jos ne eivät ole sovellettavissa yksittäisiin viesteihin, niin mihin?

Toki jos se olisi jotenkin ollut poikkeuksellinen, kommenttisi olisi ollut OK. Mutta se ei ollut.

Lisäksi todella näyttää että et ole ymmärtänyt minua, ja haluat olla ymmärtämättä sen vuoksi että et ole ymmärtänyt.
* Keskustelun herättäminen on toki irrelevantti asia. Mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan. Se on sama juttu, kuin sen rationaalisuuden kanssa. En sitä tarkoituksella aja pois.
* Mielipiteiden vaihdon kanssa oikeastaan sama juttu. Kun olen vastentahtoinen ideologianvaihtoon, jossa yritetään käännyttää, ja olen haluton kirjaamaan "ohjeita miten pitäisi elää", tietyssä määrin uskonnollinen mielipiteenvaihto jää pois. Mutta kun blogin aihe on se, mikä se on ainakin toistaiseksi sangen jämerästi ollut, sen ei pitäisi olla ongelma. Niille jotka eivät tästä rajauksesta pidä, voin vihjata että ehkä maailmassa on muita blogeja. Ja jos ei ole, voi itse alkaa kirjoittamaan sellaista.
* Et ole ilkeä mielipiteen esittäjänä. Sen sijaan se, että esitetään "päätä mistä puhut" -jossa esitetään luettelo jossa on "tai" -sana, ikään kuin lopullisuuden merkki, kertoo siitä että et nimen omaan halua keskustelua, vaan haluat ohjata mitä näkökulmia asiasta saa esittää. Tässä kahdessa kohdassa on pirun iso ero. Ja tätä yritin tässäkin blogauksessa tuoda esiin. Vihjasin myös että et ehkä ole ilkeä, vaan kenties syynä on ajattelemattomuus.
* Maailma ei pyöri vain sinun reagoinneissasi. Et ole yksin ja ainut uskovainen, jonka kanssa olen kommunikaatiossa. Lakitekstillä vihjasin Päiviö Latvuksen raastupauhkailuun. On erikoista että et tajunnut tätä, koska olet itse kommentoinut asiaa - itse asiassa taisin jopa yllyttää teiltä kannanoton juttuun. Samoin itse asiassa vihjasin erään toisen, vanhemman kommentoijan, syytteeseen siitä miksi "en kirjoita uskonnosta positiivisesti" ja hän suorastaan vaati että minun pitäisi kirjoittaa uskonnosta laajemmin.

Reagoin voimakkaasti, koska yritit selvästi saada "omia uskonnollisia kokemuksia kertoilla". Jos et ole hihhuli, ei tietenkään ole blogin aihetta. Ja jos olet hihhuli, kommunikaatio olisi aikani haaskaamista, joten silloinkaan ne eivät olisi oikein asianmukaisia.

paahtoleipä kirjoitti...

Lisäksi tässä jutussa paitsi ilmoitin että en pidä siitä että esitetään että joku näkökulma on väärä, myös perustelin sen, miksi esitetty vaihtoehto olisi aihepiirin rajauksen vuoksi erityisen väärä, eli jopa epälooginen, asiaa huonosti käsittelevä, valinta. Jostain toisesta näkökulmasta se voi tietysti olla erinomainen. Mutta ei tässä.

Keskusteluttomuudesta minua ei siis voi syyttää. Reagoin vallankäyttöpyrkimyksiin, joilla yritettiin selvästi sanoa miten minun pitäisi kirjoittaa jostain aiheesta. Ja lisäksi jutussa alettiin selvästi vihjaamaan jopa siihen että "omia kokemuksia" alettaisiin pian käyttämään julistuselementtinä. Se taas on suunnilleen tämän blogin idean vastakohta. Nauriinviljelykin sopisi aiheen näkökulmaan miltei paremmin.

Minusta tuntuu koko ajan siltä että kun yritän puhua aidoista, sinä puhut aidanseipäistä.