Jeesus - naisten vapauttaja.

Nykykirkon naispappeuskiista on jo vuosia jatkunut asia. Kirkko ei pääse tästä asiasta yksimielisyyteen. Vanhoillisimmat ovat sitä mieltä että Raamatun mukaan naista ei saa laittaa papiksi - ja siispä naisen laittaminen papiksi on moraalitonta, sanoipa siihen muut mitä tahansa. (Samaan tapaan kuin jos Raamattu käskee vainoamaan homoja, homojen vainoaminen on moraalisesti oikein, vaikka kaikki muut kokisivat sen pahana.) Toinen puoli kiistassa taas on sitä mieltä, että tasa -arvoa pitää olla. Kirkkoa syytetään siitä, että he eivät ota vahvasti kantaa tähän asiaan.

Näitä joustavampia näkemyksiä syytetään siitä että he unohtavat sen, että Jeesus vapautti naisen. Että aikaisemmin muissa uskonnoissa naiset ovat eri puolilla ja kaavuissa ja vaikka missä.

Kuitenkaan he eivät näytä tajuavan, että tässä kohden tilanne ei sovi lainkaan: Tämä naisten vapauttaminen on menneisyyttä - nykyisin taas näyttää siltä että kirkko hiljaa hyssytellen sietää eli hyväksyy naispappeuden vastustajia. Vain julkisissa kannanotoissa yleisölle asiasta mainitaan jotain epätasa -arvoisuuden sopimattomuudesta, mutta sitten asialle ei vain tehdä yhtään mitään. Konservatiivien keskuudessa ääni taas on toinen..

Tässä on pointtina oikeastaan kaksi asiaa: Ensinnä on se, että jotta kirkolla olisi mitään syytä olla, sen pitäisi olla moraalinen kompassi. (Tai sitten puheet siitä että moraali mitenkään liittyy kirkkoon ovat hevonpaskaa.) Nyt taas näyttää siltä että kirkko ei ole mikään moraalinen kompassi. Toisaalta emme voi luottaa kirkkoon jonka moraalinen kompassi näyttää taaksepäin. Nyt on niin että kirkon on pakko tehdä asialle jotain: Se ei voi pitää puolikkaita naisia töissä, joten sen on otettava loppujen lopuksi kantaa tähän. Se ei voi pakoilla. Sen on näytettävä mihin suuntaan kirkon moraalinen kompassi osoittaa jotta sen jäsenet voivat sitten päättää osoittaako sen moraalinen kompassi oikeaan suuntaan vai ei.

Toki tiedän, että kirkko ei halua tätä. Mutta se taitaa kertoa lähinnä kirkon halusta kerätä jäsenmaksuja toimintaansa. Toki se voi kertoa karua kieltään myös siitä mihin suuntaan kirkon moraalinen kompassi osoittamaa silloin kun kaikki hyssyttelyt ja muut kompassin suuntimaa kätkevät häiriötekijät poistetaan..

Paahdettua Ahorintaa.

Roolipelaamisen ja valtiommeuskonnon suhde on monimutkainen asia. Toisaalta on niitä, jotka sitä vastustavat. Sitten on niitä jotka ottavat sen nuorisotyön osaksi. Kun jälkimmäiset käyvät käsittelemään ensimmäisiä, syntyy mielenkiintoista jälkeä. Tästä on esimerkkinä Sihvon ja Salmelan opinnäytetyö aiheesta.

Sivulla toki mainitaan, että roolipelaajat eivät saisi pilkata vakavia asioita, ja he viittaavat Niilo Paasivirran paridiasivustoon, jossa käytetään - ainakin Sihvon ja Salmelan itsensä mielestä - samantapaisia argumentteja, joita roolipelaamisen vastustajat harjoittavat.

Jutussa mediaa syytetään aiheen vääristelystä ja sensaationhakuisuudesta. Tosin se taitaa olla lehdistöltä odotettavissa oleva asia. No, tärkeintä on kuitenkin että se on mainittu. Samoin kuin Patricia Pullingin vetämä "roolipelit johtavat itsemurhaan" -syyttely (jos uskonnollisessa perheessä elävä roolipelaaja tekee itsemurhan, onko onnettoman elämän syy elämä laajemmin vai siihen kuuluva yksittäinen harrastus joka on itse valittu? Tätä fundikset eivät miettineet, he näkivät vain yhteyden "roolipelaaja-itsemurha" ja vetivät pitkälle vietyjä johtopäätöksiä tekemättä täsmälleen samaa "uskovaisesta perheestä - itsemurha" yhteydelle.) Pulling kirjoitti myös kirjan aiheesta, ja se jopa suomennettiin nimelle "noidankehä". Sihvo ja Salmela eivät pidä kirjaa laadukkaana. Minä sanoisin, että joku on yrittämässä ns. "pulling my leg".. Jutun kirjoittajat huomaavat myös, että tämä kirja on sellainen että sen esitykset löytää monesta paikasta - jopa eiuskonnollisista terveystiedon kirjoista. Ei siis ihme, että saamme kuulla kaikenlaista roskaa. (Jos meillä ei ole oikeutta pilkata "vakavia asioita", miksi muilla olisi yhtään isompi oikeus?)

Osansa saa myös Suomen legenda, Ahorinta. Sihvo ja Salmela ihmettelevät sitä, kuinka Ahorinta on tarkoitushakuinen. He nostavat esiin sen, että Ahorinta ensin yritti väkisin saada itselleen riippuvuuden tietokoneroolipeleihin - tunnusti sen olevan vaikeaa, tosin vedoten "mielikuvituksettomuuteensa". Kun hän sai sitten riippuvuuden aikaan, ja irrottautuminen vaati kaiken tahdonvoiman, tämä sitten muka todisti jotain. Sihvo ja Salmela vihjaavat, että tietokoneroolipelit ovat kuin ruodot kala -ateriasta, jos aiheena on roolipelit. Ja muistuttavat että moniin asioihin voi jäädä koukkuun. (Väitän että nettiriippuvuus voidaan saada aikaan, siksikö internet olisi tuhottava vaarallisena? Väitän että jos väkisin yritän, saan itsellenikin aikaan nettiriippuvuuden, josta irrottautuminen voi vaatia kaiken tahdonvoimani - eikä tämä edes välttämättä riitä.) Kuitenkin minusta tärkein asia on seuraava huomio: He lainaavat Ahorinnan omia sanoja:

"Keskuudessamme on kuitenkin aikuisia ja nuoria, joille kuvitelmat jäävät päälle. Tämän kaltaisille ihmisille roolipelit muodostuvat todelliseksi loukuksi.
Todellisuus ja kuvitelmat vuorottelevat niin tiheästi, että oikeata kuvaa tästä päivästä ei saada muodostettua. Silloin omaksutut fantasiaroolit putkahtavat yllättäen esiin peittäen oikean henkilöllisyyden. Tällöin puhumme 'flash - back' -ilmiöstä. Kuvitteellinen rooli ottaa yliotteen todellisesta minästämme arkitodellisuuden vaikeiden asioiden kohtaamisessa."

He huomaavat, että ei kerrota keille tämä riski on aiheellinen. Nyt käteen jää vain epämääräinen syyttely, josta paineen alla voi luikerrella sanomalla että "en tarkoittanut että kaikille". Niin, tosiasiassa tässä vaiheessa huomataan että "jotkut" on aika epämääräinen käsite. Jos minä sanon, että "jotkut" uskovaiset ovat kokeneet olevansa Messiaita ja murhanneet ihmisiä hulluudessaan, jossa uskonnolliset kuvitelmat ja todellisuus vaihtuvat niin ripeästi, että henkilö ei voi muodostaa oikeaa kuvaa todellisuudesta, vaan esimerkiksi demonien hyökkäyksien pelko ja palilalia valtaavat ihmisen, niin pitääkö siitä sitten kirjoittaa oikein varoitteleva kirja aiheesta? Nyt kun näyttää siltä että roolipelejä kritisoidaan juuri tämänkaltaisilla epämääräisyyksillä. Tämä onkin selvää, koska Ahorinnan tavoitteena ei taatusti ole ollut tuottaa asiallista tietoa, vaan hänen motiivinsa ovat uskonnolliset. Hänen täytyy vastustaa jotain jonka hän näkee eikristilliseksi, ja hän tekee mitä vain sen eteen. Siksi tälläisten epämääräisyyksien löytäminen ei ole ihmeellistä. Voisi sanoa, että se on malliesimerkki siitä minkälaisia "epäilyjä" hihhulit tekevät asioille, joita he ylipäätään pitävät "eikristillisinä."

Ristiretkelle on lähdettävä, viis faktoista, niitä voidaan aina vain väittää, jolloin niiden ei tarvitse olla todellisia. Ja ennen kaikkea, apuna on aina taikasana "jotkut". Se on siitä hyvä sana, että kun sitä käyttää, vastustettavan asian kanssa tekemisissä olevat huolestuvat. Mutta jos joku pistää faktan faktaa vastaan, voidaan aina luikerrella pakoon. Ja kun kerrotaan että "jotkut" ovat keskuudessamme - mikä sinänsä on aina fakta, koska samaa maapalloahan me tallaamme joka tapauksessa - monet saadaan huolestuneiksi ja vastustamaan asiaa.

Jumalan kohtaaminen.

Joku toivoi että kohtaisin Jumalan. Pinnallisesti toive vaikuttaa mukavalta. Mutta mitä se todella tarkoittaa?

Sillä mitä me opimme Raamatusta? Ensimmäinen asia genesiksessä on Aatamin ja Eevan rangaistus. Jumala teki ihmien uteliaaksi, joten hän tiesi että he "haukkaa haukkaisivat hedelmää". Etenkin koska hän on kaikkivaltias. Samoin Jumala käski Abrahamin tappaa poikansa, jotta voisi keskeyttää juuri ja juuri ajoissa. Kaikki kävi hyvin, paitsi tietysti niitä henkisiä traumoja joita tämä aikaansai.

Kun Raamattua katsoo muutenkin, on selvää että Jumala antaa paitsi ihmeitä, on myös taipuvainen rankaisemaan ankarimmin seuraajiaan. Tietenkin syntisetkin saavat tulta ja tulikiveä, joten vaikuttaa siltä kuin Jumala haluaisi rangaista kaikkia, uskontokuntaan rotuun ja maailmankatsomukseen riippumatta. Kaupunkeja poltetaan maan tasalla Jumalan käskystä. Samoin surmataan paljon ihmisiä. Luulisi, että lopputulokset olisivat Jumalan vastuulla samaan tapaan kuin erästä saksalaista Adolfia pidetään vastuullisena, vaikka hän ei omin käsin tappanut yhtään juutalaista, pisti vain muut tekemään hommat puolestaan. Luulisi että Jumalalla vastuu on vähintään sama kuin Saddamin vastuu Saddamin sotilaiden teoista. Tai kuten Pol Pot punaisten Khmerien teoista. Tosin sillä erotuksella, että rinnastettuna Jumalaan Pol Pot alkaa näyttämään naapurin kiltiltä mummolta.

Ja Jumalan luulisi tietävän paremmin.

Sillä mitä opimme Raamatusta? Ihminen on syntiä. Saastaista, joka ajetaan paratiisista. Ja jos ihmiset yrittävät tehdä jotain yhdessä joka ei sovi Jumalan mieleen, hän voi aina hukuttaa meitä ja vaikka sekoittaa kielensä. Olemme saastaisia ja pakotettuja seuraamaan dogmaattista johtajaa, joka vieläpä piileskelee bunkkerissaan. Paitsi tietenkin silloin, kun täytyy käydä vähän tappamassa ihmisiä, kuten avaamassa maata Onanin alta keskeytetyn yhdynnän vuoksi.

Näyttääkin siltä kuin Jumala olisi luonut ihmisen vain voidakseen rangaista heitä. Ja siksi Nooaa ei hukutettu; Tämän jälkeen rangaistavat loppuisivat. Ja kyllä, Se on Kristinuskon Jumala. Käsittääkseni murha ei vanhene koskaan, joten Jumala on yhä vastuussa vanhatestamentillisista julmuuksistaan. Jumala on vastuussa käskyistään, joissa noitanaisia ei saa jättää henkiin, joita täydennetään tietysti hokemalla älä tapa. Siinä vaikuttaa olevan vähän sellainen armeijan sävy. "Älä tapa, paitsi vihollisia ei lasketa". Pohjimmiltaan tämä tarkoittaa sitä, että eriuskoiset eivät ole Raamatun mukaan oikein ihmisiäkään. Raamatussa on tarkemmat rajoitteet vuohien tappamiselle ja käsittelylle, kuin sille miten eri lailla uskovia tulisi käsitellä silloin kun kyseessä ei ole puhtaasti käännytystoiminta.

Kannanottoni todistaa se, että kun Mooses on saanut laattoja Jumalalta, ja niissä käsketään "älä tapa", myöhemmin sitä kuitenkin valloitetaan ties mitä Jerikoa ja listitään filistealaisia, ja Herra on tyytyväinen, antaa suorastaan ihmeenomaista tukea tässä tappotyössä.

Lisäksi, mitä enemmän kohtaan perusteluja siitä mistä Jumala pitää ja huomaan ketkä kokevat hänet tärkeäksi moraalin opettajaksi, ovat asioita jotka saavat minut toivomaan että Hän pysyy mahdollisimman kaukana. Sillä vaikka en tietäisi mitään Jumalasta, hänen seuraajiaan voin kyllä tarkkailla empiirisesti. Näen tätä kautta uskon vaikutuksen käytännössä. Sydäntä en tietenkään näe, mutta kyllä teotkin jotain kertovat. Harvapa sitä uskoisi että Hitler toimi pelkästään lähimmäisenrakkaudesta. Kyllä hänellä oli ihan halveksittavia tunteita Juutalaisia kohtaan.

Siksi toivomus vaikuttaa peräti julmalta. En kuitenkaan usko että kohtaan Jumalan. En ole hänelle riittävän keskeinen, jotta hän jaksaisi vaivautua rankaisemaan. Sitäpaitsi minulla on aina kiire.

On tiedäthän koko ajan paljon syntiä tehtäväksi.

Kuolemaa ja elämää.

Uskovaiset vastustavat usein aborttia ja kantasolututkimusta, mutta vastaavasti sallivat monta samantapaista asiaa:

*Hedelmöityshoidoissa on useita alkioita, joita ei laiteta syntymään. Hihhulit eivät kampanjoi hedelmöityshoitoja vastaan. Itse asiassa tiedän yhden erittäin kiihkeän abortinvastustajan, joka on itse hedelmöityshoidoissa. Luulen suorastaan, että henkilön halu saada tai adoptoida lapsi vaikuttaa siihen, että hän haluaisi että abortteja ei tehtäisi, vaan lapsi laitettaisiin sen sijaan adoptioon. Ja mielestäni tämä on yksilötasolla ihan järkevä ja johdonmukainen ajattelutapa. Eikä häneltä saisi poistaa hedelmöityshoitooikeutta jonain syntinä. Hän kuitenkin haluaa lapsen. Mielestäni tämä puhuu sen asian puolesta että naisen itsemääräämisoikeus voittaa eettisesti väitteen että alkion kuoleman tietoinen aikaansaaminen olisi jonkinlainen murha. Toki samalla selviää myös, että abortilla ja hedelmöityshoidoilla on aste -ero: Ilman hedelmöityshoitoja ei tule edes sitä yhtä lasta. Elämiä on enemmän, ja myös kuolleita alkioita enemmän. Kysymys onkin hihhulinäkökulmasta se, sallitaanko murhia jotta joku saadaan syntymään?
*Kierukka estää sikiön tarttumisen kohtuun ärsyttämällä kohdun seinämää mekaanisesti ja tekemällä alkion tarttumisen tätä kautta mahdottomaksi. Tätä hihhulit eivät vastusta. Mutta kun jälkiehkäisypilleri tekee saman kemiallisesti, ollaan vihaisia. Toki puheen tasolla hihhulit saattavat vastustaa kaikkia näitä. Mutta jostain syystä vain aborttia vastaan kampanjoidaan. Tämä puheiden ja tekojen välinen ristiriita kertoo tosiasialliset asenteet taustalla. Ja tekopyhyyden pinnallisella sanojen tasolla. Aborttikampanjat ovat paljon yleisempiä ja äänekkäämpiä kuin kierukan vastustamiset.
*Sikiö on perisynnin alainen. Jos Jumala pitää sen kiduttamista Helvetissä ikusesti OK tekona, mitäpä sitä abortinkaan pahuuden puolesta valittamaan?
*Ihmisen alun voi määritellä muutenkin kuin hedelmöityshetkellä. Itse asiassa jos Jumala voisi sallia sikiön syntymisen, alkuraskauden abortit ovat ikään kuin murhia hänen osaltaan. Tämän sijasta voidaan ajatella että tuskan tuottaminen alkaa kun hermosto toimii. Ja pelkkä hermoston, saati aistimuksien ja tietoisuuden syntyminen, kestää kuukausia. Mielestäni tämä antaa huomattavasti vapaamman ja hihhulien näkemyksiin sitoutumattoman viitekehyksen raskaudenkeskeytyksen oikeutuksen pohtimiselle kuin uskonnolliset tulkinnat.
*Siittiö ja munasolu elävät. Elämän alku ei siis ole hedelmöityshetki, tässä hetkessä kaksi elämää sulautuu. Mikään eloton ei siis muutu elolliseksi simsalabim. Tämä taas on täysin eri asia kuin elämän alkaminen. Elämän alkaminen hedelmöityshetkellä on siksi virheellinen tulkinta, eikä mikään tieteellinen, totuus - ja jos tälläinen saivartelu sallitaan, eikö voida saman tien sanoa että elämä alkaa vaikkapa hermoston toiminnan alkaessa - kyllähän siinäkin kohden tapahtuu merkittävä toiminnallinen muuntuminen? Samoin on tietysti myös hermoston toimintaan perustuva elämän tulkinta, johon aborttilainsäädäntö nykyään perustuu.
*Raamattu ei myöskään sano abortista. Se ei käsittele sitä, saako ehkäisyä käyttää. Kyseiset aborttiin liittyvät väitteet ovat siis ihmisten tulkintoja. Ja sellaisina ne tulee myös ottaa. Siis niitä on haastettava samaan tapaan kuin mitä tahansa ihmisten mielipiteitä.
*Suomessa toimii Suomen Laki, ei mikään fundamentalistien määräämä pillin mukaan hypintä. Jos väittää hallitsevansa tälläisiä asioita lain yli, ei oikea paikka ole demokratia. Joku teokratinen diktatuurivaltio on tälläisille vakaumuksen pohjalta muiden yli määräämisen kannattajille oikea paikka.

Kaikkein auttamishaluisimmat.

Metron 18 heinäkuuta numerossa kerrottiin RAY:n tekemästä tutkimuksesta. Siinä oltiin kartoitettu ihmisten auttamishalua. Selvisi, että puolet suomalaisista auttavat järjestöjä joka kuukausi, ja kaksi kolmasosaa otti osaa keräyksiin. Selvisi kuitenkin, että useimmiten autetaan lähipiiriä.

Tärkein asia oli kuitenkin se, että paljastui että nuoret ovat keskimäärin kaikista ihmisistä auttamishaluisimpia. Tosin selvisi myös, että kaikista vähiten auttaneet yksilöt löytyvät todennäköisimmin juuri nuorista. Lehdessä kerrottiin myös, että presidentti Tarja Halosen mielestä tämä tutkimus kertoo siitä, että se horjuttaa yleistä käsitystä siitä, että nuoriso olisi erityisen yksilökeskeistä ja itsekästä.

Viikkogallup: Kirkko ja politiikka

Pistin teidät raksimaan ruutuja kirkko -ja valtio -asioihin. Kuvassa eivät näy kaikki vastausvaihtoehdot kokonaan, joten kerron että oikeanpuoleiset vaihtoehdot ovat järjestyksessä "Politiikkaan uskominen" "uskontoa politiikkaan", "politiikasta uskonto" ja "uskonnosta politiikkaa". Tulokset eivät yllättäneet, onhan tämä kuitenkin ateistinen paikka.

Mainos vai tietoisku?

Kaduilla uskovaiset jakavat ahkerasti erilaisia lappusia. Niissä tyypillisesti ehdotellaan erilaisia tapahtumia, joita tapahtuu kuoleman jälkeen. Pharyngulassa esiteltiin niistä yksi. Tuo mainos oli aika perinteinen, se rakentui enemmän sen varaan että he olettavat Raamatulle auktoriteetin ja sitten päättävät että Raamatulla on auktoriteetti. Väliin voidaan toki lomittaa muitakin kehäpäätelmiä, kuten että Raamattu on Jumalan teos, joten sillä on auktoriteettia, ja Raamattu taas todistaa Jumalan olemassaolon, joten Jumalakin on tosi. Kun näitä lomitetaan tarpeeksi, saadaan jotain joka ulkoisesti ei näytä kehäpäätelmältä. Tavallaan se ei olekaan sitä, koska niissä on niitä useita.

Toisin sanoen, nämä pampfletit eivät opeta Jumalan rakkautta, vaan pohjimmiltaan pelottelevat uhkailuilla. Minusta tälläinen ei olisi terve lähtökohta uskolle. Että "kuvittele miten ateisteille käy Helvetissä". Lisäksi nämä uhkailut eivät ole kovin uskottavia - paitsi jos jo olet uskossa, jolloin pampflettien käännyttävä voima on turhaa. Toisin sanoen näiden uhkailujen laittaminen tehoaa vain niihin, jotka pampfletin kirjoittajan mukaan "ovat jo terveitä". Jeesus taas taisi mainita jotain siitä, miten terveet eivät tarvinneet parantamista, vaan sairaat.

What If *add lunacy here* ei ole toimivaa käännytystoimintaa ; Tilanne joka näyttää järjettömältä jos et jo usko, ei lähennä uskoon vaan etäännyttää siitä. Jos uskontoni uskoo kuun takana oleviin natseihin, jotka kostavat kaikille jotka eivät ole riittävän "volkish", tämän julistaminen ei lisää kannatusta. Lisäksi aktivismi itse asiassa synnyttää vihaisia ateisteja, jotka tekevät "kostoksi ja vastineeksi" omia sekoilukampanjoitaan - jonka jälkeen kaikilla on tuplasti turhaa riesaa, joka tehoaa vain omiin joukkoihin. Toisin sanoen, uskovaisten lappuaktivismi, eli Jeesusmainosten jakaminen, ei ole tiedottamista, vaan spekulointia, se on usko -tuotteen mainoskampanja. Eikä siinä vielä kaikki! Valitettavasti tällä mainoskampanjalla ei ole sisältöä - ja vielä pahempaa, se ei edes toimi. Se on ainoastaan äänekästä ja aktiivista. Julistus on tehotonta, sen todistaa uskovaisten harvuus vuosien ja vuosikymmenten käännytyksen jälkeen.

Uskonkin, että kadulla ihmisten ignoraation kohteeksi joutuminen, itsensä häpäisy muiden silmissä ja uskottomien silmissä pellejen lappujen levittelyn teho ei perustu käännytykseen, vaan siihen että niiden avulla uskovaiset kokevat olevansa "aktiivisia" ja "ahkeraa sisäpiiriä". He saavat kunnioitusta omien joukossa seisomalla, he saavat "marttyyriaseman". Tätä tietysti vahvistaa se, jos joku vinoilee heille, koska sehän korostaa sitä miten he kärsivät Jeesuksen eteen kuin sankarit.

Toisin sanoen, julistus on ylpeyttä, ei aitoa välittämistä.

Ei kreationismia!

ÄS -kannattajat muistuttavat toistuvasti ja aina siitä, kuinka he eivät ole kreationismia. Moni voi ajatella että jos joku sanoo että hän ei ole jotain, hän toki tietää asian. Kuitenkaan pelkkä henkilön tai ihmisryhmän esittämä kiisto ei poista yhteyttä. Tässä tapauksessa, kun ÄS:äläisiä syytetään siitä että he ovat kreationismia, he ovat hieman kuten oikeudessa. Epäiltyä ei vain vapauteta jos hän hokee olevansa syytön. Ei vaikka hän hokee ja hokee sitä. Jos tilanne näyttää toiselta, häkki heilahtaa.

ÄS:äläiset eivät koskaan onnistu perustelemaan sitä että he eivät olisi kreationismia. He esittävät että he eivät ole kreationismia, koska he eivät vetoa nimen omaan Jumalaan eivätkä Raamattuun. Kuitenkin tämä on olkiukko kreationismista. Kreationisti Dean Kenyon puolusti kreationismia oikeudessa "Edwards vs. Aguillard" -oikeudenkäynnissä seuraavasti:

"Creation-science does not include as essential parts the concepts of catastrophism, a world-wide flood, a recent inception of the earth or life, from nothingness (ex nihilo), the concept of kinds, or any concepts from Genesis or other religious texts."

Toisin sanoen ÄS -puolustuksella kreationismi ei olisi kreationismia. Melko erikoinen puolustus.

Toiselta puolen asiaa onkin helpompi nähdä, todisteet syyllisyydestä ovat aika selviä. Yhteyksiä ja samanlaisuuksia kreationismiin on paljon. On cdesigniä, on Wedgeä, jotka viittaavat syviin yhteyksiin. Kaiken huippuna on tietenkin se, että ÄS käyttää puhtaasti kreationistisia väitteitä, enkä tiedä yhtään ÄS väitettä joka ei olisi kreationistien käyttämä:
Esimerkiksi palautumaton kompleksisuus on englannin wikipedian tietojen mukaan kreationistien käyttämä ja keksimä ajatus: forerunners -kohdan alta löytyy nuoren maan kreationisti Morris, joka esittää juuri samansisältöisen idean. Behen "evoluution ongelma" on siis samanlainen kuin koko ÄS -liike. Eli uudelleennimettyä kreationismia.

Kreationismin ja evoluutiokriittisyyden historiakin näyttää mielenkiintoiselta. Samat väitteet, eri nimet. Kun vanha kreationismi epäonnistui, tehtiin ensin uudelleennimetty "creation science", joka oli kreationismia, mutta joka kiisti olevansa sitä. ÄS oli samat argumentit uudelleen esitettyinä.

ÄS -puolustus on, että aluksi on ehkä oltu vehkeilijöitä jotka ovat wedgeilleet kreationismi mielessä mutta että näkemys on sittemmin vaihtunut. Tämä ei ole uskottavaa, koska alun perin ÄS:äläiset eivät väittäneet nykyistä, eli että Wedge olisi hylätty. Sitä ei oltu kirjoitettu. Väitettiin että se on valehtelua. Toisin sanoen tässä kirjoitetaan liikkeen historiaa sisältä päin uusiksi: Liike, jonka selitys tapahtumille vaihtuu nopeasti ja joustavasti on yhtä luotettava, kuin sellainen pajattaja, jonka tarina varhaislapsuudesta muuttuu koko ajan. Historian uudelleenkirjoitus on propagandaa. Olisi järkevää olettaa että liikkeen esitys pysyisi samana, ja kenties muiden muuttuisi ajan mittaan. Näyttää kuitenkin siltä että liike selittelee omia vuotojaan, ja kun mitään oikeaa syyttömyyttä ei ole taustalla, he eri tahoilla ja eri aikoina selittävät asiaa itselleen parhain päin toisistaan poikkeavilla tavoilla.

Lisäksi, jos asialle olisi tieteelliset syyt, se tarkoittaisi sitä että ÄS:äläisillä olisi erityisen hyvät perustelut sille että kreationismi on huonoa tiedettä. Näitä argumentteja emme ole havainneet. ÄS:äläiset eivät kritisoi kreationismia. Kun YEC -piiristä tulee teos, ÄS:äläiset eivät kritisoi sitä. Vaikka he ovat tieteellisen perustelun kautta erkaantuneet siitä, ja evoluution kohdalla ovat osoittaneet että heillä on intoa hyökätä aggressiivisesti heti jos heidän epätiedevaroittimensa vilkuttaa. Ainakin jos kyseessä on liike, joka pyrkii selittämään samoja asioita. Toisin sanoen, jos ÄS ei olisi kreationismia, se vastustaisi ja kritisoisi kreationismia; Hehän opettavat lapsille vääriä ja epätieteellisiä näkemyksiä. Ja nämä asiat ovat olleet ÄS -läisille niin tärkeitä, esimerkiksi silloin kun Wells puhuu "evoluution ikoneista", kuten koivumittareista.

Jäljelle jäävät siis poliittiset syyt. Kreationismi epäonnistui lakituvassa, ja ÄS:än tavoitteet ovat kulttuuria: Tähän viittaavat Expelled -elukuvan tekeminen ja se, että Doverissa taisteltiin kouluopetuksesta. Ja se, että ÄS:än piirissä kirjoitetaan enemmän kirjoja maallikoille kuin tehdään tutkimuksia. Samoin selittyy se, miksi ÄS -liikkeen perustaja on lakimies, eikä suinkaan tiedemies. Syyt ovat poliittisia, lakitupajuttuja. Erkaantuminen kreationismista ei ole siksi mikään asenteenmuutoskysymys, joka on tehty tieteellisin syin, vaan se on tehty poliittisin syin: Kun rankimmat tavoitteet eivät täyty, yritetään onnistua aluksi edes jostain, josta sitten voidaan "jatkuvaa kompromissia tekemällä" - eli kun jossain onnistutaan, se otetaan lähtökohdaksi ja kovennetaan, ja vaaditaan tälle kompromissia, ja kun tässä onnistutaan kovennetaan näkemystä ja taas avomielisyys vaatii kompromissia, jolloin lopulta päästään rankkoihin tavoitteisiin, askel kerrallaan. Ja jos tässä ei onnistuta, saavutetaan edes jotain poliittisista päämääristä.

Nyt meillä on tiedossa motiivit, tekijät ja toimintatapa: ÄS:läiset ovat uskovaisia, muutenhan he eivät olisi Wedgeä hyväksyneet, uskonnolliset motiivit taas ovat voimakkaita. Myös Discovery Instituten "invisible researcherit" on tunnettuja tekijöitä ja toimijoita. Toimintatapa taas on vääristely ja propaganda, josta mainiona todisteena on tämä kirja, joka on kannesta kanteen täynnä vääristelyjä, virheitä ja valehtelua. Motiivi, tekijä ja toimintatapa taas ovat ne asiat, joilla televisiossakin murhia

ratkaistaan. ÄS läiset, jotka kiistävät näiden tarpeellisuuden tavoitteiden huomaamisessa, kannattavat näkemystään kenties siksi että näiden käsittely johtaisi siihen että heidän liikkeensä luonne paljastuisi.

Viikkogallut: Armeija

Kyselin armeijasta ja sen vapaaehtoisuudesta. Yleisesti näyttää siltä että armeijan halutaan olevan vapaaehtoista, ei velvollisuus. Yleisesti voidaan sanoa että jos armeija kuuluu joillekin, niin miehille ja maahanmuuttajille. Armeija on 45% mielestä myös homojen hommaa. Viimeisin palikka oli hieman erikoinen, koska sen mukaan armeija ei kuulu ihmisille, mutta vapaaehtoisesti sinne pitäisi toisaalta kuitenkin mennä... Näkemys näyttää olevan se, että vammaisilla ja nörteillä ei armeijassa oikein mitään hyödyllistä tehdä.

Korkkiruuvit asennossa.

Kävin vierailulla äitini luona. Hän on tilannut itselleen uskovaisille suunnatun "askel" -lehden. On toki ihan mukavaan, että tälläinenkin harrastelehti on olemassa, mutta siinä pinnallisesti selaillessani huomasin, kuinka lehdissä ateismia käsitellään pinnallisen kohteliaasti, mutta alleviivaavasti kerrotaan että he ovat halveksittavia. Heitä "yritetään ymmärtää" ja vihjataan että he ovat odotuksissaan kärsimättömyydessä pettyneitä, kun Jumala ei tarjoakaan lottovoittoa ja helppoa elämää, tai että he ovat "ylpeitä", eivätkä halua nöyrtyä luonnon ihmeiden edessä. Tai että he ovat pettyneet huonoihin uskovaisiin, jotka eivät tietenkään ole "ihan oikeita uskovaisia".

Lehti siis tarjoaa erinomaista viihdettä ateisteille. Uskovaiset tosin taitavat ottaa jutut ihan totena.

Nostan lehdestä esiin kuitenkin yhden kolumnin. En siksi että se olisi erityisen huono, vaan sen takia että siinä on tiivistetty erilaisia kliseisyyksiä, joita siis kuulee muualtakin. Esimerkki on suorastaan malliesimerkki siitä, miten professorihenkilö kykenee opiskelemaan ammattiaan varten logiikkaa mallilla "koulua, ei elämää varten", ja joka kykenee tämän vuoksi tuottamaan sellaista sanataiteilua, että lopputulokseen verrattuna korkkiruuvit seisovat asennossa.

Jukka Kemppinen "askel"een maaliskuun 2008 -numerossa. Otsikkona on "oppiva usko". Siinä Kemppinen aloittaa olevansa pettynyt siihen kuinka moni tunnustaa olevansa ateisti, että hän ei usko. Sen sijaan hän kertoo että uskova hyväksyy että on niin vähän asioita, joita hän ymmärtää. Uskova osaa nähdä tämän tietämättömyyden. Kemppinen vihjasi myös että uskovaisten huonoihin asioihin viitataan usein, vaikka nämä haittavaikutukset ovat vain vähemmistöuskovaisilla, ja että yleistäminen olisi siksi väärin. Lisäksi hän esittää että kun ateistit viittaavat että usko on järjetöntä, hän viittaa musiikkiin: Musiikkikin on tavallaan järjetöntä, mutta sitäkin voidaan oppia ja harjoitella. Kemppisen mukaan myös usko on samanlaista. Lopuksi hän muistuttaa että jos hän olisi "nuorempi ja nenäkkäämpi", hän kysyisi ateisteilta, että uskovatko nämä musiikkiin. Mutta sanoo jättävänsä kommentoimatta, koska tietää että selvyyttä asiaan ei tulisi.

Mitä usko itse asiassa on? Olen huomannut, että uskovaisilla usko on samanaikaisesti uskoa johonkin asiaan, se on lisäksi jotain jolla uskotaan. Ja lisäksi usko on perustelu. Eli toisin sanoen usko on samanaikaisesti kannanotto, sen alkuoletus että sen johtopäätös. Moni voisi sanoa tätä "kehäpäättelyksi", mutta se ei ole se, mihin viittaan. Tämän seurauksena esimerkiksi jos uskovainen näkee luonnossa jotain, jonka syntytapaa hän ei ymmärrä, hän tuntee nöyryyttä sen edessä että hän ei tiedä. Mutta kun mukaan tuppaa usko, he näkevät että takana onkin Jumala, jolloin he itse asiassa tietävät asian, jolloin jäljelle jääkin "nöyryys siitä että tunnustaa tietävänsä jotain jota kukaan tiedemies ei voisi ikinä kokeellisesti todistaa". Joka siis näyttää ulospäin ylpeydeltä. Usko siis muodostaa systeemin, joka ei ulos päin näytä lainkaa järkevältä. Kemppinen katsoo asiaa tietysti vain omalta kannaltaan, ja koska hänen maailmansa on hänelle itselleen järkevä, ateismi ei voi olla kenellekään järkevä. Tai tälläinen olo syntyy. Kemppinen sortuu myös itse siihen, mistä hän ateisteja syytti: Hän ei maininnut tietenkään asiallisia ateisteja, vaan ainoastaan internetfanaatikkoateisteihin. (Kemppinen ei käyttänyt sanaa, mutta minusta asian voi rehellisesti ilmaista noin.) Kemppinen ei ota huomioon tai mainitse sitä että monet ateistit ovat erilaisia, myöntävät että eivät tiedä - mutta jotka ovat silti sitä mieltä että usko Jumalaan ei ole mikään "pakkoasia" - eli että pystyt olemaan looginen ja ateisti yhtäaikaa, vaikka jotkut uskovaiset kokevat oman näkemyksensä ehdottoman järkeväksi. (Selailuni pohjalta sama pätee tietysti muutenkin askel -lehteä. Vihjailujen perusteella ateistit kuulemma esittävät uskovaisia stereotypioina, mutta itse he levittävät ateismista vain stereotypioita. Lehti ei toki painotu ateistien ruotimiseen - ateisteista ainoastaan "vihjaillaan" artikkelien koristeena sivulauseissa kaikkea mielenkiintoista pitkin matkaa.)

On melko erikoista, kuinka Kemppinen ensin määrittelee uskovaisen siten että sen aito määritelmä olisi "agnostikko", tai epäilijä tai "skeptikko" - ja kun ateisti on tätä vastaan, hän on tietysti pakotetusti dogmaatikko ja uskovainen. Kuitenkin itse uskon sisältö ei ole pelkkää epäilyä, se on sitä korkeintaan pinnallisesti. Sillä uskossa on aina mukana se "dogma", se "usko siihen kohteeseen". Ja tämä usko pysyy vaikka siitä ei ole mitään todisteita, kun "ollaan avoimia vaihtoehdoille", eikä mikään tietysti voi muutenkaan tätä muuttaa. Eli tosiasiassa uskovainen ei epäile tai ole tietämätön ja tunnusta tätä rohkeasti ja avoimin silmin. Hän päin vastoin väittää tietävänsä nämä asiat. Hän tietää asioita vaikka tiedemaailmakaan ei ole yhdessä siihen kyennyt. Tieteen avulla mies saadaan kuuhun, mutta Jumalaa ei voida tutkia. Silti tyyppi joka ei saa miestä kuuhun väittää kykenevänsä sydämessään enempään. Se on hieman erikoista, eikä ainakaan "vaatimatonta".

Musiikissa olennaista on tietenkin se, että uskooko musiikkiin miten: En usko että on olemassa jotain ihmisten kulttuurista ja mielensisällöistä eriävää musiikkia. Musiikki on siis kulttuurillinen ilmiö, joka viittaa ihmisten tunne -elämään kulttuurin sisällä, mutta ei muuhun näiden kahden ulkopuolella. Samoin ateisti uskoo että usko on ihmisen tunne joka on suhteessa ympäröivään kulttuuriin : Islamilaisissa maissa saadaan tilastollisesti enemmän viestejä Allahilta, ja Suomessa kristinuskon Jumalalta koska se on ympäröivän kulttuurin määräämä asia. Mitään järkevää uskon kohdetta, Jumalaa, ei siis välttämättä tarvita lainkaan.

Ja mitä oppimiseen liittyy, täytyy ottaa esille Svedenborg. Hän oli okkultisti -ennustaja, joka aluksi koki vain hallitsemattomia ilmestyksiä, mutta vanhemmiten hän tietenkin oppi käyttämään voimiaan ja tekemään matkoja miten halusi. Ei kuitenkaan ole typerää väittää että hän oli mieleltään sairas: "Henkilö ei ole nero vain siksi että on hullu" -kuten Svedenborgistakin aikanaan sanottiin. Tämä ei siis tarkoita että uskovaiset väistämättä olisivat hulluja, vaan sitä että koko "harjoittelu" ja "uskoon kasvu" ei ole mikään todiste. Svedenborgin näkemys kehittyi. Se ei silti estänyt sitä olemasta epälooginen, epätosi tai dogma. Perätön usko joka muuttuu perättömyyden eri asteissa ja syvenee on silti perätöntä.

Kaikki mikä on, on kolmikko, jossa usko on yksi elementti, joka kattaa kolmiyhteisyydessään kaiken: Se on samanaikaisesti argumenttirakenteen perustelu, alkuoletus ja johtopäätös. Ulkopuolisesta katsoen on ihan rationaalista katsoa niinkin, että henkilön usko olisi tunteen varassa tehty mielipide, josta vain väännetään tunteen vuoksi oikeassa oleminen, josta sitten koetaan riemuitsevia tunteita, kun ollaan päästy loistavaan ja pätevään lopputulokseen. Se, että joku tähän kehään syöksyy ja paljon aikaa nähden saa tämän alussa olevan tunteensa kasvamaan, ei tarkoita että ulkopuolisten tulisi nähdä tilanne edes järkevänä. Päin vastoin, he voivat jopa huolestua. Että ei kävisi kuten Svedenborgille, eli että henkilö vajoaa omaan tuntemusmaailmaansa.

Toki olen yksimielinen Kemppisen kanssa siitä että näiden internet -ateistejen kanssa väittely olisi turhaa ja typerää. Mutta Kemppisen kommentointi on kuitenkin "itsetyytyväisyyteen" viittaavaa. Tosiasiassa hän kuitenkin tekee juuri saman, minkä minä teen kun kieltäydyn hihhuleiden kanssa: Teen sen siksi että halveksin noita ihmisiä, en pidä heitä keskustelun arvoisina. Kemppinen ei kuitenkaan tunnusta halveksuntaansa vaan peittelee sitä esittelemällä itsensä positiivisessa valossa vihjaamalla että tuollaisen mahtiargumentin käyttämättä jättäminen johtuu siitä että sen esittäminen ateisteille olisi "nenäkästä". (Mistä olen samaa mieltä, tosin ihmettelen että miten ihmeessä uskovaisten lehdessä sanottu sama asia olisi vähemmän nenäkästä.) Minä ateistina arvostaisin enemmän rehellisyyttä. Sillä asiantila tulee kuitenkin rivien välistä aivan selvästi esille. Kemppinen halveksii internet -ateisteja. Kenties syystä. Mutta halveksunta on silti todellinen, eikä korulauseilla muutu.