Kuolemaa ja elämää.

Uskovaiset vastustavat usein aborttia ja kantasolututkimusta, mutta vastaavasti sallivat monta samantapaista asiaa:

*Hedelmöityshoidoissa on useita alkioita, joita ei laiteta syntymään. Hihhulit eivät kampanjoi hedelmöityshoitoja vastaan. Itse asiassa tiedän yhden erittäin kiihkeän abortinvastustajan, joka on itse hedelmöityshoidoissa. Luulen suorastaan, että henkilön halu saada tai adoptoida lapsi vaikuttaa siihen, että hän haluaisi että abortteja ei tehtäisi, vaan lapsi laitettaisiin sen sijaan adoptioon. Ja mielestäni tämä on yksilötasolla ihan järkevä ja johdonmukainen ajattelutapa. Eikä häneltä saisi poistaa hedelmöityshoitooikeutta jonain syntinä. Hän kuitenkin haluaa lapsen. Mielestäni tämä puhuu sen asian puolesta että naisen itsemääräämisoikeus voittaa eettisesti väitteen että alkion kuoleman tietoinen aikaansaaminen olisi jonkinlainen murha. Toki samalla selviää myös, että abortilla ja hedelmöityshoidoilla on aste -ero: Ilman hedelmöityshoitoja ei tule edes sitä yhtä lasta. Elämiä on enemmän, ja myös kuolleita alkioita enemmän. Kysymys onkin hihhulinäkökulmasta se, sallitaanko murhia jotta joku saadaan syntymään?
*Kierukka estää sikiön tarttumisen kohtuun ärsyttämällä kohdun seinämää mekaanisesti ja tekemällä alkion tarttumisen tätä kautta mahdottomaksi. Tätä hihhulit eivät vastusta. Mutta kun jälkiehkäisypilleri tekee saman kemiallisesti, ollaan vihaisia. Toki puheen tasolla hihhulit saattavat vastustaa kaikkia näitä. Mutta jostain syystä vain aborttia vastaan kampanjoidaan. Tämä puheiden ja tekojen välinen ristiriita kertoo tosiasialliset asenteet taustalla. Ja tekopyhyyden pinnallisella sanojen tasolla. Aborttikampanjat ovat paljon yleisempiä ja äänekkäämpiä kuin kierukan vastustamiset.
*Sikiö on perisynnin alainen. Jos Jumala pitää sen kiduttamista Helvetissä ikusesti OK tekona, mitäpä sitä abortinkaan pahuuden puolesta valittamaan?
*Ihmisen alun voi määritellä muutenkin kuin hedelmöityshetkellä. Itse asiassa jos Jumala voisi sallia sikiön syntymisen, alkuraskauden abortit ovat ikään kuin murhia hänen osaltaan. Tämän sijasta voidaan ajatella että tuskan tuottaminen alkaa kun hermosto toimii. Ja pelkkä hermoston, saati aistimuksien ja tietoisuuden syntyminen, kestää kuukausia. Mielestäni tämä antaa huomattavasti vapaamman ja hihhulien näkemyksiin sitoutumattoman viitekehyksen raskaudenkeskeytyksen oikeutuksen pohtimiselle kuin uskonnolliset tulkinnat.
*Siittiö ja munasolu elävät. Elämän alku ei siis ole hedelmöityshetki, tässä hetkessä kaksi elämää sulautuu. Mikään eloton ei siis muutu elolliseksi simsalabim. Tämä taas on täysin eri asia kuin elämän alkaminen. Elämän alkaminen hedelmöityshetkellä on siksi virheellinen tulkinta, eikä mikään tieteellinen, totuus - ja jos tälläinen saivartelu sallitaan, eikö voida saman tien sanoa että elämä alkaa vaikkapa hermoston toiminnan alkaessa - kyllähän siinäkin kohden tapahtuu merkittävä toiminnallinen muuntuminen? Samoin on tietysti myös hermoston toimintaan perustuva elämän tulkinta, johon aborttilainsäädäntö nykyään perustuu.
*Raamattu ei myöskään sano abortista. Se ei käsittele sitä, saako ehkäisyä käyttää. Kyseiset aborttiin liittyvät väitteet ovat siis ihmisten tulkintoja. Ja sellaisina ne tulee myös ottaa. Siis niitä on haastettava samaan tapaan kuin mitä tahansa ihmisten mielipiteitä.
*Suomessa toimii Suomen Laki, ei mikään fundamentalistien määräämä pillin mukaan hypintä. Jos väittää hallitsevansa tälläisiä asioita lain yli, ei oikea paikka ole demokratia. Joku teokratinen diktatuurivaltio on tälläisille vakaumuksen pohjalta muiden yli määräämisen kannattajille oikea paikka.