Kaksi kappaletta, joista tykkään. Molemmat ovat syntyneet Yuki Kajiuran kynästä ja tietokoneesta ja mitä ne säveltäjät nyt käyttävätkään. Sanat löytyvät kappaleen nimessä olevasta linkistä.
Fake Wings:
To Nowhere:
keskiviikko 5. syyskuuta 2007
tiistai 4. syyskuuta 2007
Repäise pois
Raamatusta opimme, että synti on vaarallinen ja tappava asia. Jeesus muistutti vuorisaarnassa synnin vaarallisuudesta sanomalla;
"Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin."
~Matt 5:27-30
Monet ymmärtävät tämän kehotuksen eri tasiolla. Sen voimme kuitenkin havaita, että vain ani harva "kirjaimellisesti tulkitsijakaan" kuitenkaan ryhtyy silmiään ja käsiään amputoimaan. Mutta kuten aina, asia voidaan viedä yli, hihhuloinnin tasolle. Joten jotkut ottavat tämän kehoituksen "hieman toisia vakavammin".
Ja tämä seuraava EI oikeasti naurata. Minussa se herättää ainoastaan sääliä, sekä epäileviä tuntemuksia jotka liittyvät Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan ja näiden käskyjen seuraamiseen; Seuraaminen ei tunnu rationaaliselta eikä syvällisviisaasti eettiseltä. Eräs uskovainen mies nimittäin kuohi itsensä, koska hän oli huolissaan synnistään, johon liha häntä veti. Ratkaisuyritys oli dramaattinen Ja hän totteli melko kirjaimellisesti Jeesuksen sanomaa. (Fundamentalistisraamatullinen teko kaiken kaikkiaan.) Hänen meinasi käydä köpelösti, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin. Tosin on mahdollista, että kirurgia astuu tässä tapauksessa Saatanan viekoittelemana peliin, hyppää sutena lammasten vaatteisiin ja parantaa sen minkä veitsi on tehnyt.
Toisaalta näiden lääkäreidenkin toiminta voidaan nähdä tätä kautta Raamatullisena; Paransihan Jeesuskin vangitsijan korvan, jonka Pietari miekallaan (1d8) irti sivalsi.
"Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin."
~Matt 5:27-30
Monet ymmärtävät tämän kehotuksen eri tasiolla. Sen voimme kuitenkin havaita, että vain ani harva "kirjaimellisesti tulkitsijakaan" kuitenkaan ryhtyy silmiään ja käsiään amputoimaan. Mutta kuten aina, asia voidaan viedä yli, hihhuloinnin tasolle. Joten jotkut ottavat tämän kehoituksen "hieman toisia vakavammin".
Ja tämä seuraava EI oikeasti naurata. Minussa se herättää ainoastaan sääliä, sekä epäileviä tuntemuksia jotka liittyvät Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan ja näiden käskyjen seuraamiseen; Seuraaminen ei tunnu rationaaliselta eikä syvällisviisaasti eettiseltä. Eräs uskovainen mies nimittäin kuohi itsensä, koska hän oli huolissaan synnistään, johon liha häntä veti. Ratkaisuyritys oli dramaattinen Ja hän totteli melko kirjaimellisesti Jeesuksen sanomaa. (Fundamentalistisraamatullinen teko kaiken kaikkiaan.) Hänen meinasi käydä köpelösti, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin. Tosin on mahdollista, että kirurgia astuu tässä tapauksessa Saatanan viekoittelemana peliin, hyppää sutena lammasten vaatteisiin ja parantaa sen minkä veitsi on tehnyt.
Toisaalta näiden lääkäreidenkin toiminta voidaan nähdä tätä kautta Raamatullisena; Paransihan Jeesuskin vangitsijan korvan, jonka Pietari miekallaan (1d8) irti sivalsi.
Olutta ja mennyttä.
Tämä artikkeli kertoo oluesta kaikkea sellaista, minkä Wikipedian olutartikkeli ja muut normaalit lähteet jättävät kertomatta. Tätä artikkeli on myös muhiintunut ajan kanssa. Kuten hyvän oluen kuuluukin.
KORKIN AVAUS -SAVU
Risto Vartevan kirjassa "Taas siellä on jono", luvussa "Tiedettä tuopin ääreltä". Siinä Varteva nostaa esiin tutun ilmiön; Kun korkkaat olutpullon riittävän nohevasti, sen suusta näyttää nousevan pieni savupilvi. Vartevan mukaan tämä sumupilvi syntyy, koska avautuessaan pullon sisäinen paine alenee äkisti. Tämä pakottaa olutpullon sisältöä laajenemaan. Laajeneminen taas vaatii energiaa, jota ei energian säilymislain mukaan synny itsestään. Laajenemiseen vaadittava energia tulee olutpullon sisällöstä itsestään ; Se käyttää omaa lämpöenergiaansa laajenemiseensa. Syntyy kylmiä hitusia, jotka Vartevan mukaan ovat jopa 40 astetta pakkasen puolella. Tämä taas tiivistää pullon kaasussa olevan vesihöyryn tiivistymään vedeksi. Seurauksena on pikkuinen pilvi. Ilman lämpösäteily kuitenkin hajottaa sumun nopeasti ilmahekän kaasuksi, eikä laajenemisliikekään jatku kauaa, joten pilvenmuodostus ei ole kovin pitkäaikainen ilmiö.
VAAHTOAMINEN
Oluen eräs keskeisimmistä ilmiöistä on vaahtoaminen. Vaahto on hiilidioksidia, jota hiiva on sinne tuottanut. Hiivahan tuottaa sekä alkoholia, että hiilidioksidia. Pullassa haluamme tietenkin hiilidioksidin nostamaan taikinaa. Ja oluessa haluamme sitä alkoholia. Mutta hiivan vuoksi myös oluessa on hiilidioksidia. Kimmo Pietiläisen "Mikä on villakoiran ydin" -kirjan luku 5 "Miksi olut vaahtoaa?" kertoo että oluen vaahtoaminen johtuu siitä että se on kyllästettyä hiilihappoliuosta. Kyllästetyssä liuoksessa on niin paljon hiilihappoa, kuin mitä se voi sisältää. Avatussa pullossa kaasulla on taipumus muodostaa kuplia ja poistua nesteestä. Jos kaasulla ei kuitenkaan ole paikkaa, jonne mennä, tätä kuplimista ei juurikaan tapahdu. Pietiläisen mukaan kupla ei ala tyhjästä, vaan se vaatii nukleaatiokeskuksen, pienen kupla -alkion, josta se lähtee liikkeelle. Oluen nukleaatiokeskukset ovat ärjyä tavaraa, niiden paine voi olla jopa 30 ilmakehää. (Onneksi ne ovat kooltaan erittäin pieniä, noin metrin kymmenesmiljoonasosia.)
Pietiläinen kertoo että toisaalta kuplakeskuksina voivat toimia myös ulkopuoliset hiukkaset tai vaikkapa lasissa oleva pieni särö. Kun vaahtoaminen oikein lähtee käyntiin, myös jo syntyneet kuplat toimivat uusina kuplakeskuksina. Vettä hylkivät hituset, kuten pöly, ovat kuitenkin erityisen tehokkaita keskuksia, koska niiden kohdalle syntyy pysyvä kaasukupla, joka koko ajan kerää hiilidioksidia, josta sitten vapautuu kuplia kun kaasua on kerääntynyt tarpeeksi. Jokainen olutlasiin tuijottanut tuntee tälläisen kohdalta lähtevän kuplavanan.
Kuplakeskuksia voi tehdä myös itse ;Suolaa olueen ripottamalla saa aikaan vaahtoa, kunhan oluen hiilihappo ei ole liikaa ehtinyt jo kuplimaan. Toisaalta kuplien syntytavan tuntemista voi hyödyttää myös vaahdon ehkäisyssä; Kimmo Pietiläinen suosittelee artikkelissaan ensin kaatamaan lasiin jonkin verran olutta tai käyttämällä pientä määrää ruokaöljyä, jolla olutlasia huljuttaa kastellen sen seinämät ohuelti. Tämä kastelee ja peittää lasin nukleaasikeskukset, jolloin vaahdon synty vähenee runsaasti.
Vaahtoamisesta puhuttaessa Varteva ottaa esiin sen että pullon avautuessa protokuplan paine laskee välittömästi, mutta sitä ympäröivässä nesteessä on yhä paljon hiilidioksidia. Koska olut on kylläinen liuos, paineen aleneminen pakottaa hiilidioksidia poistumaan. Ne työntyvät protokuplaan, joka laajenee. Koska olosuhteet pakottavat, kupliin tulee hiilidioksidimolekyylejä erittäin runsaasti. Ja tämä jatkuu kuplan noustessa. Seurauksena on se, että kupla nousee kiihtyvällä nopeudella kohti pintaa; Kaasukuplan nostehan riippuu sen sisältämästä kaasumäärästä ja nesteen aiheuttama vastusvoima taas riippuu kaasukuplan ympärysmitasta. Ja kuten me kaikki kodin pikku matemaatikot tiedämme, pallomainen pinta on minimipinta maksimitilavuudella.
Kupla siis kiihtyy matkallaan, ja tämän voi jokainen tarkistaa olutlasistaan etsimällä jostain pysyvän nukleaatiokeskuksen, ja ottamalla tarkasteluun siitä nousevan kuplajonon. (Tosin amatöörinä arvaan, että kupla ei lähde kohoamaan sallitulla maksimivauhdilla,vaan osa johtuu myös kiihtymisestä sille rajalle, jonka vastus kyseisen kokoiselle kuplalle sallii.) Mittaamalla alakohdan ja pinnassa olevien kuplien välin, huomaa että kuplien välinen etäisyys kasvaa sitä suuremmaksi mitä lähempänä pintaa se on. Tarkkasilmäinen huomaa myös kuplan koon kasvun: Pinnassa kuplat ovat hitusen suurempia kuin syvemmällä. Osa tästä kasvusta johtuu toki myös ihan paineen laskusta. (Valtamerissäkin on pohjalla valtava paine ja pinnalla pieni.) Älä kuitenkaan ala arvioimaan sitä kuinka kaukana kuplajono on lasin reunasta, koska lasin ja oluen taitekertoimet tekevät arviosta epäluotettavaa. Arvioi siksi vain pystysuunnassa olevaa eroa, äläkä vaivaudu pohtimaan syvyysasioita.
Vaahtoamiseen liittyy myös ravistelu; Miksi ravistelu lisää vaahtoamista? Varteva korostaa sitä, että perinteinen arvaus paineen kasvusta ei pidä paikkaansa. Olutpullon sisällön paine kun riippuu täysin olutpullon lämpötilasta. Ravistelu ei tähän auta. Kuohahduksen syy on tietenkin protokuplissa. Kun pulloa ravistetaan, syntyy paikallisia nopeita virtauksia. Nopeamman virtauksen kohdalla nesteen paine laskee, joten liuennut hiilidioksidi synnyttää niissä protokuplia. Pullon avautuessa kaasun vapautuminen on siksi runsasta, paitsi jos pullon on annettu tasaantua kauan, jolloin paine on pakottanut hiilidioksidin liukenemaan olueeseen.
Oma arvaukseni on, että sekoittaminen myös asettaa protokuplat maksimaalisen hajalleen, eli tasaisesti, jolloin niiden ympärillä on paljon nestettä. Protokuplat eivät tällöin olisi toistensa tiellä kuplanmuodostuksessa. (Mutta tässä kuitenkin puhuu amatööri; Keksijän ylpeydellä kuitenkin sanon italialaisittain "Se non è vero è trovato" -vaikka se ei olisi totta, niin hyvin keksitty.)
Vaahdon kestävyyttä ja sen syitä taas ovat selvittäneet mm. Princeton Advanced Study - tutkimuslaitoksen Robert MacPherson sekä New Yorkin Yeshiva -yliopiston David Srolovitz. Vaahdon kestävyys riippuu heidän mukaansa oluen pintajännityksestä, joka on olutmerkkikohtaista. Stoutissa pintajännitys on suurempi, ja lagerissa pienempi. Ja tämän vuoksi lagerin vaahto laskee nopeammin.
YLLÄTYKSELLINEN JÄÄTYMINEN
Myös oluen jäätymisestä on syytä tietää jotakin. Siihen nimittäin liittyy pari arkijärjen mukaan ihmeellistä pientä asiaa. Alkon asiantuntevat sivut varmistivat tiedon, joka minulla on ollut "empiirisesti" ; Voi olla että samassa jääkaapissa on kaksi olutpulloa, joista toinen on jäässä ja toinen ei. tämä johtuu siitä, että jäätyminen lähtee leviämään pienestä keskuksesta. (Oluen erilaiset keskukset ovat siksi erittäin tärkeitä.) Tosin alkon sivusto jätti mainitsematta sen jännittävän tosiasian, että on mahdollista, että jäätymistapahtuma laukeaa pullon aukaisemisesta johtuvasta muutoksesta; Tällöin otat jäätymispisteen alle jäähtynyttä - ns. alijäähtynyttä - olutta, joka on pullossa nestettä ennen avaamista, mutta avaaminen käynnistää jäätymisprosessin ja sisältö onkin jäätynyt kiinteäksi heti avaamisen jälkeen. Jäätymiseen vaikuttaa myös se, että olutpullossa on ennen avaamista hieman korkeampi paine; Paineen kasvaessa myös jäätymispiste alenee (jonka seurauksena esimerkiksi luistimen terän kasvattama paine tekee jään pinnasta sulaa niin että luistin näppärästi liukuu jään päällä), joten paineen laskiessa jäätymispiste kasvaa. Kun avatessa pullo alenee, siirtyy jäätymispiste "plussaan päin", jolloin "tarkalla pelaamisella" olut voi jäätyä myös tämän vuoksi avautuessaan. (Tässä jäätymisessä auttaa ainakin taikurivideon mukaan lisäksi myös se, että kun oluesta poistuu hiilidioksidia, sen ominaispaine pienenee, joka taas tunnetusti alentaa jäätymispistettä, ja irronneet kuplat toimivat jäätymiskeskuksina, ne lisäävät yhdessä jäätymisen tehokkuutta paljonkin.) Kokemus on joka tapauksessa jännittävä, joskin harvinainen. Ja vaatii lisäksi hyvälaatuista olutta, jossa ei roskia ja muita jäätymiskeskuksia ole; ja joka on priimakuntoisessa pullossa. (Tarkan pelaamisen ongelma on se, että oluen jäätymispiste on olutkohtaista; jäätymispiste riippuu mm. oluen alkoholi- ja sokeripitoisuudesta.) Vanha mies (minä) ei voi sanoa kuin tapaus on "once a lifetime" -yllätys, joka kyllä herättää ihmetystä, jos ei ole hyvä fysiikassa. Tai yllättää se varmasti siitä huolimatta.
KORKIN AVAUS -SAVU
Risto Vartevan kirjassa "Taas siellä on jono", luvussa "Tiedettä tuopin ääreltä". Siinä Varteva nostaa esiin tutun ilmiön; Kun korkkaat olutpullon riittävän nohevasti, sen suusta näyttää nousevan pieni savupilvi. Vartevan mukaan tämä sumupilvi syntyy, koska avautuessaan pullon sisäinen paine alenee äkisti. Tämä pakottaa olutpullon sisältöä laajenemaan. Laajeneminen taas vaatii energiaa, jota ei energian säilymislain mukaan synny itsestään. Laajenemiseen vaadittava energia tulee olutpullon sisällöstä itsestään ; Se käyttää omaa lämpöenergiaansa laajenemiseensa. Syntyy kylmiä hitusia, jotka Vartevan mukaan ovat jopa 40 astetta pakkasen puolella. Tämä taas tiivistää pullon kaasussa olevan vesihöyryn tiivistymään vedeksi. Seurauksena on pikkuinen pilvi. Ilman lämpösäteily kuitenkin hajottaa sumun nopeasti ilmahekän kaasuksi, eikä laajenemisliikekään jatku kauaa, joten pilvenmuodostus ei ole kovin pitkäaikainen ilmiö.
VAAHTOAMINEN
Oluen eräs keskeisimmistä ilmiöistä on vaahtoaminen. Vaahto on hiilidioksidia, jota hiiva on sinne tuottanut. Hiivahan tuottaa sekä alkoholia, että hiilidioksidia. Pullassa haluamme tietenkin hiilidioksidin nostamaan taikinaa. Ja oluessa haluamme sitä alkoholia. Mutta hiivan vuoksi myös oluessa on hiilidioksidia. Kimmo Pietiläisen "Mikä on villakoiran ydin" -kirjan luku 5 "Miksi olut vaahtoaa?" kertoo että oluen vaahtoaminen johtuu siitä että se on kyllästettyä hiilihappoliuosta. Kyllästetyssä liuoksessa on niin paljon hiilihappoa, kuin mitä se voi sisältää. Avatussa pullossa kaasulla on taipumus muodostaa kuplia ja poistua nesteestä. Jos kaasulla ei kuitenkaan ole paikkaa, jonne mennä, tätä kuplimista ei juurikaan tapahdu. Pietiläisen mukaan kupla ei ala tyhjästä, vaan se vaatii nukleaatiokeskuksen, pienen kupla -alkion, josta se lähtee liikkeelle. Oluen nukleaatiokeskukset ovat ärjyä tavaraa, niiden paine voi olla jopa 30 ilmakehää. (Onneksi ne ovat kooltaan erittäin pieniä, noin metrin kymmenesmiljoonasosia.)
Pietiläinen kertoo että toisaalta kuplakeskuksina voivat toimia myös ulkopuoliset hiukkaset tai vaikkapa lasissa oleva pieni särö. Kun vaahtoaminen oikein lähtee käyntiin, myös jo syntyneet kuplat toimivat uusina kuplakeskuksina. Vettä hylkivät hituset, kuten pöly, ovat kuitenkin erityisen tehokkaita keskuksia, koska niiden kohdalle syntyy pysyvä kaasukupla, joka koko ajan kerää hiilidioksidia, josta sitten vapautuu kuplia kun kaasua on kerääntynyt tarpeeksi. Jokainen olutlasiin tuijottanut tuntee tälläisen kohdalta lähtevän kuplavanan.
Kuplakeskuksia voi tehdä myös itse ;Suolaa olueen ripottamalla saa aikaan vaahtoa, kunhan oluen hiilihappo ei ole liikaa ehtinyt jo kuplimaan. Toisaalta kuplien syntytavan tuntemista voi hyödyttää myös vaahdon ehkäisyssä; Kimmo Pietiläinen suosittelee artikkelissaan ensin kaatamaan lasiin jonkin verran olutta tai käyttämällä pientä määrää ruokaöljyä, jolla olutlasia huljuttaa kastellen sen seinämät ohuelti. Tämä kastelee ja peittää lasin nukleaasikeskukset, jolloin vaahdon synty vähenee runsaasti.
Vaahtoamisesta puhuttaessa Varteva ottaa esiin sen että pullon avautuessa protokuplan paine laskee välittömästi, mutta sitä ympäröivässä nesteessä on yhä paljon hiilidioksidia. Koska olut on kylläinen liuos, paineen aleneminen pakottaa hiilidioksidia poistumaan. Ne työntyvät protokuplaan, joka laajenee. Koska olosuhteet pakottavat, kupliin tulee hiilidioksidimolekyylejä erittäin runsaasti. Ja tämä jatkuu kuplan noustessa. Seurauksena on se, että kupla nousee kiihtyvällä nopeudella kohti pintaa; Kaasukuplan nostehan riippuu sen sisältämästä kaasumäärästä ja nesteen aiheuttama vastusvoima taas riippuu kaasukuplan ympärysmitasta. Ja kuten me kaikki kodin pikku matemaatikot tiedämme, pallomainen pinta on minimipinta maksimitilavuudella.
Kupla siis kiihtyy matkallaan, ja tämän voi jokainen tarkistaa olutlasistaan etsimällä jostain pysyvän nukleaatiokeskuksen, ja ottamalla tarkasteluun siitä nousevan kuplajonon. (Tosin amatöörinä arvaan, että kupla ei lähde kohoamaan sallitulla maksimivauhdilla,vaan osa johtuu myös kiihtymisestä sille rajalle, jonka vastus kyseisen kokoiselle kuplalle sallii.) Mittaamalla alakohdan ja pinnassa olevien kuplien välin, huomaa että kuplien välinen etäisyys kasvaa sitä suuremmaksi mitä lähempänä pintaa se on. Tarkkasilmäinen huomaa myös kuplan koon kasvun: Pinnassa kuplat ovat hitusen suurempia kuin syvemmällä. Osa tästä kasvusta johtuu toki myös ihan paineen laskusta. (Valtamerissäkin on pohjalla valtava paine ja pinnalla pieni.) Älä kuitenkaan ala arvioimaan sitä kuinka kaukana kuplajono on lasin reunasta, koska lasin ja oluen taitekertoimet tekevät arviosta epäluotettavaa. Arvioi siksi vain pystysuunnassa olevaa eroa, äläkä vaivaudu pohtimaan syvyysasioita.
Vaahtoamiseen liittyy myös ravistelu; Miksi ravistelu lisää vaahtoamista? Varteva korostaa sitä, että perinteinen arvaus paineen kasvusta ei pidä paikkaansa. Olutpullon sisällön paine kun riippuu täysin olutpullon lämpötilasta. Ravistelu ei tähän auta. Kuohahduksen syy on tietenkin protokuplissa. Kun pulloa ravistetaan, syntyy paikallisia nopeita virtauksia. Nopeamman virtauksen kohdalla nesteen paine laskee, joten liuennut hiilidioksidi synnyttää niissä protokuplia. Pullon avautuessa kaasun vapautuminen on siksi runsasta, paitsi jos pullon on annettu tasaantua kauan, jolloin paine on pakottanut hiilidioksidin liukenemaan olueeseen.
Oma arvaukseni on, että sekoittaminen myös asettaa protokuplat maksimaalisen hajalleen, eli tasaisesti, jolloin niiden ympärillä on paljon nestettä. Protokuplat eivät tällöin olisi toistensa tiellä kuplanmuodostuksessa. (Mutta tässä kuitenkin puhuu amatööri; Keksijän ylpeydellä kuitenkin sanon italialaisittain "Se non è vero è trovato" -vaikka se ei olisi totta, niin hyvin keksitty.)
Vaahdon kestävyyttä ja sen syitä taas ovat selvittäneet mm. Princeton Advanced Study - tutkimuslaitoksen Robert MacPherson sekä New Yorkin Yeshiva -yliopiston David Srolovitz. Vaahdon kestävyys riippuu heidän mukaansa oluen pintajännityksestä, joka on olutmerkkikohtaista. Stoutissa pintajännitys on suurempi, ja lagerissa pienempi. Ja tämän vuoksi lagerin vaahto laskee nopeammin.
YLLÄTYKSELLINEN JÄÄTYMINEN
Myös oluen jäätymisestä on syytä tietää jotakin. Siihen nimittäin liittyy pari arkijärjen mukaan ihmeellistä pientä asiaa. Alkon asiantuntevat sivut varmistivat tiedon, joka minulla on ollut "empiirisesti" ; Voi olla että samassa jääkaapissa on kaksi olutpulloa, joista toinen on jäässä ja toinen ei. tämä johtuu siitä, että jäätyminen lähtee leviämään pienestä keskuksesta. (Oluen erilaiset keskukset ovat siksi erittäin tärkeitä.) Tosin alkon sivusto jätti mainitsematta sen jännittävän tosiasian, että on mahdollista, että jäätymistapahtuma laukeaa pullon aukaisemisesta johtuvasta muutoksesta; Tällöin otat jäätymispisteen alle jäähtynyttä - ns. alijäähtynyttä - olutta, joka on pullossa nestettä ennen avaamista, mutta avaaminen käynnistää jäätymisprosessin ja sisältö onkin jäätynyt kiinteäksi heti avaamisen jälkeen. Jäätymiseen vaikuttaa myös se, että olutpullossa on ennen avaamista hieman korkeampi paine; Paineen kasvaessa myös jäätymispiste alenee (jonka seurauksena esimerkiksi luistimen terän kasvattama paine tekee jään pinnasta sulaa niin että luistin näppärästi liukuu jään päällä), joten paineen laskiessa jäätymispiste kasvaa. Kun avatessa pullo alenee, siirtyy jäätymispiste "plussaan päin", jolloin "tarkalla pelaamisella" olut voi jäätyä myös tämän vuoksi avautuessaan. (Tässä jäätymisessä auttaa ainakin taikurivideon mukaan lisäksi myös se, että kun oluesta poistuu hiilidioksidia, sen ominaispaine pienenee, joka taas tunnetusti alentaa jäätymispistettä, ja irronneet kuplat toimivat jäätymiskeskuksina, ne lisäävät yhdessä jäätymisen tehokkuutta paljonkin.) Kokemus on joka tapauksessa jännittävä, joskin harvinainen. Ja vaatii lisäksi hyvälaatuista olutta, jossa ei roskia ja muita jäätymiskeskuksia ole; ja joka on priimakuntoisessa pullossa. (Tarkan pelaamisen ongelma on se, että oluen jäätymispiste on olutkohtaista; jäätymispiste riippuu mm. oluen alkoholi- ja sokeripitoisuudesta.) Vanha mies (minä) ei voi sanoa kuin tapaus on "once a lifetime" -yllätys, joka kyllä herättää ihmetystä, jos ei ole hyvä fysiikassa. Tai yllättää se varmasti siitä huolimatta.
maanantai 3. syyskuuta 2007
eroakirkosta.fi
Blogissani vieraileva uskovainen "mm", "Lähtölaskenta - CountDown" -blogin pitäjä nosti viestini kommenteissa esiin tärkeän asian; Ateisteissakin löytyy käännyttäviä julistajia. Ja tämä julistus näkyy nimenomaan "eroakirkosta.fi":n mainostamisena. Toisin sanoen ateisteissakin löytyy niitä, joita voidaan pitää hihhuleina. Tästä ei päästä mihinkään. (Tosin ateistien puolustukseksi on sanottava, että heidän käännytystyönsä ei ole lainkaan samassa asteessa ja yhteiskuntaan ja arkipäivään sitoutuneena, kuin uskovaisilla.)
Keskustelupalstoilla ja muutenkin kovasti julkisuutta saanut eroakirkosta.fi edustaa minulle kompleksista ongelmaa. Siinä on paljon hyvää, siinä on paljon huonoa. Siihen myös liittyy aimo annos ihan puhdasta hihhulointia.
Hyvänä asiana sivusto tarjoaa hyvän ja helpon palvelun. Itse kirkosta erotessani olin vaikeuksissa, koska virasto oli auki aikoina, joka ei sopinut työrytmiini. Jouduin soveltamaan ja vaihtelemaan työvuoroja saadakseni eroamisen toteutettua. Muutoin tilanne oli aika helppo. Mihinkään papin puhutteluun en joutunut, vaan laitoin nimen paperiin. and that's it. Joka tapauksessa verkkopalvelulla tehty eroaminen olisi säästänyt vaivaa. Eli toisin sanoen; Palvelu on kätevä. Ja kun katsoo kuinka paljon sitä on käytetty, ymmärtää että se on ollut ihan tarpeellinenkin. Kohderyhmää palvelulle on löytynyt. Se ei ole ollut mikään marginaalisen ryhmän valitukseen perustuva juttu, joka on "koska moniarvoinen yhteiskunta niin haluaa", ja jota kukaan ei oikeasti tarvitse.
Huonot asiat liittyvät lähinnä sivuston esiintuomisessa. Tässä suurin syyllinen ei ole sivusto itse, vaan ne aktiiviset ateistit, jotka tuota sivustoa mainostavat sangen kovaäänisesti eri keskustelupalstoilla ja muuallakin. He tykkäävät sivuston sanomasta, ja kun heillä on siihen kyky ja tahto -eikä se varsinaisesti ole laitontakaan - he mainostavat sivustoa paljon. Ihan kuin uskonasiat eivät olisi yksityisasioita. Minusta tämänkaltainen sivuston esiintuominen antaa väärän kuvan; Se kun ei suinkaan hyökkää hihhuleita, vaan niitä ihan kunnollisia "rauhallisia uskovaisia" vastaan. On muistettava että myös "herätykselliset tahot" (Tämä on "paahtoleipä" = IPA: "hihhulit") voivat mainostaa sivuja, koska he vain eivät tykkää luterilaisesta kirkosta, joka on heistä "liian liberaali", ja on siksi unohtanut koko olemassaolonsa tarkoituksen. "eroakirkosta.fi" kohdentaakin asiaa ateistin vinkkelistä - tai ainakin minun vinkkelistä - kokonaisuuden kannalta hieman väärin.
Mielestäni se pitäisikin nähdä vain palveluna, eikä niinkään mielipidevaikuttamisen pelikenttänä, manipulointisivuna ; Ja tämä sujuisi kenties paremmin, jos se toimisi esimerkiksi luterilaisen kirkon sivuston yhteydessä. Vapaa - ajattelijoilla on kaikesta huolimatta halu vaikuttaa asioihin. (Mikä ei toki kaikissa yhteyksissä ole paha asia sekään.)
Tosin kyllä sivusto itsekin on sortunut mainostamiseen, joka minusta ylittää "kohteliaisuuden rajan". Esimerkiksi TKL -mainoksen kieltäminen oli mielestäni ihan asiallinen. En pidä sitä vaientamisena, vaan pikemminkin osoituksena siitä, että ihmiset eivät pidä julistamista sopivana. Sivusto tietysti itse pitää sitä ainoastaan osoituksena siitä, että suomi ei ole moniarvoinen yhteiskunta.
Ja onhan heidän puolellaan -kuten mm muistuttikin- niinkin merkityksellinen asia kuin ihmisoikeuksien julistuksen 18 artikla, joka kirjaimellisesti sanoo;
"Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omatunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja."
Sama pykälä antaa tietenkin myös lappuhihhuleille luvan toimintaansa. Tuon pykälän vuoksi poliisi ei niitä aja rautoihin. Tosin TKL:än mainoskiellon oikeutti varsinaisesti sananvapaus; Sananvapaushan ei tarkoita sitä että asioita julkaisevan tahon olisi pakko julkaista mitä tahansa. Tämä tarkoittaa sitä että mainosmiehen tai Helsingin Sanomien ei ole pakko julkaista uskovaisten tai ateistejen mielenilmauksia; Se ainoastaan saa tehdä sen jos se niin haluaa. Kuitenkin, jos teksti jää julkaisematta, saa ateisti tai uskovainen pistää mielipidettään toisille julkaisijoille, jotka sitten saavat jälleen erikseen päättää julkaiseeko tekstin vai ei.
Tässä tapauksessa voidaan sanoa, että mikään laki ei estä eroakirkosta.fi:ä mainostamasta, kuten mikään ei estä katujulistamistakaan. Se ei missään mielessä ole laitonta. Itse korostan kuitenkin sitä, että se on kummassakin tapauksessa epäkohteliasta jos siitä puuttuu hienotunteisuus. Tämän tajuaa kun katsoo peiliin; Jos olet uskova, mieti minkälaisia tuntemuksia eroakirkosta.fi -mainokset sinussa saavat, ja jos olet ateisti, mieti minkälaisia tuntemuksia lappuhihhulin näkeminen tekee. Sitten voit miettiä, ajatko asiaasi yhtään herättämällä vastapuolessa samanlaisia tunteita. Vai haittaako se peräti "agendaasi"(mikä se sitten onkaan..)
Tämän jälkeen sinun kannattaa miettiä millä keinoilla onnistut paremmin kohdistamaan julistamistyötäsi niin, että se ei enää haittaa ja ärsytä erimielisiä. Tämä ei suinkaan tarkoita suosion leviämisen minimointia; Ihminen on siitä jännittävä olento, että luulen että tilanne on juuri toisin. Enkä usko että kenekään etujen mukaista on kuluttaa julistajan aikaa ja järjestön painokoneresursseja väärin kohdennettuun toimintaan (josta Markus Kajo käyttää sanaa "sepeäminen").
Keskustelupalstoilla ja muutenkin kovasti julkisuutta saanut eroakirkosta.fi edustaa minulle kompleksista ongelmaa. Siinä on paljon hyvää, siinä on paljon huonoa. Siihen myös liittyy aimo annos ihan puhdasta hihhulointia.
Hyvänä asiana sivusto tarjoaa hyvän ja helpon palvelun. Itse kirkosta erotessani olin vaikeuksissa, koska virasto oli auki aikoina, joka ei sopinut työrytmiini. Jouduin soveltamaan ja vaihtelemaan työvuoroja saadakseni eroamisen toteutettua. Muutoin tilanne oli aika helppo. Mihinkään papin puhutteluun en joutunut, vaan laitoin nimen paperiin. and that's it. Joka tapauksessa verkkopalvelulla tehty eroaminen olisi säästänyt vaivaa. Eli toisin sanoen; Palvelu on kätevä. Ja kun katsoo kuinka paljon sitä on käytetty, ymmärtää että se on ollut ihan tarpeellinenkin. Kohderyhmää palvelulle on löytynyt. Se ei ole ollut mikään marginaalisen ryhmän valitukseen perustuva juttu, joka on "koska moniarvoinen yhteiskunta niin haluaa", ja jota kukaan ei oikeasti tarvitse.
Huonot asiat liittyvät lähinnä sivuston esiintuomisessa. Tässä suurin syyllinen ei ole sivusto itse, vaan ne aktiiviset ateistit, jotka tuota sivustoa mainostavat sangen kovaäänisesti eri keskustelupalstoilla ja muuallakin. He tykkäävät sivuston sanomasta, ja kun heillä on siihen kyky ja tahto -eikä se varsinaisesti ole laitontakaan - he mainostavat sivustoa paljon. Ihan kuin uskonasiat eivät olisi yksityisasioita. Minusta tämänkaltainen sivuston esiintuominen antaa väärän kuvan; Se kun ei suinkaan hyökkää hihhuleita, vaan niitä ihan kunnollisia "rauhallisia uskovaisia" vastaan. On muistettava että myös "herätykselliset tahot" (Tämä on "paahtoleipä" = IPA: "hihhulit") voivat mainostaa sivuja, koska he vain eivät tykkää luterilaisesta kirkosta, joka on heistä "liian liberaali", ja on siksi unohtanut koko olemassaolonsa tarkoituksen. "eroakirkosta.fi" kohdentaakin asiaa ateistin vinkkelistä - tai ainakin minun vinkkelistä - kokonaisuuden kannalta hieman väärin.
Mielestäni se pitäisikin nähdä vain palveluna, eikä niinkään mielipidevaikuttamisen pelikenttänä, manipulointisivuna ; Ja tämä sujuisi kenties paremmin, jos se toimisi esimerkiksi luterilaisen kirkon sivuston yhteydessä. Vapaa - ajattelijoilla on kaikesta huolimatta halu vaikuttaa asioihin. (Mikä ei toki kaikissa yhteyksissä ole paha asia sekään.)
Tosin kyllä sivusto itsekin on sortunut mainostamiseen, joka minusta ylittää "kohteliaisuuden rajan". Esimerkiksi TKL -mainoksen kieltäminen oli mielestäni ihan asiallinen. En pidä sitä vaientamisena, vaan pikemminkin osoituksena siitä, että ihmiset eivät pidä julistamista sopivana. Sivusto tietysti itse pitää sitä ainoastaan osoituksena siitä, että suomi ei ole moniarvoinen yhteiskunta.
Ja onhan heidän puolellaan -kuten mm muistuttikin- niinkin merkityksellinen asia kuin ihmisoikeuksien julistuksen 18 artikla, joka kirjaimellisesti sanoo;
"Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omatunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja."
Sama pykälä antaa tietenkin myös lappuhihhuleille luvan toimintaansa. Tuon pykälän vuoksi poliisi ei niitä aja rautoihin. Tosin TKL:än mainoskiellon oikeutti varsinaisesti sananvapaus; Sananvapaushan ei tarkoita sitä että asioita julkaisevan tahon olisi pakko julkaista mitä tahansa. Tämä tarkoittaa sitä että mainosmiehen tai Helsingin Sanomien ei ole pakko julkaista uskovaisten tai ateistejen mielenilmauksia; Se ainoastaan saa tehdä sen jos se niin haluaa. Kuitenkin, jos teksti jää julkaisematta, saa ateisti tai uskovainen pistää mielipidettään toisille julkaisijoille, jotka sitten saavat jälleen erikseen päättää julkaiseeko tekstin vai ei.
Tässä tapauksessa voidaan sanoa, että mikään laki ei estä eroakirkosta.fi:ä mainostamasta, kuten mikään ei estä katujulistamistakaan. Se ei missään mielessä ole laitonta. Itse korostan kuitenkin sitä, että se on kummassakin tapauksessa epäkohteliasta jos siitä puuttuu hienotunteisuus. Tämän tajuaa kun katsoo peiliin; Jos olet uskova, mieti minkälaisia tuntemuksia eroakirkosta.fi -mainokset sinussa saavat, ja jos olet ateisti, mieti minkälaisia tuntemuksia lappuhihhulin näkeminen tekee. Sitten voit miettiä, ajatko asiaasi yhtään herättämällä vastapuolessa samanlaisia tunteita. Vai haittaako se peräti "agendaasi"(mikä se sitten onkaan..)
Tämän jälkeen sinun kannattaa miettiä millä keinoilla onnistut paremmin kohdistamaan julistamistyötäsi niin, että se ei enää haittaa ja ärsytä erimielisiä. Tämä ei suinkaan tarkoita suosion leviämisen minimointia; Ihminen on siitä jännittävä olento, että luulen että tilanne on juuri toisin. Enkä usko että kenekään etujen mukaista on kuluttaa julistajan aikaa ja järjestön painokoneresursseja väärin kohdennettuun toimintaan (josta Markus Kajo käyttää sanaa "sepeäminen").
sunnuntai 2. syyskuuta 2007
Tarkoitus pyhittää keinot
Hihhuloituminen saa asiat "näyttämään erilaisilta". En kirjoita siitä kuinka maailma muuttuu mukavammaksi, onnellisemmaksi, vapaammaksi ja varmemmaksi paikaksi, tai kuinka se kasvatttaa ihmistä niin että hänestä tulee armeliaampi, älykkäämpi ja 10% seksikkäämpi "vain lyhyellä jokapäiväisellä käytöllä". (Koska tämä ei pitäisi paikkaansa.) Vaan että hihhuloitumiseen liittyy jonkinlainen "tarkoitus pyhittää keinot" -ajatus, johon vieläpä liittyy nimenomaan se että se "tarkoitus, joka nämä keinot pyhittää" on aatteenharrastajien käsissä.
Eläinsuojeluterroristit kokevat että he vastustavat geenimanipulaatiota ja eläinten kärsimystä. Tämä on tarkoitus, joka pyhittää Porsheen asennetun autopommin. He eivät koe vastustavansa ihmisiä, vaan olevansa eläinten puolella.
Uskonnoissa aivan vastaava ilmenee tutussa "vihataan syntiä mutta rakastetaan syntistä" -perusteluun. Guilloun "Noitien asianajaja" -kirjassa kerrottiin esimerkiksi siitä, kuinka noitia tuhonneet kokivat olevansa oikealla asialla. Noidan tunnustusta pidettiin tärkeänä. Tavoitteena oli lyhentää noidan kiirastulessa oloaikaa ja estää tämän Helvettiin joutumista. Ja -aikakaudesta riippuen- joko suullinen katumus tai tunnustamatta jättäminen katsottiin rovion rakentamisen syyksi. Synnin vihaamisellahan voidaan tietysti perustella myös Raamatussa mainittuja Jumalan komennuksesta toteutettuja kansanmurhia, tai sitä, kuinka Helvettiin joudutaan vapaaehtoisesti, Jumala on antanut vaihtoehdon, ja koska ollakseen hyvä Jumalan on pakko vihata syntiä, hän joutuu rakentamaan Helvetin. (Puhumattakaan siitä, että Jumala tappoi suuressa tulvassa paljon viattomia eläimiä. Jumala toki esti lajien sukupuuton, mutta se varmasti lohdutti paljonkin niitä hukkuneita koalanpentuja. Kuitenkin kristityn pitää selitellä tämäkin oikeudenmukaiseksi.)
Minusta kuitenkin se, että joku keksii perusteluja toisinajattelijoiden autojen miinoittamisesta tai tappamisesta aina kansanmurhaan tai laajamittaiseen toisinajattelijoiden ikuiseen kidutukseen asti kertoo vähemmän moraalista - ja enemmän hihhul(e)ista itsestään.
Eläinsuojeluterroristit kokevat että he vastustavat geenimanipulaatiota ja eläinten kärsimystä. Tämä on tarkoitus, joka pyhittää Porsheen asennetun autopommin. He eivät koe vastustavansa ihmisiä, vaan olevansa eläinten puolella.
Uskonnoissa aivan vastaava ilmenee tutussa "vihataan syntiä mutta rakastetaan syntistä" -perusteluun. Guilloun "Noitien asianajaja" -kirjassa kerrottiin esimerkiksi siitä, kuinka noitia tuhonneet kokivat olevansa oikealla asialla. Noidan tunnustusta pidettiin tärkeänä. Tavoitteena oli lyhentää noidan kiirastulessa oloaikaa ja estää tämän Helvettiin joutumista. Ja -aikakaudesta riippuen- joko suullinen katumus tai tunnustamatta jättäminen katsottiin rovion rakentamisen syyksi. Synnin vihaamisellahan voidaan tietysti perustella myös Raamatussa mainittuja Jumalan komennuksesta toteutettuja kansanmurhia, tai sitä, kuinka Helvettiin joudutaan vapaaehtoisesti, Jumala on antanut vaihtoehdon, ja koska ollakseen hyvä Jumalan on pakko vihata syntiä, hän joutuu rakentamaan Helvetin. (Puhumattakaan siitä, että Jumala tappoi suuressa tulvassa paljon viattomia eläimiä. Jumala toki esti lajien sukupuuton, mutta se varmasti lohdutti paljonkin niitä hukkuneita koalanpentuja. Kuitenkin kristityn pitää selitellä tämäkin oikeudenmukaiseksi.)
Minusta kuitenkin se, että joku keksii perusteluja toisinajattelijoiden autojen miinoittamisesta tai tappamisesta aina kansanmurhaan tai laajamittaiseen toisinajattelijoiden ikuiseen kidutukseen asti kertoo vähemmän moraalista - ja enemmän hihhul(e)ista itsestään.
lauantai 1. syyskuuta 2007
Ateistin puolustuspuheet
Jouduin vähän aikaa sitten erikoiseen tilanteeseen. Tuntemani ihminen tuli julistamaan uskontoa, ja vetosin julistajan jo tietämään tosiasiaan; Eli siihen että olen ateisti. Hän väitti ateismia huonoksi ja halusi perusteluja sille miten ylipäätään voin olla ateisti. "Ajattelukyvyssäni täytyy olla selvästi jotain vikaa". Kun esitin että Jumala on aika turha, koska se piiloutuu ja esitin Jumalan moraalin säätämiseen liittyvän ristiriidan, sain kuulla vihaisen kommentin siitä, kuinka minun tulisi ateistina olla hiljaa eikä käännyttää. Olin todella hämmentynyt, koska hän itse kyseli niiden perustelujen perään. Väitti että ateismi on "irrationaalista", ja että sitä ei voi mitenkään perustella itselleen. Että kristinusko on "rationaalinen ja hyvä" koska se pitää ihmiset kurissa säätämällä moraalin.
Hän toki tiesi että en lainkaan kannata käännytystoimintaa, enkä "hihhuleiden kanssa debatointia". Hän myös korosti tätä heti kun kerroin perustelujani. Hän varmasti yritti nostaa esiin jotain ristiriitoja toiminnassani, että kuitenkin hyväksyisin julistamisen silloin kun se sopisi minulle. Mutta hän unohti jotain olennaista; Hän itse aloitti tilanteen. Näen tässä tilanteessa olevan eron olevan saman kuin "pahoinpitelyssä" ja "itsepuolustuksessa". Ensimmäinen on aloitteen ottamista ja käännytys/tappelutilanteen aloittamista, toinen on reagointia. Ensimmäinen on typerää, ja väärin moraalisesti. Toinen taas on täysin oikeutettua.
Mutta sukulaiseni -saati minä- ei taatusti ole yksin; Monet muutkin kristityt kysyvät että "miksi kiusaat meitä". Ateistin tulisi jättää kristityt rauhaan, koska kristityt ovat onnellisia kristillisyydessään. Itse asiassa kannatan täysin tätä ajatusta, mutta sekulaarina ihmisenä haluan, että myös kristityt ymmärtävät ja soveltavat käytäntöön sen koko kirjon, eivätkä pelkästään itselleen mieluisia osasia.
Ajatuksia olemisesta / uskoitseesi -blogin mainio kirjoitelma -jonka lukeminen on syy sille, että nostin tapauksen blogiin asti esimerkiksi, sisältää monta sellaista syytä, jotka pakottavat minuakin kirjoittamaan "puolustuspuheita itselleni ja ateistitovereilleni".
Syynä on se, että ateisti on ikäänkuin ihminen, joka joutuu jatkuvasti pahoinpitelyn kohteeksi. Idioottihihhulit ei pidä uskontoa yksityisasiana vaan nostavat sen jatkuvasti esiin. Heistä yhteiskuntarakenne romahtaa, jos kristillisistä arvoista luovutaan jne. Tämän vuoksi ateisti kohtaa uskonnollista käännytystä.
Mutta tästä ei voi syyttää enää edes pelkkiä hihhuleita. Tässä sopassa on osuutta myös "tavallisella ja passiivisella kirkollamme" ja etenkin sen liitossa valtioon. Myös "tavalliset uskovaiset" sortuvat joissain oloissa. Kokonaisuuden seurauksena kristillisyyttä pursuaa päiväkodeissa ja -kerhoissa, kouluissa aamunavauksissa ja saattaa luokassa käydä ala-asteella gideonilaiset kylässä jakamassa Raamatut aivan kaikille. Uskontoa ujutetaan myös partiossa, ja kunnallisessa vanhustenhoidossa. Jopa Anonyymit Alkoholistit sitoutuvat 12 askeleessaan Jumalaan. Puhumattakaan katujen lappuhihhuleista. Itämaiseen mystiikkaan törmää niin lehtien palstoilla kuin jopa itsepuolustuslajeissa. Lapset pakotetaan sylivauvoina kristityiksi, ja heille annetaan mahdollisuus muuttaa tilanne vasta 18 vuotiaana. (Jos nämä lapset eläisivät kaikki vanhoiksi, silti tätä uskonnonpakotusta kestäisi ~20% koko elämän pituudesta. Se on paljon.) "Siirtymäriittejä" ei saa "suvaittavasti" toteutettua helposti. Meidän koulussamme oli lapsi, joka oli nimetty ilman kastamista. Tätä kiusattiin ja häneltä kysyttiin vakavasti, että onko tällä oikeasti nimi, ja voidaanko sitä kutsua millä nimellä tahansa. Samoin nuori, joka ei käy rippikoulua kohtaa vastaavaa ihmettelyä. Avioon meno ilman kirkkohäitä ovat kummastus. Ateistien hautajaisissa virsien puute voi aiheuttaa oikeaa porua. Miksi? Koska uskonnollisuutta tungetaan esiin.
Ateistit ovat omalta osaltaan ymmärtäneet tämän. He eivät harrasta mukilointia; Ateistit eivät katujulista. He eivät tarjoa riippuvuushoitoa käännyttämistä vastaan. He eivät vie ulkomaille soppaa ja saippuaa vain jotta voisivat jatkaa tästä lyömällä AteisminPyhälläKirjalla päähän. Ateismia vastaan ei opeteta samoilua eikä itsepuolustusta. Ateismia ei tarjota erityisellä innolla ja paineella kuolleiden omaisille eikä muissa vastaavissa vaikeissa elämäntilanteissa. Sylivauvoja ei liitetä "vapaa-ajattelijoihin" tai "skepsikseen" lupaa kysymättä koko lapsuus ja nuoruusajaksi. Päiväkodeissa ei kerrota mitään ateistisatuja eikä uskovaiset joudu perustelemaan tarhan tädeille ja opettajille miksi "meidän lapselle ei saa opettaa ateismia". (Jännittävää; Vaikuttaakin ihan siltä, että uskontojen olennaisin elementti, käännytys, puuttuu ateismista. Ateistiksi "joudutaan" oman sisäisen mietinnän - ei julistamisen - kautta.) Itse asiassa jos joku tunnustaa olevansa uskovainen, hän ei joudu vastaavaan "todistusmyllyyn"; Ateistilta taas useimmiten kysytään syitä sille miksi on ateisti. Uskovaiset harvemmin joutuvat vakaumuksensa ilmitullessa perustelemaan kaikille (sukulaiset, ystävät, työtoverit) sitä miksi on kristitty. Uskovaiset eivät selvästi elä -eivätkä ehkä siksi ymmärrä- sitä tilannetta, jossa ateistit joutuvat kaikki päivänsä kehdosta hautaan elämään.
Toisin sanoen; Ateistit eivät "kiusaa uskovaisia". Uskovaiset kiusaavat ateisteja, ja ateistit vain puolustautuvat. Mutta kuten tunnettua, jos koulun pihalla kiusattu lyökin takaisin tai muuten pistää kiusaajalle kerrankin jauhot suuhun, seurauksena on usein keskustelu, jossa kiusattu ainakin aluksi joutuu "syytetyn listalle" ; Kiusaaja kun tietysti yrittää kääntää itsepuolustuksen kiusaamiseksi.
Toisaalta kokemukseni sukulaiseni kanssa opetti minulle jotain; Sain tästä jälleen yhden syyn olla keskustelematta uskovaisten kanssa. He kun eivät ymmärrä, tai halua ymmärtää. Harrastavat ristiriitaisia signaaleja. Heillä on ainoastaan pientä aavistusta ateistien kohtaamasta käännytysintensiteetistä. Ja heidän kohdallaan käännytyksen kohteeksi joutumiseen reagointi on tuttua; Sukulaisenikin suivaantui ja loukkaantui melko pahasti. Samoin "ajatuksia olemisesta" -blogin pitäjä sai kohdata ankaraa moittimista bloginsa pitämisestä. Kun toisen aatteen julistaminen on uskovaisille noin kauhistus, luulisi heidän osaavan laskea yhteen ja olla hiljaa. Mutta ei. Uskovaiset pyrkivät väkisin "nostaaman debattia" vain jotta voisivat käännyttää. (Ovat kuin ne aggressiiviset nuoret miehet, jotka menevät baareihin pumppaamaan riitaa väkisin uhittelemalla ja ovat valmiita kaivamaan sen esiin vaikka tekosyillä, jos muuten ei onnistu.)
Ja jos näitä tulisi usein, minustakin, joka olen luonteeltani melko rauhallinen, voisi nousta esiin vihainen ja aggressiivinen ateisti ; Riskinä ei ainakaan kohdallani ja tuon tasoisella julistustyöllä ole "uskovaiseksi kääntymisen pelko", vaan "hihhuloitumisen pelko". Pelko siitä, että jonain aamuna herään ja ostan painokoneen, jolla painan huonolaatuisia ateistisarjakuvia, joista niittaan vihkosia, joita jaan päivästä toiseen kadulla ohikulkijoille, mahdollisesti tätä kaikkea laulamisella, huutamisella jne. värittäen.
Hän toki tiesi että en lainkaan kannata käännytystoimintaa, enkä "hihhuleiden kanssa debatointia". Hän myös korosti tätä heti kun kerroin perustelujani. Hän varmasti yritti nostaa esiin jotain ristiriitoja toiminnassani, että kuitenkin hyväksyisin julistamisen silloin kun se sopisi minulle. Mutta hän unohti jotain olennaista; Hän itse aloitti tilanteen. Näen tässä tilanteessa olevan eron olevan saman kuin "pahoinpitelyssä" ja "itsepuolustuksessa". Ensimmäinen on aloitteen ottamista ja käännytys/tappelutilanteen aloittamista, toinen on reagointia. Ensimmäinen on typerää, ja väärin moraalisesti. Toinen taas on täysin oikeutettua.
Mutta sukulaiseni -saati minä- ei taatusti ole yksin; Monet muutkin kristityt kysyvät että "miksi kiusaat meitä". Ateistin tulisi jättää kristityt rauhaan, koska kristityt ovat onnellisia kristillisyydessään. Itse asiassa kannatan täysin tätä ajatusta, mutta sekulaarina ihmisenä haluan, että myös kristityt ymmärtävät ja soveltavat käytäntöön sen koko kirjon, eivätkä pelkästään itselleen mieluisia osasia.
Ajatuksia olemisesta / uskoitseesi -blogin mainio kirjoitelma -jonka lukeminen on syy sille, että nostin tapauksen blogiin asti esimerkiksi, sisältää monta sellaista syytä, jotka pakottavat minuakin kirjoittamaan "puolustuspuheita itselleni ja ateistitovereilleni".
Syynä on se, että ateisti on ikäänkuin ihminen, joka joutuu jatkuvasti pahoinpitelyn kohteeksi. Idioottihihhulit ei pidä uskontoa yksityisasiana vaan nostavat sen jatkuvasti esiin. Heistä yhteiskuntarakenne romahtaa, jos kristillisistä arvoista luovutaan jne. Tämän vuoksi ateisti kohtaa uskonnollista käännytystä.
Mutta tästä ei voi syyttää enää edes pelkkiä hihhuleita. Tässä sopassa on osuutta myös "tavallisella ja passiivisella kirkollamme" ja etenkin sen liitossa valtioon. Myös "tavalliset uskovaiset" sortuvat joissain oloissa. Kokonaisuuden seurauksena kristillisyyttä pursuaa päiväkodeissa ja -kerhoissa, kouluissa aamunavauksissa ja saattaa luokassa käydä ala-asteella gideonilaiset kylässä jakamassa Raamatut aivan kaikille. Uskontoa ujutetaan myös partiossa, ja kunnallisessa vanhustenhoidossa. Jopa Anonyymit Alkoholistit sitoutuvat 12 askeleessaan Jumalaan. Puhumattakaan katujen lappuhihhuleista. Itämaiseen mystiikkaan törmää niin lehtien palstoilla kuin jopa itsepuolustuslajeissa. Lapset pakotetaan sylivauvoina kristityiksi, ja heille annetaan mahdollisuus muuttaa tilanne vasta 18 vuotiaana. (Jos nämä lapset eläisivät kaikki vanhoiksi, silti tätä uskonnonpakotusta kestäisi ~20% koko elämän pituudesta. Se on paljon.) "Siirtymäriittejä" ei saa "suvaittavasti" toteutettua helposti. Meidän koulussamme oli lapsi, joka oli nimetty ilman kastamista. Tätä kiusattiin ja häneltä kysyttiin vakavasti, että onko tällä oikeasti nimi, ja voidaanko sitä kutsua millä nimellä tahansa. Samoin nuori, joka ei käy rippikoulua kohtaa vastaavaa ihmettelyä. Avioon meno ilman kirkkohäitä ovat kummastus. Ateistien hautajaisissa virsien puute voi aiheuttaa oikeaa porua. Miksi? Koska uskonnollisuutta tungetaan esiin.
Ateistit ovat omalta osaltaan ymmärtäneet tämän. He eivät harrasta mukilointia; Ateistit eivät katujulista. He eivät tarjoa riippuvuushoitoa käännyttämistä vastaan. He eivät vie ulkomaille soppaa ja saippuaa vain jotta voisivat jatkaa tästä lyömällä AteisminPyhälläKirjalla päähän. Ateismia vastaan ei opeteta samoilua eikä itsepuolustusta. Ateismia ei tarjota erityisellä innolla ja paineella kuolleiden omaisille eikä muissa vastaavissa vaikeissa elämäntilanteissa. Sylivauvoja ei liitetä "vapaa-ajattelijoihin" tai "skepsikseen" lupaa kysymättä koko lapsuus ja nuoruusajaksi. Päiväkodeissa ei kerrota mitään ateistisatuja eikä uskovaiset joudu perustelemaan tarhan tädeille ja opettajille miksi "meidän lapselle ei saa opettaa ateismia". (Jännittävää; Vaikuttaakin ihan siltä, että uskontojen olennaisin elementti, käännytys, puuttuu ateismista. Ateistiksi "joudutaan" oman sisäisen mietinnän - ei julistamisen - kautta.) Itse asiassa jos joku tunnustaa olevansa uskovainen, hän ei joudu vastaavaan "todistusmyllyyn"; Ateistilta taas useimmiten kysytään syitä sille miksi on ateisti. Uskovaiset harvemmin joutuvat vakaumuksensa ilmitullessa perustelemaan kaikille (sukulaiset, ystävät, työtoverit) sitä miksi on kristitty. Uskovaiset eivät selvästi elä -eivätkä ehkä siksi ymmärrä- sitä tilannetta, jossa ateistit joutuvat kaikki päivänsä kehdosta hautaan elämään.
Toisin sanoen; Ateistit eivät "kiusaa uskovaisia". Uskovaiset kiusaavat ateisteja, ja ateistit vain puolustautuvat. Mutta kuten tunnettua, jos koulun pihalla kiusattu lyökin takaisin tai muuten pistää kiusaajalle kerrankin jauhot suuhun, seurauksena on usein keskustelu, jossa kiusattu ainakin aluksi joutuu "syytetyn listalle" ; Kiusaaja kun tietysti yrittää kääntää itsepuolustuksen kiusaamiseksi.
Toisaalta kokemukseni sukulaiseni kanssa opetti minulle jotain; Sain tästä jälleen yhden syyn olla keskustelematta uskovaisten kanssa. He kun eivät ymmärrä, tai halua ymmärtää. Harrastavat ristiriitaisia signaaleja. Heillä on ainoastaan pientä aavistusta ateistien kohtaamasta käännytysintensiteetistä. Ja heidän kohdallaan käännytyksen kohteeksi joutumiseen reagointi on tuttua; Sukulaisenikin suivaantui ja loukkaantui melko pahasti. Samoin "ajatuksia olemisesta" -blogin pitäjä sai kohdata ankaraa moittimista bloginsa pitämisestä. Kun toisen aatteen julistaminen on uskovaisille noin kauhistus, luulisi heidän osaavan laskea yhteen ja olla hiljaa. Mutta ei. Uskovaiset pyrkivät väkisin "nostaaman debattia" vain jotta voisivat käännyttää. (Ovat kuin ne aggressiiviset nuoret miehet, jotka menevät baareihin pumppaamaan riitaa väkisin uhittelemalla ja ovat valmiita kaivamaan sen esiin vaikka tekosyillä, jos muuten ei onnistu.)
Ja jos näitä tulisi usein, minustakin, joka olen luonteeltani melko rauhallinen, voisi nousta esiin vihainen ja aggressiivinen ateisti ; Riskinä ei ainakaan kohdallani ja tuon tasoisella julistustyöllä ole "uskovaiseksi kääntymisen pelko", vaan "hihhuloitumisen pelko". Pelko siitä, että jonain aamuna herään ja ostan painokoneen, jolla painan huonolaatuisia ateistisarjakuvia, joista niittaan vihkosia, joita jaan päivästä toiseen kadulla ohikulkijoille, mahdollisesti tätä kaikkea laulamisella, huutamisella jne. värittäen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
