Sense of humour

Katselin aamulla muropakettia. Siinä luki seuraavanlainen mainos: "Takapuolella hauska maatilapeli". (Huonolaatuinen kuva ohessa) Tässä on tietysti mukana lapsellinen sanaleikki joka viittaa muuhunkin kuin paketin kääntöpuoleen.

Kaikki eivät tunnu tälläisiä löytävän. Teinipojat löytävät. Ja minä löydän. Tässähän nähdään sellainen yhteys, jota ei ole tarkoitettu ja tämä tekee elämän tavallaan hauskemmaksi. Mitään järkeähän näissä kaksimielisyyksissä ei ole. Mutta hyvin niillä vitsikirjoja silti myy.

Uskovaisilla on tietysti ihan samanlainen juttu. He näkevät yhteyksiä Jumalaan. He näkevät paahtoleipään painuneena naaman, joka on saman tapainen "yhteys, jota ei ole". Mitään järkeä tässäkään ei ole. Mutta hyvin sillä kirkkokuntia pystyttää ja rahaa kerää.

Siksi olenkin hieman seurannut viime aikoina puheena olleeseen "Jumala -aistiin". Joidenkin uskovaisten mielestä se, että he näkevät yhteyden on eräänlainen aisti. Ateisteilla ei sitä ole. Minusta on OK että he uskovat näin: Nyt voin hyvin sanoa että minut on "tuomittu Taivaaseen". Kun uskovainen kerran näkee ja tietää, ateistilta uskon ja pelastuksen vastaanottamiseen kehottaminen on sama kuin kehottaisi neliraaja -amputoitua juoksemaan cooperin testin. Hyvä ja oikeudenmukainen Jumala ei kai tuomitse vammaisia siksi että heillä on rakenteellinen vamma, jolle he eivät voi mitään ja joka estää heitä tyystin tekemästä jotain asiaa? Siksi jos Jumala laittaisi jumala -aistittoman Helvettiin tarkoittaisi sitä että Hän olisi Paha Jumala.

Samoin huumorintaju -myös huonon huumorin taju- on sellainen, että sen opettaminen tuntuu olevan vaikeaa. Joko se on, tai sitä ei ole. Sisällön opettaminen "hei, tuo tuossa vitsissä on hauskaa" ei yksinkertaisesti yleensä tee vitsistä hauskaa.

Kuitenkin vain tuntuu, että "Jumala -aisti ja "huumoriaisti" ovat toistensa vastakohtia. Ainakaan uskovaisten viestintäketjuista on vaikeaa löytä huumoria, ainoastaan synkkää vainotunnelmaa kun "ne taas meitä kiusaa". Tämä tarkoittaa sitä että käytännössä voit saada korkeintaan vain toisen. Jos näin on, olen tyytyväinen että voitin päävoiton tässä arvonnassa.

Tosin itse en jaksa uskoa että vitsissä yhteyden näkemisen tai elämässä yhteyden näkemisen kohdalla on kyse mistään autenttisesta. Ihminen vain näkee yhteyksiä joita sinne ei ole laitettu, mutta jotka syntyvät sinne jonkinlaisen tulkinnan kautta.