On erikoista:
*Helvetillä varoitellaan, ja taivaasta muistutetaan jotta ihmiset uskoisivat.
*Uskonnon kerrotaan tuovan moraalin, koska se on Jumalasta
Kuitenkin näiden tulisi tuottaa uskoa vain jos niihin uskoo jo valmiiksi. Helvetillä ja moraalilla perustellaan uskontoa, mutta ne rakennetaan siten että ne eivät ole uskottavia ennen kuin taustalla on jo valmiiksi se uskonto. Et mieti miten pelastua Helvetillä ennen kuin uskot Helvettiin, joka taas on kristinuskon dogma.
Usko näihin uskontoperusteluihin on mitenkään järkevä vasta jos uskoo.
Ilmankos ihmiset eroavat kirkosta ja vieraantuvat uskosta kun sen nimessä esitetään vakavalla naamalla tuollaisia asioita. Uskon nimissä typerehtiminen tavalla, joka on ulkopuolisesta typerää, vaikka kenties uskovasta vaikuttaa niinkin fiksulta, ei ole paras keino hankkia suosiota.
Uskonkin että uskovaiset tai vähintään heidän järjestönsä jollain tasolla tietävät että "pelastuksella" tälläistä typerihtimistä ei voi perustella. Pelastusta voisi tuoda enemmän jo se, että tuon tason toimijat pysyisivät kotona.
Luulenkin, että uskovaiset käännyttävät lähinnä itseään, he uhraavat aikaansa uskonnolle ja tämän jälkeen he ovat kuin WinCapitan uhrit: He ovat uhranneet vaivaa, ja väärässä olemisen tunnustaminen tarkoittaisi sitä että tunnustaisi itselleen että on huijattu, tyhmä ja epärationaalinen.
tiistai 24. helmikuuta 2009
maanantai 23. helmikuuta 2009
Uskonto on satu?
Usein ateistit vertaavat uskontoja satuihin. "Raamattu on satukirja" -lause kaikuu. Tämä on kuitenkin olennaisesti väärä vertaus.
Onhan satukirjoilla toki monia samanlaisia ominaisuuksia kuin uskonnooilla. Esimerkiksi:
*Ne sisältävät kertomusmuotoista aineistoa. Uskonnot kertovat asioita tarinoiden kautta, samoin sadut.
*Opetukset. Tarina Jeesuksesta marssimassa Jerusalemiin sisältää sanoman samaan tapaan eettisiä kannanottoja kuin monet kansansadut.
*Molemmissa on yliluonnollisia elementtejä. Puhuvia eläimiä, suuria luonnonmullistuksia, taikuutta, noituutta.
*Molemmissa voidaan viitata oikeisiin paikkoihin tai henkilöihin. Itämaiden ihmeet voivat tapahtua vaikkapa muinaisessa Persiassa lentävällä matolla, tai Jerusalemissa vetten päällä kävellen.
*Molempien todenperäisyys on "tieteen ulottumattomissa", "kyseenalaista", "epäuskottavaa" tai "varmasti epätotta".
Mutta erojakin on:
*Kukaan ei ole käyttänyt satuja, kuten punahilkkaa, sotien oikeutuksena.
*Uskonnon puolesta kuollaan vapaaehtoiseksi ja tullaan tätä kautta "marttyyriksi" kun taas sadun puolesta kuollaan harvemmin, ja tällöin tätä kutsutaan "itsemurhaksi" tai "tyhmyydeksi".
*Kukaan ei häiritse toisia ihmisiä massoina kaduilla vain siksi että hän pitää erittäin paljon jostain sadusta.
*Jos fanitat jotain satua oikein kovasti, et silti yritä käännyttää muita etkä loukkaannu jos joku toinen ei pidä sadusta vaan lukee vaikka toisia satuja.
*Jos joku satu on mieleinen ja joku väittää että se ei ole totta, ei siitä yleensä hermostuta ja suututa.
*Satukerhot eivät järjestäydy samaan tapaan aikaansaaden toimijoita jotka pyrkivät vaikuttamaan politiikkaan - siis myös eisadunlukijoiden elämään - laittamalla sinne esimerkiksi joitain rajoituksia vain koska ne ovat jossain sadussa.
*Yhdestä sadusta pitäminen ei estä pitämästä muista saduista.
*Satujen lukijat harvemmin kulkevat ympäri maailmaa herjaamassa kuinka ne jotka eivät lue satuja ovat pahoja ja moraalittomia.
*Vielä vähemmän he kutsuvat tekosyiden keksimisiä tuolle herjaamiseksi teologian tai etiikan kaltaisiksi tieteiksi ja pistä niitä yliopistoon.
*Ateistitkin voivat lukea satuja lapsilleen. Raamattu ilmestyy harvemmin kuvioihin.
*Satukirjoissa on suuremmat tekstit, ja kivemmat kuvat. Raamattujen paperikin on yleensä harmittavan ohutta, mikä tekee sen käsittelyn vaikeaksi eikä sen kanssa voi viettää jo lukumukavuuden vuoksi laatuaikaa lasten kanssa.
*Satukirja ei kiinnostavimmissa vaiheissa, kuten taistelukohtausten jälkeen, muutu luetteloksi siitä kuka on sukua kenellekin ja kerro siitä onko rapuja oikein syödä vai ei.
Raamatun kutsuminen satukirjaksi on Raamatun tarpeetonta kehumista. Uskontoja ei siksi ole sopivaa kutsua saduiksi. Se loukkaa satuja.
Onhan satukirjoilla toki monia samanlaisia ominaisuuksia kuin uskonnooilla. Esimerkiksi:
*Ne sisältävät kertomusmuotoista aineistoa. Uskonnot kertovat asioita tarinoiden kautta, samoin sadut.
*Opetukset. Tarina Jeesuksesta marssimassa Jerusalemiin sisältää sanoman samaan tapaan eettisiä kannanottoja kuin monet kansansadut.
*Molemmissa on yliluonnollisia elementtejä. Puhuvia eläimiä, suuria luonnonmullistuksia, taikuutta, noituutta.
*Molemmissa voidaan viitata oikeisiin paikkoihin tai henkilöihin. Itämaiden ihmeet voivat tapahtua vaikkapa muinaisessa Persiassa lentävällä matolla, tai Jerusalemissa vetten päällä kävellen.
*Molempien todenperäisyys on "tieteen ulottumattomissa", "kyseenalaista", "epäuskottavaa" tai "varmasti epätotta".
Mutta erojakin on:
*Kukaan ei ole käyttänyt satuja, kuten punahilkkaa, sotien oikeutuksena.
*Uskonnon puolesta kuollaan vapaaehtoiseksi ja tullaan tätä kautta "marttyyriksi" kun taas sadun puolesta kuollaan harvemmin, ja tällöin tätä kutsutaan "itsemurhaksi" tai "tyhmyydeksi".
*Kukaan ei häiritse toisia ihmisiä massoina kaduilla vain siksi että hän pitää erittäin paljon jostain sadusta.
*Jos fanitat jotain satua oikein kovasti, et silti yritä käännyttää muita etkä loukkaannu jos joku toinen ei pidä sadusta vaan lukee vaikka toisia satuja.
*Jos joku satu on mieleinen ja joku väittää että se ei ole totta, ei siitä yleensä hermostuta ja suututa.
*Satukerhot eivät järjestäydy samaan tapaan aikaansaaden toimijoita jotka pyrkivät vaikuttamaan politiikkaan - siis myös eisadunlukijoiden elämään - laittamalla sinne esimerkiksi joitain rajoituksia vain koska ne ovat jossain sadussa.
*Yhdestä sadusta pitäminen ei estä pitämästä muista saduista.
*Satujen lukijat harvemmin kulkevat ympäri maailmaa herjaamassa kuinka ne jotka eivät lue satuja ovat pahoja ja moraalittomia.
*Vielä vähemmän he kutsuvat tekosyiden keksimisiä tuolle herjaamiseksi teologian tai etiikan kaltaisiksi tieteiksi ja pistä niitä yliopistoon.
*Ateistitkin voivat lukea satuja lapsilleen. Raamattu ilmestyy harvemmin kuvioihin.
*Satukirjoissa on suuremmat tekstit, ja kivemmat kuvat. Raamattujen paperikin on yleensä harmittavan ohutta, mikä tekee sen käsittelyn vaikeaksi eikä sen kanssa voi viettää jo lukumukavuuden vuoksi laatuaikaa lasten kanssa.
*Satukirja ei kiinnostavimmissa vaiheissa, kuten taistelukohtausten jälkeen, muutu luetteloksi siitä kuka on sukua kenellekin ja kerro siitä onko rapuja oikein syödä vai ei.
Raamatun kutsuminen satukirjaksi on Raamatun tarpeetonta kehumista. Uskontoja ei siksi ole sopivaa kutsua saduiksi. Se loukkaa satuja.
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Kristillinen oikeisto.
Fundamentalistit ovat tunnetusti oikeistolaisia. Toisin sanoen konservatiiviset arvot, joissa korostuu markkinatalous. Oikeistolaiskristitty kannattaa teollisuutta, ja ennen kaikkea veroja tulee pienentää.
Tämä on sinänsä erikoista, koska meilläpäin kristillisyyteen liitetään sellaisia ajatuksia kuin "heikompien huomioiminen". Uskon pehmeitä arvoja korostetaan. Kuinka Jeesus on köyhien puolella. Sen sijaan USA:laiset vaikutteet tuovat tännekin maistiaisia kristillisestä itsekkyydestä, jossa on kovat arvot. Kilpailua. USAssahan tätä korostetaan oikeiston puolella. Jumalan seuraaminen tuo menestystä. Myös taloudellisuutta. Verot ovat ikäviä, koska niitä maksavahan joutuu itse luopumaan jostain.
Tälläinen kristillisyys on saamista, ei antamista. Jeesuksen tuoma pelastuskin on kuin voittoa viivan alla.
En siis sano että oikeistolainen politiikka tai kaupallisuus olisi paha asia. Tosin olen melko varma siitä, että rahan kierto on hyväksi taloudelle, ja köyhille syydetty raha palaa kiertoon ja rikkaiden verovähennys taas menee tilille lojumaan. (En usko että Bill Gates tai muut todella rikkaat viettää sellaista elämää että tuhlaisivat kaiken sen mitä saavat.) Kuitenkin myös opiskelua ja yrittämistä pitää tietysti tukea, eli pelkälle jakamislinjalle ei oikein voida mennä. En siis ole mikään vasemmistolainen korpikommari joka moittii menestyneempiä kulakeiksi.
Sen sijaan ihmettelen juuri sitä, miten paljon oikeistokristillinen aatemaailma kovuudessaan eroaa siitä kristillisyydestä, jota minulle on mainostettu lapsuudessa. Siinä Jeesus oli lähes kommari, jakamassa köyhille, tukemassa köyhiä. Näissä tarinoissa Jeesus ei miettinyt että tuleeko almu takaisin ja mitä hän saa siitä viivan alle bonusta.
Tämä on sinänsä erikoista, koska meilläpäin kristillisyyteen liitetään sellaisia ajatuksia kuin "heikompien huomioiminen". Uskon pehmeitä arvoja korostetaan. Kuinka Jeesus on köyhien puolella. Sen sijaan USA:laiset vaikutteet tuovat tännekin maistiaisia kristillisestä itsekkyydestä, jossa on kovat arvot. Kilpailua. USAssahan tätä korostetaan oikeiston puolella. Jumalan seuraaminen tuo menestystä. Myös taloudellisuutta. Verot ovat ikäviä, koska niitä maksavahan joutuu itse luopumaan jostain.
Tälläinen kristillisyys on saamista, ei antamista. Jeesuksen tuoma pelastuskin on kuin voittoa viivan alla.
En siis sano että oikeistolainen politiikka tai kaupallisuus olisi paha asia. Tosin olen melko varma siitä, että rahan kierto on hyväksi taloudelle, ja köyhille syydetty raha palaa kiertoon ja rikkaiden verovähennys taas menee tilille lojumaan. (En usko että Bill Gates tai muut todella rikkaat viettää sellaista elämää että tuhlaisivat kaiken sen mitä saavat.) Kuitenkin myös opiskelua ja yrittämistä pitää tietysti tukea, eli pelkälle jakamislinjalle ei oikein voida mennä. En siis ole mikään vasemmistolainen korpikommari joka moittii menestyneempiä kulakeiksi.
Sen sijaan ihmettelen juuri sitä, miten paljon oikeistokristillinen aatemaailma kovuudessaan eroaa siitä kristillisyydestä, jota minulle on mainostettu lapsuudessa. Siinä Jeesus oli lähes kommari, jakamassa köyhille, tukemassa köyhiä. Näissä tarinoissa Jeesus ei miettinyt että tuleeko almu takaisin ja mitä hän saa siitä viivan alle bonusta.
Viikkogallup: Koulu.
Koulu on ihmisistä yleissivistävä, mutta ei kunnioitusta opettava paikka. Arvosanat ja nippelitieto tuntuvat korostuvan. Tottelukeskeisyys on harvasta koulun juttuja.
tiistai 17. helmikuuta 2009
Ota Selvää Uskon Tieteestä!
Ateisteille kerrotaan että Jumala ei ole luonnontieteen asia. Sitä ei saa testata. Jos lepakkolajista tai Loch Nessin hirviöstä vaaditaan todisteita, Jumala ei ole tälläinen eläinlaji. UFO -uskovaiset ovat typeriä, kun uskovat lentäviin lautasiin ilman että ampuvat alas yhtään. Mutta Jumala on sitten ihan eri asia. Sillä Jumala ei ole tieteen asia.
Kuitenkin sitten, kun katsotaan tilannetta:
Suomassa on pappeja, teologeja, rabbeja ja kasvava määrä Islaminuskon mestareita. On pastoria, katujulistajia, saarnamiehiä ja Jumalasta kirjoja kirjoittavia akateemisia kirjoittajia. Heistä osa on maksettuja asiantuntijoita joita on koulittu tuohon hommaan. Ateistitkin kuulemma eivät osaa teologiaa, eivätkä osaa sitä kaikkea hienoa tietoa jota Jumalasta on päätelty. Että usko onkin yht'äkkiä rationaalista. Mikä taas tarkoittaa sitä että esimerkiksi papit voivat toimia Jumalatiedon välittäjinä tavallisille kansalaisille. On joku, jolla on professuuri ja sitten kirjoittaa kirjan jota kadunmies komppaa Totuutena. Niissä on väitteitä Jumalan luonteesta, mitä hän on tehnyt milloinkin ja mistäkin, väitteitä siitä onko Jumala tehnyt asioita evoluutiolla vai ei. Lisäksi näissä kannanotoissa on tietoa siitä mitä Jumala ajattelee mistäkin asiasta, kuten abortista tai alkoholista.
Toisin sanoen näillä rationaalisiksi kutsutuilla tahoilla on uskomattoman tarkkoja tietoja ja informaatiota tästä näkymättömästä tahosta. He esittävät että heillä on tietoa asiasta, koska sitä levittävät. He eivät kutsu itseään satuilijoiksi, valehtelijoiksi tai asioiden keksijöiksi. He eivät sano että keksin asioita omasta päästäni, ja minusta ne on kivoja. Ei. He kutsuvat tätä rationaaliseksi. Tämä tieto Jumalan luonteesta on heistä vieläpä ratkaisevaa ja tärkeää.
Mutta sitten kun ateisti pyytää Jumalasta tieteellistä todistetta, joka osoittaisi että kyseessä ei ole pelkkä logiikkaleikkiminen, saivartelu ja satuilu. Niin. Siinä vaiheessa muistutetaan että Jumala on yliluonnollinen = Siitä ei voida tietää. Muistutetaan että on typerää vaatia tietoa Jumalasta, koska Jumala "ei ole sellainen".
Ja tämän jälkeen tietenkin muistutetaan että ateistin ei ole fiksua hylätä tätä papin sanomista vaan hänen pitäisi ottaa selvää asioista. Miten ihmeessä sitä muka voi ottaa selvää, jos selvitystyötä ei voi tehdä? Miten ihmeessä kristittykin voi hylätä hindulaisuuden miljoonat Jumalat tutustumatta ensin niihin jokaiseen vuosia? Ovathan nekin vuosituhansia vanhoja, ja niilläkin on viisaita ja oppineita miehiä jotka ovat omistautuneet mestareiksi omalla alallaan. Mutta silti Brahma ja muut ovat sellaisia että ne saadaan hylätä. Ja ateisti ei olekaan enää vain henkilö, joka vetää tämän saman skeptismin yhtä Jumalaa pidemmälle, vaan jotain luonteeltaan aivan erilaista.
Kuitenkin sitten, kun katsotaan tilannetta:
Suomassa on pappeja, teologeja, rabbeja ja kasvava määrä Islaminuskon mestareita. On pastoria, katujulistajia, saarnamiehiä ja Jumalasta kirjoja kirjoittavia akateemisia kirjoittajia. Heistä osa on maksettuja asiantuntijoita joita on koulittu tuohon hommaan. Ateistitkin kuulemma eivät osaa teologiaa, eivätkä osaa sitä kaikkea hienoa tietoa jota Jumalasta on päätelty. Että usko onkin yht'äkkiä rationaalista. Mikä taas tarkoittaa sitä että esimerkiksi papit voivat toimia Jumalatiedon välittäjinä tavallisille kansalaisille. On joku, jolla on professuuri ja sitten kirjoittaa kirjan jota kadunmies komppaa Totuutena. Niissä on väitteitä Jumalan luonteesta, mitä hän on tehnyt milloinkin ja mistäkin, väitteitä siitä onko Jumala tehnyt asioita evoluutiolla vai ei. Lisäksi näissä kannanotoissa on tietoa siitä mitä Jumala ajattelee mistäkin asiasta, kuten abortista tai alkoholista.
Toisin sanoen näillä rationaalisiksi kutsutuilla tahoilla on uskomattoman tarkkoja tietoja ja informaatiota tästä näkymättömästä tahosta. He esittävät että heillä on tietoa asiasta, koska sitä levittävät. He eivät kutsu itseään satuilijoiksi, valehtelijoiksi tai asioiden keksijöiksi. He eivät sano että keksin asioita omasta päästäni, ja minusta ne on kivoja. Ei. He kutsuvat tätä rationaaliseksi. Tämä tieto Jumalan luonteesta on heistä vieläpä ratkaisevaa ja tärkeää.
Mutta sitten kun ateisti pyytää Jumalasta tieteellistä todistetta, joka osoittaisi että kyseessä ei ole pelkkä logiikkaleikkiminen, saivartelu ja satuilu. Niin. Siinä vaiheessa muistutetaan että Jumala on yliluonnollinen = Siitä ei voida tietää. Muistutetaan että on typerää vaatia tietoa Jumalasta, koska Jumala "ei ole sellainen".
Ja tämän jälkeen tietenkin muistutetaan että ateistin ei ole fiksua hylätä tätä papin sanomista vaan hänen pitäisi ottaa selvää asioista. Miten ihmeessä sitä muka voi ottaa selvää, jos selvitystyötä ei voi tehdä? Miten ihmeessä kristittykin voi hylätä hindulaisuuden miljoonat Jumalat tutustumatta ensin niihin jokaiseen vuosia? Ovathan nekin vuosituhansia vanhoja, ja niilläkin on viisaita ja oppineita miehiä jotka ovat omistautuneet mestareiksi omalla alallaan. Mutta silti Brahma ja muut ovat sellaisia että ne saadaan hylätä. Ja ateisti ei olekaan enää vain henkilö, joka vetää tämän saman skeptismin yhtä Jumalaa pidemmälle, vaan jotain luonteeltaan aivan erilaista.
lauantai 14. helmikuuta 2009
You Decide.
Hihhulit, kuten kreationistit, ovat aina muistuttamassa sitä miten valinnanvapautta karsivaa esimerkiksi evoluutio on. Valinnanvapaus, sananvapaus, uskonnonvapaus toistuvat näissä. Lasten ja nuorten ja aikuisten tulee saada itse päättää. Sama koskee naispappeutta ja muita kysymyksiä. Jos kirkko sallii naispapit, se vainoaa niitä jotka eivät naisten kanssa halua tehdä töitä pappina. Ja tämä taas sotii aatetta vastaan, se kieltää aatteita.
Mutta sitten kun aiheeseen tulee ateismin oikeutus, kelkka kääntyy. Kyseessä ei olekaan enää mikään uskonnon, sanan tai mielipiteenvapaus. Ateisti on määritelty. Paha. Itsekäs. Itse asiassa jo se, että joku sanoo olevansa ateisti johtaa siihen, että uskovainen tämän yhden piirteen pohjalta vetää yhteenvedon lähes kaikesta mitä mieltä ateisti muka on. Kuitenkin unohtuu, että määritelty ateismi sellaisenaan puuttuu. Se on määritelmällisesti VAIN kannanotto Jumala(i)n olemassaoloon.
Ja tämä näkyy; Jumalanpilkka on kielletty, mutta ateisteja saa pilkata. Ateismi ei siis ole vakaumus? Se ei voi pitää asioita "pyhänä", koska ainut määritelmä "pyhälle" joka kristittyjen määritelmissä on sallittu liittyy vain ja ainoastaan yliluonnolliseen papparaiseen? Entä jos ateisti rajaa pyhänsä eri tavalla?
Ja siksi esimerkiksi Suomen uskonnonvapauden historia on mitä on;
*Kristinusko ~ vuosi 1000.
* Pakkokäännytys alkoi: 1. ristiretki, 1155.
* 1634 uskontopakko; Jos ei ollut luterilainen, tuli karkoittaa maasta.
* 1741 ulkomaalaiset saivat erityisoikeuden joka ei koskenut suomalaisia: He saivat luvan harjoittaa muuta uskoa kuin evankelis-luterilaista. Mutta luterilaista heidänkin piti harjoittaa. Valinnanvapauden määrän voi siis suorastaan aistia heidänkin kohdallaan.
* 1869 kirkkolaki salli kirkosta eroamisen. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista koska kirkko oli ainut joka piti väestörekisteriä, eikä esimerkiksi naimisiin päässyt kuin papin edessä. Laillinen avioliitto vaati tietyn uskon.
* 1923 sallittiin myös eiluterilaiset ja eikristilliset opit. Uskonnosta eroaminen tuli myös käytännössä mahdolliseksi. Lapset kastettiin isänsä uskontokuntaan; Vanhemmilla ei ollut tässä kohden sananvaltaa muuta kuin kirkosta eroamisen kautta. Jos olit jäsen, se riitti. Lapsesi liitettiin kirkkoon, halusit sinä vanhempana sitä vai et
* 2003 uskonnonvapauslaku muutti edellisen. Vanhemmat saavat päättää lasten kirkkoon liittämisestä. Alle 12 -vuotiaalla ei ole lain silmissä mitään sananvaltaa. Vanhemmat päättävät ja tarkemmin: Jos sopua ei saada, kirkon jäsenyys on äidin päätös. Uskonnonvapautta emme ole saavuttaneet vielä tuhannenkaan kristinuskon vuoden jälkeen Herran vuonna 2008. Lapsilta se nimittäin puuttuu yhä täysin: Vasta 18-vuotiaana saa päättää, haluaako kuulua uskontoon. 15 -vuotias tarvitsee vanhemmiltaan kirjallisen suostumuksen. Ja kaikki vanhemmat eivät tätä suostu kirjoittamaan. (Muutenhan tätä lainkohtaa ei tarvittaisi, ja jos sitä ei kukaan haluaisi, ei se kirjoihin asti olisi päässyt.) 12 vuotias saa valita että liitetäänkö hänet samaan uskontoon kuin vanhempansa, jos vanhemmat vaihtavat uskontoa. Myös erottaminen onnistuu vain omalla suostumuksella.
Yleisimmin lapsestä kirkon jäsen vauvana. Lapsen tietoa, ymmärrystä tai suostumusta ei pyydetä. Kasteessa lapsi yksilönä tekee muka liiton ja sopimuksen Jumalan kanssa. Kun tässä on mukana ihminen, joka ei ymmärrä teon seurauksia, on selitys hoopo. Kaste on minusta hyväksyttävissä vain sitä kautta, että siinä vanhemmat symbolisesti ilmoittavat olevansa luterilaisia. Kaste ei tässä kohden merkitse lapsen kannalta yhtään mitään. Se ei ole sitoumus tai side kirkkoon. Kastetoimitus on vanhempien uskontunnustus. Tai sitten se on kirkon virallinen kannanotto sille, että lasten ja imeväisten mielipiteet ja ajatukset Jumalasta ovat merkityksettömiä. Lapset saavat ilmeisesti Jumalan armon ei oman uskonsa, vaan vanhempiensa uskon kautta. Tiettyyn rajaan asti he ovat niin tyhmiä, että Jumalan armo tai tuomio välittyy heille vain vanhempien aatteen kautta.
Kuitenkin tällä minunkin näkemyksellä on ongelmia : On mahdollista nuori on työssä ja maksaa kirkollisveroa vaikka ei haluaisi olla missään tekemisissä kirkon kanssa koska ei usko. (Kyseessä ei siis ole mikään "JUGI -stylen" porvari, joka laskee paljonko hänen 100 000 vuosituloista menee pappien palkkoihin ja sanoo sitten että "Jeesuksen on oltava ilmainen. Jeesuksen on oltava ilmainen".) Jos tätä perustellaan sillä että "kaikki vanhemmat sallivat 15 -vuotiaan erota, jokainen vanhempi ilolla lapun kirjoittaa", ja että tätä kautta eettistä ongelmaa ei ole, koska kaikki kristityt vanhemmat ilman ainuttakaan poikkeusta aina ja kaikkialla kyllä kirjoittavat lapun. Niin muistutan että laissa tätä ei ole pakotettu. Jos asia on todella näin, niin arvon uskovaiset saisivat näyttää vapaaehtoisuutensa vaikuttamalla em. lakipykälään ja vaatisivat sen poistoa. "I'm not holding my breath." Koska tiedän, että tämä on vain kiemurtelua. Todellisuus on eri kuin PR.
Sen takia ainutkaan kreationisti ei tue ateistien oikeuksia. Ei salli ateistien toiminnan järjestämisen tukemista. Päin vastoin, ateismi edustaa heille vain ja ainoastaan jotain tahoa jota tulee häiritä, jotain jota ei tule sallia. Jotain jonka toimintaa pitää saada ohjailla lailla; Esimerkiksi asioita pitäisi kieltää vain sen takia että uskovaisten vakaumus kieltää sen eivätkä he tekisi asiaa vaikka se olisi laillista. Ja siksi ihmiset, jotka sitä eivät pahana pidä, eivät saisi tehdä. Siksi ateismi on vain kritisoinnin kohde. Ateistit ovat pahoja ja väärässä. Ja "darwinistit". Tämä kertoo sen, mistä näissä puheissa on oikeasti kyse. Kyse ei ole sananvapaudesta, muutenhan sitä tuettaisiin kaikkien vakaumuksen kohdalla.
Mielestäni parasta olisi se, että lasta ei liitettäisi kirkkoon. Vanhemmat toki voisivat viedä lasta kirkkoon, mutta lapsi liitettäisiin jäseneksi vasta sinä päivänä kun hän saa siihen vapaasti liittyä tai siitä erota. Lapsi voitaisiin viedä kasteelle ja vanhemmat saisivat kertoa näkemyksistään. Mutta lasta ei saisi liittää kirkkoon kukaan muu kuin henkilö itse.
Mutta sitten kun aiheeseen tulee ateismin oikeutus, kelkka kääntyy. Kyseessä ei olekaan enää mikään uskonnon, sanan tai mielipiteenvapaus. Ateisti on määritelty. Paha. Itsekäs. Itse asiassa jo se, että joku sanoo olevansa ateisti johtaa siihen, että uskovainen tämän yhden piirteen pohjalta vetää yhteenvedon lähes kaikesta mitä mieltä ateisti muka on. Kuitenkin unohtuu, että määritelty ateismi sellaisenaan puuttuu. Se on määritelmällisesti VAIN kannanotto Jumala(i)n olemassaoloon.
Ja tämä näkyy; Jumalanpilkka on kielletty, mutta ateisteja saa pilkata. Ateismi ei siis ole vakaumus? Se ei voi pitää asioita "pyhänä", koska ainut määritelmä "pyhälle" joka kristittyjen määritelmissä on sallittu liittyy vain ja ainoastaan yliluonnolliseen papparaiseen? Entä jos ateisti rajaa pyhänsä eri tavalla?
Ja siksi esimerkiksi Suomen uskonnonvapauden historia on mitä on;
*Kristinusko ~ vuosi 1000.
* Pakkokäännytys alkoi: 1. ristiretki, 1155.
* 1634 uskontopakko; Jos ei ollut luterilainen, tuli karkoittaa maasta.
* 1741 ulkomaalaiset saivat erityisoikeuden joka ei koskenut suomalaisia: He saivat luvan harjoittaa muuta uskoa kuin evankelis-luterilaista. Mutta luterilaista heidänkin piti harjoittaa. Valinnanvapauden määrän voi siis suorastaan aistia heidänkin kohdallaan.
* 1869 kirkkolaki salli kirkosta eroamisen. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista koska kirkko oli ainut joka piti väestörekisteriä, eikä esimerkiksi naimisiin päässyt kuin papin edessä. Laillinen avioliitto vaati tietyn uskon.
* 1923 sallittiin myös eiluterilaiset ja eikristilliset opit. Uskonnosta eroaminen tuli myös käytännössä mahdolliseksi. Lapset kastettiin isänsä uskontokuntaan; Vanhemmilla ei ollut tässä kohden sananvaltaa muuta kuin kirkosta eroamisen kautta. Jos olit jäsen, se riitti. Lapsesi liitettiin kirkkoon, halusit sinä vanhempana sitä vai et
* 2003 uskonnonvapauslaku muutti edellisen. Vanhemmat saavat päättää lasten kirkkoon liittämisestä. Alle 12 -vuotiaalla ei ole lain silmissä mitään sananvaltaa. Vanhemmat päättävät ja tarkemmin: Jos sopua ei saada, kirkon jäsenyys on äidin päätös. Uskonnonvapautta emme ole saavuttaneet vielä tuhannenkaan kristinuskon vuoden jälkeen Herran vuonna 2008. Lapsilta se nimittäin puuttuu yhä täysin: Vasta 18-vuotiaana saa päättää, haluaako kuulua uskontoon. 15 -vuotias tarvitsee vanhemmiltaan kirjallisen suostumuksen. Ja kaikki vanhemmat eivät tätä suostu kirjoittamaan. (Muutenhan tätä lainkohtaa ei tarvittaisi, ja jos sitä ei kukaan haluaisi, ei se kirjoihin asti olisi päässyt.) 12 vuotias saa valita että liitetäänkö hänet samaan uskontoon kuin vanhempansa, jos vanhemmat vaihtavat uskontoa. Myös erottaminen onnistuu vain omalla suostumuksella.
Yleisimmin lapsestä kirkon jäsen vauvana. Lapsen tietoa, ymmärrystä tai suostumusta ei pyydetä. Kasteessa lapsi yksilönä tekee muka liiton ja sopimuksen Jumalan kanssa. Kun tässä on mukana ihminen, joka ei ymmärrä teon seurauksia, on selitys hoopo. Kaste on minusta hyväksyttävissä vain sitä kautta, että siinä vanhemmat symbolisesti ilmoittavat olevansa luterilaisia. Kaste ei tässä kohden merkitse lapsen kannalta yhtään mitään. Se ei ole sitoumus tai side kirkkoon. Kastetoimitus on vanhempien uskontunnustus. Tai sitten se on kirkon virallinen kannanotto sille, että lasten ja imeväisten mielipiteet ja ajatukset Jumalasta ovat merkityksettömiä. Lapset saavat ilmeisesti Jumalan armon ei oman uskonsa, vaan vanhempiensa uskon kautta. Tiettyyn rajaan asti he ovat niin tyhmiä, että Jumalan armo tai tuomio välittyy heille vain vanhempien aatteen kautta.
Kuitenkin tällä minunkin näkemyksellä on ongelmia : On mahdollista nuori on työssä ja maksaa kirkollisveroa vaikka ei haluaisi olla missään tekemisissä kirkon kanssa koska ei usko. (Kyseessä ei siis ole mikään "JUGI -stylen" porvari, joka laskee paljonko hänen 100 000 vuosituloista menee pappien palkkoihin ja sanoo sitten että "Jeesuksen on oltava ilmainen. Jeesuksen on oltava ilmainen".) Jos tätä perustellaan sillä että "kaikki vanhemmat sallivat 15 -vuotiaan erota, jokainen vanhempi ilolla lapun kirjoittaa", ja että tätä kautta eettistä ongelmaa ei ole, koska kaikki kristityt vanhemmat ilman ainuttakaan poikkeusta aina ja kaikkialla kyllä kirjoittavat lapun. Niin muistutan että laissa tätä ei ole pakotettu. Jos asia on todella näin, niin arvon uskovaiset saisivat näyttää vapaaehtoisuutensa vaikuttamalla em. lakipykälään ja vaatisivat sen poistoa. "I'm not holding my breath." Koska tiedän, että tämä on vain kiemurtelua. Todellisuus on eri kuin PR.
Sen takia ainutkaan kreationisti ei tue ateistien oikeuksia. Ei salli ateistien toiminnan järjestämisen tukemista. Päin vastoin, ateismi edustaa heille vain ja ainoastaan jotain tahoa jota tulee häiritä, jotain jota ei tule sallia. Jotain jonka toimintaa pitää saada ohjailla lailla; Esimerkiksi asioita pitäisi kieltää vain sen takia että uskovaisten vakaumus kieltää sen eivätkä he tekisi asiaa vaikka se olisi laillista. Ja siksi ihmiset, jotka sitä eivät pahana pidä, eivät saisi tehdä. Siksi ateismi on vain kritisoinnin kohde. Ateistit ovat pahoja ja väärässä. Ja "darwinistit". Tämä kertoo sen, mistä näissä puheissa on oikeasti kyse. Kyse ei ole sananvapaudesta, muutenhan sitä tuettaisiin kaikkien vakaumuksen kohdalla.
Mielestäni parasta olisi se, että lasta ei liitettäisi kirkkoon. Vanhemmat toki voisivat viedä lasta kirkkoon, mutta lapsi liitettäisiin jäseneksi vasta sinä päivänä kun hän saa siihen vapaasti liittyä tai siitä erota. Lapsi voitaisiin viedä kasteelle ja vanhemmat saisivat kertoa näkemyksistään. Mutta lasta ei saisi liittää kirkkoon kukaan muu kuin henkilö itse.
torstai 12. helmikuuta 2009
Hyväntekeväisyyttä.
Uskonnon sanotaan olevan moraalin lähde. Osalle ihmisistä se taitaa olla heidän moraalin selitys. Osa selittää moraalinsa muulla tavoin.
Tutkimusten mukaan ateistit ja uskovaiset käyttäytyvät samalla tavalla; Ainut ero on hyväntekeväisyydessä: Uskovaiset antavat hieman enemmän avustuksia kuin muut, mutta toisaalta he panostavat eri tavalla: Jos avustuksen kohteeksi katsotaan köyhät ja hädänalaiset, tutkimus näytti että uskovaiset antavat jopa vähemmän rahaa kuin eiuskovaiset. Toisin sanoen uskovaisten hyväntekeväisyytensä kohde on useammin kirkko tai siihen verrattavissa oleva taho.
Tästä päästäänkin näppärästi muutenkin hihhulihyvään. Hehän aina korostavat sitä miten he auttavat. Puheissa pyörivät alkoholistit ja vastaavat. Kuitenkin suurin osa heidän toiminnasta näyttää olevan:
1: Sisäistä ryhmätoimintaa. Tässä on niitä "ihmeparanemisia" joissa uskovaiset tarinoidensa mukaan parantavat toisia uskovaisia kuin liukuhihnalla.
2: Ulkoista lapunjakotoimintaa.
Toisin sanoen, juopot ovat vain käännytyksen kohde. Ja kun joukkoon kuulumisessa pistetään juoppo seuraamaan normeja tai sitten "ei olla porukassa", uskovaiset saavat win-win -tilanteen. Jos juoppo lopettaa alkoholinkäytön, siitä tulee heille hyvä propaganda -ase. Ja jos ei lopeta, hän ei vain ollutkaan "oikeasti uskossa". Tämän vuoksi uskonto ei välttämättä edes pelasta juoppoja. En itse asiassa ole nähnyt ainuttakaan todistetta siitä että uskovaiset saisivat juoppoja kääntymään oikeasti enemmän kuin muunlainen toiminta; On vain yksittäistapauksiin perustuvia tarinoita, joiden varaan ei ole fiksua rakentaa perusteluja;
Tilannetta voi verrata siihen, että ottaisi ison porukan ihmisiä, jotka tekisivät niin että aina kun he lähtisivät merille, he rukoilisi vuohia. Ja aina kun joku sitten pelastuu hukkumasta, hän muistaa rakentaa vuohelle paalun verran paaluaitaa. Ajan kanssa tästä muodostuisi pitkä aita. Tämä ei tarkoittaisi että vuohen rukoilu pelastaisi hukkumiselta. Ja jos vuohiuskonto pistäisi henkilöt myös aina kantamaan pelastusliivejä, itse asiassa useampi kuin muu heistä pelastuisi hukkumiselta. Mutta tämäkään ei olisi vuohen vaikutusta, vaan pelastusliivien pukemisen ansiota.
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä että uskonnot ovat helposti sisäänpäinlämpiäviä. Miellyttävän poikkeuksen tekee lähes aatteeton valtionkirkkomme: Se kun ei varsinaisesti ota kantaa lähes mihinkään, esimerkiksi naispappeuteen. Sen ansioksi voi kuitenkin lukea sen, että se tekee "ulkopuolisillekin avoimia" juttuja joissa ei keskitytä käännyttämiseen. Lähetystyössäkin on muutakin kuin käännytystyötä. Toki tämä voi lisätä positiivista suhtautumista kirkkoa kohtaan ja tätä kautta heillä voi olla hieman "ketunhäntää kainalossa".
Mutta jos tälläiseen tiehen lähtee, kukaan ei voisi koskaan tehdä mitään kun esimerkiksi minun hyvä teko olisi aina tulkittavissa "ateistiPR:äksi" ja en olisikaan hyvää tarkoittava henkilö, vaan ahnas sosiopaatti jota kiinnostaa vain aatteenlevitys.
Toki puhdas julistaminen ja oman hännännosto, jota hihhulit harjoittavat, on oma lukunsa.
Tutkimusten mukaan ateistit ja uskovaiset käyttäytyvät samalla tavalla; Ainut ero on hyväntekeväisyydessä: Uskovaiset antavat hieman enemmän avustuksia kuin muut, mutta toisaalta he panostavat eri tavalla: Jos avustuksen kohteeksi katsotaan köyhät ja hädänalaiset, tutkimus näytti että uskovaiset antavat jopa vähemmän rahaa kuin eiuskovaiset. Toisin sanoen uskovaisten hyväntekeväisyytensä kohde on useammin kirkko tai siihen verrattavissa oleva taho.
Tästä päästäänkin näppärästi muutenkin hihhulihyvään. Hehän aina korostavat sitä miten he auttavat. Puheissa pyörivät alkoholistit ja vastaavat. Kuitenkin suurin osa heidän toiminnasta näyttää olevan:
1: Sisäistä ryhmätoimintaa. Tässä on niitä "ihmeparanemisia" joissa uskovaiset tarinoidensa mukaan parantavat toisia uskovaisia kuin liukuhihnalla.
2: Ulkoista lapunjakotoimintaa.
Toisin sanoen, juopot ovat vain käännytyksen kohde. Ja kun joukkoon kuulumisessa pistetään juoppo seuraamaan normeja tai sitten "ei olla porukassa", uskovaiset saavat win-win -tilanteen. Jos juoppo lopettaa alkoholinkäytön, siitä tulee heille hyvä propaganda -ase. Ja jos ei lopeta, hän ei vain ollutkaan "oikeasti uskossa". Tämän vuoksi uskonto ei välttämättä edes pelasta juoppoja. En itse asiassa ole nähnyt ainuttakaan todistetta siitä että uskovaiset saisivat juoppoja kääntymään oikeasti enemmän kuin muunlainen toiminta; On vain yksittäistapauksiin perustuvia tarinoita, joiden varaan ei ole fiksua rakentaa perusteluja;
Tilannetta voi verrata siihen, että ottaisi ison porukan ihmisiä, jotka tekisivät niin että aina kun he lähtisivät merille, he rukoilisi vuohia. Ja aina kun joku sitten pelastuu hukkumasta, hän muistaa rakentaa vuohelle paalun verran paaluaitaa. Ajan kanssa tästä muodostuisi pitkä aita. Tämä ei tarkoittaisi että vuohen rukoilu pelastaisi hukkumiselta. Ja jos vuohiuskonto pistäisi henkilöt myös aina kantamaan pelastusliivejä, itse asiassa useampi kuin muu heistä pelastuisi hukkumiselta. Mutta tämäkään ei olisi vuohen vaikutusta, vaan pelastusliivien pukemisen ansiota.
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä että uskonnot ovat helposti sisäänpäinlämpiäviä. Miellyttävän poikkeuksen tekee lähes aatteeton valtionkirkkomme: Se kun ei varsinaisesti ota kantaa lähes mihinkään, esimerkiksi naispappeuteen. Sen ansioksi voi kuitenkin lukea sen, että se tekee "ulkopuolisillekin avoimia" juttuja joissa ei keskitytä käännyttämiseen. Lähetystyössäkin on muutakin kuin käännytystyötä. Toki tämä voi lisätä positiivista suhtautumista kirkkoa kohtaan ja tätä kautta heillä voi olla hieman "ketunhäntää kainalossa".
Mutta jos tälläiseen tiehen lähtee, kukaan ei voisi koskaan tehdä mitään kun esimerkiksi minun hyvä teko olisi aina tulkittavissa "ateistiPR:äksi" ja en olisikaan hyvää tarkoittava henkilö, vaan ahnas sosiopaatti jota kiinnostaa vain aatteenlevitys.
Toki puhdas julistaminen ja oman hännännosto, jota hihhulit harjoittavat, on oma lukunsa.
torstai 5. helmikuuta 2009
Vaarallista.
Mukavaksi mieheksi moitittu kreationisti, "Expelled" -elokuvan kommentaattori Ben Stein on sanonut mukavia asioista:
"When we just saw that man, I think it was Mr. Myers, talking about how great scientists were, I was thinking to myself the last time any of my relatives saw scientists telling them what to do they were telling them to go to the showers to get gassed ... that was horrifying beyond words, and that's where science — in my opinion, this is just an opinion - that's where science leads you."
"Love of God and compassion and empathy leads you to a very glorious place, and science leads you to killing people."
Tästähän koko jutusta on oikeastaan kyse. Ei siitä, miten maailma toimii ja on syntynyt. Kaiken ydin on maailmankatsomus. Tai se, että tietyt uskonnolliset maailmankatsomukset eivät välttämättä ole tieteellisiä, ja kun ihmiset luottavat tieteeseen, tulee näistä tietyistä uskovaisista tiede muuttaa niin että ne sopivat tähän heidän tiettyyn uskonnolliseen maailmankuvaan.
Ja muut ovat pahoja. Stein on sentään rehellinen, kun syyttää suoraan tiedettä, eikä mutkan kautta "ateisteja jotka on vallannut tiedemaailman salaliitollaan josta ainut todiste on Kiila -dokumentti. Hetkinen, sehän oli se meidän salaliitto. No, ne ateistit on kuitenkin syyllisiä!"
Kaikki tietysti sananvapauden nimessä: Heille riittää se, että he edustavat "vaihtoehtoista kantaa", ja se on riittävä perustelu sille, että heidät tulisi ottaa heti vakavasti. Kuitenkin heistä näkee, että tärkein asia mikä heillä on, on se, että heidän lastensa ei anneta kuulla tai kannattaa näkemyksiä, joista he eivät itse pidä. Siksi heidän puheissaan evoluutio "murskautuu" pois. Ja siksi heistä aina tulee "nauloja Darwinismin arkkuun". Siksi onkin erikoista että aina kun he sanovat että "I want you to let the truth lead you where it may", he kuitenkin usein jopa samassa puheessa kieltäytyvät tekemästä itse juuri sitä, mitä he vaativat muilta. Syytös on siis enemmän tai vähemmän pelkkää "projektiota".
"When we just saw that man, I think it was Mr. Myers, talking about how great scientists were, I was thinking to myself the last time any of my relatives saw scientists telling them what to do they were telling them to go to the showers to get gassed ... that was horrifying beyond words, and that's where science — in my opinion, this is just an opinion - that's where science leads you."
"Love of God and compassion and empathy leads you to a very glorious place, and science leads you to killing people."
Tästähän koko jutusta on oikeastaan kyse. Ei siitä, miten maailma toimii ja on syntynyt. Kaiken ydin on maailmankatsomus. Tai se, että tietyt uskonnolliset maailmankatsomukset eivät välttämättä ole tieteellisiä, ja kun ihmiset luottavat tieteeseen, tulee näistä tietyistä uskovaisista tiede muuttaa niin että ne sopivat tähän heidän tiettyyn uskonnolliseen maailmankuvaan.
Ja muut ovat pahoja. Stein on sentään rehellinen, kun syyttää suoraan tiedettä, eikä mutkan kautta "ateisteja jotka on vallannut tiedemaailman salaliitollaan josta ainut todiste on Kiila -dokumentti. Hetkinen, sehän oli se meidän salaliitto. No, ne ateistit on kuitenkin syyllisiä!"
Kaikki tietysti sananvapauden nimessä: Heille riittää se, että he edustavat "vaihtoehtoista kantaa", ja se on riittävä perustelu sille, että heidät tulisi ottaa heti vakavasti. Kuitenkin heistä näkee, että tärkein asia mikä heillä on, on se, että heidän lastensa ei anneta kuulla tai kannattaa näkemyksiä, joista he eivät itse pidä. Siksi heidän puheissaan evoluutio "murskautuu" pois. Ja siksi heistä aina tulee "nauloja Darwinismin arkkuun". Siksi onkin erikoista että aina kun he sanovat että "I want you to let the truth lead you where it may", he kuitenkin usein jopa samassa puheessa kieltäytyvät tekemästä itse juuri sitä, mitä he vaativat muilta. Syytös on siis enemmän tai vähemmän pelkkää "projektiota".
Merkitys
Minusta suurin ero ateismin ja uskonnon välillä on olennainen ero on siinä mitä sana "merkitys" tarkoittaa.
Uskovaisille ateismi merkitsee merkityksettömyyden tunnetta ja uskonto edustaa tämän tyhjyyden torjumista. Ateistit taas eivät koe elämäänsä merkityksettömänä. Syy on siinä, että uskovaisten tapa katsoa "merkitys" on suoraan sanoen outo: Kyse ei ole niinkään siitä että näkee elämän asiat elämisen arvoisina, kuten ateistit tekevät.
* Uskovaisten "merkityksessä" kaikki täytyy olla ikään kuin katettuna juuri ihmistä varten ja kaikella täytyy olla tehtävä. Tämä näyttää ateistista ylpeydeltä.
* Ihminen ei vain synny elämään ja päättämään asioista ja kokemaan asioita, vaan hän on vain jonkun auktoriteetin tarkoitusten seuraamista. Ateistista tämä näyttää vain pelkältä "orjuudelta". Se on sama, kun vaihtaisi demokratian despotismiin.
* Uskovaisille elämä on ikään kuin kasvatuslaitos, jossa ei ole sattumaa. Kärsimys ja pahat asiat koettelevat, jalostavat ja rankaisevat. Hyvät asiat näyttävät tarkoituksen hyvyyttä. Ateistista on erikoista, että nämä käsitellään näin keskenään ristiriitaisella tavalla.
* Uskovaisuudessa korostetaan syntisyyttä, normeja, kelpaamattomuutta ryhmälle ja korostetaan että ilman ideologiaa ihminen on paha, ja ansaitsee siksi Helvetin rangaistukset. Ateistista tämä näyttää nimen omaan ihmisen alentamisesta: Ihmisen arvo on nolla ja ainut tapa jolla hän saa mitään arvoa on ideologian kautta saatavaa. Syntisen rakastaminen ja synnin vihaaminen voi toki pinnallisesti kuulostaa hyvältä, mutta tosiasiassa uskovainen sanoo "en vihaa sinua, vaan kaikkea sitä mitä pidät tärkeänä ja mitä arvostat". Ihmiskuva on tässä tapauksessa aika "bizarre".
* Uskovaisuudessa korostetaan sitä kuinka he tietävät KAIKEN valmiiksi. He toki moittivat esimekiksi ateisteja siitä, että NÄMÄ olisivat ylpeitä. Kuitenkin juuri HE ITSE väittävät että heillä on jotain sellaista tietoa, jota muilla ei ole, ja että juuri tämä tieto tekee heistä PAREMPIA IHMISIÄ. Uskovainen esittää, että tämän supermahtiaseman ja tuonpuoleistiedon hyväksyminen on "nöyryyttä", koska siinä viitataan suuriin voimiin ja mahtiin. Ateistista tämä ei näytä "vaatimattomuudelta" vaan "itsekeskeisyydeltä" tai "sisäänpäinlämpiävyytenä". Ateistista se, että joku uskoo että tätä suurta "nöyryyttävän mahtavaa" tuonpuoleista ja sen tapahtumia voidaan hallita jollain supertiedolla, ja että uskovaisilla on jokin supermegasuuri ja keskeinen osa siinä sopii enemmän suuruudenhulluihin fantasioihin. Ateistista tämä näyttää niiltä supersankarihaaveilta, joita heillä itsellään ehkä oli joskus lapsena. Ne eivät olleet mitään vaatimattomia kuvitelmia.
* Uskovaisten ryhmän valta on sitä suurempi, mitä enemmän se ottaa kantaa tuonpuoleiseen, luonnonilmiöihin ja poliittisiin mielipiteisiin. Kaikesta tästä tulee yksi paketti, joka on pakko ottaa kokonaisuutena tai hylätä kokonaisuutena. "Puolella-Vastaan" -asettelu on vahva. Ateistista tämä näyttää "oudolta".
* Uskovaisilla tärkein yksikkö on ryhmä, sen perinteet, totteleminen, ryhmäkuri, ja uskonnon tarinat sisältävät näitä tukevat elementit. Uskonto tukee tätä tarinaa, jossa ikään kuin "opetuksena" on se, että ryhmän jättäminen johtaa vakaviin tuhoihin. Siksi esimerkiksi Raamatussa Onanin alta aukeaa maa, kun hän vuodattaa siemenensä kedolle. Jotta nähtäisiin että totteleminen on kaikki. Sen ulkopuolella on vain tuhoa. Ateistista tämä näyttää melko samalta kuin keskitysleirin kyltti "Työ vapauttaa."
Uskovaiselle "merkitys" on jonkinlainen näiden elementtien summa. Sekoitus kaikkitietävyyttä henkisestä maailmasta, jota ei voida nähdä tai tutkia, tieto kuolemanjälkeisyydestä, suuruudenhullut fantasiat ja satuilut siitä miten uskova on maailman keskipiste, johon esimerkiksi kaikkivaltiaan Jumalan kiinnostus kohdistuu, ja kuinka uskova on niin mahtava että voi ymmärtää ja hallita sitä mitä tässä pökerryttävän ihmeellisessä taikamaailmassa tapahtuu.
Ateistin elämä taas on helposti käytänönläheisempää. Uskovaiset toki pitävät uskonasioitaan erityisen merkittävinä, mutta ainakin minua ihmetytti, kun paikallislehdessä eräs uskovainen selosti miten "hyvä ja tärkeä on että lehdessä käsitellään myös uskonasioita" kun siinä kirjoitellaan myös "vähemmän tärkeistä asioista", kuten koirien kakkantamisasioista. Minua hieman ihmetytti, että miten ne ovat "vähemmän tärkeitä". Minusta näyttää että nämä suuruudenhullut fantasiat itse asiassa vain yrittävät alentaa elämän arvoa, tehdä siitä jonkinlaista "vain" elämää, joka on jotain "alempaa" ja joka ei siis ole "riittävän hyvää". Ateistin silmin tämä näyttää siltä, kuin esimerkiksi minun surkea epäonnistuminen batmanurallani tarkoittaisi sitä, että elämäni olisi sen vuoksi "merkityksetön".
Uskovaisille ateismi merkitsee merkityksettömyyden tunnetta ja uskonto edustaa tämän tyhjyyden torjumista. Ateistit taas eivät koe elämäänsä merkityksettömänä. Syy on siinä, että uskovaisten tapa katsoa "merkitys" on suoraan sanoen outo: Kyse ei ole niinkään siitä että näkee elämän asiat elämisen arvoisina, kuten ateistit tekevät.
* Uskovaisten "merkityksessä" kaikki täytyy olla ikään kuin katettuna juuri ihmistä varten ja kaikella täytyy olla tehtävä. Tämä näyttää ateistista ylpeydeltä.
* Ihminen ei vain synny elämään ja päättämään asioista ja kokemaan asioita, vaan hän on vain jonkun auktoriteetin tarkoitusten seuraamista. Ateistista tämä näyttää vain pelkältä "orjuudelta". Se on sama, kun vaihtaisi demokratian despotismiin.
* Uskovaisille elämä on ikään kuin kasvatuslaitos, jossa ei ole sattumaa. Kärsimys ja pahat asiat koettelevat, jalostavat ja rankaisevat. Hyvät asiat näyttävät tarkoituksen hyvyyttä. Ateistista on erikoista, että nämä käsitellään näin keskenään ristiriitaisella tavalla.
* Uskovaisuudessa korostetaan syntisyyttä, normeja, kelpaamattomuutta ryhmälle ja korostetaan että ilman ideologiaa ihminen on paha, ja ansaitsee siksi Helvetin rangaistukset. Ateistista tämä näyttää nimen omaan ihmisen alentamisesta: Ihmisen arvo on nolla ja ainut tapa jolla hän saa mitään arvoa on ideologian kautta saatavaa. Syntisen rakastaminen ja synnin vihaaminen voi toki pinnallisesti kuulostaa hyvältä, mutta tosiasiassa uskovainen sanoo "en vihaa sinua, vaan kaikkea sitä mitä pidät tärkeänä ja mitä arvostat". Ihmiskuva on tässä tapauksessa aika "bizarre".
* Uskovaisuudessa korostetaan sitä kuinka he tietävät KAIKEN valmiiksi. He toki moittivat esimekiksi ateisteja siitä, että NÄMÄ olisivat ylpeitä. Kuitenkin juuri HE ITSE väittävät että heillä on jotain sellaista tietoa, jota muilla ei ole, ja että juuri tämä tieto tekee heistä PAREMPIA IHMISIÄ. Uskovainen esittää, että tämän supermahtiaseman ja tuonpuoleistiedon hyväksyminen on "nöyryyttä", koska siinä viitataan suuriin voimiin ja mahtiin. Ateistista tämä ei näytä "vaatimattomuudelta" vaan "itsekeskeisyydeltä" tai "sisäänpäinlämpiävyytenä". Ateistista se, että joku uskoo että tätä suurta "nöyryyttävän mahtavaa" tuonpuoleista ja sen tapahtumia voidaan hallita jollain supertiedolla, ja että uskovaisilla on jokin supermegasuuri ja keskeinen osa siinä sopii enemmän suuruudenhulluihin fantasioihin. Ateistista tämä näyttää niiltä supersankarihaaveilta, joita heillä itsellään ehkä oli joskus lapsena. Ne eivät olleet mitään vaatimattomia kuvitelmia.
* Uskovaisten ryhmän valta on sitä suurempi, mitä enemmän se ottaa kantaa tuonpuoleiseen, luonnonilmiöihin ja poliittisiin mielipiteisiin. Kaikesta tästä tulee yksi paketti, joka on pakko ottaa kokonaisuutena tai hylätä kokonaisuutena. "Puolella-Vastaan" -asettelu on vahva. Ateistista tämä näyttää "oudolta".
* Uskovaisilla tärkein yksikkö on ryhmä, sen perinteet, totteleminen, ryhmäkuri, ja uskonnon tarinat sisältävät näitä tukevat elementit. Uskonto tukee tätä tarinaa, jossa ikään kuin "opetuksena" on se, että ryhmän jättäminen johtaa vakaviin tuhoihin. Siksi esimerkiksi Raamatussa Onanin alta aukeaa maa, kun hän vuodattaa siemenensä kedolle. Jotta nähtäisiin että totteleminen on kaikki. Sen ulkopuolella on vain tuhoa. Ateistista tämä näyttää melko samalta kuin keskitysleirin kyltti "Työ vapauttaa."
Uskovaiselle "merkitys" on jonkinlainen näiden elementtien summa. Sekoitus kaikkitietävyyttä henkisestä maailmasta, jota ei voida nähdä tai tutkia, tieto kuolemanjälkeisyydestä, suuruudenhullut fantasiat ja satuilut siitä miten uskova on maailman keskipiste, johon esimerkiksi kaikkivaltiaan Jumalan kiinnostus kohdistuu, ja kuinka uskova on niin mahtava että voi ymmärtää ja hallita sitä mitä tässä pökerryttävän ihmeellisessä taikamaailmassa tapahtuu.
Ateistin elämä taas on helposti käytänönläheisempää. Uskovaiset toki pitävät uskonasioitaan erityisen merkittävinä, mutta ainakin minua ihmetytti, kun paikallislehdessä eräs uskovainen selosti miten "hyvä ja tärkeä on että lehdessä käsitellään myös uskonasioita" kun siinä kirjoitellaan myös "vähemmän tärkeistä asioista", kuten koirien kakkantamisasioista. Minua hieman ihmetytti, että miten ne ovat "vähemmän tärkeitä". Minusta näyttää että nämä suuruudenhullut fantasiat itse asiassa vain yrittävät alentaa elämän arvoa, tehdä siitä jonkinlaista "vain" elämää, joka on jotain "alempaa" ja joka ei siis ole "riittävän hyvää". Ateistin silmin tämä näyttää siltä, kuin esimerkiksi minun surkea epäonnistuminen batmanurallani tarkoittaisi sitä, että elämäni olisi sen vuoksi "merkityksetön".
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Ei jymmärrä.
Kun katsoo tuoreita ÄS -kirjoitelmia, jää auki, että mitä ihmettä tämä kreationistien systeemi oikein on. Ensinnä, he muistuttavat että he haluavat tasapuolisuutta. Että vahvuuksia ja heikkouksia tulee käsitellä. Että tieteen tärkein juttu on avoimuus. Katsokaa vaikka:
"Kuten odotettua, tieteen päivät oli lähinnä evoluutioteorian olettamista ja tähän oletukseen sopivan havaintoaineiston valikoimista. Makroevoluutioteorian kyseenalaistavia professoreja (esimerkiksi Leisola ja Puolimatka) ei otettu mukaan keskusteluun, vaikka tätä edeltä ehdotettiin. Erittäin epätieteellistä."
Eli jos toinen osapuoli halutaan sulkea keskustelun ulkopuolelle, se on huono asia. Kuitenkin toisaalla mainostetaan IHAN SUORAAN että vain kristillinen näkemys on viisas, jolloin muut on syytä sitten loogisesti kieltää, joka taas on TÄYSIN ristiriidassa tuon yllä olevan kanssa:
"Yllä oleva tukee myös Puolimatkan teesiä, että siinä missä kristinusko on johtanut tieteen syntyyn ja avoimeen keskusteluun, materialismi ja ateismi johtavat tyypillisesti keskustelun sulkeutumiseen ja lopulta tieteen rappioon, koska moraalilta ja ajattelun luotettavuudelta puuttuu maailmankatsomuksellinen pohja."
Erityisen kummalliseksi tilanteen tekee tietysti se, että Puolimatkan ei kaikkialla kerrota kuitenkaan kritisoivan makroevoluutiota, vaan muistutetaan että tosiasiassa myös ohjattu evoluutio, joka olisi vaikka kerran luonut elämä ja ne RC -rakenteet olisi ratkaisu.
Toisaalta ihmetystä herättää se, että ÄS -holejen touhu kun on aina evoluution MOITTIMISTA. Tämähän taas on perustelua sille, että asiat tulisi poistaa, ne eivät ole hyviä. KRITIIKKI on kieltoa, joten jos se on evoluutikkojen kohdalla paha, pitäisi se olla myös heidän kohdallaan olla.
Tässäkään kaikki ei olisi yhtä hyvää. Puolimatkan kerrotaan kannattavan "pluralistista" näkemystä, joka taas sanoo että pitäisi hylätä ajatus siitä että olisi jokin tieteellinen kriteeristö, että pitää antaa useita vaihtoehtoja vaikka ne näkemykset olisivat ristiriitaisiakin. Toisaalta taas evoluutio tulee romuttaa koska se on epätieteellistä. Ilmeisesti ne kriteerit ovat kuitenkin.
Ja tuntuu että kaikki perustelut ovat maailmankatsomuksellisia. Kaikki on "darwinistista alkuoletusta ja havaintojen valikointia". Tämä on erikoinen väite taholta, joka mainitsee havainnoista lähinnä yhden bakteerin persemoottorin eikä sitten edes tuota tutkimuksia tästä, vaikka tätä varten on ties mitkä iscidit jouduttu isolla rahalla rakentamaan (ja sittemmin purkamaan). Evoluutio on väärässä koska sitä ohjaa "ateistinen maailmankuva". Se taas on ateistinen, koska se ei sovi ÄS:äläisten omaan Jumalakäsitykseen, joten se ei voi sopia heistä kenenkään muunkaan. Tai jos sopii, niin nämä ovat "vääräuskoisia". Että jälleen voidaan sanoa "se siitä avoimuudesta".
Hassuimmat selitykset tulevat siitä, kun joku muistuttaa että tutkimus on agnostista, eli se ei vain tutki Jumalaa. ÄS;äläisistä se tarkoittaa sitä että tieteestä tulee käytännössä ateismin näköistä. Ei siis "sallintaa", joka tulee siitä että agnostismi sallii sekä ateismin että teismin. Ainut looginen syy, jonka tähän keksin on se, että ateistit eivät luota yliluonnollisen olemassaoloon ja kun tiede ei voi tutkia yliluonnollista, ateisti voi laittaa miltei koko näkemyksensä todellisuudesta. Lukuun ottamatta tietysti mielipiteitään esimerkiksi moraalikysymyksistä, jotka demokratiassa on jätetty ei pappien tai tutkijoiden alle, vaan tästä on annettu kansan valita. Tämän pitäisi kuitenkin tarkoittaa sitä että he myöntäisivät että tieteellisesti tutkittavat elementit olisivat ateismin puolella ja se mikä erottaa ateistin ja ÄS:äläisen on se, että ÄS:äläinen olettaa tieteellisesti todistamattomia yhteyksiä, joita ateisti ei tee. Tosin tällöin ÄS:äläisen oikea ratkaisu taitaisi olla ruveta ateistiksi.
Toki tämäkin perustelu on outo, kun muistaa että ÄS:äläiset kieltävät tietävänsä Suunnittelijan persoonan ja tavoitteet, jolloin hekin rajaavat tutkimuksesta jotain pois ja lyövät siihenkin rajoittavan kieltoleiman "ei voi tutkia"="epätieteellistä tutkia"="kannanotot mielipiteitä" -jota he pitävät "darwinistien" kohdalla kammottavana syntinä. Jos tiede olisi ateistista, ÄS kieltäisi että Suunnittelijalla ei ole persoonaa, ei suunnitelmaa eikä tätä kautta ole mitään moraaliakaan josta voitaisiin tietää ja joka kuuluisi ÄS -maailmankuvaan. Vaikka toisaalla mainostetaan miten moraalisesti hyvä se ÄS -maailmankuva on.
Vaikka jos evoluutikko uskoo että me olemme eläimistä tarkoittaisi sitä että meitä saa tappaa kuin pupuja, tämä on kai vähemmän paha kuin se, että ihmiset ovat esineitä, joiden rikkominen vertautuu ruukun särkemiseen. K'äytän vertausta koska kreationistit ovat vertausta itse käyttäneet montakin kertaa eikä kukaan toinen kreationisti niiden mainitsemisesta ole moittinut=ne ovat heistäkin ihan oikein. Tokihan he ovat kriittisesti ja avoimesti mukana keskustelussa, koska heidän systeeminsä on parempi kuin se "Darwinistien touhu".
Kuitenkin he muistuttavat miten maailmankuva on tärkeä asia. Että sitä pitäisi tuoda enemmän esiin. Maailmankuva on syntiä, kun muut sitä käyttävät. Mutta se on tärkeää kun heidän asiaansa puolustetaan. Ja näyttääkin kovasti siltä, että ÄS:äläiset ovat perus uskisnatseja: He määrittävät oman moraalikäsityksensä kautta onko jokin asia kiellettävä vai ei, mutta selvästi he eivät halua antaa darwinisteille samaa mahdollisuutta.
Kaiken tämän sekamelskan pohjalla näyttääkin siltä että joko ÄS:äläiset ovat sekaisin tai sitten he ovat oikeasti äärikristittyjä, joiden tavoitteena on vain saada poliittista valtaa. Eli uskonnon opetusta mahdollisimman laajasti. Että kristillisyyttä kaikille, näkemyksestä riippumatta. (Viittaus lainaukseen Puolimatkan näkemyksestä moraalin ja tieteen edun puolelta.) Mutta tämä halutaan salata, kuten kunnon Kiila -dokumentin hengessä pitääkin.
Ensin on PR, joka on julkista, joka pyrkii pienin muutoksin saamaan laajemman vallan, joka on sen tasoinen että sitä ei kehdata julkisesti tunnustaa. Todiste: Kreationismi on muuttunut ajan mittaan epämääräisemmäksi. Vain tietyt asiat on pysyvää: Evoluutiosta ei tykätä, ja USA:ssa käydään oikeustaisteluja, joissa häviämisten jälkeen muutetaan näkemys taas sellaiseksi että voidaan yrittää lakituvissa uudelleen.
Että tappion jälkeen "What should we do?" "-Perhaps a new name?"
"Kuten odotettua, tieteen päivät oli lähinnä evoluutioteorian olettamista ja tähän oletukseen sopivan havaintoaineiston valikoimista. Makroevoluutioteorian kyseenalaistavia professoreja (esimerkiksi Leisola ja Puolimatka) ei otettu mukaan keskusteluun, vaikka tätä edeltä ehdotettiin. Erittäin epätieteellistä."
Eli jos toinen osapuoli halutaan sulkea keskustelun ulkopuolelle, se on huono asia. Kuitenkin toisaalla mainostetaan IHAN SUORAAN että vain kristillinen näkemys on viisas, jolloin muut on syytä sitten loogisesti kieltää, joka taas on TÄYSIN ristiriidassa tuon yllä olevan kanssa:
"Yllä oleva tukee myös Puolimatkan teesiä, että siinä missä kristinusko on johtanut tieteen syntyyn ja avoimeen keskusteluun, materialismi ja ateismi johtavat tyypillisesti keskustelun sulkeutumiseen ja lopulta tieteen rappioon, koska moraalilta ja ajattelun luotettavuudelta puuttuu maailmankatsomuksellinen pohja."
Erityisen kummalliseksi tilanteen tekee tietysti se, että Puolimatkan ei kaikkialla kerrota kuitenkaan kritisoivan makroevoluutiota, vaan muistutetaan että tosiasiassa myös ohjattu evoluutio, joka olisi vaikka kerran luonut elämä ja ne RC -rakenteet olisi ratkaisu.
Toisaalta ihmetystä herättää se, että ÄS -holejen touhu kun on aina evoluution MOITTIMISTA. Tämähän taas on perustelua sille, että asiat tulisi poistaa, ne eivät ole hyviä. KRITIIKKI on kieltoa, joten jos se on evoluutikkojen kohdalla paha, pitäisi se olla myös heidän kohdallaan olla.
Tässäkään kaikki ei olisi yhtä hyvää. Puolimatkan kerrotaan kannattavan "pluralistista" näkemystä, joka taas sanoo että pitäisi hylätä ajatus siitä että olisi jokin tieteellinen kriteeristö, että pitää antaa useita vaihtoehtoja vaikka ne näkemykset olisivat ristiriitaisiakin. Toisaalta taas evoluutio tulee romuttaa koska se on epätieteellistä. Ilmeisesti ne kriteerit ovat kuitenkin.
Ja tuntuu että kaikki perustelut ovat maailmankatsomuksellisia. Kaikki on "darwinistista alkuoletusta ja havaintojen valikointia". Tämä on erikoinen väite taholta, joka mainitsee havainnoista lähinnä yhden bakteerin persemoottorin eikä sitten edes tuota tutkimuksia tästä, vaikka tätä varten on ties mitkä iscidit jouduttu isolla rahalla rakentamaan (ja sittemmin purkamaan). Evoluutio on väärässä koska sitä ohjaa "ateistinen maailmankuva". Se taas on ateistinen, koska se ei sovi ÄS:äläisten omaan Jumalakäsitykseen, joten se ei voi sopia heistä kenenkään muunkaan. Tai jos sopii, niin nämä ovat "vääräuskoisia". Että jälleen voidaan sanoa "se siitä avoimuudesta".
Hassuimmat selitykset tulevat siitä, kun joku muistuttaa että tutkimus on agnostista, eli se ei vain tutki Jumalaa. ÄS;äläisistä se tarkoittaa sitä että tieteestä tulee käytännössä ateismin näköistä. Ei siis "sallintaa", joka tulee siitä että agnostismi sallii sekä ateismin että teismin. Ainut looginen syy, jonka tähän keksin on se, että ateistit eivät luota yliluonnollisen olemassaoloon ja kun tiede ei voi tutkia yliluonnollista, ateisti voi laittaa miltei koko näkemyksensä todellisuudesta. Lukuun ottamatta tietysti mielipiteitään esimerkiksi moraalikysymyksistä, jotka demokratiassa on jätetty ei pappien tai tutkijoiden alle, vaan tästä on annettu kansan valita. Tämän pitäisi kuitenkin tarkoittaa sitä että he myöntäisivät että tieteellisesti tutkittavat elementit olisivat ateismin puolella ja se mikä erottaa ateistin ja ÄS:äläisen on se, että ÄS:äläinen olettaa tieteellisesti todistamattomia yhteyksiä, joita ateisti ei tee. Tosin tällöin ÄS:äläisen oikea ratkaisu taitaisi olla ruveta ateistiksi.
Toki tämäkin perustelu on outo, kun muistaa että ÄS:äläiset kieltävät tietävänsä Suunnittelijan persoonan ja tavoitteet, jolloin hekin rajaavat tutkimuksesta jotain pois ja lyövät siihenkin rajoittavan kieltoleiman "ei voi tutkia"="epätieteellistä tutkia"="kannanotot mielipiteitä" -jota he pitävät "darwinistien" kohdalla kammottavana syntinä. Jos tiede olisi ateistista, ÄS kieltäisi että Suunnittelijalla ei ole persoonaa, ei suunnitelmaa eikä tätä kautta ole mitään moraaliakaan josta voitaisiin tietää ja joka kuuluisi ÄS -maailmankuvaan. Vaikka toisaalla mainostetaan miten moraalisesti hyvä se ÄS -maailmankuva on.
Vaikka jos evoluutikko uskoo että me olemme eläimistä tarkoittaisi sitä että meitä saa tappaa kuin pupuja, tämä on kai vähemmän paha kuin se, että ihmiset ovat esineitä, joiden rikkominen vertautuu ruukun särkemiseen. K'äytän vertausta koska kreationistit ovat vertausta itse käyttäneet montakin kertaa eikä kukaan toinen kreationisti niiden mainitsemisesta ole moittinut=ne ovat heistäkin ihan oikein. Tokihan he ovat kriittisesti ja avoimesti mukana keskustelussa, koska heidän systeeminsä on parempi kuin se "Darwinistien touhu".
Kuitenkin he muistuttavat miten maailmankuva on tärkeä asia. Että sitä pitäisi tuoda enemmän esiin. Maailmankuva on syntiä, kun muut sitä käyttävät. Mutta se on tärkeää kun heidän asiaansa puolustetaan. Ja näyttääkin kovasti siltä, että ÄS:äläiset ovat perus uskisnatseja: He määrittävät oman moraalikäsityksensä kautta onko jokin asia kiellettävä vai ei, mutta selvästi he eivät halua antaa darwinisteille samaa mahdollisuutta.
Kaiken tämän sekamelskan pohjalla näyttääkin siltä että joko ÄS:äläiset ovat sekaisin tai sitten he ovat oikeasti äärikristittyjä, joiden tavoitteena on vain saada poliittista valtaa. Eli uskonnon opetusta mahdollisimman laajasti. Että kristillisyyttä kaikille, näkemyksestä riippumatta. (Viittaus lainaukseen Puolimatkan näkemyksestä moraalin ja tieteen edun puolelta.) Mutta tämä halutaan salata, kuten kunnon Kiila -dokumentin hengessä pitääkin.
Ensin on PR, joka on julkista, joka pyrkii pienin muutoksin saamaan laajemman vallan, joka on sen tasoinen että sitä ei kehdata julkisesti tunnustaa. Todiste: Kreationismi on muuttunut ajan mittaan epämääräisemmäksi. Vain tietyt asiat on pysyvää: Evoluutiosta ei tykätä, ja USA:ssa käydään oikeustaisteluja, joissa häviämisten jälkeen muutetaan näkemys taas sellaiseksi että voidaan yrittää lakituvissa uudelleen.
Että tappion jälkeen "What should we do?" "-Perhaps a new name?"
tiistai 3. helmikuuta 2009
Sense of humour
Katselin aamulla muropakettia. Siinä luki seuraavanlainen mainos: "Takapuolella hauska maatilapeli". (Huonolaatuinen kuva ohessa) Tässä on tietysti mukana lapsellinen sanaleikki joka viittaa muuhunkin kuin paketin kääntöpuoleen.Kaikki eivät tunnu tälläisiä löytävän. Teinipojat löytävät. Ja minä löydän. Tässähän nähdään sellainen yhteys, jota ei ole tarkoitettu ja tämä tekee elämän tavallaan hauskemmaksi. Mitään järkeähän näissä kaksimielisyyksissä ei ole. Mutta hyvin niillä vitsikirjoja silti myy.
Uskovaisilla on tietysti ihan samanlainen juttu. He näkevät yhteyksiä Jumalaan. He näkevät paahtoleipään painuneena naaman, joka on saman tapainen "yhteys, jota ei ole". Mitään järkeä tässäkään ei ole. Mutta hyvin sillä kirkkokuntia pystyttää ja rahaa kerää.
Siksi olenkin hieman seurannut viime aikoina puheena olleeseen "Jumala -aistiin". Joidenkin uskovaisten mielestä se, että he näkevät yhteyden on eräänlainen aisti. Ateisteilla ei sitä ole. Minusta on OK että he uskovat näin: Nyt voin hyvin sanoa että minut on "tuomittu Taivaaseen". Kun uskovainen kerran näkee ja tietää, ateistilta uskon ja pelastuksen vastaanottamiseen kehottaminen on sama kuin kehottaisi neliraaja -amputoitua juoksemaan cooperin testin. Hyvä ja oikeudenmukainen Jumala ei kai tuomitse vammaisia siksi että heillä on rakenteellinen vamma, jolle he eivät voi mitään ja joka estää heitä tyystin tekemästä jotain asiaa? Siksi jos Jumala laittaisi jumala -aistittoman Helvettiin tarkoittaisi sitä että Hän olisi Paha Jumala.
Samoin huumorintaju -myös huonon huumorin taju- on sellainen, että sen opettaminen tuntuu olevan vaikeaa. Joko se on, tai sitä ei ole. Sisällön opettaminen "hei, tuo tuossa vitsissä on hauskaa" ei yksinkertaisesti yleensä tee vitsistä hauskaa.
Kuitenkin vain tuntuu, että "Jumala -aisti ja "huumoriaisti" ovat toistensa vastakohtia. Ainakaan uskovaisten viestintäketjuista on vaikeaa löytä huumoria, ainoastaan synkkää vainotunnelmaa kun "ne taas meitä kiusaa". Tämä tarkoittaa sitä että käytännössä voit saada korkeintaan vain toisen. Jos näin on, olen tyytyväinen että voitin päävoiton tässä arvonnassa.
Tosin itse en jaksa uskoa että vitsissä yhteyden näkemisen tai elämässä yhteyden näkemisen kohdalla on kyse mistään autenttisesta. Ihminen vain näkee yhteyksiä joita sinne ei ole laitettu, mutta jotka syntyvät sinne jonkinlaisen tulkinnan kautta.
Epäonnistuminen on onnistuminen.
Aikanani ihmettelin hieman kuinka "osuvaa" Googlen mainonta voi parhaimmillaan olla.
Nyt juuri silloin mainostanut the-end, joka lupaili siis maailmanloppua viime vuoden aikana, on muuttanut mainontaansa. Ja sitä tulee edelleen blogiini mainoksina. Hilarious.
Kuten vieressä olevasta kuvankaappauksesta näkyy, melko vastikaan alkanut vuosi tulee tekemään loppuun Amerikan romahtamisen, joka alkoi vuonna 2008.
Odotettavissa ensi vuonna tämä sama taho sitten mainostaa että "huipennus" tulee sille, minkä prelude oli vuonna 2008 ja joka täydentyi vuonna 2009. Että sitten vasta tulee "crescendo".
Tämä on maailmanlopun ennustajille tyypillistä. Minkälainen ennustus on sellainen, jonka epäonnistuminenkin on onnistuminen?
Minä otan vastauksen Raamatusta: "Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä." ~5. Moos, 18:22 Enkä ota tätä lainausta siksi että luottaisin Raamattuun tipan vertaa. Vaan sen vuoksi että näiden maailmanlopusta mainostavat ja näitä seuraavat tahot luottavat.
Nyt juuri silloin mainostanut the-end, joka lupaili siis maailmanloppua viime vuoden aikana, on muuttanut mainontaansa. Ja sitä tulee edelleen blogiini mainoksina. Hilarious.Kuten vieressä olevasta kuvankaappauksesta näkyy, melko vastikaan alkanut vuosi tulee tekemään loppuun Amerikan romahtamisen, joka alkoi vuonna 2008.
Odotettavissa ensi vuonna tämä sama taho sitten mainostaa että "huipennus" tulee sille, minkä prelude oli vuonna 2008 ja joka täydentyi vuonna 2009. Että sitten vasta tulee "crescendo".
Tämä on maailmanlopun ennustajille tyypillistä. Minkälainen ennustus on sellainen, jonka epäonnistuminenkin on onnistuminen?
Minä otan vastauksen Raamatusta: "Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä." ~5. Moos, 18:22 Enkä ota tätä lainausta siksi että luottaisin Raamattuun tipan vertaa. Vaan sen vuoksi että näiden maailmanlopusta mainostavat ja näitä seuraavat tahot luottavat.
maanantai 2. helmikuuta 2009
Rauhalliset Suomalaiset.
Usein kultteihin yhdistetään ulkomaalaisia liikkeitä. Usein kuulee, kuinka joku USA:lainen horteinen tepastelu ja muu vastaava hurmoshenkinen toiminta ei ole se, mitä suomessa on. Että hämäläinen on jäyhän rauhallinen ja enimmillään vain huokaa hartaasti että "Kyllä, Jeesus".
Kuitenkin tätä esiintyy suomessa. Eikä tarvitse mennä kauas historiassa, että sieltä löytyy erilaisia vaarallisia liikkeitä. 1700 -luvulle asti noituus oli riski. Aikaisemmin esimerkiksi Thuronius joutui puolustamaan oppilastaan Henrik Eoleniusta, jota syytettiin Saatanan kanssa meuhkaamisesta. Syy: Liian nopeatempoinen oppiminen ja alkoholin vaikutuksen alaisena tapahtunut rehentely. Silti tämä riitti Piispa Terserukselle. Hänestä yliopistossa oli sellaista saatanallista menoa että sinne ei lapsiaan hurskas mies uskalla laittaa. Puolustava Thuronius sai jopa potkut koska puolusti oppilastaan. Päätelmä: Hänelläkin oli jotain salattavaa.
Kun noituusmania väheni, hurmosuskovaisuus sai jalansijaa. Esimerkiksi nimeltä voisi mainita suomalaisia hurmosveikkoja: Anna Rogel(1751-1784) ja Helena Konttinen (1871-1916). Konttinen oli ilmeisesti epileptikko, koska häntä "rangaistiin sätkimisellä siitä että ei ollut nuorisolle opettanut riittävästi tanssin vaaroista."
Lisäksi Maria Åkerblom oli sitten näitä rankempi kulttijohtaja. Hän kertoi itse että hän oli ollut kuolemansairas ja parantunut sitten. Häntä syytettiin tietysti mielen sairauksista, mutta hän ei halunnut joutua lääkärien tutkittavaksi. Hän esiintyi valloittavasti ja sai suosiota. Vallan myötä hän alkoi "expellaamaan" skeptikkoja. Hänen tilaisuuksiaan sai tarkkailla vain ne jotka häneen uskoivat. Vallan myötä Äkerblom toteutti kaltaistensa uskontojen ytimen, eli "tee juuri niin pahaa kuin mitä laki sallii." Hän muun muassa pisti seuraajansa myymään omaisuutensa ja ostamaan sillä hänelle lahjoja. Lisäksi hän komensi seuraajansa ampumaan paikallista poliisia ja sai 20 seuraajaansa todistamaan että kyseessä oli itsepuolustus. Äkerblom syyllistyikin omaisuusrikoksiin ja pahoinpitelyihin. Lisäksi kun hänet vangittiin, hän pakeni. Kultti oli hierarkinen, ja sisäpiiri sai tehdä kaikenlaista, joka ei kestänyt päivänvaloa.
Samoin suomessa on toiminut kultti nimellä Korpelalaiset, jotka seurasivat Toivo Korpelan näkemyksiä maailmanlopusta. Liiton arkin tuli noutaa uskovaiset pelastukseen. Nils Holmberg siirtyi kultin johtoon. Tälläkin oli vaikeuksia virkavallan kautta, kun he uhkasivat vapauttaa kaksi vangittuna ollutta korpelalaista. Holmgren oli välillä mielisairaalassa, mutta kulttilaiset jaksoivat odottaa. Holmgren sairasti iskiasta ja olut oli siihen lääke. Asteittain kokouksiin tuli mukaan tanssi ja kortinpeluu. Lopuksi sukupuolisuus. (Kuulostaa miltei kivalta uskonnolta?)
Astetta vähemmän mukava kultti olikin sitten Inkeriläinen "leikkaajien" lahko. Se toimi 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Se piti seksuaalisuutta pahimpana syntinä, ja heistä ihminen luotiin ilman sukupuolielimiä ja ne ilmestyivät vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Siispä miehet kuohivat itsensä ja naiset antoivat amputoida rintansa ja klitoriksensa. Miehestä tuli "erityisen autuas" kivesten lisäksi poistettiin myös siitin. Leikkaamiset suoritettiin alkeellisilla välineillä eikä puudutuksesta ollut tietoakaan.
Siksi kun hihhulit yrittävät siirtää kulttilaisuuden kauas, eli toisiin maihin ja eksoottisiin aikoihin, ja yrittävät vihjata että "ei suomessa, ei nyt", niin heidän sanomisiaan voidaan pitää varomattomina. Toki läheskään kaikki hurmoshenkiset uskovaiset eivät edusta äärimmäisiä hulluja, mutta ei sitä "mahdottomaksi" saa tuomita vain vetoamalla johonkin "suomalaiseen mielenlaatuun", jolle äärimmäisyys olisi kamalaa.
Kuitenkin tätä esiintyy suomessa. Eikä tarvitse mennä kauas historiassa, että sieltä löytyy erilaisia vaarallisia liikkeitä. 1700 -luvulle asti noituus oli riski. Aikaisemmin esimerkiksi Thuronius joutui puolustamaan oppilastaan Henrik Eoleniusta, jota syytettiin Saatanan kanssa meuhkaamisesta. Syy: Liian nopeatempoinen oppiminen ja alkoholin vaikutuksen alaisena tapahtunut rehentely. Silti tämä riitti Piispa Terserukselle. Hänestä yliopistossa oli sellaista saatanallista menoa että sinne ei lapsiaan hurskas mies uskalla laittaa. Puolustava Thuronius sai jopa potkut koska puolusti oppilastaan. Päätelmä: Hänelläkin oli jotain salattavaa.
Kun noituusmania väheni, hurmosuskovaisuus sai jalansijaa. Esimerkiksi nimeltä voisi mainita suomalaisia hurmosveikkoja: Anna Rogel(1751-1784) ja Helena Konttinen (1871-1916). Konttinen oli ilmeisesti epileptikko, koska häntä "rangaistiin sätkimisellä siitä että ei ollut nuorisolle opettanut riittävästi tanssin vaaroista."
Lisäksi Maria Åkerblom oli sitten näitä rankempi kulttijohtaja. Hän kertoi itse että hän oli ollut kuolemansairas ja parantunut sitten. Häntä syytettiin tietysti mielen sairauksista, mutta hän ei halunnut joutua lääkärien tutkittavaksi. Hän esiintyi valloittavasti ja sai suosiota. Vallan myötä hän alkoi "expellaamaan" skeptikkoja. Hänen tilaisuuksiaan sai tarkkailla vain ne jotka häneen uskoivat. Vallan myötä Äkerblom toteutti kaltaistensa uskontojen ytimen, eli "tee juuri niin pahaa kuin mitä laki sallii." Hän muun muassa pisti seuraajansa myymään omaisuutensa ja ostamaan sillä hänelle lahjoja. Lisäksi hän komensi seuraajansa ampumaan paikallista poliisia ja sai 20 seuraajaansa todistamaan että kyseessä oli itsepuolustus. Äkerblom syyllistyikin omaisuusrikoksiin ja pahoinpitelyihin. Lisäksi kun hänet vangittiin, hän pakeni. Kultti oli hierarkinen, ja sisäpiiri sai tehdä kaikenlaista, joka ei kestänyt päivänvaloa.
Samoin suomessa on toiminut kultti nimellä Korpelalaiset, jotka seurasivat Toivo Korpelan näkemyksiä maailmanlopusta. Liiton arkin tuli noutaa uskovaiset pelastukseen. Nils Holmberg siirtyi kultin johtoon. Tälläkin oli vaikeuksia virkavallan kautta, kun he uhkasivat vapauttaa kaksi vangittuna ollutta korpelalaista. Holmgren oli välillä mielisairaalassa, mutta kulttilaiset jaksoivat odottaa. Holmgren sairasti iskiasta ja olut oli siihen lääke. Asteittain kokouksiin tuli mukaan tanssi ja kortinpeluu. Lopuksi sukupuolisuus. (Kuulostaa miltei kivalta uskonnolta?)
Astetta vähemmän mukava kultti olikin sitten Inkeriläinen "leikkaajien" lahko. Se toimi 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Se piti seksuaalisuutta pahimpana syntinä, ja heistä ihminen luotiin ilman sukupuolielimiä ja ne ilmestyivät vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Siispä miehet kuohivat itsensä ja naiset antoivat amputoida rintansa ja klitoriksensa. Miehestä tuli "erityisen autuas" kivesten lisäksi poistettiin myös siitin. Leikkaamiset suoritettiin alkeellisilla välineillä eikä puudutuksesta ollut tietoakaan.
Siksi kun hihhulit yrittävät siirtää kulttilaisuuden kauas, eli toisiin maihin ja eksoottisiin aikoihin, ja yrittävät vihjata että "ei suomessa, ei nyt", niin heidän sanomisiaan voidaan pitää varomattomina. Toki läheskään kaikki hurmoshenkiset uskovaiset eivät edusta äärimmäisiä hulluja, mutta ei sitä "mahdottomaksi" saa tuomita vain vetoamalla johonkin "suomalaiseen mielenlaatuun", jolle äärimmäisyys olisi kamalaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
