Välittäminen.

Oracilla oli jälleen asiaa. Tällä kertaa puheen alla oli vanha rokotevastustaminen.

Orac oli saanut sähköpostia, jossa valitettiin siitä kuinka lapset voivat olla vaarassa. Ja että Oracin kaltaiset tiedemiehet yliarvioivat sen, minkä tietävät.

Orac kirjoitti siitä, kuinka hänen tapansa on ollut typerä. Hänhän on listannut kokeita, joissa rokotteiden haittoja on testattu eikä niitä ole löydetty. Hän on kritisoinut rokotusten tehoja koskevia kritiikkejä ja tehtyjä rokotevastustustodisteita. Hän on tavallaan luullut että tällä olisi vaikutusta. Ikään kuin ihmiset olisivat sellaisia että kun heille näytetään se valtava todistusaineisto jonka ammattilaiset osaavat, riittäisi tai toimisi.

Kun kuitenkin loppupeleissä joku kuitenkin esittää mahdollisuutta sille että omalle lapselle käy jotain. Tässä vaiheessa ihmisen mieli ei toimi hyvin. Huomaamme että jos lääkärit on väärässä edes tosi pienellä todennäköisyydellä, lapsi voi saada autismin, joka ei ole mikään mitä haluaa lapselleen aiheuttaa. Emme kuitenkaan huomaa niitä lapsia jotka rokotteet pelastavat.

Tämän jälkeen Orac tietysti osoittelee väitteitä vääriksi, sillä tieteellisellä metodilla jonka tietää olevan "ei riittävän vakuuttavaa" niille jotka jo pelkäävät rokotuksia.

Väitän että tässä onkin myös tehokkaampi lähestymistapa: Jos otettaisiin kuvia lapsista jotka ovat kuolleet rokottamattomana tauteihin, ja sanotaan että me varmasti tiedämme, että jos rokotukset lopetetaan, lapsellesi voi hyvinkin käydä näinkin. Ei kai sellaistakaan halua omille lapsilleen.