Uskovaiset katsovat oikeudekseen olla aggressiivisia ateisteja kohtaan, koska he jostain kosmisesta syytä vain tietävät asioita ja katsovat velvollisuudekseen tämän jakamisen. He vihaavat ateisteja, jotka kuulemma tuhoavat moraalin ja tappavat. Ja uskovainenhan kokee olevansa vain pelastuspuuhissa. Ateistit ovat heistä sokeita ja tyhmiä. En ymmärrä miten tämä oikeuttaa aggressiivisuuteen, koska sokeat ja tyhmät eivät voi tilanteelleen mitään. Ei vammaisia saa pilkata!
Ateistit katsovat oikeutuksekseen, että uskovaisten pilkkaaminen on sama kuin kummituksiin uskovien, UFO -fanaatikkojen ja muiden vastaavien asioiden pilkkaaminen. Minusta tämä on erikoista, koska mielestäni pelkästä hulluudesta tai typeryydestä ei saa pilkata!
Molemmille puolille on kuitenkin ihan kuin se olisi heiltä itseltään pois, jos joku ajattelisi toisin. Minusta taas ihmisille pitää antaa lupa tehdä tosi tyhmiä asioita ; Siitähän elämässä yleensä on kyse muutenkin.
Sen sijaan ymmärrän täysin, että ateistien ja uskontojen vaarallisia piirteitä ja tätä heidän aggressiivisuutta kritisoi ja pilkkaa. Koska maailmankatsomus on ihmiselle todella Tosi, et voi saada ihmistä pelkällä keskustelulla muuttamaan mieltään, keskustelu on hänelle vain yksisuuntainen oman näkemyksen pakottaminen, eikä kaksisuuntainen "korjataan me niin korjatkaa te" -asetelma. Ja kun ongelmia on, jotain on tehtävä asialle.
Tässäkin kohden olisi tosin syytä ensin katsoa että kohdentaa oikein. Minunkin olisi helppo pilkata kaikkia uskovaisia sen perusteella että heidän porukassaan on hihhuleita. (Kaikki uskovaisetkin - myös hihhulit - ovat tätä mieltä: He eivät toki myönnä itse olevansa hihhuleita, mutta näitä on muualla, muut uskonlahkot, muut tulkinnat...) Samoin ateistit kaikki leimataan helposti yksilöiden tai muiden vuoksi. Kaikki ateistit ovat potentiaalisia koulusurmaajia yhtä paljon kuin kaikki muslimit ovat potentialaisia itsemurhapommittajia tai kaikki kristityt ovat potentiaalisia lapsenraiskaajia. Jos tämä unohtuu, keskustelu on sitä että keskustelussa on "kaksi yksisuuntaista nuolta", jossa molemmat yrittävät innolla käännyttää toisiaan, ilman että on itse valmis perääntymään millin miljardisosaakaan.
Lopputulos on minust verrattavissa vanhaan sähköposteissa kiertäneeseen kuvaan, jossa on kuvattu vammainen urheilija, ja kirjoitettu kuinka Paralympialaisissa voittaminen on kuin nettiväittelyn voittaminen. Vaikka olisit kuinka paras ja voittaja, olet silti vammainen. Kohteliaampi vertaus on tietenkin se taisteluhautavertaus, jossa molemmilla on poterot joihin kauvaudutaan yhä syvemmin.
Tämän vuoksi varovaisuutta ja viisautta on myös olla hiljaa. Tämän vuoksi minäkin lopetin saastaiseen huoneeseen kommentoinnin kun eräs kommentoija vihjasi että olen luonteeltani änkyrä, joka ei kykene näkemään muita tapoja kuin ateistisen tavan. Ehkä olen niin vanha, että olen kerinnyt kaivaa itselleni kunnon syvän poteron. On mahdollista että kaikesta kaivamisesta huolimatta olen yhä pohjalla. Mutta sentään tajuan että kaivaminen alaspäin ei ole aina tarpeellista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti