Katsoin sukulaispoikaa. Hän meni leikkimään pihalle. Hän rakensi tästä mielikuvituksessaan jonkinlaisen vaarojen paikan. Halusi ottaa mukaan lelumiekan jotta voi olla soturi. Maailma on jännittävä. Tietyllä tasolla lapsi ottaa leikin tosissaan, mutta ei sekoita tätä tosiasioihin. Lapsi toimii kuten pihalla olisi lohikäärme, taistelee sitä vastaan. Mutta jos siellä olisi oikea lohikäärme, lapsi ei taistelisi vaan juoksisi. Samaa tekee tietysti roolipelaajakin. Rakentaa kuvitelman, jonka tietää kuvitelmaksi.
Sen sijaan uskonnoissa rakennetaan pihasta samanlainen vaarallinen paikka. Kuvitellaan saatana, tämän kätyrit, ja tälle vaarallisia aseita, kuten propaganda -aseita, salavoimia kuten näkymättömyyttä ja jopa taikavoimia. Demoneja keksitään ympäristöön, kuin lapsi kuvittelee lohikäärmeitä. Näin vaaralliset idän harhaopit, ateismi, saatanan ovelat juonet ja valheet, evoluutio -oppi ja muut pelottavuudet vainoavat. Nämä vain ovat heille ihan todellisia.
Tosiasiassa se on vain piha. Ei siellä mitään ole. Voit lakata pelkäämästä Helvettiä. Voit lakata pitämästä kidutusrangaistusta OK:na. (koska kaikkihyvä Jumala sen sallii vaikka ateisteille, sen täytyy olla OK, koska jos se olisi väärin, ei kaikkihyvä Jumala sitä sallisi.) Tämä tarkoittaa juuri sitä että voi lakata elämästä. Sillä jos näihin uskoo, elämästä nauttiminen voi vaarantua.
Siksi on olennaista huomata että jos lapsi uskoo että lohikäärme on todellinen, hän juoksee. Uskonnon Helvetin, demoneiden ja muiden juonien kohdalla on ihan sama. Jos uskovainen ei pelkää niitä, se voi johtua vain siitä että hän ei ole miettinyt sitä mitä sen kokeminen tarkoittaa. Silloin hänellä ei ole uskontoa, josta luopua. Silloin hänellä on vain lohikäärmefantasia, jota vastaan hän on taistelevinaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti