Papit pienellä pesällä.

Paholaisen Asianajajalla viitattiin Suomessa olevaan lasten hyväksikäyttötapaukseen. Helluntaiseurakunnissa on siis paljastunut hyväksikäyttötapaus. Kommenteissa muistutettiin asianmukaisesti että Helluntaiseurakunta oli itse nostanut Ristin Tie -lehdessä asiaa esille, jotta vastaava saataisiin estettyä jatkossa. Minusta on ymmärrettävää, että kun on paljon ihmisiä - kuten vaikka helluntailaisia - mukaan mahtuu mätiä omenia.

Mielestäni tämä on sama, kuin katolisen kirkon pappien lapsiin sekaantumisten kanssa. Olisi väärin väittää että katolinen usko yllyttäisi tähän toimintaan. Sillä mitään käskyä sekaantua lapsiin ei heillä ole. Päin vastoin, enemmistö katolilaisista pitää tätä kammottavana ja vääränä toimintana.

Se, mikä minua kuitenkin ihmetyttää, on uskovaisten antama epätasapaino. Jos yksi ateisti ampuu jonkun, tämä ampuminen johtuu ateismista. Heistä se kertoo siitä että ateistit eivät ole moraalisia. "Eihän heillä auktoriteetti käske moraaliin" - ihan kuin moraali voisi tulla vain käskemisen kautta. Ja jos uskovaisten joukossa tapahtuu vastaavia, hän on poikkeus, ei "oikein uskossa". Mikä tahansa esimerkki siis osoittaa ateistit pahaksi, mutta mikään ei uskovaisia pahaksi. Aika epäreilu asetelma, enkä ymmärrä miksi ateistien pitäisi suostua tuollaisen parjauksen kohteeksi. Kuitenkaan ateismiin ei sisälly mitään käskyä ampua muita. Tosiasiassa uskontojen moraalisäännöt ovat inhimillisiä. Dawkinsin "God Delusion" -kirjassa esimerkiksi viitattiin tutkimukseen, jossa havaittiin että kun ateistien ja uskovaisten näkemyksiä moraalista ja oikeudenmukaisuudesta testattiin, tulokset eivät poikenneet.

Mielestäni tämä tosin kertoo myös siitä että Dawkinsin "uskonnot tuovat pahaa" osoittautuu vääräksi. Ehkä se vain on niin, että sekä ateisteissa ja uskovaisissa on mätiä omenia ja hyviä omenia. Pitäisi katsoa mitä hedelmää yksilö tuottaa ja huomata, että uskonto on oikeastaan aika merkityksetön asia tässä; Uskonto ei voi nykypäivänä ainakaan länsimaissa hallita ja käskeä: Henkilö voi marssia aina pois. Se ei muutenkaan muuta näkemyksiä. Pikemminkin se vain kertoo että "Nuo asiat jotka näet ja koet hyvinä ovat todella hyviä : Katso, Jumala vahvistaa sen!" Itse näkemys hyvästä on kuitenkin valmiina. Ja joissain tapauksissa se puuttuu. Ja silloin ei helluntaiseurakunnan jäsenyyskään auta.

Se on kuten tuossa ohessa olevassa kuvassa. Se voi olla siunaamista tai jotain muuta. Pitää ensin katsoa mitä siinä todella tapahtuu ja toimia sitten sen mukaan. Eikä toimia pelkän uskonnosta tai ateisteista olevan mielikuvan mukaan. Aate ei tee mitään, niitä seuraavat ihmiset sen sijaan tekevät. Toki heitä voidaan yllyttää tekemään aatteen nimessä myös pahaa. Mutta tällöinkin pahan takana on ryhmän johtajat ja heidän manipulaationsa.

Tosin valitettavasti siitäkin löytyy hieno esimerkki juuri tässä Helluntailaisten tapauksessa. Vaikka hyväksikäyttö nähdään erittäin pahana ja syntisenä, armoon luotetaan helluntailaisten leirissä todella paljon, ja suhtautuminen tilanteeseen on ollut jopa röyhkeää ja sellaista mitä ei voi mitenkään perustella. (Kursivoinnit minun.)

"Hyväksikäyttäjä on myöntänyt teon. Hänet on palkattu erään seurakunnan pastoriksi seurakunnan vanhimmiston hyväksynnällä: heidän perustelujensa mukaan tekijä on sovittanut tekonsa Jumalan silmien edessä. Hyväksikäytetyn uskon seurakunnan vanhimmat ovat asettaneet kyseenalaiseksi."

Jos uskonto hyväksyy tuollaisen tilanteen ja tuomitsee uhrin, ja antaa tekijälle armon, sitä ei voi perustella. Sitä ei tarvitse hyväksyä. Se ei ehkä ole helluntaiseurakunnan virallinen ohje, mutta ihmiset jotka ovat tässä olleet mukana saavat hävetä - ja täydestä määrästä. Tämä puhuu juuri siitä että mätiä omenia voi olla myös uskonjohtajissa. Heidän asemassaan heihin luotetaan ja heille annetaan elämän herkimpiä asioita käsittelyyn. Silti tämäkään ei välttämättä tee heistä mitään hyviksiä.