Mitkä yhteiskunnat ovat onnettomampia?

Tämähän on se tärkeä kysymys. Usein sanotaan että uskonto korottaa moraalia. Että jos Jumalasta luovutaan, niin sitten alkaa ihmisiä kuolemaan. Ateisteillahan ei ole käskettyä auktoriteettimoraalia, joten hehän sitten kulkevat ympäriinsä tappamassa, koska ihmiset ovat sellaisia. Ilman kristinuskoa jokainen kristitty antaisi periksi sille murhanhimolle, joka heidän sisällään velloo. Tai tältä kuulostaa kun heidän juttujaan kuuntelee. Jos uskonnottomuus vie moraalin, sen pitäisi tarkoittaa juuri tätä. Että ilman uskontoa uskovaiset antautuvat julmille haluilleen. Jos heillä ei ole näitä haluja, ei ateisteillakaan ole. Eikä väkivaltaista teurastusta saada aikaan. Mutta teurastuksen on tultava - muutenhan uskovaiset valehtelisivat. Eivätkä he sellaista tekisi.

Itse asiassa yhteiskunnan hyvinvoinnin ja uskovaisuuden välillä on tutkimuksia. Ne taas sanovat seuraavaa:
"In general, higher rates of belief in and worship of a creator correlate with higher rates of homicide, juvenile and early adult mortality, STD infection rates, teen pregnancy and abortion in the prosperous democracies."

Toisin sanoen väkivaltaa ja kakaroiden kuolemaa, teiniraskauksia ja abortteja on enemmän jos ollaan Jumalan Tukemissa maissa. Toki syy voi olla se, että "juoksuhaudoissa ei ole ateisteja". (Miksi, eikö tappaminen jota sodassa joudutaan tekemään olekaan uskovaisista paha asia, kuolemansynti?) Ei voida sanoa onko onnettomuus uskonnollisuuden syy vai uskonnollisuus onnettomuuden syy. Mutta ateismin kanssa ei ole vaihtoehtona tuota rikosten määrän kasvua. Joko onnellisuus aiheuttaa ateismia tai ateismi onnellisuutta.

Siinä nyrkkisääntö. Ateisti voisi kysyä maailmaa parantavalta uskovaiselta näihin tuloksiin viitaten, että pitäisikö tässä ajaa yhteiskuntaa kohti onnellisuutta ja kieltää uskonnot ja pakottaa ateismiin - toisin päin kun tuntuu aina olevan niin suurta intoa. Ateistien oikeuksia esimerkiksi siihen että saa ostaa kaupasta olutta, on mielellään asia jota uskovaiset pyrkivät rajoittamaan lainsäädännöllä. Uskovaisten on aivan turha vaatia avomielisyyttä ja suvaitsevaisuutta, kun he itse eivät sitä ole halukkaita antamaan. Ei ole olemassa "yhdensuuntaista avomielisyyttä ja armoa". Reiluus on tasapuolisuutta.