Nyt sen tiedän.

Vanha sanonta kertoo, että itse on viimeinen, joka huomaa että on vanha. Nyt tiedän olevani.

Kuvitellaan vaikka vanhaa maaseutuympäristöä. Siinä on varmasti eletty hyvää elämää. Vaikka 1800 -luvulla ei kivaa ole kaikin puolin ollutkaan. Kuitenkaan kukaan ei viitsisi nyt muuttaa niihin oloihin. Eikä pidäkään. Joka sukupolvi tekee korkeamman korkeimman tornin. Ja pelikoneillakin on grafiikkansa ja pyörityksensä ohella vain yksi suunta.

Ja näin sen pitääkin olla.

Tajusin, että olen vanhan maailman jäänne. Syynä on tietysti ateistien bussikampanja. Perinteisesti suomessa ollaan oltu hiljaa uskontoaiheista. Riitaa ei ole haastettu. Pidän siitä. Toki syynä on myös suhde tietoon.

Ennen jos joku väitti että sama näyttelijä oli joissain elokuvissa, ei alkuperäisiä välttämättä päässyt näkemään. Joten vaikka et uskonutkaan, oli kuitenkin jollain tavalla fiksua uskoa siihen että näin ehkä kuitenkin oli. Nykyisin kaksi sekuntia guugelia korjaa tilanteen. Ennen uskonnon kohdalla oltiin hiljaa, fundamentalisteille naurettiin. Paitsi jos oltiin pohjanmaalta, jolloin ei. Nykyisin kaksi sekuntia guugelia muuttaa tilanteen. Ja sitten onkin koko maa pohjanmaa.

Tätä kautta tämäkin blogi alkoi "ytimestä". Tuulimyllykirjeiden teemalla. Syitä miksi fundamentalistejen kanssa ei kannata tai edes tule keskustella. Olen yhä sitä mieltä että tässä on jotain hyvääkin.

Mitä huomasin bussikampanjassa. Tärkeimmät asiat oli se, että se oli maahantuotua. Mainos sanasta sanaan lainattua tavaraa briteistä. Tämä on toki kätevä testaustapa siihen miten eri maissa suhtaudutaan sananvapauteen. Sama sisältö kun kertoo että erot johtuvat muista asioista.

Toinen asia olivat muslimit. Pahimmat fundamentalistit ja muslimit vastustivat ateistien bussikampanjaa kiivaasti. Normiuskovat olivat hiljaa. Ja mikähän tässä oli syynä? Kenties se, että hekin elävät tavallani vielä menneessä. He ovat tottuneet hiljaisuuteen, lupaan vaan olla. Nyt kaksi sekuntia guugelia muuttaa kaiken. Pitää alkaa "keskustelemaan". Ja se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "riitely". Ateistit tuntuvat olevan innoissaan. Minä en.

Tämä kampanja oli kuitenkin eräällä tavalla hyvä. Bussikampanjassa ei ollut sitä vanhaa tylsää ateismia, jossa ateismi kuvataan vastustamisena. Toki on muistettava että vallankumouksilla on ajettu hyvääkin. Spartacus vastusti (elokuvasta jota kukaan nuori tuskin muistaa, muistan) Roomalaista orjanpitoperinnettä, seurasi orjakapina. Ainakaan tavoite ei ollut läpeensä paha. Ja demokratiakin on ajettu monissa paikoin läpi vallankumouksen kautta. Systeemiä vastustaen. Kukaan ei kuitenkaan elä vastustamisesta.

Minäkin tänne blogiin kirjoittelin pitkin matkaa erilaisia kritiikkejä erilaisiin asioihin. Koin kirjoittaessa että ne olivat keinoja näyttää että "syy keskustelemattomuuteen ei ole se, että olisin tyhmä enkä välittäisi esim. tieteestä." Tai että en osaisi. Tai että ateismi olisi epärationaalista. Se vastasi eräisiin reagointipakkoihin, jotka normaalisti seurasivat tuulimyllykirjeiden henkeä. Sillä tätä blogia on aina kirjoitettu sekä aktiivisesti että reaktiivisesti: Keksien ja toisien kommentteihin reagoiden. Onneksi älysin jättää sen taakse. Sillä mielestäni ateismia ei voida määrittää pelkän vastustamisen kautta. Ollakseen ateisti ei voi pistää "kumoa kaikki muut maailmankuvat". Eihän miltään muultakaan vaadita tätä.

Ateismin luonne ei minusta ole pakosti sama kuin kaiken muun vastustaminen. Ei edes kristinuskon tuhoaminen tai korvaaminen.

Ja toisaalta en halunnut tehdä mitään "yhtä yhdistävääkään".

Vaikka keskeinen teema ja tavoite on "yritys elää hyvä elämä", en ole laikaan käsitellyt sitä. Jotain olen sentään tehnyt juuri aivan oikein. Sillä mielestäni ateistien pitäisikin olla "kissojen paimentamista". Yksilöitä. Siinä missä vanhat kulttuurit käskevät asumaan savutorpassa, kun "ennenkin on eletty onnellisesti" (mikä on sinällään totta), en haluaisi tehdä tälläistä. En halua että tuleva sukupolvi, olipa siinä ateisteja tai uskovaisia, olisi jonkinlainen aatteiden "kloonien hyökkäys".

Viimeinen asia jonka halusin on se, että minä määräisin jonkun yleisen ateismin sisällön. Joku muukin käskyttäjä on tietysti paha. Mutta kaikista pahin olisi se, että se olisin juuri minä.

Ateistien bussikampanja on nostanut nautinnot, hedonismin. Kohta "Jumalaa ei (luultavasti) ole" on nostanut kaiken ytimeen keskustelussa. Toki se on se, joka erottaa uskonnon ja ateismin. Mutta siinä kampanjassa on myös se "Nauti elämästä." Ei ehkä huono ohje. Mutta se on kuitenkin ohje. "Hyvä elämä" ei minusta sisällä samanlaista ohjeistusta. Tässäkin kohden haluan tavallani takaisin nuotiotulien hiljaisuuteen, leikkimään sitä leikiä että jos pari sekuntua guugelia ei muuttaisi kaikkea. Sellaiseen kuvitteelliseen aikaan, jossa kahvinkeitosta puhiseminen riittää. Että Jeesusta ja "keskusteluriitelyä" ei tarvitse vetää kaikkeen.

Tästä taas päästään tietenkin siihen, että kaikki muut ovat tuntuneet pysyvän kärryillä. Vaikka busikampanjoita ei edes ollut kun tämän rustaamisen aloitin. Kaikki tuntuvat ymmärtävän että "ateismi on tuota". Ja tämä ei ole sitä. Siksi toistuvasti ja koko ajan olen joutunut joko selittämään että miksi en pilkkaa normaalia uskontoa, vaan keskityn uskonnon äärimuotoihin.

Kun en halua neuvoa miten pitää elää, enkä halua keskittyä "kaiken vastustamiseen", jää jäljelle vain äärimuodot ja niiden moittiminen. Ne toki näkyvät ja ovat tätä kautta merkittäviä ja sopivat koko blogin teemaan, kokonaisuutena. Mutta se näyttää ulos päin aika pahalta. Että usko latistetaan äärifundamentalismiin, eikä ateismin positiivista sisältöä kirjata, jolloin sitä ei varmaan ole mietittykään. Ja muita tämänkaltaisia mietteitä voi lukijalle tulla.

Silloin lukija ei voi tajuta että kyse ei ole vallankumouksesta vaan rauhasta. Ei informaatiosta vaan hiljaisuudesta. Ei "keskusteluriitelystä", vaan siitä että elää hyvän elämän miten sitten tekeekin. Ei yrityksestä kopioida oma perinteinen talo, vaan antaa muiden rakentaa korkeammat tornit. Tämän seurauksena olen jopa turhautunut. Että onko kielellinen taito niin huono että kukaan ei ymmärrä. (No kuka voisi sanoa että täysin toista ymmärtää missään. Mutta kai ny jokin tolkku ja roti o.)

Tämän vuoksi olen päätynyt provoilemaan. Ensimmäinen reagointi on vinoilu, testi että kestääkö pinna. Mitä löytyy kun pintaa raaputtaa. Tämä taas on "mukaan menemistä". Sitä että nostaa kinan ensimmäiseksi välineeksi. Tavallaan tämä on tietysti järkevää, koska ennenkin on talon rauhaa puolustettu ampumalla naapurin nulikoiden pelotukseksi ilmaan haulikolla suolapateja. Ja tämän jälkeen rohkeimmat ja pahimmat raggarit on saanut laakin suolaa persuksille. Että "Rauthaa rajalle", perkele.

Ja tässä vaiheessa sitä tietysti kuulostaa armeijalta. Että aseilla rauhaa puolustamaan. Ehkä jopa luontevaa. Meinasinhan sitä työksi. Jäi, onneksi. Tämä taas on jotain tosi vanhakantaista. Jopa minun ikäpolvelle. Tai etenkin.

Haluaisin tietenkin sen rauhan, ja ajattelin että tämä on vain tälläinen vaihe. Ja tässä vaiheessa mieleeni tunki ajatus, että "jos olenkin vain edellä aikaani". Että suvaitsevaisuus ja hiljaisuus tulevat, kun islaminusko ja muut maastoutuvat kulttuuriin. Erilaisista tulee jokapäiväistä ja normaalia jolloin rauhoittuu. Sitten kaikki voisi taas antaa olla. Kuitenkin onneksi en ollut aivan niin kalkkeutunut että en olisi tajunnut sitä lakia, joka näyttää aina ja kaikkialla pätevän. Jos pidän itseäni "tulevaisuuden (kulttuuri)paradigman äänenkannattajana", olen todennäköisesti niin vanhoillinen, että edustan niin tiukkaa vähemmistöä, että sen suosioon saaminen vaatisi vallankumouksen. Siitä tiesin että olen vanha. Muut vaihtoehdot eivät ole uskottavia tai järkeviä.

Ateistin ei pidä tehdä itsestään korvaamatonta. Lohduttaudun sillä, että kaikki ovat tehneet virheitä. Ja maailma on aina ollut ensikertalaisten käsissä. Ja aina on pärjätty paremmin kuin edelliset sukupolvet. Se tietää vaan sitä että voi sitten aikana kupsahtaa rauhassa. Mualima pärjää, jopa paremmin.

Koirat Mehtaan menee.

Kyllähän me tiedämme arvon fundamentalistit. Heidän puheissaan kuulee usein sitä miten he ovat avomielisiä. He hakevat keskustelua. Ja Wedge -strategiakin on jotain joka ei ole kaikki mitä kreationismissa on. Ja että he eivät halua ajaa ateisteja pois, vaan olla tasapuolisia ja reiluja.

Mitä sanoo todellisuus? Jotain aivan muuta. Tasapuolisuus nostetaan esiin vain, jos siitä on heille itselleen etua. Muuten taas ateistejen vainoaminen on ykkössijalla suunnitelmissa.

Tästä hyvä esimerkki on kristillinen Illinois Family Institute. Se on kieltämässä Mehta -nimisen opettajan työtä sen vuoksi että hän on ateisti. Tällä on blogi. Ja hän on vieläpä niitä "ystävällisiä ateisteja", eikä niitä aggressiivisia.

Työ halutaan kieltää mielipiteiden kautta. Ei sen kautta mitä hän tekee töissään, vaan mitä mielipiteitä hän kirjoittaa nettiin vapaa -ajallaan. Perutelu on niinkin looginen kuin:

"He absolutely has a First Amendment right to promote any feckless, destructive, offensive, and immoral ideas he wants via his blog, but, as I mentioned in my earlier article, parents have the right not to have him as a teacher and a role model for their children."

Mehta ei siis edes riko mitään lakia. Kun puhutaan etiikasta, on hyvä muistaa että fundamentalistitahot puolustivat Freshwateria. Sitä, joka poltteli lapsiin ristejä. Näytön jälkeen kysymys kuuluukin, kannattavatko fundamentalistit etiikkaa vai uskoaan. Onko heillä ensisijassa ideologian saaminen Wedge -hengessä esiin vai avomielisyys? Vastaus ei ole vaikea.

Minusta teot puhuvat vahvemmin kuin valheellinen PR -puhe.

Huikeat voitot.

Tämän päivän Ilta~Sanomat kertoi että italiassa on valtava lottovoitto jaossa. Se on niin huima, että saksasta asti tulee lottoturisteja pelaamaan lottoa. Ja kortteja enemmän myydään lottokuponkeja. 139 miljoonaa kiinnostaa.

Arvonnan piti alun perin olla tänään, mutta sitä on siirretty pyhäpäivien vuoksi. Italialaiset katoliset piispat eivät ole tykänneet tästä siirrosta huolimatta lotosta. Domenico Sigalinin mukaan se on epäjumalien palvontaa, kun ihmiset kääntyvät rahan puoleen Jumalan sijasta.

Monet muutkin uskonmiehet pitävät sitä pahana: "Italian katoliset piispat ovat paheksuneet arvontaa ja sanoneet sen olevan moraalitonta ja lietsovan turhaa toivoa ihmisissä."

Minäkin olen järkyttynyt ahneista italialaisista. Sillä nyt ihmisten käytös selvästi rikkoo niitä oikeuksia joihin katolisella kirkolla on perinteisesti italiassa ollut yksityisoikeus.

Kuitenkin toisaalta lotonpelaajia ymmärtää. Itsekin valitsisin loton ennemmin kuin Jumalan. Sillä lotto luvataan jakaa harvalle, ja se menee harvalle. Siinä luvataan konkreettista rahaa ja siitä saadaan konkreettista rahaa. Kirkko sen sijaan lupaa monille, mutta ei ole varmaa että palkintoa menisi edes harvalle. Itse asiassa kirkko ei ole toistaiseksi todistanut että se on edes kykenevä jakamaan lupaamaansa palkontoa.

SM Jeesus.

Usein Jumala esitetään tärkeänä lohtuna vaikeuksissa. Että se poistaa murhetta. Tätä kautta päästäisiin siihen että Jeesuksen tarkoitus on murheen karkoitus.

En pidä näitä juttuja kovin järkevinä. Silllä eikö voida ajatella, että se samalla asettaa ruusuisia kuvitelmia elämästä, jotka sitten pettävät? Tämä tuskin lisää onnellisuutta.

Tämä korostuu tietysti ihmeparannuksia ja muita vastaavia asioita korostavissa uskonnoissa. On jopa näkemyksiä joiden mukaan kaikki sairaus on Saatanasta ja että Saatana on vain tyhjä kuori. Ja että ihmisen sairaus tätä kautta on vain sitä että hän ei ole "riittävästi uskossa". Niissähän asetetaan toivottomia odotuksia. Ja tarinat kasvattavat odotuksia. Voin vain kuvitella niitä jotka kuuntelevat toistuvasti paranemiskertomuksia ja jotka itse eivät ole kohdanneet samanlaista ihmettä, vaikka uskoa ja kärsivällisyyttä olisi tarjouttu. Kun taas toiset vaan "paranee kerrasta" ja vinoilee huonompiosaisilleen tämän jälkeen että "odottakaa riittävästi".

Moni sanoo että Jumala antaa asioille merkityksen. Eli siinä missä järki ja prosentit antavat selityksen, Jumala antaa tarkoituksen. Että vaikeuksia kohdatessakin löytää lohdun.

Tätä kautta ainakin minulle on sanottu että "tiedeusko ei tuo onnea", koska jos tiedetään että maanjäristyksiä tapahtuu vaikka yksi vuosikymmenessä, niin ihmisille ei voi vaan sanoa että "älkää olko surullisia, koska se tapahtuu niin harvoin". Kun ihmiset kuitenkin ovat surullisia siitä että se tapahtuu jossakin kuitenkin. Tässä on takana sellaista ajatusta, että "tiedeuskovan" on vaikeaa iloita onnettomuuksista.

Minusta onnettomuuksista ei pidä iloita. Ja surua ei aina vaan tarvitse turruttaa ja kätkeä. Maailman pahuus ei katoa sillä että sitä ei koe. Maailma ei muutu ruusuisemmaksi sillä että paha kielletään tai keksitään "pahan ongelmaan" joku kiertotie, joka selittää miksi afrikan lasten nälkään kuolema on Meidän Kaikkien Parhaaksi - eli keksii meille selityksen miksi Taivaassa ja Paratiisissakin tulee tapahtumaan tälläisiä ilmiöitä, "kaikkien parhaaksihan" ne on?

Uskovaisilla suru usein kääntyykin julistusinnoksi. Esimerkiksi ensimmäisistä kouluampumisista seurasi tulva, jossa julistajien silmistä ei paistanut suru tapahtumasta. Sen sijaan heidän silmissään oli ylenkatse ja ylimielisyys : Heillä on ratkaisu, ja syy oli siinä että ampuja oli erilainen kuin he itse.

Se, että ainoana selviää lento -onnettomuudesta, jossa kaikki muut kuolevat, ei ole hyvä syy rukoukseen. Uskovainen näkee tässä ilon paikan. Ihmepelastus. Jumalan ansiota! Kiitos kiitos Herra, että nuo kuolivat näyttääkseen minulle arvosi ja hyvyytesi!

Ja jos omainen kuolee, uskovainen näkee tässä juhlan paikan. Kuollut on päässyt parempaan paikkaan. Jos se paikka on niin paljon parempi, miksi Jumala haluaa meidän kärsivän täällä sen sijaan että kaikki tekisimme itsemurhan?

Kysymys: Viekö uskonto ihmisiltä kyvyn kokea negatiivisia tunteita? Sen sanotaan rikastavan ja lisäävän ihmisen kykyä olla muiden kanssa. Se kuitenkin näyttää enemmän joko turrutuslääkkeeltä tai sitten sadomasokistiselta systeemiltä.

Ken Ham "ovelana".

Ken Ham on kommentoinut ateisteja seuraavasti "obviously very angry at God and relishes in mocking Christianity - spending a lot of his time fighting against someone he doesn't believe exists!" Tässä on mukana monta virhettä, jotka saavat ihmettelemään koko hänen älykkyyttään.

Sillä ateisti ei taistele Jumalaa vastaan tai vihaa Jumalaa. Silloin hän ei olisi ateisti. Tietysti Ken Ham ja muut kumppanit vetävät toistuvasti tätä korttia. Mutta se johtuu siitä että he eivät suostu hyväksymään että joku ei usko. Tämä selittää reagoinnin esimerkiksi "Et usko Jumalaan? -et ole yksin" -kampanjan kohdalla.

Tosiasiassahan ateistit kyllä kritisoivat kristinuskoa paljonkin. Ja muita uskontoja. Syynä ei ole viha Jumalaa kohtaan. Se ei ole välttämättä edes vihaa uskontoa kohtaan. Tätä voi verrata niihin jotka vastustavat joulupukkia. Sillä tiedän että on ihmisiä, joiden mielestä joulupukki edustaa kaupallisuutta, ja tätä kautta vastemielisiä arvoja. Ja lisäksi kokevat sen olevan valehtelua lapsille. Siksi he voivat moittia joulupukin käyttöä. He voivat periaatteessa olla jopa aktiivisia. (Joskin harvalukuisia - luultavasti sen vuoksi että kadunkulmissa ei ole "joulupukisteja" jakamassa lappuja, joissa joulupukittomuuden ystävät tuomitaan pahaksi. Eikä nämä "joulupukistit" myöskään yleensä pyri vaikuttamaan, houkuttelemaan, manipuloimaan ja pakottamaan tai puuttumaan toisten elämään ja esimerkiksi toisten lastenkasvatukseen.) Vihaavatko he jotain aitoa partaveikkoa jonka olemassaoloon he eivät usko? Kuten ymmärrätte, vastaus on "kyllä" ja "ei". He uskovat joulupukkiin ilmiönä samaan tapaan kuin ateistit uskovat Jeesukseen tai Jumalaan ilmiönä, ja he vastustavat sen maallisia instituutioita ja sitä promotoivia. Mutta ei, he eivät vihaa mitään aktuaalista partamiestä. Koska eivät usko siihen.

Tämä juttu toistuu vuodesta toiseen. Näin yksinkertainen asia ei mene läpi. Mitä tämä kertoo Ken Hamin ja uskovaisten kyvystä ymmärtää asiaa, jota he ovat "älyllisesti kritisoimassa"? Ja jos asian sisältöä ei ymmärrä, eikö se samalla tarkoita että myös se kritiikki on huonolaatuista? Kun Ken Hamkin on vuosia pyörinyt asian ympärillä, ja tämän tason perusvirheitä tulee hänen suustaan, eikö se herätä mietintöjä siitä onko vika siinä että hän ei ymmärrä, vai siinä että hän ymmärtää mutta valehtelee tahallaan? Muita vaihtoehtoja ei juuri ole jäljellä. Pitäisi tehdä arvuutuskisa "Tyhmä" vai "Paha"?

Juoposta Herran hengestä juopuneeseen.

On tavattoma yleistä kuulla erilaisia parannuskertomuksia. Niissä kerrotaan miten ihmisellä on ollut huono elämä. Juhlia, alkoholismia, huumeita, saatananpalvontaa... Niistä on sitten eheydytty uskonnon avulla. Yleistä on että sanotaan että "luulin eläväni hyvää elämää, mutta olin onneton ja tyhjä".

Tässä yritetään olla kovin konkreettisia. Että uskonto vaikuttaa maailmassa. Se onkin minimivaatimus. Jeesus joka ei tiskaa astioita tai paranna auton alle murskautuneita siilejä tai tee muita vastaavia tekoja konkreettisesti ja toistuvasti ja todistettavasti on konkreettisesti ajatellen aika "turha juttu". Uskonnon on tarjottava muuta kuin lupailuja jotka toteutuvat "sitten joskus" ilman että niiden toteutumatta jäämistä voisi huomata. Tätä nämä tarinat kieltämättä tuovat.

Tämä on aika erikoinen, koska tässä ajatellaan että uskonto parantaa jotain. Mutta entä jos minä en tarvitse parantamista, koska minun elämässäni ei ole juhlia, alkoholismia, huumeita eikä saatananpalvontaa. Mistä uskonto muka parantaisi? Minulla ei ole mitään ongelmariippuvuutta, jonka vaihtaminen toiseen riippuvuuteen auttaisi konkreettisesti.

Eikö tämä hänen alkoholismi tai muu ongelmansa johdu ihan siitä että hän ei ole itse osannut olla ateisti. Mikä hän on sanomaan että minun ateismini on huonoa, kun kerran selvästi onnistun paremmin? Eikö se juuri todista sitä että ateismi ei ole sellaista mitä hän sanoo. Tästä voidaan vetää jopa sellaisia että kaikki se muukin höpinä jota "kokemuksieni mukaan ateistilla on" voikin koskea tätä "hänen ihmeateismiaan" joka on tosi erilaista kuin esim. "paahtoleivän ateismi". Ja nämäkin väitteet ovat tätä kautta vikaan osoitettuja jos niitä suunnataa minulle. (Kuten tehdään.)

Tuntuu että nämä tarinat kerrotaan lähinnä sen takia että ne merkitsevät kertojalle jotain. Mutta tässähän se, että henkilöllä on vakaumus tarkoittaisi että muiden olisi välitettävä ja otettava tosissaan tämä sisältö ja muututtava sen mukana? Mutta jos minä olen ateisti, eikö tämä vakaumus sitten tekisi samoja velvotteita uskovaisille?

Kristillinen massamurha.

USA:ssa tapahtui ammuskelu. Tämä ei tietenkään ole mikään uutinen, koska se on sama kuin mainostaisi että koira puree miestä. Murhaaja kuitenkin kirjoitti seuraavasti:

"Maybe soon, I will see God and Jesus. At least that is what I was told. Eternal life does NOT depend on works. If it did, we will all be in hell. Christ paid for EVERY sin, so how can I or you be judged BY GOD for a sin when the penalty was ALREADY paid. People judge but that does not matter. I was reading the Bible and The Integrity of God beginning yesterday, because soon I will see them."

Hän käytti kristillisiä perusteluja. Jeesuksen kohtaaminen. Ikuinen elämä perustuu armoon ja uskoon. Ja muuten kaikki saisivat Helvetin. Siksi hän ei joudu maksamaan synneistä, jotka Jeesus on jo maksanut.

En halua varsinaisesti vihjata että kristityt olisivat murhaajia. Tahdon kuitenkin muistuttaa niitä ystäviä, jotka Jokelan ja Kauhajoen yhteydessä kokivat "uskonnollista intoa" ja julistivat siitä miten "Luonnollinen valitsija" = kertoo evoluution ja ateismin olevan paha ja riskejä täynnä.

Sillä saman ajattelutavan pitäisi sitten koskea myös kristinuskoa. Armo ja luottamus Jeesukseen ovat molemmat tärkeitä kristillisyydessä. Moni kristitty tietysti on erimielinen armon rajoista, mutta niin moni ateistikin oli erimielinen Jokelan ampujan näkemysten rajoista. Eroa ei tässä kohden ole muuta kuin tulkinnan kautta. Ampuja oli selvästi kristitty ja perusteli asian itselleen - ainakin ääneen - nimen omaan kristillisillä perusteilla.

Tosiasiassa hullu kylä löytää perustelunsa, olipa sitten ateisti tai uskovainen. En siis väitä että "kaikki uskovat ovat pahoja", vaan että olemme vakaumuksestamme riippumatta yhtä hyviä. Paitsi tietysti että ateistien palstoilla tämä tasa -arvo on koko ajan mainittu, ja uskovaisten palstoilla taas pyritään mustamaalaamaan kaikki ateistit/darwinistit ja koko ideologia yksittäistapauksien kautta. Juuri sen verran parempia ateistit ovat. Mutta toki monet kristityt toimivat tässä kohdassa fiksusti ja monet ateistit typerästi.

Yritetään muistaa tämä?