Ateistit uskontoja vastaan?

Usein keskusteluissa uskovaisten kanssa korostuu se, kuinka vihaisia ateistit kuulemma ovat asiansa julistamisessa. Että pahimmat hihhulit ovat ateisteja. Ja kuinka paljon enemmän ateisteja suositaan suhteessa uskovaisiin ja kuinka he kuitenkin ovat samanlaisia tässä rintamassa.

Olen toki sitä mieltä että ateisteissa on kauheita hihhuleita, mutta olen sitä mieltä että tässä ollaan ajamassa hihhulointia: Pohjimmainen halu on rajoittaa ateistejen ja nimen omaan ateistejen oikeuksia uskonnonvapauden nimissä.

Tämä on selvää: Kun katsoo internettiä, sieltä toki löytyy sekä aktivistiateisteja että aktivistiuskovaisia. Ja kun tilannetta tarkkailee, ei ole vaikeaa huomata miten esimerkiksi "evoluutiota" tai "ateismia" käsittelevissä aiheissa paikalle aina ilmestyy joku riemuilija, joka alkaa inttämään vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Ja jos näihin kysymyksiin vastataan, TÄMÄ on sitä uskonnonvastustamista. Se, että vastaukset ovat usein kiukkuisia voi johtua aivan siitä että kysymyksiä ei ole asetettu mitenkään kovin kohteliaasti. "Evohörhöt" ja muut nimet lentävät "kumotkaa tai kääntykää" -asenteella. Ei voi sanoa kuin että "siten metsä kuten".

Sama pätee tietenkin muutenkin. Pinnallisesti uskovaiset voivat sanoa että hyväksyvät ateismin. Mutta kuitenkin jos uskovainen puhuu uskonnosta, tämä on "ymmärrettävää", koska uskovaisille usko on iso ilon aihe. Kuitenkin kun ateisti sitten kertoo samalla tavalla, tämän motiiveja ihmetellään. Tässä kohdin on lupa kysyä ja ihmetellä. Tämähän on pohjimmiltaan herjaus siitä että "ateistille maailmankuva ei ole tärkeä". Toisaalta tahdotaan tietenkin muistuttaa sitä miten ateistit ovat vakaumuksellisia, mutta tämän konteksti on aina toinen.

Mutta heti kun mennään netin ulkopuolelle, tilanne muuttuu. Ateistit eivät julista ja jaa lappuja - uskovaiset kyllä. Ateistien näkyminen yhteiskunnassa on institutionaalista. Mainostetaan "erotkaakirkosta" -juttuja ja muita vastaavia. Myös kirkko mainostaa, mutta tätä eivät kritisoi ja halua kieltää edes ateistit. Selvästi kritiikki on tässä kohden vakavassa epätasapainossa. Pohjasävy on se, että ateistien mainonta on väärää ja uskonnonvapauden vastaista.

Toisin sanoen ateisteja ajetaan kaksoisansaan:
Ensimmäien ansa on sellainen, että jos ateisti ei vastaa kritiikkiin, se johtuu siitä että hän ei osaa ja että hänen näkemyksensä on siksi järjetön ja irrationaalinen ja ateisti on tyhmä. Jos ateisti sitten puolustaa näkemystään, hän joutuu vetoamaan asioihin jotka kritisoivat jumalanäkemystä. Ja tämä on tietenkin uskonnonvastaisuutta.

Toinen ansa taas on se, että jos ateisti kertoo vakaumuksestaan, se johtuu pohjimmiltaan Jumalan vihaamisesta, eikä vihaa ole kuulemma ilman kohdetta. (Ajatus siitä että ateisti vihaa uskontoja, tai ainakin niitä tahoja jotka koko ajan ovat vaatimassa niitä vastauksia, ei tule mieleen. Uskonto instituutiona ja uskovaisina ihmisinä voi olla olemassa ilman että uskon kohde on oikeasti olemassa muuna kuin ajatuksena. Ateisti uskoo tässä kohden instituutioon ja jäseniin. On siis pettynyt näihin eikä Jumalaan. Olennaista on että kun uskontoa tarkastellaan, siitä näkyvät vain nämä elementit. Muu taas on todistamatonta tavaraa, joka ei ateistia kosketa.) Ja samalla se kertoo siitä miten ateistit ovat sitoutuneita. Jos ateistit taas ovat hiljaa, se kertoo siitä kuinka ateismilla ei ole sisältöä.

Itse törmäsin tässä tilanteeseen jossa minua haastamalla haastettiin puolustamaan ateistisuuttani eräissä sukujuhlissa. No, en suostunut vaan sanoin tuolle intoa puhkuvalle ja puheistaan - jotka alkavat hiljaisella uskontunnustuksella ja jotka muuttuvat falsettiääneen taipuvaan puheeseen siitä milloin ties mikä on Jumalaa vastaan - kuuluisalle uskonmiehelle, että minulla ei ole mitään pakkoa koko ajan perustella omaa näkemystäni muille, koska olen tehnyt sen itselleni riittävän hyvin. Siksi minä voin olla rauhassa ilman että minun koko ajan tarvitsee ylläpitää näkemystäni väkisin. Kerroin että voin toki alkaa puolustamaan näkemystäni heti kun hän näyttää minulle sen hänen Jumalansa eikä vain omaa naamaansa ja tarinoi henkilökohtaisia kokemuksiaan ja raamatunlauseita. Tosin muistutin, että siinä vaiheessa minä toki vaihtaisin näkemystänikin, joten kiistely jäisi silloinkin pois.

En tiedä, voiko heille vastata mitenkään muutoin.