Kun olin nuorempi, kävin kirkossa. Muistan sieltä erään saarnan, jossa kerrottiin enkelistä. Enkeli kulki maan päällä ja keräsi rukouksia. Suurin osa oli pyyntöjä. Ihmiset halusivat hyvinvointia, parannusta, rahaa, jopa lottovoittoa rukoiltiin. Sen sijaan kiitoksia ei rukouksissa ollut kuin harvoin.
Saarnan tarkoituksena oli tietenkin muistuttaa siitä että uskonto on muutakin kuin pyytämistä ja vaatimista, muutakin kuin "joululahjatoiveita joulupukilta", johon saarnassa pyyntöjä verrattiinkin.
Uskonnossa on kuitenkin laajemmin aivan samasta asiasta puhetta. Tosin siitä ei saarnassa muistettu mainita. Se on nimittäin ajatus pelastumisesta ja uskon tuomasta onnesta. Niistä nimittäin muistetaan mainita. Tuossakin jumalanpalveluksessa pelastusta toitotettiin.
Muutoinkin kun juttelee uskovaisten - siis sekä hihhulien että muiden - kanssa, huomaa kuinka usein puheet siirtyvät nimen omaan uskovaisten saamapuolelle. Pelastus mainitaan useammin kuin uskonnon tuoma eettisyys. Mainitaan että uskonto tekee onnelliseksi, mutta ei korosteta sitä kuinka sen tulisi tehdä eettiseksi.
Kun katsoo sitä miten uskovaiset puhuvat pelastuksestaan : Tärkein asia ei olekaan se, miten he saavat olla hyviä tai se, että Jumala on Tosi. Tärkeä muistuttamisen arvoinen, useimmiten toistuva -siis tärkein- asia on se, että Jumala pelastaa juuri heidät ja rakastaa heitä. Tähän löytyy syy ahneudesta ja itsekkyydestä : Jos Jumala olisi toisen lainen, Hänestä ja Häneen uskomisesta ei olisi uskovaisille itselleen hyötyä. Näyttääkin siltä että enemmistölle suurin positiivinen motiivi uskolle on siis ahneus ja negatiivinen motiivi pelko kuolemisesta. Ensimmäistä kohti ja toista karkuun, siinä ahenususkonnon sisältö pähkinänkuoressa.
Mielestäni uskonto, joka ei tee meistä ympärillemme tarkemmin tarkkailevia ja muiden ongelmat näkeviä, empaattisempia ja herkempiä ja auttamishaluisempia ihmisiä, siitä ei kannata hirveästi mainostella muille. Jos uskonto tuo enimmäkseen yksilön omaa onnellisuutta, hänen kannattaa uskoa hiljaisemmin.
Muussa tilanteessa kun näyttää siltä, että uskonto tekee herkäksi ainoastaan hyppimään muiden vakaumusten varpaille. Ja vain siksi että ahneus kokee vetoa siihen ja koska henkilö itse tulee siitä onnelliseksi ja päättelee tästä että se sopii kaikille muillekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti