"New Atheism" ja "framing" ovat olleet aiheita, jotka ovat puhuttaneet ateismilinjalla. Niillä on varmasti ollut vaikutusta myös tämän blogin sisältöön. Aiheet ovat puhuttaneet paljon, ja jos niistä ei ole ollut käsitystä, ei ole minusta "oikein osallistu" ateismikeskusteluun. (Se on vähän sama, kuin jos löytyisi roolipelaaja, joka ei tietäisi mikä Forge on. On ehkä pelannut, saattaa olla jopa pelaaja, mutta ei silti välttämättä ole oikein käsitystä siitä mitä ilmiöön liittyy ja mitä "roolipelilinjassa" on tapahtumassa.)
"New atheism" eli uusateismi (ei käännetty vielä virallisesti suomeksi) taas tarkoittaa Dawkinsin, Hitchensin, Harrisin ja kumppaneiden ateismiaaltoa. Tälle ateismille tyypillistä on aktiivinen julkisuus. Minun mielestäni uusateismi on vastine kreationistien kauan jatkuneelle linjalle. Kun vastapuoli pitää ääntä, se pakottaa reagoimaan. Ainut mitä minä ihmettelen on se, että siinä on mennyt niin kauan. Lopputuloksena syntynyt touhu tosin muistuttaa minun silmääni paikoin aivan liikaa uskontoja. Ateistihihhuleita on syntynyt.
Framing, eli freimaus (tätäkään termiä ei ole käsittääkseni ole vielä suomennettu) tarkoittaa sitä etenkin Nisbetin vetämää asiaa. Siinä tärkeää on että tieteestä puhuvat tiedemiehet ottaisivat käyttöön kielenkäytön, joka välttää tavallisten kansalaisten maailmankuvan romahduttamista. Jostain syystä freimaajilla tuntuu olevan aina yksi mielipide, jota korostetaan vastamielipiteen kustannuksella. Ja se on "Pitäisi olla kiltti uskonnollisille." Harvemmin kuulee freimaajien tuohtuneena selittävän esimerkiksi Intelligent Designereille, että näidenkin tulisi freimata tekstinsä, että heidän "pitäisi olla kilttejä ateisteille".
Mutta jotenkin se on vain niin, että jos ÄS:äläiset eli/tai kreationistit levittävät tavaraansa, he kertovat vaihtoehdosta, mitä pidetään hyvänä asiana. Mutta jos ateisti levittää tavaraansa, heidän pitäisi "freimata"...
Minulla ei ole varsinaisesti mitään muuta freimausta, tai edes uskovaisille kilttinä oloa, vastaan. Ja ehkä mielipiteidenkin painottuminen kertoo enemmän "freimaajista" kuin freimingin tarpeellisuudesta. Ehkä sitä vain ymmärretään väärin? Minua kuitenkin haittaa se, että framingin piirissä pyritään rajoittamaan eksperttejen kannanottoja. Minusta freimingin tulisi ainostaan katsoa että tiedemiehet eivät esitä väärää faktaa tai epätiedettä tieteenä. Muu on suorastaan väärin. Ei ainakaan minun alalla voida eksperttejen mielipiteitä tai ilmaisua muokata vain sen mukaan, että vastaanottaja ei pidä kuulemastaan. Se olisi vähän sama kuin käskisi lehtimiehiä kirjoittamaan pelkästään siitä näkökannasta, joka ei loukkaa uskontoja ja järjestöjä. Jos freimauksella tarkoitetaan sitä, että tiedemiehen tulisi miettiä kohdeyleisöä sen verran että tämä ymmärtää faktat oikein, eikä valehtele, eikä esitä tiedemaailman vastustamaa epätiedetä tieteenä, niin se on tietysti erittäin hyvä asia. Mutta jos siihen vedoten jotenkin pitäisi vaieta, jättää faktoja kertomatta, niin.. se onkin jo ihan eri asia.
Sen sijaan kannatan freimausta nimenomaan harrastelijoiden puolella. Ei pitäisi hihhuloida niin pahasti, olipa sitten ateisti tai uskovainen. Nisbet on siis minusta oikeilla jäljillä, ja osin hakoteillä. Samoin minusta hieman oikassa ja hieman väärässä ovat sellaiset aktiiviset ateistit kuin Dawkins ja PZ Myers (vaikka jälkimmäisen jutuista aika usein tykkää, hän unohtaa minusta välistä kohtuuden.)
Sen sijaan Moranin blogiinsa tuoma eräs toinen harrastelija -ateisti on minusta täysin väärässä perusteluissaan framingista ja uus -ateistejen hiljentämisestä. Se nostaa minusta esiin tärkeän asian. Virheen lähdökohdissa, joka minusta sävyttää "freimauksen puolustajia" muutoinkin. Hänen pointtinsa on
"Whether or not, religion and science are internally consistent is largely beyond the point. The point is what we can reasonably expect the public to accept. The public is not going to accept both atheism and science over the short-term."
~Jake
Eli kysymys ei ole siitä ovatko tiede ja uskonto yhteneväisiä. Pointti on siinä, kuinka paljon "ihmiset yleensä voivat hyväksyä". Ateismia ja uskontoa ei voida saada yleisesti hyväksytyksi yhtäaikaisesti. Minusta Jake on täysin hakoteillä. Hän nimittäin olettaa, että ihmiset käsittelisivät noita irrallisina asioina, loogisesti. (Eivät.) Ihmiset eivät ole loogisia. Tosiasiassa suurin osa tavallisista ihmisistä ajattelee hyväksyvänsä tieteen. Sulkeutuneimmatkin kreationistit ovat hyväksyneet tieteen, he vain rationalisoivat siihen tapaan, että "Jos tiede ja
Raamattu ovat ristiriidassa, tiede on väärinesittänyt kantansa." Eli jos vaikka löytyisi jotain ikävää todistetta, voi kreationisti aina ajatella että "tieteen totuus kuitenkin muuttuu, joten kukaan ei voi sanoa että se ei muuttuisi Raamatun mukaiseksi" tai peräti että "evoluutiotiedemiehet tahallaan valehtelevat, jotta eivät menettäisi työtään".
Tosiasiassa, jos ihmiset saataisiin hyväksymään ateismi, he rakentaisivat logiikan silauksen sille jälkikäteen. Tosiasiassa arki -ihminen ennalta päättää joko ateismin tai uskonnon, ja rakentaa todellisuuskuvansa tämän ympärille. Arkiihmisillä arkielämässä "Premisseistä ei seuraa johtopäätös, vaan johtopäätöksestä premissit". Harvassa ovat ne ihmiset, jotka oikeasti päättävät että "tieteen viimeisimmät tulokset ratkaiskoot". (Ainakaan minä en kuulu heihin.) Toki kaikki käyttävät sitä hyväkseen aina niissä kohdin, joissa näin todella on. Joten jos esimerkiksi evoluutio haluttaisiin saada suositummaksi, tulisi -niin erikoiselta kuin se saattaa tuntiakin- nimenomaan iskeä ateismilla, tai sitten "evoluuton hyväksyvällä uskonnolla" eikä suinkaan puhua asiasta, eli evoluutiosta. Koska tosiasiassa evoluutionkieltäjien suurin este on nimenomaan siinä, että he kokevat sen loukkaavan heidän syvimpiä tuntojaan ja Jumalaa. Siksi evoluutiota puolustava evoluutikko itse asiassa yrittää ensin "loukata vastapuoltaan ja sitten samassa lauseessa väittää että pitäisi olla kaveri". (Eli tieteellisyyteen nojaava kommentointitapa lähestyä maallikkokreationistia on täysin väärä.) Vaikka hän puhuisi ihan asiaakin. Vastaavaa esiintyy aivan varmasti toiseenkin suuntaan.. Ja tämähän ei tietenkään koske mitenkään sitä, ovatko tiede ja ateismi oikeasti yhtenevät. Puhe ei ollut evoluutiotieteilijöiden tai kreationistien rajoittuneisuudesta. Kyse ei ollut edes evoluution tieteellisyydestä. Ne olivat käsittelyssä merkityksettömiä, koska puhe ei ole "tieteellisestä metodista", vaan siitä miten normaali ihminen (minäkään) ei ole yhtään niin looginen, kuin mitä hän itselleen uskottelee.
Tosiasiassa, jos ateismi haluaa selvitä kulttuurillisena ilmiönä maailmassa, jossa jotkut uskovaiset ovat aggressiivisia, ainut vaihtoehto on äänen korottaminen tai yhteisöllistyminen. Vaikeneminen ei ole koskaan aikaansaanut hyväksyntää. Tai kuten Moran viittasi; Saivatko homot samat oikeudet kuin muutkin vaikenemalla? Entä naiset? Eivät saaneet. Aggressiivisuus pakottaa joko häviämään tai vastaagressioon. Niin valitettavaa kuin se onkin. Tältä kannalta hihhuliateistien aktiivisuuden ymmärtää. Se kun on ainut ateistin kannalta mahdollinen vaihtoehto sille, että molemmat osapuolet olisivat hiljaa.
Käy kuten "vangin dilemmassa"; Tosin sillä erotuksella, että jos A tietää että B ei ikinä suostu vaikenemaan, vaan vasikoi aina, ei A voi tehdä enää mitään muuta kuin vasikoida. Vaikka kaikilla menisikin parhaiten siten, että molemmat vaikenisivat. Tosin tässä tilanteessa ulkopuoliset saavat "2 ongelmaa nollan hinnalla". Erikoistarjous, jonka haluaisin jättää käyttämättä. Mutta ilmeisesti tämä ei ole mahdollista.
sunnuntai 16. syyskuuta 2007
lauantai 15. syyskuuta 2007
"Digi Digi" - paluu vanhoihin hyviin aikoihin?
Nyt on sitä digiuudistusta tullut katseltua. Minun mielestäni se on tekniikan riemuvoitolla suoritettu hyppy ajassa noin ainakin 10 vuotta taaksepäin. Joskus ihmettelen, että värit näkyvät vielä.
Sitä kai mainostettiin uusilla kanavilla, interaktiivisuudella, jopa paremmalla kuvanlaadulla. Jopa paremmin kohdennettavilla kanavilla. Lopputulos on jotain muuta. (Saatiin kanavapaketit, joissa jokaisessa on ehkä 1 tai 2 kanavaa, joita haluaisit katsoa, mutta joita ei saa paketista irrallaan, jotka siis tulevat aika hinnakkaiksi. Lisäksi niissäkin on ongelmana se, että dokumenttikanavissa pyörivät samat dokumentit jatkuvasti, joten jo parin viikon jälkeen olet käytännössä nähnyt kanavan ohjelmatarjonnan. Saatiin siis monta uutta kallista kanavallista uusintoja.) Ainakin minun "halvemmalla mallilla" on tullut seuraavia huomioita, jotka tuovat suorastaan nostalgisen mielen;
1: Muistan ajan, kun "hetkinen" oli tuttu näky analogisessa puolessa. Mutta mielestäni ne karsiutuivat hyvin pois. Nykyisin hetkinen on palannut, tosin tylsemmissä "tietokonevirheilmoitus" -muodoissa. Ennen niissä oli hienompi grafiikka, eikä joutunut miettimään mitä "signaali ei tavoitettavissa" -ja muut jutut tarkoittavat käytännössä..
2: Muistan kuinka analogisessa saattoi pahalla säällä olla kuvassa lumisadetta. Olihan siinä kuvassa aina välistä häiriöitäkin. Tosin ei enää loppuvaiheessa juurikaan tätäkään. Nykyisin digiboksissa on satunnaisia kaatumisia, hyvänä puolena näissä on toki sääriippumattomuus. Niitä tulee lähes joka päivä, satunnaisesti. (Ennen kaatumisia ei ollut. Näin elämämme kirjo on tältäkin osin laajentunut digitaalitelevisiolähetysten kautta. Tosin ennenkin televisiota saatettiin "bootata", mutta hieman eri hengessä. Ennen siis kolisteltiin, nykyään Median Henki pakottaa polvistumaan ja rukoilemaan sähköpistokkeen ääressä.)
3: Muistan ajan, jolloin kaukosäätimiä ei ollut. Aku ankka -lehden kansissa oli television kaukosäätämisvitsejä. Koska kaukosäätimen ajatus oli ilmassa, mutta ainoat tavat sen toteuttamiseen vaativat kekseliäitä rakenteita ja mieltä. Nykyinen digi sentään toimii kaukosäätimellä. Tosin kaatuminen tarkoittaa sitä, että systeemiä ei saa päälle ennen kuin käy boottaamassa television. Eli siinä missä ennen painettiin kanavaa television etupaneelissa, nykyään täytyy mennä kykkimään laatikon taakse nykimään virtajohtoa. Tosin on myönnettävä, että ensimmäisissä televisioissani oli kuvanlaatu, joka vaati katsojien asettautumista tiettyihin, kummallisiinkin, asentoihin. Nykyisin ei sentään joudu vanha mies taipumaan kung -fu -seisontaan televisiota katsomaan.
4: Muistan ajan, jolloin televisio - ohjelmia ei voinut nauhoittaa. Sittemmin ne muuttuivat vain todella mutkikkaiksi. Mutta digiuudistuksen myötä saan hienon modernin mahdollisuuden erittäin mutkikkailla keinoilla nauhoittaa häiriötä. Itse asiassa saan jopa valita minkälaista häiriötä nauhoitan; Minulla on peräti 2 vaihtoehtoa, joiden häiriöt eroavat toisistaan merkittävästi. Nyt voinkin siis ostaa lisäksi tyhjiä nauhoitusnauhoja ja katsoa sitä nauhoittamattomana. Saan jo 3 eri häiriötyypin. On se mukavaa, kun on entistä enemmän mistä valita. Tämä on kannaltani ongelmallista, koska työni on kuitenkin sellaista, että olen aika usein illat poissa. Niinpä minulta jäävät näkemättä sellaiset sarjat, kuten "kelmien kerho", "lost", "dexter", "pako" (Ne muuten tulevat kaikki niiltä kanavilta, jotka olivat ennen kanavauudistusta. JIM:iltä tuli penn&teller, mutta sekin loppui. En katso sitäkään kanavaa enää.) No, nykyisin sarjat saa onneksi DVD:itä, ja joskus ne saa ostettua jopa ennen kuin se tulee televisiosta. (Minulla on mm. Housen 2. season, joka vasta alkoi tulemaan telkusta.) Niiden näkyvyyteen digiuudistus ei ole vaikuttanut.
5: Muistan television, jossa ei ollut kanavanappeja, vaan jossa oli kaksi vääntörengasta, joiden avulla kanavia etsittiin. Nykyisin vääntölevyjä ei sentään ole. Mutta kun olen aina ottanut "koeajan" niistä kanavapaketeista, jotka ovat "ilmaiseksi niin ja niin monta viikkoa" -kokeilutarjouksia esittäneet. Sitten olen irtisanonut ne ennen koeajan loppua. Tosin boksini ei ole niin fiksu, että osaisi poimia toimimattomat kanavat pois. Niinpä minulla on valtaisa kasa kanavia, jotka eivät toimi. Niitä kelaillessa on hieman samanlainen olo, kuin silloin "väänninaikana". Oikean kanavan löytyminen tuottaa lähes samanlaisia riemuntunteita kuin ennen. NOT.
Eipä ihme, että meillä on siirrytty television katsomisesta "pleikan" pelaamiseen.
Sitä kai mainostettiin uusilla kanavilla, interaktiivisuudella, jopa paremmalla kuvanlaadulla. Jopa paremmin kohdennettavilla kanavilla. Lopputulos on jotain muuta. (Saatiin kanavapaketit, joissa jokaisessa on ehkä 1 tai 2 kanavaa, joita haluaisit katsoa, mutta joita ei saa paketista irrallaan, jotka siis tulevat aika hinnakkaiksi. Lisäksi niissäkin on ongelmana se, että dokumenttikanavissa pyörivät samat dokumentit jatkuvasti, joten jo parin viikon jälkeen olet käytännössä nähnyt kanavan ohjelmatarjonnan. Saatiin siis monta uutta kallista kanavallista uusintoja.) Ainakin minun "halvemmalla mallilla" on tullut seuraavia huomioita, jotka tuovat suorastaan nostalgisen mielen;
1: Muistan ajan, kun "hetkinen" oli tuttu näky analogisessa puolessa. Mutta mielestäni ne karsiutuivat hyvin pois. Nykyisin hetkinen on palannut, tosin tylsemmissä "tietokonevirheilmoitus" -muodoissa. Ennen niissä oli hienompi grafiikka, eikä joutunut miettimään mitä "signaali ei tavoitettavissa" -ja muut jutut tarkoittavat käytännössä..
2: Muistan kuinka analogisessa saattoi pahalla säällä olla kuvassa lumisadetta. Olihan siinä kuvassa aina välistä häiriöitäkin. Tosin ei enää loppuvaiheessa juurikaan tätäkään. Nykyisin digiboksissa on satunnaisia kaatumisia, hyvänä puolena näissä on toki sääriippumattomuus. Niitä tulee lähes joka päivä, satunnaisesti. (Ennen kaatumisia ei ollut. Näin elämämme kirjo on tältäkin osin laajentunut digitaalitelevisiolähetysten kautta. Tosin ennenkin televisiota saatettiin "bootata", mutta hieman eri hengessä. Ennen siis kolisteltiin, nykyään Median Henki pakottaa polvistumaan ja rukoilemaan sähköpistokkeen ääressä.)
3: Muistan ajan, jolloin kaukosäätimiä ei ollut. Aku ankka -lehden kansissa oli television kaukosäätämisvitsejä. Koska kaukosäätimen ajatus oli ilmassa, mutta ainoat tavat sen toteuttamiseen vaativat kekseliäitä rakenteita ja mieltä. Nykyinen digi sentään toimii kaukosäätimellä. Tosin kaatuminen tarkoittaa sitä, että systeemiä ei saa päälle ennen kuin käy boottaamassa television. Eli siinä missä ennen painettiin kanavaa television etupaneelissa, nykyään täytyy mennä kykkimään laatikon taakse nykimään virtajohtoa. Tosin on myönnettävä, että ensimmäisissä televisioissani oli kuvanlaatu, joka vaati katsojien asettautumista tiettyihin, kummallisiinkin, asentoihin. Nykyisin ei sentään joudu vanha mies taipumaan kung -fu -seisontaan televisiota katsomaan.
4: Muistan ajan, jolloin televisio - ohjelmia ei voinut nauhoittaa. Sittemmin ne muuttuivat vain todella mutkikkaiksi. Mutta digiuudistuksen myötä saan hienon modernin mahdollisuuden erittäin mutkikkailla keinoilla nauhoittaa häiriötä. Itse asiassa saan jopa valita minkälaista häiriötä nauhoitan; Minulla on peräti 2 vaihtoehtoa, joiden häiriöt eroavat toisistaan merkittävästi. Nyt voinkin siis ostaa lisäksi tyhjiä nauhoitusnauhoja ja katsoa sitä nauhoittamattomana. Saan jo 3 eri häiriötyypin. On se mukavaa, kun on entistä enemmän mistä valita. Tämä on kannaltani ongelmallista, koska työni on kuitenkin sellaista, että olen aika usein illat poissa. Niinpä minulta jäävät näkemättä sellaiset sarjat, kuten "kelmien kerho", "lost", "dexter", "pako" (Ne muuten tulevat kaikki niiltä kanavilta, jotka olivat ennen kanavauudistusta. JIM:iltä tuli penn&teller, mutta sekin loppui. En katso sitäkään kanavaa enää.) No, nykyisin sarjat saa onneksi DVD:itä, ja joskus ne saa ostettua jopa ennen kuin se tulee televisiosta. (Minulla on mm. Housen 2. season, joka vasta alkoi tulemaan telkusta.) Niiden näkyvyyteen digiuudistus ei ole vaikuttanut.
5: Muistan television, jossa ei ollut kanavanappeja, vaan jossa oli kaksi vääntörengasta, joiden avulla kanavia etsittiin. Nykyisin vääntölevyjä ei sentään ole. Mutta kun olen aina ottanut "koeajan" niistä kanavapaketeista, jotka ovat "ilmaiseksi niin ja niin monta viikkoa" -kokeilutarjouksia esittäneet. Sitten olen irtisanonut ne ennen koeajan loppua. Tosin boksini ei ole niin fiksu, että osaisi poimia toimimattomat kanavat pois. Niinpä minulla on valtaisa kasa kanavia, jotka eivät toimi. Niitä kelaillessa on hieman samanlainen olo, kuin silloin "väänninaikana". Oikean kanavan löytyminen tuottaa lähes samanlaisia riemuntunteita kuin ennen. NOT.
Eipä ihme, että meillä on siirrytty television katsomisesta "pleikan" pelaamiseen.
Pontikkaputki
Eukko oli reissussa ilman minua, eikä työ tai ystävät olleet aikaani viemässä. Siksipä päätin käydä reissussa katsomassa lapsuuden maisemia. Paikka oli muuttunut aika paljon. Ne tammet, joiden terhoja kakarana tuli kerättyä, oli hoidetussa puistossa. Muuttovoittopaikalla on helppoa, ja se vaikuttaa.
Ehkä isoin muutos oli kuitenkin erään talon uusiutuminen.
Talossa asui aikaisemmin "pontikkaputki". Hän oli paikallinen kylähullu ja juoppo. Asusti talossaan. Oli sillä kai joitan kavereita siinä. Nimensä hän oli luultavasti saanut siitä, että hän oli pitkä ja laiha. Myös hänen tapansa pitää korkeaa pipoa (Jos joku muistaa pulttiboisien "apuvapelastajan"...) varmasti vaikutti asiaan. Ja luultavasti nimessä oli "muitakin seikkoja". "Taisi hällä pannukin olla"..
Käydessäni paikassa oli talo maalattu siistin valkoiseksi. Aikaisemmin sen väriä oli saanut arvailla. Kovalevyt oli poistettu ikkunantilkkeistä. (En tarkoita tietokoneiden kovalevyä, ei silloin tietokoneita ollut. Kovalevy, jota tarkoitan on puusta tai jostain vastaavasta massasta puristettuja vanerinomaisia levyjä, joissa on sellainen tasainen puoli, ja sellainen epätasainen puoli.) Siihen oli laitettu ruokailupaikka. Oli ihan siisti. Kävin syömässä, lihakeittoa. Oli ihan hyvää.
Tosin en voinut olla ajattelematta mitä "pontikkaputkelle" oli käynyt, (ei varmaan hyvin) ja että se oli hänen talonsa. Söin pontikkaputken muistoksi.
Ehkä isoin muutos oli kuitenkin erään talon uusiutuminen.
Talossa asui aikaisemmin "pontikkaputki". Hän oli paikallinen kylähullu ja juoppo. Asusti talossaan. Oli sillä kai joitan kavereita siinä. Nimensä hän oli luultavasti saanut siitä, että hän oli pitkä ja laiha. Myös hänen tapansa pitää korkeaa pipoa (Jos joku muistaa pulttiboisien "apuvapelastajan"...) varmasti vaikutti asiaan. Ja luultavasti nimessä oli "muitakin seikkoja". "Taisi hällä pannukin olla"..
Käydessäni paikassa oli talo maalattu siistin valkoiseksi. Aikaisemmin sen väriä oli saanut arvailla. Kovalevyt oli poistettu ikkunantilkkeistä. (En tarkoita tietokoneiden kovalevyä, ei silloin tietokoneita ollut. Kovalevy, jota tarkoitan on puusta tai jostain vastaavasta massasta puristettuja vanerinomaisia levyjä, joissa on sellainen tasainen puoli, ja sellainen epätasainen puoli.) Siihen oli laitettu ruokailupaikka. Oli ihan siisti. Kävin syömässä, lihakeittoa. Oli ihan hyvää.
Tosin en voinut olla ajattelematta mitä "pontikkaputkelle" oli käynyt, (ei varmaan hyvin) ja että se oli hänen talonsa. Söin pontikkaputken muistoksi.
perjantai 14. syyskuuta 2007
Kuvittele ystävä.
Kuvittele että sinulla on aikuinen ystävä. Ajan kanssa hänestä paljastuu piirteitä. Kuvittele mitä sinä tekisit missäkin tilanteessa.
1: Eräänä päivänä huomaat että hän ei suostu puhumaan joulupukin olemattomuudesta lapsille.
2: Kun seuraat ystävääsi, kuten ystäviä on tapana seurata, eli olemalla läsnä varsinaisesti kyyläämättä, tajuat että ystäväsi uskoo joulupukkiin. Kaikesta sydämestään.
3: Ajan kuluessa tarkentuu että hän uskoo, että hän voi kommunikoida joulupukin kanssa. Hän kirjoittelee kirjeitä ja vie niitä puunkoloon. Kirjeitten poistumattomuus ei haittaa häntä, koska joulupukki käy ne salassa lukemassa.
4: Ystäväsi alkaa uskomaan että joulupukin ystävät, tontut, elävät keskuudessamme. Hän uskoo että tontut saattavat joskus täyttää hänen toiveitaan. Niinpä hän juttelee tontuille ja pistää iltaisin maitoa ja pullaa pihalle. Näiden katoaminen kertoo jonkun syöneen lahjat. Ja mikä estäisi että ne olisivat tonttuja? Hän soittaa yleensä vain joululevyjä. Vuoden ympäri.
5: Ystäväsi alkaa uskomaan että joulupukki voi auttaa sairauksissa. Hän sinnittelee kotonaan sairaana, ennen kuin suotuu lääkäriin. Jos häneltä hukkuu esine, hän uskoo että tontut ovat tarvinneet sitä. Hän uskoo, että tontut kyllä palauttavat lainaamansa tuotteet, luultavasti pakettiin käärittynä korkojen kera.
6: Ystäväsi uskoo että hän voi kommunikoida tonttujen kanssa telepaattisesti. Hänellä on omasta mielestään myös henkilökohtainen suhde joulupukkiin. Hän pyhittää elämänsä jouluvalmisteluihin. Jouluvalmistelujen tekeminen vie valtaosan hänen vapaa -ajastaan. Sunnuntaisin on olkipukkien sitomispäivä.
7: Hän uskoo, että joulupukki on antanut hänelle tonttujen kyvyn ottaa selville kuka on kiltti ja kuka on tuhma. Ja tämän pohjalta hän neuvoo ihmisiä. Koska kukaan ei hänestä voi todisteilla kiistää joulupukin olemassaoloa, ei kukaan voi todistaa että hän ei tietäisi kilttejä tuhmista.
8: Hän alkaa rankaisemaan tuhmia. Hänen palkkansa kuluu kilttien ihmisten lahjomiseen. Tuhmat lapset saavat hiiliä, ja aina välistä vitsaa. Kiltit ihmiset saavat toiveittensa mukaisia ja "kiltteystasonsa" hintaisia lahjoja.
9: Hän laajentaa valtaansa valtakunnalliseksi. Hänellä on paljon valtaa. Erilliset piiskaajayksiköt piiskaavat hänen käskystään tuhmia ja palkitsemisyksiköt jakavat lahjoja. Hänen toimintansa, lähinnä lahjapaja ja vitsanvääntämö, työllistää useita ihmisiä, jotka uskovat hänen "joulupukin tiedonvälityskykyihinsä" täysin.
10: Jotain paljon pelottavampaa.
Kun mietit oikein tarkkaan, huomaat että loppujen lopuksi on vaikeaa sanoa missä vaiheessa ystäväsi uskomukset ovat vain "mukavaa variaatiota" ja milloin tilanne saa ikäviä käänteitä. Itse olisin valmis puuttumaan tilanteeseen vasta kohdassa 7. Moni saattaa laittaa riman alemmaksi, jutellessani puolisoni kanssa, hän olisi ehdottanut psykiatria jo tasolla 5.
Mutta kun tarkasti katsot, hän varmasti on uskossaan ihan onnellinen ihminen. Hän tuntee olonsa taatusti vähemmän yksinäiseksi ja hylätyksi. Mahdollinen huono itsetuntokin lakkaa tasoja noustessa vaikuttamasta. Toisaalta tilanteessa on jotain hieman selkäpiitä karmivaa. Ystävä on kuitenkin ainakin jollain tasolla menettänyt kykynsä erottaa kuvitteellisen oikeasta. (Hänestä ei olisi siis ainakaan roolipelaajaksi.)
Jos kysymystä vietäisiin syvemmälle, niin millä tasolla ystävällesi voitaisiin antaa vastuuta yhteiskunnasta? Millä tasolla hän voi osallistua diplomatiaan ja missä vaiheessa hänen hallintaansa ei sopisi antaa armeijan ylipäällikkyyttä? (Olettaen että hän on "muuten ihan normaali".) Milloin hänet pitäisi lempata eduskunnasta? Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä.
Sekä omaa suvaitsevaisuutta ja moraalitajua sekä niiden törmäyttämistä kannattaa kuitenkin miettiä. Itselle tämä tuotti jonkin verran harmaita hiuksia. (Toivottavasti ne ovat niitä jotka muutoin ovat valkoisia...)
1: Eräänä päivänä huomaat että hän ei suostu puhumaan joulupukin olemattomuudesta lapsille.
2: Kun seuraat ystävääsi, kuten ystäviä on tapana seurata, eli olemalla läsnä varsinaisesti kyyläämättä, tajuat että ystäväsi uskoo joulupukkiin. Kaikesta sydämestään.
3: Ajan kuluessa tarkentuu että hän uskoo, että hän voi kommunikoida joulupukin kanssa. Hän kirjoittelee kirjeitä ja vie niitä puunkoloon. Kirjeitten poistumattomuus ei haittaa häntä, koska joulupukki käy ne salassa lukemassa.
4: Ystäväsi alkaa uskomaan että joulupukin ystävät, tontut, elävät keskuudessamme. Hän uskoo että tontut saattavat joskus täyttää hänen toiveitaan. Niinpä hän juttelee tontuille ja pistää iltaisin maitoa ja pullaa pihalle. Näiden katoaminen kertoo jonkun syöneen lahjat. Ja mikä estäisi että ne olisivat tonttuja? Hän soittaa yleensä vain joululevyjä. Vuoden ympäri.
5: Ystäväsi alkaa uskomaan että joulupukki voi auttaa sairauksissa. Hän sinnittelee kotonaan sairaana, ennen kuin suotuu lääkäriin. Jos häneltä hukkuu esine, hän uskoo että tontut ovat tarvinneet sitä. Hän uskoo, että tontut kyllä palauttavat lainaamansa tuotteet, luultavasti pakettiin käärittynä korkojen kera.
6: Ystäväsi uskoo että hän voi kommunikoida tonttujen kanssa telepaattisesti. Hänellä on omasta mielestään myös henkilökohtainen suhde joulupukkiin. Hän pyhittää elämänsä jouluvalmisteluihin. Jouluvalmistelujen tekeminen vie valtaosan hänen vapaa -ajastaan. Sunnuntaisin on olkipukkien sitomispäivä.
7: Hän uskoo, että joulupukki on antanut hänelle tonttujen kyvyn ottaa selville kuka on kiltti ja kuka on tuhma. Ja tämän pohjalta hän neuvoo ihmisiä. Koska kukaan ei hänestä voi todisteilla kiistää joulupukin olemassaoloa, ei kukaan voi todistaa että hän ei tietäisi kilttejä tuhmista.
8: Hän alkaa rankaisemaan tuhmia. Hänen palkkansa kuluu kilttien ihmisten lahjomiseen. Tuhmat lapset saavat hiiliä, ja aina välistä vitsaa. Kiltit ihmiset saavat toiveittensa mukaisia ja "kiltteystasonsa" hintaisia lahjoja.
9: Hän laajentaa valtaansa valtakunnalliseksi. Hänellä on paljon valtaa. Erilliset piiskaajayksiköt piiskaavat hänen käskystään tuhmia ja palkitsemisyksiköt jakavat lahjoja. Hänen toimintansa, lähinnä lahjapaja ja vitsanvääntämö, työllistää useita ihmisiä, jotka uskovat hänen "joulupukin tiedonvälityskykyihinsä" täysin.
10: Jotain paljon pelottavampaa.
Kun mietit oikein tarkkaan, huomaat että loppujen lopuksi on vaikeaa sanoa missä vaiheessa ystäväsi uskomukset ovat vain "mukavaa variaatiota" ja milloin tilanne saa ikäviä käänteitä. Itse olisin valmis puuttumaan tilanteeseen vasta kohdassa 7. Moni saattaa laittaa riman alemmaksi, jutellessani puolisoni kanssa, hän olisi ehdottanut psykiatria jo tasolla 5.
Mutta kun tarkasti katsot, hän varmasti on uskossaan ihan onnellinen ihminen. Hän tuntee olonsa taatusti vähemmän yksinäiseksi ja hylätyksi. Mahdollinen huono itsetuntokin lakkaa tasoja noustessa vaikuttamasta. Toisaalta tilanteessa on jotain hieman selkäpiitä karmivaa. Ystävä on kuitenkin ainakin jollain tasolla menettänyt kykynsä erottaa kuvitteellisen oikeasta. (Hänestä ei olisi siis ainakaan roolipelaajaksi.)
Jos kysymystä vietäisiin syvemmälle, niin millä tasolla ystävällesi voitaisiin antaa vastuuta yhteiskunnasta? Millä tasolla hän voi osallistua diplomatiaan ja missä vaiheessa hänen hallintaansa ei sopisi antaa armeijan ylipäällikkyyttä? (Olettaen että hän on "muuten ihan normaali".) Milloin hänet pitäisi lempata eduskunnasta? Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä.
Sekä omaa suvaitsevaisuutta ja moraalitajua sekä niiden törmäyttämistä kannattaa kuitenkin miettiä. Itselle tämä tuotti jonkin verran harmaita hiuksia. (Toivottavasti ne ovat niitä jotka muutoin ovat valkoisia...)
torstai 13. syyskuuta 2007
Rationaalisuus
Arvostamme rationaalisuutta ja loogista ajttelua. Perustelemme itsellemme näkemyksemme aika hyvin, mutta logiikka ei ole se, millä tapamme tuijottaa maailmaa rakentuu. Logiikka on viimeinen askel, ei ensimmäinen. Ja itse asiassa mietimme loogisesti aika vähän; Enemmän asioita päätämme tunteen pohjalta. Jos mietimme, menemmekö bussilla, autolla, kimppakyydillä vai junalla töihin, perutelemme päätelmät jälkikäteen; Jos valitsemme auton, voimme perustella nopeutta, näppäryyttä ja sitä että autoa ei kannata pitää tyhjän panttina pihassa. Jos menemme bussilla, voimme vedota siihen että vuorot menevät näppärästi, eikä tarvitse keskittyä ajamiseen, vaan voi jopa levätä. Junaa voimm perustella ekologisuudella, bensan säästämisellä. Kimppakyytiä seuran mieluisuudella ja auton näppäryydellä. Yksikään näistä vaihtoehdoista ei siksi ole "toista loogisesti parempi", ja päätämmä tälläiset asiat nimenomaan tunteella. Arkielämässä logiikka onkin useimmiten vain selittelyä, joka kuorruttaa sitä että olemme tunteidemme -ja jopa vaistojemme- vietävissä olevia olentoja.
Kotonakin riitelyssä logiikkaa käytetään perusteluna, mutta tosiasiassa usein käy niin että se jolla on tilanteessa suurempi auktoriteetti - ja joka on jääräpäisempi - voittaa.
Arkinäkemyksemme ja elämämme ei nojaa logiikkaan, ja vaikutelmamme eivät aina pidä paikkaansa. Ne ovat kuitenkin ihan näppäriä, koska suuri osa tekemistämme valinnoista on joka tapauksessa kulkuvälineen valinnan tapaisia juttuja, joita ei kai edes voi perustella loogisesti muuta kuin "maailmankuvan värityksen kautta".
Arkiajattelu tuottaa myös vakavia virheitä; Aivotutkija Michael S. Gazzanigan kirjassa "Eettiset aivot" kerrottiin mm. valemuistoista. Puhuttiin siitä, kuinka todistajat voivat erehtyä; He itse luulevat että heillä on aitoja muistoja, jotka sitten eivät pidäkään paikkaansa. Tieteessä arkijärki antaa vääriä tuloksia. Simon Singhin kirjassa "Big Bang" taas kerrottiin miten kopernikus kohtasi arkijärjen pohjalta tehtyjä rationalisointeja ; Esimerkiksi; Jos maa kiertää aurinkoa, miksi emme sitten koko ajan tunne sitä valtavaa tuulta, joka tästä tulisi seurata. Arkkikokemushan kertoo, että silloin kun liikutaan nopeasti, esimerkiksi juosten tai hevosella, tunnetaan aina tuulta, joka tulee "vastaan". Jos maa ja kaikki sen pinnalla liikkuu, täytyy saman koskea tietysti niitäkin. Näin arkiajattelu antoi pettäviä tuloksia. Singh lainaakin Albert Einsteiniä, joka kuulemma sanoi jotakin sinne päin että "Arkiajattelu koostuu ennakkoluuloista jotka keräämme ennen 18 ikävuottamme".
Toki me kaikki kuvittelemme ja lahjomme itseämme luulemalla, että olemme jotenkin erityisen rationaalisia ja fiksuja. Kuitenkin tosiasia kertoo muuta; Kun katsomme oikeasti ja avoimesti muita ihmisiä, he eivät usein pohjimmiltaan toimi rationaalisesti. (Toisten viat on helpompi huomata; Siksi on hyvä peiliin katsomisen sijasta katsoa muita. Anorektikkokin näkee peilissä "läskin", mutta jos hän vertailisi itseään muihin, hän huomaisi olevansa muita selvästi tikummassa kunnossa.) Samoin Paholaisen Asianajajan kertomassa kokeessa saatiin tulokseksi, että ihmiset eivät aina edes opi harhaluulojaan harhaluuloiksi, ainakaan kovin tehokkaasti. Emme ole niin rationaalisia, että pelkkä tieto riittäisi. Ihmiset eivät opi pelkästään informaatiota antamalla. Ihmiset eivät toisin sanoen suinkaan ole kriittisiä ja loogisen rationaalisia oppijoita. (Hiiteen kaikki jotka sanovat että "Toimimme järkevästi, havaitsemme rationaalisesti ja ajattelemme loogisesti vain koska Jumala on suonut meille nämä kyvyt.") He vain kokevat olevansa sellaisia. Ja miksi ihmeessä sinä olisit poikkeus?
Mutta ihmistenkin rationaalisuudessa on toki eroja. Minä en ole kovin rationaalinen, joku taas toimii hyvinkin loogisesti. Ja se tuntuu jotenkin liittyvän itsekriittisyyteen; Jos jollakulla on mielipide, jota mikään kuviteltavissa oleva tosiasia ei voisi muuttaa, hän ei yleensä ole "looginen" vaan ainoastaan "jääräpäinen" ja mahdollisesti "liukaskielinenkin".
Hihhuleilla tämä kyky itsekriittisyyteen on usein vielä normaaliakin ihmistä heikompi ; Heihinhän puree "kyllä kansa tietää paremmin kuin tiedemiehet" -ajattelu. Ulos päin vaikuttaa, että he uskovat sisäisen tunteensa olevan logiikkaa. Kun heidän selityksiään kuulee, ne nojaavat niin usein sisäiseen tuntemukseen, kivaan oloon, luottamukseen ja siihen että kukaan uskovaiseksi ryhtynyt ei ole katunut ... Listaa voi jatkaa ... että muu vaihtoehto ei enää tunnu luontevalta. (Toisaalta, onko se ihme, kun he uskovat että maailma on luotu ihmisiä varten, jotka olemme tietenkin myös Jumalan kuvia ja luomakunnan kruunuja. Kyllähän tuo imartelee, ja siihen on mukava uskoa.) He eivät kuitenkaan ole valehtelijoita. He uskovat oikeasti asiaansa. Ja he kokevat olevansa rationaalisia. Ja kun heidän tunteensa on varmuus ja logiikka samanaikaisesti, ei heidän päätään voi tietenkään kääntää yhtään mikään.
"Jos tiede esittää jotain, joka on heidän näkemystään vastaan, on tiede selvästi väärinesittänyt itsensä." ei kai voi olla mikään lähtökohta millekään avoimelle ja (myös itse)kriittiselle keskustelulle.
Siksi meidän kaikkien, minunkin, tulisi ennen käännyttämisen aloittamista, miettiä olemmeko oikeasti perustelleet itsellemme jonkin asian loogisesti, vai pinnoitammeko vain mielipiteemme - jota mikään ei voi järkyttää - näennäisloogisilla perusteluilla, unohtamatta että mielipide ei silti tällä lakkaa olemasta mielipide. Ja tätä mietintää ennen ei kannata ottaa oikeudekseen kertoa, millä kaikkien ihmisten olisi loogista mennä töihin.
Asiasta enemmän kiinnostuneiden kannattaa lukaista PZ Myersin juttu "Arguments for morality are not arguments for religion". Se käsittelee samaa asiaa hieman eri näkökannasta.
Kotonakin riitelyssä logiikkaa käytetään perusteluna, mutta tosiasiassa usein käy niin että se jolla on tilanteessa suurempi auktoriteetti - ja joka on jääräpäisempi - voittaa.
Arkinäkemyksemme ja elämämme ei nojaa logiikkaan, ja vaikutelmamme eivät aina pidä paikkaansa. Ne ovat kuitenkin ihan näppäriä, koska suuri osa tekemistämme valinnoista on joka tapauksessa kulkuvälineen valinnan tapaisia juttuja, joita ei kai edes voi perustella loogisesti muuta kuin "maailmankuvan värityksen kautta".
Arkiajattelu tuottaa myös vakavia virheitä; Aivotutkija Michael S. Gazzanigan kirjassa "Eettiset aivot" kerrottiin mm. valemuistoista. Puhuttiin siitä, kuinka todistajat voivat erehtyä; He itse luulevat että heillä on aitoja muistoja, jotka sitten eivät pidäkään paikkaansa. Tieteessä arkijärki antaa vääriä tuloksia. Simon Singhin kirjassa "Big Bang" taas kerrottiin miten kopernikus kohtasi arkijärjen pohjalta tehtyjä rationalisointeja ; Esimerkiksi; Jos maa kiertää aurinkoa, miksi emme sitten koko ajan tunne sitä valtavaa tuulta, joka tästä tulisi seurata. Arkkikokemushan kertoo, että silloin kun liikutaan nopeasti, esimerkiksi juosten tai hevosella, tunnetaan aina tuulta, joka tulee "vastaan". Jos maa ja kaikki sen pinnalla liikkuu, täytyy saman koskea tietysti niitäkin. Näin arkiajattelu antoi pettäviä tuloksia. Singh lainaakin Albert Einsteiniä, joka kuulemma sanoi jotakin sinne päin että "Arkiajattelu koostuu ennakkoluuloista jotka keräämme ennen 18 ikävuottamme".
Toki me kaikki kuvittelemme ja lahjomme itseämme luulemalla, että olemme jotenkin erityisen rationaalisia ja fiksuja. Kuitenkin tosiasia kertoo muuta; Kun katsomme oikeasti ja avoimesti muita ihmisiä, he eivät usein pohjimmiltaan toimi rationaalisesti. (Toisten viat on helpompi huomata; Siksi on hyvä peiliin katsomisen sijasta katsoa muita. Anorektikkokin näkee peilissä "läskin", mutta jos hän vertailisi itseään muihin, hän huomaisi olevansa muita selvästi tikummassa kunnossa.) Samoin Paholaisen Asianajajan kertomassa kokeessa saatiin tulokseksi, että ihmiset eivät aina edes opi harhaluulojaan harhaluuloiksi, ainakaan kovin tehokkaasti. Emme ole niin rationaalisia, että pelkkä tieto riittäisi. Ihmiset eivät opi pelkästään informaatiota antamalla. Ihmiset eivät toisin sanoen suinkaan ole kriittisiä ja loogisen rationaalisia oppijoita. (Hiiteen kaikki jotka sanovat että "Toimimme järkevästi, havaitsemme rationaalisesti ja ajattelemme loogisesti vain koska Jumala on suonut meille nämä kyvyt.") He vain kokevat olevansa sellaisia. Ja miksi ihmeessä sinä olisit poikkeus?
Mutta ihmistenkin rationaalisuudessa on toki eroja. Minä en ole kovin rationaalinen, joku taas toimii hyvinkin loogisesti. Ja se tuntuu jotenkin liittyvän itsekriittisyyteen; Jos jollakulla on mielipide, jota mikään kuviteltavissa oleva tosiasia ei voisi muuttaa, hän ei yleensä ole "looginen" vaan ainoastaan "jääräpäinen" ja mahdollisesti "liukaskielinenkin".
Hihhuleilla tämä kyky itsekriittisyyteen on usein vielä normaaliakin ihmistä heikompi ; Heihinhän puree "kyllä kansa tietää paremmin kuin tiedemiehet" -ajattelu. Ulos päin vaikuttaa, että he uskovat sisäisen tunteensa olevan logiikkaa. Kun heidän selityksiään kuulee, ne nojaavat niin usein sisäiseen tuntemukseen, kivaan oloon, luottamukseen ja siihen että kukaan uskovaiseksi ryhtynyt ei ole katunut ... Listaa voi jatkaa ... että muu vaihtoehto ei enää tunnu luontevalta. (Toisaalta, onko se ihme, kun he uskovat että maailma on luotu ihmisiä varten, jotka olemme tietenkin myös Jumalan kuvia ja luomakunnan kruunuja. Kyllähän tuo imartelee, ja siihen on mukava uskoa.) He eivät kuitenkaan ole valehtelijoita. He uskovat oikeasti asiaansa. Ja he kokevat olevansa rationaalisia. Ja kun heidän tunteensa on varmuus ja logiikka samanaikaisesti, ei heidän päätään voi tietenkään kääntää yhtään mikään.
"Jos tiede esittää jotain, joka on heidän näkemystään vastaan, on tiede selvästi väärinesittänyt itsensä." ei kai voi olla mikään lähtökohta millekään avoimelle ja (myös itse)kriittiselle keskustelulle.
Siksi meidän kaikkien, minunkin, tulisi ennen käännyttämisen aloittamista, miettiä olemmeko oikeasti perustelleet itsellemme jonkin asian loogisesti, vai pinnoitammeko vain mielipiteemme - jota mikään ei voi järkyttää - näennäisloogisilla perusteluilla, unohtamatta että mielipide ei silti tällä lakkaa olemasta mielipide. Ja tätä mietintää ennen ei kannata ottaa oikeudekseen kertoa, millä kaikkien ihmisten olisi loogista mennä töihin.
Asiasta enemmän kiinnostuneiden kannattaa lukaista PZ Myersin juttu "Arguments for morality are not arguments for religion". Se käsittelee samaa asiaa hieman eri näkökannasta.
Tekijänoikeus?
Pandan peukussa kerrottiin CSE:n uudesta tempusta. Creation Science Evangelism -poppoo, aka. Kent "dr. Dino" / "dr. TaxFree" Hovindin seuraajat, ovat keksineet tavan päästä eroon heihin kohdistuvasta kritiikistä.
Kritiikinsiivous perustuu siihen että DMCA -lain vuoksi You Tube joutuu poistamaan kaiken materiaalin, joka rikkoo tekijänoikeuksia. Ja joutuu tekemään sen välittömästi, ilman oikeudenkäyntiä tai muuta, koska tekijänomistajalle hävityn oikeudenkäynnin jälkeen kukkaron kävisi kalpaten. Niinpä CSE käskee You Tubea poistamaan kaikki itseään kritisoivat videot, joissa on referensseinä CSE:n kommentteja. (Ja mitenkä voit kritisoida yhtään mitään tahoa ilman että otat hänen oikeita väitteitään jostain oikeista jutuista? Muunlaisen kritiikin tekemiselle naureskellaan sekä puoltajien että vastustajien puolella nopeammin kuin ehdit hokea "olkinukke".) Ne ovat siis CSE:n tekijänoikeuden rikkomisia joita on käytetty ilman lupaa.
Samanaikaisesti CSE:n sivut julistavat;
“None of the materials produced by Creation Science Evangelism are copyrighted, so feel free to copy those and distribute them freely.”
Tämähän voidaan suomentaa suunnilleen "Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi ottakaa; Mikään CSE:n tavara ei ole tekijänoikeuden alaista, joten sen kun kopioit ja levität vapaasti." Mutta ilmeisesti tämä koskee vain "pro-Luomisteorialaisten" tekemää floodaavaa copy-pastea suomi24:seen. Ja vastaavia.
Kritiikinsiivous perustuu siihen että DMCA -lain vuoksi You Tube joutuu poistamaan kaiken materiaalin, joka rikkoo tekijänoikeuksia. Ja joutuu tekemään sen välittömästi, ilman oikeudenkäyntiä tai muuta, koska tekijänomistajalle hävityn oikeudenkäynnin jälkeen kukkaron kävisi kalpaten. Niinpä CSE käskee You Tubea poistamaan kaikki itseään kritisoivat videot, joissa on referensseinä CSE:n kommentteja. (Ja mitenkä voit kritisoida yhtään mitään tahoa ilman että otat hänen oikeita väitteitään jostain oikeista jutuista? Muunlaisen kritiikin tekemiselle naureskellaan sekä puoltajien että vastustajien puolella nopeammin kuin ehdit hokea "olkinukke".) Ne ovat siis CSE:n tekijänoikeuden rikkomisia joita on käytetty ilman lupaa.
Samanaikaisesti CSE:n sivut julistavat;
“None of the materials produced by Creation Science Evangelism are copyrighted, so feel free to copy those and distribute them freely.”
Tämähän voidaan suomentaa suunnilleen "Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi ottakaa; Mikään CSE:n tavara ei ole tekijänoikeuden alaista, joten sen kun kopioit ja levität vapaasti." Mutta ilmeisesti tämä koskee vain "pro-Luomisteorialaisten" tekemää floodaavaa copy-pastea suomi24:seen. Ja vastaavia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
