Nauraminen
perjantai 17. elokuuta 2007
torstai 16. elokuuta 2007
Huilu on Perkeleestä!
Joku ehkä muistaakin kun aikaisemmin kirjoitin, itse asiassa parikin kertaa, Brownbackista. Nyt aikojemme äly ja auktoriteetti on repäissyt. Tarkan tutkinnan ja analyysin jälkeen hän on tullut tulokseen, että Huilumusiikki on syntiä.
Syitä on muutama:
1: Jazzmusiikki. (ei jatkoperusteluja)
2: Brownbackin vihaamassa American Pie -elokuvassakin todistetaan, että huilua voi käyttää irstailuun.
3: Raamattu esittää sen yhteydessä paheelliseen elämään:
"Voi niitä, jotka jo ani varhain lähtevät etsimään päihdyttävää juomaa, niitä, jotka viinistä hehkuvina valvovat yömyöhään! Heidän ilonaan ovat harput ja lyyrat, rummut ja huilut, viini virtaa heidän pidoissaan. Herran tekoja he eivät huomaa, eivät näe hänen kättensä töitä."
~Jesaja 5: 11- 12
"Minun sydämeni valittaa Moabia kuin huilu, minun sydämeni itkee Kir-Haresetin asukkaita alakuloisesti kuin huilu. Kaikki on menetetty, mitä he ovat hankkineet!"
~Jeremia 48:36
"Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon, hän sanoi: "Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu." Hänelle naurettiin."
~Matteus 9:23-24
"Samoinhan on elottomien soittimienkin laita, vaikkapa huilun tai lyyran. Miten huilulla tai lyyralla soitettu sävelmä voidaan tuntea, elleivät sävelet erotu toisistaan?"
~1. Korinttolaiskirje 14:7
Brownbackin mukaan tämä tarkoittaa selvästi sitä että Jumala ei halua että kuuntelemme huilumusiikkia.
4: Huilut ja muut puhaltimet ovat kauheita instrumentteja, joiden viheltävät nuotit sisältävät syntisyyttä ja niiden muoto ja käyttötapa viittaavat vahvasti "Sodoman malliin tapahtuvaan fellaatioon." (Eikä tässä edes ole sarkasmilisää!)
5: Oopperassa huiluja käytetään kuvaamaan pastoraalisissa maisemakuvauksissa, joissa on luonnossa tapahtuvan yhdynnän tuntu. Huilu kuvaa Brownbackista metaforaa erosta Taivaaseen. Joten Saatana toimii tässäkin huilun kautta.
Brownback muistuttaa että äänestäjä voi aina toivoa että Presidentti Brownback ottaisi (valtaan päästyään) konkreettisia askelia, joilla poistetaan huilut ja muut vastaavat instrumentit kouluista ja että saksofoneihin huiluihin ja muihin vastaaviin huulilla soitettaviin soittimiin lisättäisiin varoitustarroja. Brownback kuitenkin muistuttaa että musiikkiteollisuus varmasti ryhtyy taistelemaan vastaan, mutta että "meidän kaikkien on vain koottava itsemme suurempaan moraaliseen taistoon Brownback Administrationin puolesta."
Eipä ihme, että VIHASIN soitella siellä alakoulussa sitä nokkahuilua! Hukkasin huilua ja sitä soittovihkoa, "unohtelin kotiin" niin paljon, että jouduin asiasta jopa jälki -istuntoihin, kun opettaja tajusi että kyseessä ei ollut hajamielisyys vaan niskurointi.. Turmeltumaton kristityn lapsen mieleni alitajuisesti tunnisti Saatanan huilussa! Ja mikä pahinta: Koululaitoksen aivopesu on toiminut, ja pakkoastutus viettävälle ja liukkaalle pinnalle on turmellut minut. Nykyään olen ateisti!
Ja jopa pidän huilumusiikista. Huilussa on minusta ääni puhtaimmillaan : Särötön ja virheetön ääni. Tasainen ääniaalto miellyttää. (Koulun nokkahuiluharjoitukset vain raiskaavat sen.)
Syitä on muutama:
1: Jazzmusiikki. (ei jatkoperusteluja)
2: Brownbackin vihaamassa American Pie -elokuvassakin todistetaan, että huilua voi käyttää irstailuun.
3: Raamattu esittää sen yhteydessä paheelliseen elämään:
"Voi niitä, jotka jo ani varhain lähtevät etsimään päihdyttävää juomaa, niitä, jotka viinistä hehkuvina valvovat yömyöhään! Heidän ilonaan ovat harput ja lyyrat, rummut ja huilut, viini virtaa heidän pidoissaan. Herran tekoja he eivät huomaa, eivät näe hänen kättensä töitä."
~Jesaja 5: 11- 12
"Minun sydämeni valittaa Moabia kuin huilu, minun sydämeni itkee Kir-Haresetin asukkaita alakuloisesti kuin huilu. Kaikki on menetetty, mitä he ovat hankkineet!"
~Jeremia 48:36
"Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon, hän sanoi: "Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu." Hänelle naurettiin."
~Matteus 9:23-24
"Samoinhan on elottomien soittimienkin laita, vaikkapa huilun tai lyyran. Miten huilulla tai lyyralla soitettu sävelmä voidaan tuntea, elleivät sävelet erotu toisistaan?"
~1. Korinttolaiskirje 14:7
Brownbackin mukaan tämä tarkoittaa selvästi sitä että Jumala ei halua että kuuntelemme huilumusiikkia.
4: Huilut ja muut puhaltimet ovat kauheita instrumentteja, joiden viheltävät nuotit sisältävät syntisyyttä ja niiden muoto ja käyttötapa viittaavat vahvasti "Sodoman malliin tapahtuvaan fellaatioon." (Eikä tässä edes ole sarkasmilisää!)
5: Oopperassa huiluja käytetään kuvaamaan pastoraalisissa maisemakuvauksissa, joissa on luonnossa tapahtuvan yhdynnän tuntu. Huilu kuvaa Brownbackista metaforaa erosta Taivaaseen. Joten Saatana toimii tässäkin huilun kautta.
Brownback muistuttaa että äänestäjä voi aina toivoa että Presidentti Brownback ottaisi (valtaan päästyään) konkreettisia askelia, joilla poistetaan huilut ja muut vastaavat instrumentit kouluista ja että saksofoneihin huiluihin ja muihin vastaaviin huulilla soitettaviin soittimiin lisättäisiin varoitustarroja. Brownback kuitenkin muistuttaa että musiikkiteollisuus varmasti ryhtyy taistelemaan vastaan, mutta että "meidän kaikkien on vain koottava itsemme suurempaan moraaliseen taistoon Brownback Administrationin puolesta."
Eipä ihme, että VIHASIN soitella siellä alakoulussa sitä nokkahuilua! Hukkasin huilua ja sitä soittovihkoa, "unohtelin kotiin" niin paljon, että jouduin asiasta jopa jälki -istuntoihin, kun opettaja tajusi että kyseessä ei ollut hajamielisyys vaan niskurointi.. Turmeltumaton kristityn lapsen mieleni alitajuisesti tunnisti Saatanan huilussa! Ja mikä pahinta: Koululaitoksen aivopesu on toiminut, ja pakkoastutus viettävälle ja liukkaalle pinnalle on turmellut minut. Nykyään olen ateisti!
Ja jopa pidän huilumusiikista. Huilussa on minusta ääni puhtaimmillaan : Särötön ja virheetön ääni. Tasainen ääniaalto miellyttää. (Koulun nokkahuiluharjoitukset vain raiskaavat sen.)
Hedonismi : Kun täällä kerran ollaan, siitä voi samantien tehdä miellyttävää.
Hedonismi ymmärretään usein nautinnonhakuisena elämänä. Kun ihmiselle sanotaan "hedonismi", hän ensi alkuun ajattelee ylellisiä bileitä ja muuta vastaavaa ylellistä - sekä mahdollisesti sukupuolista piehtaroimista. Hedonismin perustajan, Epikuroksen, nimeen liitetään esimerkiksi seuraavia käsitteitä:
"Epikurolainen, aistillisiin nautintoihin antautunut henkilö, elostelija, nautiskelija, hekumoitsija"
~Nykysuomen sanakirja
Epikuros lähti ainakin Alain de Bottomin "Filosofian lohdutukset" -kirjan mukaan siitä, että Epikuros ei enää osannut sanoa mitä hyvyydestä jäi jäljelle, jos siitä otti pois makunautinnot, sukupuoliset nautinnot, kuulemisesta ja näkemisestä lähtevät nautinnot, ystävyyden tuomat ilot ja ajattelun tuomat mukavat tuntemukset. Eli jos kaikki mikä tuotti iloa poistettiin, moraalisuus ja hyvä tuntuivat katoavan. Itse asiassa jopa uskovat korostavat mukavia tuntemuksia -ja korostavat muita tapahtumia kuten ihmeparanemisia-, joita rukoilu ja yhteys Jeesukseen antaa. Lisäksi he kertovat miten miellyttävää seurakunnissa on toimia. Tälläiset viittaukset ovat järkeviä vain hedonismin kautta. Samoin Taivaan autuus ja Helvetin kärsimykset vetoavat järkeemme hedonismin kautta. Samaa tekevät myös muhamettilaisia jihad -terroristeja odottavat neitsyet ja muiden uskontojen tarjoamat palkinnot ja rangaistukset. Nautinnolla ja mielihyvällä tuntuukin olevan paljon merkitystä myös niille, jotka sitä vastaan kovasti hangoittelevat ja syntiseksi hekumassa rypemiseksi kuvaavat.
Miksi parantaa sairaita, miksi olla terve, jos onnellisuus ei merkitse?
On selvää, että terveys on tärkeää, koska hyvä terveys tuottaa onnellisuutta - tai vähintään sen puute aiheuttaa kärsimystä. Sama koskee tietysti rahaa ja asuntoakin; Jos meillä ei ole yhtään rahaa, ja olemme nälissämme ja asuntomme on kylmä, se haittaa onnellisuutta. Ihminen ei ole onnellinen vain onnellisuuden kautta, vaan hän saa nautintoa muiden asioiden kautta. Jotta voisimme olla onnellisia, meidän olisi selvitettävä miten saamme riittävän terveyden ja muut asiat. Tavoite voi olla selvä. Pää voi esimerkiksi olla kipeänä. Vaikeaa sen sijaan voi olla hoito. Migreenin vuoksi voidaan joutua turvautumaan lääkäriin, koska emme itse osaa hoitaa vaivaamme intuitiivisin keinoimme ja vajavaisempine tietoinemme. Hyvä lääkäri parantaa migreenin ja tietää migreenipotilasta paremmin miten migreenipotilas tulee tältä osin onnellisemmaksi. Epikurolaisen runoilija Lucretiuksen mukaan olemme usein muissakin asioissa vastaavanlaisessa pulassa. Olemme usein onnettomuutemme kanssa "Sairaita miehiä, jotka eivät tiedä sairautensa syytä."
Etsimme vapautta ja ostamme maastoauton. Ja petymme, kun intuitiomme ei annakaan oikeaa tulosta.
Rikkaus ja yletön elämä voivat toki tuntua intuitiivisesti hyviltä ratkaisuilta onnettomuuteen, mutta tämä voi olla väärä luulo. Jos meillä on rahaa niin paljon että voimme elää koroilla ja hieno talo, voisimmeko siitä huolimatta olla onnettomia? Ainakin hedonisti Epikuroksen mukaan näin onkin; Bottomin kirjan mukaan Epikuroolla itsellään oli vaatimattomat tavoitteet. Hän ei mässäillyt, toki hänellä oli juustoa sitä varten että hänen mahdollisesti teki mieli hieman herkutella joskus. Epikuros korosti, että "Ei suurin määrä ruokaa, vaan miellyttävin ruoka". Nykypäivään suhteutettuna tilannetta voi selventää esimerkki huumeista; Jos vedämme suonemme täyteen heroiinia, voittaako onnellisuus kokonaisuutena? - tuskin, koska elämme lyhyemmän ajan ja sairaampina, ja ainaisten vieroitusoireiden pelossa ja seuraavan piikin hankintakeinot mielessämme.
Siksipä "nautintofilosofi" Epikuros korostikin korkeimpaan asemaan mässäilyn ja irstailun sijasta ystävyyden, jota hän kuvasi viisauden meille tuomaksi suurimmaksi iloksi. Epikuros mainitsi jopa, että sen sijaan että miettisi mitä syö ja juo ja missä, kannattaisi miettiä sitä keiden kanssa syö. Epikurokselle ystävyys oli tärkeää, ja korkeimpaan asemaan hän asetti ystävyyden, joka ei välittänyt siitä miltä me näytimme, minkälainen sosiaalinen status meillä oli tai edes mihin uskoimme. Poliittinen mielipide ja arkielämän seikat eivät olleet tälläisen ystävyyden esteitä. Epikuroon mallissa uskonto ja politiikka olivat ylimääräisiä elementtejä. Jos jumalia oli, niillä ei ollut mitään vaikutusta elämäämme. Epikuros ei uskonut ilmoitukseen vaan inhimilliseen järkeilyyn.
Voimmekin olla onnettomia hienoissa taloissamme - ja voimme olla onnellisia yhdessä teltassa ihmisten kanssa, joita rakastamme.
Hedonismista ja sen alaluokasta, Epikurolaisuudesta, enemmän kiinnostuneiden kannattaa aloittaa "ajatuksia olemisesta" -blogin Epikurolaisuuden esittelysarjasta; "Epikuros elää" , "Epikuros myös rulettaa" , "Järki vs usko osa 1"
"Epikurolainen, aistillisiin nautintoihin antautunut henkilö, elostelija, nautiskelija, hekumoitsija"
~Nykysuomen sanakirja
Epikuros lähti ainakin Alain de Bottomin "Filosofian lohdutukset" -kirjan mukaan siitä, että Epikuros ei enää osannut sanoa mitä hyvyydestä jäi jäljelle, jos siitä otti pois makunautinnot, sukupuoliset nautinnot, kuulemisesta ja näkemisestä lähtevät nautinnot, ystävyyden tuomat ilot ja ajattelun tuomat mukavat tuntemukset. Eli jos kaikki mikä tuotti iloa poistettiin, moraalisuus ja hyvä tuntuivat katoavan. Itse asiassa jopa uskovat korostavat mukavia tuntemuksia -ja korostavat muita tapahtumia kuten ihmeparanemisia-, joita rukoilu ja yhteys Jeesukseen antaa. Lisäksi he kertovat miten miellyttävää seurakunnissa on toimia. Tälläiset viittaukset ovat järkeviä vain hedonismin kautta. Samoin Taivaan autuus ja Helvetin kärsimykset vetoavat järkeemme hedonismin kautta. Samaa tekevät myös muhamettilaisia jihad -terroristeja odottavat neitsyet ja muiden uskontojen tarjoamat palkinnot ja rangaistukset. Nautinnolla ja mielihyvällä tuntuukin olevan paljon merkitystä myös niille, jotka sitä vastaan kovasti hangoittelevat ja syntiseksi hekumassa rypemiseksi kuvaavat.
Miksi parantaa sairaita, miksi olla terve, jos onnellisuus ei merkitse?
On selvää, että terveys on tärkeää, koska hyvä terveys tuottaa onnellisuutta - tai vähintään sen puute aiheuttaa kärsimystä. Sama koskee tietysti rahaa ja asuntoakin; Jos meillä ei ole yhtään rahaa, ja olemme nälissämme ja asuntomme on kylmä, se haittaa onnellisuutta. Ihminen ei ole onnellinen vain onnellisuuden kautta, vaan hän saa nautintoa muiden asioiden kautta. Jotta voisimme olla onnellisia, meidän olisi selvitettävä miten saamme riittävän terveyden ja muut asiat. Tavoite voi olla selvä. Pää voi esimerkiksi olla kipeänä. Vaikeaa sen sijaan voi olla hoito. Migreenin vuoksi voidaan joutua turvautumaan lääkäriin, koska emme itse osaa hoitaa vaivaamme intuitiivisin keinoimme ja vajavaisempine tietoinemme. Hyvä lääkäri parantaa migreenin ja tietää migreenipotilasta paremmin miten migreenipotilas tulee tältä osin onnellisemmaksi. Epikurolaisen runoilija Lucretiuksen mukaan olemme usein muissakin asioissa vastaavanlaisessa pulassa. Olemme usein onnettomuutemme kanssa "Sairaita miehiä, jotka eivät tiedä sairautensa syytä."
Etsimme vapautta ja ostamme maastoauton. Ja petymme, kun intuitiomme ei annakaan oikeaa tulosta.
Rikkaus ja yletön elämä voivat toki tuntua intuitiivisesti hyviltä ratkaisuilta onnettomuuteen, mutta tämä voi olla väärä luulo. Jos meillä on rahaa niin paljon että voimme elää koroilla ja hieno talo, voisimmeko siitä huolimatta olla onnettomia? Ainakin hedonisti Epikuroksen mukaan näin onkin; Bottomin kirjan mukaan Epikuroolla itsellään oli vaatimattomat tavoitteet. Hän ei mässäillyt, toki hänellä oli juustoa sitä varten että hänen mahdollisesti teki mieli hieman herkutella joskus. Epikuros korosti, että "Ei suurin määrä ruokaa, vaan miellyttävin ruoka". Nykypäivään suhteutettuna tilannetta voi selventää esimerkki huumeista; Jos vedämme suonemme täyteen heroiinia, voittaako onnellisuus kokonaisuutena? - tuskin, koska elämme lyhyemmän ajan ja sairaampina, ja ainaisten vieroitusoireiden pelossa ja seuraavan piikin hankintakeinot mielessämme.
Siksipä "nautintofilosofi" Epikuros korostikin korkeimpaan asemaan mässäilyn ja irstailun sijasta ystävyyden, jota hän kuvasi viisauden meille tuomaksi suurimmaksi iloksi. Epikuros mainitsi jopa, että sen sijaan että miettisi mitä syö ja juo ja missä, kannattaisi miettiä sitä keiden kanssa syö. Epikurokselle ystävyys oli tärkeää, ja korkeimpaan asemaan hän asetti ystävyyden, joka ei välittänyt siitä miltä me näytimme, minkälainen sosiaalinen status meillä oli tai edes mihin uskoimme. Poliittinen mielipide ja arkielämän seikat eivät olleet tälläisen ystävyyden esteitä. Epikuroon mallissa uskonto ja politiikka olivat ylimääräisiä elementtejä. Jos jumalia oli, niillä ei ollut mitään vaikutusta elämäämme. Epikuros ei uskonut ilmoitukseen vaan inhimilliseen järkeilyyn.
Voimmekin olla onnettomia hienoissa taloissamme - ja voimme olla onnellisia yhdessä teltassa ihmisten kanssa, joita rakastamme.
Hedonismista ja sen alaluokasta, Epikurolaisuudesta, enemmän kiinnostuneiden kannattaa aloittaa "ajatuksia olemisesta" -blogin Epikurolaisuuden esittelysarjasta; "Epikuros elää" , "Epikuros myös rulettaa" , "Järki vs usko osa 1"
keskiviikko 15. elokuuta 2007
Uskonto toimii vain fantasiassa
Pidän fantasiakirjallisuudesta ja elokuvista. Pelaan myös jonkin verran roolipelejä. Niissä esiintyy usein velhoja ja pappeja, jotka kykenevät tekemään mahtitekoja tulipalloista kuolleista herättämisiin. Toisin sanoen fantasiamaailmoissa on paljon "normaalimaailman huuhaata".
Ateistina on helppoa lukea fantasiaa, koska voi aina ajatella että se "ei ole totta", vaan tarinaa. Ateisti ei joudu kohtaamaan fantasiakirjallisuuden ja Pyhien Kirjojensa yhteneväisyyksiä lausuessaan tämän. Samoin ateisti ja skeptikko voi pelata velhoa tai pappia roolipelissä. Se kun ei tarkoita sitä, että hän oikeasti uskosi magiaan tai edes pitäisi heidän ajattelumalliaan hyväksyttävänä. Itse pidän roolipelejä jonkinlaisena arjesta irrottautumisena, jolloin nimenomaan itsestä niin fyysisesti, sosiaalisesti kuin henkisestikin täysin poikkeavien hahmojen pelaaminen on itse asiassa mielenkiintoista. Jopa avartavaa. RPG:tä pelatessa minun ei tarvitse erikseen selittää että "en minä oikeasti tekisi noin". Kaikkien pitäisi tietää se muutenkin.
"Kunnolla uskovaisen" tunnistaa taas siitä että joko roolipelit ovat saatananpalvontaa - tai sitten hän haluaa pelata vain hahmoja joiden elämässä uskonnollinen vakaumus on tärkeä ja keskeinen voimavara. He voivat toki pelata muitakin kuin pappihahmoja, mutta uskovaisen pelaama thief on aina lukkoseppä tai vastaava, ja hänellä on kristillinen toimintaetiketti ja uskonnollinen vakaumus, joka antaa hänelle voimavaroja selviytymiseen eri tilanteista. Toisin sanoen; uskovaiselle itsestä irrottautuminen voi olla vaikeaa - jopa kuvitellussa tilanteessa eri hahmona kuin itse. Minusta tämä vaikuttaa itsekeskeiseltä omaan maailmaan käpertymiseltä ja kyvyttömyydeltä ajatella vaihtoehtoja.
Minusta heitä voidaan verrata näyttelijöihin. (Roolipelaaminen on eräänlaista improvisaatiota, jossa käsikirjoitetaan yhdessä tapahtumia roolihenkilöiden ympärille.) Hyvä näyttelijä, kuten hyvä roolipelaajakin, kykenee hoitamaan erilaisia rooleja. Myös sellaisia jotka ovat erilaisia kuin hän itse. Minkälainen on näyttelijä joka kykenee näyttelemään vain itseään ja itsensä kaltaisia - tai vaikka osaisi, ei suostuisi näyttelemään muunlaisia rooleja? Toki, jos hänen persoonansa on mielenkiintoinen, häntä voi odottaa ura luonnenäyttelijänä. Mutta varmaa on että kovin monipuolista uraa häneltä ei kannata odottaa.
Yhden naamanilmeen RPG -pelaaja on yhtä kaikki "histrio"..
Toki moni kristitty pelaa roolipeleissä erilaisia hahmoja, mutta jos pelaajan uskonnollisuus tulee esiin, se on jompi kumpi noista kahdesta. Luultavasti "normiuskova" -hihhulin silmissä "penseä" ja "luultavasti menetetty"- painuu luontevasti wiccojen, pakanoiden ja ateistejen -joita ainakin tiedän pelaajissa olevan aika runsaasti- joukkoon iloiseen.
Mutta palataan fantasiamaailmoihin;
Jos fantasiamaailmojen velhot ja papit tulisivat tähän todellisuuteen, heihin olisi helppo uskoa. Kun velhot heittelevät tulipalloja ja pappien vakaumus vaikuttaa muitakin parantavasti, on aika vaikeaa keksiä syitä miksi ne olisivat "huuhaata". Toki sitä voisi aina ajatella että ne tekevät sen jonkin tempun kautta tai että vakaumus vapauttaa jotain mekanismeja, jotka kuitenkaan eivät ole persoonallinen -tai muunkaanlainen- Jumala. Mutta hyötyä ei silti voisi kiistää. Kun ainut tunnettu keino laukaista tämä "tuntematon mekanismi" on uskonnollinen vakaumus kohti tiettyä Jumaluutta, on tälläisestä "uskon hypystä" konkreettista hyötyä.
Siksi fantasiamaailmoissa ei käytännössä voi pelata täysjärkistä skeptikkoateistia. Ehkä se on se syy, miksi sitä kutsutaan fantasiamaailmaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että roolipelaaminen olisi ateistivastaista; Tai jos onkin, se ei ainakaan näy.
Ateistina on helppoa lukea fantasiaa, koska voi aina ajatella että se "ei ole totta", vaan tarinaa. Ateisti ei joudu kohtaamaan fantasiakirjallisuuden ja Pyhien Kirjojensa yhteneväisyyksiä lausuessaan tämän. Samoin ateisti ja skeptikko voi pelata velhoa tai pappia roolipelissä. Se kun ei tarkoita sitä, että hän oikeasti uskosi magiaan tai edes pitäisi heidän ajattelumalliaan hyväksyttävänä. Itse pidän roolipelejä jonkinlaisena arjesta irrottautumisena, jolloin nimenomaan itsestä niin fyysisesti, sosiaalisesti kuin henkisestikin täysin poikkeavien hahmojen pelaaminen on itse asiassa mielenkiintoista. Jopa avartavaa. RPG:tä pelatessa minun ei tarvitse erikseen selittää että "en minä oikeasti tekisi noin". Kaikkien pitäisi tietää se muutenkin.
"Kunnolla uskovaisen" tunnistaa taas siitä että joko roolipelit ovat saatananpalvontaa - tai sitten hän haluaa pelata vain hahmoja joiden elämässä uskonnollinen vakaumus on tärkeä ja keskeinen voimavara. He voivat toki pelata muitakin kuin pappihahmoja, mutta uskovaisen pelaama thief on aina lukkoseppä tai vastaava, ja hänellä on kristillinen toimintaetiketti ja uskonnollinen vakaumus, joka antaa hänelle voimavaroja selviytymiseen eri tilanteista. Toisin sanoen; uskovaiselle itsestä irrottautuminen voi olla vaikeaa - jopa kuvitellussa tilanteessa eri hahmona kuin itse. Minusta tämä vaikuttaa itsekeskeiseltä omaan maailmaan käpertymiseltä ja kyvyttömyydeltä ajatella vaihtoehtoja.
Minusta heitä voidaan verrata näyttelijöihin. (Roolipelaaminen on eräänlaista improvisaatiota, jossa käsikirjoitetaan yhdessä tapahtumia roolihenkilöiden ympärille.) Hyvä näyttelijä, kuten hyvä roolipelaajakin, kykenee hoitamaan erilaisia rooleja. Myös sellaisia jotka ovat erilaisia kuin hän itse. Minkälainen on näyttelijä joka kykenee näyttelemään vain itseään ja itsensä kaltaisia - tai vaikka osaisi, ei suostuisi näyttelemään muunlaisia rooleja? Toki, jos hänen persoonansa on mielenkiintoinen, häntä voi odottaa ura luonnenäyttelijänä. Mutta varmaa on että kovin monipuolista uraa häneltä ei kannata odottaa.
Yhden naamanilmeen RPG -pelaaja on yhtä kaikki "histrio"..
Toki moni kristitty pelaa roolipeleissä erilaisia hahmoja, mutta jos pelaajan uskonnollisuus tulee esiin, se on jompi kumpi noista kahdesta. Luultavasti "normiuskova" -hihhulin silmissä "penseä" ja "luultavasti menetetty"- painuu luontevasti wiccojen, pakanoiden ja ateistejen -joita ainakin tiedän pelaajissa olevan aika runsaasti- joukkoon iloiseen.
Mutta palataan fantasiamaailmoihin;
Jos fantasiamaailmojen velhot ja papit tulisivat tähän todellisuuteen, heihin olisi helppo uskoa. Kun velhot heittelevät tulipalloja ja pappien vakaumus vaikuttaa muitakin parantavasti, on aika vaikeaa keksiä syitä miksi ne olisivat "huuhaata". Toki sitä voisi aina ajatella että ne tekevät sen jonkin tempun kautta tai että vakaumus vapauttaa jotain mekanismeja, jotka kuitenkaan eivät ole persoonallinen -tai muunkaanlainen- Jumala. Mutta hyötyä ei silti voisi kiistää. Kun ainut tunnettu keino laukaista tämä "tuntematon mekanismi" on uskonnollinen vakaumus kohti tiettyä Jumaluutta, on tälläisestä "uskon hypystä" konkreettista hyötyä.
Siksi fantasiamaailmoissa ei käytännössä voi pelata täysjärkistä skeptikkoateistia. Ehkä se on se syy, miksi sitä kutsutaan fantasiamaailmaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että roolipelaaminen olisi ateistivastaista; Tai jos onkin, se ei ainakaan näy.
Kritiikittömyyden pysyvyys
Ihmisyhteisöissä esiintyy aina moraaliarvoja. Ensinnä on niitä, jotka kirjataan lakiin. Sitten on niitä, jotka ovat "yleisesti hyväksyttyjä". Niiden määrittelemää moraalia, eli käsitystä oikeasta ja väärästä toiminnasta, on pidetty kulttuurille ja yhteiskunnalle keskeisenä asiana ; Moraalia ei saa kyseenalaistaa, vaan sitä pitää seurata.
Jos menit kreikkalaiselta kyselemään miksi hän uhrasi Ateenalle lehmän, Artemiille vuohen ja Askleptiokselle kukon ; Kyselisit tältä miksi et vaihda uhrieläimiä ja miksi ylipäätään pitää uhrata, olit jo astumassa pyhäinhäväistyksen tielle. Orjien omistaminen oli kreikkalaisille tavallista eikä paheksuttavaa. Ja sotiminen antoi kreikkalaismiehelle arvoa. Samoin Ateenassa ei poikarakastajia paheksuttu, vaan ne olivat "talon tapa". Sokrates tapettiin, koska hänen sanottiin villitsevän nuorison, hylkäävän jumalat ja turmelevansa moraalin. Miksi? Siksi, että hän puhui avoimesti ihmisten kanssa ja kyseli perusteita, asetti kyseenalaiseksi.
Aina yhteiskunnissa on ollut tiiviit moraalinormit, joita tuli noudattaa. Nämä moraaliarvot on katsottu jollain lailla "pyhiksi". Kuitenkin moraalinormit ovat muuttuneet. Tavallisesti siten, että jokin toinen uskonto on tullut ja saavuttanut suosiota. Tämä uusi uskonto on tällöin vedonnut johonkin yleisesti koettuun moraaliseen heikkouteen "nykymenossa". Uskonnon on voinut kyseenalaistaa vain toinen uskonto. Ja toisen uskonnon mukanaan tuomia moraaliasioita pidetään vaihdoksen jälkeen yhtä "pysyvinä ja muuttumattomina" kuin muidenkin.
Kun kristinusko valtasi alaa, se asetti ajatteluesteitä. Samanlaisia, joita Ateena antoi Sokrateelle. Tosin sillä erolla, että ratkaisusta ei äänestetty, vaan se tulkittiin Raamatusta. Kristinusko oli jokaisessa yhteiskunnan sopukassa, eikä vaihtoehtoja uskonnolle voinut olla tarjolla ja vertailtavana. Uskonnoton tiedemies oli vaiennettu tiedemies, joten ei ihme, että pitkän aikaa kaikki tiedemiehet olivat ainakin ulkoisesti täysin uskovaisia.
Tässä on ehkä oikea hetki lausua klisee "Galileitakin vainottiin." Ei ehkä siksi, että se olisi erityisen nerokas, vaan pikemmin siksi että hän toimii aasinsiltana moraaliarvoista tieteeseen. Sillä seuraavaksi puhun tieteestä.
Tiede tutkii ympäristöä. Luonnonlait, joita se etsii ovat luultavasti täysin muuttumattomia. Maan vetovoima toimii tänään ja huomenna ja miljoonaa vuotta sitten. Miten tieteen käsitys on sitten ollut? Se on muuttunut. Tieteessä on aina mahdollisuutta "mullistuksiin". Joku tiedemies keksii ja löytää jotain parempaa vanhan tilalle. Näitä onkin ollut eri aloilla aika monta. Silti nämä uudetkin ajatukset kohtaavat kritiikkiä ja nekin voivat mullistua ja kumoutua. Tieteessä mitään ei jätetä kritiikin ulkopuolelle.
Mikä ihmeessä muka tekee moraaliasiat "teologis-hihhulistisesti" sellaiseksi, että niitä ei voi kyseenalaistaa. On tärkeää tietää kumpaa voidaan paremmin -objektiivisesti eli oman uskontokunnan ja uskomustavan ulkopuolelta- varmentaa ja tarkistaa ; Luonnonilmiöitä vai moraalia. Molempia pidetään pysyvinä, mutta onko moraali todellakin yhtä varmasti ikuinen ja pysyvä kuin gravitaatio? Ei välttämättä, ensimmäisestä meillä on mitattava varmuus; Voimme mitata joka aamu gravitaatiota useilla mittauksilla eri puolilla maapalloa, ja jos jonain päivänä ne kaikki alkavat antamaan "gravitaatiolle vääriä tuloksia" tiedämme että "se siitä ikuisesta laista". Mutta vastaavaa emme voi tehdä moraalille. Jotta voimme sanoa moraalia ikuiseksi, meidän tulee niellä joitain todistamattomia oletuksia; esimerkiksi Jumalista, joilla on kyky säätää oikea ja pysyvä moraali. Kun luonnonilmiöitä voidaan mitata ja asettaa kyseenalaiseksi, moraalia ei voida. Ainut tapa mitata moraalia ovat yksilöiden mielipiteet, tai yksilöiden mielipiteillä valitut Pyhät Kirjat ja muut vastaavat säännöstöt. Moraali on selvästi "subjektiivisempaa" kuin luonnonilmiöt.
Onkin ihmeellistä miten tiede, joka tutkii ilmeisen pysyviä ja mitattavia luonnonilmiöitä toimii vain koska se alistuu koko ajan kritiikille, mutta että moraalia ei voida asettaa kritiikin kohteeksi, vaan se on nieltävä absoluuttisena totuutena jostain pyhästä kirjasta..
Jos menit kreikkalaiselta kyselemään miksi hän uhrasi Ateenalle lehmän, Artemiille vuohen ja Askleptiokselle kukon ; Kyselisit tältä miksi et vaihda uhrieläimiä ja miksi ylipäätään pitää uhrata, olit jo astumassa pyhäinhäväistyksen tielle. Orjien omistaminen oli kreikkalaisille tavallista eikä paheksuttavaa. Ja sotiminen antoi kreikkalaismiehelle arvoa. Samoin Ateenassa ei poikarakastajia paheksuttu, vaan ne olivat "talon tapa". Sokrates tapettiin, koska hänen sanottiin villitsevän nuorison, hylkäävän jumalat ja turmelevansa moraalin. Miksi? Siksi, että hän puhui avoimesti ihmisten kanssa ja kyseli perusteita, asetti kyseenalaiseksi.
Aina yhteiskunnissa on ollut tiiviit moraalinormit, joita tuli noudattaa. Nämä moraaliarvot on katsottu jollain lailla "pyhiksi". Kuitenkin moraalinormit ovat muuttuneet. Tavallisesti siten, että jokin toinen uskonto on tullut ja saavuttanut suosiota. Tämä uusi uskonto on tällöin vedonnut johonkin yleisesti koettuun moraaliseen heikkouteen "nykymenossa". Uskonnon on voinut kyseenalaistaa vain toinen uskonto. Ja toisen uskonnon mukanaan tuomia moraaliasioita pidetään vaihdoksen jälkeen yhtä "pysyvinä ja muuttumattomina" kuin muidenkin.
Kun kristinusko valtasi alaa, se asetti ajatteluesteitä. Samanlaisia, joita Ateena antoi Sokrateelle. Tosin sillä erolla, että ratkaisusta ei äänestetty, vaan se tulkittiin Raamatusta. Kristinusko oli jokaisessa yhteiskunnan sopukassa, eikä vaihtoehtoja uskonnolle voinut olla tarjolla ja vertailtavana. Uskonnoton tiedemies oli vaiennettu tiedemies, joten ei ihme, että pitkän aikaa kaikki tiedemiehet olivat ainakin ulkoisesti täysin uskovaisia.
Tässä on ehkä oikea hetki lausua klisee "Galileitakin vainottiin." Ei ehkä siksi, että se olisi erityisen nerokas, vaan pikemmin siksi että hän toimii aasinsiltana moraaliarvoista tieteeseen. Sillä seuraavaksi puhun tieteestä.
Tiede tutkii ympäristöä. Luonnonlait, joita se etsii ovat luultavasti täysin muuttumattomia. Maan vetovoima toimii tänään ja huomenna ja miljoonaa vuotta sitten. Miten tieteen käsitys on sitten ollut? Se on muuttunut. Tieteessä on aina mahdollisuutta "mullistuksiin". Joku tiedemies keksii ja löytää jotain parempaa vanhan tilalle. Näitä onkin ollut eri aloilla aika monta. Silti nämä uudetkin ajatukset kohtaavat kritiikkiä ja nekin voivat mullistua ja kumoutua. Tieteessä mitään ei jätetä kritiikin ulkopuolelle.
Mikä ihmeessä muka tekee moraaliasiat "teologis-hihhulistisesti" sellaiseksi, että niitä ei voi kyseenalaistaa. On tärkeää tietää kumpaa voidaan paremmin -objektiivisesti eli oman uskontokunnan ja uskomustavan ulkopuolelta- varmentaa ja tarkistaa ; Luonnonilmiöitä vai moraalia. Molempia pidetään pysyvinä, mutta onko moraali todellakin yhtä varmasti ikuinen ja pysyvä kuin gravitaatio? Ei välttämättä, ensimmäisestä meillä on mitattava varmuus; Voimme mitata joka aamu gravitaatiota useilla mittauksilla eri puolilla maapalloa, ja jos jonain päivänä ne kaikki alkavat antamaan "gravitaatiolle vääriä tuloksia" tiedämme että "se siitä ikuisesta laista". Mutta vastaavaa emme voi tehdä moraalille. Jotta voimme sanoa moraalia ikuiseksi, meidän tulee niellä joitain todistamattomia oletuksia; esimerkiksi Jumalista, joilla on kyky säätää oikea ja pysyvä moraali. Kun luonnonilmiöitä voidaan mitata ja asettaa kyseenalaiseksi, moraalia ei voida. Ainut tapa mitata moraalia ovat yksilöiden mielipiteet, tai yksilöiden mielipiteillä valitut Pyhät Kirjat ja muut vastaavat säännöstöt. Moraali on selvästi "subjektiivisempaa" kuin luonnonilmiöt.
Onkin ihmeellistä miten tiede, joka tutkii ilmeisen pysyviä ja mitattavia luonnonilmiöitä toimii vain koska se alistuu koko ajan kritiikille, mutta että moraalia ei voida asettaa kritiikin kohteeksi, vaan se on nieltävä absoluuttisena totuutena jostain pyhästä kirjasta..
tiistai 14. elokuuta 2007
Montako pahaa Jumalaa on tarvittu hihhuleiden keksimiseen?
On aika tavallista kohdata uskovainen, joka kun paljastut ateistiksi, kyselee"Mutta kuka sitten teki eläimet" tai vastaavia ihmeellisiä kysymyksiä.
Miksi ateistin tulisi vastata kysymykseen ”Kuka (sitten) on maailman tehnyt?” Ensinnäkin se on uskovaisten homma tarjota vastaus ja todisteita tuohon kysymykseen ; Ateistin mukaanhan vastaus on "ei kukaan". Jos kysymystä katsotaan ateistin - tai itse asiassa pelkkä neutraali kanta jossa edes vaihtoehto sille että maailmaa ei ole tehnyt kukaan otetaan huomioon - kannalta koko kysymys on vinoutunut.
Se on aivan sama kun kysyisi "montako kosmista jänistä tarvitaan rakentamaan maapallo" tai ”montako koodaria tarvittiin ohjelmoimaan universumi?” Jos et usko kosmisiin jäniksiin ja koodareihin noiden asioiden alkuperäksi, siitä tulee vain erikoinen olo.
"WTF¿ Mitä ihmeen ohjelmoijia ja pupuja?"
Miksi ateistin tulisi vastata kysymykseen ”Kuka (sitten) on maailman tehnyt?” Ensinnäkin se on uskovaisten homma tarjota vastaus ja todisteita tuohon kysymykseen ; Ateistin mukaanhan vastaus on "ei kukaan". Jos kysymystä katsotaan ateistin - tai itse asiassa pelkkä neutraali kanta jossa edes vaihtoehto sille että maailmaa ei ole tehnyt kukaan otetaan huomioon - kannalta koko kysymys on vinoutunut.
Se on aivan sama kun kysyisi "montako kosmista jänistä tarvitaan rakentamaan maapallo" tai ”montako koodaria tarvittiin ohjelmoimaan universumi?” Jos et usko kosmisiin jäniksiin ja koodareihin noiden asioiden alkuperäksi, siitä tulee vain erikoinen olo.
"WTF¿ Mitä ihmeen ohjelmoijia ja pupuja?"
Teot vai usko?
"Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta."
~ Jaak. 2:24
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."
~Matt. 7:21
"He nousevat haudoistaan -- hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen."
~Joh. 5:29
"Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."
~Luuk. 10:36-37
"Ei -- kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista."
~Luuk. 14:13-14
....................................................................................................
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta ... ette tekojen kautta."
~Efes. 2:8-9
"Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ..."
~Gal. 2:16
"Sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista;"
~Room. 3:20
"Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."
~Room. 3:28
~ Jaak. 2:24
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."
~Matt. 7:21
"He nousevat haudoistaan -- hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen."
~Joh. 5:29
"Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."
~Luuk. 10:36-37
"Ei -- kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista."
~Luuk. 14:13-14
....................................................................................................
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta ... ette tekojen kautta."
~Efes. 2:8-9
"Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ..."
~Gal. 2:16
"Sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista;"
~Room. 3:20
"Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."
~Room. 3:28
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
