Jos viime aikoina uskontoon ja sen ilmenemiseen tiedotusvälineisiin täytyisi liittää jokin trendi, se olisi pedofilia. Jeesuksen lausunnot "Antakaa lasten tulla minun tyköni" on ymmärretty siis hieman väärin, jopa teologian ammattilaisten toimesta.
Katolinen kirkko ansioitui tässä tapauksessa. Nykyinen paavi ei erottanut pedofiilejä ja piilotteli tapauksia. Ja kannusti vastustamaan lakimuutoksia asian parissa. Asiasta uutisoitiin reteästi. Esimerkiksi "Helsingin Sanomat" käytti uskonnollista otsikkoa "Pedofilia riivaa katolista kirkkoa".
Nyt "Ilta~Sanomien" mukaan Luterilainen kirkko toteuttaa "mitä isot edellä, sitä pienet perässä" tilanteen. Jos keltainen lehdistö ei ole uskottavaa, voidaan tarjota luotettavampaa lähdettä, "Vauva" -lehden nettisivuilta.
"Helsingin Sanomatkin" tietysti kirjoitti aiheesta tosi pitkästi : "Ainakin sataa käytetty seksuaalisesti hyväksi Suomen valtakirkon suojissa." "Aamulehden" sivuilta löytyy maininnat paljon pienemmästä määrästä, "kymmenistä pedofiilien uhreista". Ilmoitteluun innosti aiheen muu näkyvyys, Pietarsaaressakin oli paljastunut pedofiliajuttu ja katolisten kohdalla. Helsingin Sanomista löytyy Hurtigin lausunto, joka selittää lukemaerot : Hyväksikäyttötapauksia on ainakin sata ja pedofiilejä yksilöitä toimimassa useita kymmeniä. Huolta herättää hurtigin sanapari siitä että tämä tiedetty on "jäävuoren huippu".
Luterilaisten omat sivut mainostavat miten asia on jo ollut hoidossa : "Suomessa luterilainen kirkko on 1990-luvulta lähtien ryhtynyt pedofilian vastaisiin toimenpiteisiin yhteistyössä muiden Pohjoismaiden luterilaisten kirkkojen kanssa. Se on laatinut selkeät toimintaohjeet lasten suojelemiseksi. Kaikinpuoliseen turvallisuuteen kirkon perhe-, lapsi- ja nuorisotyössä on kiinnitetty erityistä huomiota ohjeistuksin ja koulutuksella." Paahtoleipä kiittää luterilaista kirkkoa tämän asian huomioinnin taitavuudesta ja onnittelee tietenkin hyvin tehdystä työstä.
Vinoilu tässä tilanteessa olisi tietysti helppoa. Ja se näyttäisi uskovaisille, että me todella uskomme heidän toimivan kuten toivovat toisten tekevän heille. Ja esimerkiksi kouluampumisiin liittyvä moraalinen raivo olisi tätä kautta annettava takaisin, koska se olisi hyvyyttä. (Tosin uskovainen Petri Paavolakin raivosi katoliselle kirkolle. Mutta hänestä se on muutenkin "porttokirkko".)
Minusta tässä on kuitenkin olennainen ero. Se on siinä että pedofiliaa tapahtuu kaikkialla jonkin verran. Kirkko on iso, joten en ylläty että sen piiristä paljastuu pedofilitapauksia. Se, että niitä kasataan iso kasa yhteen kerralla vääristää kokonaiskuvaa, antaa kuvaa että kirkko on lastenpanijakeskus. Olennainen ero on siinä että Luterilainen kirkko ei ole tehnyt samaa virhettä kuin Katolinen kirkko.
Paavihan piilotteli tapauksia, suojellakseen katolisen kirkon mainetta. Sarjakuva paljastaa tunteeni tästä katolisten asenteesta. Tästä evankelisluterilaisten sivuilta otettu ideaali olkoon ohjeena "Pedofiliaan ja perheväkivaltaan liittyvän vaikenemisen kulttuurin on päätyttävä. Myös kirkon sisällä samoin kuin muualla yhteiskunnassa asia on tuotava valoon. Kirkko ei hyväksy minkäänlaista seksuaalista hyväksikäyttöä eikä sen peittelyä." "Helsingin Sanomat" tosin vihjaa että kahdessa tapauksessa piispaa syytetään asioiden piilottelusta. Mutta minä odotan sitä että oikeusmylly pyörähtää tapauksien ympärillä.
Paljastuminen on se, mitä tapahtuu väistämättä jos peittelyä ei tehdä. Siksi en raivoa niinkään paljastumisesta, siitä että löytyy pedofiilejä. Sen sijaan tätä vuotamista tulisi kannustaa. Sillä jokainen paljastunut pedofiili on yksi toimija vähemmän tällä rintamalla. Jos ilmitulosta nostaa metelin, on piilottelu kannattavaa. Ja tällöin systeemi tekee katoliset kirkot. Eli alkaa omalla järjestelmällään lisäämään pedofiilien toimintaa verrattuna siihen mitä tapahtuisi jos tilanne olisi avoin. Katoliseen kirkkoon liittyvä sarjakuva paljastaa ajatukseni kätkemiskulttuurista.
Uskontoon pedofilia liittyy kuitenkin ikään kuin mutkan kautta: Aamulehden jutusta kun löytyy lause "Ihmiset, joilla on taipumusta hyväksikäyttöön, hakeutuvat ehkä sellaisiin yhteisöihin, joiden toimintaan liittyy luottamuksellisuus ja läheisyys." Kirkon perheasiain johtaja Matti Esko lausui "Helsingin Sanomissa" että tapauksia oli eniten nuorisotyöstä, jossa hyväksikäytön kohteille on helppo saatavuus. Lapset ja nuoret ovat lähellä. Pappeja toimijoissa oli vähemmän. Tämä ei liene kenellekään yllätys. Tämä taas tarkoittaa sitä että institutionalisoitu uskonto on itsessään eräänlainen pedofilien purkautumiskanava, väline joka mahdollistaa monenlaiseen. "Cityn" blogauksessa kerrottiin tähän liittyen jotain olennaista : "Kirkoille on myönnetty itsehallinto eli autonominen asema, joka sallii heidän päättää itse sisäisistä asioistaan. Tämä mahdollistaa sen, että kirkot ovat eristäytyneet muusta yhteiskunnasta ja niiden tapahtumiin ei voida puuttua ulkopuolelta yhtä helposti."
Helsingin Sanomien nettisivuilla aiheesta keskustellaan. Esiin nostetaan esimerkiksi se, että uskonto olisi "ajojahdin kohteena", kun ei uutisoida muista pedofiliatapauksista. No, ehkä niitä ei tiedetä tapahtuneeksi toisissa instituutioissa samalla tavalla. "Vappuna Helsingin Sanomat sitten mustamaalaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa oikein kehyksien kera" Näistä syytöksistä jää ainakin minun suuhun ns. "Paavin maku". Kolmas muistuttaa siitä että lapsiin ei pidä luottaa, noitavainojakin on tehty koska on luotettu lapsen sanaan. Kaiken kaikkiaan ketjua on hauskaa lukea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti