sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Meidän asiallinen kritiikki ja niiden viharikokset.

Puolassa lausunto joka on likimain "On vaikeaa uskoa johonkin jonka ovat kirjoittaneet ihmiset jotka ovat juoneet liikaa viiniä ja polttaneet yrttejä" uhkaa tuottaa vankeutta jopa kaksi vuotta. Syy: mielipiteen lausuminen "loukkaa miljoonia". Paul Gill taas on Irlantilainen, joka kritisoi Irlannin jumalanpilkkalakeja. Hän on lähtenyt kierrokselle. Toimintaa innostaa politiikka ja se miten vakaumukset ovat eriarvoisia. Historiallisesti "kerettiläisyyden" vastustaminen on ollut laissa tärkeässä roolissa. Uskoa suojaavat lait ovat olleet keskeisiä ja rangaistukset niihin ovat olleet ankaria.

Jumalanpilkkaamista pidetään viharikoksena.

Samanaikaisesti minä ateistina kohtaan liiankin usein uskovaisia, jotka katsovat että evoluutio on uskonto JA JUURI SIKSI sitä tulee kritisoida ja pilkata. Koska se herra X:sta on väärässä oleva harhaoppi saa asiaan uskova neiti A ja neiti B joutuvat kohtaamaan kritiikkiä ja pilkkaa. He ovat vaikkapa "evopellejä". (Googlatkaa huviksenne, pilkkasana ei ole keksitty.) Tätä toimintaa puolustetaan avoimen keskustelun ja kritisointioikeuden puolesta. Ja täsmennetään että kyseessä ei ole viharikos, vaan erimielisyyden ääneen sanominen. Tälläisistä kritiikeistä ei laki määrää vankeutta. Jumalanpilkkalakia sen sijaan heilautellaan vähintään pelotteena aina silloin tällöin.

Sitten ihmiset esittää ihan vakavalla naamalla että asiat on balanssissa. Että uskovan on "vaikea nähdä" että uskonto ja ateismi olisi eriarvoisessa asemassa - paitsi silloin kun muistutetaan että Dawkinsin kirjat myy paljon, jolloin ateismi on muoti -ilmiö jolla on liikaakin näkyvyyttä.

Uskoisin että suurin osa uskovaisista on kunnollisia. Ongelmana on se, että nämä kaikki pitävät turpansa kiinni. Siksi aina kun uskonto näkyy, se on jollain tavalla ällöttävää. Ei uskonnon vaan hihhuleiden vuoksi.

Ei kommentteja: