Unohtuiko jotain?

Uskovaiset mainostavat sillä että uskonnon menetys romauttaa moraalin. Uskovaiset ovat parempia, empaattisempia ja auttavaisempia. Sillä näistä hyveistä tulee taivaspaikka, ansiona. Tai siis se taivaspaikka tulee armosta, mutta uskovaisen pelastava usko saa hänet tekemään hyviä asioita ... Joten näyttää siltä että hyvä toiminta on enemmänkin seurausta pelastumisesta kuin toisin päin ... paitsi että se tuntuu kalvinistiselta. Ja onhan se uskokin teko ja asenne sinällään, joten ansaitaan se taivaspaikka jotenkin, mutta tästä ei saa puhua.

Yllä olevalla ei ole muuten niin väliä. Kunhan muistaa että uskovaisuus ja moraalisuus lasketaan yhteen.

Kun ihmisellä on vahva usko, hän julistaa. Heikon uskon ihminen ei mene kadulle ilmaiseksi seisoskelemaan. Siksi katujulistajat ovat oletettavasti eettisesti uskovaisten kermaa. He ovat moraalin kirkkain majakka. Ainakin sikälimikäli vakaumus oikeasti liittyy siihen moraaliin. Ja Paahtoleivän saamien tietojen mukaan uskovaiset pitävät tätä tosiasiana. Jos siis luotamme heihin... ja miksipä emme luottaisi?

"Vartti 5. toukokuuta" sisältää näytteen tästä heidän korkeasta eettisyydestään. Kännykkäkameralla on otettu kuva jossa maassa makaa mies. Takana näkyy bussi jossa lukee "Jeesus tulee". Kuvan taka-alassa on uskovaisia ihmisiä. Eroa maassa makaavan ja uskovaisten välillä on vain muutamia metrejä, eikä näköesteitä ole. Uskovaisia on kuvassa monta. Kuvatekstinä on "Suomi Jeesukselle -liikkeen kannattajat eivät vaivaantuneet auttamaan vappuaattona Rautatientorille sammunutta miestä, vaan apuun riensi ohikulkija. Samaan aikaan liikkeen bussissa jaettiin ilmaista leipää ja uskonnollista opetusta."

Toki ymmärrän että uskovainen ei voi pelastaa tai auttaa kaikkia. Mutta minusta minimitaso etiikassa on se, että jos joku parin metrin päässä tarvitsee, niin pitää vaivautua. Siis samaan tapaan kuin "Poliisit" -sarjassa, jossa kaikkia kadulle kusijoita ei sakoteta, niitä ei metsästetä kissojen ja koirien kanssa. Mutta jos kuset poliisiauton välittömässä läheisyydessä, sinivuokot muistavat lapulla.

Väistämättä näistä apua antamattomista uskovaisista tulee mieleen "arvojen vääristyminen". Heille uskonto ja oman ideologian tuputtaminen muille on tärkeämpi kuin ihmiselämä. Tämä ei tietysti ole ihme. Sammunut on tehnyt syntiä ja ikuinen elämä paratiisissa on tärkeämpi kuin maanpäällinen rajallinen ja tuskan täyttämä elämä.

Monista tälläiset voivat olla merkityksettömiä asioita. Mutta minusta juuri tälläisissä ihmisen tekojen kokoisissa asioissa näkyy etiikka. Harva kykenee sankaritekoihin. Mutta joka ikinen kykenee auttamaan sammunutta. Etenkin jos on liikkeellä laumana.