Roskaa.

Helsingissä uskovaiset ovat aktivoituneet. He lauleskelevat ja jakavat lappuja hyvin usein. Kun kompassin ohi kulkee illasta, on uskovainen sananjulistus hyvin tavallinen näky. Ja kuulu. Lappujen jakamisessa on usein suhteellisen kohtelias meininki. Kuitenkin aggressiivisuuteen välistä hieman lipsahdellaan.

Tämä taas näkyy roskien lisääntymisenä. Uskonnollisia lappuja heitetään maahan. Tämä on tietysti hyvin ikävää. Sillä roskaaminen on rumaa. Toisaalta maassa olevan lapun luulisi masentavan myös uskovaista lapunantajaa, joka taas voi herättää mietteitä siitä miksi niitä heitetään maahan ja mikä on se kuuluisa omien toimien vaikutus tähän asiaan.

Uskovaiselle itselleen lappu voi olla kullan arvoista pelastussanomaa. Useille se on kuitenkin roskaa. Itseäni ärsyttää myös aineiston muuttumattomuus. Samat laput ovat viikosta ja vuodesta toiseen. Luulisi että Pyhällä Hengellä saisi inspiroitua uuden printin vaikka kerran kuussa. Näin tulisi vaihtelua ja lapun ottamiseen olisi intoa useammin kuin kerran elämässä.

Mieti nyt jos on vaikka se kuuluisa "Herran ovelle kolkuttamisen hetki", ja ovea ei avata, kun julistaja tarjoaa redundanssia. Tämän luulisi olevan uskonnon tavoitteen onnistumiselle haitallista. Mainoksiakin uudistetaan tämän vuoksi aika usein. Toki niihin voi tulla uusintoja, mutta välissä on taukoa. Eikä siltikään mitään 1990 -luvun mainoksia juuri nykyään enää näe missään, paitsi niissä historiallisissa VHS -videoissa, joita ainakin minun laatikostot pursuilevat. Ja joista osa on "nauhoitettu katsottavaksi" ja jotka ovat tässä jonossa olleet jopa kymmeniä vuosia..

Tätä asiaa valottaa myös Hikipedia, jossa AASIt ovat arvostelleet uskonnollisia julkaisuja. Jostain syystä skientologien materiaalit puuttuvat, mutta Paholaisen Asianaja on onneksi ratkaissut tätäkin pulmaa. Tuloksista löytynee jotain uusia sovelluksiakin. Näitä yhdistää se, että jaetulla uskonnollisella sanomalla ei nähdä arvoa omassa elämässä, ja lappua on kuitenkin tarjolla yli oman tarpeen, on arvostelussa ollut "muu käyttökelpoisuus". Näihinkin panostaminen voisi tietysti olla asiakaspalvelua. En kuitenkaan suosittelisi näiden ominaisuuksien parantamista. Vaan tarvetta sille että näitä käyttöominaisuuksia tarvitsisi miettiä.

En halua masentaa uskovaisia sanomansa levittäjiä, tai väittää että heillä ei ole oikeutta tekoonsa. Muistutan vain siitä että aggressiivisuus ärsyttää, ja että moni näkee heidän toimintansa vain paperin levittelynä. Jokainen maassa oleva lappu kertoo pettymyksestä. Sekä uskovaisen että sen toisen. Yritetään välttää tätä.

Tähän minulla on kaksi ohjetta. Uskovaiset voivat olla varovaisempia innossaan. Ja ateistit voivat käyttää roskista. Tai muistaa lappujen toisenlaiset käyttötavat.