Jumalateorialla on ikään kuin "batmanin varustevyö"; Kukaan ei tiedä miten ihmeessä varustevyöhön sopii happitiivistepillereitä, entraushaka, pommi, batmobiilin kauko -ohjain ja Ensyclopedia Britannican kaikki painokset. Se on pieni vyönsolki, joka sanoo *klik*, ja siinä on aina kaikki tarvittava. Paitsi että batmanin varustevyötä saa pitää naurettavana "camp -huumorina", "B -luokan juonensuunnitteluna". Kreationismin kohdalla vastaava vain on "hienoa teoretisointia".
Kreationismi suojataan täydellisesti kaikelta kritiikiltä; Jos olet heidän kanssaan erimielinen, et "edusta vaihtoehtoista, samanarvoista teoriaa jota tulisi myös opettaa koulussa rinnalla". Ei vaan kriitikot ovat "naturalisteja", tai "paatuneita darwinisteja", "evouskoisia"... Ja tietenkin rajoittuneita, norsunluutorneissaan olevia, auktoriteettiasemallaan toisinajattelijoita vainoavia henkilöitä, joiden ajatustavan syytä on natsi-saksan, Lysenkon kuin Eugeniikankin takana.
Erimielinen on älyllisesti rajoittunut ja moraaliltaan sekä paha että kulttuurin rappeuttava. Jos evoluutikko esittää vastaavia kommenttejä, hän syyllistyy herjaukseen. Mutta Dembskin pieruäänivideot ovat opettavaisia ja hauskoja.
perjantai 26. syyskuuta 2008
Paahtoleipää!
Jumala on perinteisesti viestinyt ihmisille Jeesuksen autenttisuudesta paahtoleipien kautta. Viljatuotteiden pinta kiinnostaa Häntä siis samaan tapaan kuin hänellä on kiinnostus kovakuoriaisiin.
Nyt paahtoleivistä on löydetty tärkeitä asioita:
Todiste Big Bangista sekä Sarah Palinista. Nyt siis tiedämme ketä Amerikkalaisten tulee äänestää ja mikä on kosmoksen syntymekanismi.
Ei huono.
Nyt paahtoleivistä on löydetty tärkeitä asioita:
Todiste Big Bangista sekä Sarah Palinista. Nyt siis tiedämme ketä Amerikkalaisten tulee äänestää ja mikä on kosmoksen syntymekanismi.
Ei huono.
My Apologies!
John Pieret löysi jännittävän tapahtuman. The National Conference on Christian Apologetics on pitämässä konfrenssin, jossa käsitellään kristinuskon puolustamista. Kuinka kristinuskoa puolustetaan kritiikkiä vastaan. Tarkemmin:
"the trustworthiness and authenticity of the Bible, the resurrection, and ancient evidence for the life of Christ, absolute truth, and why it matters; discuss Creation vs. evolution; overcome spiritual doubts; reach skeptics with the Gospel; provide a Christian response to Islam; answer atheism / agnosticism; provide a Christian response to cults, a Christian response to the occult and respond to popular media themes related to the Christian faith [such as popular books like The God Delusion and Misquoting Jesus], and more."
Eli Raamatun autenttisuuden puolustaminen, kuolleita nousemisen puolustaminen, Kristuksen elämää koskeva historiallinen aineisto, myös absoluuttinen totuus on käsiteltävissä aiheissa. Aiheena on myös kreationismin puolustus evoluutiota vastaan. Raamattua halutaan myös käännyttää skeptikoille, islamisteille ja muille tahoille, eikä kristillistä uskoa käsittelevää populaarikulttuuriakaan unohdeta.
Tässähän ei sinällään ole mitään erityistä, mutta tapahtumaan osallistuu myös sellainen herra jonka nimi on William Dembski. Hän edustaa Intelligent Designiä, Älykästä Suunnittelua. Itse asiassa hän on eräs sen kovimmista nimistä. Tämä taas ei mitenkään liity kreationismiin eikä uskontoon, koska niinhän he meille kertovat: ÄS ei ole kreationismia piste.
Ihmettelenkin, miksi William Dembski on katsottu kutsun arvoiseksi. Ihmettelen myös miksi hän on siihen suostunut. Ihmettelen myös onko hänen luentojensa aiheena kreationismin puolustaminen evoluutiota vastaan.
Tosin en enää ihmettele mitään mikä liittyy ÄS:ään. Esimerkiksi tämä linkki näyttää että W.Dembski samanaikaisesti moittii materialisteja siitä että he ovat hävinneet "älyllisen sodan" ja yrittävät saada nyt vain poliittista valtaa, samalla kun hän jättää huomiotta sen, että redusoimaton kompleksisuus, flagella, puhumattakaan kompleksista spesifistä kompleksisuudesta, eivät ole menestyneet. Hän ei itse asiassa edes mainitse niistä, vaan kertoilee kuinka ÄS -äläiset ovat tehneet hyvin ja tarvitsevat enää sen poliittisen vallan. Näyttää siis siltä että Kiila -dokumentti etenee alkuperäissuunnitelman tahdilla. Ulos päin tämä näyttää siltä että tutkimustyö ja menestys tieteessä on jouduttu pakon edessä hylkäämään, mutta muilta osin Kiila on aikataulussaan.
"the trustworthiness and authenticity of the Bible, the resurrection, and ancient evidence for the life of Christ, absolute truth, and why it matters; discuss Creation vs. evolution; overcome spiritual doubts; reach skeptics with the Gospel; provide a Christian response to Islam; answer atheism / agnosticism; provide a Christian response to cults, a Christian response to the occult and respond to popular media themes related to the Christian faith [such as popular books like The God Delusion and Misquoting Jesus], and more."
Eli Raamatun autenttisuuden puolustaminen, kuolleita nousemisen puolustaminen, Kristuksen elämää koskeva historiallinen aineisto, myös absoluuttinen totuus on käsiteltävissä aiheissa. Aiheena on myös kreationismin puolustus evoluutiota vastaan. Raamattua halutaan myös käännyttää skeptikoille, islamisteille ja muille tahoille, eikä kristillistä uskoa käsittelevää populaarikulttuuriakaan unohdeta.
Tässähän ei sinällään ole mitään erityistä, mutta tapahtumaan osallistuu myös sellainen herra jonka nimi on William Dembski. Hän edustaa Intelligent Designiä, Älykästä Suunnittelua. Itse asiassa hän on eräs sen kovimmista nimistä. Tämä taas ei mitenkään liity kreationismiin eikä uskontoon, koska niinhän he meille kertovat: ÄS ei ole kreationismia piste.
Ihmettelenkin, miksi William Dembski on katsottu kutsun arvoiseksi. Ihmettelen myös miksi hän on siihen suostunut. Ihmettelen myös onko hänen luentojensa aiheena kreationismin puolustaminen evoluutiota vastaan.
Tosin en enää ihmettele mitään mikä liittyy ÄS:ään. Esimerkiksi tämä linkki näyttää että W.Dembski samanaikaisesti moittii materialisteja siitä että he ovat hävinneet "älyllisen sodan" ja yrittävät saada nyt vain poliittista valtaa, samalla kun hän jättää huomiotta sen, että redusoimaton kompleksisuus, flagella, puhumattakaan kompleksista spesifistä kompleksisuudesta, eivät ole menestyneet. Hän ei itse asiassa edes mainitse niistä, vaan kertoilee kuinka ÄS -äläiset ovat tehneet hyvin ja tarvitsevat enää sen poliittisen vallan. Näyttää siis siltä että Kiila -dokumentti etenee alkuperäissuunnitelman tahdilla. Ulos päin tämä näyttää siltä että tutkimustyö ja menestys tieteessä on jouduttu pakon edessä hylkäämään, mutta muilta osin Kiila on aikataulussaan.
torstai 25. syyskuuta 2008
Kirkko ja hyväntekeväisyyden nimi.
Seurasin Paholaisen Asianajajan vinkkiä, ja luin vanhempaa Me Naiset lehteä. Jutussa mainittiin esimerkiksi siitä, kuinka kirkko mainostaa ja mitä se tarkoittaa suomeksi. Tämä olikin mielenkiintoista tavaraa:
Kirkko itse ilmoitti (Helsingin osuus) että sen rahankäyttö jakautui seuraavasti:
28% Nuoret ja Lapset
6% Aikuiset
6% Musiikki
7% Tiedotus
24% Auttamistyö Suomessa ja ulkomailla
16% Kaste, häät ja hautajaiset
13% Jumalanpalvelukset
Eli suurin potti meni hyväntekeväisyyteen. Tätähän Kirkko mainostaakin. Se kuluttaa rahojaan auttamiseen. Ja siihen mikä minusta kuuluisi kunnille ja muille. Eli toiminta joka ei suoraan liity uskontoon. Luvut näyttävät kuitenkin mukavilta.
Kuitenkin luvut oltiin analysoitu myös toisella tavalla. Tilinpäätöksestä selvisi että kulut jakautuivat seuraavalla tavalla:
70,4% Palkat
1,7% Annetut avustukset
4% Tarvikkeet ja tavarat
12,6% Vuokrat
11,3% Palvelujen ostot
Toisin sanoen kirkko ei muista mainita että suurin kuluerä on palkoissa. Kirkko mainostaa kuinka se tekee yhteishyvää paljon. Toisaalta pitääkin, kun se kerran yhteisöverotusta kehtaa kaikilta, ateisteiltakin, kerätä. Lisäanalyysi tuo auttamiseen kuitenkin lisää perspektiiviä:
Kirkko laskee auttamiseksi erikoisia juttuja. Projekteja oli Me Naisten selvityksessä seuraavia:
"Tämä minun seurakuntani tukee kristillistä sanomaa levittävää radiokanavaa Intiassa vajaalla 1000 eurolla vuodessa, koulua Namibiassa 2500 eurolla vuodessa, paria lähetystyötekijää yhteensä 5000 eurolla ja merimieskirkkoa Kyproksessa 170 eurolla."
Kirkon nimissä aputyö on muutakin kuin mitä muille tulee mieleen. Esimerkiksi jeesusradiokanava ulkomailla ei välttämättä ole se mihin haluaisin priorisoida verorahojani. Samoin tuntuisi erikoiselta kutsua avustustyöksi sitä, että hädänalaisille kertoo ilmaiseksi Jeesuksesta. Tai ilmaiseksi ja ilmaiseksi: Veronmaksajahan maksaa siitä kertomisesta. Se on ilmaista ainoastaan julistuksen kohteelle. Itse en haluaisi että kauppaostoksillani rahoitetaan tälläistä. Minusta auttaa saa kuka tahansa, ja jopa rahasta mutta "auttamiseksi" ei sitten saa kutsua ihan mitä vain!
Lisäksi jutusta selvisi, että kirkolla riittää rahaa. Juha Kinnusen analyysi paljasti että kirkolla on pääomaa saman verran kuin Neste Oililla. Plussaa tulee 70 miljoonaa vuodessa. Ja kun eroajat ovat nuoria, joilla ei vielä juurikaan ole tuloja, ei kirkon takkiin tuleminen tunnu ainakaan vielä paljoakaan. Kirkko ei siis ole missään taloudellisissa vaikeuksissa vielä pitkään aikaan.
Kirkko itse ilmoitti (Helsingin osuus) että sen rahankäyttö jakautui seuraavasti:
28% Nuoret ja Lapset
6% Aikuiset
6% Musiikki
7% Tiedotus
24% Auttamistyö Suomessa ja ulkomailla
16% Kaste, häät ja hautajaiset
13% Jumalanpalvelukset
Eli suurin potti meni hyväntekeväisyyteen. Tätähän Kirkko mainostaakin. Se kuluttaa rahojaan auttamiseen. Ja siihen mikä minusta kuuluisi kunnille ja muille. Eli toiminta joka ei suoraan liity uskontoon. Luvut näyttävät kuitenkin mukavilta.
Kuitenkin luvut oltiin analysoitu myös toisella tavalla. Tilinpäätöksestä selvisi että kulut jakautuivat seuraavalla tavalla:
70,4% Palkat
1,7% Annetut avustukset
4% Tarvikkeet ja tavarat
12,6% Vuokrat
11,3% Palvelujen ostot
Toisin sanoen kirkko ei muista mainita että suurin kuluerä on palkoissa. Kirkko mainostaa kuinka se tekee yhteishyvää paljon. Toisaalta pitääkin, kun se kerran yhteisöverotusta kehtaa kaikilta, ateisteiltakin, kerätä. Lisäanalyysi tuo auttamiseen kuitenkin lisää perspektiiviä:
Kirkko laskee auttamiseksi erikoisia juttuja. Projekteja oli Me Naisten selvityksessä seuraavia:
"Tämä minun seurakuntani tukee kristillistä sanomaa levittävää radiokanavaa Intiassa vajaalla 1000 eurolla vuodessa, koulua Namibiassa 2500 eurolla vuodessa, paria lähetystyötekijää yhteensä 5000 eurolla ja merimieskirkkoa Kyproksessa 170 eurolla."
Kirkon nimissä aputyö on muutakin kuin mitä muille tulee mieleen. Esimerkiksi jeesusradiokanava ulkomailla ei välttämättä ole se mihin haluaisin priorisoida verorahojani. Samoin tuntuisi erikoiselta kutsua avustustyöksi sitä, että hädänalaisille kertoo ilmaiseksi Jeesuksesta. Tai ilmaiseksi ja ilmaiseksi: Veronmaksajahan maksaa siitä kertomisesta. Se on ilmaista ainoastaan julistuksen kohteelle. Itse en haluaisi että kauppaostoksillani rahoitetaan tälläistä. Minusta auttaa saa kuka tahansa, ja jopa rahasta mutta "auttamiseksi" ei sitten saa kutsua ihan mitä vain!
Lisäksi jutusta selvisi, että kirkolla riittää rahaa. Juha Kinnusen analyysi paljasti että kirkolla on pääomaa saman verran kuin Neste Oililla. Plussaa tulee 70 miljoonaa vuodessa. Ja kun eroajat ovat nuoria, joilla ei vielä juurikaan ole tuloja, ei kirkon takkiin tuleminen tunnu ainakaan vielä paljoakaan. Kirkko ei siis ole missään taloudellisissa vaikeuksissa vielä pitkään aikaan.
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Status
Uskonto kuulemma tarjoaa ihmiselle merkityksen ja arvon, koska siinä ihminen on osa Suunnitelmaa. Hän on arvokas tätä kautta.
Mielestäni tämä on aika lailla sama asia, kuin sanoisi, että raha antaa ihmiselle arvon, koska rahalla ihminen saa statusta ja tätä kautta on arvokas. Ajattelu jossa kuninkaat ovat hienoja ja pultsarit arvottomia, on sitten tälläisen seurausta.
Lopujen lopuksi näyttääkin siltä, että eräänlainen Jumalan tarjoama erityisasema, jumalallinen status, on se mitä uskonnosta haetaan ja jolla ihmiset uskonnossa saa arvonsa.
Itse ajattelen enemmänkin niin, että kaikki merkitykset ja arvot ovat ihmisten keksintöjä. Niinpä ihminen voi keksiä itselleen merkityksen ja arvon. Ja silloin hänellä on merkitys ja arvo aivan samoin kuin kaikella muullakin on arvo kun se on sille kerran annettu ja keksitty.
Mielestäni tämä on aika lailla sama asia, kuin sanoisi, että raha antaa ihmiselle arvon, koska rahalla ihminen saa statusta ja tätä kautta on arvokas. Ajattelu jossa kuninkaat ovat hienoja ja pultsarit arvottomia, on sitten tälläisen seurausta.
Lopujen lopuksi näyttääkin siltä, että eräänlainen Jumalan tarjoama erityisasema, jumalallinen status, on se mitä uskonnosta haetaan ja jolla ihmiset uskonnossa saa arvonsa.
Itse ajattelen enemmänkin niin, että kaikki merkitykset ja arvot ovat ihmisten keksintöjä. Niinpä ihminen voi keksiä itselleen merkityksen ja arvon. Ja silloin hänellä on merkitys ja arvo aivan samoin kuin kaikella muullakin on arvo kun se on sille kerran annettu ja keksitty.
Siveysvyö
Me Naiset -lehden 18.10 2007 -numerossa oli reportaasia USAlaisesta siveysliikkeestä. Caia Hoskins tiedotti uudesta tavasta. Se on siveyslupaus, jonka nuoret tyttäret tekevät isälleen. Siinä on tytölle lukko johonn isä saa sitten avaimen. Nämä oivat siveyden symboleja. Isä sitten antaa häissä tytön puolisolle tuon avaimen, joka tarkoittaa sitten lupaa seksiin.
Caia riemuitsee että tämä on "kuolinisku feminismille" - hän sanoo että kaikki hänen tietämänsä feministit ovat joko isiensä hylkäämiä tai sitten hyväksikäyttämiä. Siksi muunlaisia ei voi olla ja feminismi seuraa noista aina. Siispä terveessä isäsuhteessa syntyy kristilliset arvot.
Ja tässä on todellakin kyse kristinuskosta. Tilaisuudessa tytöt kantavat ristiä ja muutenkin siihen liittyy kristillisyyttä korostavaa ohjelmaa. Tämä on merkittävää, koska se pyörii "true love waits" -systeemin ympärillä. Siihen liittyvästä Silver ring -liikkeestä tehtiin dokkarikin, "neitsytkultti" -nimellä. Siinä korostettiin, että kyseessä ei olisi uskonnollinen juttu. Kyseessä oli vain kansanterveys. Tätä tehtiin tietysti samasta syystä kuin kreationismiakin: Kun kouluissa ei saa tuputtaa uskontoa, ja hihhulit eivät halua lopettaa julistamista - joka olisi lain hengen mukaista- he pyrkivät kiertämään lain kirjainta. Jonka jälkeen tavara tuputetaan naamioituna.
Tilaisuuden sisältö on sinänsä erikoinen, että siellä on todella pieniäkin joukossa. Lehti mainitsee Elizabethin, joka on 8 vuotias. Mielestäni hän ei ole riittävän vanha tuollaisiin juttuihin. Hän ei ymmärrä vielä seksiasioita - hän vastaakin että "Niin vain pitää olla, en tiedä" kun häneltä kysellään mitä tämä täällä toitotettu "puhtaus" oikein merkitsee. Eikä hyvin mene muillakaan. Eräs isä on tyytyväinen puitteista: Tilaisuus pidetään hienossa hotelissa. Hän kommentoi että tyttö oppii nyt, mitä treffeiltä voi odottaa ja vaatia. Ihan kuin köyhyys jotenkin pahentaisi. Christy Parcha, joka on 19 -vutias, kertoo tilaisuudessa kuinka hän on 10-vuotiaana ollut ihastunut. Hän katuu sitä yhä - 10 vuoden jälkeen - ja toivoo, ehdottomasti "paremman elämän omalle tyttärellensä".
USA:ssa suosiota onkin saanut siveysoppi. Siihen liittyy kaupallisuutta, kuten "no sex" - stringejä. Kun tätä tarjotaan koulussa (30% USA:n lapsista) sanotaan että abortti tuhoaa mielenterveyden, homoseksuaalisuudesta voi eheytyä, kuinka kondomi ei suojaa seksitaudeilta eikä estä raskautta koska se on niin huokoinen. Siinä myös selitetään, että jos nainen harrastaa useita suhteita, hän tuhoaa oksitosiinivarastonsa, ja ilman tätä "emotionaalista superliimaa" hän on tämän jälkeen fysiologisesti kyvytön pysyviin suhteisiin. Lopuille 70% taas kuuluukin siten siveyslain mukaista opetusta. Tämä tarkoittaa sitä, että esiaviollinen puhtaus on ainut hyväksyttävä tapa elää. Ehkäisystä saa puhua vain korostamalla niiden vaaroja. Ja kaikella avioliiton ulkopuolisella seksillä on vakavia psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia.
Caia riemuitsee että tämä on "kuolinisku feminismille" - hän sanoo että kaikki hänen tietämänsä feministit ovat joko isiensä hylkäämiä tai sitten hyväksikäyttämiä. Siksi muunlaisia ei voi olla ja feminismi seuraa noista aina. Siispä terveessä isäsuhteessa syntyy kristilliset arvot.
Ja tässä on todellakin kyse kristinuskosta. Tilaisuudessa tytöt kantavat ristiä ja muutenkin siihen liittyy kristillisyyttä korostavaa ohjelmaa. Tämä on merkittävää, koska se pyörii "true love waits" -systeemin ympärillä. Siihen liittyvästä Silver ring -liikkeestä tehtiin dokkarikin, "neitsytkultti" -nimellä. Siinä korostettiin, että kyseessä ei olisi uskonnollinen juttu. Kyseessä oli vain kansanterveys. Tätä tehtiin tietysti samasta syystä kuin kreationismiakin: Kun kouluissa ei saa tuputtaa uskontoa, ja hihhulit eivät halua lopettaa julistamista - joka olisi lain hengen mukaista- he pyrkivät kiertämään lain kirjainta. Jonka jälkeen tavara tuputetaan naamioituna.
Tilaisuuden sisältö on sinänsä erikoinen, että siellä on todella pieniäkin joukossa. Lehti mainitsee Elizabethin, joka on 8 vuotias. Mielestäni hän ei ole riittävän vanha tuollaisiin juttuihin. Hän ei ymmärrä vielä seksiasioita - hän vastaakin että "Niin vain pitää olla, en tiedä" kun häneltä kysellään mitä tämä täällä toitotettu "puhtaus" oikein merkitsee. Eikä hyvin mene muillakaan. Eräs isä on tyytyväinen puitteista: Tilaisuus pidetään hienossa hotelissa. Hän kommentoi että tyttö oppii nyt, mitä treffeiltä voi odottaa ja vaatia. Ihan kuin köyhyys jotenkin pahentaisi. Christy Parcha, joka on 19 -vutias, kertoo tilaisuudessa kuinka hän on 10-vuotiaana ollut ihastunut. Hän katuu sitä yhä - 10 vuoden jälkeen - ja toivoo, ehdottomasti "paremman elämän omalle tyttärellensä".
USA:ssa suosiota onkin saanut siveysoppi. Siihen liittyy kaupallisuutta, kuten "no sex" - stringejä. Kun tätä tarjotaan koulussa (30% USA:n lapsista) sanotaan että abortti tuhoaa mielenterveyden, homoseksuaalisuudesta voi eheytyä, kuinka kondomi ei suojaa seksitaudeilta eikä estä raskautta koska se on niin huokoinen. Siinä myös selitetään, että jos nainen harrastaa useita suhteita, hän tuhoaa oksitosiinivarastonsa, ja ilman tätä "emotionaalista superliimaa" hän on tämän jälkeen fysiologisesti kyvytön pysyviin suhteisiin. Lopuille 70% taas kuuluukin siten siveyslain mukaista opetusta. Tämä tarkoittaa sitä, että esiaviollinen puhtaus on ainut hyväksyttävä tapa elää. Ehkäisystä saa puhua vain korostamalla niiden vaaroja. Ja kaikella avioliiton ulkopuolisella seksillä on vakavia psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia.
Elämäntaitoa.
Sain haltuuni Hyvinkääläisille jaettavan ilmaislehden, "Kirkonmäeltä, 4.9.2008". Siinä käsitellään muun muassa piispantarkastusta. Lehdestä kuitenkin eniten itseä kiinnostavin oli yksilön tarina. Pekka Savolainen, joka vaikuttaa ihan kohtuu fiksulta uskovaiselta, selittää kuinka hän eli normaalia elämää, ja sai omakotitaloa ja muuta maallista hyvää. Silti ei tuntunut riittävän hyvältä. Uskosta Pekka sai sisältöä elämäänsä ja hyvän mielen.
Näin sen tietenkin pitääkin olla.
Kuitenkin tässä on myös toinen puoli. Sillä tämä tarina on tavallaan lievempi sovellus vanhasta kunnon "juopon kääntymisestä ja eheytymisestä". Tässä korostan sitä, että uskonto on toki näuille yksilöille tärkeä asia, ja tätä pitää ehdottomasti kunnioittaa. Mutta olisi väärin sanoa että sama koskisi kaikkia.
Eräällä tavalla tuntuukin että uskontoa tarvitsevat ne, joilta puuttuu "elämäntaito" muutoin. Eli että normaali elämä ei jotenkin anna riittävästi. Tässä voidaan sanoa, että uskonto on näille ihmisille hieman kuin samassa lehdessä esitetty seurakunnan toiminnan avulla pyörivä vammaispalvelu, jossa esimerkiksi "hienomotoriikassa" opeteltiin vetoketjujen sulkemista ja muita arkiasioita, jotka vammaisille voivat olla vaikeita. Tälläiset kurssit ovat arvokkaita vammaistyössä, mutta olisi väärin sanoa että kaikki tarvitsisivat niitä. Kuitenkaan se, että vammaiset tarvitsevat tälläisiä kursseja, ei pidä millään lailla herjata. Vammaiset saavat kurssista paljon iloa -johan sen näkee naamasta. Ja tätä toimintaa ei siksi kannata dissata.
Mutta ei toisaalta pidä paheksua sitä, jos kaikki - edes kaikki vammaiset - eivät niistä nauti tai niitä erityisesti tue.
Siksi Pekka Savolaisenkaan ei kannattaisi paheksua sitä, kuinka monet siinä vaiheessa kun puheet siirtyvät uskontoon, haluavat hänen lopettavan.
Näin sen tietenkin pitääkin olla.
Kuitenkin tässä on myös toinen puoli. Sillä tämä tarina on tavallaan lievempi sovellus vanhasta kunnon "juopon kääntymisestä ja eheytymisestä". Tässä korostan sitä, että uskonto on toki näuille yksilöille tärkeä asia, ja tätä pitää ehdottomasti kunnioittaa. Mutta olisi väärin sanoa että sama koskisi kaikkia.
Eräällä tavalla tuntuukin että uskontoa tarvitsevat ne, joilta puuttuu "elämäntaito" muutoin. Eli että normaali elämä ei jotenkin anna riittävästi. Tässä voidaan sanoa, että uskonto on näille ihmisille hieman kuin samassa lehdessä esitetty seurakunnan toiminnan avulla pyörivä vammaispalvelu, jossa esimerkiksi "hienomotoriikassa" opeteltiin vetoketjujen sulkemista ja muita arkiasioita, jotka vammaisille voivat olla vaikeita. Tälläiset kurssit ovat arvokkaita vammaistyössä, mutta olisi väärin sanoa että kaikki tarvitsisivat niitä. Kuitenkaan se, että vammaiset tarvitsevat tälläisiä kursseja, ei pidä millään lailla herjata. Vammaiset saavat kurssista paljon iloa -johan sen näkee naamasta. Ja tätä toimintaa ei siksi kannata dissata.
Mutta ei toisaalta pidä paheksua sitä, jos kaikki - edes kaikki vammaiset - eivät niistä nauti tai niitä erityisesti tue.
Siksi Pekka Savolaisenkaan ei kannattaisi paheksua sitä, kuinka monet siinä vaiheessa kun puheet siirtyvät uskontoon, haluavat hänen lopettavan.
Kahden linjan miehet.
Kun olin nuorempi, noin ymmenen vuotta, eräs uskovainen puolustautui fiksusti ateistien kommentointia vastaan.
Hän sanoi, että uskovaiset eivät suinkaan sekoita haluttavuutta tosiasiaan, eli eivät tee lainkaan mitään "is - ought" -virhettä. He päin vastoin korosti, että kristityillä on ikään kuin kahden linjan toimintamalli: Ensimmäiset argumentit ovat kannanottoja siihen, kuinka uskonto on perusteltua. Ja toiset argumentit taas ovat sellaisia, että vaikka kristinusko ei olisi totta, yhteiskunatjärjestys ja moraali ovat sen varassa niin, että silti kannattaisi olla kristitty.
Nyt ateistina minä voin tehdä saman kuin tämä krisitty.
Sillä Richard Dawkins on kirjassaan kertoillut kuinka uskonto ei ole moraalista ja toisaalta taas kertonut kuinka toivottavuus ei tarkoita että se on totta. Tässäkin nimittäin eräs kristitty ovelana huomasi ristiriitaa : Dawkinshan vastustaa kristinuskoa moraalilla ja toisaalta sitten kieltää toivottavuudella olevan merkitystä. Tosiasiassa Dawkins tekee vain juuri sen, mihin tuo kahden linjan hyökkäys johtaa: Ateisti vastaa molempiin suuntauksiin. Tällöin ristiriita on vain yhtä merkitsevä kuin uskovaisten oma ristiriita.
Jos ristiriidalla on väliä, kristitty joutuu tunnustamaan että hänen oma katsomuksensa on joko is-oughtiin sortuva, jolloin siitä ei tarvitse välittää. Tai sitten ateistitkaan eivät sorru siihen ristiriitaan.
Hän sanoi, että uskovaiset eivät suinkaan sekoita haluttavuutta tosiasiaan, eli eivät tee lainkaan mitään "is - ought" -virhettä. He päin vastoin korosti, että kristityillä on ikään kuin kahden linjan toimintamalli: Ensimmäiset argumentit ovat kannanottoja siihen, kuinka uskonto on perusteltua. Ja toiset argumentit taas ovat sellaisia, että vaikka kristinusko ei olisi totta, yhteiskunatjärjestys ja moraali ovat sen varassa niin, että silti kannattaisi olla kristitty.
Nyt ateistina minä voin tehdä saman kuin tämä krisitty.
Sillä Richard Dawkins on kirjassaan kertoillut kuinka uskonto ei ole moraalista ja toisaalta taas kertonut kuinka toivottavuus ei tarkoita että se on totta. Tässäkin nimittäin eräs kristitty ovelana huomasi ristiriitaa : Dawkinshan vastustaa kristinuskoa moraalilla ja toisaalta sitten kieltää toivottavuudella olevan merkitystä. Tosiasiassa Dawkins tekee vain juuri sen, mihin tuo kahden linjan hyökkäys johtaa: Ateisti vastaa molempiin suuntauksiin. Tällöin ristiriita on vain yhtä merkitsevä kuin uskovaisten oma ristiriita.
Jos ristiriidalla on väliä, kristitty joutuu tunnustamaan että hänen oma katsomuksensa on joko is-oughtiin sortuva, jolloin siitä ei tarvitse välittää. Tai sitten ateistitkaan eivät sorru siihen ristiriitaan.
Pahan ohjelma
Mukaillen hieman peliohjelmoijaskenaariota sanotaan että me olemme ikään kuin Jumalan ohjelmia. Jumala on koodari ja me pelejä, ohjelmia tai algoritmeja tai mitä niitä nyt onkaan, siellä tieturin sisällä.
Mielestäni tämä skenaario ei ole mikään vastaus pahan ongelmaan, ainoastaan myöntö siihen että Jumala ei ole kaikkivoipa ja kaikkihyvä. Sillä vaikka algoritmi olisi virheetön, ei se tarkoita että koodari olisi täydellinen. Vielä vähemmän voitaisiin sanoa tämän lupaavan ikuista elämää: Ohjelmaa ei välttämättä käytetä kauaa. Eikä sen toiminta -aika ole koodarista kiinni.
Lisäksi jos minä tekisin ohjelman ja myisin tätä, ja saisin sille runsaasti lisäaikaa uhraamalla oman poikani, tämä ei olisi tervettä. Siksi olisi typerää ja itsekästä luulla että peliohjelmoijaskenaario olisi mitenkään pelastuksen ja rakkauden puolella. Pikemmin päin vastoin. Ja jos pelinteon tutkiminen on arvokasta, kuten tuossa linkissä oleva kommentoija ehdottaa, vain sen takia että se on lähimpänä sitä, mihin ihminen pääsee tyhjästä tekemistä, tämä ero vielä lisääntyy.
Näyttääkin siltä, että samanlaisuus merkitsee vain niissä kohdin, joissa kristitty realisti sen haluaa nähdä. Niissä, joissa ne ovat epämukavia, ne lakaistaan piiloon..
Mielestäni tämä skenaario ei ole mikään vastaus pahan ongelmaan, ainoastaan myöntö siihen että Jumala ei ole kaikkivoipa ja kaikkihyvä. Sillä vaikka algoritmi olisi virheetön, ei se tarkoita että koodari olisi täydellinen. Vielä vähemmän voitaisiin sanoa tämän lupaavan ikuista elämää: Ohjelmaa ei välttämättä käytetä kauaa. Eikä sen toiminta -aika ole koodarista kiinni.
Lisäksi jos minä tekisin ohjelman ja myisin tätä, ja saisin sille runsaasti lisäaikaa uhraamalla oman poikani, tämä ei olisi tervettä. Siksi olisi typerää ja itsekästä luulla että peliohjelmoijaskenaario olisi mitenkään pelastuksen ja rakkauden puolella. Pikemmin päin vastoin. Ja jos pelinteon tutkiminen on arvokasta, kuten tuossa linkissä oleva kommentoija ehdottaa, vain sen takia että se on lähimpänä sitä, mihin ihminen pääsee tyhjästä tekemistä, tämä ero vielä lisääntyy.
Näyttääkin siltä, että samanlaisuus merkitsee vain niissä kohdin, joissa kristitty realisti sen haluaa nähdä. Niissä, joissa ne ovat epämukavia, ne lakaistaan piiloon..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
