Olen huomannut, miten ollaksesi toimiva hihhuli, sinun on rakennettava erilaisia tilanteita, joissa et voi hävitä. Sinun on luotava eräänlaisia "Oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi" -tilanteita, joissa sekä myöntävä että kieltävä reagointi on etu itselle.
Tässä muutama esimerkki tai keino, joita olen huomannut liikkuvan Tämä on jonkinlainen opas toimintaan:
Jos tiedeyhteisö ei reagoi, se sulkee ulos. Jos se taas reagoi, se kertoo että tiedemaailma keskustelee asiasta. Molemmissa tapauksissa et voi hävitä, koska joko saat pelata vainokortin tai annat vaikutelman siitä että asia on aikusten oikeesti niin hyvä että siitä keskustellaan tiedemaailmassa.
Tee aiheesta väitöskirja tai tutkimus. Jos se julkaistaan, olet saanut valtavan voiton joka osoittaa näkemyksesi pätevyyden. Jos et saa sitä läpi, sinua tietenkin vainotaan. Laittavat nyt erilaisen näkemyksen vuoksi väitöskirjan jäihin tai jättävät julkaisematta. Sillä teideyhteisönhän on julkaistava kaikki ja hyväksyttävä mikä tahansa. Paitsi jos se menee läpi, jolloin tiedeyhteisö onkin pakosti tarkka ja tiukka ja eksakti kriteereissään.
Syytä että sinua kiusataan töissä asenteidesi vuoksi. Jo pelkästään tällä pohjalla asiasta tehdään luonnollisesti selvitys. Ei ole väliä mitä selvitys sanoo, koska jo selvityksen olemassaolo riittää perusteeksi. Tee näitä tarpeen mukaan vaikka useita. Kerro että koet että sinua kiusataan usealle eri instanssille. He tekevät selvityksen. Jos jotain löytyy, good for you - sehän se todistaa näkemyksesi ehdottoman tieteellisyyden. Jos taas mitään ei löydy, ei haittaa, koska voit vaikka sanoa että selvitys tehtiin mutta selvittävällä taholla ei ole valtaa vaikuttaa asioihin, ja että vaino oli niistä selvityksistä havaittavissa.
Lisäksi voit esimerkiksi koulussa sanoa mitä tahansa oppilaille. Jos sinua syytetään näkemystesi levittämisestä, voit vaikka kertoa olleesi niin eksakti ja tarkka että et ole tehnyt mitään virheitä. Ja että et ole opettanut mitä olet opettanut, vaan sen sijaan olet ollut vain objektiivinen. Jos juttusi vuotavat nettiin nauhoitteina ja tai luoentomuistiinpanoina, syytä vainoamisesta. Ja tietenkin voit aina syyttää aineiston manipulointia.
Sinun kannattaa myös ehdottomasti hakea kaikkiin tarjolla oleviin virkoihin. Sillä jos sinut asetetaan virkaan, se kertoo että olet älykäs mies, joka ei epätieteellisyyksiin koskaan sorru. Jos taas sinua ei valita, voit syyttää vainosta. Tässä kohden hyvänä asiana on tietysti se, että tätä ei voi koskaan näyttää vääräksi. Sillä yleensä kun on useita hakijoita, heidän asettamisensa paremmuusjärjestykseen voidaan tehdä useilla mittareilla. Jos joku näistä mittareista näyttää sellaiselta, että sitä on voitu käyttää kilpailijan valinnassa, unohda se. Viittaa vain niihin, joilla sinut oltaisiin voitu valita. Yleensä jokin tälläinen löytyykin, jos olet edes yhtään hyvä jossakin. Sillä harvoin on olemassa niin ylivoimaista hakijaa, joka olisi ehdottomasti aivan paras aivan kaikessa. Yleensä hyvä on erittäin hyvä keskimäärin useammassa asiassa. Hän ei välttämättä edes ole paras missään. Näin saat vainosyytöksillesi uskottavuutta.
On kuitenkin syytä muistaa, että muiden harjoittama natsikortti on teidän puolella suoritettuna pelkkää tutkivaa journalismia. Voit siis vapaasti etsiä natsikytköksiä muista, ja käyttää tätä sumeilematta lyömäaseena. Kerro että kaikki natseihin viittaamiset eivät ole historiallisesti vääriä. Ja jos joku toinen tekee saman teille, syytä heitä heti natsikortin käytöstä ja vainosta. Kerro että natsikytkentä ei kertoisi muutenkaan tieteellisyydestä, ja että historialliseen kytkökseen viittaaminen olisi geneettinen virhepäätelmä.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Nimeäminen ei ole heidän vahvimpia puoliaan.
Kun puhutaan hihhuleiden "eliitistä", viitataan usein karismaattiseen liikkeeseen. Nimi viittaa "armolahjaan", mutta kuulostaa arki -ihmisen korvaan siltä, mitä karisma nyt yleensä tarkoittaa. Ihmisen ulkoista vetovoimaa.
Ja tältä kannalta ajatellen nimi vaikuttaa aika erikoiselta. Koska kun karismaattisten liikkeiden armolahjojen alla tapahtuvaa toimintaa, kuten kansankaatajien toiminnasta johtuvia "karismaattisia liikkeitä", katselee ei mieleen tule ainakaan mikään sellainen karisma, jossa kiiltävään haarniskaan pukeutunut Urho Kekkonen kutsuisi joukkojaan taisteluun, "anwards".
Toinen hieman vastaava on tietysti vapaakirkko vapaaseurakuntineen. Heidän nimensä johtuu tietysti siitä, että heitä Suomen Kirkkolaki ei ohjaa. Tosin on aika kyseenalaista sanoa tätä vapaudeksi, koska he ovat Suomen Kirkkolakia huomattavasti tiukkapipoisempia ohjeistuksissaan. Tämä vapaus on siis hieman samanlaista vapautta, kuin jos olisi nurmikenttä, jossa on vieressä hiekkatie. Voit valita kuljetko hiekkatietä vai nurmikkoa pitkin. Kun nurmelle laitetaan kieltokyltti, jossa nurmikolla kävely kielletään, ei vapaus nouse. Eikä kävely tietä tai nurmea pitkin muutu mitenkään "merkityksellisemmäksi" siksi että jokin tapa on erikseen kielletty. Tämän perustelun takana on kuulemani väite siitä että Raamatun kiellot tekevät teot merkityksellisiksi, ilman ohjeistusta on sama miten tekee, eikä millään tavalla toimimisella ole mitään arvoa. Kieltokyltti sen sijaan tekee toisen toiminnan oikeaksi ja toisen paheksuttavaksi.
Jos vapaaseurakunnat ovat vapaita ja karismaattisen herätysliikkeen tyypit ovat virkkuja ja karismaattisia, voitte alkaa kutsua minua uudella nimellä. Tästä lähtien olen mr Finland.
Ja tältä kannalta ajatellen nimi vaikuttaa aika erikoiselta. Koska kun karismaattisten liikkeiden armolahjojen alla tapahtuvaa toimintaa, kuten kansankaatajien toiminnasta johtuvia "karismaattisia liikkeitä", katselee ei mieleen tule ainakaan mikään sellainen karisma, jossa kiiltävään haarniskaan pukeutunut Urho Kekkonen kutsuisi joukkojaan taisteluun, "anwards".
Toinen hieman vastaava on tietysti vapaakirkko vapaaseurakuntineen. Heidän nimensä johtuu tietysti siitä, että heitä Suomen Kirkkolaki ei ohjaa. Tosin on aika kyseenalaista sanoa tätä vapaudeksi, koska he ovat Suomen Kirkkolakia huomattavasti tiukkapipoisempia ohjeistuksissaan. Tämä vapaus on siis hieman samanlaista vapautta, kuin jos olisi nurmikenttä, jossa on vieressä hiekkatie. Voit valita kuljetko hiekkatietä vai nurmikkoa pitkin. Kun nurmelle laitetaan kieltokyltti, jossa nurmikolla kävely kielletään, ei vapaus nouse. Eikä kävely tietä tai nurmea pitkin muutu mitenkään "merkityksellisemmäksi" siksi että jokin tapa on erikseen kielletty. Tämän perustelun takana on kuulemani väite siitä että Raamatun kiellot tekevät teot merkityksellisiksi, ilman ohjeistusta on sama miten tekee, eikä millään tavalla toimimisella ole mitään arvoa. Kieltokyltti sen sijaan tekee toisen toiminnan oikeaksi ja toisen paheksuttavaksi.
Jos vapaaseurakunnat ovat vapaita ja karismaattisen herätysliikkeen tyypit ovat virkkuja ja karismaattisia, voitte alkaa kutsua minua uudella nimellä. Tästä lähtien olen mr Finland.
maanantai 28. huhtikuuta 2008
Israel
Kristityille hihhuleille Israelin puolustaminen ylittää kaiken ymmärryksen. Heille mikä tahansa vähänkin ikävän asian mainitseminen tarkoittaa loukkaantumista. Jos lehti kirjoittaa faktan, tapauksen kun israelilaiset ampuvat palestiinalaisia lapsia ohjuksilla, he suuttuvat. Israelista pitäisi kirjoittaa vain hyvää. Heillä on selvästi uskonnon sitoma poliittinen kanta. Tämä on oikeastaan aika erikoista. Sillä pintapuolisesti ajatellen sillä, onko Israel oikeutettu maahansa ei pitäisi olla mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
Tuntuu että takana olisi jonkinlainen "Israelin palvonta", että israel olisi jonkinlainen Pyhä Valittu kansa. Minusta tämä ei ole muuta kuin rasismia, jossa vain poikkeuksellisesti tuetaan muuta kansanryhmää kuin sitä mihin on satuttu syntymään. Toki tässä tapauksessa selitys on uskonvakaumus. Ja kenties Raamatun yhteinen historia Tooran kanssa.
Tietenkin tärkein asia on se, että kristityt vetoavat siihen kuinka Juutalaiset on ajettu maasta. Tämä on tietenkin totta, mutta sitähän on kautta aikojen tehty. Samalla logiikalla intiaaneille pitäisi antaa heidän maansa, Amerikka, takaisin. En näe tälläiselle oikeutusta. Toinen tapa on vedota että Israelin kansa on tehnyt maan hedelmälliseksi. On hieman erikoista, että maan omistus siirtyisi sillä, että jos minä menen istuttamaan naapurin pihalle hedelmäpuun, saisin naapurin pihan. Tosiasiassa maan omistus ei liity tähän. Jos kristittyjen argumentaatiolla tulisi puolustaa Israelin oikeutta maahan, se tulisi palauttaa välittömästi.
Toisaalta moni ateisti on ottanut aika tiukan kannan Israeliin. Esimerkiksi Amerikkavertaus oli luultavasti pätevä silloin, kun Israelin valtiota alettiin miettimään ja rakentamaan. Mutta nyt tilanne on toinen. Israelilaiset ovat jo maassa, he ovat vakiintuneet ja saaneet elämän alueella. Voidaan sanoa että he ovat tehneet jonkinlaisen valloituksen. Sillä jos otetaankin lähtökohdaksi se, että Israel on ulkopuolisten maiden tukemana tehnyt eräänlaisen hyökkäyksen, heillä on oikeus maahan. Toki joku voisi sanoa että Israel olisi tehnyt hyökkäyksensä epäreilusti. Tähän minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että en ole vielä kohdannut eettisesti perusteltua valloitussotaa. Ja silti valloitussotilaiden oikeus maahan on selviö. Esimerkiksi Karjala kuuluu nykyisin Venäjälle, juuri samasta syystä. Ja samasta syystä Israelilaisten alue on perusteltavissa.
Oikeastaan ainut asia, joka minulla on israelin valtiota vastaan on se, että jotkut riemuhihhulit käyttävät Israelin tilaa jonkinlaisena "lopun ajan mittarina". Iloitsevat maailmanlopusta joka tapahtuu pian. Että pian ne ateistit lakkaavat naureskelemasta, iloitsevat omasta taivastontistaan ja tietenkin vielä enemmän siitä kuinka vääräuskoiset saavat oikeutetut rangaistuksensa. Sitten kaikki on niin kuin pitää. Että Israelia käytetään poliittis-uskonnollisena lyömäaseena joku muu kuin israelilainen. Ja hänkin vain sen takia että tuskin jaksaa odottaa taivaallisia BBQ -bileitä, joissa ateistitkin on vieraina, grillihiilien muodossa.
Mutta tämähän ei ole israelilaisten vika.
Tuntuu että takana olisi jonkinlainen "Israelin palvonta", että israel olisi jonkinlainen Pyhä Valittu kansa. Minusta tämä ei ole muuta kuin rasismia, jossa vain poikkeuksellisesti tuetaan muuta kansanryhmää kuin sitä mihin on satuttu syntymään. Toki tässä tapauksessa selitys on uskonvakaumus. Ja kenties Raamatun yhteinen historia Tooran kanssa.
Tietenkin tärkein asia on se, että kristityt vetoavat siihen kuinka Juutalaiset on ajettu maasta. Tämä on tietenkin totta, mutta sitähän on kautta aikojen tehty. Samalla logiikalla intiaaneille pitäisi antaa heidän maansa, Amerikka, takaisin. En näe tälläiselle oikeutusta. Toinen tapa on vedota että Israelin kansa on tehnyt maan hedelmälliseksi. On hieman erikoista, että maan omistus siirtyisi sillä, että jos minä menen istuttamaan naapurin pihalle hedelmäpuun, saisin naapurin pihan. Tosiasiassa maan omistus ei liity tähän. Jos kristittyjen argumentaatiolla tulisi puolustaa Israelin oikeutta maahan, se tulisi palauttaa välittömästi.
Toisaalta moni ateisti on ottanut aika tiukan kannan Israeliin. Esimerkiksi Amerikkavertaus oli luultavasti pätevä silloin, kun Israelin valtiota alettiin miettimään ja rakentamaan. Mutta nyt tilanne on toinen. Israelilaiset ovat jo maassa, he ovat vakiintuneet ja saaneet elämän alueella. Voidaan sanoa että he ovat tehneet jonkinlaisen valloituksen. Sillä jos otetaankin lähtökohdaksi se, että Israel on ulkopuolisten maiden tukemana tehnyt eräänlaisen hyökkäyksen, heillä on oikeus maahan. Toki joku voisi sanoa että Israel olisi tehnyt hyökkäyksensä epäreilusti. Tähän minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että en ole vielä kohdannut eettisesti perusteltua valloitussotaa. Ja silti valloitussotilaiden oikeus maahan on selviö. Esimerkiksi Karjala kuuluu nykyisin Venäjälle, juuri samasta syystä. Ja samasta syystä Israelilaisten alue on perusteltavissa.
Oikeastaan ainut asia, joka minulla on israelin valtiota vastaan on se, että jotkut riemuhihhulit käyttävät Israelin tilaa jonkinlaisena "lopun ajan mittarina". Iloitsevat maailmanlopusta joka tapahtuu pian. Että pian ne ateistit lakkaavat naureskelemasta, iloitsevat omasta taivastontistaan ja tietenkin vielä enemmän siitä kuinka vääräuskoiset saavat oikeutetut rangaistuksensa. Sitten kaikki on niin kuin pitää. Että Israelia käytetään poliittis-uskonnollisena lyömäaseena joku muu kuin israelilainen. Ja hänkin vain sen takia että tuskin jaksaa odottaa taivaallisia BBQ -bileitä, joissa ateistitkin on vieraina, grillihiilien muodossa.
Mutta tämähän ei ole israelilaisten vika.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Minkälaiset ihmiset pelaavat roolipelejä
Ihmiset pelaavat roolipelejä. On selvästi havaittavissa että roolipelaajat ovat tietyn näköisiä ja oloisia. On vaikea tietää, johtuuko se siitä mitä tunnit sisällä ilman parturia ja metallimusiikkia kuunnellen johtavat, vai onko tila jo valmiina. Roolipelaajista epäselvää on vain se, tekeekö roolipelaaminen hulluksi vai ovatko roolipelaajat hulluja. Vuosien empiirinen kokeilututkimukseni ei ole johtanut tuloksiin. Enkä muista olinko sekaisin jo valmiiksi kun luulin saavani tuloksia.
Kuitenkaan satunnaiset ihmiset eivät ala pelaamaan roolipelejä. Roolipelaamisen aloittajilla on varmasti enemmän vapaa -aikaa. Lisäksi hänellä on tavallista mielikuvitusta, tai hän on vaihtoehtoisesti katsonut liikaa fantasiaelokuvia, kuunnellut liikaa fantasiametallia tai lukenut fantasiakirjallisuutta tai pelannut tietokoneroolipelejä. Maailma on tullut jotenkin tutuksi. Ja se näyttää kuitenkin olevan hyvää mielikuvitusta parempi houkuttaja. Toisin kuin yleensä luullaan, roolipelaajat eivät ole sellaisia joilla olisi keskivertoa vähemmän ystäviä. Sillä pelaaminen vaatii ryhmän, jonka kanssa sovitellaan aikoja. Roolipelaamisen voi aloittaa vasta kun tuntee riittävästi porukkaa. Toki valmiiseen porukkaan pääsee usein jonkun "ylisosiaalisen solun" kanssa. Jotkut yksilöt ovat tärkeitä solmukohtia, jotka vetävät piiriin myös niitä joilla vähemmän hulluja tai hulluiksi haluavia kavereita.
Roolipelit eivät sen sijaan vaadi välttämättä paljon rahaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että ne eivät yleensä olisi kallis harrastus. Sääntökirjojen hinnat ovat lisäosineen monesti sen tasoisia, että luulisi että ne olisi tehty mithrilistä. Tai että ne sisältäisivät salaisen kullan valmistuskaavan.
Roolipeleissä pelaajilla on erilaisia pelityylejä. Syyt ovat pelaajan persoonassa, ja asenteissa peliä kohtaan. Osa ottaa pelaamisen toista vakavammin, osa kevyemmin.
1: Rules lawyer on tyyppi, joka on opetellut sääntökirjan kuin monet Raamatun. He muistuttavat mielellään muita jos he tekevät sääntövirheitä. He myös osaavat etsiä porsaanreikiä säännöistä. (Eräs esimerkkitapaus osti DD:n toisen editionin kirjat, ja meni tämän jälkeen kammioonsa laskimen kanssa. Takaisin tuli jotain melko pelottavaa.) Näissä pelaajissa hyvänä puolena on se, että heillä yleensä on ne sääntökirjat, joten sinun ei tarvitse niitä ostaa. Lisäksi pelaaminen on yleensä reilumpaa, koska samat säännöt soveltuvat kaikille. Sillä muutoin pelinjohtajan ja pelaajan kaveruussuhteen taso ja muut asiat voivat vaikuttaa jopa ylättävän paljon siihen miten tilanne tulkitaan. Huonoina puolina voisi sanoa sen, että nämä sääntönikkarit voivat häiritä peliä, sillä he usein muistuttavat myös sellaisista muutoksista jotka ovat ihan hyviä.
2: Munchaajat. Näillä pelaajilla on tärkeää vain yksi asia. Se, kuinka kova hahmo heillä on. Tähän asiaan he panostavat. Tämän luonteen järkähtämättömyydestä on eräs esimerkki: Meille annettiin tilaisuus heittää hahmot siten, että sai joko järjestää tulokset itse tai sitten statistiikka heitettiin suoraan paikalleen, mutta tämän sai heittää uudestaan niin monta kertaa kuin halusi. Yksi kaveri sitten heitteli valehtelematta muutaman tunnin niitä statejaan. Olihan siellä tietysti muutama 18. (3 6 -särmäisellä nopalla)
3: Loottaajat. Näitä pelaajia ei niinkään kiinnosta hahmon kovuus, vaan se miten paljon kovempia tavaroita ne saavat itse pelissä. Heitä ei innosteta vain antamalla heille sankarihahmo. Parhaiten heidät pitää iloisina antamalla heille sarjassa vain hieman parempia esineitä. (Pelitasapainon vuoksi muille voi antaa harvemmin, mutta kunnon harppauksia.)
4: Hahmon suunnittelijat, jotka keskittyvät siihen minkälaisia hahmoja he haluavat pelata. Heitä ei yleensä juuri kiinnosta statistiikka, vaan he kirjoittelevat hahmoille monisivuisia taustakertomuksia. Joista he olettavat muidenkin olevan kovin kiinnostuneita ja peräti osaavan ne. Toki moni voisi sanoa että Munchaajat ovat yhden tyypin hahmonsuunnittelijoita. Hyvänä puolena on se, että peliin tulee mielenkiintoisia hahmoja. Huonona puolena on se, että peliin tulee "mielenkiintoisia" hahmoja.
5: Peliin keskittyjät, jotka kehittävät hahmon persoonaan ja eläytyvät. He eivät välttämättä ole niin nuukia sen suhteen minkälainen hahmo heillä on. (Usein ovat.) He ovat harvinaisia, ja he voivat kehittää peliä. Tosin jos heitä on paljon, pelistä tulee aika haastavaa ja tiukkapipoistakin puuhaamista.
6: Aivot narikkaan tyypit, jotka keskittyvät härväämiseen. Hyvänä puolena on se, että eloton peli saattaa saada eloa. Huonona puolena on se, että hyväkin peli voi saada kuoloa.
Kuitenkaan satunnaiset ihmiset eivät ala pelaamaan roolipelejä. Roolipelaamisen aloittajilla on varmasti enemmän vapaa -aikaa. Lisäksi hänellä on tavallista mielikuvitusta, tai hän on vaihtoehtoisesti katsonut liikaa fantasiaelokuvia, kuunnellut liikaa fantasiametallia tai lukenut fantasiakirjallisuutta tai pelannut tietokoneroolipelejä. Maailma on tullut jotenkin tutuksi. Ja se näyttää kuitenkin olevan hyvää mielikuvitusta parempi houkuttaja. Toisin kuin yleensä luullaan, roolipelaajat eivät ole sellaisia joilla olisi keskivertoa vähemmän ystäviä. Sillä pelaaminen vaatii ryhmän, jonka kanssa sovitellaan aikoja. Roolipelaamisen voi aloittaa vasta kun tuntee riittävästi porukkaa. Toki valmiiseen porukkaan pääsee usein jonkun "ylisosiaalisen solun" kanssa. Jotkut yksilöt ovat tärkeitä solmukohtia, jotka vetävät piiriin myös niitä joilla vähemmän hulluja tai hulluiksi haluavia kavereita.
Roolipelit eivät sen sijaan vaadi välttämättä paljon rahaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että ne eivät yleensä olisi kallis harrastus. Sääntökirjojen hinnat ovat lisäosineen monesti sen tasoisia, että luulisi että ne olisi tehty mithrilistä. Tai että ne sisältäisivät salaisen kullan valmistuskaavan.
Roolipeleissä pelaajilla on erilaisia pelityylejä. Syyt ovat pelaajan persoonassa, ja asenteissa peliä kohtaan. Osa ottaa pelaamisen toista vakavammin, osa kevyemmin.
1: Rules lawyer on tyyppi, joka on opetellut sääntökirjan kuin monet Raamatun. He muistuttavat mielellään muita jos he tekevät sääntövirheitä. He myös osaavat etsiä porsaanreikiä säännöistä. (Eräs esimerkkitapaus osti DD:n toisen editionin kirjat, ja meni tämän jälkeen kammioonsa laskimen kanssa. Takaisin tuli jotain melko pelottavaa.) Näissä pelaajissa hyvänä puolena on se, että heillä yleensä on ne sääntökirjat, joten sinun ei tarvitse niitä ostaa. Lisäksi pelaaminen on yleensä reilumpaa, koska samat säännöt soveltuvat kaikille. Sillä muutoin pelinjohtajan ja pelaajan kaveruussuhteen taso ja muut asiat voivat vaikuttaa jopa ylättävän paljon siihen miten tilanne tulkitaan. Huonoina puolina voisi sanoa sen, että nämä sääntönikkarit voivat häiritä peliä, sillä he usein muistuttavat myös sellaisista muutoksista jotka ovat ihan hyviä.
2: Munchaajat. Näillä pelaajilla on tärkeää vain yksi asia. Se, kuinka kova hahmo heillä on. Tähän asiaan he panostavat. Tämän luonteen järkähtämättömyydestä on eräs esimerkki: Meille annettiin tilaisuus heittää hahmot siten, että sai joko järjestää tulokset itse tai sitten statistiikka heitettiin suoraan paikalleen, mutta tämän sai heittää uudestaan niin monta kertaa kuin halusi. Yksi kaveri sitten heitteli valehtelematta muutaman tunnin niitä statejaan. Olihan siellä tietysti muutama 18. (3 6 -särmäisellä nopalla)
3: Loottaajat. Näitä pelaajia ei niinkään kiinnosta hahmon kovuus, vaan se miten paljon kovempia tavaroita ne saavat itse pelissä. Heitä ei innosteta vain antamalla heille sankarihahmo. Parhaiten heidät pitää iloisina antamalla heille sarjassa vain hieman parempia esineitä. (Pelitasapainon vuoksi muille voi antaa harvemmin, mutta kunnon harppauksia.)
4: Hahmon suunnittelijat, jotka keskittyvät siihen minkälaisia hahmoja he haluavat pelata. Heitä ei yleensä juuri kiinnosta statistiikka, vaan he kirjoittelevat hahmoille monisivuisia taustakertomuksia. Joista he olettavat muidenkin olevan kovin kiinnostuneita ja peräti osaavan ne. Toki moni voisi sanoa että Munchaajat ovat yhden tyypin hahmonsuunnittelijoita. Hyvänä puolena on se, että peliin tulee mielenkiintoisia hahmoja. Huonona puolena on se, että peliin tulee "mielenkiintoisia" hahmoja.
5: Peliin keskittyjät, jotka kehittävät hahmon persoonaan ja eläytyvät. He eivät välttämättä ole niin nuukia sen suhteen minkälainen hahmo heillä on. (Usein ovat.) He ovat harvinaisia, ja he voivat kehittää peliä. Tosin jos heitä on paljon, pelistä tulee aika haastavaa ja tiukkapipoistakin puuhaamista.
6: Aivot narikkaan tyypit, jotka keskittyvät härväämiseen. Hyvänä puolena on se, että eloton peli saattaa saada eloa. Huonona puolena on se, että hyväkin peli voi saada kuoloa.
Viikkogallup: Älykkyysosamäärä
Tällä viikolla kyselin Mensa -testatusta ÄlykkyysOsamäärästä. Tulokset näyttivät siltä, että suurinta osaa ei ole Mensa -testattu. Muutoin näytti siltä, että vastaajat olivat runsaasti keskivertoa älykkäämpiä. Toisaalta älykkyysosamäärän arviointi sai kohtuullisen tuloksen. (Ja vastaajia peräti 8 vähemmän kuin ÄlykkyysOsamääräkohta, joka muuten on tämän hetken viikkogalluppejeni suosituin kysymys!)Kun kaikki kuitenkin tiedämme, että ÄlykkyysOsamäärä on keskimääräisesti 100. Tämä tarkoittaa sitä, että kun katsomme tuloksia, näyttää siltä että täällä olisi paljon "keskivertoa kovempia". Tähän voi olla monia syitä, tulos voisi johtua vaikka siitä että kaikki vastaajat eivät ole olleet ihan rehellisiä, tai että täällä käyvät ateistit vaan ovat vaikka aihevalintojeni tai sattuman johdosta keskivertoisesti keskivertoa älykkäämpiä, älykkyystestien tuloksia voidaan arvioida etukäteen ja niihin menee vain ne, jotka tietävät saavansa hyviä tuloksia.
Kuitenkin luulen että takana on "keskivertoa parempi kuski" -syndrooma. Tähän minulla liittyy tarina: Olin kerran kimppakyydissä erään henkilön kanssa. Kun hän ajoi autoa, liikenteeseen aina sattumalta juuri silloin menivät kaikenlaiset törtöt. Hän itse oli tietysti keskivertoa parempi kuski, ainakin omasta mielestään. Oli muun muassa aina neuvomassa muiden ajamista. Minulla on sellainen aavistus että hän ei tajunnut miten kaikkia huvitti.
lauantai 26. huhtikuuta 2008
Ateismin ongelmat
Kun ihminen rupeaa ateistiksi, hänelle ei voi luvata samanlaisia asioita, kuin uskovaiset lupailevat. Ulkonäkösi ei kohennu, et saa uusia ystäviä, mielessäsi ei telepaattisesti kommunikoi joku kaikkiviisas mies, joka ainakin teoriassa voisi auttaa "Tahdotko miljonääriksi" -tietovisoissa.
Ateismi ei määrittele moraalia. Toki monet uskovaset ovat esittäneet, että ateismi olisi jonkinlainen uskonnollinen taho, jossa odotettaisiin tietynlaista suhtautumista asioihin. Tosiasiassa näin ei ole. Voit olla ateisti ja käydä kirkossa. Voit olla jopa pappina. Mikä siinä olisi ongelmana, kirkkohan on vain rakennus? Ateisti voi olla natsi tai kannattaa monikulttuurisuutta. Ateisti voi vastustaa kirkkoa tai olla vastustamatta.
Ateistina ei tarvitse niellä mitään tietokirjoja tai olla skeptikko. Ateisti voi kannattaa vaikka virtsaterapiaa. Sillä ateistien älykkyysosamäärä ei nouse, ainut etu jonka uskonnosta luopumisesta on, on se että luultavasti lopetat uskomasta yhteen olemattomaan asiaan.
Ateisti joutuu päättämään itse. Kukaan ei sano tätä puolesta.
Suuria ongelmia tulee kuitenkin siitä, että ateisteilta odotetaan tiettyjä asioita. Ne eivät ole ateismissa, vaan muualla. Osa ateisteista ei pidä sinua aitona ateistina, jos et halua ihmisten eroavan kirkosta. Myös monet muut alkavat odottamaan tietynlaista käytöstä. Sinun pitää jostain syystä murskata kreationisteja. Eli ateistilta odotetaan "puolustautumista" näillä alueilla.
Sillä Erilaisuudesta on maksettava. Sitäpaitsi radiossa monet hihhulit opettavat minkälaisia ateistit ovat, joten nämä ehdot on toteutettava. Muutoin et ilmeisesti ole oikea ateisti.
Ateismi ei määrittele moraalia. Toki monet uskovaset ovat esittäneet, että ateismi olisi jonkinlainen uskonnollinen taho, jossa odotettaisiin tietynlaista suhtautumista asioihin. Tosiasiassa näin ei ole. Voit olla ateisti ja käydä kirkossa. Voit olla jopa pappina. Mikä siinä olisi ongelmana, kirkkohan on vain rakennus? Ateisti voi olla natsi tai kannattaa monikulttuurisuutta. Ateisti voi vastustaa kirkkoa tai olla vastustamatta.
Ateistina ei tarvitse niellä mitään tietokirjoja tai olla skeptikko. Ateisti voi kannattaa vaikka virtsaterapiaa. Sillä ateistien älykkyysosamäärä ei nouse, ainut etu jonka uskonnosta luopumisesta on, on se että luultavasti lopetat uskomasta yhteen olemattomaan asiaan.
Ateisti joutuu päättämään itse. Kukaan ei sano tätä puolesta.
Suuria ongelmia tulee kuitenkin siitä, että ateisteilta odotetaan tiettyjä asioita. Ne eivät ole ateismissa, vaan muualla. Osa ateisteista ei pidä sinua aitona ateistina, jos et halua ihmisten eroavan kirkosta. Myös monet muut alkavat odottamaan tietynlaista käytöstä. Sinun pitää jostain syystä murskata kreationisteja. Eli ateistilta odotetaan "puolustautumista" näillä alueilla.
Sillä Erilaisuudesta on maksettava. Sitäpaitsi radiossa monet hihhulit opettavat minkälaisia ateistit ovat, joten nämä ehdot on toteutettava. Muutoin et ilmeisesti ole oikea ateisti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
