Koska tästä on näköjään muotoutumassa "miksi olen ateisti mutta en skeptikko" -blogi, jatkan tuttuun tyyliini. Tämän päivän aiheena on se miten hihhulien maailma on rakentunut niin vankan kallion päälle että sitä ei voi mikään horjuttaa. Tämä voi tietysti olla hyväkin asia. Mutta ei minun juttuni. Samoin kuin ei ole hihhuleille jutteleminenkaan.
Syynä on se, että heille aina tarpeen mukaan tieteellinen todiste on voimakas tuki heille mutta vastustajien saama tieteellinen tuki johtuu siitä että tiede on rajoittunutta. Jos tiede tukee jollain lailla hihhulin mielipidettä, hän käyttää käyttävät sitä ja kutsuu todisteeksi. Jos tiede taas on vastaan, ryömii hihhuli sen turviin että "laitostiede" on vain niin ra-joit-tu-nut-ta, "naturalismia" , "ahdasmielinen filosofia" ja vain "yksi vaihtoehto muiden joukossa." Muistetaan myös mainita että tiede ei tiedä kaikkea ja että tiede ei anna ikinä lopullisia tuloksia. Toisin sanoen hihhuli kerää ja hylkää asioita vain sen mukaan että tukevatko ne hänen omaa kantaansa vai eivätkö. On aivan sama puhutaanko kylmäfuusiosta, EVP -ilmiöstä, PSI -kyvystä. Aina sama asennoitumistapa. "Katso, tukeva TIETEELLINEN todiste"+"TIEDE ei kykene selittämään kaikkea, ja laitostiede on niin rajoittunutta."
Esimerkiksi New Agerit puhuvat energiasta ja värähtelytasoista. Energia ja värähtely on toki hienoja sanoja ja fysiikkaa, tuota tieteistä hienointa! New agereiden termit on tieteellisiä joten se saa tieteellistä tukea ja uskottavuutta. -Jos ei suoraan, niin välillisesti tieteelliseltä kuulostavien sananvalintojen kautta. Vaikka tietenkään New Agereiden "energia" ei ole sitä samaa energiaa mitä fyysikot laskevat ja mittaavat. Jos kysyt New Agerilta että mitä se heidän energiansa on ja miten sitä mitataan, ei hän osaa vastata -syyttää vain rajoittuneesta ajattelusta: Pitäisi vain avata silmät ja ymmärtää että energia on energiaa mutta ei sitä energiaa josta puhutaan ja jota ymmärretään ja värähtely on värähtelyä jota ei mitata värähtelynä. Mutta tämä "ei me tiedetä mistä me puhutaan" ei haittaa koska esittäjä ja kuulija kokee ymmärtävänsä asiasta jotain, "kun se on nimetty ja kaikkea." Se on oikeastaan aika normaalia ja inhimillistä. Samoin maailmanlaajuista Raamatun tulvaa kannattavat voivat täysin käyttää empiirisiä kuvauksia vesikehistä ja ripulibakteerien persemoottoreista aivan miten paljon haluavat, eivätkä heidän kannattajansa syytä heitä ikinä siitä pahasta "naturalismista" jota muualla vastustavat. Mutta annas olla jos ryhtyisit kritisoimaan. Saisit heti kuulla miten olet rajoittunut, negatiivisesti asennoitunut, joka ei vain suostu näkemään totuutta, vaikka jollain asteella tietääkin että miten asia oikeasti on.. Vastaava soveltuu aina jonkun mutkan kautta kun aiheena on käsillä parantaminen, ennustaminen, tarot, huonekalujen maaginen asettelu.. aivan kaikkea. Sama oppi on toisaalla "kovaa tiedettä" ja toisaalla se vastustaa "kovan tieteen rajoittuneisuutta". Hihhuleiden maailmassa on siis täysin luonnollista se että he sekä täyttävät tieteen vaatimukset että rikkovat niitä samanaikaisesti: Jumalahihhulille Raamattu ei ole luonnontieteen kirja, mutta se silti sisältää Totuuden luonnosta.
Muistuttaa kakun syömistä ja pitämistä samanaikaisesti -siis jonkinlaista bulimiaa. Se on kuulkaa vakavasti otettava syömishäiriö se. Tosin olen kuullut että siitäkin voi eheytyä Jeesuksella. Mutta minä en kommentoi. Minä syön nyt paahtoleipää.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2007
lauantai 14. huhtikuuta 2007
Hyvä elämä.
Puhun melko paljon hyvästä elämästä. Siksi minun on kai kerrottava mitä ajattelen sen olevan. Kuten aina näissä kysymyksissä, selittäminen on vaikeaa. Siksi käytän vertausta. Näinhän Jeesuskin teki.
Joku tulee kertomaan sinulle että takapihallasi on aarre. Niinpä ostat lapion ja alat kaivamaan kuoppaa. Kaivat ja kaivat, ajattelet olevasi oman onnesi seppä. Ajattelet että jokaikinen lapiollinen vie sinut lähemmäs aarretta. Mietit mitä kaikkea voisit tehdä sillä aarteella. Lopulta kuoppa alkaa olemaan syvä, niin syvä että kuoppaan kapuamiseen menee epäkäytännöllisen kauan aikaa. Vähennät kuopan ulkopuolella käymistä. Lopulta se jää kokonaan. Et enää voi lopettaa koska olet jo uhrautunut niin paljon, että kokisit menettäneesi paljon aikaa ja vaivaa pelkkään itsesi likaamiseen. Etkä tajua että olet koko ajan pohjalla. Kun olet kaivanut tarpeeksi paljon, voidaan miettiä että "Entä sitten VAIKKA siellä olisi se aarre?"
Riskinä on se että elämä jää elämättä, tai että kun aarteen löytääkin, on jo liian myöhäistä aloittaa elämä, tai että on unohtunut miten yleensä ottaen elää ilman sitä kuopankaivuuta. Kyseessä ei siis ole Pascalin vedonlyöntiä mallia "minimaalisella panostuksella voit voittaa äärettömän paljon" vaan Pietarin paradoksi, jossa kukaan ei pelaa yli varojensa-vaikka voiton odotussumma on vaatimattomasti ääretön.
Tämä oli "huono elämä".
Hyvä elämä on se, että tajuaa eräänä päivänä että takapihalla on aarre. Tarkemmin sanoen takapiha ON aarre, josta voi nauttia ilman kuopankaivuuta. Ja kuten huomaamme, huono elämä on paljon monimutkaisempaa.
Joku tulee kertomaan sinulle että takapihallasi on aarre. Niinpä ostat lapion ja alat kaivamaan kuoppaa. Kaivat ja kaivat, ajattelet olevasi oman onnesi seppä. Ajattelet että jokaikinen lapiollinen vie sinut lähemmäs aarretta. Mietit mitä kaikkea voisit tehdä sillä aarteella. Lopulta kuoppa alkaa olemaan syvä, niin syvä että kuoppaan kapuamiseen menee epäkäytännöllisen kauan aikaa. Vähennät kuopan ulkopuolella käymistä. Lopulta se jää kokonaan. Et enää voi lopettaa koska olet jo uhrautunut niin paljon, että kokisit menettäneesi paljon aikaa ja vaivaa pelkkään itsesi likaamiseen. Etkä tajua että olet koko ajan pohjalla. Kun olet kaivanut tarpeeksi paljon, voidaan miettiä että "Entä sitten VAIKKA siellä olisi se aarre?"
Riskinä on se että elämä jää elämättä, tai että kun aarteen löytääkin, on jo liian myöhäistä aloittaa elämä, tai että on unohtunut miten yleensä ottaen elää ilman sitä kuopankaivuuta. Kyseessä ei siis ole Pascalin vedonlyöntiä mallia "minimaalisella panostuksella voit voittaa äärettömän paljon" vaan Pietarin paradoksi, jossa kukaan ei pelaa yli varojensa-vaikka voiton odotussumma on vaatimattomasti ääretön.
Tämä oli "huono elämä".
Hyvä elämä on se, että tajuaa eräänä päivänä että takapihalla on aarre. Tarkemmin sanoen takapiha ON aarre, josta voi nauttia ilman kuopankaivuuta. Ja kuten huomaamme, huono elämä on paljon monimutkaisempaa.
perjantai 13. huhtikuuta 2007
Jehovat kävivät.
Jehovan Todistajat, nuo ulko -oviemme kellojen ja koputtimiemme ahkerat testausmiehet, kävivät pareittain oveni takana. Jorma Etton kuuluisaa runoa mukaillen tein tilaisuuden johdosta Jehovan Todistajista kuvauksen. Nyt tekin tunnistatte nämä salkuilla ja puvuilla varustetut ihmiset, jotka hymyillen kuin kaupparatsut tulevat koteihimme vierailemaan:
Jehovan Todistaja on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla, ja vastarannalla huutaa toinen Jehovan Todistaja: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat. Tuolta tulee Jehovan Todistaja ja kolkuttaa, on tässä ja kolkuttaa, tuonne menee ja kolkuttaa, on kuin viimeisten aikojen pelossa ja kolkuttaa, kun Seura heittää laukkuihin lehtisiä. Sellaisella Jehovan Todistajalla on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on Jehovan Todistaja. Eikä Jehovan Todistajaa erota ovisummerista mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.
Kutsuin heidät sisään ja tarjosin kahvit. Juttelimme, tai tarkemmin sanoen vuoroluimme keskustelun joka oli heidän mukaanaan kansien väliin painettuna. He eivät tiedä vakaumustani, kysyttäessä olen sanonut että "ihan tavallinen kaverihan minä". Olen tässä kohdin noudattanut hyviä tapoja ja uskonnonopettajani, pohjalaisen kaverin, opetusta. Hän sanoi että ei koskaan pidä vedota Raamattuun hihhuleiden kanssa, koska hihhuli loukkaantuu ja lisäksi hihhuli on luultavasti tutustunut kantapään kautta kaikkiin ikäviin kohtiin ennalta ja on siksi osannut varautua niihin -ja jos ei olekkaan, ei hän ota opikseen, vaan keksii jonkun selityksen, esimerkiksi kuvainnollisuuden tai "että se on korjattu uudella lailla" sille, jolloin itse asiassa teemme hihhuleista entistäkin vakuuttavampia ja koulitumpia hihhuleita. Olin siis kiltisti. Juttelimme Israelin kuninkaista. Siitä kuinka Daavidin suvun miehet vanhoilla päivillään sortuivat. Daavid Batsebaan, Salomon vieraisiin jumaliin ja naisiin. Muistin lisätä Saulin, joka vanhemmiten muuttui pahaksi.
Tuli kuitenkin mieleen, että jospa syynä ei ole ollutkaan se että nämä kuninkaat olisivat olleet vanhoina sen pahempia kuin aikaisemminkaa, vaan ihan siitä että Juutalaiset ovat kirjanneet "kirjoihin ja kansiin"/"kansanperinteeseen" tapahtumat. Jolloin käy kuten aina, eli "sen hetkinen hallinto määrää sen mitä kansien väliin laitetaan", jolloin on luonnollista että jos kritiikkiä tulee, se tulee silloin kun valta on jo kadonnut. Jolloin "varhaishistoria" joka on ylös laitettu kritisoi nimenomaan kuninkaiden viimeisiä vallassaolon aikoja. Ja kuninkaan muita hallitusaikoja luonnollisesti ylistetään, nehän on kirjattu silloin kun hän vielä oli vallassa.
Tosin kun en ole historioitsija enkä teologi, ei tässä ole välttämättä mitään perää. Kunhan tuli näin tuoreeltaan mieleen..
Jehovan Todistaja on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla, ja vastarannalla huutaa toinen Jehovan Todistaja: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat. Tuolta tulee Jehovan Todistaja ja kolkuttaa, on tässä ja kolkuttaa, tuonne menee ja kolkuttaa, on kuin viimeisten aikojen pelossa ja kolkuttaa, kun Seura heittää laukkuihin lehtisiä. Sellaisella Jehovan Todistajalla on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on Jehovan Todistaja. Eikä Jehovan Todistajaa erota ovisummerista mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.
Kutsuin heidät sisään ja tarjosin kahvit. Juttelimme, tai tarkemmin sanoen vuoroluimme keskustelun joka oli heidän mukaanaan kansien väliin painettuna. He eivät tiedä vakaumustani, kysyttäessä olen sanonut että "ihan tavallinen kaverihan minä". Olen tässä kohdin noudattanut hyviä tapoja ja uskonnonopettajani, pohjalaisen kaverin, opetusta. Hän sanoi että ei koskaan pidä vedota Raamattuun hihhuleiden kanssa, koska hihhuli loukkaantuu ja lisäksi hihhuli on luultavasti tutustunut kantapään kautta kaikkiin ikäviin kohtiin ennalta ja on siksi osannut varautua niihin -ja jos ei olekkaan, ei hän ota opikseen, vaan keksii jonkun selityksen, esimerkiksi kuvainnollisuuden tai "että se on korjattu uudella lailla" sille, jolloin itse asiassa teemme hihhuleista entistäkin vakuuttavampia ja koulitumpia hihhuleita. Olin siis kiltisti. Juttelimme Israelin kuninkaista. Siitä kuinka Daavidin suvun miehet vanhoilla päivillään sortuivat. Daavid Batsebaan, Salomon vieraisiin jumaliin ja naisiin. Muistin lisätä Saulin, joka vanhemmiten muuttui pahaksi.
Tuli kuitenkin mieleen, että jospa syynä ei ole ollutkaan se että nämä kuninkaat olisivat olleet vanhoina sen pahempia kuin aikaisemminkaa, vaan ihan siitä että Juutalaiset ovat kirjanneet "kirjoihin ja kansiin"/"kansanperinteeseen" tapahtumat. Jolloin käy kuten aina, eli "sen hetkinen hallinto määrää sen mitä kansien väliin laitetaan", jolloin on luonnollista että jos kritiikkiä tulee, se tulee silloin kun valta on jo kadonnut. Jolloin "varhaishistoria" joka on ylös laitettu kritisoi nimenomaan kuninkaiden viimeisiä vallassaolon aikoja. Ja kuninkaan muita hallitusaikoja luonnollisesti ylistetään, nehän on kirjattu silloin kun hän vielä oli vallassa.
Tosin kun en ole historioitsija enkä teologi, ei tässä ole välttämättä mitään perää. Kunhan tuli näin tuoreeltaan mieleen..
Pahin vihollinen?
Tänään tulin ajatelleeksi, että kaikesta passiivisuudestani ja epäaggressiivisuudestani huolimatta olen juuri sitä porukkaa, joka aikaansaa uskovaisille ihmisille eniten harmaita hiuksia. Etäisen kohteliaan asenteen ja epäkiinnostuksen vuoksi:
1: Uskovaiset pitävät Jumalan olemassaolokysymyksiä tärkeinä. Aggressiiviset ateistit pitävät Jumalan olemassaoloa rationaalisuuden ja oman ajattelunvapauden kannalta keskeisenä. Molemmista Jumalakysymys on siis jollain lailla merkittävä. Minusta ei. Minusta Jumalalla ei ole merkitystä normaalin elämän kannalta: Jeesus kuoli -joidenkin mukaan nousi tämän jälkeen kuolleista- ja sama meno jatkui. Ainoastaan teknologia on kehittynyt. Eikä teknologian kehityskään ei ole Jeesuksen ylösnousemuksen ansiota. Muutoinkin Jumala näyttää olevan aika voimaton, koska kaikki vaikutukset joita voidaan havaita Jeesuksesta johtuviksi, tulevat "Herran Seurakunnan", eli uskovaisten kautta. Sanan ja ylistyksen saarnamies Veli Saarikalle, joka uskoo että taudit ja kaikki paha on uskolla karkotettavissa, on julistanut että Saatana on pelkkä tyhjä kuori, jolla on vain se valta jonka ihmiset antavat hänelle. Samaa ajattelua voidaan tietysti arkikokemusten pohjalta soveltaa Jumalaakin. Tosin Saarikalle on luultavasti eri mieltä. Mutta toisin kuin aggressiivisemmille ateisteille, minulle uskova joutuisi vakuuttamaan ensi alkuun sen että koko kysymys Jumalan olemassaolosta olisi jotenkin merkittävä. Ja tämä asenteeni rikkoo heidän perimmäistä ajatteluaan, jossa "sillä uskooko vai ei on merkitystä".
2: Uskovaiset pitävät käännynnäisistä ja julistamisesta. Kun en suostu keskustelemaan, he eivät saa toteuttaa tätä haluaan. Eivätkä voi myöskään seurakunnassa kertoa että ovat taas julistaneet evankeliumia niin ja niin monelle.
3: Uskovaiset tuntuvat myös hakevan elämäänsä jännitystä keräämällä jonkinlaisia "vainopisteitä", joiden kasautuminen tekee heistä marttyyrin. He voivat tapaamisissaan kertoa ja kauhistella kuinka joku ateisti on terävällä kielellään loukannut heitä ja tätä kautta saavat välillistä palkintoa. Jos kaikki olisivat kuten minä, sanoisivat vain kohteliaasti "ei kiitos, hyvää päivänjatkoa", olisi julistustyö melko turhauttavaa. Muuttuisi liukuhihnatyöksi, jossa kenellekään ei saa puhuttua, ketään ei saa vakuutettua eikä silti voida valittaa siitä että koettaisiin jotain vainoa ja vastustusta. Eikä saarnaajakaan voisi mennä tunnustamaan kokouksissa että "seisoinpa taas kadunkulmassa mutta en edes puhunut kenenkään kanssa Jeesuksesta". Sehän tarkoittaa että Jeesus ei ole armolahjanaan antanut minkäänlaista karismaa, ja että uskova ei ole siis tätä halunnut, eikä ole rohkeasti julistanut vaan on ollut pelkuri ja laiska.
1: Uskovaiset pitävät Jumalan olemassaolokysymyksiä tärkeinä. Aggressiiviset ateistit pitävät Jumalan olemassaoloa rationaalisuuden ja oman ajattelunvapauden kannalta keskeisenä. Molemmista Jumalakysymys on siis jollain lailla merkittävä. Minusta ei. Minusta Jumalalla ei ole merkitystä normaalin elämän kannalta: Jeesus kuoli -joidenkin mukaan nousi tämän jälkeen kuolleista- ja sama meno jatkui. Ainoastaan teknologia on kehittynyt. Eikä teknologian kehityskään ei ole Jeesuksen ylösnousemuksen ansiota. Muutoinkin Jumala näyttää olevan aika voimaton, koska kaikki vaikutukset joita voidaan havaita Jeesuksesta johtuviksi, tulevat "Herran Seurakunnan", eli uskovaisten kautta. Sanan ja ylistyksen saarnamies Veli Saarikalle, joka uskoo että taudit ja kaikki paha on uskolla karkotettavissa, on julistanut että Saatana on pelkkä tyhjä kuori, jolla on vain se valta jonka ihmiset antavat hänelle. Samaa ajattelua voidaan tietysti arkikokemusten pohjalta soveltaa Jumalaakin. Tosin Saarikalle on luultavasti eri mieltä. Mutta toisin kuin aggressiivisemmille ateisteille, minulle uskova joutuisi vakuuttamaan ensi alkuun sen että koko kysymys Jumalan olemassaolosta olisi jotenkin merkittävä. Ja tämä asenteeni rikkoo heidän perimmäistä ajatteluaan, jossa "sillä uskooko vai ei on merkitystä".
2: Uskovaiset pitävät käännynnäisistä ja julistamisesta. Kun en suostu keskustelemaan, he eivät saa toteuttaa tätä haluaan. Eivätkä voi myöskään seurakunnassa kertoa että ovat taas julistaneet evankeliumia niin ja niin monelle.
3: Uskovaiset tuntuvat myös hakevan elämäänsä jännitystä keräämällä jonkinlaisia "vainopisteitä", joiden kasautuminen tekee heistä marttyyrin. He voivat tapaamisissaan kertoa ja kauhistella kuinka joku ateisti on terävällä kielellään loukannut heitä ja tätä kautta saavat välillistä palkintoa. Jos kaikki olisivat kuten minä, sanoisivat vain kohteliaasti "ei kiitos, hyvää päivänjatkoa", olisi julistustyö melko turhauttavaa. Muuttuisi liukuhihnatyöksi, jossa kenellekään ei saa puhuttua, ketään ei saa vakuutettua eikä silti voida valittaa siitä että koettaisiin jotain vainoa ja vastustusta. Eikä saarnaajakaan voisi mennä tunnustamaan kokouksissa että "seisoinpa taas kadunkulmassa mutta en edes puhunut kenenkään kanssa Jeesuksesta". Sehän tarkoittaa että Jeesus ei ole armolahjanaan antanut minkäänlaista karismaa, ja että uskova ei ole siis tätä halunnut, eikä ole rohkeasti julistanut vaan on ollut pelkuri ja laiska.
torstai 12. huhtikuuta 2007
Mullistavat kauppamiehet
Yksi syy miksi en edes harkitse "perinteisen skeptikon" uraa ja ryhdy "vapaa -ajattelijaksi" tai "skepsiksen jäseneksi" on se, että se itse asiassa tukee kaikkien epätieteiden ja taikauskojen leviämistä, eikä siitä muutenkaan ole mitään etua. Se on vähän kuten sian kanssa painiessa; sotkeudutte molemmat ja sika tykkää:
1: Taikauskot saavat tunnettavuutta. Kun asiasta väitellään julkisesti, tulee vähintään opin olemassaolo selväksi. Kaikki mainos on hyvää mainosta. Vähintään joku tulee uteliaaksi ja menee ostamaan kirjan joka todistelee sitä taikauskoa.
2: Moni suhtautuu skeptikkoihin jo valmiiksi asenteella "ne on niin rajoittuneita" voi se että joku "rajoittuneisuuden edustajan" tekemä kritiikki itse asiassa toimia päinvastoin kuin on haluttu: Skeptikko "näyttää vain oman menetelmänsä rajoittuneisuutta" ja "kun se vastenmielinen rajoittunut taho kerran vastustaa, niin siinä täytyy olla jotain hyvää".
3: Lisäksi ne, jotka pitävät argumentoinneista voivat kokea että "kun asiasta kerran keskustellaan, ei se voi olla niin huono. Jos se olisi täysin huono, ei sitä tarvitsisi kritisoida kun kaikki tajuaisivat miten tyhmä se on jo suoraan".
4: Jotta tietäisit mistä asioissa on kyse, joudut ottamaan selvää asioista. -Tämä vaatii työtä, mutta se ei välttämättä haittaa, jos vaikka pitää sellaisesta.- Ja saadaksesi tietää asioista joudut ostelemaan kirjoja. Ne kirjat maksavat, ja niistä menee aina tuloja kirjailijalle. Eli skeptikko itse asiassa RAHOITTAA epätieteilijöiden toimintaa. Mieti nyt, esimerkiksi "Evoluutio -kriittinen analyysi" maksaa yli kolmekymmentä euroa. Ja kun entinen kirja myytiin loppuun, tehtiin toinen, korjailtu laitos. -Tosin ainakin minä olen saanut kuulla että jo se aikaisempi osa oli lähestulkoon Jumalan sanaa erehtymättömyydessään, kun sitä joka paikassa mainostivat. Eivät kertoneet korjaustarpeesta, jota ilmeisesti on ollut kun kirjasta on otettu korjailtu laitos eikä pelkkää toista painosta.. - Näin pidetään koko ajan ostopainetta. Joudut ostamaan jotta voisit tietää ja sinun täytyy tietää jotta voisit kritisoida.
5: Lisäksi kirjanmyyntimäärissä ei näy kirjaa ostaneiden skeptikoiden määrää: Näkyy vain että "Näin ja näin moni on ostanut kirjan", ja suuri luku kertoo siitä että kirja on suosittu, siis hyvä. Näin jokaikinen skeptikko mainostaa ostoksellaan kyseistä kirjaa ja itse asiassa NOSTAA niiden merkittävyyttä -ainakin kaduntallaajien silmissä. Ja kaduntallaajien taskuista ne rahavirrat tulevat.
6: Aina kun jotakuta kritisoidaan, hän voi jossain tahoissa kertoa miten häntä on vastustettu ja vainottu ja miten häntä, toisinajattelijaa, sorretaan. Tällä hän saa osakseen sympatiaa ja samalla hänen statuksensa nousee taikauskopiireissä; Hänhän on osoittanut sekä rohkeutta ja sitkeyttä uskaltamalla esittää poikkevia ajatuksia ja kestämällä kritiikkiä. Hänhän on osoittanut taitoa koska ei ole kääntynyt vastustuksen edessä, joten hänellä täytyy olla riittävän hyvät perustelut asialleen. Muutenhan hän olisi kääntynyt. -niin varmaan- Ja lisäksi hän on tietysti saanut huomiota osakseen, joten hänen täytyy olla "riittävän hyvä".
7: Tuo väittelu vie aikaa, jota voisi käyttää esimerkiksi "ihan oikean tieteen tekoon" (jos tekee sitä työkseen) tai vaikka elokuvissa käyntiin, syömiseen, sarjakuviin tai pelaamiseen. Niistä tulee hyvä mieli itselle eikä ne loukkaa toisia. Sen sijaan näissä "debateissa" joku loukkaantuu yleensä aina ja vihantunteet nousevat esiin.
8: Onhan se ihan typerää mennä sorkkimaan alalle, jolla ei ole ekspertti. Yliopistossa ei istuta turhaan pänttäämässä kirjoja. Ne kirjat kun kuulemma sisältävät sellaista tietoa, joka on ratkaisun teossa merkitystä. Pääsääntönä kaikessa pitäisi olla että "ei mene sorhaamaan jos ei osaa", ainakaan jos joku joka on koulutettu asiaan on jo asiaa hoitamassa..
9: Suomessa on ajattelun ja uskonnonvapaus (joka nykyään tarkoittaa myös sitä että ei ole pakko kuulua MIHINKÄÄN uskonnolliseen järjestöön. Esimerkiksi "luterilaisuuteen", "ortodoksisuuteen", "skientologiaan", "Sanaan ja ylistykseen", "vapaa -ajattelijoihin"...) Ei minulla ole mitään velvollisuutta. Jos minun ajattelu on sinusta epärationaalista, so? Sama koskee todennäköisesti myös toisin päin, ei vaikuttane sinuun mitenkään käännyttävästi.
10: Kenelläkääm, minulla kuin sinullakaan ole mitään velvollisuutta muuttaa tapojaan ja ajatuksiaan. Kenenkään ei edes ole pakko elää rationaalisesti. Jos joku saa iloa uskonnosta tai karkin syönnistä, niin hyvä : Entä sitten että karkki sisältää lisäaineita? Ei se lisäaineiden määrästä välittävän mahaan mene! Minusta tärkeintä on se, että kukin elää "hyvän elämän", ja ihan itse!
1: Taikauskot saavat tunnettavuutta. Kun asiasta väitellään julkisesti, tulee vähintään opin olemassaolo selväksi. Kaikki mainos on hyvää mainosta. Vähintään joku tulee uteliaaksi ja menee ostamaan kirjan joka todistelee sitä taikauskoa.
2: Moni suhtautuu skeptikkoihin jo valmiiksi asenteella "ne on niin rajoittuneita" voi se että joku "rajoittuneisuuden edustajan" tekemä kritiikki itse asiassa toimia päinvastoin kuin on haluttu: Skeptikko "näyttää vain oman menetelmänsä rajoittuneisuutta" ja "kun se vastenmielinen rajoittunut taho kerran vastustaa, niin siinä täytyy olla jotain hyvää".
3: Lisäksi ne, jotka pitävät argumentoinneista voivat kokea että "kun asiasta kerran keskustellaan, ei se voi olla niin huono. Jos se olisi täysin huono, ei sitä tarvitsisi kritisoida kun kaikki tajuaisivat miten tyhmä se on jo suoraan".
4: Jotta tietäisit mistä asioissa on kyse, joudut ottamaan selvää asioista. -Tämä vaatii työtä, mutta se ei välttämättä haittaa, jos vaikka pitää sellaisesta.- Ja saadaksesi tietää asioista joudut ostelemaan kirjoja. Ne kirjat maksavat, ja niistä menee aina tuloja kirjailijalle. Eli skeptikko itse asiassa RAHOITTAA epätieteilijöiden toimintaa. Mieti nyt, esimerkiksi "Evoluutio -kriittinen analyysi" maksaa yli kolmekymmentä euroa. Ja kun entinen kirja myytiin loppuun, tehtiin toinen, korjailtu laitos. -Tosin ainakin minä olen saanut kuulla että jo se aikaisempi osa oli lähestulkoon Jumalan sanaa erehtymättömyydessään, kun sitä joka paikassa mainostivat. Eivät kertoneet korjaustarpeesta, jota ilmeisesti on ollut kun kirjasta on otettu korjailtu laitos eikä pelkkää toista painosta.. - Näin pidetään koko ajan ostopainetta. Joudut ostamaan jotta voisit tietää ja sinun täytyy tietää jotta voisit kritisoida.
5: Lisäksi kirjanmyyntimäärissä ei näy kirjaa ostaneiden skeptikoiden määrää: Näkyy vain että "Näin ja näin moni on ostanut kirjan", ja suuri luku kertoo siitä että kirja on suosittu, siis hyvä. Näin jokaikinen skeptikko mainostaa ostoksellaan kyseistä kirjaa ja itse asiassa NOSTAA niiden merkittävyyttä -ainakin kaduntallaajien silmissä. Ja kaduntallaajien taskuista ne rahavirrat tulevat.
6: Aina kun jotakuta kritisoidaan, hän voi jossain tahoissa kertoa miten häntä on vastustettu ja vainottu ja miten häntä, toisinajattelijaa, sorretaan. Tällä hän saa osakseen sympatiaa ja samalla hänen statuksensa nousee taikauskopiireissä; Hänhän on osoittanut sekä rohkeutta ja sitkeyttä uskaltamalla esittää poikkevia ajatuksia ja kestämällä kritiikkiä. Hänhän on osoittanut taitoa koska ei ole kääntynyt vastustuksen edessä, joten hänellä täytyy olla riittävän hyvät perustelut asialleen. Muutenhan hän olisi kääntynyt. -niin varmaan- Ja lisäksi hän on tietysti saanut huomiota osakseen, joten hänen täytyy olla "riittävän hyvä".
7: Tuo väittelu vie aikaa, jota voisi käyttää esimerkiksi "ihan oikean tieteen tekoon" (jos tekee sitä työkseen) tai vaikka elokuvissa käyntiin, syömiseen, sarjakuviin tai pelaamiseen. Niistä tulee hyvä mieli itselle eikä ne loukkaa toisia. Sen sijaan näissä "debateissa" joku loukkaantuu yleensä aina ja vihantunteet nousevat esiin.
8: Onhan se ihan typerää mennä sorkkimaan alalle, jolla ei ole ekspertti. Yliopistossa ei istuta turhaan pänttäämässä kirjoja. Ne kirjat kun kuulemma sisältävät sellaista tietoa, joka on ratkaisun teossa merkitystä. Pääsääntönä kaikessa pitäisi olla että "ei mene sorhaamaan jos ei osaa", ainakaan jos joku joka on koulutettu asiaan on jo asiaa hoitamassa..
9: Suomessa on ajattelun ja uskonnonvapaus (joka nykyään tarkoittaa myös sitä että ei ole pakko kuulua MIHINKÄÄN uskonnolliseen järjestöön. Esimerkiksi "luterilaisuuteen", "ortodoksisuuteen", "skientologiaan", "Sanaan ja ylistykseen", "vapaa -ajattelijoihin"...) Ei minulla ole mitään velvollisuutta. Jos minun ajattelu on sinusta epärationaalista, so? Sama koskee todennäköisesti myös toisin päin, ei vaikuttane sinuun mitenkään käännyttävästi.
10: Kenelläkääm, minulla kuin sinullakaan ole mitään velvollisuutta muuttaa tapojaan ja ajatuksiaan. Kenenkään ei edes ole pakko elää rationaalisesti. Jos joku saa iloa uskonnosta tai karkin syönnistä, niin hyvä : Entä sitten että karkki sisältää lisäaineita? Ei se lisäaineiden määrästä välittävän mahaan mene! Minusta tärkeintä on se, että kukin elää "hyvän elämän", ja ihan itse!
keskiviikko 11. huhtikuuta 2007
"Kääntymykseni"
Olen ollut aivan normaali kristitty. Siis JUURI SELLAINEN tapakristitty, joka passiivisesti käy joulukirkossa koska koulun kanssa kerta menee kaikki jotka nyt sattuvat uskonnontunneilla käymään sen pohjalta että keiden äidit ovat rekisteröityneet luterilaisen kirkon jäseniksi. Ja rippijuhlissa ja häissä ja hautajaisissa. En koskaan varsinaisesti uskonut väkevästi. Enemmän perinne kuin vakaumus. En juurikaan miettinyt näitä asioita, ne eivät olleet tärkeitä. - Kummallista kyllä. Nämä asiat eivät vieläkään ole minulle järin tärkeitä. Minulle uskonto edustaa sitä samanlaista "turhaa", kuin mitä sarjakuvat, televisio ja nettipäiväkirjatkin. Joku tulee iloiseksi niistä. Joku toinen ei. Uskonnon kohdalla olen jälkimmäistä. Muiden listojen kohdalla ensimmäistä. -Tai nettipäiväkirjan pitämistä voi tässä vaiheessa pitää vähän varhaisena kommentoida..
Eräänä aamupäivänä -jo kauan kauan sitten- keittäessäni kahvia sitten vain huomasin että "voi ristus, kahvee on loppus." Ja jotenkin tuo laukaisi sen että ajatus "voi ristus" laukaisi sen, että se oli pelkkä "täytesana", joka ei merkinnyt oikeastaan mitään. Olin vain kadottanut tapauskovaisuutenikin. Mitään järin merkittävää tässä hetkessä ei muuten ollut. Äitini järkyttyi aluksi. Mutta jossain vaiheessa myönsi että "ihan sama tyyppihän sie oot edelleen". Eipä ihme, juuri mikään muu kuin maksullinen rekisteröinti ei muuttunut. Jäsenmaksun maksaminen loppui, joten sain muutaman pennin enemmän rahaa, jonka voin käyttää siihen että saan "hyvän elämän".
Eräänä aamupäivänä -jo kauan kauan sitten- keittäessäni kahvia sitten vain huomasin että "voi ristus, kahvee on loppus." Ja jotenkin tuo laukaisi sen että ajatus "voi ristus" laukaisi sen, että se oli pelkkä "täytesana", joka ei merkinnyt oikeastaan mitään. Olin vain kadottanut tapauskovaisuutenikin. Mitään järin merkittävää tässä hetkessä ei muuten ollut. Äitini järkyttyi aluksi. Mutta jossain vaiheessa myönsi että "ihan sama tyyppihän sie oot edelleen". Eipä ihme, juuri mikään muu kuin maksullinen rekisteröinti ei muuttunut. Jäsenmaksun maksaminen loppui, joten sain muutaman pennin enemmän rahaa, jonka voin käyttää siihen että saan "hyvän elämän".
Aloitus
Kai tälläistä avointa verkkopäiväkirjaa kirjoittava joutuu kertomaan jotain aluksi itsestään. Tai minusta tämä on ainakin luontevaa. Nohyvä.
Olen ystävällinen. Avaan mummoille ovia. Neuvon kysyville reittejä jos tiedän. Annan rahaa hyväntekeväisyyteen -minulla on jopa säännöllinen tukitili. Kun katson ihmisiä, hymyilen mielelläni ja usein. Minut voidaan luokitella kiltiksi ja hyväntahtoiseksi ihmiseksi. Harmittomaksi. Olen rekisteröidyssä parisuhteessa. Olen harrastanut seksiä vain yhden ihmisen kanssa. Ensimmäisen kerran yli 20 -vuotiaana. (hyvin on ehtinyt) Ja vain silloin kun kumpaakin sattuu huvittamaan samanaikaisesti. Käyn töissä. Pidän koirista ja lapsista -"mutta en sillä lailla". Vihaan rikoksia, väkivaltaa, ilkivaltaa, hautakivien kaatelua... Minulla ei ole rikosrekisteriä. En ole ollut juoppoputkassa. Alkoholia juon ja tupakkaa poltan ehkä pari kertaa vuodessa, lähinnä seuraksi. Olen saanut yhdet pysäköintisakot. Pahimpia rikkeitäni on ollut "tuhmista" kieliminen ala -asteella. Olen kerran ollut rikoksen uhri, hoidin tilanteen kiltisti nöyristelemällä ja juttelemalla. Annoin jopa anteeksi, ajan kanssa. Mutta uskovaisten mielestä ansaitsen kaikesta huolimatta ikuisen kidutuksen vain sen takia että olen ateisti. Saan vakaumukseni vuoksi kuulla että "palvon tietämättäni Saatanaa" ja että ateismi=saatananpalvonta. Ja -esimerkiksi uskovainen exrikollinen, miten niitä exrikollisia niiden joukkoon päätyykin niin runsas joukko?- tulee kertomaan minulle, että ateistejen moraali on löyhää. (Verrattuna mihin?) Kiitos vain paljon!
Minä olen anonyymi passiivinen ateisti. Minua et näe julistamassa missään. En ole erityisen intellektuelli tai "viiltävän terävä skeptikko". Päinvastoin, normaali tyyppi, joka ei osaa tiedettä tai logiikan kiemuroita sen enempää kuin kukaan muukaan normaali tyyppi. Eli en paljoakaan.
Syy miksi pidän tätä blogia on se, että uskonnollisesti aktiivisten tahojen vaikutus ja lukumäärä on ilmeisesti kasvussa -tai se on vähintään äänekkäämpää ja aggressiivisempaa. Tämä aikaansaa minulle, joka olen melko ujo, stressiä. Joudun tuntemattoman aggressiivisen lähestymisen kohteeksi. Ja hän mahdollisesti huutaa ja pyrkii fyysiseen kontaktiin, hiveltämään. Minusta se on pelottavaa.
Koska minua oikeasti koskettaa se mitä mieltä muut ovat minusta -?no, kukapa toisaalta ei?- en halua kiusata ketään. Tämä blogi onkin siksi enimmäkseen turhaa vuodatusta, jonka voimin sitten jaksan jatkossakin hymyillä ja sanoa "ei kiitos" sen sijaan että suutahtaisin. En siis halua muuta kuin rauhaa. Sitä samaa rauhaa jonka annan muille! En käännytä enkä halua joutua käännytyksen kohteeksi, saati käännytetyksi.
Minuun ei saa sähköpostiyhteyttä tältä sivulta, koska haluan pitää persoonani ulkopuolella. Jos kaikki tietäisivät kuka olen, ei tämä enää toimisi purkautumiskanavana. Tarvitsen anonyymiteettini.
Tavoitteenani ei kuitenkaan ole lytätä uskovaisia tai naureskella "taikauskolle". En osaisikaan. Minulle riittää että tiedemiehet hoitavat hommansa. Minunkin työni (jota en paljasta) on sellainen että usein saa kuulla "neuvoja", melko usein vääriä ja naurettavia. Siinä on tullut huomaamaan että ammattitaito ja luulot ovat eri asioita. Tiedemiehet hoitavat tiedeasiat, enkä minä voi mennä "amispohjalta" heille naureskelemaan ja mennä heitä neuvomaan. Vanha sanonta isästä ja panemisesta sopinee tähän yhteyteen. Luotan että tiedemiehet hoitavat asiat, ja jos Jumalaopit tulevat tieteeseen korvaamaan evoluution, niin he sen tekevät. Siihen asti kohtelen Luomistieteilijöitä kuten UFO:ihin, kummituksiin, käsillä parantajiin, New Ageen... uskovia. Eli "en perehdy". Miksi ihmeessä minun muka tulisi kaataa jokaikinen mahdollinen harhaoppi jotta voisin olla ateisti? Ikäänkuin "ateistiksi kääntymisen syitä" tulisi jotenkin erityisesti perustella ja miettiä että "tekikö oikeista syistä" ja uskovaisuuttaan ei.
Koska olen ateisti, minulle tärkeintä on elää hyvä elämä. Jos siksi joku tulee uskossaan onnelliseksi "wonderful". Mutta "ei minun juttuni."
Eiköhän tämä riitä esittelyksi.
Olen ystävällinen. Avaan mummoille ovia. Neuvon kysyville reittejä jos tiedän. Annan rahaa hyväntekeväisyyteen -minulla on jopa säännöllinen tukitili. Kun katson ihmisiä, hymyilen mielelläni ja usein. Minut voidaan luokitella kiltiksi ja hyväntahtoiseksi ihmiseksi. Harmittomaksi. Olen rekisteröidyssä parisuhteessa. Olen harrastanut seksiä vain yhden ihmisen kanssa. Ensimmäisen kerran yli 20 -vuotiaana. (hyvin on ehtinyt) Ja vain silloin kun kumpaakin sattuu huvittamaan samanaikaisesti. Käyn töissä. Pidän koirista ja lapsista -"mutta en sillä lailla". Vihaan rikoksia, väkivaltaa, ilkivaltaa, hautakivien kaatelua... Minulla ei ole rikosrekisteriä. En ole ollut juoppoputkassa. Alkoholia juon ja tupakkaa poltan ehkä pari kertaa vuodessa, lähinnä seuraksi. Olen saanut yhdet pysäköintisakot. Pahimpia rikkeitäni on ollut "tuhmista" kieliminen ala -asteella. Olen kerran ollut rikoksen uhri, hoidin tilanteen kiltisti nöyristelemällä ja juttelemalla. Annoin jopa anteeksi, ajan kanssa. Mutta uskovaisten mielestä ansaitsen kaikesta huolimatta ikuisen kidutuksen vain sen takia että olen ateisti. Saan vakaumukseni vuoksi kuulla että "palvon tietämättäni Saatanaa" ja että ateismi=saatananpalvonta. Ja -esimerkiksi uskovainen exrikollinen, miten niitä exrikollisia niiden joukkoon päätyykin niin runsas joukko?- tulee kertomaan minulle, että ateistejen moraali on löyhää. (Verrattuna mihin?) Kiitos vain paljon!
Minä olen anonyymi passiivinen ateisti. Minua et näe julistamassa missään. En ole erityisen intellektuelli tai "viiltävän terävä skeptikko". Päinvastoin, normaali tyyppi, joka ei osaa tiedettä tai logiikan kiemuroita sen enempää kuin kukaan muukaan normaali tyyppi. Eli en paljoakaan.
Syy miksi pidän tätä blogia on se, että uskonnollisesti aktiivisten tahojen vaikutus ja lukumäärä on ilmeisesti kasvussa -tai se on vähintään äänekkäämpää ja aggressiivisempaa. Tämä aikaansaa minulle, joka olen melko ujo, stressiä. Joudun tuntemattoman aggressiivisen lähestymisen kohteeksi. Ja hän mahdollisesti huutaa ja pyrkii fyysiseen kontaktiin, hiveltämään. Minusta se on pelottavaa.
Koska minua oikeasti koskettaa se mitä mieltä muut ovat minusta -?no, kukapa toisaalta ei?- en halua kiusata ketään. Tämä blogi onkin siksi enimmäkseen turhaa vuodatusta, jonka voimin sitten jaksan jatkossakin hymyillä ja sanoa "ei kiitos" sen sijaan että suutahtaisin. En siis halua muuta kuin rauhaa. Sitä samaa rauhaa jonka annan muille! En käännytä enkä halua joutua käännytyksen kohteeksi, saati käännytetyksi.
Minuun ei saa sähköpostiyhteyttä tältä sivulta, koska haluan pitää persoonani ulkopuolella. Jos kaikki tietäisivät kuka olen, ei tämä enää toimisi purkautumiskanavana. Tarvitsen anonyymiteettini.
Tavoitteenani ei kuitenkaan ole lytätä uskovaisia tai naureskella "taikauskolle". En osaisikaan. Minulle riittää että tiedemiehet hoitavat hommansa. Minunkin työni (jota en paljasta) on sellainen että usein saa kuulla "neuvoja", melko usein vääriä ja naurettavia. Siinä on tullut huomaamaan että ammattitaito ja luulot ovat eri asioita. Tiedemiehet hoitavat tiedeasiat, enkä minä voi mennä "amispohjalta" heille naureskelemaan ja mennä heitä neuvomaan. Vanha sanonta isästä ja panemisesta sopinee tähän yhteyteen. Luotan että tiedemiehet hoitavat asiat, ja jos Jumalaopit tulevat tieteeseen korvaamaan evoluution, niin he sen tekevät. Siihen asti kohtelen Luomistieteilijöitä kuten UFO:ihin, kummituksiin, käsillä parantajiin, New Ageen... uskovia. Eli "en perehdy". Miksi ihmeessä minun muka tulisi kaataa jokaikinen mahdollinen harhaoppi jotta voisin olla ateisti? Ikäänkuin "ateistiksi kääntymisen syitä" tulisi jotenkin erityisesti perustella ja miettiä että "tekikö oikeista syistä" ja uskovaisuuttaan ei.
Koska olen ateisti, minulle tärkeintä on elää hyvä elämä. Jos siksi joku tulee uskossaan onnelliseksi "wonderful". Mutta "ei minun juttuni."
Eiköhän tämä riitä esittelyksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
