maanantai 5. toukokuuta 2008

Pienet jumalan kuvat.

Lueskelin Terry Pratchettin "Pienet Jumalat" -kirjaa. Kirjassa on käytännössä kaksi ideaa. Ensimmäinen on se, että uskonto ei tule toimeen ilman uskovia. Jos Jumalalla ei ole ainuttakaan palvojaa, se on kuollut uskonto. Kirjassa sankarina onkin Om -jumala, jolla on ainoastaan yksi palvoja. Lukutaidoton Brutha. Toki Omilla on myös iso temppeli ja paljon palvelijoita, mutta nämä toimivat vain instituutiossa. Kaikkien kiinnostus keskittyy lähinnä kvisitiota koskeviin asioihin. Joko siihen että siellä on töissä, tai että sinne ei pääsisi asiakkaaksi. Eikä Jumala Omillakaan ole helppoa, sillä hän sattuu olemaan kilpikonnan ruumissa, ja hänen seuraajansa taas pitävät kilpikonnia suurena herkkuruokana.

Toinen kantava teema kirjassa on se, että todellinen pahuus ei ole sellaista pahuutta, jossa ihminen vain tekee pahaa. Siinä kohotetaan suurimmaksi pahaksi sellainen pahuus, joka saa toiset, tavalliset ihmiset, tekemään pahaa nimissään. Ja kirjassakin uskonnot valjastetaan usein tälläiselle. Milloin ovat asialla inkvisiittorit, milloin merimiehet heittävät ihmisiä laidan yli osana palvontaansa. Mutta kaikista kauhein on Vorbis, joka voi laittaa kilpikonnan selälleen ja laittaa pieniä kiviä kiilaksi kuoren alle. Ei siksi että saisi tästä sairasta nautintoa, vaan siksi että häntä kiinnostaa nähdä mitä siitä seuraa. Ja tietenkin hänen johtamassaan kvisiitiossa työskentelee kiduttajina perheenisiä, joiden työpaikan taukopisteessä kahvikupeissa lukee humoristisia ja herttaisia mietelauseita.

Ja Bruthan kotimaankin suurimmat sodat ovat vapaamielistä Efebeä vastaan. Toki Efebeläisetkin osaavat olla julmia. Heillä on muun muassa tappoansoilla täytetty labyrintti, joka tulee osata kulkea juuri oikein. Mutta he ovat kuitenkin sallivaisempia eri näkemyksille. Tilanne näkyy selvimmin vakitilanteessa. Kun Efebeläiset ottavat vankeja, he laittavat heidät tyrmiin ja antavat ruokaa. Kun taas Omnialaiset kohtelevat vääräuskoisia avoimin keittopadoin. Tosin eivät ruokintamielessä.

Tosin kirjassa viitataan myös uskomisen sallimiseen. Om -kilpikonnaa käy sääliksi, tämän rasittavuudestaan huolimatta. Lisäksi kirjassa esiintyy aavikolla asuva hullu, joka näkee aavikon henkiä. Nämä henget sitten tarjoavat hänelle hienoja aterioita ja parhaita viinejä. Tosin aina silloin tällöin aavikolla asustajan tekee mieli syödä rotta ja kaktus, ihan vaihtelun vuoksi. Tosiasiassa Brutha näkee että rotta ja kaktus ovat ainoita asioita, joita hän syö. Mutta onko herättäminen tästä lumeesta kuitenkaan sen arvoista? Tämä vertaus on hieman kuin Sinuhe Egyuptiläisessä, jossa Sinuhe parantaa erään naisen, joka luuli olevansa kuningatar. On hyvä miettiä ketä herättää harhoista ja miksi.

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Määrää vai laatua?

Jehovan Todistajien Herätkää marraskuu 2007 oli erikoisnumero otsikolla "Voitko luottaa Raamattuun".

Tähän keskittyvillä historiallistodistesivulla kerrottiin paljon isoja numeroita. Kerrottiin että Raamatusta oli paljon painoksia. Kerrottiin että Raamattu oli käännetty monille kielille. Kerrottiin että Raamattu oli vanha kirja, ensimmäinen painos oli ennen monia muita kirjoja.

Minua tosin hieman ihmetytti se, että he mainitsivat että mitään muuta kirjaa ei historian aikana ollut vainottu niin paljon ja että se oli silti säilynyt. Sillä Raamattu oli vainon kohteena lähes ainoastaan alkurooman aikana. Sitten se sai valta -aseman. Ja tämä valta -asema on säilynyt. Luultavasti suuri vaino on saatu sitä kautta että myös ristiretket lasketaan mukaan. Kun kristityt ovat tunnetusti sotineet paljon uskonsotia, useiden eri uskontojen kanssa ja kauan, näitä vainoja saadaan listattua päässä paljon. Tosin tämä ei kerro muusta kuin siitä että kristityt sotivat.

Todiste: Katsokaa mitä kristityt tekivät intiaaneille, aboriginaaleille, afrikkalaisille, itse asiassa kaikkialla maailmassa. Tämä ei ehkä kerro Jumalan luonteesta, mutta kristinuskon vaikutuksesta ihmisten moraaliin historiamme aikana sitäkin enemmän. Ja menneisyys on avain tulevaisuuteen, jos emme mieti miten sitä muuttaa, se tuppaa toistumaan. Ja siksi holokaustinkiistäjät ovat vaarallisia hihhuleita, muutenhan historiallisilla asioilla ei olisi vaikutusta, asia olisi pikkujuttu.

Pikemminkin historian valossa näyttääkin siltä että Raamattu on levinnyt laajalle, koska se on ollut valtaapitävän ja voimakkaan "bullyn" suorittaman aktiivisen levitystoiminnan alla - ja kauan. Raamattu on levinnyt, koska valtaapitävä maailmanmahti on sotakeinojakaan kaihtamatta levittänyt sitä vuosisatojen ajan. Raamattua on siis tuettu enemmän kuin mitään muuta kirjaa, ja tässä on sen leviämisen syy. Tämä ei tietenkään tarkoita että kirja olisi Totuus, vaan että Raamattua on pidetty tärkeänä. Uskonto voi olla ihmisille tärkeä, mutta tämä ei vielä tee siitä totta. Yhtäläisyysmerkit, jotka näiden väliin ilmestyvät hihhulin päässä, voidaan tunkea heidän ahteriinsa.

Tosiasiassa näistä lukuasioista yksikään ei viittaa siihen että Raamattu olisi tosi. Sillä jo arkijärjellä ymmärtää, että se ei vaikuta. Esimerkiksi egyptin mytologiasta voi olla kirjattuna useita kappaleita. Ei se tee mytologiasta totta, mutta toki kertoo että nämä jutut eivät olleet mitään yksittäisen henkilön satuilua lapsilleen.

Toki suuri painosmäärä auttaa tutkimaan myös sitä, miten Raamattu on muuttunut aikojen varrella. Ainakin useiden mukaan muutosmäärät ovat pieniä, mutta tämäkään ei viittaa sen kummempaan kuin siihen että jotkut ovat pitäneet sen kirjaimellisesti samanlaisena pitämistä tärkeänä.

Sillä historiallisissa dokumenteissa monia todisteita on vähempiä painosmääriä kuin Homeroksen runoja. Silti Homeroksen kertomuksissa monet elementit eivät ole totta. Vaikka toki joitain Homeroksen saagassa olevia paikkoja on löytynyt arkeologisissa tutkimuksissa, se ei tee kykloopeista tai kirjasarjassa mainituista kreikan pantheonin Jumalista Totta. Nämä vähäisen painosmäärän kirjalliset todisteet ovat siis vähäisestä määrästään huolimatta laadullisesti parempia ja siksi niiden faktuaalisuustaso on luotettavampi.

Laatua ei siksi voi korjata määrällä. Eikä Harry Potterkaan ei ole luotettavampi kuin "Veljeni leijonanmieli".

Viikkogallup: Veriryhmä


Voisi sanoa, että tämä oli sellainen kontrollikysymys. Koska tiedämme muualta veriryhmien jakautumisen määrän, voimme vertailla tuloksien luotettavuutta. Vastanneista osa ei tiennyt veriryhmäänsä. Tiedettyjen veriryhmien kautta olen ottanut uudet todennäköisyydet, joita vertasin Suomen keskiarvolukuihin.

ABO:
A=35% (Suomessa keskimäärin 41%) Ero 6%
B=18% (Suomessa keskimäärin 17%) Ero 1%
AB=29% (Suomessa keskimäärin 8%) Ero 21%
O=18% (Suomessa keskimäärin 34%) Ero 16%

Rhesus:
Rh+= 79% (Suomessa keskimäärin 84%) Ero 5%
Rh-= 21% (Suomessa keskimäärin 16%) Ero 5%

lauantai 3. toukokuuta 2008

Tarjolla on taas Chickiä. Valitettavasti kyseessä ei ole bikinimisu.

Jack Chick on tuottanut taas uuden sarjakuvan. Siinä kuvaillaan tilannetta, jossa evoluutioon uskovia heitetään Helvetin kuiluun. Sarjakuvassa viimeisessä ruudussa kerrotaan että:
"You'll be in the lake of fire with the billions of others who believe that we evolved from monkeys."

Tätä selvästi pidetään oikeana tekona. Toisin sanoen Chick ihan suorasanaisesti kertoo että hänestä on ihan oikein että ihmisiä kidutetaan ikuisesti vain sen pohjalta, että hänellä on tiettyjä uskonnollisia näkemyksiä.

Minusta ihminen joka oikeuttaa "Amerikan biljoonien" tappamisen uskonvakaumuksen vuoksi puhumassa siitä kuinka hänen kanssaan erimieliset ovat moraalittomia, on ajatuksena suorastaan koominen. Jos hyväksyt kansanmurhan aatteen vuoksi, vaikka kristittyjen tai juutalaisten tai muslimien, olet minusta paha ja moraaliton. Ja jos tämä käsitys on olennainen osa jotain uskontoa, ei moraalittomuudelta pelasta enää mikään.

Sillä muistakaamme, että Helvetti on Jack Chickille yhtä todellinen kuin mitä Suomen vankileirit punaisille olivat siinä "hieman ennen 1920 -lukua". Jos Chick tietää Helvetin olemassaolon ja mitä siellä tekee, ja oikeuttaa teon, se on periaatteessa siis aivan täsmälleen sama kuin jos hän tietäisi että jossain on käynnissä rakennuskampanja, jossa rakennetaan kuolemanleiriä, jossa tavoitteena on suorittaa kansanmurha aatteen ja vakaumuksen vuoksi ja olisi hyväksymässä toiminnan ja aktiivisesti hakemassa tukea tälle, kertoisi ihmisille että tämä kansanmurhan tuottolaitos on moraalisesti Oikein, ja jopa ensimmäisenä jonottanut että pääsisi rakentamaan sitä. Helvetin hyväksyminen on aivan sama asia. Jos väittää tämän paikan hyväksyvän kaikkivaltiaan olevan hyvä, se on sama asia kuin kuolemanleirien periaatteen hyväksyminen, vieläpä sellaisella tasolla että sitä ei maan päällä ole voitu edes nähdä.

Olen pahoillani, mutta tälläisten ihmisten puheet moraalista, josta he ovat saaneet omakohtaisesti aavistuksia, eivät vakuuta kovin paljoa. Jos Helvettiin uskova ja Jumalaa samanaikaisesti hyvänä pitäjä kertoo etiikasta, se ei tarkoita lähes mitään. Ja vaikka olenkin Jehovan Todistajista mitä mieltä olen, heillä on tässä kohden etu. Heillä vääräuskoiset eivät pala Helvetissä. Heitä ei vain nosteta kuolleista. Jumala ei edes käy heitä erikseen tappamassa, he saavat kuolla luonnollisen kuoleman. Jehovan Todistajat siis tarjoavat skenaarioissaan meille ateisteille juuri sellaisen elämän, kuin minkä me ateistit itsekin uskomme kohdalle osuvan.

Kaikista erikoisinta on tietysti se, että jos uskot että maa on litteä, et pala Helvetissä. Yleensä ottaen ajatus siitä että jokin tieteen teoriaan uskominen tai uskomatta jättäminen vaikuttaisi siihen ansaitsetko kidutusta, on aika erikoinen. Luulisi "vainokorttia" heiluttavien kreationistejen olla selvillä tästä. Mutta eiväthän he ole. Ja syykin on selvä. Koska HE ovat juuri niitä kiusaajia, jotka ovat vihaisia ainoastaan siitä että heidän kantansa ei ole ainut sallittu mielipide.

perjantai 2. toukokuuta 2008

Disco on POP

Jos ajattelet ÄS -uraa, sinun on opeteltava ryömimään maassa kaatumatta. Kun kaadut, kutsu sitä break danceksi:

Sillä:

1: ÄS on tiedettä, ei uskontoa. Mutta jos vastustat ÄS:ää kannatat uskonnollista diskriminaatiota.

2: ÄS haluaa vain akateemista vapautta, mutta jos olet akateeminen taho, joka ei hyväksy ÄS:ää, tällä taholla ei ole oikeutta olla erimielinen, vaan tältä pyritään tämän jälkeen viemään uskottavuus, sillä ollessaan erimielisiä ÄS:än kanssa, he kannattavat uskonnollista diskriminaatiota, eivät ajattelun vapautta.

3: Me ÄS:äläiset olemme tiedemiehiä ja teemme tiedettä. Emme uskontoa, politiikkaa tai lakialoitteita. Tiedemiehet määrittelevät tieteen, ei kulttuuri ja politiikka. Paitsi jos tiedemiehet sanovat että ÄS ei ole tiedettä, koska silloin me haastamme heidät oikeuteen ja otamme yhteyttä poliitikkoihin ja ruohonjuuritason toimijoihin, jotka ponnistelevat saadakseen ÄS -myönteistä ilmapiiriä ja ÄS -oppikirjoja kouluihin.

4: ÄS ei ole kreationismia. ÄS ei ole siksi konsti kuljettaa kreationismia kouluihin. Mutta silti kukaan ÄS:äläinen ei koskaan missään taistele kreationisteja vastaan, vaan käy väittelyyn ainoastaan evoluutikkoja vastaan. Eikä tietenkään ole yhtään kiellettyä olla kreationistien puolella. Ja toki moni ÄS:äläinekin on kreationisti.

5: ÄS on tiedettä, jolla on positiivista todistusaineistoa. Mutta jos evoluutikko sanoo että ÄS:ällä ei ole positiivista todistusaineistoa, vetoa siihen että evoluutikot eivät kykene vastaamaan evoluutiokritiikkiin ja että heillä ei ole riittävästi todistusaineistoa.

6: ÄS on tiedettä, ei filosofiaa, ei uskontoa, vaan tiedettä. Mutta jos tiedemiehet kiinnittävät huomiota siihen että tekevät töitä luonnontieteen tavan mukaan luonnontieteen rajoja ylittämättä, he eivät ole tiedemiehiä, vaan "naturalisteja", ja edustavat jotain säälittävää uskontoa ja filosofiaa.

7: Evoluutikot pitävät itsensä näennäisesti falsifioimattomissa kun eivät ota ÄS:ää vakavasti. Mutta sillä, että ÄS:ää ei voida falsifioida ei merkitse mitään, koska falsifiointi ei ole kaikista tärkeää tai välttämätöntä.

PS:Kannattaa lukea tämä. Se on hauska. Ja jos keskustelun eteneminen kiinnostaa, kannattaa lukea myös tämä, se on astetta vakavampi.

Perisynti.

Perisynnissä ajatuksena on se, että jokainen syntyvä ihminen on paha ja joutuu Helvettiin oikeutetusti. (Siis ilmeisesti myös abortoidut sikiöt.) Ihminen on siis jo syntyessään kaikkien lakien rikkoja, rikollinen ja tuomittu.

Tämä on minusta aika erikoinen näkemys oikeudenmukaisuudesta.

Ehkä väihten pahana asiana tässä on se, että perisynty liittyy tietoon hyvästä ja pahasta, sillä sen hedelmän syönnistä meitä rankaistaan. Olemme pahoja koska meillä on tietoa. Muuten olisimme tietämättömiä, emmekä pahoja. Moni ajattelee että tässä tuli mukana jonkinlainen vapaus. Ehkä sen ajatuksen kautta että vastuuseen liittyy vapaus, ja tietoon liittyy kyky valita asioita.

Kuitenkin minusta on aika kyseenalaista valinnanvapaus, joilla ihminen tuomitaan jos hän toimii tietyllä tavalla. Sillä minun mielestäni esimerkiksi laki joka pistää vankilaan murhaajat ei suinkaan ole vapauttava, vaihtoehtoja lisäävä valinta. Se ei vielä toki tee siitä väärää, mutta vapauteen vetoaminen tässä yhteydessä tuntuu minusta hieman erikoiselta.

Kuten tietysti tuntuu sekin, että sinua tulee rankaista esivanhempiesi tekojen pohjalta. Että nyt vain olisi meidän mentävä Natsi -Saksaan tuomitsemaan vauvoja siitä mitä tuossa 1900 -luvun alkupuolella sattui toisen maailmansodan aikana tapahtumaan.

torstai 1. toukokuuta 2008

Olennainen ero.

Sandwalk -blogissa nostettiin esiin tärkeä asia. Sillä kuten tiedämme, myös ateisteissa on hihhuleita, joiden tapa käsitellä asioita on itse asiassa aivan samanlainen kuin uskovaisten hihhuleiden.

Otan esimerkiksi Richard Dawkinsin. Artikkeli hänestä sanoo:
"The book, which is a sustained attack on both belief in God and the negative consequences that can flow from religious belief, has provoked a litany of hostile reviews, essays and even book-length treatises from theologians, scientists and other observers.

Chief among the criticisms is that The God Delusion presents an all-too-rosy picture of atheism -- Dawkins cites John Lennon's Imagine to paint the picture of what an atheist world would look like -- while accusing religion of inspiring all manner of unspeakable acts, including crusades, wars, witch hunts, suicide bombings, and on and on and on."


Toisin sanoen Dawkins viittaa käytäntöön uskovaisten kohdalla ja kertoo kuinka uskovaisetkin kykenevät pahoihin asioihin. Tämähän on sinänsä fakta. Samalla hän kuitenkin viittaa siihen, miten John Lennonin "imagine" voisi olla sitä, mihin ateismi voisi laajassa mitassa viedä. Tosiasiassa ateismi ei mitenkään väistämättä johda tälläiseen. Mielestäni "Riku-Setä" tässä hieman "kertoilee juttuja korvatunturista". Uskovaisiltakin me kuulemme miten jos heidän vakaumuksensa yleistyisi olisi seurauksena 10 hyvää ja 19 kaunista. Hekin kertovat kuvitteellisia tarinoita joissa "voi olla" rauhaa päälle maan ja muita asioita.

Tosiasiat näyttävät kuitenkin, että olemme ensisijaisesti ihmisiä. Mitään kaiken pelastavaa dogmaa ei ole. Ateismi ei pelasta, mutta ei uskontokaan. Tarinoita tuonpuoleisesta ja kuvitteellisista utopioista maan päällä voidaan kertoa ja jakaa vaikka pareittain ovelta ovelle lehtiä myyden. Mutta ei se tilanne siitä muutu vaikka mätänis.

Itsekin toki melko usein viittaan uskonnon pahoihin seurauksiin blogissani, mutta vain koska sillä tavalla pyrin osoittamaan hihhuleiden logiikan heikoksi. Jos kulttuuristen ilmiöiden, kuten ateismin, tulisi sortua seurauksiensa vuoksi, uskovaisten tulisi noudattaa omaa logiikkaansa ja sorruttaa uskonsa. Eivät he sitä tee, vaikka olettavat muiden herjauksiin reagoivankin. Tai sitten he vain juttelevat itselleen, jolloin he ovat niin sekaisin että heidän uskonsa ei pysy jos he eivät sitä koko ajan ylläpidä monologeilla.

Pääasia ateismin puolustamisessa tai puolustamatta jättämisessä on Sandwalkin kommentoinnissa seuraava;
"Unlike the public Dawkins, I don't oppose superstitious beliefs because they lead to evil—I oppose them because there's no evidence that those beliefs are correct."