Mörkö.

Daily Mailista löytyi juttu eläimen ruumiista. Sen esitetään esimerkiksi olevan mahdollisesti "Montauk Monster" tai "chupacabra". Uutinen kertoo myös miten paikallinen poliisikaan ei tunne mikä eläin se on.

Poliisit ja koiranulkoiluttajat eivät välttämättä tunne eläimiä. Tunnistamista vaikeuttaa se, että naamassa ei ole karvoja. Jos kyseessä on ennen tai jälkeen kuoleman kaljuuntunut otus, sen tunnistaminen voi olla vaikeaa koska eläinkirjat näyttävät elukat naamakarvojen kanssa.

Se on vähän kuin yrittäisi tunnistaa Esko Valtaojaa ilman tämän partaa. Eihän se oikein sujuisi, kun on nähnyt äijän aina partakarvojen kanssa.

Minusta tuossa ei ole mysteeriä. Se on saukko.

Olennon hampaat näyttävät toki hirmuisilta ja kookkailta - siksi niitä uutisessakin rinnastetaan villisikaan. Mutta oletteko koskaan nähneet kuollutta kissaa? Minä valitettavasti olen. Niilläkin hampaat näyttävät yllättävän isoilta.

Tämä ylläoleva kertoo siitä miten asioita uutisoidaan kovasti ihmeellisillä sävyillä. "Kaikki vaihtoehdot" todellakin tuodaan esiin. Ongelmana on se, että ihmiset muistavat tuon ihmeotuksen paljastumisen. Se kun on kiinnostava koska se ei ole tavallinen eläin. Kun otus tunnistetaan tavalliseksi eläimeksi, siitä ei tule yhtä kiinnostavia otsikoita. Siksi amatöörien - kuten tässä koiranulkoiluttajinen ja poliisien - villit arvailut saavat julkisuutta ja asiantunteva lausunto jää joko painamatta tai on epäkiinnostava parin rivin mittainen korjaus. Ja tietysti asiantuntijalausunnotkin ovat "salaliittoa", joka huijauksen vuoksi leimaa "aidon hirviön" joksikin ihan muuksi.

Siksi nämä ihmeelliset käsitykset saavat hirveästi julkisuutta. Oudot ja spekulatiiviset tarinat näkyvät enemmän kuin hyvin perustellut faktat. Totuus on ilmeisesti ihmisistä tylsää - ja siksi sitä pitää koristella tarinoilla.

Miten olisi uusi nimi?

Julistajahihhuleilla on sellainen piirre että nämä eivät osaa tunnustaa olevansa väärässä. Voidaan kuitenkin huomata että he toiminnallaan paljastavat hävinneensä.

Tästä hyvänä esimerkkinä on Älykäs Suunnittelu. Kreationistit eivät tunnustaneet hävinneensä, mutta silti moni YEC -kreationisti liittyi Älykkääseen Suunnitteluun. Tässä vaihdoksessa on järkeä jos ja vain jos tämä uskoo että kreationistien näkökulmista on syytä luopua. YEC joka liittyy Älykkääseen Suunnitteluun tekee rivien välissä ilmoituksen siitä että ne jätetyt osa -alueet, kuten Jumalan nimi ja maan ikäkysymykset ja muut vastaavat eivät ole jotenkin hyviä. Muutenhan he jäisivät sinne YEC -puolelle.

Älykkäässä Suunnittelussa taas esitetiin että kaikkia puolia pitää kuunnella. Että on erilaisia tulkintoja. Nyt tästäkin on monin paikoin luovuttu. Esimerkiksi Suomen Criticassa keskitytään siihen että "kritisoidaan evolutionistejen epätäsmällisyyksiä". Vaihtoehtoja evoluutiolle ei edes tarvitse esittää voidakseen moittia. Tämä tietysti johtaa siihen että heillä ei ole mitään jota kritisoida, joten "molempia puolia ei kuulla". Vain toinen puoli saa pilkkaa Tämä on suora tunnustus siitä että Älykäs Suunnittelu ei toimi tuottavasti, että on parempi keskittyä muuhun. Minulle tämä muutostila on siksi tunnustus.

Mikään yllätys tämä ei ole. Sillä Älykkään Suunnittelun aikaan uskovaiset puolustautuivat sanomalla että vaikka Suunnittelija on anonyymi, tietäävät kaikki kuitenkin mihin se viittaa. Näin se ei ollutkaan pikkusormen antamista harhaopille jossa Jeesus ja hindulaisten pakanajumalat olisivat samanarvoisia. Uudessa "pilkataan muita mutta ei antauduta itse pilkattavaksi" -asetelma ei ole mikään uudistus.

Tästä tulee mieleen se vanha, USA:ssa uskisten häviämän oikeudenkäynnin jälkeen, ilmestynyt sarjakuva jossa on samanlaisia hahmoja. Yhdessä on nimi Creationism, toisessa Creation Science, kolmannessa Intelligent Design. He miettivät että juttu ei etene, ja jotain olisi tehtävä. Ratkaisu oli "perhaps a new name".

Tämä sopii kuvioon sinälläänkin että esimerkiksi linkin takana oleva juttu johdattaa Criticaan kirjoitukseen johon löytyy Kari Tikkasen kritiikkikin. Niissä ei ole mitään sellaista mitä ei olisi toistettu vuosikausia kreationismin nimissä. Ilmeisesti takana on kuvitelma että kun on vuosia huudellut ja huutelu kepoiseksi näytetty, saa uudella nimellä aloittaa puhtaalta pöydältä ja huutaa taas niitä ihan samoja asioita.

Oikeaoppisuus.

Joogaa ja kristillisiä rukouksia harjoittava uskonto on saanut leiman kerettiläisyydestä. Joogaajat itse ajattelevat että kristinuskonto sopii yhteen rentoutumismentelmien kanssa. Mutta kriitikoista joogaa ei voi vain erottaa siihen liittyvästä hindulaisuudesta. Tätä kautta kristinuskosta tulee huono uskonto.

Yllä olevassa on jotain hyvin kuvaavaa.

Usein uskovaiset ajattelevat että yhden asian mukana tulee monta juttua. Esimerkiksi uskovaiset esittävät yllättävän usein että kun Jeesuksen uskossa pidetään vaikkapa armoa, perhettä, ystävällisyyttä ja auttavaisuutta tärkeänä, niin sitten ateisti vastustaa näitäkin.

Tässä korostetaan että ateisti olisi pakosti vain ja ainoastaan uskonnon vastareaktio, ja siksi se olisi yhtä dogmaattinen kuin uskonto. Eli että ateismi tekisi juuri samat sitoumukset joka ikisessä asiassa mitä kristinuskossa on, mutta tekisi ne vain päin vastoin.

Uskovaiset pitävät siis ateisteja olennaisesti moraalittomina. Ateistit taas usein korostavat miten kaikki, sekä uskovaiset että muut, ovat samanarvoisia. Ateismi ei minun mielestä ole sitä että uskovaisuus kielletään, vaan sitä että se jalusta jolle he itsensä asettavat potkitaan pois. Että se tasa -arvo toteutuisi oikeasti. Siksi minäkin kirjoittelen enimmäkseen hihhuleista ja vain vähän asiallisesta uskonnosta, jota tiedän olevan olemassa.

Valitettavasti tällä hetkellä tilanne vain on niin että uskovaisilla on ns. "etumatkaa". Eli tasa -arvo toteutuu käytännössä poistamalla etulyöntiasemia uskonnolta. Siksi ateistien asenne saattaa näyttää pelkältä uskonnon mollaamiselta. Älkää siis katsoko sormea joka osoittaa kuuta, vaan sitä kuuta.

Meidän asiallinen kritiikki ja niiden viharikokset.

Puolassa lausunto joka on likimain "On vaikeaa uskoa johonkin jonka ovat kirjoittaneet ihmiset jotka ovat juoneet liikaa viiniä ja polttaneet yrttejä" uhkaa tuottaa vankeutta jopa kaksi vuotta. Syy: mielipiteen lausuminen "loukkaa miljoonia". Paul Gill taas on Irlantilainen, joka kritisoi Irlannin jumalanpilkkalakeja. Hän on lähtenyt kierrokselle. Toimintaa innostaa politiikka ja se miten vakaumukset ovat eriarvoisia. Historiallisesti "kerettiläisyyden" vastustaminen on ollut laissa tärkeässä roolissa. Uskoa suojaavat lait ovat olleet keskeisiä ja rangaistukset niihin ovat olleet ankaria.

Jumalanpilkkaamista pidetään viharikoksena.

Samanaikaisesti minä ateistina kohtaan liiankin usein uskovaisia, jotka katsovat että evoluutio on uskonto JA JUURI SIKSI sitä tulee kritisoida ja pilkata. Koska se herra X:sta on väärässä oleva harhaoppi saa asiaan uskova neiti A ja neiti B joutuvat kohtaamaan kritiikkiä ja pilkkaa. He ovat vaikkapa "evopellejä". (Googlatkaa huviksenne, pilkkasana ei ole keksitty.) Tätä toimintaa puolustetaan avoimen keskustelun ja kritisointioikeuden puolesta. Ja täsmennetään että kyseessä ei ole viharikos, vaan erimielisyyden ääneen sanominen. Tälläisistä kritiikeistä ei laki määrää vankeutta. Jumalanpilkkalakia sen sijaan heilautellaan vähintään pelotteena aina silloin tällöin.

Sitten ihmiset esittää ihan vakavalla naamalla että asiat on balanssissa. Että uskovan on "vaikea nähdä" että uskonto ja ateismi olisi eriarvoisessa asemassa - paitsi silloin kun muistutetaan että Dawkinsin kirjat myy paljon, jolloin ateismi on muoti -ilmiö jolla on liikaakin näkyvyyttä.

Uskoisin että suurin osa uskovaisista on kunnollisia. Ongelmana on se, että nämä kaikki pitävät turpansa kiinni. Siksi aina kun uskonto näkyy, se on jollain tavalla ällöttävää. Ei uskonnon vaan hihhuleiden vuoksi.

Suttuisista lakanoista ei löydy Jeesuksen jälkiä.

Torinon käärinliinoista on jälleen selvitetty mielenkiintoisia asioita. Käärinliinan mittapuitteista saa selville sen, että Jeesuksella oli pakosti pienet aivot.

Ja hänellä oli erimittaiset kädet. Kädet on laitettu sukuelimiä peittämään. Alaston Jeesus kun olisi "polttanut" kaikenlaisia asioita joita ei haluttu ihmisten silmille. Tosin tekijä on tehnyt virheen: Kädet eivät oikeastaan suojaa sukuelimiä kunnolla. Toinen käsi on liian sivussa ja lyhyempi käsi on liian korkealla. Silti genitaalit eivät näy.

Asettelu on sinänsä kiinnostavaa koska Juutalainen tapahan ei ollut kääriä käsiä suojaamaan sukuelimiä hautauksen yhteydessä. Liinassa näin on tehty. Käärinliinan tuijottajien ongelmana on siis tavallaan sekin, että he eivät näe taivaallisen ilostuttavaa polttojälkeä.

Kaiken kaikkiaan Jeesus on joko tehty lakanaan huijauksena, tai sitten hän oli todella kummallisen näköinen. Se ehkä selittää miksi hän tarinoiden mukaan eli elämänsä neitsyenä.

Unohtuiko jotain?

Uskovaiset mainostavat sillä että uskonnon menetys romauttaa moraalin. Uskovaiset ovat parempia, empaattisempia ja auttavaisempia. Sillä näistä hyveistä tulee taivaspaikka, ansiona. Tai siis se taivaspaikka tulee armosta, mutta uskovaisen pelastava usko saa hänet tekemään hyviä asioita ... Joten näyttää siltä että hyvä toiminta on enemmänkin seurausta pelastumisesta kuin toisin päin ... paitsi että se tuntuu kalvinistiselta. Ja onhan se uskokin teko ja asenne sinällään, joten ansaitaan se taivaspaikka jotenkin, mutta tästä ei saa puhua.

Yllä olevalla ei ole muuten niin väliä. Kunhan muistaa että uskovaisuus ja moraalisuus lasketaan yhteen.

Kun ihmisellä on vahva usko, hän julistaa. Heikon uskon ihminen ei mene kadulle ilmaiseksi seisoskelemaan. Siksi katujulistajat ovat oletettavasti eettisesti uskovaisten kermaa. He ovat moraalin kirkkain majakka. Ainakin sikälimikäli vakaumus oikeasti liittyy siihen moraaliin. Ja Paahtoleivän saamien tietojen mukaan uskovaiset pitävät tätä tosiasiana. Jos siis luotamme heihin... ja miksipä emme luottaisi?

"Vartti 5. toukokuuta" sisältää näytteen tästä heidän korkeasta eettisyydestään. Kännykkäkameralla on otettu kuva jossa maassa makaa mies. Takana näkyy bussi jossa lukee "Jeesus tulee". Kuvan taka-alassa on uskovaisia ihmisiä. Eroa maassa makaavan ja uskovaisten välillä on vain muutamia metrejä, eikä näköesteitä ole. Uskovaisia on kuvassa monta. Kuvatekstinä on "Suomi Jeesukselle -liikkeen kannattajat eivät vaivaantuneet auttamaan vappuaattona Rautatientorille sammunutta miestä, vaan apuun riensi ohikulkija. Samaan aikaan liikkeen bussissa jaettiin ilmaista leipää ja uskonnollista opetusta."

Toki ymmärrän että uskovainen ei voi pelastaa tai auttaa kaikkia. Mutta minusta minimitaso etiikassa on se, että jos joku parin metrin päässä tarvitsee, niin pitää vaivautua. Siis samaan tapaan kuin "Poliisit" -sarjassa, jossa kaikkia kadulle kusijoita ei sakoteta, niitä ei metsästetä kissojen ja koirien kanssa. Mutta jos kuset poliisiauton välittömässä läheisyydessä, sinivuokot muistavat lapulla.

Väistämättä näistä apua antamattomista uskovaisista tulee mieleen "arvojen vääristyminen". Heille uskonto ja oman ideologian tuputtaminen muille on tärkeämpi kuin ihmiselämä. Tämä ei tietysti ole ihme. Sammunut on tehnyt syntiä ja ikuinen elämä paratiisissa on tärkeämpi kuin maanpäällinen rajallinen ja tuskan täyttämä elämä.

Monista tälläiset voivat olla merkityksettömiä asioita. Mutta minusta juuri tälläisissä ihmisen tekojen kokoisissa asioissa näkyy etiikka. Harva kykenee sankaritekoihin. Mutta joka ikinen kykenee auttamaan sammunutta. Etenkin jos on liikkeellä laumana.

Fyrkkaa ja vaihtelua.

Uskontojen tekemää hyvää pidetään usein syynä siihen että sen toimintaa pitää tukea. Samoin ateisteja on moitittu siitä että he eivät auta toisia samalla tavalla kuin uskovaiset.

Yhtenä syynä on kuitenkin selvästi resurssit. Raha. Uskonnoilla sitä on, ja he saavat ilmaistyövoimaa vapaaehtoisuutena. Tietääkseni kadulla uskontoa julistavat eivät saa mitään Palvelualojen Ammattiliiton tai muu vastaavan tuntipalkkoja, vaan tekevät sitä ilmaiseksi. Tämäkin onnistuu kuitenkin vasta kun on pajon väkeä. Julistajissakin yhden yksilön panos on melko pieni.

Nyt näemme mitä tapahtuu, kun ateismi on saanut suosiota. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun ateistit RY esimerkiksi jakaa EU -ruokapaketteja. Vaihtelun vuoksi hyvää voivat tehdä muutkin kuin uskovat. Ehkäpä vika ei ollutkaan "hyvässä tahdossa". Vaan siinä resurssipuolella. Sivun vuosiluvut ovat pari vuotta vanhoja, mutta tämän viikon "Vartti" tiesi kertoa että tätä toimintaa on edelleen, sitä kautta sainkin tietää koko asiasta.

Suosittelen että joku ateistikin voisi Dawkinsin lukemisen sijasta käyttää aikaansa muuhunkin, ja ilmoittautua mukaan tähän toimintaan. Ja säkkejä kanniskellen kasvaa kuntokin.

Usko Toivo Rakkaus herjaa ateisteja.

Valtionkirkkomme armaan "Usko Toivo Rakkaus" -systeemin sisältä löytyy "Ateismin sietämätön raskaus" -juttu. Teksti selitti että ateismi syntyy psykoanalyyttisesti, mm. Freudia lainaten, seuraavasti: "lapsen varhaislapsuudessa kokemat pettymykset turvan saamisessa vanhemmiltaan, esimerkiksi vanhempien epäkypsyyden tai epäluotettavuuden takia, saattavat aiheuttaa lapseen henkisen haavan, minkä takia lapsi aikuiseksikaan kasvettuaan, ei uskalla luottaa eikä turvata mihinkään, ei edes Jumalaan, jottei vaan kokisi taas vastaavaa hylkäämisen tunteen aiheuttamaa pettymystä kuin lapsena, jos usko ei osoittautuisikaan oikeaksi." Eli ateistilla on kurja lapsuus. Ja "Tällaisesta lapsuuskokemuksesta voi seurata että yksilö korostetusti tulee ateistiksi, materialistiksi ja "tiedeuskovaksi". Hän turvaa vain itseensä ja kylmään materiaan ja järkeen, ja yrittää käännyttää muutkin tälle omalle maailmankatsomukselleen. (Perustellakseen itselleen oppinsa todellisuutta - tämä lisäys allekirjoittamattoman). Sangen vaikuttavaa."

Ateismi nähdään kylmäjä, julmana ja kovana. Ja kaikki tieteestä pitäminen tarkoittaa tätä samaa. Ajatus on todella outo. Sillä uskovaisten pilkkaaminen mielenhäiriöksi kielletään. Uskovainen raivostuu ja vetää herneen nenään heti jos sanoo että uskonto on hulluutta tai harhaa. Tai ihmisen mielen vääristymä. Tässä samaa tehdään ateisteille. He ovat traumaatisoituneita. Ateisti = säälittävä. Ateisti = emotionaalisesti sairas. Erityisen vakuuttavia ovat lausunnon kohta "voi johtaa".

Mutta mitäköhän se Freud sanoikaan? Freudin Psykoterapia korosti uskonyhdistöjen kahlitsevaa moraalia neuroosien aiheuttajana. Normittavien uskontojen kahleista vapautuminen on korostettua. Freud oli tiedeuskovainen ja usko että uskonto oli paranoian kaltainen ilmiö. Uskonto oli kuin juoppoutta. Psykoanalyysistä suosiossa on yhä tänäkin päivänä sellainen linjaus jossa uskonto nähdään harhana, jota vastaan emotionaalinen tasapaino taistelee. Näin tunteiltaan tasapainoinen pääsee taikauskosta eroon, ja voi elää skientistisesti ja ateistisesti, kuin Freud itse.

Ja uskovaiset itsekin uskovat näin. Sillä minäkin olen kuullut todella monta kertaa siitä, miten "Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja." Tämä tarkoittaa sitä että psyykkinen traumatisoituminen ajaa kohti uskontoa, ei suinkaan kohti ateismia. Uskovaisilla onkin elämäntrauma. Uskovaiset ovat haavoittuneita, ovat kohdannee pelkoa eivätkä ole onnistuneet pääsemään siitä yli. Näin sanoo moni psykoanalyysin ystävä tänäkin päivänä.

En pidä tätäkään asiallisena. Se, että "Usko Toivo Rakkaus" tekee tälläistä on minusta varsi asiatonta - kun muistaa että ateisti joka julistaa nähdään jonain jonka pitäisi osoittaa enemmän kunnioitusta. Osoittakaa ensin itse! Itse luen ainakin mieluummin tälläistä tekstiä, jossa uskontoa ei nähdä seurauksena mutta ei vastustettavana asiana. Samanaikaisesti selviää että monilla uskovaisilla on sielunhoidon ja psykoterapian tarvetta, valtava hätä ja tuska. (Ja samasta tekstistä paljastuu uskisten kaksinaamaisuus: Osa vaatii uskovaista terapeuttia. Ateisti ei ilmeisesti uskovaisesta voi kelvata, olla hyvä. He arvostavat vain uskovaisia ihmisiä, ja ateisteja halveksitaan. Tai kuten Usko Toivo Rakkaus, halveksitaan säälillä. Pidetään alempina säälillä, rikkinäisinä. Myötätuntoa ei näy, vaan tällä selvästi korostetaan omaa erinomaisuutta) Ja toisaalta tunnutetaan että uskonto voi tuoda elämään positiivisuutta. Hengellisyyttä ei tarvitse tyrkyttää, koska asiana ei ole se että saadaan heiluttaa leimakirvestä. Näin sanoo uskovainen, sellainen jota voi arvostaa - toisin kuin tuota "Kävin vierailemassa ja kuuntelemassa ja kato kuinka ateistit on säälittäviä" -amatööri "Usko Toivo Rakkaudessa".

Minulla ei ollut paskaa lapsuutta. Ja vaikka olisi ollutkin, niin siinä tapauksessa huonoina vanhempina olisi olleet tietysti ne kristilliset ihmiset.. Ehkä ongelmana onkin vanhemmat. Eli vaikka teksti olisi oikeassa, se viittaisi siihen että kristityt nyt vain ovat surkeita ja rakkaudettomia vanhempia ja siksi ateismi kukoistaa nyt. En tosin itse usko tätä. Mutta toisaalta, jos normaali kristitty onkin juuri yhtä rakkaudeton herjanheittäjä, kuin tuo Usko Toivo Rakkauden sisällä kirjoitteleva?

Itse olen sitä mieltä että empiiriset todisteet ja perustelut ratkaisevat. Keskustelua ei pitäisi siirtää aiheesta, Jumalan todisteista. Mutta on tietysti helpompi siirtyä pilkkaamaan keskustelijoita. Ateismin perusteluista ei tarvitse välittää, kun ateistit tuomitaan säälittäviksi. Sillä jokainenhan meistä tietää sen, että se jolla on ollut huono lapsuus on tuomittu olemaan myös metafyysisesti väärässä. Ikävä lapsuus tarkoittaa samaa kuin väärässäolo tieteellisissä kysymyksissä, väärää maailmankuvaa. Ja kaikkea muuta vastaavaa. Voitto on aina automaattisesti toisella osapuolella, koska vastapuoli on "säälittävä, murheellinen ja rikki".

Ja juuri tästä "vastapuolen argumentteihin tutustumattomuudesta" näyttää olevan kyse. Sillä kirjoittaja kommentoi esimerkiksi seuraavalla tavalla : "mulla on niin paljon vielä lukematta hyviä kristillisiä kirjoja, ettei tee mieli koskea kepilläkään ateistien luomuksiin! Dawkinsit voi laittaa suoraan paperinkeräykseen." ja "joillakin, kuten Dawkinsilla, kaikki tieto tulee Perkeleestä. Sellaisia kirjoja, mitkä perustuvat Jumalan kieltämiseen, en halua edes koskea. Jos tekstin pääaihe on valhe, miksi lukea edes tuon emävaleen perusteluja ja selittelyitä?" Ja jopa "Mutta minulle on tosi kova kynnys ainakaan ostaa mitään ateistien tuotoksia, koska en halua sentilläkään rahallisesti tukea heidän ajatuksiaan tai toimintaansa. En pidä niitä tuotoksia edes tasaveroisina, saati oikeansuuntaisina, vaan puhtaasti pimeyden ja toivottomuuden propagandana ihmisten eksyttämiseksi, pahuus ei lepää maailmassa."

Mitä muuten ovat nämä ulkona olevat ateistin julistusmiehet? En ole nähnyt. Sen sijaan lähes joka päivä näen uskonnollista lapunjakoa. Missä on minun raivoateistikaverit? Miksi en tapaa näitä kiukkuisia aatetovereitani missään? Vaikka uskovaiset niitä tuntuu kovasti näkevän? Ehkä siksi että he ovat kuvitelmaa. Toinen fundamentalisti on minulle sanonut että ateisteja ei näe koskaan julistamassa missään koska ateismissa ei ole sisältöä. Tämä näyttää enemmän asian tilalta. Näyttää siltä että uskovan "tiedotus" on sallittua, mutta ateistilta mielipiteen ääneen mainitseminenkin on "raivoa". Mikään muu ei selitä aktivismin ja syytösten ristipainetta, jossa ateisteja ei näy muuta kuin kirjoissa ja joskus lehdissä, uskovaisia näkyy jatkuvasti niin lehtien palstoilla kuin kadullakin, mutta ateisteja syytetään aktivismista ja raivoamisesta.

Ainiin. Ja loppuun taikatemppu. Yllä oleva muuttuu asenneroskasta pelkäksi neutraaliksi, lempeäksi ja rakastavaksi ja hyväksyväksi kysymykseksi kun laitan loppuun sanan. "Mielipiteitä?" Håkkuspåkkus

Usko Toivoo Rakkautta lapsilta / Usko Toivon Rakkauteen lapsukainen.

Jos viime aikoina uskontoon ja sen ilmenemiseen tiedotusvälineisiin täytyisi liittää jokin trendi, se olisi pedofilia. Jeesuksen lausunnot "Antakaa lasten tulla minun tyköni" on ymmärretty siis hieman väärin, jopa teologian ammattilaisten toimesta.

Katolinen kirkko ansioitui tässä tapauksessa. Nykyinen paavi ei erottanut pedofiilejä ja piilotteli tapauksia. Ja kannusti vastustamaan lakimuutoksia asian parissa. Asiasta uutisoitiin reteästi. Esimerkiksi "Helsingin Sanomat" käytti uskonnollista otsikkoa "Pedofilia riivaa katolista kirkkoa".

Nyt "Ilta~Sanomien" mukaan Luterilainen kirkko toteuttaa "mitä isot edellä, sitä pienet perässä" tilanteen. Jos keltainen lehdistö ei ole uskottavaa, voidaan tarjota luotettavampaa lähdettä, "Vauva" -lehden nettisivuilta.

"Helsingin Sanomatkin" tietysti kirjoitti aiheesta tosi pitkästi : "Ainakin sataa käytetty seksuaalisesti hyväksi Suomen valtakirkon suojissa." "Aamulehden" sivuilta löytyy maininnat paljon pienemmästä määrästä, "kymmenistä pedofiilien uhreista". Ilmoitteluun innosti aiheen muu näkyvyys, Pietarsaaressakin oli paljastunut pedofiliajuttu ja katolisten kohdalla. Helsingin Sanomista löytyy Hurtigin lausunto, joka selittää lukemaerot : Hyväksikäyttötapauksia on ainakin sata ja pedofiilejä yksilöitä toimimassa useita kymmeniä. Huolta herättää hurtigin sanapari siitä että tämä tiedetty on "jäävuoren huippu".

Luterilaisten omat sivut mainostavat miten asia on jo ollut hoidossa : "Suomessa luterilainen kirkko on 1990-luvulta lähtien ryhtynyt pedofilian vastaisiin toimenpiteisiin yhteistyössä muiden Pohjoismaiden luterilaisten kirkkojen kanssa. Se on laatinut selkeät toimintaohjeet lasten suojelemiseksi. Kaikinpuoliseen turvallisuuteen kirkon perhe-, lapsi- ja nuorisotyössä on kiinnitetty erityistä huomiota ohjeistuksin ja koulutuksella." Paahtoleipä kiittää luterilaista kirkkoa tämän asian huomioinnin taitavuudesta ja onnittelee tietenkin hyvin tehdystä työstä.

Vinoilu tässä tilanteessa olisi tietysti helppoa. Ja se näyttäisi uskovaisille, että me todella uskomme heidän toimivan kuten toivovat toisten tekevän heille. Ja esimerkiksi kouluampumisiin liittyvä moraalinen raivo olisi tätä kautta annettava takaisin, koska se olisi hyvyyttä. (Tosin uskovainen Petri Paavolakin raivosi katoliselle kirkolle. Mutta hänestä se on muutenkin "porttokirkko".)

Minusta tässä on kuitenkin olennainen ero. Se on siinä että pedofiliaa tapahtuu kaikkialla jonkin verran. Kirkko on iso, joten en ylläty että sen piiristä paljastuu pedofilitapauksia. Se, että niitä kasataan iso kasa yhteen kerralla vääristää kokonaiskuvaa, antaa kuvaa että kirkko on lastenpanijakeskus. Olennainen ero on siinä että Luterilainen kirkko ei ole tehnyt samaa virhettä kuin Katolinen kirkko.

Paavihan piilotteli tapauksia, suojellakseen katolisen kirkon mainetta. Sarjakuva paljastaa tunteeni tästä katolisten asenteesta. Tästä evankelisluterilaisten sivuilta otettu ideaali olkoon ohjeena "Pedofiliaan ja perheväkivaltaan liittyvän vaikenemisen kulttuurin on päätyttävä. Myös kirkon sisällä samoin kuin muualla yhteiskunnassa asia on tuotava valoon. Kirkko ei hyväksy minkäänlaista seksuaalista hyväksikäyttöä eikä sen peittelyä." "Helsingin Sanomat" tosin vihjaa että kahdessa tapauksessa piispaa syytetään asioiden piilottelusta. Mutta minä odotan sitä että oikeusmylly pyörähtää tapauksien ympärillä.

Paljastuminen on se, mitä tapahtuu väistämättä jos peittelyä ei tehdä. Siksi en raivoa niinkään paljastumisesta, siitä että löytyy pedofiilejä. Sen sijaan tätä vuotamista tulisi kannustaa. Sillä jokainen paljastunut pedofiili on yksi toimija vähemmän tällä rintamalla. Jos ilmitulosta nostaa metelin, on piilottelu kannattavaa. Ja tällöin systeemi tekee katoliset kirkot. Eli alkaa omalla järjestelmällään lisäämään pedofiilien toimintaa verrattuna siihen mitä tapahtuisi jos tilanne olisi avoin. Katoliseen kirkkoon liittyvä sarjakuva paljastaa ajatukseni kätkemiskulttuurista.

Uskontoon pedofilia liittyy kuitenkin ikään kuin mutkan kautta: Aamulehden jutusta kun löytyy lause "Ihmiset, joilla on taipumusta hyväksikäyttöön, hakeutuvat ehkä sellaisiin yhteisöihin, joiden toimintaan liittyy luottamuksellisuus ja läheisyys." Kirkon perheasiain johtaja Matti Esko lausui "Helsingin Sanomissa" että tapauksia oli eniten nuorisotyöstä, jossa hyväksikäytön kohteille on helppo saatavuus. Lapset ja nuoret ovat lähellä. Pappeja toimijoissa oli vähemmän. Tämä ei liene kenellekään yllätys. Tämä taas tarkoittaa sitä että institutionalisoitu uskonto on itsessään eräänlainen pedofilien purkautumiskanava, väline joka mahdollistaa monenlaiseen. "Cityn" blogauksessa kerrottiin tähän liittyen jotain olennaista : "Kirkoille on myönnetty itsehallinto eli autonominen asema, joka sallii heidän päättää itse sisäisistä asioistaan. Tämä mahdollistaa sen, että kirkot ovat eristäytyneet muusta yhteiskunnasta ja niiden tapahtumiin ei voida puuttua ulkopuolelta yhtä helposti."

Helsingin Sanomien nettisivuilla aiheesta keskustellaan. Esiin nostetaan esimerkiksi se, että uskonto olisi "ajojahdin kohteena", kun ei uutisoida muista pedofiliatapauksista. No, ehkä niitä ei tiedetä tapahtuneeksi toisissa instituutioissa samalla tavalla. "Vappuna Helsingin Sanomat sitten mustamaalaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa oikein kehyksien kera" Näistä syytöksistä jää ainakin minun suuhun ns. "Paavin maku". Kolmas muistuttaa siitä että lapsiin ei pidä luottaa, noitavainojakin on tehty koska on luotettu lapsen sanaan. Kaiken kaikkiaan ketjua on hauskaa lukea.