What Would Jesus Do?

Kristittyjen eräs ohjeista on otsikossa. Heidän käsketään miettimään, mitä Jeesus tekisi jossain tilanteessa ja sitten tekemään samalla tavalla.

Tämä on tietysti täysin huono ohje.

Nimittäin me tiedämme että Jeesus on kaikkivoipa. Hän antoi ihmisille lähetyskäskyn, joka sanoo "Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni". Hän ei kuitenkaan selvästi itse tee tätä. Jeesus ei itse henkilökohtaisesti toimi kaduilla käännytystyössä tai hyväntekeväisyydessä. Emme näe hänestä parran pätkääkään. Miksi? Koska hänellä on jotain muuta, tärkeämpää, tekemistä.

Onkin melko selvää, missä Jeesus on tekemässä ja mitä hän on tekemässä. Hän on Helvetissä kiduttamassa. Sillä vaikka Saatana aina pistetään kuvastossa Helvettiin piinaamaan, on tosiasia että Saatanan valta poistetaan, hänet kukistetaan. Saatana onkin itse piinattujen joukossa, uskovaistensa seurassa. Saatanaa kidutetaan Helvetissä. Siksi Jeesuskin varmaan käy vapaa -aikanaan törkkäämässä hiilihangolla.

On vähintään päivänselvää että Jeesus hyväksyy Helvetin. Koska muutenhan Täydellisen Hyvä Jumala ei sellaista sallisi olemassaolevaksi. Siksi kristinuskovan, joka seuraa "Mitä Jeesus tekisi" - ohjetta on hyväksyttävä kidutus. Mahdollisesti jopa kidutettava itse. Helvettihän on kristityille yhtä konkreettinen ja todellinen asia kuin Inkvisiition käyttämät kidutusvälineet. Ellei jopa todellisempi ja konkreettisempi. Kidutus on pakko hyväksyä ollakseen kristitty.

Minä olen tässä, ateistina ja vääräuskoisena. Helvetin kidutusta vailla.

Mitä Jeesus tekisi? Mitä sinä tekisit?

Onni yksillä.

"Jesus and Mo" -sarjakuvassa on kaikenlaista.

Linkkaan tähän kaksi strippiä. Ne kertovat miten ateisteihin ja uskovaisiin suhtaudutaan eri tavoilla. Oikeudet eivät mene tasan. Ateisti voi uskovan kanssa vain hävitä, riippumatta siitä onko ateisti oikeassa vai väärässä. Ateisti ei saa pilkata koska hän on silloin aggressiivinen. Ateisti ei saa ilmaista mielipidettään tai hän on aggressiivinen. Uskovan kuuntelu taas on avomielisyyttä ja sitä vaaditaan ateisteilta. Uskonnon kritisointi on epäkunnioittavaa.

Ilmeisesti uskovan oma tunnesitoumus uskoon tekee kaikesta kritiikistä ja erimielisyydestä pilkaamista. Syytös epäkunnioituksesta kertookin siis enemmän uskovaisten omasta asenteesta. Samanaikaisesti ateistien kritisoiminen ei nähdä samanlaisena. Siihen liitetään sana "huolestuneisuus". Se on vain hyväntathoista viitata siihen että ateisti on natsi, moraaliton, huono ihminen, ja lisäksi läpeensä typerä ja väärässä kun esimerkiksi uskoo evoluutioon valtaosan huippu tiedemiesten tapaan.

Tämä heijastaa sitä miten ateistinen mainostaminen on nähty automaattisesti hyökkäävänä toimintana, kun uskovaisen tekemä lapunjako on aina vain asiallista kertomista. Uskonnon tarjoaminen on vaihtoehtojen lisäämistä, ateismi taas on vangitsevaa pahuutta. Siis uskovaisen mielessä.

Cover kertoo siitä miten ateistien kampanjointi nähdään uskovaisten puolella aggressiivisena aktiona. Jos ateisti kritisoi uskontoa, tämä on pilkkaa, ja tämä on epäkunnioitusta. Samanaikaisesti ateistin odotetaan kunnioittavan uskontoja siten että hän vain hyväksyy että hänen vakaumustaan kritisoidaan ja pilkataan. Helvetistä on OK kertoa. Lords taas kertoo siitä mitten sekulaarien halu tuoda näkemystään esiin nähdään aggressiivisena.

Tosiasiassahan erilaisen näkemyksen olemassaolo ja esittäminen johtaa keskusteluun, joka lähes väistämättä sisältää itsekriittisen ja kriittisen elementin. Etenkin kun uskontoa puolustetaan hyvin vahvasti ja käännytystyö on luonteeltaan sitä että toisiin kohdistetaan kritiikkiä ja toivotaan että nämä kääntyvät. Kristinusko on vahvasti julistamiseen, ilosanoman levittämiseen, kannustava. Tätä tuetaan esimerkiksi teologisilla kertomuksilla leivisköistä, joita ei saa kaivaa maahan vaan joita pitää levittää ja monistaa. Tätä kautta kristinusko on perusluonteeltaan aggressiivinen ja territoraalinen. Siksi sen kanssa erimielisyys johtaa käytännössä väistämättä konflikteihin. (Paitsi ensmmistön kanssa, jotka ovat uskossaan enemmän passiivisesti. Mutta he eivät ilmennä uskontoaan kovin vahvasti. Heidän vakaumustaan voi käytännössä vain arvailla, ja tätä painottaa sillä että "usein kuuluu luterilaiseen kirkkoon joten hänkin kai on.")

Ateistilta vaaditaan avomielisyyden nimissä kritiikitöntä suhtautumista uskontoon. Ateistien kaikenlainen kritiikki sen sijaan otetaan uskovaisen perusoikeudeksi. Natsikorttiakin saa heille heilutella ja muistuttaa että ateistit ovat vaarallisia, potentiaalisia murhaajia, moraalittomia. Ja niin edespäin. Tämän pilkan jälkeen odotetaan että pilkatut vain suhtautuvat kiltisti eivätkä loukkaannu. Pilkasta loukkantuva ateisti on heti "aggressiivinen". Samoin kuin ateisti joka kertoo omasta näkemyksestään uskovaisen tapaan.

Tosiasiassa uskovaisten kanssa ei ole tämän vuoksi mitään järkeä keskustella. He ovat niin asenteissaan ja katsovat asioita vain omasta kannastaan, ja asettavat keskusteluun omat sääntönsä jotka ovat epäreiluja. Siksi he eivät lisääkään ihmisten kiinnostusta ja halua keskustella heidän kanssaan. Toivon mukaan moni ymmärtää että oikea tapa on olla hiljaa.

Iloitkaa Jumalan tahdon toteutumisesta!

Tärkein asia jonka kristityt ovat minulle opettaneet on se, että asioita ei saa katsoa hedonistisesti kärsimyksen ja nautinnon ja mukavan ja ikävän kautta. Asioita on sen sijaan lähestyttävä Jumalan tahdon kautta. Ihmisen tulee iloita Jumalan tahdon toteutumisesta.

Olen kuullut että joskus se on vaikeaa. Saatana viekoittelee meitä kohti syntistä hakutapaa, hukumme omiin tunteisiimme ja olemme siksi Paholaisen vietävissä. Jumalan tahdon seuraamisen vuoksi homoseksuaaleja ei saa päästää naimisiin vaikka se voi tuntua ikävältä ja epätasa -arvoiselta. Koska kyse on Jumalan tahdosta. Jos tunteet ohjaavat toiseen suuntaan, se on Saatanan, tuon pukinjalkaisen sarvipään, mieleen! Homoseksuaalejen toimintaa rajoittavat sen sijaan saavat Pelsepuupin Pureskelemaan Häntäänsä raivoissaan!

Tärkein asia on tietysti suru. Kristitty ei saa olla surullinen Jumalan tahdon toteutumisesta. Tässäkin ihmisen oma yksilöllisyys voi astua tielle. Tässä mukaan tulevat kristittyjen sukulaiset. Usein kuulee kuinka esimerkiksi kristitty äiti on pahoillaan siitä että hänen lapsensa menee Helvettiin. Tässäkin on takana Saatanallisuutta, aivan kuten Homoseksuaalejen oikeuksien kohdalla luonnottomuutta yritetään puolustaa tasa -arvoisuudella, tässä henklökohtaisia tunteita pistetään tielle, puhutaan myötätunnosta.

Pohjimmiltaan kyse on vain siitä että äiti pistää omat tunteensa eteen ja on surullinen Jumalan toimista. Helvetti on oikeudenmukainen rangaistuspaikka, jossa rangasituksen kovuus on juuri oikeassa mittasuhteessa tehtyyn rikokseen nähden. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Koska Jumala on Hyvä, on Hänen päätöksensä tässä kohden hyvä. On tärkeää muistaa että Helvetin konkretia toimii myös sen jälkeen kun Vanha Vihtahousu on kukistettu, joten Helvetissä ei missään tapauksessa ole kyse jostain jossa Saatana vaikuttaa. Ergo Helvetti on hyvä. Sinne joutuminen on Jumalan Tahdon mukaista. Siksi jos oma lapsi menee Helvettiin, on uskovan äidin vain lakattava huolehtimasta synnistään ja seurata Jumalaa. Oikean kristityn on siksi iloittava siitä että Jumala on varannut lapselle Oikeudenmukaisen Rangaistuspaikan.

Huoli ja murhehan viittaa siihen että Helvetti olisi jotenkin negatiivinen. Se on kuitenkin ensisijassa Jumalan Tahtoa. Pinnallisesti tilanne näyttää siltä että vastakkain on empaattisuus ja hyvyys ja ideologinen tasa -arvo ja kristillisyys. Oikeasti valinta on Hyvän ja Pahan välillä. Kristittyjen pitäisi tottua tähän. Sillä aina kun kristillisyyttä tarvitaan ohjailemaan asioita, se näyttää juuri tältä.

Kristillisyyden ilmeneminen on siinä että ei seurata sitä mikä tuntuu Saatanan ohjauksessa hyvältä. Siksi tämän päivän epistolassa käskenkin miettimään jotain omaa läheistä tai tuttua joka kuoltuaan joutuu Helvettiin. Ja kiittämään siitä että Jumala on varannut juuri hänellekin tämän ehdottoman oikeudenmukaisen Rangaistuksen. Sillä sitähän on Paratiisissakin mietittävä. Omaisia jotka ovat väärässä paikassa. Ja taivaaseen Jumalan tahdon sureminen ei sovi! Kysymys on siitä, onko halukas olemaan hyvä vai paha!

Täynnä Hyvää Tahtoa.

Kristinuskossa tärkeää on käännyttää toisia. He itse eivät koe tilannetta toisia kiusaavana. Esimerkiksi "Banaani" Comfort on sanonut että ateistit ovat väärässä kun luulevat että kristityt loukkaavat. Hehän vain pelastavat. Kristityt eivät ole susia lampaiden vaatteissa valmiina puremaan ja herjaamaan. Hehän vain haluavat tarjota taivaspaikkaa.

Samaan aikaan sama henkilö tietysti kykenee tekemään "Kristitynspottauspelin", jossa kristitty tunnistetaan sillä että siinä on positiivisia piirteitä. Muut ovat jollain tavalla korneja ja negatiivisesti väritettyjä. Tämä ei ole ilmeisesti kristityistä pilkkaa, vaan tosiasioiden kertomista.

Tässä kohden ei ole tarpeen muistuttaa vanhoista. Eli esimerkiksi siitä miten ristiretkien aikaan kun kristityt astuivat Jerusalemiin he tappoivat paikalliset, olivatpa he muslimeja tai eivät. Muslimit taas kaupungin takaisinvalloituksen yhteydessä eivät tehneet sitä.

Takana on nimittäin syvempi asennevamma.

Koko kristittyjen pelastussysteemi on rakennettu tiettyjen oletusten varaan. Pelastustarve on rakennettu heidän oman ideologiansa sisältä ja sitä sovelletaan kaikkiin. Tämä on jotain, jota ei voi vain ohittaa. Sillä nämä oletukset ovat herjaavia. Kristitty on pelastamassa vain koska hän on määrittänyt itsensä ideologian kautta paremmaksi ja muut saastaksi joka ansaitsee ja saa Helvetintuomion. Kaikille ei ole jaettu tätä roolia. Tätä kautta koko pelastaja - pelastettava -asetelma on pelastajan egon varaan rakennettu strategia. Hänen oma ideologiansa antaa hänelle ylilyönti ja valta -aseman.

Tämä on juuri samaa mitä puritaanit tekivät Salemissa. Hehän polttivat noitia koska he olettivat että heillä on tieto koska heillä on ideologia. Noitien sielun katsottiin pelasuvan kun noidat poltetaan ja murskataan. Heillä ei ollut empiiristä tietoa asiasta, vaan koko juttu tuli luottamuksesta omaan ideologiaan.

Tätä kautta on selvää että "heikot jäät" -argumentointi ei oikeasti toimi. Ei ole mitään väliä millä tekosyillä toisia kiusaa. Itse asiassa on hyvin helppoa oikeuttaa aivan mikä tahansa toisen ihmisen kiusaaminen, ärsyttäminen, piinaaminen ja ideologiseen ja moraaliseen ylemmyysasemaan asettaminen vain määrittelemällä siihen sopiva ideologia.

Voin esimerkiksi sanoa että minulla on uskonto, jonka mukaan ihmiset kituvat ja ovat moraalittomia niin kauan kuin he eivät maksa minulle rahaa. Voin jopa keksiä uskonnon, jossa periaate on se, että olen Pyhä ja ihmiset pelastuvat vain jos lyön heitä turpaan. Ja että pelastamistanikin tulee pyhiä joiden tulisi jatkaa tätä pelastustyötä. Tätä kautta voitaisiin saada paljon "hyvää tarkoittavia" ihmisiä jotka mätkisivät toisiaan.

Kristinuskon "hyväntahtoisuus" on itse asiassa vain sanonta "tiedän paremmin kuin sinä mitä sinä tarvitset". Se on joskus harmitonta, useimmiten vain ärsyttävää. Joskus harvoin se saa vaarallisia muotoja. En näe sille paikkaa enkä oikeutusta. Jos tämä on hyväntahtoisuutta, on vähintään mietittävä uudestaan onko hyväntahtoisuus aina positiivinen asia. Tai sitten on mietittävä onko kyseessä sittenkään hyväntahtoisuus, ehkä se onkin vain keksittyä ja näyteltyä hyväntahtoisuutta joka on oikeasti pahantahtoisuutta.

Ehkä lampailla onkin susitekohampaat.

Viisi päivää.

7.12 Helsingin Sanomissa oli juttua jälkiehkäisystä. Markkinoille on nimittäin tullut uusi katumuspilleri, joka on entistä tehokkaampi. Tätä lääkettä ei kuitenkaan saa markkinoida missään, edes lääkäreiden lehdessä. Kun tämä on reseptilääke, ja tilanne yhdistyy siihen että lääkärit eivät tiedä siitä, ei ole odotettavissa käyttöä.

Perinteinen pilleri sai käsikauppaluvan vasta vuonna 2002, ja sillä oli iso vääntö. Tätäkään ei saa mainostaa. Pelkoina oli ollut ainakin se, että ihmiset korvaisivat kaiken ehkäisyn pillerillä. Sen teho oli kuitenkin heikko verrattuna muihin välineisiin. 2% tulee pilleristä huolimatta raskaaksi. Asiasta pyöri jopa huhuja. Sitä rinnastettiin aborttiin, vaikka sen toimintaperiaate oli estää munasolun irtoamista. Itse asiassa hormonit, joita siinä on, jopa auttavat munasolun kiinnittymistä. Jopa tässä jutussa käyttämäni sana katumuspilleri on propagandasana, jälkiehkäisypilleri olisi virallisempi sana. Toisaalta englannissa käytössä oleva arkisana viittaa "kankkuspilleriin" (morning after pill)

Uusi pilleri vähentää myös munasolun tarttumista. Siksi sen teho on viisi päivää, hieman aikaisempaa pidempi. Mikään sikiönrepimistabletti sekään ei ole.

Mielenkiintoista tässä on tietysti se, että yksilön etiikka otetaan tällä tavalla valvonnan alla. Pillerin saa vain ripittäytymisen kautta. Sitä täytyy erikseen kysyä henkilökunnalta, eikä tietoa ole helposti saatavilla. Salamyhkäisyys myös takaa ison hinnan : Ilman kilpailua voidaan tuote hinnoitella isosti. Vaikka lääke ei ole kemiallisesti hankala, on pillerin hinta pari kymppiä. Ilman mainontaa ei ole tietoa. Ja vaikka kysyntää ja tarjontaa olisi, ilman tietoa tarjonnasta kysyntä ei pääse toteutumaan.

Tuntuu että yhä epätoivottu lapsi on tärkeä rangaistus synnistä. Toki ymmärrän jos uskovaisilla näin on. Heillähän on kaikenlaista häpeää ja rangaistusta tarjolla. Mutta että kaikkien olisi uskontoa ja omaa näkemystä huomioimatta toteltava tätä tarkoittaa yksiselitteisesti sitä että mistään avomielisyydestä ei ole kysymys. Tämä asenne pitänee muistaa kun joku uskovainen seuraavan kerran vaatii kunnioitusta vakaumukselleen. Hehän toimivat kultaisen säännön mukaan, eli tekevät muille miten haluaisivat muiden tekevän heille. Joten voimme kohdella heitä kuten he kohtelevat muita, ja sen on oltava hyvää heidän omilla kriteereillään.

Miehuuden imijät.

Pharyngulassa oli juttu, joka on pakko jakaa. Siellä patriarkaalisuus esitetään hyvänä.

Esityksessä kristinuskon patriarkaalisuus on hienoa, siinä suojellaan naista ja lasta. Se on hyve. Miehellä on osa ja rooli, joka hänen tulee täyttää. Feministeistä ei tykätä. He yritävät vapautua eli he ottavat miehen paikan. Kaikki olennainen mieheydestä ja naiseudesta sekä siitä mitä "suojelun takana on", löytyy lyhyesti kohdasta

"A woman can manipulate, dominate and control a man to the point that his manhood is slowly eaten away like a cancer ... Too many women seek value by trying to become men, lead as men, and be aggressive as men."

Tämä on outo juttu. Omatahtoisia naisia jotka eivät suostu heikomman astian rooliin vihataan. Heitä syytetään siitä että he tuhoavat miehuuden vain olemalla aktiivisia. Aggressiivisuus ja johtaminen on miehen osa, oikeus ja rooli.

Strategia on tuttu muslimeista. Kuten "Jesus and Mo" kertovat. Islamissa naisen rooli on olla kaavun suojassa pois miesten silmien alta. Samanarvoiset mutta eri rooleissa. Naisille ei haluta tiettyjä vapauksia, joita miehille halutaan antaa vedoten tähän erilaiseen rooliin. Tällä voi tietysti sanoa mitä tahansa. Ties mitä sukupuolierotteluja voi tehdä viittaamalla tälläiseen erillistehtävään. Ja tietysti rooli on Jumalan käskemä, joten on vain toteltava. Patriarkaalisuudessa miestä. Patriarkaalisuudessa käskyvalta, vapaudet ja muut ovat painottuneet miehen puolelle. Naisella ei ole vapauksia ja valtaa, joten on kyseenalaista miltä heitä oikein suojellaan.

Sillä samaan aikaan koko ajan puhutaan suojelemisesta. Naisia ei kiusata. Kaapu ei ole pukeutumisen hallintaa vaan "suojelemista raiskauksilta". Patriarkaalisuus näyttää sanatasolla suojelevan naisia kaikelta siltä mitä patriarkaalisuus tekee, suoraan määrittelynsä kautta.

Ymmärrän mitä kristitty yrittää sanoa. Ihanteella on perusteluja, jotka ovat sanoina eettisiä. Mutta hyvyyden nimessä tehdään paljon pahoja asioita. Ristiretket tehtiin antamalla sille nimilappu "uskon puolustus". NAMBLA -järjestö, joka haluaa harjoittaa pedofiliaa, perustelee tekojaan sillä että lapset eivät vahingoitu vaan pitävät asiasta. Hekin nimeävät asiat omalta kantilta. Ja ovat sitten ylpeitä että "joko meidän arvot tai ei arvoja ollenkaan".

Tämä on "kristillistä arvomaailmaa". Miten totuus otetaan mutta syytös määritellään kehun aiheeksi. Kun uskovainen esimerkiksi kiusaa homoseksuaalia, hän katsoo toimivansa moraalin sanansaattajana. Teko määritellään synniltä suojaamiseksi. Nimilappu ratkaisee, ei se miten muut ihmiset kokevat tilanteen.

Selvää on se, että minä haluan että "naiset syövät miehuutta". Ainakin jos se määritetään kristilliseen tapaan. Ja tietysti joku voi nähdä tässä puolikirjaimellisen kaksimielisen vihjauksen. Sitäkään vastaan minulla ei ole mitään.

Mistä tietää että Suomessa on asiat hyvin?

Suomessa ateisti kohtaa melko usein ärsyttäviä uskovaisia. Sellaisia jotka kertovat miten Helvetti on todellinen. Sellaisia jotka turppaavat lappuja käteen. Tietty porukka myös kiertää soittelemassa ovikelloja. Näissä tyypillistä on "huolestunut raivo".

Tämä tarkoittaa sitä asennetta että he lähestyvät. Kun he kuulevat että toinen on ateisti he ottavat heti pelastusnäkökannan. He hakevat "keskustelua", jonka he pyrkivät tekemään yksisuuntaiseksi opetustilanteeksi, jossa he ovat opettajia. Kuulemme tarinoita joita ei saa kyseenalaista. Näiden tarinoiden mukaan Jumala parantaa syövän, saa tukan kasvamaan, parantaa luonnehäiriön ja potenssin. Ja rahaakin löytyy postilaatikosta. Ja jotkut Jumala saa mongertamaan, tätä palilaliaa pidetään ihanana ihmeenä. Juuri tälläisiä hyvät uskovaiset ovat.

Voi sitä ateistia joka tekee keskustelusta kaksisuuntaista. Esimerkiksi yllä olevia tarinoita ei saa epäillä tai kritisoida, siitä tulee uskovaiselle paha mieli, kun häntä niin julmasti kyseenalaistetaan. Yleisesti ottaen keskustelu onkin mahdotonta. On ikään kuin täysin eri lähtökohdat, ja niiden kautta on vain erimielisyyttä. Se on typerää ja turhaa. Uskovaiset eivät vain ymmärrä sitä. Tai hyväksy että joku on tätä mieltä. (Tännekin tulee "sellaista tavaraa" aika usein.)

Mutta meillä on asiat melko hyvin. Ilamilaisissa maissa on asiat toisin, kuten Amnestyn esitys näyttää. Islamista eroamisesta seuraa tietyillä alueilla kuolema. Toki suomessakin on ollut tappamista jumalanpilkasta laissa. Ja se laki ei ole kovin uusi joka vapaitti pakosta kuulua johonkin uskonnolliseen järjestöön. Tosin tässä ei eroavia tapettu.

Uskosta luopumista pidetään tietysti uskovaisista ikävänä asiana. Mutta siitä ei tapeta. Jos uskonnonvapauteen pitäisi vedota islamilaisten maiden kuolemantuomioille, niin tämän esityksen sanojille kerron aivan suoraan minne he voivat sekä uskontonsa että sen uskonnonvapautensa työntää. Ja tiedän että ainakin se uskonto palaa näin alkusijoilleen. Sille tulee varmasti kotoisa olo! Kaikki voittavat!

Ainakin tässä tapauksessa ideologiat eivät tarvise suojelua. Ihmiset tarvitsevat. Uskosta eroamisesta tappamista suosittelevat ideologiat tai niitä ajavat alalahkot eivät edes ansaitse suojelua.