Kunnioittava hiljaisuus.

Ateistejen äänitorvia kritisoidaan melko aktiivisesti. Samoin tietysti uskovaisten äänitorvia. Kaiken kaikkiaan maailmassa on paljon kritiikkiä. Kähenkin vaientamissyytöksiä huutava kreationisti on painanut kirjoja, ja on miljoonien tuntema, hänenkin esittämä kritiikki saa siis ääntä.

Kuitenkin näihin suhtaudutaan hieman eri tavalla. Esimerkiksi hyväntekeväisyydessä uskovaisen on ihan OK olla avoimesti teisti ja auttaa. Tätä auttamista käytetään paljon ja usein todisteena siitä miten uskonto tekee eettisiä ihmisiä - johon tietysti liitetään esitys siitä että ateistit vaarantaisivat moraalin.

Mutta ateistiset hyväntekeväisyyttä tekevät kohtaavat muistutusta siitä, että ateistejen kannattaisi olla kohteliaasti hiljaa vakaumuksesta. Sillä muuten uskovaiset ajetaan pois tekemästä hyvää, ja he eristyvät ja erkaantuvat tästä.

Tämä puhe on esitetty siinä sävyssä että pitää olla hiljaa kunnioituksesta, että kenenkään vakaumusta ei loukata. Ateisteja ei tässä koeta sensuroitavan. Kuitenkin sanoma on että "turpa kiinni".

Minusta tämä olisi tosi hyvä systeemi. Kunhan se olisi universaali. Mutta jos tämänkaltaista henkeä on vain yhteen suuntaan, se kulkee toisella nimellä. Epäreiluus.

Toki taustalla on ihan järkeäkin. Ateisteja on vähemmän. Tämän vuoksi ateisti joka kerää ateismin nimissä rahaa, saa todennäköisesti vähemmän hyvää aikaiseksi - monet uskovaiset kun sensuroivat tätä apukanavaa ja heitä on paljon. Uskovaisille apukampanjoille käy hieman eri tavalla, koska ateisteja on vähän, joten ei haittaa vaikka moni heistä sensuroisikin avunantoa siksi että se tukee ideologiaa johon kokee vastemielisyyttä. Tätä kautta vähemmistönä oleminen on helpompaa vaientaa. Syy avun vähenemiseen on tässä tapauksessa kuitenkin uskovaisten ennakkoluulo ja eri ideologioiden sietämättömyys. Jos ennakkoluuloa ei olisi, ei tälläistä tarvittaisi.

Kaiken kaikkiaan on ehkä viisainta miettiä jonkinlaista keskitien kulkemista. Heinimäki on kertonut siitä miten ateistit mielellään sensuroivat uskontoa. Koulussa tai kotona ei saa opettaa omasta vakaumuksesta. Osa ateisteista tekee tämän varmasti siksi että ei pidä uskonnosta ollenkaan missään muodossa. Heinimäki kuitenkin muistutti, että osa uskonnosta on vain informointia.

Toki hänkään ei pidä pakottavasta ja vakaumuksellisesta opetuksesta, jossa vanhemmat pelottelevat helvetillä ja palkitsevat taivaalla. Että kepillä ja porkkanalla pakotetaan uskoon. Ja uskon menettäminen on samalla sosiaalinen romahdus ja pettymys vanhemmille. Ei ole kunnon lapsikaan, epäonnistunut, Helvettiin valmis.

Mutta jos ei kerrota vaihtoehdoista, ei tietenkään ole mitään mistä kieltäytyäkään, tai mitä valita. Sama koskee tietysti myös esimerkiksi ateistejen pussikampanjoita, joista hihhulit ovat vetäneet hernettä nenäänsä yllättävän aktiivisesti Suomessa ja ympäri maailman. Kysymys on kuitenkin tässäkin tapauksessa vain informoinnista.

Siksi on hyvä muistaa että hihhuli is as hihhuli does. Eli kun uskovaisuus ja hihhulius ovat eri asioita, on myös uskonnosta (tai ateismista) kertominen luokiteltava juuri samalla tavalla. Tätä kautta ateistikin voi olla hihhuli, ja ateistinen kampanja voi olla hihhulointia.

Tietysti nykymaailmassa on inhottavaa sanoa mitään tämän kaltaista, koska se rikkoo jotain mitä kaikki pitävät totena. Mutta ehkä se universaali "kunnioittava hiljaisuus" voisi olla ihan hyväkin juttu. Sillä usein kritisoinnissa on erimielisyyden ja vihan sävyjä. Ja keskustelujen sävy kritiikkiä heitellessä on käytännössä negatiivinen. Silloin voisi miettiä että voisiko kokeilla sitä hiljaisuuttakin.