"Ulospäinsuuntautunutta kunnioitusta"

Paikallisen lehden lukijoiden osastolla oli uskovaisen naisen tekemää kommentointia. Hän puolustautui, koska hänen aikaisempaa kirjoitustaan oltiin kommentoitu. Hän oli puolustanut kristinuskoa ja julistanut sitä kirjoituksessa ja joku ruoja oli tulkinnut tämän siten että hän ei kunnioittaisi muiden vakaumusta.

Nainen vastasi siitä, että hän kunnioittaa muiden vakaumusta, mutta muistutti että ei usko että niiden kautta voi saada pelastusta. Hän muistutti myös siitä, kuinka hän tekee sen mitä kristittyjen on toivottu tekevän: Hän ei ole sisäänpäinlämpiävä ja pyöri pienissä piireissään vaan menee ihmisten keskuuteen kertomaan asiaansa.

Mielestäni nainen on tavallaan oikeassa: Se, että kunnioittaa muiden vakaumusta ei tule tarkoittaa sitä että itsellä ei saisi olla mitään vakaumusta. Se, että joku on kristitty ei siksi välttämättä saisi tarkoittaa sitä, että ei kunnioittaisi esimerkiksi muslimeja. Kuitenkin olen melko varma siitä että uskontojen kohdalla tämä tuottaa ongelmia. Tämä sen takia, että uskonnoissa on tavallisesti paitsi se, että tiettyä vakaumusta, myös se "muut eivät pelastu" -osuus, jonka yleisönosaston nainenkin toi esiin. Uskonnoissa kielletään muut uskonnot pahoina, moraalittomina ja kiellettyinä asioina. Tämä taas ei voi olla kunnioituksen lähtökohta. Ja tämän vuoksi uskonto ei edusta edes lievimmissä muodoissaan minulle mitään pelkkää positiivista vakaumusta. Se paitsi sallii oman tulkintansa ja määrittelee sen totuudeksi, hyväksi, inhimilliseksi ja myiksi pörröisiksi asioiksi, myös kieltää muut tulkinnat pahoina, moraalittomina, valheellisina; Toisinajattelija on parhaimmillaankin erehtynyt tai harhainen ja paha. Jos uskovainen määrittelee totuuden esimerkiksi Jumalan tahdon seuraamisena, se johtaa siihen että ne jotka seuraavat väärää jumalaa tai ovat ateisteja ovat automaattisesti pahoja. Suvaitsemista ja hyväksymistä ei minusta vain voi olla muodossa "Siedän syistä -lakisyistä, PR -syistä tai muista syistä- olemassaoloanne nyt tässä elämässä, mutta -jopa koska- tiedän että te kuoltuanne kärsitte ikuisen kidutusrangaistuksen jonka kaikkihyvä Jumala on teitä varten varannut siksi että olette erimielisiä juuri tässä asiassa, toisin kuin minä jolle kaikkihyvä Jumala on varannut paratiisin kosoa olen oikeassa juuri tässä asiassa." Suvaitsevaisuus joka sallii eriarvoisille tuon tason rangaistuksen oikeudenmukaisena ei ole mitään suvaitsevaisuutta.

Mitä taas sisäänpäinlämpiävyyteen tulee, se ei sellaisenaan tuskin haittaa ketään. Kristityt toki vetävät yhtä köyttä; Esimerkiksi valtionkirkkomme ei vastusta tai tue naispappeutta, sen sisällä vain harjoitetaan sitä koska siitä ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Tästä saa kuvan esimerkiksi seuraavalla lainauksella: "Vikström sanoi, ihan totta, että kirkon meiningistä naispappeuden vastustajia kohtaan on tullut inkvisitiota ja että hänen aikanaan vihittäviltä ei kyselty naispappeuskantaa.Tuon inkvisitiomielialan Kirkonrottakin on havainnut ja todennut sen epäkristilliseksi ja kirkon uskottavuutta murentavaksi. Samaan hengenvetoon rotan on todettava, että hän itse suhtautuu naispappeihin myönteisesti ja kannustaen. Rotan mielestä kaikkia Jeesukseen uskovia pappeja tarvitaan kipeästi evankeliumin työssä. Rotta pitää nykyistä inkvisitiolaitosta yhtenä syynä kirkon uskottavuuden murenemiseen suomalaisten silmissä." Tässä lausumasta huomaa että ainakin kristityille uskovaisuus antaa jonkinlaisen erityisaseman ja kristikunnan tärkein asia ei olekaan ajaa hyvyyttä vaan läimiä kaikkia sen nimissä tehtyjen edustajien selkää - näkökannoista riippumatta. Tässä tulee James Huberin historiakatsaus mieleen. Tai kuten itse olen sanonut kirkon moraalisuudesta se tekee mitä hirveyksiä vain, "jos vain sallisimme". Tämä korostaa näkemystäni jonka mukaan kirkko tai uskonto ei ole moraalin lähde, vaan ihmiset, jotka sitten mahdollisesti seuraavat jotain uskontoa. En siis väitä että uskonto olisi automaattisesti paha, vaan että se on kuten mikä tahansa järjestö joka loppujen lopuksi toimii jos ja vain jos ja vain niin kauan, kuin se kahmii valtaa ja rahaa. Tämä kaikki on sitä uskontojen sisäänpäinlämpiävyyttä josta uskovaisia on kritisoitu. Sitä että suvaitaan suvaitsemattomuutta, kunhan se vain tehdään uskon nimissä. Likimain tarkoitan sitä, että kristinusko on "sallivaa" jos "salliminen" määritellään siten että se on pystynyt hyväksymään höyrähtäneitä profeettoja, itsetehtyjä saarnaajia, keksityillä ihmeteoilla rahastavia uskon mainosmiehiä jotka eivät aina ole olleet hyväksi sen julkiselle kuvalle, mutta jotka ovat kuitenkin tuoneet sille joitain innokkaita kannattajia ; Uskonnon ei ikään kuin kuulu olla tervettä, kunhan se innostaa joitakuita sairaallakin tavalla.

Se, että tämä sisäänpäinlämpiävyys tuodaan mukaan julkisuuteen ei yksinkertaisesti edusta mitään avomielisyyttä tai kunnoitusta. Tätä voi verrata aivan täysin siihen että olen sitä mieltä että minun pieni piirini on absoluuttisen oikeassa ja muut väärässä. Tämä tietysti tarkoittaisi sitä että saisin sisäpiireineni kuoltuani uuden elämän rikkaana ja muut saisivat kurjan kohtalon. Tämä olisi minun vakaumukseni, loppuun asti. Se olisi sisäänpäinlämpiävä vaikka menisin kadulle kaikkien kuullen toistamaan tätä näkemystä ja anelisin heitä liittymään sisäpiiriin jotta he lakkaisivat olemasta sitä "moraalitonta kammottavaa roskasakkia" mitä he nykyään ovat.

En siis väitä että ateistit olisivat kunnioittavia. Tuskinpa moni on. Itse en ole, ja tämä kirjoitus on siitä oikeastaan hyvä esimerkki. Mutta väitän että uskovaiset eivät ole yhtään tätä parempia, vaikka he kuinka innolla muuta esittäisivätkin. Tosin voi olla että ateismin sisällä muiden kunnioitus voi olla helpompaa, koska siellä väärässä oloa ei välttämättä sidota moraalisuuteen; Periaatteessa voit olla väärässä mutta hyvä. Toki Dawkins ja muut vastaavat taitavat olla erimielisiä tästä, muta he eivät ole kaikki ateistit, vaikka sellaisia väittävät edustavansa. Ateistit kun eivät voi sanoa itsensä puolustukseen ja muiden alentamiseen sitä, että esimerkiksi sallii kristinuskon mutta "ei usko että niissä on pelastusta", koska he eivät ole mitään paratiisikauppiaita. Ateismikaan ei tuo varsinaista kuolemanjälkeistä pelastusta. Edes kuolemaa edeltävä vapautuminen tai pelastus ei ole välttämättä sen kauppalistalla.