Lapiohommia.

Lapsena asuin talonyhtiössä jossa oli talonmiesvuorot. Tämä tarkoitti sitä, että talonyhtiö säästi varojaan siten, että jokainen hoiti lumenluontityöt ja vastaavat aina omalla viikollaan. Vaihtoehtona oli maksaa rahaa. Samassa talonyhtiössä asui Helluntailainen pariskunta. Periaatteessa ihan mukavia ihmisiä. Jumala oli molemmille kertonut että he pelastuvat.

Eräänä päivänä, ollessani lapsi, haahuilin pihalla. Ikää on myöhemmin tullut, mutta haahuilu ei ole loppunut. Edellä mainitun helluntailaispariskunnan mies tuli ja piti minulle spontaanin saarnan, joka kertoi lähinnä siitä miten kovasti hän oli lapsena tehnyt töitä, ja miten minä olin vain laiskana. Saarnan päätteeksi hän sanoi että pihan lumet oli luomatta ja minä vain siinä leikin.

Ei siinä sitten mitään. Otin lapion, kolan ja jäähakun avuksi. Saihan siinä ajan kulumaan. Iltapäivällä sain tietää, että sattui vain olemaan helluntailaisten oma talonmiesvuoro.

Kyseessä ei periaatteessa ollut muutoin iso asia, kyllä minä pihaa olisin pyynnöstä ilmaiseksi kolannut muutoinkin. Mutta tuosta tapauksesta jäi silti jotenkin sellainen olo, että "jotkut säästivät minun kauttani rahaa ja sain vain haukut kiitokseksi." Ystävällisestä pyynnöstä olisi kenties jäänyt aivan erilainen olo. Tai edes kiitoksesta jälkeenpäin.

Ymmärrän toki että uskovaiset ovat vain ihmisiä. (Mitä muutakaan ne voisivat ateistille olla? Uskovaiset itse odottavat että kun Jeesus tulee sydämeen, niin sitä jotenkin muututaan paremmaksi ihmiseksi, joka on kärsivällinen ja lempeä ja joka ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa. Ja kun tätä ei näy, tulee tästä voida päätellä kumpi taho on oikeassa; Se, jonka mukaan uskovaiset ovat "vain ihmisiä" vai ne joiden mukaan he ovat "jotain enemmän".) Jokaisella on pahoja päiviä, ja tuollainen talonyhtiön "rahan ottaminen vanhoilta ihmisiltä" voi tosiaan olla hieman epämukava ja epäreilu järjestely. Mutta toisaalta; kuka tietää, miten paljon tämäkin yksittäinen pieni asia on vaikuttanut "alitajunnassa" siihen että olen ateisti ja minkälainen kuva minulla on syntynyt uskovaisista.

Kenties tämä on sitä "pienillä asioilla voi olla suuria merkityksiä", jota ilmeisesti pian alkava "kuuden ketju" -sarja luultavasti minua herttaisemmin käsittelee.

Parempaa kuin julistuksen kuunteleminen, osa XLI

Rubikin kuution selvittely

Aatami Akrobaatti.

AiG:n Creation Museumissa ollut Eric Linden, joka oli Aatamina olikin lujasti yhteydessä seksisivustoon. Hän osuu toki hyvään jatkumoon Ted Haggardin kanssa. Tokihan me kaikki tiedämme Aatamin langenneeksi. Erotiikkaan huumorilla suhtautuva "Bedroom Acrobat" ilmoitti kuitenkin pian, että Linden on lopettanut toimensa siellä.

Erikoista ei ole se, että kristityt näyttävät vaihtavat tapojaan vasta kun jäävät siitä kiinni. Eihän Ted Haggardkaan tunnustanut että hänellä oli ongelmia, ennen kuin jäi siitä kiinni. Se on inhimillistä. Eric Lindenin "rikos" ei ilman tätä pakenemista olisi ollut edes mainitsemisen arvoinen. Jos se oli paha asia, miksi ei kertoa etukäteen ja jos se ei ollut paha asia, miksi paeta jälkikäteen?

Erikoista on se, että uskikset pitävät uskonsa todisteena sitä että ateismi johtaa moraalittomuuteen. Ja kun ateistejen kohdalla "Hedelmistään puu tunnetaan", vastaava pätee myös uskiksiin itseensä.

Oma valinta; olen siis vastuussa?

Löysin aika erikoisen, joskaan en ehkä yllättävän, tutkimuksen, jonka mukaan tieteenvastaisuus, kuten "kreationismi", ei ole valinta, vaan enemmänkin talon tapa, joka on opittu lapsuudessa.

Vanhempamme ja ympäristömme siis kasvattavat meitä tiettyihin asenteisiin.
(Olen tosin kuullut myös että uskonnollisuus olisi osin geneettistäkin, jolloin perhetraditiotaipumus lisääntyisi entisestään.)

No, kaikkihan me tiedämme, että uskonnolliset asenteet ovat alueittaisia. Jos olisin syntynyt ja asunut Iranissa, olisin mitä luultavimmin islaminuskoinen.

Voidaan kysyä kuinka suurelta osin olemme itse asiassa "valinneet mitään uskoa"; Jos vanhempamme, ystävämme tai geenimme painavat käytöstämme kohti "uskonratkaisua", ainakin minusta tuntuu "vapaaksi valinnaksi kutsuminen" siltä kuin lähtisi kasinolle painotettujen noppien kanssa ja kutsuisi sitä "reiluksi peliksi".

Parempaa kuin julistuksen kuunteleminen, osa XL

Surffaus

Korson Esso

Minun elämässäni maalliset ilot ovat tärkeitä. Etenkin hyvä ruoka sekä leipomotuotteet ovat olleet lähellä sydäntäni. Siksi on tärkeää tietää että jokin kahvila/huoltoasema/ravintola/leipomo on hyvä ja että jokin on huono. Huonoja vältellään ja hyvissä käydään.

Aloitan "risuilla", koska sattui käymään niin.

Sain tuttavaltani sähköpostissa viestin, josta nappasin sieltä irti muutaman lauseen, joilla hyvä ystäväni kuvaa paikkaa, jossa en ole itse käynyt. Ja jotenkin minusta tuntuu että en tule koskaan käymäänkään; Paikka on Korson Esso.

"Tein viime viikolla tuttavuutta Korson Esson kanssa! Olen nyt käynyt siellä viisi kertaa! Mikä hengailu mesta. hehee."
...
"Kokoonnuimme aina Korson Essolla. Siellä on muuten hyvin epäkohteliaita työntekijöitä. Ja miltei aina poliisit paikalla. Yksikin rouva tunki reppuunsa kaljaa ennen aamu yhdeksää.."

Vaikuttaa todella miellyttävältä paikalta..

Äkäpussien -ja muidenkin- kesyttämisestä.

Hihhulit eivät pidä homoista.
Homous on heistä:
1: Oma valinta.
2: Sairaus.
3: Syntiä. (1. Kor. 6:9)

He ovat vihaisia homoille, käyttävät aggressiivista kieltä ja muuta vastaavaa. (Unohdetaan se, että minä en ole valinnut olevani heteroseksuaali. Missään vaiheessa. Koskaan. Sairaudestakin voidaan olla erimielisiä; Onko "epänormaali" eli "erilainen" eli "outous" sairautta? Ovatko nörtit sairaita? Ovatko aspergerin syndroomasta tai ADHD -laiset sairaita, vai leimataanko siinä vain erilaisuus sairaaksi? Itse en osaa sanoa tähän vastausta.)
Mutta kun aiheena on alkoholismi, niin hihhulit tarjoavat kääntymiseen kannustavaa tukea ystävällisesti.

Vaikka alkoholismikin on:
1: Oma valinta.
2: Sairaus.
3: Syntiä. (Ef. 5:18)

Alkoholistejen kohdalla ihmiset ymmärtävät tuen merkityksen, mutta entä kun kyseessä on ihmisen elämän kenties herkin aihealue - homoseksuaalisuus? Tavallisesti aggressio aikaansaa vastaaggressiota, samoin ystävällisyys tulee helpommin ystävällisyytenä takaisin.

Kehoitankin uskovaisia kokeilemaan "alkkisstrategiaa" homoihin. Ja epäilevät Tuomaat voivat itse kokeilla mitä tulosta saavat jos vain huutavat ja ovat epäkohteliaita alkoholisteille ja käytätte heistä vain termiä "alkkikset" -Uskovaiset harvemmin puhuvat homoseksuaalisuudesta edes asiallisin sanoin, se on useimmiten "homoilua" jne. etuliitettä "saastaista/luonnonvastaista" unohtamatta.

Mutta kokeilkaa uskovaiset ihmeessä sitä "pehmeämpää menetelmäänne" homoihinkin - voisitte jopa saada enemmän tulostakin aikaiseksi!